Sámegiela ja kultuvra. Sámegiela ja mun

Sámegiela ja kultuvra Sámegiela ja mun Piia Posio Saamenkieli ja kulttuuri, Saku1011 19.5.2011

Giibat mun lean? Hei! Mun lean Piia Posio, ja lean eret Roavvenjárggas. Lean leamaš dáppe farga juo njeallje jagi ja dát sáhttá leat maŋimuš. In dieđe vel mo geavvá. Ledjen 21 jagi boaris go bohten Anárii ja dál lean juo 25 jagi. In dieđe manin ja goas mun álggahin liikot sámegillii, muhto mun háliidin oahpat eambbo giela. Dál mun fuomášan ahte dat lea leamaš buorre ahte bohten. Dát jagi lea addán munnje lasi dieđuid sámegielas ja kultuvrras, ja muđuige ođđa dieđuid vaikko mas. Hei! Suurin piirtein sama teksti suomeksi. Siis olen Piia ja kotoisin Rovaniemeltä. Olen täällä jo neljättä vuotta, ja olen viihtynyt todella hyvin. Aivan kuin tästä paikasta olisi tullut toinen kotini. Olin tullessani 21 vuotias ja nyt ruhtinaalliset 25v. Saavutin siis neljäsosan vuosisadasta tämän Inarissa olemiseni aikana. Ennen tätä intensiivisen kielenopiskelun täyttämää vuotta olin opiskellut jo jonkin verran saamea. Eli täysin vieras kieli se ei minulle ollut. Viime keväänä kun odottelin valmistumista saman koulun korulinjalta, kiinnostus saamenkieltä kohtaan nosti päätänsä kun koetin pohtia mitä tekisi valmistumisen jälkeen. Ja miten sitä muutenkaan kieltä opiskella kuin samaisessa koulussa, joten jatkoin koulun penkkien kuluttamista. Ihmisiltä pietin salassa asian, koska halusin nähdä yllättyneitä kasvoja taas syksyllä kouluun päästessäni. Minulla on aina ollut hyvä motivaatio kielien opiskelua kohden, ja veikkasin sen pitävän paikkansa tämänkin kanssa. Ja olin oikeassa. Motivaatiota on välillä pienesti koeteltu, mutta into ei ole laantunut opiskelua kohtaan. Näin keväällä alkaa olla aika muistella kulunutta vuotta. En tässä portfolion kaltaisessa opuksessani aio kuitenkaan tarttua jokaiseen kissanristimiseen, vaan summittaisesti kerron vuodesta. Mutta eihän sitä koskaan tiedä millainen čálli minusta tulee. Bures boahtin lohkat teaksta, mii muitala mo mu jagi Sámegiela ja kultuvra linjas manai

Vuosttas mánnu ensimmäinen kuukausi Borgemánnu - Elokuu Kaikki alkoi tutustumisella. Kuukauden aikana ihmisiä ripotteli luokalle ja itsensä esittelystä tuli miltei tapa. Kaikki kerrottiin, siviilisäätyä myöten. Buorre iđit tervehdyksestä tuli myös miltei refleksin omainen lausahdus. Ennen kun huomasikaan, oli jo vastannut oikein, jonka jälkeen mietti että mitäs sitä oikein kysyttiin. Kielioppi alkoi sujua pienien alkukankeuksien jälkeen. Ja kun tarpeeksi oli opittu niin sitten vaan puhumaan. Mun lean Piia ja mun lean eret Roavenjárggas. Mun lean 24 jagi boaris. Mutta ei unohdeta verbejä. Taivuttamiset aloitettiin parillistavuisilla. Siis kaikki verbit eli tekemistä ilmaisevat sanat joissa on päätteenä at, -it, ja ut. Mun manan, don manat, son manná. Mun vuolggán, don vuolggát, son vuolgá. Mun orun, don orut, son orru. Tämä helpotti kummasti keskusteluharjoituksia. Kaksikko ja monikko olivat myös opeteltavana. Nämä lisäsivät erilaisten päätteiden määrää, puhumattakaan diftongeista joita on muistettavana neljä kappaletta. Ja koska koko kielen opiskelu alkoi täysin nollasta, niin pitihän sitä tietenkin aakkosetkin opetella. Moni tunsi olonsa sillä hetkellä varmaan peruskoulun aloittaneeksi, mutta minkäs sille voi. Saamenkielessä kun ei ole ihan jokaista vokaalia ja joitain konsonanttejakin on lisää. Oi sitä hauskuutta kun kieli koetti pysyä lausumisessa mukana ilman että meni solmuun.

