William Walton Karhu Libretto William Walton ja Paul Dehn Anton Tšehovin näytelmän mukaan Laulettava suomennos Juhani Koivisto ja Jukka Rissanen Henkilöt:, nuori tilanomistajan leski, keski-ikäinen tilanomistaja baritoni, Popovan vanha palvelija (tässä tuotannossa palvelijatar) mezzosopraano basso Tapahtuu rouva Popovan kotona Venäjän maaseudulla Tuo ei vain käy, rouva, te vielä kuolette noin. Nyt on kaikki muut menneet mansikoita niityltä poimimaan aivan jokainen täällä nauttii jopa tuo kissa, se kävelee nauttien, heinikossa hiipii, ja linnun saa. Vaan te sisällä istutte, kuin sisaret luostarin, mikään ei iloa teille tuo. Kohta siitä on vuosi, kun kävitte ulkonakaan. Enkä enää mene ulos. Miksi turhaan? Elämä on ohi. Hän haudassa makaa. Minun hautani siis talo olla saa. Kumpikin on kuollut.
Aina te sanotte noin! En teitä jaksaisi kuunnella taas! Kun kuoli vaimoni/mieheni Niin, mitä sitten? Minä itkin häntä noin kuukauden, kai ansaitsi hän nyt sen. Jos minä teidän laillanne itken ja valitan aina vain, se liikaa vanhasta eukosta/äijästä on. Entä naapurinne sitten? Ette kutsu heitä koskaan. Aivan niin kuin täällä ihmisiä ei olisi ollenkaan. Ja kuitenkin niitä on. Onhan Ryblovon varuskunta, jonka sotilaat on herrasmiehiä, te voisitte heitä ihailla! Siellä aina perjantai-iltaisin valssia tanssitaan, myöskin soittokunta on, ja aina siellä soi, ja soi, ja aina siellä soi, ja soi. Voi hyvä rouva! Kun on nuori, ja kauniskin, niin pitää elää täyttä elämää nyt. Ei kauneuskaan ikuista ole! Voi tulla se päivä kun menette tansseissa upseerin luo keikistellen kuin helmikana, mutta se on myöhäistä! Minä pyydän, että et sano enää noin koskaan! Mieheni kuoltua elämä turhaa on ja vailla merkitystä. Voi näyttää kuin hengissä olisin, mutta se on harhaa pelkästään. Ja häntä vannoin surevani aina, aurinkoon en astu milloinkaan, en ennen kuolemaani. Kuulethan? Miehen sielu nähköön vaimon rakkauden voiman.
Niin, no taisit tietää sinäkin sen, karkea hän oli myös, ja julma, ja lisäksi uskoton. Kun pysyn uskollisena, voin näyttää kuinka häntä rakastan. Haudan takaa nähköön sen, että olen samanlainen kuin olin silloin. Voi älkää puhuko noin, teidän täytyisi mennä jo ulos, tai valjastaa Topi ja viimein vierailla naapureiden luona. (osoittaa Topin kuvaa seinällä) (itkee hysteerisesti) Oh, Oh. Rouva, voi rouva! Mikä nyt on? Mikä nyt on? Mikä on hätänä? Mikä on hätänä? Siunatkoon! Aina hän tahtoi Topin! Topi! Topi! Hän sillä aina kulki kun hän naapurin luo meni käymään. Ja kuinka hän ohjastikaan! Niin vahvalta näytti kun ohjaksia hän kiristi vaan! Vai etkö muista? Topi, Topi! Anna tänään Topille enemmän kauroja, siis enemmän kauroja, ja pian! Annetaan. (koputus ovella)
Kuka se on? En ole kotona! Kerrotaan. (lähtee) (muistelee miestään) Nähdä saat, Nicolas, miten rakastan ja anteeksi saat. Ei sammu rakkauteni ennen kuin kuolen, ennen kuin sydän lyömästä lakkaa. Et edes häpeä nyt? Niin hyvä vaimona olen, petä koskaan sinua en. Näin sulkeudun sisälle ja olen niin uskollinen, sinä taas, et edes häpeä nyt, et häpeä nyt, senkin lihava lurjus. Mitenkä petit aina vain, ja viikkoja yksin olla sain! Rouva, nyt joku kyselee teitä. Sanoithan, etten ole kotona? Sen tein, mutta hänellä on kiire. Ei käy tänään. Sen sanoinkin, mutta hän tunki sisään. Nyt hän on salissa jo. Hyvä on, päästä vain.
