ICT:n mahdollisuudet metalliteollisuudessa Osa 1: Metallin kokonaismarkkina Euroopan (EU 27) alueella toimii yli 407.000 metallialan yritystä, joista valtaosa, 80 prosenttia, työllistää alle 10 henkeä. Toimiala on siis pirstaleinen ja pienten toimijoiden täyttämä.
Sisällys ICT:n mahdollisuudet metalliteollisuudessa. Osa 1 Metallin kokonaismarkkina. Julkaisusarjan tekijä BusinessOulu, TeollisuusForum. Julkaisuvuosi 2013 (pdf) ALKUSANAT...3 TIIVISTELMÄ...4 1. MAAILMANTALOUS JA METALLI...5 1.1 Eurooppa osana Maailmaa...5 1.2 Suomi osana Eurooppaa...6 2. METALLITEOLLINEN KOKONAISMARKKINA...6 2.1 Metalliteollisuus Euroopassa (EU27)...6 2.1.1 Metalliyritysten määrä ja sijainti...7 2.1.2 Kokonaistyöllisyys...8 2.1.3 Työvoimakustannus markkina-alueittain...9 2.1.4 Poliittinen linjaus metalliteollisuudelle, painopisteet...10 2.2 Metalliteollisuus Suomi...11 2.2.1 Yleiskuva metalliteollisuudesta...11 2.2.2 Kone- ja metallituoteteollisuuden työllisyys...11 2.2.3 Liikevaihdon kehitys...11 2.2.4 Työvoimakustannusten kehitys...12 2.2.5 Investointiaktiivisuus...13 2.2.6 Lyhyen aikavälin katsaus Teknologiateollisuuteen...13 2.3 Suomen ja eurooppalaisten kilpailijamaiden vertailua...14 2.3.1 Suomi ja Ruotsi...14 ISBN 978-952-5465-74-7 2
ALKUSANAT Metalliteollisuus on tärkeä osa teollisuutta lähes kaikissa maailman kansantalouksissa. 1980-luvulla metalliteollisuudessa käynnistyi muutos, jossa alihankintatoiminta lisääntyi. Tuotteita oli tuohon saakka valmistettu raaka-aineista valmiiksi tuotteiksi yhden tehtaan sisällä. 1990-luvulla internet mahdollisti liiketoimintamallien kehittymisen edelleen. Toimialan globalisoituminen jatkui vahvasti. Alihankintatoiminta ketjuuntui samalla kun välineet hallita lisääntyvää tietomäärää kehittyivät. 2000-luvulla globalisaatio alkoi vaikuttaa koko teollisuuteen. Kaukoidän nouseminen talousmahdiksi on epäilemättä seurausta siitä. Suomen metalliteollisuus on epäilemättä taitekohdassa. Työn yksikkökustannukset ovat korkeita globaalia kilpailua ajatellen, ja Suomen teollisuus on lisäksi ollut sidottu laskevien lopputuotehintojen tuotteisiin, kuten paperi ja elektroniikka. Toisaalta, metalliteollisten investointihyödykkeiden hinnat globaaleilla markkinoilla eivät ole merkittävällä tavalla laskeneet. Tässä selvitystyössä pyritään antamaan tilannekuva metalliteollisuuden tilanteesta 2012 lopussa. Uusien ratkaisujen pohdinnan tueksi kuvataan metalliteollista toimintaympäristöä ja käsitellään selvityksen aikana havaittuja ratkaisumalleja, tilanteen parantamiseksi. Selvitystyön painopisteeksi valittiin lisäksi tarkastella, mikä on ICT-teollisuuden tarjoama tuki metalliteollisuudelle, erityisesti pienille pk-yrityksille. Selvitys on tehty BusinessOulun toimeksiannosta. Sen laatimisessa on hyödynnetty erityisesti Euroopan komission vuonna 2009 julkaisemaa selvitystä Euroopan metalliteollisuuden rakenteesta. Selvityksen yhteydessä on myös haastateltu Perämerenkaaren alueella toimivien metalliyritysten henkilöitä ja selvitetty eri toimijoiden näkökulmia metalliteollisuuden tulevaisuuteen. Kiitän kaikkia uusia näkökulmia ja mielipiteitä esittäneitä henkilöitä arvokkaasta tuesta selvityksen tekemisessä. Metalliteollisuus on ehkä taitekohdassa Suomessa, mutta sillä on myös tulevaisuus. Oulussa 3.5.2013 Jani Nurminen 3