16. elokuuta 2010 Nyt se sitten alkoi. Saamen intensiivinen opiskelu. Aamupäivä meni heiman jännittäessä eikä edellisyönä nukkumisestakaan meinannut tulla mitään. Mutta onneksi sain itseni aamulla reippaasti sängystä ylös. Puhumattakaan siitä, että sain itseni oikeaan aikaan koululle. Päivä alkoi vasta puolenpäivän aikaan koko koulun esittelyllä. Kaikki opiskelijat oli kokontuneet koulun aulaan ja sielä sitten pidettiin koko Inarin toimipisteen laajuinen nimenhuuto. Siinä samalla sitten kurkin ympäri aulaa että ketäs kaikkia onkaan samalla luokalla. Kaikkien esittelyjen ja nimenhuutojen jälkeen jakaannuimme omiin luokkiimme ja jatkoimme esittelyä sieltä. Jotkut opiskelijat olivat paikallisia ja tuntivat Inarin kuin omat taskunsa, ellei jopa paremminkin. Minä taas, jo neljättä vuotta Inarissa ja kaiken lisäksi samassa koulussa, tunsin Inarin melkein yhtähyvin kuin omat taskuni. Iltapäivän ruokailua odotellessa ensimmäinen päivä sujui suht rennosti ja toisiin tutustuessa. 20. elokuuta 2010 Ijahis Idja. Kyseisessä tapahtumassa juhlittiin nimensä mukaisesti yötöntä yötä, vielä kun saattoi sanoa että aurinko valaisi vielä yölläkin. Luulenpa että varsinainen yötön yö oli mennyt jo kesällä mutta täällä lapissa se tuntui olevan vielä tällöinkin. Päivän mittaan seurailin eri näytöksiä koululla. Illasta taas oli festari meininki, kun eri saamelaisbändit esiintyivät koulun hallilla. Mukana oli mm. Amoc, Adjagas ja Koškepuško. Fiilis keikoilla oli mahtava ja musiikki raikasi. 25. elokuuta 2010 Tänään aamulla klo 8 aikaan kokoonnuimme koulun pihalle lähteäksemme pajuparkin ja kenkäheinien hakureissuun. Paikka josta haimme heiniä ja parkkia oli jossain Karigasniemen paikkeilla Marja-Liisa Laitin kotitalon kohdilla. Mukaan lähtivät koko koulun ensimmäisen luokan opiskelijat, sekä osa medialuokasta ja tietenkin sakulaiset. Pajukkoa riitti ja sitä sai kaataa kaatamistaan. Ja jossain vaiheessa kun olimme saaneet kaadettua paksuja oksia ja runkoja, oli vastassa oksien karsiminen. Ohuemmat oksat ja lehdet otettiin irti. Kaikki kannettiin mukana olleen kärryn luo ja ne jotka kykenivät, nakkelivat paksuja oksia ja runkoja kärryyn. Käsityö opettaja Marja-Liisa Laiti näytti halukkaille miten heinää leikataan ja millaista sen pitää olla. Ihmisiä kyyhötti rannan tuntumassa seuraamassa opetusta, jonka jälkeen pääsivät kokeilemaan. Mie tein oman pienen nipun jonka punoin letille kun olin saanut sen pehmitettyä. Kaiken tämän ahertamisen keskellä oli myös ruokatauko. Paikalla olleeseen kotaan oli sytytetty nuotio, jossa ihmiset paistoivat makkaraa ja joivat nokipannu kahvia. Leipä, jugurtti ja pillimehukin tekivät hyvin kauppansa. Kun kärry oli saatu täyteen pajua, päästiinkin lähtemään takaisin kohti koulua. Ihmiset olivat varmaan tässä vaiheessa väsyneitä, joten luulen että uni maittoi paluumatkalla. Koululle saavuimme ennen klo 16.

