Sodankylän kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma

Sodankylän kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 2008

1 SISÄLLYSLUETTELO Johdanto.....2 1. SELVITYSOSA... 3 1.1 Kuvailulehti... 3 1.2 Yleiskuvaus alueesta... 4 1.3 Kalavedet... 4 1.3.1 Veden laatu... 5 1.3.2 Kalasto... 5 1.3.3 Luonnontilaisuus... 7 1.3.4 Kalavesien tuotto... 7 1.3.5 Järvet... 7 1.3.6 Kitisen patoaltaat ja Luirojoki... 7 1.3.6.1 Patoaltaiden kalastusjärjestelyt... 9 1.3.6.2 Luirojoen juoksutuksen voimassa olevat määräykset ja velvoitteet... 9 1.4 Emokalavedet ja luonnonravintolammikot... 10 1.5 Kalastus... 10 1.5.1 Kalastusjärjestelyt... 11 1.5.1.1 Kalastussäädökset... 11 1.5.1.2 Kalastusrajoitukset... 12 1.5.2 Kalastusoikeus ja kalastusluvat... 12 1.6 Kalavesien hoito... 12 1.6.1 Istutukset... 12 1.6.2 Hoitokalastus... 13 2. SUUNNITELMAOSA... 15 2.1 Kalakantojen käyttö ja hoito... 15 2.1.1 Yleistä... 15 2.1.2 Kalavesien hoito... 15 2.1.2.1 Istutukset ja istutusmenetelmien kehittäminen... 16 2.1.3 Kalastuksen järjestäminen... 17 2.1.4 Kalastusrajoitukset... 17 2.1.5 Kalastuksen valvonta... 18 2.1.6 Järvikohtaiset suositukset... 18 2.1.7 Yleisiä suosituksia... 18 2.1.8 Kalastusaluetoiminnan rahoitus... 20 2.2 Vesien hoito... 21 2.3 Seuranta... 21 3. Osoitteita ja yhteystietoja... 22 4. LÄHTEET... 23 5. LIITTEET... 24 1

2 Johdanto Vuonna 1982 astui voimaan kalastuslaki (Laki 286/82) jonka myötä Suomeen perustettiin kalastusalueet. Sodankylän kalastusalueen rajat on vahvistettu Lapin kalastuspiirin päätöksellä 21.1.85. Saman vuoden aikana käynnistyi myös kalastusalueen toiminta, jonka jälkeen se on toiminut kalastuslain mukaisesti. Kalastusalueeseen kuuluu vesiä pääasiassa Sodankylän kunnasta, sekä osia Kittilän, Savukosken, Pelkosenniemen, Kemijärven ja Rovaniemen alueilta. Kalastusalue on kalastuslain mukainen alueellinen yhteistoimintaelin. Kalastusalueeseen kuuluvat kaikki vesialueet omistussuhteista riippumatta. Vesialueiden omistajilla sekä alueella toimivilla ammatti- ja virkistyskalastusjärjestöillä on mahdollisuus osallistua kalastusalueen toimintaan valtuuttamansa edustajan kautta. Kalastusalueen tehtävät ovat osaksi julkisoikeudellisia ja se voi tehdä aluettaan koskevia valituskelpoisia päätöksiä. Kalastuslain 79 :n mukaan kalastusalueella tulee olla käytössään aluetta koskeva käyttö- ja hoitosuunnitelma, joka sisältää selvityksen kalastusalueen kalakannoista, niiden tilasta sekä hoidon ja kalastuksen järjestämisestä kestävän käytön periaatteen mukaisesti. Kalastuslain mukaan kalastusta harjoitettaessa on huomioitava kalataloudelliset näkökohdat ja huolehdittava kalakantojen hoidosta ja lisäämisestä. Käytännössä kalastusoikeuden haltijoiden tehtävänä on huolehtia kalastuksen ja kalakannan hoidon järjestämisestä kalastuslain ja erityisesti lain 1-2 :n mukaisesti. Kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman selvitysosassa on kalastusalueen yleisesittelyn lisäksi arvio kalakantojen nykytilasta ja käytöstä. Suunnitelmaosassa on käsitelty pääasiassa kalavesien ja kalakantojen hoidon yleisiä tavoitteita sekä osin alueellisista erityispiirteistä johtuvia järvikohtaisia ohjeita ja suosituksia, jotka olivat yksi lähtökohta suunnitelmaa laadittaessa. Koska Kitisen ja Luiron pääuomien kalakantojen hoitoon ja seurantaan on määrätty vesioikeudelliset velvoitteet, painottuu suunnitelma muihin alueisiin. Luettavuuden parantamiseksi ei tekstissä ole mainittu lähdetietoja, vaan lähdeluettelo on esitetty suunnitelman lopussa. Suunnitelma tulee tarkistaa määräajoin kalastusalueessa, jolloin mahdolliset muutostarpeet voidaan ottaa huomioon. Kiitokset Suunnitelma laadittiin yhteistyössä kalastusalueen hallituksen kanssa, jonka jäsenille haluan lausua kiitokset. Suuri kiitos kuuluu myös käytännön koekalastuksissa mukana olleille järvet tunteneille paikallisille kalamiehille, jotka omalla panoksellaan avustivat kenttätyössä ja antoivat samalla arvokasta tietoa. 2

3 1. SELVITYSOSA 1.1 Kuvailulehti Kalastusalueen Sodankylän kalastusalue nimi ja numero Nro 361 Kotipaikka Sodankylän kunta Pinta-ala Alueen vesistöjen kokonaispinta-ala 21140 ha Lääni Lapin lääni Sijaintikunnat Sodankylä, Pelkosenniemi, Kittilä, Rovaniemi, Kemijärvi, Savukoski Jäsenet Osakaskunnat, Metsähallitus, Kemijoki Oy, Veitsiluoto Oy, Lapin kalamiespiiri, SUKL/Lapin piiri, Suomen metsästäjä- ja kalastajaliitto, Keski-Lapin ammattikalastajat ry Suunnittelualueet Unari-, Ora-, Vaala-, Syvä-, Sassali-, Riipi-, Kelu-, Seipäjärvi ja Kelontekemäjärvi. Kitisen patoaltaat välillä Porttipahdan pato Kokkosniva sekä Lokan alapuolinen Luirojoki. Hyväksymismerkinnät Kalastusalueen kokouksen päätöksen mukaan suunnitelma on voimassa 1.6.2008 lukien. Voimassaoloaika 2008-2012 Viereiset kalastusalueet Lokan ja Porttipahdan, Ylikemin, Raudanjoen ja Ounasjoen kalastusalueet. Liitteet Ohjesääntö, vesistöluettelo, vedenlaatutiedot, järvikohtaiset tiedot ja suositukset, istutukset Nähtävillä / saatavissa Kalastusalueen isännöitsijä Tekijä Jukka Korpivuoma Vuosi 2008 3