TIIVISTELMÄ Euroopan talousalue on toistaiseksi ollut globalisaation yksi häviäjistä. Kahden viimeisen vuoden ajan, Euroopan talous on ollut päämarkkinoista ainoa, joka supistuu. Vuosina 2006 2009 Euroopan komissio teki mittavan selvitystyön Euroopan metalliteollisuuden rakenteen kartoittamiseksi. Raportti nosti esille yhden sisämarkkinan tavoitteet (Single Market Iniative). Linjassa tämän poliittisen tavoitteen kanssa on kehitetty yhteisvaluuttaa ja SEPA-maksualuetta kaupankäynnin edistämiseksi. Haasteina ovat kuitenkin edelleen talousalueen sisäinen polaarisuus, kuten kulttuurierot. Euroopan (EU 27) alueella toimii yli 407.000 metallialan yritystä, joista valtaosa, 80 prosenttia, työllistää alle 10 henkeä. Toimiala on siis pirstaleinen ja pienten toimijoiden täyttämä. 2012 suoritetun toimitusjohtajakyselyn mukaan, tietoteknologia on ensimmäisen kerran ohittanut ihmiset ja osaamisen ja noussut ykköseksi, yhtiöitä eniten lähivuosina muuttavien tekijöiden listalla. Jo neljännes globaalista talouskasvusta on ollut internetin luomaa tiedonhallinnan kehittymistä. Lisäksi Suomeen tehtävät investoinnit ovat muuntumassa voimakkaasti aineellisista investoinneista aineettomiksi, T&K-toiminnaksi ja muun muassa ohjelmistoiksi. Yhteiskunnallisten päätösten lisäksi, Suomen teollisuudessa toteutettavat liiketoimintamallit ovat pakottavassa muutoksessa. Tässä selvityksessä etsitään vastauksia siihen, millä keinoin yritykset voivat hyödyntää ICT:tä tässä muutoksessa. Yritykset ovat tilanteessa, jossa ne ovat joutuvat ottamaan itsenäisesti vastuuta oman kehityspolkunsa luomiseksi ulos taantumasta. ICT on keskeinen osa tätä polkua. Suomen viennistä kaksi kolmasosaa on perinteisesti suuntautunut Euroopan markkinoille. On selvää, että Euroopan ongelmat heijastuvat myös Suomen metalliteollisuuteen. Haastavana aikana investointeja lykätään, ja investointiteollisten hyödykkeiden kysyntä hiipuu. Suomen vientiteollisuuden haasteet ovat monitahoisia. Pidemmällä aikavälillä, Suomen teollisuuden on lähes pakko muuttua. Vienti on perinteisesti ollut suuryritysten varassa, ja pk-yritysten oma kansainvälinen toiminta vähäisempää. Ulkomaisten suuryritysten sijoittuminen Suomeen on hiipunut, ja suomalaisten suuryritysten henkilöstö ulkomailla on kasvanut. Suomalaisilla metalliyrityksillä menee hyvin, mutta ei Suomessa. 4
1. Maailmantalous ja metalli 1.1 EUROOPPA OSANA MAAILMAA Maailman väkiluku kasvaa arviolta noin miljardilla seuraavan vuosikymmenen aikana. Kehittyvien maiden kasvu ja kaupungistuminen luovat kysyntää koneille ja laitteille niin tuotannossa kuin infrastruktuurissa. Erityisesti energian ja ympäristömyötäisen teknologian ja palveluiden kysyntä kasvavat globaalilla tasolla. Metalliteollisuuden rooli tässä kehityksessä on merkittävä. Eurooppalainen teollisuus Saksan johtamana on kehittynyt taantuman jälkeen epätasaisesti. Euroalue kokonaisuutena on kuitenkin haasteellisessa asemassa. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n pääjohtaja Christine Lagarde kuvasi Euroopan tilannetta huhtikuussa 2013. Maailmantalous kehittyy kolmea nopeutta, ja Eurooppa on näistä hitain (Talouselämä). Talouden supistumisen seurauksena, investointiteollisten hyödykkeiden kysyntä eurooppalaisilla markkinoilla on laskenut. Vahva euro myös vaikeuttaa eurooppalaisten toimijoiden tavaravientiä Euroopan ulkopuolelle. Euroopassa teollisuuden ostopäällikköindeksit mukailevat kuluttajaluottamusta. Kun talouden epävarmuus on suuri, investointipäätöksiä lykätään niin kuluttaja- kuin teollisuustasolla. Euroopan komission raportin mukaan, rajat ylittävän kaupan stimulointi on yksi keskeisistä keinoista kamppailla globaalissa kilpailussa. Sisämarkkinoiden kehittämisellä pyritään Euroalueen kilpailukyvyn kasvattamiseen, erityisesti pitkällä aikavälillä. Euroopan alueella on raportin mukaan hintakilpailukykyistä kapasiteettia, mutta jonka hyödyntäminen ontuu. (FWC Sector Competitiveness Studies - Competitiveness of the EU Metalworking and Metal Articles Industries, 2009) Eurooppalaisen metallituoteteollisuuden tilanne on haastava. EU27 alueella mantereen sisämarkkinan investointiteollinen aktiivisuus on keskittynyt CEE-alueelle. Vahvan euron vaikutus BRIC-maiden ja Yhdysvaltojen kilpailussa osaltaan vaikeuttaa globaalisti toimivien yritysten toimintaa Euroopassa. Heikko julkinen talous koko Euroopan alueella uhkaa edelleen heikentää yritysten toimintaympäristöä. Kuva 1. Maailmantalouden kasvun jakautuminen 2012-2013e (Teknologiateollisuus). 5