Nubbi mánnu toinen kuukausi Syyskuu - Čakčamánnu Lyhyen elokuun jälkeen alkoikin sitten ensimmäinen täysi kuukausi, täynnä opiskelua tietenkin. Mukana oli tietenkin pari materiaalin hakureissua käsityö jaksoja varten, mutta muuten kieltä. Jonkun verran perusteita opiskeltuamme aloimme saada lisää opetusta kieliopista. Tässä kuussa opimme mm. parillistavuisten substantiivien taivutusta, eli asioiden ja tavaroiden nimiä. Esim. pöytä, tuoli, tyttö ja äiti. Jokaiselle oli tietenkin kuusi taivutus muotoa yksikössä ja monikossa. Paljon monisteita ja muistiinpanoja kertyi ruutupapereille ja sanoja alkoi pikkuhiljaa muodostua pään sisällä. Mukana oli myös rutkasti treenaamista verbien taivutusta ja tietenkin sanavaraston kartuttamista. Verbeissä kaiken sen positiivisuuden keskellä opimme kieltäytymään saameksi. En halua kävellä, minulla ei ole nälkä ja jopa sellainenkin lause kuin: minä en rakasta sinua. Parillistavuisissa ja paritontavuisissa verbeissä kielto ja käskymuoto ovat samanlaiset, joten sanan merkityksen tietää tarkemmin asiayhteydestä. Pienesti itsellä aiheutti pelkoa sellainen kuin supistumavartaloiset sanat. Aikamoinen sanamonsteri, kyllä, mutta jokseenkin helppo muodostaa. Tässä muodossa alkuperäinen sana muuttuu taivutettaessa miltei täysin erilaiseksi. Hyvänä esimerkkinä: Boazo Poro, Bohcco Poron. Joissain sanoissa diftongin oikeneminen tapahtui ja se yleensä oli automaattisesti ilmoitettu perusmuodossa olevan sanan lopussa. Ja joissain sanoissa pääte puuttui. Esim. Bálggis, -lgá:ø Polku. Tällöin sanasta taivutettaessa tulee bálgá eikä bálgása. Muita asioita mitä opimme, oli mm. illatiivi. Illatiivi vastaa kysymyksiin: Minne? Kenelle? Keille? Mille?. Esim. Minä menen kouluun, laitan avaimet taskuun, kirjoitan kirjeen vanhemmille Akkusatiivi ilmaisee tekemisen kohteen eli on objekti. Se vastaa kysymyksiin: Minkä? Mitä? Ketä?/Kenet? Keitä? Esim. Minä näen tytön, minä juon teetä, minä hoidan lapsia. Genetiivi ilmaisee omistajan. Se vastaa kysymyksiin: Kenen? Keiden? Minkä? Esim. Tytön koira on ulkona, poikien pallo on puussa, leivän päällä on voita. Akkusatiivi ja genetiivi ovat ulkomuodollisesti samannäköiset, joten sanat erottaa toisistaan useimmiten asiayhteydessä. Mukana tietenkin joissain sanoissa ja taivutuksissa oli diftongin oikeneminen ja loppuvokaalin muuttuminen. Esim. Eadni äiti, eatni äidin, etniid äitien. Ja jotta homma ei olisi mennyt pelkäksi kieliopin kuunteluksi, mukana oli vielä keskustelu harjoituksia ja ihmiset pääsivät koettamaan sanojen lausumista ja käyttämistä.

1.9.2010 Keskiviikko Tänään oli edessä juurienhaku reissu. Lähtö oli n klo 8 aikaan koulun edestä ja sitä ennen olimme syöneet koululla aamupalan, että jaksaisimme kaivella koivunjuuria sahamurun joukosta. Aurinko ei paistanut aamulla, mutta kauhean kylmääkään ei ollut. Tarpeeksi lämpimät vaatteet niskassa ja kumpparit jalassa pärjäsimme hyvin reissussa. Matkan määränpää oli Iijärvi, joka sijaitsee Sevettijärven suunnalla. Täysin perille juurien hakupaikalle emme autolla päässeet, joten edessä oli epämääräisessä jonossa marssiminen paikalle josta juuria pitäisi löytyä. Ja löytyihän niitä. Kaikki paikalla olijat kaivoivat maata käsin ja pienellä hakulla. Kädethän siinä likaantui sopivasti, mutta se ei kovinkaan juurien kaivamista hidastunut. Jossain välissä nuotiokin oli sytytetty ja ihmiset pääsivät hieman huokaisemaan ja levähtämään. Ja tietenkin eväätkin maistuivat. Tämän jälkeen juurien etsiminen jatkui kunnes Juurta kaivamassa ihmistä alkoivat voimat loppua, eikä juuriakaan enää kovin löytynyt. Lopputulos: juuria, ohuita ja hieman paksumpia, pussitolkulla. Juuret oli kääritty kerälle sen mukaan minkä vahvuisia juuret olivat. Säkit kannettiin autolle, pakattiin itsemme ja tavarat autoon ja matka kohden Inaria ja koulua alkoi. Perille pääsimme suurin piirtein klo 15.