4 1.2 Yleiskuvaus alueesta Sodankylän kalastusalue sijaitsee kuuden kunnan alueella, mutta nimensä mukaisesti sijaitsee miltei kokonaan Sodankylän kunnassa. Kalastusalue jakautuu pääasiassa Kitisen ja Ounasjoen vesistöalueisiin, joista ensin mainittu on pinta-alaltaan suurin. Kitisen vesistöalueen suurimmat vesistöt ovat jokeen rakennetut säännöstelyaltaat alkaen Porttipahdan padolta Kurittu, Vajunen, Matarakoski, Kelukoski, Kurkiaska ja Kohkonen, joka on Pelkosenniemen kunnan puolella. Suurimmat suoraan Kitiseen laskevat luonnonjärvet ovat Kelujärvi, Orajärvi, Moskujärvi ja Saiveljärvi. Ounasjokeen laskevan Meltausjoen latvojen suurimmat järvet ovat Sassalijärvi, Syväjärvi, Riipijärvi ja Unarijärvi. Kittilän puolella oleva Kelontekemä laskee Jeesiöjoen kautta Kitiseen. Vuojärvi ja Seipäjärvi laskevat Raudanjoen latvoille. Vesiluettelo vesistöaluetunnuksineen ja vesistöaluekartta ovat liitteenä (liite 5.). 1.3 Kalavedet Sodankylän kalastusalueen vesien kokonaispinta-alasta järviä ja lampia on yhteensä 55,6% (10862,8 ha) ja joki- ja purovesiä yhteensä 15% (2924 ha) sekä Kitisen patoaltaita 29% (5737 ha). Vedet jakautuvat valtion ja eri yksityisvesialueiden omistajien kesken seuraavasti: Veden omistaja/haltija ha % Suomen valtio/metsähallitus 4 900,0 23,18 Alaperän osakaskunta 1 212,0 5,73 Kelontekemän ok 2 226,0 10,53 Orakylän ok 1 240,0 5,87 Unarin ok 1 090,0 5,16 Syväjärven ok 1 017,0 4,81 Kelujärven ok 988,0 4,67 Uimaniemen ok 748,0 3,54 Vaalajärven ok 668,0 3,16 Kieringin ok 579,0 2,74 Kersilön ok 490,0 2,32 Sassalin ok 392,0 1,85 Vuojärven ok 362,0 1,71 Sattasen ok 291,0 1,38 Kiurujärven ok 229,0 1,08 Petkulan ok 229,0 1,08 Seipäjärven ok 187,0 0,88 Torvisen ok 151,0 0,71 Askan ok 137,0 0,65 Jeesiöjärven ok 117,0 0,55 Raudanjoen ok 130,0 0,61 4

5 Kirkonkylän ok 494,0 2,34 Rajalan ok 83,0 0,39 Siurunmaan ok 34,0 0,16 Pelkosenniemen yhteismetsä 30,0 0,14 Lokan ok 21,9 0,10 Stora Enso 21,0 0,10 Palokummun yhteismetsä 14,0 0,07 Sodankylän yhteismetsä 13,5 0,06 Ristonmännikön ok 12,8 0,06 Rovaselän ok 3,5 0,02 Kemijoki Oy 2 944,0 13,93 Koivuperä Pentti 85,0 0,40 21 139,70 100,00 1.3.1 Veden laatu Suomen ympäristökeskuksen käyttämä vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus kuvaa vesien keskimääräistä vedenlaatua sekä soveltuvuutta vedenhankintaan, kalavesiksi ja virkistyskäyttöön. Vesistöt luokitellaan viiteen luokkaan: erinomainen (I), hyvä (II), tyydyttävä (III), välttävä (IV) ja huono (V). Tässä luokituksessa Sodankylän kalastusalueen vesistöt ovat hyviä ja tyydyttäviä. Viimeisin käyttökelpoisuusluokitus perustuu vuosien 2000 2003 vedenlaatutietoihin. Tiedot löytyvät seuraavasta internet osoitteesta: http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=15746&lan=fi Unari-, Seipä-, Ora-, Vaala- ja Kelujärven vedenlaatutiedot vuosilta 2006-2007 ovat liitteenä exel tiedostona. 1.3.2 Kalasto Sodankylän kalastusalueella esiintyy seuraavat 20 kalalajia: siika, coregonus salakka, alburnus alburnus kuore, osmerus eperlanus seipi, leuciscus leuciscus harjus, thymallus thymallus säynävä, leuciscus idus taimen, salmo trutta särki, rutilus rutilus puronieriä, salvelinus fontinalis made, lota lota muikku, coregonus albula mutu, phoxinus phoxinus hauki, esox lucius kolmipiikki, gasterosteus aculeatus ahven, perca fluviatilis kymmenpiikki, pungitius pungitius kiiski, gymnocephalus cernua kivisimppu, cottus gobio kuha lucioperca lucioperca (ist.) peledsiika, coregonus peled pikkunahkiainen, lampetra planeri lahna, abramis brama 5

6 Ohessa on kuvaus kalataloudellisesti ja määrällisesti tärkeimmistä kalalajeista ja niiden esiintymisistä kalastusalueella. Särki, säynävä, salakka ja seipi Lajit esiintyvät runsaslukuisina kalastusalueen vesissä. Lahnaa esiintyy harvana kantana Unarijärvessä, Kukasjärvessä Kitisen patoaltaissa olevien särkien ja seipien on havaittu nousevan myös altaisiin laskeviin jokiin ja puroihin. Muikku Esiintyy luontaisina kantoina Unarijärvessä, Kelontekemässä, Orajärvessä, Kelujärvessä, Vaalajärvessä, Syväjärvessä, Sassali ja Riipijärvessä. Voimakkaimmat kannat ovat Unari- ja Orajärvissä sekä Kelontekemässä. Muikku esiintyy pieninä määrinä myös Kokkosnivan ja Kurkiaskan padotusaltaissa. Siika- ja ahven Siika esiintyy istutettuina alueen kaikissa suuremmissa vesissä. Lisäksi sitä on myös istutettuina pienemmissäkin järvi ja lampivesissä. Luirojoella esiintyy luontaisesti käytännössä vain yhtä siikamuotoa, vaellussiikaa. Tästä syystä on siianistutukset katsottu tarpeettomiksi Luirojoella. Kitisen patoaltaiden siikakantoihin vaikuttaa Porttipahdan siikojen alas vaellus sekä altaisiin tehtävät vaellussiikaistutukset. Kuritussa esiintyy hidaskasvuista vaellussiikaa sekä peledsiikaa luontaisina kantoina. Luirolla saattaa esiintyä ja on aikanaan ainakin esiintynyt myös Lokan altaalta tullutta peledsiikaa. Porttipahdasta alas laskeutunutta pelediä esiintyy myös kaikilla Kitisen patoaltailla. Ahventa on yleisesti kaikkialla. Harjusta esiintyy sekä luontaisina että istutettuina kantoina yleisesti sekä joissa ja purovesissä. Taimen Järvitaimenta esiintyy istutettuina kantoina alueen suurimmissa vesissä. Yksilökooltaan pieniä ja sukukypsiä purotaimenia esiintyy luontaisina kantoina yleisesti alueen pienissä virtavesissä. Hauki ja made Esiintyvät yleisesti alueen vesistöissä. Kuha Unarijärvessä esiintyy istutettuna kuhaa, joka on hyväkuntoista. Kuha on saavuttanut 12 vuodessa 3 kilon painon. Unarijärvessä oleva kuha on tiettävästi pohjoisin esiintymä Suomessa. Orajärven ja Vaalajärven kuhaistukkaiden menestymisestä ei ole vielä tietoa. 6