Voi ihmisiä! Kuinka raakoja ja tylyjä he ovat! Voi miksi ihmiset rauhaani häiritsee? Näyttää siltä, että on todella mentävä luostariin. Luostariin. Sen kin tollo! Ei osaa olla hiljaa Aasi! Madam, minulla on kunnia esitellä itseni: Grigori Stepanovitsh Smirnov, tilanomistaja, sekä tykistön luutnantti evp. Teitä häiritsen erään tärkeän seikan vuoksi No mikä se on? Oli miehenne melkein jo vainaja kai, kun minulta pyysi hän lainaa, ja sai. Kuinka paljon? Yli tuhat ruplaa. Ja mihin? SIMRNOV Kauraan. Siitä muistinkin, Luka. Anna Topille enemmän kauroja tänään. Minä apua lupasin kohta, ja hankin siis rahat, ne lainasi johtaja pankin. On tilanne hankala, te kuvitelkaa, kun karhuaa pankki nyt heti jo velkaa.
Minun pyyntöni varmaankin on tahditon, mutta nuo velkarahat, siis nuo velkarahat, nyt paikalla saatava rahat ne on. Miten pian? Nyt aivan heti. Tai pakolla tilani pian kaupataan, minut heitetään putkaan tai karkoitetaan. Ne varmasti saa kun vain odottaa nyt huomiseen, pyydän Vanjaa sen rahanne tuomiseen. Sen tarvitsen tänään! No kaikkeni teen. Vaan tarvitsen Vanjaa sen tuomiseen. Se nyt tarvitaan tila pian pantataan! No malttakaa vaan, sen saa aikanaan. Tila pian pantataan! Sen saa aikanaan.
Nyt heti, heti, se tarvitaan! Sen Vanjalta saan. Sen Vanjalta saan. Tulin tapaamaan teitä, en Vanjaa! Miten per... Siis anteeksi ilmaus Miten per Miten perimiseen liittyy Vanja? Ei, nyt en tahdo kuulla, tuollaista kieltä. En siis kuuntele teitä enää. (poistuu) Noin! Hän häipyi. Kaikki vain häipyvät paitsi ne velkojat. En rahaa saa niiltä, joille annoin lainaa Kotonaan ei Gruzdjov käy, Kuritsin alkoi parkuun, Jartsevia ei missään näy, Ja Myshkin, Myshkin, Myshkin, Myshkin, Myshkin lähti karkuun. Kai kohta puhkeen kyyneliin voi minkä murheen sainkaan, Voi, miks aina törmään velkojiin en velallisiin lainkaan? Sobakov nyt pomiloi, kun luostariin hän juoksi, Nemorov liikaa votkaa joi, Voinitski, nitski, nitski, nitski, Voinitski kuoli kupan vuoksi.