Goalmmát mánnu kolmas kuukausi Golggotmánnu Lokakuu Nyt tätä tekstiä kirjoittaessani huomaan miten monisteita ja muita papereita on jo kertynyt kivan kokoinen kasa tähän mennessä. Ellen olisi jo alussa alkanut kirjoittamaan jokaisen paperin kulmaan päivämäärää jolloin olen saanut sen, olisi tämä paperinivaska paljon sekalaisempi kuin se on nyt. Näin vanhoja lukujärjestyksiä lukiessani huomaan kuinka pitkiä päiviä meillä on ollut. Ties kuinka monesti 8 tuntia päivässä saamea ja niiden lomaan joinain päivinä oli laitettu saamelaista ruokaperinnettä tai valokuvauksen tunteja. Syysloma kuukauden puolessa välissä myös sai ajatukset pois liiallisesta opiskelusta. Tähän kuukauteen ei paljoa virallista kielioppia sisältynyt, mutta jonkun verran kuitenkin. Olla -verbien muistamista helpottaakseen saimme monisteen joka sisältää kaikkien taivutetun muodon kaikissa neljässä aikamuodossa, eli preesens, imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti. Kuun alussa opimme toisen aikamuodon preesensin eli tällä hetkellä tapahtuvan lisäksi. Kyseessä oli perfekti. Kyseinen aikamuoto ilmaisee että mitä on tapahtunut. Esim. Minä olen kävellyt, sinä olet lukenut. Muita kieliopillisia uusia asioita oli mm. imperfekti eli muoto joka vastaa kysymykseen mitä tapahtui tai mitä teki, adjektiivit eli millainen joku on, komitatiivi eli kenen/minkä kanssa, mitä(esim. laitetta) käyttäen ja essiivi. Essiivi vastaa kysymyksiin mm. keneksi? millaiseksi? millaisena? ja kenenä? Esim. Minä luulin hiirtä rotaksi, luulin koiraa sudeksi. Monisteita pläräessäni vastaan tuli myös kysymyssanat, persoonapronominit ja demonstratiivipronominit. Ja lukematon luettelo sanoja eri asioista, mm. säästä, monta eri verbiä kaatumiselle, kaatamiselle tai kompastumiselle, vaatetus, ammatteja/työpaikkoja ja adjektiiveja. Tekstien kääntäminen tuli myös tutuksi kirjasta ja monisteiden kautta. Eräänä kääntötehtävänä oli lyhyt sarjakuva Mikki Hiirestä ja Plutosta. Lukuisia keskustelu ja kuunteluharjoituksia unohtamatta. Lokakuun lopulla kävimme myös Angelissa poroerotuksissa sakulaisten ja korkea-asteen opiskelijoiden kesken.

Njealját mánnu Neljäs kuukausi Skábmámánnu Marraskuu Tähän mennessä olimme kerjenneet opiskella valtaosa kieliopista joten pystyimme sen puolesta huokaisemaan helpotuksesta. Tulostettujen monisteiden vähetessä alkoi ruutupapereiden määrä lisääntyä, muistiinpanoja muistiinpanon jälkeen. Jotain uutta niistäkin löytyi ja tieto-taito varasto kasvoi. Oma motivaatio opiskelua kohden oli edelleen todella hyvä, koska vastaan ei ollut vielä tullut mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa. Luokkahenkeä voin myös tässäkin vaiheessa kehua mahtavaksi ja monet pitkät ja uuvuttavat päivät selvisi melkeinpä ns. vertaistuen avustuksella. Jokseenkin uutena asiana käsittelyyn tuli supistumavartaloiset substantiivit. Olimme niitä käyneet jo läpi aikaisemmin mutta koskaan uudelleen treenaaminen ei ole pahitteeksi. Pikaisesti opettelimme myös pluskvamperfektiä eli mitä joku oli tehnyt. Lausetta muodostettaessa ensimmäinen verbi on imperfektissä ja toinen perfektissä. Esim. minä olin ostanut ruokaa, me olimme käyneet kylässä. Edellisessä kuussa käännöstehtävänä ollut Bátnedoaktára luhtte (suom. hammaslääkärin luona) selattiin läpi ja siitä kirjoitettiin muistiin outoja sanoja mitä ei ennestään tiennyt. Monisteita kuitenkin tuli saamenkielisten laulujen ja tarinoiden myötä. Näitä kääntäessä suomeksi sanavarasto laajeni laajenemistaan. Minulla joidenkin sanojen muistaminen oli ja on edelleenkin hankalaa, koska en ole käyttänyt niitä. Ensilumikin satoi tähän aikaan vuodesta ja se sai meidät listaamaan jonkun verran lumi ja talvisanastoa. Mukana oli verbejä talvisista ulkotoiminnoista ja substantiiveja kaikesta tarvittavasta. Kunnes kielioppi putkahti taas kuvioihin. Konditionaali eli ehdollistaminen sekä adjektiivin taivuttaminen putkahti kuvioihin ja ihmisten päät oli jo entisestään pyörällä. Konditionaalia käytetään kun halutaan sanoa että mitä tekisi. Esim. minä menisin tai me ostaisimme. Adjektiiveissa piti muistaa että attribuutti ei taivu eli se risuaidan toisella puolella oleva. Sanakirjassa adjektiivit ovat kirjoitettuna predikatiivi # attribuutti. Predikatiivi: esim. tyttö on kaunis, attribuutti: kaunis tyttö. Suomenkielessä attribuutti taipuu, muttei saamenkielessä. Jos haluaa sanoa esimerkiksi olleensa kauniiden tyttöjen kanssa, saamessa sanotaan čáppa nieiddaiguin. Attribuutti muodossa tytöt ovat kauniita sanotaan Nieiddat leat čábbát. Marraskuussa meillä oli myös opintomatka Karasjoelle, jossa vierailimme mm. Saamelaiskäräjillä Ja Sámi Radiolla. Ja jotta koulunkäynti ei olisi ollut taaskjaan pelkkää penkin kuluttamista saamenluokassa, opiskeluun sisältyi vapaasti valittavan kurssi eli jokainen sai vapaasti valita mitä opiskelee seuraavat kaksi viikkoa. Valittavana oli erilaisia käsitöitä.