7 1.3.3 Luonnontilaisuus Voimalaitosrakentaminen, metsätalous, uitto sekä maatalous ja asutuksen hajakuormitus ovat eniten vaikuttaneet vesistöjen luonnontilaan. Toiminta on kuormittanut vesistöjä ja muuttanut ympäristöä ja ekosysteemejä alkuperäisestä voimakkaimmillaan täysin toiseksi. Metsäojitukset ja maatalouden hajakuormitus ovat lisänneet kiintoainesten ja ravinteiden määrää, joka on aiheuttanut syvänteiden ja kutusorakoiden liettymistä ja vesistöjen rehevöitymistä. Kalastojen lajisuhteissa se näkyy särkikalojen lisääntymisenä. Koko Kemijoen vesistöalueella vaelluskalojen nousun katkaisi Isohaaran voimalaitospato Kemijoen suussa, jolloin lohi ja meritaimen lakkasivat nousemasta Sodankylän suurimpiin jokiin. Sodankylässä suurten jokien luonnontilaa ovat muuttaneet voimalaitosrakentaminen Kitisen pääuomaan, joka nykyisin on kuuden patoaltaan muodostava ketju Porttipahdasta Kokkosnivaan. Lokan vesien juoksuttaminen Porttipahdan kautta vähensi merkittävästi virtaamaa Lokan alapuolisessa Luirojoessa. Vesien kalakantarakenteiden tilaa ovat muuttaneet yleisestikin Lapin läänissä 1950 -luvulla alkaneet kalanistutukset sekä kalastusmenetelmien muuttuminen valikoivammaksi. Toisaalta luonnontilaisuutta on pyritty myös palauttamaan tekemällä vesistökunnostuksia, joissa pääpaino on ollut entisten uittoväylien muuttamisella luonnontilaa vastaaviksi. Kyseessä ovat olleet kalataloudelliset kunnostukset, jolloin lähtökohtana on ollut parantaa arvokalojen viihtyvyyttä entisillä uittoväylillä. Myös valuma-aluekunnostuksiin on viimevuosina kiinnitetty yhä enemmän huomiota. Näiden myötä tapahtuvat muutokset tulevat nähtäville pitkän ajan kuluessa. 1.3.4 Kalavesien tuotto Järvivesien kalatuotantoa ei ole tutkittu, mutta yleisesti Etelä- ja Keski-Lapin järviltä voidaan kestävästi kalastaa 20-30 kg hehtaarilta. Näin ollen Sodankylän kalastusalueen kalavarat ovat karkeasti arvioiden noin 500-600 tn. Monien järvien kalakantojen hidas kasvu johtuu myös kalamäärään nähden olevien ravintovarojen niukkuudesta sekä vähäisestä tai yksipuolisesta kalastuksesta. 1.3.5 Järvet Sodankylän asutus on alkujaan vakiintunut jokien ja järvien tuntumaan. Järvet ovat olleet varmoja toimeentulon antajia ja tehokkaammin kalastettuja ja oletettavasti myös arvokalavaltaisempia kuin nykyisin. Yli 400 hehtaarin suuruisia järviä on 7 kpl: Unarijärvi, 2920 ha, Riipijärvi 418,2 ha, Sassalijärvi 447,5 ha, Vaalajärvi 1296,9, Orajärvi 1098,6 ha, Kelontekemäjärvi 1636 ha, Kelujärvi 559,9 ha (Matalajärvi 334 ha) 1.3.6 Kitisen patoaltaat ja Luirojoki Kitiseen rakennetut voimalaitokset muodostavat kuuden patoaltaan ketjun, joka 7

8 alkaa Sodankylässä Porttipahdan padon alapuolelta ja loppuu Kokkosnivan patoon Pelkosenniemellä. Tälle alueelle on määrätty kalataloudelliset velvoitteet, jotka käsittävät istutukset ja tarkkailun. Tarkkailualue käsittää Porttipahdan tekojärven alapuolisen Kitisen pääuoman. Velvoiteistutusten kokonaisarvo istutuskuluineen on 110-120 000 vuodessa. Tämä sisältää sekä Kitisen pääuoman velvoitteen, että erillisvelvoitteen, johon kuuluvat Kitiseen laskevat sivujoet. Velvoiteistutuksia hoidettiin alussa pääasiassa siikaistutuksin, mutta lajisuhteita on kokemuksen myötä muutettu niin, että istutuksilla saataisiin parempi tuotto. Tarkkailuvelvoitetta hoitaa Kemijoki Oy ja istutuksia Voimalohi Oy. Viimeisin velvoitealueen hoitoa ja tarkkailua koskeva raportti on yksityiskohtainen läpileikkaus vuosilta 2000-2004 ja se on julkaistu v 2006. Putouskorkeutta on Kitisessä Porttipahdan alapuolisella osalla noin 98 m. Kitisen yläosalla olevan Porttipahdan tekojärven täyttö aloitettiin vuonna 1970. 8