1.2 SUOMI OSANA EUROOPPAA Kilpailukykyindikaattoreiden perusteella Suomella on lyhyen aikavälin kilpailukyky- ja kannattavuus-ongelma. Kilpailijamaita nopeampi palkkakustannusten kohoaminen, heikentyvä vaihtosuhde ja ICT-klusterin muutokset kärjistävät ongelmaa, jonka vuoksi Suomesta on kadonnut suuri määrä korkean tuottavuuden tuo tantoa. ETLAN mukaan, työn suhteelliset yksikkökustannusten alentuminen suhteessa kilpailijamaihin on välttämätön osa ongelmien ratkaisua. (ETLA, Vihriälä) On myös esitetty näkemyksiä, että vientiteollisuuden ongelmat eivät johdu hintakilpailukyvystä vaan globaalista kysyntälamasta ja Suomen teollisuuden tuotevalikoiman poikkeuksellisesta kapeudesta. Myös yritysjohdon huono kyky uudistaa ja markkinoida suomalaisia tuotteita on nostettu teollisuuden ongelmien syyksi. Muun muassa OECD:n tilastot osoittavat, että Suomen kilpailukyky on yli 40 vuoden tarkastelujaksolla yhä loistavalla tasolla. Kyse on siitä, mitä mittareita katsotaan. (Prof. Haaparanta, Taloussanomat 11.12.2012) Suomen metalliteollisuus oli 2000-luvun vaihteen jälkeen samankaltaisessa tilanteessa kuin missä se on nyt. 2003 MET:in Tulevaisuuden voittajat 2010 raportti nosti pääosin samat teemat esille kuin mitkä ne ovat tänään. Tässä välissä ennätyksellisen pitkään jatkunut globaali korkeasuhdanne antoi Suomen teollisuudelle jatkoaikaa kehittyä. Tilanne on kuitenkin nyt jopa haastavampi kuin vuosituhannen vaihteen jälkeen. Palkka- ja tuottavuuskehitys eivät ole kulkeneet keskenään sopusoinnussa, vaikka metalliteollisuuden palkkakehitys onkin ollut maltillista. Metallituotteiden valmistuksessa työn tuottavuus on säilynyt lähes ennallaan jo 15 vuoden ajan. Eurooppalaisessa vertailussa, Suomen kustannustaso on myös viime vuosina heikentynyt suhteessa tärkeimpiin kilpailijamaihin, kuten Saksaan. 2. Metalliteollinen kokonaismarkkina 2.1 METALLITEOLLISUUS EUROOPASSA (EU27) Vientivetoinen metalliin liittyvä teollisuus on koko EU-alueella toimiville kansantalouksille tärkeää. Vauraissa EU-maissa jälkiteolliseen palveluyhteiskuntaan siirtyminen on edelleen kesken, ja teollisen ekosysteemin painopisteen siirtyminen alempien työvoimakustannusten maihin on vaikea poliittinen ja rakenteellinen haaste. Metalliteollisuus on merkittävässä asemassa EU:n taloudessa ja yksi suurimmista työllistäjistä. Se on tärkeä osa EU:n tehdasteollisuutta, ja se menestyy useaa muuta tehdasteollisuuden alaa paremmin. EU:n metalliteollisuus tuottaa 10 prosenttia koko tehdasteollisuuden alan lisäarvosta, ja sen osuus tehdasteollisuuden alan tuotannosta on 7,5 prosenttia. Teräs- ja perusmetalliteollisuuden osuus on noin 5 prosenttia tehdasteollisuuden alan tuotannosta. Metalliteollisuuden tuottama lisäarvo, 177 miljardia euroa, oli 10 prosenttia koko EU:n tehdasteollisuuden lisäarvosta vuonna 2006, ja sen toiminnallinen bruttotulos, 60 miljardia euroa, oli 9,5 prosenttia koko tehdasteollisuuden alan vastaavasta. Molemmat osuudet olivat suurempia kuin metalliteollisuuden osuus EU:n tehdasteollisuuden liikevaihdosta, eli metalliteollisuus on EU:n lisäarvomestari. Metalliteollisuus menestyy heikommin, kun mitataan työvoiman tuottavuutta (vuonna 2006 metalliteollisuuden työvoiman tuottavuus oli noin 91 prosenttia koko tehdasteollisuuden työvoiman tuottavuudesta). Metalliteollisuuden toiminnallinen tulos suhteessa liikevaihtoon on kuitenkin 27 prosenttia suurempi kuin koko tehdasteollisuuden vastaava suhdeluku. Metalliteollisuus on EU:n tehdasteollisuuden alan suurin työllistäjä yli 4 miljoonalla työntekijällään. Sen osuus tuotetusta lisäarvosta on 10 prosenttia, työpaikoista 12,5 prosenttia ja kaikista tehdasteollisuuden alan yrityksistä 20 6