15. Marraskuu 2010 Konditionaali Tänään kieliopissa opittiin konditionaalia eli mitä tekisi. Esim menisin, söisin ja laulaisimme. Jostain kumman syystä kyseisen muodon muodostaminen oli minulle helppo. En tajua miksi, mutta konditionaalin olla- vebin taivutus iskostui mun muistiin nopeammin kuin preesens muodossa. Saattaa johtua joistain pienistä muistisäännöistä joita kehittelen että muistaisin paremmin joitain asioita. 18. marraskuuta 2010 Karasjoen reissu Pääsimme pois koulunpenkkejä kuluttamasta ja siirryimme muutamaksi tunniksi istumaan linjaautoon kun matkasimme opintomatkalle kohti Karasjokea. Mukaamme oli tulleet korkea-asteen opiskelijat sekä pari medialinjan opiskelijaa. Sää oli aamulla kirkas ja auringon värjäämä taivas oli sanoin kuvailemattoman kaunis. Paikat joissa kävimme oli Sámi Radio, Saamelaiskäräjät ja jonkin sortin käsityö markkinat. Pieni oli kyllä kyseinen tapahtuma mutta käsitöitä kyllä oli aikamoinen määrä. Itse kiertelin pöytiä silmät kiiluen. Sámi Radiolla pääsimme tutustumaan studioon ja lavasteisiin, sekä näimme miksaushuoneen puolelle. Saamelaiskäräjillä saiumme opastetun kierroksen rakennuksessa ja kuulimme hieman historiaa rakennuksesta ja muutenkin Norjan saamelaiskäräjistä. Kaikki puhe oli saameksi, tietenkin. Minulla ja varmaan joillakin muilla meni osa puheesta ohi. Kielitaitomme kun ei ollut vielä kehittynyt tarpeeksi tähän mennessä.

23.11-2.12.2010 Saamen opiskelun lomassa kaikilla linjoilla, paitsi medialla on vapaasti valittavien jakso. Kyseisenä aikana oppilaat saavat itse valita minkä kurssin valitsevat valittavana olevien kurssien joukosta. Melkeinpä kaikki valittavana olevat kurssit ovat käsityöaiheisia. Jokainen siis valitsee yhden kurssin joko kahdeksi viikoksi tai sitten kaksi eri kurssia, jolloin yksi kurssi kestää viikon. Itse valitsin luhkakurssin. Olin jo aikaisemmin ihastellut muiden tekemiä luhkia ja turhautuneena puhissut itsekseni että enkö minä saa tehdä luhkaa! Onneksi tähän ensimmäiseen vapaasti valittavaan tuli mahdolliseksi valita luhkan ompelu. Valitsin luhkani veran väriksi vihreän. Koristeet helmasta tein punaisesta ja valkoisesta verasta. Valmiit kaavat olivat suurin piirtein oikean kokoiset joten minun ei tarvinnut kovin paljoa isontaa kaavoja. Luhkan ompelu sujui yllättävän nopeaa ja sainkin oman luhkan lisäksi tehtyä toisen, pienemmän luhkan joka jäikin sitten koululle. Materiaali oli koulun ja minulla ei ole tarvetta pienen tytön luhkalle :D Väriltään tämä toinen luhka oli valkoinen ja sen helmassa ja hupun reunuksessa on myös punaista ja keltaista verkaa. Yllättäen sain tämän pienen ja suloisen luhkan tehtyä parissa päivässä, kun vertaa siihen isompaan, jonka ompelussa meni hieman yli viikko.