9 Ohessa on lueteltu Kitiseen rakennetut patoaltaat pinta-aloineen ja valmistumisvuosineen ylhäältä alaspäin: Kurittukosken voimalaitosallas (valmistui v. 1987) on pinta-alaltaan 394 ha ja pituudeltaan 13 km. Altaaseen laskevat Ylä-Vaalo- ja Pomojoki. Vajukosken voimalaitosaltaan (valmistui v. 1985) pinta-ala on 1 560 ha ja pituus 23 km. Altaaseen laskevat Ylä-Posto-, Ala-Liesi-, Ylä-Liesi- ja Ala- Vaalojoki. Matarakosken voimalaitosallas (valmistui v. 1995) on pinta-alaltaan 325 ha ja pituudeltaan 16 km. Altaaseen laskee Ala-Postojoki, Mataraoja Kelukoski, Kitisen viimeisin voimalaitos, valmistui syksyllä 2001. Kelukosken voimalaitosaltaan pinta-ala on 1 015 ha ja pituus 17 km. Altaaseen laskeva sivujoki on Sattasjoki. Kurkiaskan voimalaitosaltaan (valmistui v. 1992) pinta-ala on 649 ha ja pituus 18 km. Altaaseen laskevat Ora-, Kylä-, Jeesiö-, ja Kelujoet. Lisäksi Kurkiaskan voimalaitoksen tulvaluukkujen alapuolisessa vanhassa uomassa on piilopadolla nostettu Nivalampi Kokkosnivan voimalaitosallas (valmistui v. 1990) on pinta-alaltaan 1 794 ha ja pituudeltaan 42 km. Altaaseen laskevat Käyräsjoki ja Ylä-Korpijoki. 1.3.6.1 Patoaltaiden kalastusjärjestelyt Kemijoki Oy osti itselleen tarvitsemansa vesialueet, mutta jätti kalastusoikeuden myyjälle. Muodostuneiden patoaltaiden kalastus on järjestetty pääasiassa alueen vesialueiden omistajien keskinäisillä sopimuksilla, joissa on määritelty kunkin tahon kalastusoikeuden laajuus. Yleensä tämä laajuus on pinta-alaperusteinen. Kalastusta ja kalavesien hoitoa ja istutuksia ohjaamaan on perustettu vesialueiden omistajista koostuvia neuvotteluryhmiä, jotka osaltaan ovat antaneet lausuntoja mm velvoitteiden ohjaamisesta. Velvoitteet ja niiden seuranta ja ohjaus toimivat itsenäisesti, eikä niihin ole tässä suunnitelmassa tarvetta tarkemmin puuttua. 1.3.6.2 Luirojoen juoksutuksen voimassa olevat määräykset ja velvoitteet Porttipahdan ja Luiron latvoille rakennetun Lokan tekojärven yhdistävän Vuotson kanavan valmistuttua vuonna 1981 on Lokan tekojärven vedet juoksutettu kanavan kautta Porttipahtaan ja edelleen Kitiseen. Tästä johtuen Lokan alapuolisen Luiron virtaama on samalla pienentynyt murto-osaan luonnontilasta. Säännöstelijälle on määrätty Luirojoen vedenvirtaamaa sääteleviä ja kalakorvauksia koskevia velvoitteita. Määräykset ja velvoitteet perustuvat Pohjois-Suomen vesioikeuden 17.6.1980 myöntämään päätökseen, mikä käsittelee KHO:n 18.12.1975 palauttaman PSVEO:n 26.6.1968 antamaa päätöstä siltä osin, kun siinä on jätetty selvittämättä Luirojoen varressa olevia vahinkoja. 9

10 Ohessa on ote KHO:n vahvistamasta päätöksestä, jolla määritellään virtaama alapuolisessa Luirojoessa: Vuotson kanavan rakentamisen jälkeen vettä saadaan juoksuttaa kanavan kautta Lokan tekojärvestä Porttipahdan tekojärveen. Tällöin on kuitenkin Lokan padon kautta vettä juoksuttamalla huolehdittava siitä, että Luiron virtaama on Tanhuan kylässä olevalla Kammosen asteikolla toukokuun 1 päivän ja lokakuun 31 päivän välisenä aikana vähintään 7 m3/s ja marraskuun 1 päivän ja huhtikuun 30 päivän välisenä aikana vähintään 6 m3/s. 1.4 Emokalavedet ja luonnonravintolammikot Sodankylän kalastusalueella ei ole kalanviljelytarkoituksiin varattuja emokalavesiä. Luonnonravintolammikoita on Maaseutukeskuksen hoidossa oleva Pikku Kursanlampi Torvisessa. Lammikossa on viljelty Ivalojoen kantaa olevaa pohjasiikaa 1-kesäisiksi poikasiksi. Lammikossa kasvatettuja poikasia on istutettu Sodankylän kalastusalueen järviin ja lampiin. Sallinkijärven ja Lintulammen lrl:t ovat Voimalohi Oy:n käytössä. 1.5 Kalastus Elinkeino-, kotitarve- ja virkistyskalastus ja kalastusmuotojen määrä Kalastuksen luonne muuttui 1950-60 luvulla, kun verkon materiaalina käytetystä pumpulilangasta luovuttiin ja käyttöön otettiin nailon ja lopulta monofiiliverkot. Samalla nuottakalastus väheni. Verkkokalastuksen saaliit nousivat paitsi pyytävämpien verkkojen yleistyessä, myös samoihin aikoihin aloitettujen siianistutusten vuoksi, jotka aluksi paransivat monessa tapauksessa järvien arvokalan tuottoa. Nykyisin kalastus on Sodankylän kalastusalueella luonteeltaan pääasiassa kotitarve- ja virkistyskalastusta. Varsinaista elinkeinokalastusta alueella harjoittaa yksi ammattikalastaja, vaikka vesistöjen ja kalavarojen puolesta tilaa olisi suuremmallekin kalastajamäärälle. Riista- ja kalatalouden selvityksen (Suomi kalastaa 2005 kalastusrasitus kalastusalueilla) mukaan vuonna 2005 kalastukseen käytetty aika eri kalastusmuotojen kesken jakaantui Sodankylän kalastusalueella seuraavasti: Onginta ja pilkintä; 39700 kalastuspäivää (5,1% kaikista Lapin lääni kalastusalueista). Läänikohtainen viehekalastus; 14700 kalastuspäivää (3,97%). Kalaveden omistajan luvilla tapahtunut yksikkö- ja viehekalastus; 41 000 kalastuspäivää. Saaliit sekä kalavarojen käyttö Alueella on edustettuna kaikki kalastusmuodot virkistyskalastuksesta ammattikalastukseen ja viehekalastuksesta nuotta ja isorysäpyyntiin. 10