prosenttia. Vuonna 2008 metalliteollisuuden tuotannon arvo oli noin 530 miljardia euroa. Puolan ja Tshekin rajavyöhykkeillä toimi lähes 65.000 metallialan yritystä. Pohjois-Italiassa yrityksiä on lähes 90.000. Metalliteollisuuden ala koostuu pääasiassa pk-yrityksistä, ja alan yrityksiä on eri puolilla Eurooppaa yli 400. 000. Noin 90 prosenttia niistä työllistää alle 50 henkilöä. Ala on siis paljon hajanaisempi kuin siihen tiiviisti liittyvä ajoneuvotai perusmetalliteollisuus. Esimerkiksi autoteollisuudessa 10 valmistajaa pitää hallussaan lähes 90:tä prosenttia henkilöautojen markkinoista. 2.1.1 Metalliyritysten määrä ja sijainti EUROOPPA, EU 27 Euroopan Komission vuonna 2009 julkaiseman raportin Competitiveness of the EU metalworking and metal articles industries mukaan, Euroopassa EU27-alueilla toimii noin 406 000 metallialan yritystä, joista 95 % on alle 50 henkeä työllistäviä pk-yrityksiä. Osa yrityksistä on myös tutkimukselle näkymättömissä, sisältäen lähinnä mikroyrityksiä ja yrityksiä, jotka ovat käytännössä metalliyrityksiä mutta ilmoittavat eri toimialan itselleen. Sektorianalyysin mukaan toimialaa hallitsevat Euroopassa (EU27) mikroyritykset (alle 10 työntekijää), jotka muodostavat 80 % metallitoimialan yrityskentästä. 17 % yrityksistä kuuluu pienten yritysten ryhmään (10 49 työntekijää, 3 % keskisuuriin yrityksiin (50 249 työntekijää) ja 0,5 % suuryrityksiin (250+ työntekijää). KLUSTERIT Suurimmat metalliteollisuuden keskittymät ja klusterit EU-alueella sijaitsevat: - Saksa (Westfalen), - Puolan ja Tshekin alueelta (Krakova-Ostrava), - Italia (Milano), - Ranskasta (Pariisi) ja - Espanjasta (Madrid). 7
2.1.2 Kokonaistyöllisyys Metalliteollisuus työllistää noin 4,0 miljoonaa eurooppalaista. Taantuman vaikutus on näkynyt eurooppalaisessa metalliteollisuudessa jo yli 350.000 työpaikan menetyksenä 2008 2010. Suhteellisesti mitattuna työvoiman pudotus on merkittävä, 8,5 %. Työvoiman pudotus on kuitenkin ollut vähäisempää kuin kokonaistuotannon lasku samalla aikavälillä. Tämän johdosta toimialalla on runsaasti vapaata kapasiteettia. Samoin jaottelu kertoo tuotteita valmistavien ja valmistusalihankkijoiden välisestä suhteesta. Tuotevalmistajien keskimääräinen henkilöstöluokka on hieman valmistusalihankkijoita suurempi. Taulukko 1. Työllisyys ja sen kehitys EU27 alueella metalliteollisuudessa 8
2.1.3 Työvoimakustannus markkina-alueittain Työvoimakustannusten kehittyminen on ollut 2000-luvulla epäyhtenäistä. Korkeasuhdanteen aikana kehittyvillä markkinoilla palkkakehitys oli läntistä Eurooppaa nopeampaa. Keskiansiot nousivat nopeasti kohti läntisen Euroopan tasoa, eron kuitenkin ollessa silti merkittävä. Taantuman jälkeen kustannuskehitys kuitenkin kääntyi laskuun. Talouden taantuma vaikutti eri maihin eri tavoin. Kustannustason nousu oli toisissa maissa nopeampaa, ja osassa maita kustannusten nousu pysähtyi ja kääntyi nopeasti laskuun talouden hiipuessa. Vuonna 2008 matalan kustannustason alueiden yksikkötyökustannuksissa oli jo merkittäviä eroja. Esimerkiksi Puolassa työvoimakustannus kääntyi kuitenkin laskuun, kun Tshekin kustannustaso jatkoi nousuaan vuoteen 2010. Korkeasuhteen alussa, metallituotteiden valmistuksen yksikkötyökustannukset alhaisen kustannustason alueilla olivat vain noin 25 prosenttia korkeiden kustannustason alueiden vastaavasta. Matalalla kustannustasolla tuotantoa houkuttelivat muun muassa Tshekki, Unkari, Viro, Slovakia, Puola, Liettua, Latvia ja Romania. Lähde. Teollisuuden keskipalkkojen vertailua eri maissa vuosina 2008 ja 2010 (Teknologiateollisuus ry, 2010) Työn tuottavuus seuraa varsin tarkasti yksikkötyökustannusten tasoa eri maissa. Tämä kuvastaa myös hyvin metallituotteiden valmistuksen työvoimaintensiivisyyttä ja sitä, että palkkakulun ja työn tuottavuuden välillä on selkeä yhteys. Kuva 2. Työvoimakustannus työntekijää kohden metallituotteiden valmistuksessa EU27- alueella (EC 2005). 9