Viđát mánnu Viides kuukausi Juovlamánnu Joulukuu Ja nu juovlamánnu bođii. Mii leat geargan juo oahpat vaikko maid ja eambbo go dušše dat. Dán mánus ii lean nu ollu giellaoahppu, muhto moadde ođđa ášši bođii goitge. Oahpaimet Guovttos hámi. Dáinna don muitalat olbmuin juos daid lea omd. guokte. Ovdamearka dihtii Máhtte ja Iŋgá lea Máhtte guovttos Iŋggáin. Dát hápmi lea anus juos olbmot dihtet geas don leat muitaleamen. Passiiva hápmi lei maiddai ođđa ja dat lei ja lea velge hui váttis munnje. Vehá gal máhtán geavahit dat muhto in ollu. Passiiva hámis don muitalat ahte maid nu dáhpahuvvá, muhto don it goige muital gii dahka dan. Omd. Iŋgá sárgu gova Govva sárgojuvvo( suom. Inga piirtää kuvan kuva piirretään) Giellaoahpu lassin mii jorgaleimmet teavsttaid omd. Oanehis muitalus Bárbmoáirras girjjis, man lea čállán ja govvidan Kerttu Vuolab. Guldaleimmet maid cd, mas lea mánáid lavlluid sámegillii. Buot lea dakkár lavllut, mat mun dieđán maid suomagillii. Dat lei somá gullat makkár sánit das lea eará gielas go mu eadnigielas. Mis lei dieđusge moadde hállanhárjehusa ja eará barggut mas beasaimet hállat. Ja ahte buot ii livčče dušše dakkár oahpid mas ferte čohkkát skuvllas, beasaimet reaisui. Mis lei kultuvra vahkuloahpa Goaskinjárggas, gos Sog:is lea stohpu. Vuosttamuččan beasaimet geahččat Doaivunjárggas go sin oahpit goddet ja njuvvet bohcco. Dalle mii vuošaimet márffi ja eará herskuid. Bierggut suovasteimmet Goaskinjárggas. Dás mánus bođii vehá oanehas juovlajuomu dihte. Muhto dat lei dušše buorre ášši. Oahpit besse vuoiŋŋastit ja festet juovlla. Luopmu lea álo bures boahtin.

10.12.2010, Perjantai Eilen oli avointen ovien päivä ja pääsimme esittelemään koulua vierailijoille joita oli tullut Inarista ja Ivalosta. Tänään ammulla oli sitten luokan siivoaminen ja järjestäminen entiselleen. Paljoa ei ollut siivoamista, onneksi. Pari kangasjulistetta palautettiin niiden oikeille omistajille, mutta muuten luokka olikin suht hyvässä järjestyksessä. Puoli yhdeksän aikaan alettiin lähtemään Toivoniemeä kohden, mutta monet (kuten minä) kävivät hakemassa asuntolalta lisää lämmintä kampetta mukaan. Pakkasta oli suurinpiirtein -26'C ja aamulla se ei vielä tuntunut liian purevalta, kunnes hitaasti kirkastuva päivä sai mieleni muuttumaan. Viikonlopun tarkoituksena oli tutustua saamelaiseen ruokaperinteeseen tekemällä ruokaa poronlihasta, verestä, suolista ja vatsoista. Toivoniemessä jouduimme jonkin aikaa seisoskelemaan paikoillamme ja odottamaan seuraavaa tapahtumaa. Uhri, alias poro saapui paikalle jalat sidottuna toisiinsa. Naruja aukaistiin jonkinverran että poron sätkiminen sen kuolinhetkillä ei satuttaisi läheisyydessä olevia. Tappokohtaus oli suht nopeasti ohi eli tainnutuspistoolilla päähän, jonka jälkeen odotettiin että poro taintuu. Elossa se luultavasti vielä tässä vaiheessa oli, mutta liikkumaton. Tämän jälkeen Puukko suoraan sydämeen ja veri alkoi pulputa ja poron viimeiset ns. pakoon, pakoon refleksit alkoivat. Refleksit hidastuivat kunnes loppuivat kokonaan, poro oli siis kuollut. Kaikki eivät tätä pystyneet seurata, ihan ymmärrettävästä syystä. Itse olen joskus heikkohermoinen mutta tämän kestin kuin ihminen, yllättävän hyvin. Seuraavaksi leikattiin kaula poikki jotta vatsa päästäisiin aukaisemaan ja valuttamaan veret talteen. Sitä ennen kuitenkin suolet ja vatsat piti irroittaa varoen ettei ne rikkoutuessaan likaisi verta ja sitten olisi jäänyt makkarat ja muut herkut tekemättä. Kun oikea kohta löytyi, saimme vatsat ja suolet pois yllättävän helposti ja siinä olikin sitten lisää makkara ainesta. Sankkoon valutettua verta piti koko ajan liikuitella kauhalla sen jäähtymisen ajan, muuten siitä olis tullut sankon muotoinen verihyytelö. Toivoniemeläiset paloittelivat poron ja me muut odottelisimme että meistä olisi apua. Loppujen lopuksi pääsimme pakkaamaan lihoja ja pesemään suolia ja vatsoja. Rapaista, mutta kivaa. Makkarat ja joitain selkälihoja keitimme jo Toivonniemessä ajan säästämiseksi. Ja lopuksi ruokaa: poronlihaa ja makkaraa, keitettyjä luita ja lihaa. Maukasta oli kun teurastamamme poro oli nuori pailakka. Njam! 11.12.2011, Lauantai Yöpyminen ja loput ruokien tekemiset suoritettiin Kotkaniemessä. Hyvin nukutun yön jälkeen oli hertätyksen aika. Kello oli n. 8:30. Tietenkin haukottelin vähän ja vääntäydyin sängystä ylös kuin hidastetussa elokuvassa. Aamupalan jälkeen oli vuorossa savustuskodan valmistelu. Suolatuista lihoista huuhdeltiin ylimääräiset suolat pois ja ne riipustettiin kotaan poikkipuille roikkumaan. Alle sytytetty tuli ja siitä tuleva savu alkoi savustaa ja samalla hieman kypsentää lihaa. Parin tunnin kuluttua lihaa pystyi jo maistamaan ja se oli todella hyvää, njam. Suola oli lihassa sopiva. Savustuksen edetessä maku parani, varsinkin kun paistoin palan lihaa tulella. Neljä tuntia savustuksen aloituksesta, tuleen ei enää lisätty puita, muuten lihat olisivat kypsyneet liikaa. Odotellaan vaan että tuli sammuu ja kekäleet hiipuu, että voidaan ottaa lihat pois ja pääsemme kaikki herkuttelemaan. Samaan aikaan sisällä keiteltiin kumpuksia. Taikinassa oli poronverta, jauhoja, suolaa ja sipulia. Valmiiden kumpusten maku oli herkullinen.