11 Sodankylän kalastusalueen suurempien järvien kalastuksesta ja hoidosta tehtiin tätä suunnitelmaa laadittaessa kysely, joka koski vuoden 2006 kalastusta ja istutustietoja viiden edellisvuoden ajalta. (Kysely ja yhteenveto ovat liitteessä 2.) Kyselyllä saatu saalisarvio on aliarvioinen, koska kaikille osakaskunnille ei kyselyä tehty, eikä toisaalta kaikki osakaskunnat kyselyyn vastanneet. Myöskään valtion vesien kalansaaliista ei ole tietoa. Saaliit on jaoteltu seuraavasti: - Velvoitealueen kalastus ja saaliit v 2003 (Myös tässä ilmoitetut saaliit ovat aliarvioituneita.) Patoaltaat 25 000 kg sivujoet 1164 Raudanjoen yläosa 1100 - Metsähallituksen vuokravedet Vuokravesiä on kaikkiaan 450 ha ja arvioitu saalis on yhteensä 4500 kg - osakaskuntien saaliit 68900 kg Onginnan, pilkinnän ja läänikohtaisen viehekalastuksen saaliista ei ole tehty arviota. Yhteensä näin saatu saalis on noin 100 000 kg Kun lasketaan mukaan kaikkien osakaskuntien saaliit, Metsähallituksen vesiltä saatu yksikkökalastuksen saalis ja velvoitealueen puuttuvien osien saalis, voidaan kokonaissaaliin arvioida olevan 110-120 000 kg. Saaliista 80 90% on ei kaupallista saalista, joka on käytetty mm kalastajien omassa taloudessa. 1.5.1 Kalastusjärjestelyt 1.5.1.1 Kalastussäädökset Kalastuksen harjoittaminen ja säätely perustuvat voimassa olevaan kalastuslakiin ja asetukseen. Kalaveden omistajalla on mahdollista kalastuslaissa mainituissa tapauksissa säädellä kalastusta asettamalla pyynti- ja pyydysmäärärajoituksia. Kalastusalueella on lisäksi oikeus päättää koko aluettaan koskevista kalastusrajoituksista ja lisäksi alueella on oikeus korkeintaan puoleksi vuodeksi kerrallaan kieltää yleiskalastusoikeuksien eli vapaan onkimisen ja pilkkimisen 11

12 sekä läänikohtaisella viehekalastusluvalla tapahtuvan kalastamisen tietyllä osalla vesistöä perustellusta syystä. Työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksiköllä on mahdollista rajoittaa yleiskalastusoikeuksilla harjoitettavaa kalastusta puolta vuotta pidemmäksi ajaksi. 1.5.1.2 Kalastusrajoitukset Valtion vesien kalastusta on rajoitettu Metsähallituksen päätöksillä ja lupaehdoilla. Lisäksi kalastusrajoituspäätöksiä, jotka kieltävät yleiskalastusoikeuksin tapahtuvan kalastuksen, on TE-keskus hakemuksesta myöntänyt Metsähallitukselle sekä yksityisille sellaisiin vesiin, joissa perusteena on veden aktiivinen hoito esimerkiksi virkistyskalastuskohteena tai muu liiketoimintaan tai yleishyödyllisyyteen perustuva toiminta. Kalastusalue ei ole asettanut aluettaan koskevia rajoituksia. 1.5.2 Kalastusoikeus ja kalastusluvat Kalastusoikeus perustuu kalastuslakiin. Se on yleensä vesialueen omistukseen tai hallintaan liittyvä oikeus. Kalastuslaissa määritellyt onginta, pilkkiminen ja läänikohtainen viehekalastus ovat yleiskalastusoikeuksia, joista kaksi ensin mainittua ovat rinnastettu jokamiehenoikeudeksi, eikä niiden harjoittamiseen tarvita erityistä lupaa. Läänikohtaisella viehekalastusluvalla voi harjoittaa kalastusta yhdellä vavalla ja vieheellä koski- ja virtapaikkojen ulkopuolella. Näitä yleiskalastusoikeuksia voi käyttää kuka tahansa. Kalastus on mahdollista seuraavien kalastusoikeuksien puitteissa: - Osakaskuntiin kuuluvat kiinteistön omistajat osakaskuntien vesialueilla. - Osakaskuntiin kuulumattomien yksityisvesien omistajat. - Valtion vesiin oikeuttava luvanvarainen tai vuokraperusteinen oikeus. - Kalastuslain mukainen yleiskalastusoikeus. - Jokaisella kylässä muutoin kuin tilapäisesti asuvalla on oikeus saada lupa harjoittaa kotitarve- ja virkistyskalastusta kylänrajain sisäpuolella olevalla vesialueen omistajan osoittamalla alueella ja hänen määräämällään tavalla (KL 9 ). 1.6 Kalavesien hoito Kalavesien hoidon tavoitteena on kalastuslain mukaisesti pidettävä vesien kalantuotannon hyödyntämistä ja lisäämistä ilman, että kalastolle tai luonnolle aiheutetaan vaaraa. Kalastusalueessa tavoitteeseen pyritään pääasiassa hallinnollisin päätöksin, joilla eri tavoin voidaan ohjata ja säätää kalastustehoa ja kalastuksen laatua tai erityisistä syistä kieltää kalastus kokonaan. Kalaveden hoitoon luetaan myös istutukset ja kalastorakenteiden kunnostuksissa hoitokalastus. Käytännön toimet kuuluvat ensikädessä vesialueen omistajille. 1.6.1 Istutukset Istutuksilla on kalavesiä hoidettu kautta aikain, mutta voimakkaimmin ne alkoivat vaikuttaa 1970 -luvulta alkaen kalanviljelyn kehittymisen myötä. 12

13 Istutuksia on perusteltu kalavesien arvon ja tuoton parantamisella joko alkuperäisiä kalakantoja vahvistamalla tai vieraan lajin istuttamisesta arvioidulla saalistuoton nousulla. Monessa tapauksessa istutukset ovat olleet tuloksettomia johtuen väärästä lajivalinnasta tai vesien ravintovarojen vähyydestä. Istutukset ovat paikoin onnistuneet ja paikoin on aikaansaatu ylitiheitä kääpiöityneitä kantoja. Istutuksia onkin paljon tehty puutteellisen tiedon varassa tuntematta toiminnan aiheuttamia haitallisia seurauksia, joita on myös Sodankylän alueella. Nykyisin istutusmäärät ovat vähentyneet aikaisempien vuosikymmenien määristä. On huomioitava, että istutukset vaativat aina vesialueen omistajan luvan ja alueelle vieraan lajin ollessa kyseessä myös viranomaisen luvan. Istutuksia rajoittavat myös Maa- ja metsätalousministeriön alaisen Elintarviketurvallisuusviraston (EVIRA) asettamat elävän kalan, rapujen ja mädin kuljettamista ja siirtoa vesistöalueelta toiselle koskevat määräykset. Käytännössä istutukset ovat ensisijassa vesialueen omistajille kuuluva tehtävä, ei kalastusalueelle. Siika Sodankylässä kalavesiä on hoidettu pääasiassa siianpoikasten istutuksin. Istutukset on aloitettu 1960 -luvulla vastakuoriutuneilla (vk) vaellussiian poikasilla. Luonnonravintoviljelyn yleistyttyä 1970 luvulla siirryttiin 1-kesäisten pohjaja vaellussiian istutuksiin, jolloin istutusmäärät kävivät korkealla saavuttaen paikoin ylilyöntejäkin. Velvoiteistutukset Kitisen (myös Luirojoen) istutusvelvoitteet ovat osana Kemijoen kalanhoitovelvoitteita (KHO 30.5.1980 nro 2863/80), jonka kustannuksista vastaavat Kemijoki Oy 83 %:n PVO-Vesivoima Oy 17 %:n osuudella. Lisäksi Kitiselle on määrätty erillisiä voimalaitoskohtaisia istutusvelvoitteita rakentamisen myötä, jotka kustantaa Kemijoki Oy. Kitisen istutusten arvo istutuskuluineen vuodessa on noin 110 000-120000 euroa. Luirojoen istutusten arvo on noin 20 000. Alkuperäisissä velvoitepäätöksissä määrättyjen istukkaiden lajia, kokoa ja ikää on vaihdettu siten, että velvoitteiden arvo on pysynyt samana. Eli edelleen velvoite on alkuperäinen ns. toimenpidevelvoite, ei maksuvelvoite. Siikaistutusten määrää on vähennetty, jolloin niiden tilalle on istutettu pyyntikokoista kirjolohta ja 3-kesäisiä / -vuotiaita järvitaimenia (noin 30 cm:n pituisia). Taimenistutuksia (väh. 20 cm) on korvattu 3-kesäisillä / -vuotiailla järvitaimenilla (noin 30 cm:n pituisia). Istutukset ovat liitteessä 4. 1.6.2 Hoitokalastus Hoitokalastuksella vaikutetaan järven vinoutuneisiin kalakantarakenteisiin vähentämällä vähempiarvoista kalabiomassaa. Vinoutuneet kalakannat ovat tiheitä ja yksilökooltaan pieniä, yleensä särkikala-, kiiski- ja ahvenpopulaatioita, jotka ovat vallanneet järven. Kalastorakenteet vinoutuvat 13