Jos rahanpuute jatkuu niin se minut hautaan johtaa. Voi, miks aina törmään velkojiin en velallista kohtaa. Ja yksikään lurjus ei maksa, ei yksikään! Vain siksi kun olen kiltti, niin herkkä, vanha ämmä! Brrr! Niin vihainen olen, pian hermostun! Ja raivosta jo tä-ä-risen näin, ja raivosta jo tä-ä-risen näin, tuskin henkeä saan, henkeä saan, uh! Voi ei, aivan oksettaa, niin Ja melkein pyö-ö-ö-ö-rryn! Hei siellä! Voinko auttaa? Tuo kaljaa pian, taikka lasillinen vettä! Tämä ainainen rahanpuute painaa, kuin myllynkivi kaulassa. En rahaa saa, kun paikalla ei ole Vanjaakaan! Voi tätä järkeä naisen! Siksi en asioi akkojen kanssa. Istun ruutitynnyrin päällä mieluummin kuin edes puhun naisten kanssa. Brrr! Ne jalkani kramppaamaan saa! Pian karjaisen apua! Apua! Hei! Rouva on sairas eikä tahdo nähdä ketään. Ulos! Ulos! On sairas eikä tahdo nähdä ketään. Sillä lailla, ei sitten Sairas viikon jos on, niin viikoksi jään
jos sairastaa vuoden, niin vuodeksi jään Saan vielä rahat! Lesken puku ei auta, hymykuopat ei hurmaa Ne kuopat kyllä tunnen Semjon, vie hevoset talliin! Täällä viivymme pitempään! Katso että ne tarpeeksi kauroja saa. On niin läkähdyttävää. Rahaa en saa, en untakaan enää ja syynä ahdinkoon on tuo hullu nainen. Pääparka! Pääparka! Nyt tarvitsen hieman votkaa. Näin on, näin on. Hei, te siellä! No, mitä nyt taas? Hakekaa pullo votkaa! (näkee itsensä peilistä) Huh, huh, huh! Onpa todella kaunis näky! Niin ruokoton, niin likainen! Hyi kuinka haisetkaan! Votkaa! Votkaa! Sama se on, nyt välitä en, ei pidä naisetkaan. Votkaa! Votkaa! Missä hän on? Minne se jäi? Jo antakaa ryyppy votkaa! Niin rauhaton selvin päin oon, kantakaa minulle, kantakaa minulle votkaa, votkaa! Votkaa, votkaa, votkaa, votkaa! Herra onkin aivan kuin kotonaan. Vai niin? Vai niin? Etkö ymmärrä kenelle jupiset? Turpa kiinni! Onpa öykkäri! No piru kai sen tänne lähetti.
Voi! Joudun ra-a-aivon valtaan! Nyt suutun! Ja raivoan! voisin hajottaa koko talon. Varmaan kohta sairastun! Heikottaa! Tänne! Tänne! Tänne! Tänne! (Popova tulee katse alas luotuna) Herra, tässä yksinäisyydessä en ole tottunut kuulemaan ihmisääntä. Täällä ei saa huutaa. En kestä, jos kotini hiljaisuus rikkoutuu. Jos maksatte velat menen pois. Minä kerroin selvästi teille, täällä ei ole yhtäkään ruplaa. Malttakaa siis huomiseen. Minä kerroin myöskin jo teille, että rahoja nyt tarvitaan, huominen ei enää käy, huominen ei enää käy. Jos en tänään rahaa saa, on minun pakko hirttäytyä, hirttäytyä, hirttäytyä, hirttäytyä huomenna. No mitä voin tehdä, jos ei ole rahaa? Ette maksaa siis voi? Ei maksaa siis voi? Ei voi.
Vai ei? Ei voi. Vai ei? Ei voi. No, sitten taidan jäädä kunnes saan ne ruplat. Jään tänne istumaan. Istun näin, istun näin, istun näin, juuri näin. (naputtaa ärtyneenä pöytää ja tömistää jalkojaan) Minähän en leiki! Hiljempaa! Tämä ei ole talli. Enkä huuda tallissa koskaan! Vai niin, ette siis hallitsekaan käytöstä oikeaa kun on läsnä nainen. Kyl-lä tie-dän, hyvinkin sen, mitenkä käyttäydyn kun on läsnä nainen. Ettepäs!
Kylläpäs! Ettepäs! Kylläpäs! Ettepäs! Te maalainen ja karkea moukka. Tuollaista kieltä kouluja käyneet, ei kyllä käytä kanssa naisen. Jaa, onpa yllätys! mitenkä tahtoisitte siis että puhun? Kai ranska käy? Kai ranska käy? Madame, silvuplee, ei varmaan pahaa tee, jos teiltä nyt mä vaadin yhteisen promenaadin. Näin häipyy huolet, pardon, nyt pardon, nyt pardon. Madame, merci vaan, jos mentäis puutarhaan. Niin olen iloinen kun rahaa saakaan en, mä vaikka niitä vielä vartoon. Ranskaksi, kuulkaa mua, nyt puhun: un deux trois. Jo aika heittää ois nuo suruvaatteet pois. Ne pois, niin kuin Salome! Salome! Salome!