Illalla oli suunnitelmissa lähteä takaisin kohti Inaria, mutta saimme luvan jäädä vielä yhdeksi extra yöksi. Pelasimme porukalla muistipeliä saameksi kuvilla ja sanoilla jotka piti yhdistää. Joukossa oli verbejä ja substantiiveja kirjallisena ja kuvallisena versiona. Pöytä joka oli n. 1m x 2,5m oli täynnä lappuja ja tilanne näytti melkein toivottomalta. Jokaisen verbin kohdalla piti muistella sen taivutusta ja muodostaa lause imperfektissä. Mutta loppujen lopuksi voittaja oli selvillä. Ilta jatkui muutaman laulun kirjoittamisella muistiin kuulon perusteella. Nauru raikui ja hauskaa oli. Todella hauskaa. 12.12.2010, Sunnuntai Heräilyn ja aamupalan jälkeen oli paikkojen siivoaminen. Savustuskota piti saada siistiksi ja saunalle piti pilkkoa puita. Ja tietenki sisälläkin piti paikat saada yhtä hyvään järjestykseen kuin silloin ku menimme sinne. Kun kaikki oli siivottu ja tavarat pakattu osa tavaroista kuljetettiin kelkalla autolle. Olimme siis tulleet Kotkaniemeen kelkalla n. 1km pituisen matkan. Kun tavaroita ja pari luokkalaista oli viety autolle, haettiin mökiltä loputkin tavarat ja henkilöt. Ilma oli onneksi paljon lauhempi kuin sinne mennessä. Enää ei kasvot olleet jäätymisen partaalla kelkan kyydistä päästessäni. Ajoimme tavaroiden kans koululle ja jaoimme jäljelle jääneet ruoat ja lihat luokkalaisten ja opettajan kesken. Tämän jälkeen pääsimmeksin lähtemään. Sangen mukava ja hauska viikonloppu ellen toisin sanoisi. Opin paljon uutta saamelaiskulttuurista ja varsinkin ruoan laittamisesta. Ja muutenkin oli kivaa :)