14 usein yksipuolisen kalastuksen johdosta, mutta myös virheellisesti tehtyjen kalanistutusten ja vesistöjen rehevöitymisen seurauksena. Usein ylitiheät, kääpiöityneet ja huonokuntoiset siikakannat ovat ylimitoitettujen istutusten ja/tai väärien kalastusjärjestelyiden seurausta. Hoitokalastuksen onnistuminen edellyttää, että kalaa poistetaan usean vuoden ajan määrällisesti ja laadullisesti oikein. Virheellisesti tehty kalastus vinouttaa pahimmillaan kalastorakennetta entisestään lisäten vähempiarvoisten kalojen määrää. Oikein tehdyllä hoitokalastuksella kalojen keskikoko kasvaa selvästi ja arvo- ja petokalakannat vahvistuvat. Tärkeintä on kalojen ja kalaston laadun parantaminen. Vaikka hoitokalastuksessa yleensä pyritään poistamaan kalaa tehokkaasti ja määrällisesti paljon, on virheellistä tuijottaa pelkästään poistettavaan biomassaan; yhtä tärkeää on myös tietää kappaleiden vaikutus kokonaisuuteen, kuten istutuksissa. Optimitilanteessa kalakannat säätelevät itse syntyvien vuosiluokkien yksilömääriä, jolloin saavutetun tasapainon ylläpitämiseen ei tarvitse puuttua. Riittää, kun oikeilla kalastusjärjestelyillä ja hallitulla kalastuksella verotetaan oikeassa suhteessa arvokalakantoja. Oikein tehtynä hoitokalastus on istutuksiin rinnastettava kalavedenhoitomenetelmä, jolla vesialueeseen sisältyvä arvo voidaan saada konkreettiseen käyttöön (elinkeino-, matkailu-, ja virkistyskalastus). Koekalastuksin ja saalistiedusteluin saatu aineisto osoittaa, että lähes pääsääntöisesti Sodankylän kalastusalueen järvet ovat alikalastettuja, joissa valtalajeina ovat yksilökooltaan pienet särjet, ahvenet ja kiisket. Hoitokalastusta on alueella jonkin verran harjoitettu, mutta saavutetut vaikutukset ovat jääneet vähäisiksi liian pienen pyyntitehon vuoksi tai vaikutus on jäänyt väliaikaiseksi, kun kalastusta ei ole jatkettu. 14

15 2. SUUNNITELMAOSA 2.1 Kalakantojen käyttö ja hoito 2.1.1 Yleistä Tavoitteiden asettelussa on peruslähtökohtana kalastuslain 1 : Kalastusta harjoitettaessa on pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen. Erityisesti on pidettävä huolta siitä, että kalakantoja käytetään hyväksi järkiperäisesti ja ottaen huomioon kalataloudelliset näkökohdat, sekä huolehdittava kalakannan hoidosta ja lisäämisestä. Tällöin on vältettävä toimenpiteitä, jotka voivat vaikuttaa vahingollisesti luontoon tai sen tasapainoon. Kuten yleisesti Lapin läänissä, myös Sodankylän kalastusalueella olevat vedet ovat pääsääntöisesti alikalastettuja. Erityisesti järvissä ja voimalaitosten patoaltaissa jatkuva, voimakas ja monipuolinen kaikkiin lajeihin kohdistuva kalastus on kalakantojen hoidon kannalta toivottavaa. Yksipuolinen vain tiettyyn lajiin ja kokoon kohdistuva kalastus aiheuttaa pitkään harjoitettuna useimmiten kalastorakenteiden vinoutumisen. Esimerkiksi 1950 -luvulla yleistynyt ja tehostunut verkkokalastus on 2000 -luvulle tultaessa osoittanut yksipuolisen valikoivan kalastuksen vaikutuksen kalakantoihin. Tämä vuosikymmeniä suuriin ja nopeakasvuisiin yksilöihin kohdistunut kalastuspaine on suosinut pieniä ja hidaskasvuisia kaloja, jotka ovat vähitellen täyttäneet järven. Järviin on muodostunut pienten yksilöiden populaatio, joiden keskinäinen ravintokilpailu estää samalla näiden sekä istukkaiden kasvun. Näin monesta järvestä on vähitellen tullut vähempiarvoisten lajien valtaamia, joihin ei kenelläkään ole mielenkiintoa lähteä kalastamaan. Muodostunut tilanne on kuitenkin korjattavissa, joskin se vaatii paljon työtä. Kalavesien hoidossa on jo suunnittelun lähtökohtana oltava eri toimenpiteiden pitkäjänteisyys. Hoitojaksojen, jotka sisältävät istutuksia, hoitokalastuksia, kalastusjärjestelyjä ja -rajoituksia, on syytä olla vähintään 3-5 vuotta pitkiä, jotta nähdään myös toimenpiteiden tulokset. Luonnonkierrossa on käytännössä mahdotonta odottaa näkyviä tuloksia aikaisemmin. Kalavesien hoidon, kalastuksen järjestämisen, kalastusrajoitusten ja valvonnan yhteisenä päätavoitteena voidaan pitää luontaisten kalakantojen hyödyntämistä ja paikallisten arvokalakantojen luontaisen kierron vahvistamista ja jota tapauskohtaisesti harkiten voidaan istutuksin tukea. 2.1.2 Kalavesien hoito Tässä suunnitelmassa ei ole tarvetta esittää tarkkoja vesialuekohtaisia ohjeita kalavesien hoitamiseksi. Poikkeuksen tekevät koekalastusten ja saalistiedustelun pohjalta laaditut järvikohtaiset suositukset jotka nekin ovat suuntaa antavia. Olennaista on, että yksityiskohtaisemmat osasuunnitelmat ovat linjassa kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman kanssa ja ne ovat riittävän pitkäjänteisiä. Osasuunnitelmat tulee tehdä vesialueen omistajien toimesta. 15