2.1.4 Poliittinen linjaus metalliteollisuudelle, painopisteet Euroopan komission (2009) selvityksen mukaan, EU:n poliittinen linjaus on vahvistaa yhden yhteisen sisämarkkinan (Single Market Initiative) tavoitteiden toteutumista. Tämä tarkoittaa muun muassa seuraavia osatavoitteita: - Rajat ylittävää kauppaa on stimuloitava - SEPA-maksualuetta on kehitettävä yhteisvaluutta-alueeksi ja rajat ylittävän kaupan esteitä purettava - Vapaata low-cost kapasiteettia on tarjolla mutta sen hyödyntäminen ontuu Koko teollisuuden alaa kuvaavaan pirstaleisuuteen ja siitä seuraaviin haasteisiin pyritään vastaamaan muun muassa tukemalla yritysten rahoituksen saantia ja omistusjärjestelyitä, joissa pienistä yksiköistä muodostetaan kilpailukykyisempiä yhteenliittymiä. Kuva 3. Eri maiden palkkakustannusten vertailua suhteessa työn tuottavuuteen (Teknologiateollisuus, Euromonitor 2010) Palkkakustannuksien ja työn tuottavuuden välinen korrelaatio on varsin selvä yllä olevassa kuviossa. Korkeamman kustannustason alueilla vaatimukset tuottavuudelle ovat korkeammat, jonka seurauksena teknologian taso ja työn tuottavuusvaatimukset ovat korkeammat. 10
2.2 Metalliteollisuus Suomi 2.2.1 Yleiskuva metalliteollisuudesta Suomen metalliteollisuus koostuu noin 5.000 toimijasta, joiden kokorakenne noudattaa EU27-alueen vastaavaa. 80 prosenttia yrityksistä on alle 10 henkilöä työllistäviä pieniä yrityksiä. Suomen metalliteollisuudessa toimii 300 400 yritystä, jotka luovat aitoa uutta kysyntää metallin alihankintamarkkinoille. Valtaosa metallialan yrityksistä on siis lähialueille toimittavia alihankkijoita. 25 suuryritystä vastaa noin puolesta Suomen metallituotteiden vientiä. Eurooppa on pitkään ollut suomen vientiteollisuuden tärkein kohdemaa. Viimeisten tilastojen valossa, Venäjän merkitys vientikaupalle on noussut kärkisijoille. Valtaosa Suomen metalliteollisuudesta toimii Make-to-order tuotantoperiaatteella. Tuotteet valmistetaan tilauksesta, ja niille tunnusomaista on pieni sarjakoko ja se, että ne valmistetaan vain yhdelle asiakkaalle ja vain kerran. Hintataso vaihtelee jonkin verran yrityskohtaisen kysynnän mukaan. Hankinnoissa yritykset käyttävät sekä kotimaisia että ulkomaisia toimittajia. 2.2.2 Kone- ja metallituoteteollisuuden työllisyys Suomalaisilla teknologiateollisuuden yrityksillä oli heinä-syyskuussa 2012 palveluksessaan kaikkiaan runsaat 604 000 henkilöä. Ulkomailla henkilöstöä oli noin 308 000 ja Suomessa noin 296 000. Talouskriisin ja globaalin rakennemuutoksen seurauksena henkilöstön määrä Suomessa on neljän vuoden aikana vähentynyt kaikkiaan noin 35 000:lla ja ulkomailla 9 000:lla. Ulkomailla suomalaisyritysten henkilöstöstä kaksi kolmasosaa on kehittyvillä talousalueilla sijaitsevissa maissa. Kone- ja metallituoteteollisuuden yrityksillä oli heinä-syyskuussa 2012 henkilöstöä kaikkiaan 248 000. Suomessa henkilöstöä oli noin 135 000 ja ulkomaisissa tytäryrityksissä 113 000. Suomalaisyritysten ulkomaisesta henkilöstöstä runsas puolet sijaitsee kehittyneissä maissa, joissa yritysten selkeä kasvupotentiaalikin sijaitsee. Heinä-syyskuussa 2012 henkilöstön määrä Suomessa kasvoi kaksi prosenttia. Ulkomailla henkilöstön määrä kasvoi seitsemän prosenttia eli runsaalla 7 000:lla viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. (Teknologiateollisuus) 