Kai voulez-vous amor, ja öö, siis, helan går, vaan nyt kai oo-la-laa, on turha odottaa, mun rahaa, joka velkaa on. Tuo on tyhmää eikä se naurata lainkaan. Tyhmää eikä se naurata lainkaan. Käyttäydynkö vieläkin huonosti naisten kanssa? Jos tietäisitte kuinka paljon olenkaan nähnyt naisia, käynyt vuokseen kaksintaistelun. Jätin melkein sata, myös minut jätettiin. Todella! Tunnen heidät perin pohjin! Minä rakastin, kärsin ja unhoitin. Sain tarpeekseni siitä kaikesta! No kumpi onkaan sitten uskollisempi rakkaudessa? Mies vai? Tietenkin, se on mies! Vai mies on uskollisempi rakkaudessa? Mikä oikeus teillä on puolustaa miestäni ja syyttää minua? Kerron teille totuuden! En ole ollut uskoton, kiusaukset aina kitken. Kun mieheni nyt kuollut on niin itken, itken itken. Jos miestä tahtoo puolustaa, on sanat heikonlaiset. Yhtä nainen rakastaa, mies kaatoi naiset, naiset. Mies kaatoi naiset! Oli tumma taikka vaalea, oli ruma taikka nätti, oli kuuma taikka haalea, mies minut yksin jätti. Ja mitä vaimo tuumaakaan kun laatikko työpöydän on rakkauskirjeitä tulvillaan, ne löydän, löydän, löydän.
Siis onko muita keinoja kuin huumoria käyttää kun naapurinkin neitoja mies hakkailevan näyttää. Vain hymyilin ja ymmärsin, en rettelöinyt liikaa. En, kunnes viimein yllätin kun vietteli myös piikaa. Minä olen vaimo uskollinen, kiusaukset aina kitken. Ja sellaisena pysynen, ja sellaisena pysynen ja itken, itken, itken. On sairasta tämä itku, itku, sairasta tämä itku, itku, itku. Mitä te tahdotte? Minä tiedän miksi on pukunne musta ja pysytte täällä sisällä! Runollista! Salaperäistä! Se on petkutusta! Mitä! Mitä te kehtaatte sanoa? Te hautaatte itsenne, mutta puuterointi unohdu ei. Tuo loukkaa, tuo loukkaa! Hiljaa nyt, en ole kuuro. Ulos täältä hävytön, joudutte kohta vankilaan. Hiljaa nyt! Tehän täällä räyhäsitte. Kun saan rahat, menen pois.
Senkin moukka! Kauheata! Ulos täältä! Ei! EI? EI! Luka, nyt herra lähtee, ohjaa hänet ovelle. Ohjaan hänet ovelle? Tunnen ovet, osaan itse. Älytön! Ja te hävytön! Minä pelkään! Nyt saat selkään! Antaa hänen olla jo!
Rouvalla on vielä velkaa. Te olette karhu. Vai karhu? Ja raaka, ja moukka ja karhu! Vai karhu? Ja raaka ja moukka! Vai karhu! Ja moukka! Vai karhu? Ja moukka! Ja karhu, karhu, karhu! Ja moukka! Onkin jo aika hylätä ajatus, että vain miehen täytyy vastata jos loukkaa! Jos tasa-arvo sukupuolten kesken on totta niin olkoon sitten. Minä haastan teidät! Siis kaksintaistelu? Hienoa! Nyt ja heti.
Nyt aivan heti. Mies jätti varmaan pistoolit Nyt etsinkin ne. Millä nautinnolla kohta pam, pam, pamautan luodin rumaan ja typerään päähän! Voi piru vieköön! Hän putoaa niin kuin riekko! En anna tunteilleni valtaa. Vaan mikä nainen! Mikä nainen hän onkaan kun vastaanotti taisteluhaasteen. On ainutlaatuinen nainen! Sama se, minä tapan. Jo periaatteenkin takia. Herra, lähtekää jo! No, kuulitteko? Tuo rohkea nainen on niin erilainen! Voi lähtekää jo! No, kuulitteko? Niin, juuri tuollaisia naisia arvostan Lähtekää jo, kuulitteko! Kuin kissimirri, mutta tiikeri Herra, lähtekää jo! Kuin kissimirri, mutta tiikeri Herra, Lähtekää jo! Lähtekää pois, jos pyytää nyt saisin.