16 Mikäli hoitotyölle haetaan julkista rahoitusta, tulee rahoituksen saamiselle olla yleishyödyllinen tai elinkeinollinen peruste. Käytännön tekijöistä ja kustannussyistä johtuen aktiivisen kalavesien hoidon piiriin otettavat vedet on tarkoituksenmukaista valita kylien läheltä ja järvien jatkokäytölle tulee olla selkeä suunnitelma ja tavoite, miten järveä jatkossa hoidetaan ja käytetään. Satunnaisten panostusten taloudellinen hyöty on kyseenalainen niissä vesissä, missä luonnonkannat ovat vahvoja tai kalastus on jo käytännön syistä vähäistä, eikä jatkokäytölle ole suunnitelmaa. Pienemmätkin vedet ovat oikein hoidettuina tuottavia. Usein nämä ovat yksityisten omistamia tai valtion vesiä, joiden kalastusoikeus on vuokrattu yksityisille ja joita hoidetaan lähinnä siian istutuksin. 2.1.2.1 Istutukset ja istutusmenetelmien kehittäminen Kun on kysymys samasta vesialueesta, jolla on useita omistajia, on kalastusalueessa hyvä käsitellä eri omistajien istutussuunnitelmat ennen niiden toteuttamista. Näin vältytään päällekkäisyyksiltä ja eliminoidaan mahdolliset ylitiheät istutukset ja väärät lajivalinnat sekä säästetään kustannuksia. Istutussuunnitelmia laadittaessa istuttamista ohjaavat kalatalousviranomaisen ja eläinlääkintäviranomaisen määräykset. Istutusten suunnittelussa ja toteutuksessa tulee ottaa huomioon myös kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman linjaukset. Kalastusalueessa voidaan tiedottaa näistä mahdollisista istutuksia rajoittavista elävän mädin ja kalan siirtokielloista ym. Istutuksia toteutettaessa huomattakoon, että istutuksista on vastuussa se osapuoli, joka vastaanottaa istukkaat, ei myyjä tai luovuttaja. Istutuksissa on huomioitava istutettavien lajien luontainen esiintyminen ja paikallisten kantojen vahvuus. Esimerkiksi siian istutuksia ei ole syytä tehdä, mikäli vesistössä esiintyy luontaisesti siikaa tai se on runsaassa määrin särkien valtaama. Viimeksi mainitussa tilanteessa tulee siialle tehdä poistopyynnillä ensin tilaa. Siian istutukset tehdään nykyään pääasiassa kesänvanhoilla poikasilla yleisen ohjearvon ollessa 15 30 kpl/ha. On huomattava, että Kemijärveen laskeviin vesistöihin ei saa istuttaa muuta kuin Kemijärven kantaa olevia kuhanpoikasia. Järvitaimen Lokalla ja Porttipahdalla tehtyjen istutuskokeilujen mukaan parhaan tuloksen antavat 2+ ikäiset poikaset viivästettynä istutuksena ja toisena vähintään 3+ ikäiset suoraistutuksena. Kokeilussa nähtiin taimenen kasvunopeuden jyrkän kasvun sen siirtyessä kalaravintoon 23 cm:n pituisena. Yleisesti on myös tiedossa, että kookkaampaan istukkaaseen kohdistuu pienempi predaatio. Tulosta parantaa, jos taimenen poikaset levitetään syksyllä laajalle alueelle esimerkiksi venekuljetuksena. Lokan ja Porttipahdan istutuskokeiluissa parhaimman tuloksen antoi viivästetty istutus. Käytäntö on tekojärvillä osoittanut, että parhaan tuloksen antavat Juutuan ja Rautalammin reitin kantaa olevat taimenen poikaset. Tietoa on hyvä soveltaa myöskin muualla. 16

17 Taimenen poikasten menestymisen suurimpia uhkia on verkkokalastus liian tiheillä verkoilla ja runsas haukikanta. Mikäli vettä halutaan hoitaa taimenvetenä, tulee ns välisilmäkokojen (25 mm 55 mm) käyttöä välttää. Ongelmia tulee, jos kalavettä halutaan hoitaa sekä siika- että taimenvetenä. Järvitaimenistutuksissa on ohjearvona käytetty 1-3 poikasta/ ha (ikä 2-3 v). Vastakuoriutuneiden istutukset Vastakuoriutuneiden poikasten istuttamisella suoraan luonnonvesiin on omat riskinsä ja poikasten eloonjääminen verrattuna suurempaan poikaseen on epävarmempaa. Siian vastakuoriutuneiden poikasten istutuskokeiluja kannattaa kuitenkin jo kustannussyistä tehdä, koska muualla Lapin läänissä mm vk-siianpoikasilla on saatu paikoin hyviä tuloksia (esim. peledsiika Sompiojärvessä). Poikaset tulee istutettaessa levittää laajalle alueelle. Tässäkin on huomattava, että tiheitä särkikantoja sisältäviin vesiin ei istutuksia kannata tehdä. Ohjearvona on 400 800 kpl vk-poikasta/ha. 2.1.3 Kalastuksen järjestäminen Kalastusalueella on järviä, joiden kalaston laadun parantaminen edellyttää hoitokalastuksia ja esiintyvien muikku- ja kuorekantojen tehokkaampaa hyödyntämistä sekä jatkuvaa särki- ja kiiskikantojen vähentämistä. Ylitiheiden ja vähempiarvoisten kalakantojen tehokkaampi kalastus edellyttää myös kalastuksen monipuolistamista ja perinteisen nuottakalastuksen sekä isorysäkalastuksen lisäämistä. Kalastusta tulee ohjata hyödyntämisen tarpeessa oleviin vesiin. Kalastuksen järjestelyn avulla tulee estää valikoivan kalastuksen haitalliset vaikutukset kalakantoihin ja niiden monimuotoisuuteen. 2.1.4 Kalastusrajoitukset Kalastusta koskevat rauhoitukset ja rajoitukset sekä kalastuksessa käytettävien pyydysten laatua ja määrää koskevat määräykset muodostavat kalalajien hoidon kannalta tärkeimmän ohjeiston. Kalastusrajoitusten tarkoituksena on turvata kalastukselle herkkien kalakantojen luontainen lisääntyminen ja estää liian varhainen kalastus. Kalastusalueella on lakisääteinen mahdollisuus rajoittaa kalastusta kalakantojen hoitamiseksi tai kalastuksen ohjaamiseksi asettamalla pyydyksen laatua ja käyttöä koskevia kieltoja ja rajoituksia sekä määrätä kalastusasetuksessa sanottujen lajien alamittaa suuremmaksi. Kalastusalueella on siis valta tehdä tiettyjä päätöksiä, jotka koskevat laissa ja asetuksessa mainittujen oikeuksien ja kalastustapojen sekä laillisten pyyntimuotojen rajoittamista. Tästä syystä päätöksen teossa on oltava ehdottoman varma siitä, että päätökset perustuvat lakiin ja asetukseen ja ovat perusteltavissa myös biologisilla ja taloudellisilla seikoilla. Tätä suunnitelmaa laadittaessa ei tällaisia kalastuslakia tai -asetusta tiukemmin rajoittavia tarpeita ilmennyt. 17