2.2.3 Liikevaihdon kehitys Teknologiateollisuuden liikevaihdon kasvu Suomessa pysähtyi 2013 alkuvuoden aikana. Tytäryrityksissä ulkomailla keväällä 2011 alkanut liikevaihdon alamäki jatkuu aikaisempaa hitaampana, mutta erot toimialojen välillä ovat suuria. Heinä-syyskuussa liikevaihto Suomessa oli edellisvuotta vastaavalla tasolla, mutta ulkomailla 8 prosenttia pienempi kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Globaalin rakennemuutoksen lisäksi liikevaihdon kehityksessä näkyy erityisesti toimialojen erilaiset murrokset. Suomalainen kone- ja metalliteollisuus kasvaa ulkomailla huimaa vauhtia, mutta kotimaassa näkymät ovat synkähköt. Elektroniikkateollisuuden rakennemuutos on painanut myös suomalaisten yritysten ulkomaiden liikevaihto- ja henkilöstökehityksen alamäkeen. Kuva 4. Suomalaisen metalliteollisuuden rakenne (Nesme, tilastot Tekes) Teknologiateollisuuden liikevaihdon kasvu Suomessa näyttää pysähtyneen palvelualoja lukuun ottamatta. Kone- ja metallituoteteollisuuden (koneet, metallituotteet, kulkuneuvot) liikevaihto oli vuonna 2011 vajaat 28 miljardia euroa. Heinä-syyskuussa liikevaihto kasvoi kaksi prosenttia vuoden 2011 vastaavaan 11
ajanjaksoon verrattuna ja prosentin huhti-kesäkuuhun verrattuna. Tytäryhtiöissä kone- ja metallituoteteollisuuden liikevaihto oli vuonna 2011 noin 30 miljardia euroa. Heinä-syyskuussa liikevaihto kasvoi 26 prosenttia vuoden 2011 vastaavaan ajanjaksoon verrattuna ja kuusi prosenttia huhti-kesäkuuhun verrattuna. 2.2.4 Työvoimakustannusten kehitys Metallituotteiden valmistus, erityisesti hitsaava teollisuus, on yhä edelleen varsin työvoimaintensiivistä. Pienten sarjojen valmistuksessa useimmiten taitava työntekijä valmistaa tuotteen nopeammin, kuin mitä joustavankin automaation asetus kuluttaa aikaa. Tämä on tilanne myös valtaosassa eurooppalaista alihankintateollisuutta ja syy, miksi työvoimakustannus on edelleen merkittävä osa metalliteollisuuden kilpailukykyä. Kuva 5. Tilauskantojen kehittyminen Suomen metalliteollisuudessa 2005-2012 (Teknologiateollisuus). Kuvasta nähdään, että 2000-luvulla kotimaan kysyntä on säilynyt varsin vakaana. Sen sijaan vientiin suuntautuvien uusien tilausten määrä on vaihdellut voimakkaasti, olleen 3 8 kertaa kotimaan kysynnän verran. Kuva 6. Työvoimakustannusten kehittyminen Suomessa suhteessa keskeisiin kilpailijamaihin (Teknologiateollisuus, Eurostat) Tämä tarkoittaa karkeasti arvioiden sitä, että kotimaan kysyntä työllistää koneja metallituoteteollisuudessa noin 40.000 ihmistä, ja ulkomainen kysyntä luo loput noin 90.000 työpaikkaa. 12
Kuvasta nähdään, että Suomen työyksikkökustannusten kehitys suhteessa keskeisiin kilpailijamaihin on talouden taantuman jälkeen edelleen heikentynyt. Tilanne on kriittinen, huomioiden myös sen että työvoimakustannukset ovat olleet selkeästi korkeammalla tasolla Suomessa kuin kehittyvillä markkinoilla. Suomi erottuu palkkakehityksellään kilpailijamaista reilut 15 prosenttia kohonneilla yksikkötyökustannuksilla. Saksaan nähden ero on noin 10 prosenttiyksikköä, Ruotsiin jo noin 15 prosenttia. Tilasto ei huomioi sivukulujen osuutta ja niiden kehitystä. 2.2.5 Investointiaktiivisuus Talouskriisin aikana Suomen teollisuuden kiinteiden investointien määrä on supistunut jyrkästi, enemmän kuin EU-maissa keskimäärin. Ulkomaisten investointien osuus on Suomessa pieni, eikä Suomen houkuttelevuuden ennusteta kasvavan lähitulevaisuudessa. Valtaosa Suomeen tehtävistä investoinneista tehdään kotimaisten yritysten toimesta. OECD-maiden välisessä vertailussa, Suomeen kohdistuvien suorien investointien kanta on vain noin puolet Ruotsin vastaavasta. (Boston Consulting Group, OECD) EK:n investointitiedustelun (2012) mukaan, teollisuuden investoinnit Suomesta