Hentoudessaankin leijonamaisin. Kauneuden takana on voima niin suunnaton Menkää jo pois! Kuin kissimirri, mutta tiikeri Herra, menkää jo pois! Kuin kissimirri, mutta tiikeri Herra, menkää jo pois. Herra, menkää jo, menkää jo, menkää jo, menkää jo, menkää jo, menkää jo, menkää jo, menkää jo, menkää jo pois! Pidän hänestä! Siis todellakin pidän. Ja vihani lauhtui. Voin antaa velatkin anteeksi jo. Voi mikä ihana nainen! Voi miten sääli on kun hänet täytyy tappaa. (tuo aseet) Tässä on Tässä on! Mutta ennen kuin aloitamme, teidän täytyy opastaa. En ole käyttänyt aseita koskaan. Voi Luoja, auta ja armahda meitä! Onpa kaunis pistooli, kaunis! Sitä pidellään näin. Ja kauniit silmät, ja kauniit silmät!
Ai näin? Niin, juuri noin. Nyt lataus ja tähtäys. Pää taakse vähän! Suora käsi. Nyt on hyvä. (tarttuu Popovan sormeen) Ja sitten herkkä, pieni sormi painaa vain vähäsen sen liipaisinta. Se on siinä. Ennen kaikkea on tärkeää estää käden vapina. Hyvä on! Mutta eikö ole outoa ampua täällä? Ehkä puutarha olisi parempi paikka. Apua tänne saatava on. Hyvä on, mutta varoitan. Minä ammun kyllä ilmaan. Miksi? Ja minkä vuoksi? Vain siksi kun Se on oma asia. Pelottaako teitä? Te pelkäätte? No, minä en. Rauhan saan vasta sitten kun lävistän tuon surkean pään jota inhoan. Miksette ole mies? Vain koska pidän teistä, pidän teistä. Pidän. Ha, ha, ha, ha, ha, ha, ha, ha, ha! Hän pitää! Hän pitää.
Ei ole mies, ei ole mies, ja hän pitää! Menkää jo, menkää jo! Ulos, ulos, ulos, ulos! Pois, pois, pois! Kuulkaa, oletteko vihainen? No, niin minäkin, mutta ettekö näe miten selittäisin? Se koskee se koskee se koskee Helkkari miten hienot huonekalut teillä on! Pidän teistä, olen melkein rakastunut. Menkää tiehenne tai ammun! Voi millainen nainen! Olen kiinni kuin rotta loukussa. Ei, ei, ei ei, vaan niin kuin hiiri. Häipykää, menkää pois! Häipykää, menkää pois tai ammun, tai ammun, tai ammun, tai ammun! Ampukaa! Väistä en, nautin kun teette sen. Ampukaa! Nouse en juurelta jalkojen. Ampukaa kohti vain niin tunnustan kuollessain, kuinka saitte syttymään, kuinka saitte syttymään, sydämen syttymään! Ja rakastan teitä aina! Rakastan. Taistellaan! Minä aion nyt kosia teitä! Taistellaan!
Ai, ette tahdo? Ei ole pakko. Hetkinen vielä. Niin? Ei, ei mitään. Menkää vain, mutta Ei, menkää vain! Pois, pois, minä vihaan teitä! Ja silti No, jääkää vain. Jos tietäisitte kuinka kiukkuinen olen! On sormetkin puutuneet tuosta aseesta. Siinä vain seisotte? Ulos! Hyvästi! Hyvästi! Menette jo? Ei, ei, älkää tulko! Jos tietäisitte miten vihaankaan itseäni kun olen niin rakastunut. Tässä polvillani palvon teitä. Se on vihonviimeinen asia! Täytyy maksaa huomenna laina, ja tulitte te! Tulen varmasti katumaan aina, aina, aina. Häipykää! Ei, ei! Nyt pois! Minä vihaan niin teitä! Ja haastan! Taistellaan, taistellaan, taistellaan (syleilevät) Herra auta, Herra armahda meitä!
Luka, Luka, älä anna Topille enää enempää kauroja. Ei saa antaa enempää kauroja. Enää kauroja, enää kauroja, enää kauroja ei saa tuo Topi