18 Yleiskalastusoikeudet Kalastuslain 8 1 momentin mukaan yleiskalastusoikeuksiin kuuluvaa ongintaa, pilkintää ja läänikohtaista viehekalastusta voidaan harjoittaa kaikkialla lukuun ottamatta lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikkoja sekä niitä vesialueita, joilla kalastaminen on muun säännöksen nojalla kielletty. Kalatalousviranomainen on määritellyt kaikki Lapin läänissä olevat vesistöt lohi- ja siikapitoisiksi. Tästä johtuen yleiskalastusoikeudet kattavat käytännössä yksiselitteisesti vain seisovat lampi- ja järvivedet. 2.1.5 Kalastuksen valvonta Kalastusalueen asettamien määräysten noudattamisen valvonnasta vastaa kalastusalue. Koska kalastusalueella ei ole omia kalastusta rajoittavia päätöksiä, tulee mahdollista kalastusalueen suorittamaa valvontaa keskittää laillisuuden valvontaan. Toistaiseksi ei ole ollut tarvetta valvoa kalastusta kalastusalueen toimesta, vaan valvonnan ovat omilla alueillaan tehneet vesialueen omistajat. Kuritun ja Vajusen sopimusalueilla on valvonnasta vastannut Metsähallitus. Mikäli tarvetta ilmenee, tulee pahimmat ongelmakohdat selvittää ja tarvittaessa laatia valvontasuunnitelma poliisin ja Metsähallituksen kanssa. 2.1.6 Järvikohtaiset suositukset Kalastusalueella tehtyjen koekalastusten, kalojen iänmääritysten ja saalis- ja kalastuskyselyjen perusteella laadittiin järvikohtaiset tilannearviot sekä suositukset järvien hoidolle ja käytölle jatkossa. Yleisesti voi todeta, että järvien kalastorakenteet ovat lähes pääsääntöisesti särkikalavaltaisia. Myös kiiskien ja pienten ahventen määrä vaikuttaa suurelta. Nämä yhdessä vievät kalojen ravintovaroista valtaosan. Järviä on perinteisesti hoidettu siianistutuksin. Tulokset ovat kuitenkin odotettua heikompia. Järvillä siian menestymisen suurin este ei ole runsaat hauki- ja petokalakannat, vaan ylisuuret särki- ja kiiskikannat. Siika ei voimakkaan ravintokilpailun vuoksi saavuta hyvää kasvua ja tästä syystä istutukset ovat lähes kannattamattomia niin kauan, kun edellä mainitut lajit ovat vesien valtalajeja. Myös muikku ja kuore korreloivat samaa ravintoa käyttävinä lajeina keskenään. Liitteessä 2. on tarkemmin käsitelty koekalastuksen tuloksia, siikojen kasvua, sekä annettu suosituksia. 2.1.7 Yleisiä suosituksia Osakaskunnille lähetetyssä kalastustiedustelussa kysyttiin mahdollisia kehittämistarpeita. Nämä on listattu myös tämän suunnitelman liitteeseen 2., missä koekalastettuja järviä tarkastellaan erikseen. Seuraavassa olevat suositukset ovat yleisiä alueen kalataloutta ja käyttöä kehittäviä toimenpiteitä. 18

19 Siika Kuten aikaisemmin on todettu, ei istutettujen siikojen kasvu ole sen parempi vaikka istutustiheydet ovat jopa alle suositusarvojen. Siikojen kasvun parantaminen edellyttää samaa ravintoa käyttävien kalojen tuntuvaa poistamista. Järvien kalakantojen tilan parantaminen edellyttää, että nuotta ja rysäkalastus elpyy ja jatkuu säännöllisenä ja kaikkiin lajeihin kohdistuvana. Kalastus- ja saalistiedustelu Nykytilanteen kartoittamiseksi sekä käytännön kalastuksen ja hoidon järjestämiseksi kalastusalueen tulee järjestää määräajoin mahdollisimman kattava kalastus- ja saalistilastointi esimerkiksi käyttö- ja hoitosuunnitelma tarkistamisen yhteydessä. Työn helpottamiseksi vesialueiden omistajien tulisi vuosittain arvioida alueensa kalastuksen laajuus ja pitää siitä kirjaa. Erikseen sovittavien vesien osalta tulee määräajoin seurata kalakantojen tilaa koekalastuksin ja koekalastussaaliista tehtävin määrityksin. Apajapaikkojen merkintä ja kunnostus. Nuottakalastuksessa vakiintuneet ja osin unohtuneetkin vanhat apajapaikat on syytä järvikohtaisesti kartoittaa ja tarvittaessa merkitä ja laatia näille kunnostussuunnitelma. Kunnostustoimet kohdistetaan ensisijaisesti niille järville, joilla kalakantojen tilan parantaminen edellyttää hoitokalastuksia ja joilla on tavoitteena vesien aktiivinen jatkokäyttö ja elinkeinollinen hyödyntäminen. Järvikunnostukset Kalasto- ja ympäristökunnostusten tarpeet on selvitettävä mahdollisten hoitotoimien suuntaamiseksi. Perusteet samat kuin edellä. Selvitettäviä alueita ovat muun muassa järvikylät. Viivästysistutus Järvitaimenen menestyminen on usein ollut heikohkoa silloin, kun on käytetty 2-vuotiaita tai nuorempia poikasia ja istutettu keväisin. Viivästysistutusmenetelmä auttaa istukasta leimautumaan istutettavaan veteen. Menetelmän käyttöönotto vaatii myös osittaisia kalastusrajoituksia, joista tärkeimpiä on verkon silmäkoon harventaminen ja joissakin tapauksissa voi olla tarpeellista harkita alueellisia määräaikaisia rauhoituksia. Kokeilut esim. Lokalla ja Porttipahdalla osoittivat, että taimenen kasvatus verkkokasseissa 1-2 kk:n ajan ennen istutusta paransivat istutuksista saatavaa tulosta merkittävästi. Parhaan tuloksen antoivat Juutuan ja Rautalammin reitin kantaa olevat järvitaimenen poikaset. 19