ulkomaille olivat 2000-luvulla keskitasolla. Tiedusteluun vastannet yritykset investoivat ulkomaille noin 2,3 miljardilla eurolla. Kehittyvien maiden merkitys on kasvanut, mutta silti kaksi kolmasosaa investoinneista suuntautuu EU-maihin ja Pohjois-Amerikkaan. (Elinkeinoelämän keskusliitto) Kun investointeihin lasketaan mukaan kiinteiden investointien lisäksi myös aineettomat investoinnit, teollisuusyritysten tutkimus- ja tuotekehitysinvestointien määrä on ollut kokonaisuutena Suomessa kohtuullisella tasolla. Tilanne kuitenkin on tuoreimpien tilastojen mukaan jo muuttunut 2012 jälkeen, sillä elektroniikkateollisuuden osuus T&K-menoista on ollut suuri, noin 75 prosenttia. Erityisesti Nokian strategiset muutokset vaikuttavat huomattavasti Suomessa tapahtuvaan T&K-toimintaan sekä suhteellisesti että euromääräisesti mitattuna. Teollisuuden aineettomat investoinnit (T&K, ohjelmistot jne.) ovat kuitenkin vielä viime vuosinakin lisääntyneet siten, että teollisuuden koko investointiaste on pysytellyt jokseenkin ennallaan 2000-luvulla. Investointien rakenne on kuitenkin selkeästi muuttunut aineellisista investoinneista voimakkaasti kohti aineettomia investointeja. 2.2.6 Lyhyen aikavälin katsaus Teknologiateollisuuteen Teknologiateollisuus ry suoritti tammikuussa 2013 alihankintaa käyttävien ja toimittavien jäsenyritysten keskuudessa kyselyn alihankinnan kehittymisestä. Kysely lähetettiin 330 päähankkija- ja 380 alihankkijayritykseen. Päähankkijoista vastasi joka viides ja alihankkijoista runsas neljäsosa. 2012 loppupuoliskolla alihankinnan kysyntä vähentyi Suomessa selvästi. Päähankkijoista ainoastaan viidesosa ilmoitti alihankintatilaustensa kasvaneen. Tilausten vähenemisestä kertoneiden osuus kaksinkertaistui 40 prosenttiin. Alihankkijoista tilauskannan kasvusta kertoi vain 13 prosenttia vastanneista, kun vielä keväällä osuus oli 43 prosenttia. Laskua tilauskannoissa rekisteröi lähes 60 prosenttia vastanneista. Kysynnän heikkeneminen näkyy metalliteollisuudessa vapaan kapasiteetin kasvuna. Päähankkijoista kolmannes sanoi siirtäneensä tuotantoa alihankkijoilta omalle konepajalle. Samalla käytettyjen alihankkijoiden määrä supistui. Päähankkijoiden näkökulmasta, alihankkijoiden hintakilpailukyky ja toimitusvarmuus paranivat keväästä. Tämä on luonnollista, kun kapasiteettia on vapaana. Vähentyneistä tilauksista kilpaillaan erityisesti hinnoilla. Alihankkijoiden näkökulmasta tämä näkyy hintatason laskuna ja kannattavuuden heikkenemisenä. Kyselyn perusteella kysyntätilanne jatkuu 2013 alkupuoliskolla epävarmana. Päähankkijoista alihankintatilaustensa kasvuun ja vähenemiseen uskoi kolmannes vastanneista. Alihankkijoista tilauskantojen kasvuun ja laskuun uskoi neljännes vastaajista. Tuotannon vähentämistä tai lomautuksia suunnittelee yli puolet alihankkijoista. 13
2.3 Suomen ja eurooppalaisten kilpailijamaiden vertailua Työvoimaintensiivisenä toimialana, Suomi on haastajan asemassa metalliteollisilla markkinoilla. Korkeat työvoimakustannukset ja heikko logistinen asema heikentävät Suomen metalliteollisuutta ja sen toimintaympäristöä. TYÖVOIMAKUSTANNUS Työvoimaintensiivisyyden kompensoimiseksi on vastapainoksi kaivattu automaatiota, jonka hyödyntäminen on hedelmällisintä lähinnä pitkien sarjojen tuotannossa. Suomen alihankintateollisuudessa sarjakoot ovat kuitenkin yleisesti 1-1000 kappaletta, jolloin usein automaation käytöllä on vain rajallisesti hyötyjä. Suurimmat hyödyt automaation kehittämisestä saataisiin tuoteliiketoiminnassa, jossa toistuvuus on nykyistä alihankintatoimintaa suurempi. Työvoimakustannusten merkitys on silti hieman epäselvä. Lopputuotteiden hinnassa työvoimakustannusten osuus on merkittävä, ja tuotteen hinta on keskeinen kriteeri toimittajan valinnassa. Voidaanko Suomessa valmistetun tuotteen korkeaa hintaa kompensoida tuotteiden tai projektitoimitusten laadulla tai erikoisosaamisella, on vaikea määrittää yleispätevästi. Arvostusperiaatteet muuttuvat eri toimituksissa ja toimitusketjuissa. Suomen etuna on yritysten vahva omavaraisuusaste, joka toisaalta on seurausta investointi-haluttomuudesta. Tämä voi kuitenkin olla myös hyvä asia, jos valmistuksen kannattavuuden kehittämiselle ei löydetä muita ratkaisuja kuin ulkoistaminen. 2.3.1 Suomi ja Ruotsi Ruotsalainen metalliteollisuus muodostuu suuresta määrästä pienyrityksiä joiden markkina-alueena on pääasiassa oma kotimainen markkina. Suurimmat klusterit sijaitsevat Keski-Ruotsissa Västeråsin ja Eskilstunan seudulla, Bergslagenissa (Ludvika, Avesta, Fagersta, Hedemora), Smoolannissa (Jönköoingin lääni), sekä Göteborgin alueella. (FinSWE) Suurin ero Suomen ja Ruotsin konepajateollisuuden välillä on niiden lähtökohdissa. Suomen konepaja-teollisuus syntyi toisen maailmansodan jälkeisen koneiden ja laitteiden valmistamiseksi, sekä Neuvostoliiton sotakorvausten maksuun tarvittavan tuotantokoneiston kehittämiseen. Ruotsin teollisuus taas periytyy Ruotsin suurmahti-aikojen rautamalmiperinteestä. Suomen konepajateollisuudella on Ruotsiin verrattuna yleisesti ottaen suurempi pätevyys paperi- ja massateollisuuden koneiden ja laitteiston valmistamisessa. Esimerkkejä näistä ovat paperikoneet, sooda- ja painekattilat, putkijärjestelmät ruostumattomasta teräksestä, säiliöt ja muut energiantuotantoon liittyvät varusteet tai metsäkoneet. 90-luvun ICT-teollisuuden buumi toi Suomeen myös tietotekniikan ja tietoliikennetekniikan korkean teknologian teollisuuden, joilla aloilla Suomi on ollut Ruotsia hieman edellä. Ruotsissa metalliteollisuutta hallitsee joukko globaaleja koneteollisuusyrityksiä, joiden kohteena ovat sekä kuluttajat (henkilöautot, kodinkoneet) että B2B -markkinat (kuorma-autot, rakennuskoneet, kompressorit, prosessilaitteet, pakkauskoneet). Nämä perinteikkäät yritykset, kuten Electrolux, Ericsson, Volvo, ABB, SKF, Atlas Copco, Tetra Laval ym. vastaavat Ruotsin tutkimus- ja kehitysinvestointien suurimmasta osasta, mutta itse tuotanto tapahtuu kasvavassa määrin Ruotsin rajojen ulkopuolella. Myös Ruotsin teknologiateollisuuden painopiste on yhä enemmän siirtymässä laitteista palveluihin ja muihin pehmeisiin tuotteisiin. Ruotsin koneteollisuusyritykset valmistavat Suomen teollisuuteen verrattuna paljon moduulituotteita, joiden sarjat ovat pitempiä ja markkinat maailmanlaajuisempia. Aikaisemmin erittäin tärkeästä telakkateollisuudesta Ruotsin länsirannikolla ja Skoonessa on vain hajanaisia jäännöksiä jäljellä, kun taas Suomessa telakkateollisuus on pysynyt hengissä ulkomaisten omistajien käsissä. Suomi on ollut tähän saakka edellä Ruotsia metallirakenteiden, kuten hitsattujen teräsrunkojen, raskaiden teräsrakenteiden, säiliöiden, painekattiloiden, ruostumattomien rakenteiden, ym., valmistuksessa. Euron ja kruunun kurssien vaihtelut ovat kuitenkin laskeneet Suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä suhteessa Ruotsiin, varsinkin kun tämä teollisuus on Ruotsissa kohdistunut kotimaan markkinoihin. Suomalaisilla yrityksillä on hyvä maine alihankkijoina ruotsalaiselle teollisuudelle, esimerkiksi konepajateollisuuden ja rakennusalan alueilla. Kilpailu on kui- 14
tenkin kovempaa kuin koskaan aikaisemmin, johtuen siitä että hinnan ja laadun välinen suhde on parantunut huomattavasti muun muassa Itä- Euroopassa. Osa OEM-tuotteiden valmistuksesta on tämän johdosta siirretty pois Ruotsista. Muun muassa Electrolux, Ericsson ja valtaosa ruotsalaisesta elektroniikkateollisuudesta on siirtänyt tuotantonsa kehittyville markkinoille, kuten Puolaan tai Unkariin. 15