Guđát mánnu Kuudes kuukausi Ođđajagimánnu Vuosi vaihtui ja opiskelu jatkuu. Alussa osa kielestä tuntui kadonneen päästä, mutta pienen muistelun jälkeen alkoi asiat palautua mieleen. Opettajakin vaihtui tässä vaiheessa opiskelua eli Heidi Kitin tilalle tuli Outi Länsman. Oppituntien kieli muuttui tässä vaiheessa valataosaksi saamenkielelle, joten suomen kielen käyttö väheni. Hyvä niin. Myöhemmin keväällä oleva kielitutkinto koe sai meidät harjoittelemaan kyseiseen kokeeseen. Saimme papereita kuvitteellisista keskusteluista joissa toisen piti keksiä vuorosanat siihen kohtaan jompi kumpi oli keskustelun henkilöistä. Saimme myös sellaisia harjoittelu tehtäviä missä testattiin tekstin ymmärtäminen. Aiheina näin alkuvuodesta oli sairastelu ja matkustaminen, ja niistä saimme yhden jos toisen monisteen. Sanoja eri sairauksista ja oireista tuli listattua kymmeniä. Eräästä monistenivaskasta käänsimme tekstejä joissa kerrotaan sairauksien oirekuvauksia. Hyvähän se on osata sanoa mikä vaivaa jos on joku paikka kipeänä tai on menossa lääkärin vastaanotolle. Saimme myös pitkän listan matkustus aiheisia sanoja, joita edelliset sakulaiset olivat listanneet. Meidän tehtävänä oli suomentaa sanat jotta tunnistaisimme ne jos kyseiset sanat tulisivat vastaan. Terveys tai sairastaminen oli jollain tavalla aiheena puheen ymmärtämisen harjoittelu tehtävässä. Saimme monisteen jossa oli kysymykset suomeksi ja kuulimme nauhalta keskustelun saameksi josta piti osata etsiä vastaukset kysymyksiin. Puheen kuuntelu ja vastausten kirjoittaminen oli hieman hankalaa kun seuraavaksi saattoikin tulla vastaus seuraavaan kysymykseen. Listasimme sanastoja myös postissa asioinnista. Kaikkia sanoja mitä sattuu tarvitsemaan postissa aasioidessaan. Substantiiveja ja verbejä. Muita listattuja sanastoja oli mm. Kysymyssanat, ns pienet sanat (esim. näin, nyt, myös, sitten...), asuminen ja vapaa-aika. Pienenä hieman pienenä kielioppina opimme aktion essiivin, eli mitä joku on tekemässä. Olin jo jonkunverran osannut aikaisemmin käyttää kyseistä muotoa joten en törmännyt muistamis ongelmiin tässäkään. Kuulostaa siltä aivan kun olisin joku luonnollinen lahjakkuus kieliopin kanssa, mutta ei se ole niin. Pyh :D

Čihččet mánnu seitsemäs kuukausi Guovvamánnu helmikuu Tämän kuukauden alussa lähestyvä saamelaisten kansallispäivä sai meille pienen tehtävän: Saamen suvun laulun lyriikoiden kääntämisen. Sanat olivat hieman runon kaltaiset joten hieman hankaluutta oli joidenkin sanojen muotojen ymmärtämisen kohdalla. Jatkoimme myös kielitutkintokokeeseen treenaamista, koska sekin lähestyi koko ajan. Tässä kuussa oli samalla viimeinen mahdollisuus ilmoittautua kyseiseen kokeeseen. Kokeeseen harjoittelimme tälläkin kertaa puheen ymmärtämisen ja puhumisen testeillä. Puhumisen tehtävässä jokaisella oli pari minuuttia aikaa keksiä sanottavaa annetusta aiheesta ja kun miettimis aika oli ohi, Outi antoi luvan puhua. Aikaa puhumiseen oli kaksi minuuttia. Joillakin puhuminen sujui mutkitta koko ajan ja puhetta vaan tuli ja tuli. Joillakin taas, kuten minulla, jutut alkoivat loppua jo ensimmäisen minuutin loputtua. Monisteita saimme taas kivan määrän, joka ei kuitenkaan tukkinut kansiota, vielä ainakaan. Eräässäpienessä moniste nipussa jonka saimm, sisälsi koirien eri nimityksiä ulkomuodon ja värityksen mukaan. Voin sanoa että saamenkielessä on lukuisia eri nimityksiä erilaisille koirille. Käänsimme myös sarjakuvaa Aku Ankasta (saam. Vulle Vuojaš) ja Roope Sedästä (saam. Hánes Eahki) Kielioppina opiskelimme hieman adjektiivien attribuuttimuotoa, siis sitä joka ei taivu. Joillakin adjektiiveilla ei ole erillistä attribuutti muotoa eli molemmat adjektiiviparin sanat ovat samannäköiset. Tästä saimme myös harjoituksia. Pakollinen kieliharjoittelu oli myös tässä kuussa. Pituudeltaan se oli viikon ja valtaosan luokasta suoritti sen Kautokeinossa, Norjassa. Kuukauden lopulla opimme myös porojen korvamerkkejä ja pientä sanastoa siihen liittyen.

Gielahárjehallan 14.-18.2.2011 Gielahárjehallan álggii 14.2.2011. Dalle mii vulggiimet luohkáin Anáris Guovdageainnu guvlui. Mii leimmet doppe sullii gaskabeaivi áigge. Vuos mii oahpásmuvaimet Diehtosiidii ja juohkehaš finai vuosttas geardde dan báikkis gos lea oppa vahku. Juohke beaivi vulggiimet Heahtás sullii ovcci áigge (Norgga áigi gávcci) ja beasaimet Guovdageidnui nu, ahte leimme bargobáikkis sullii ovcci áigge. Mun ledjen giellahárjehallamis Bálgá mánáidgárddis. In lean okto doppe, Ante lei maiddai doppe. Vuosttas beaivi manai vehá nu ja ná. Ledjen vehá jaskat go in diehtán vel nu bures maid hállat. Dieđusge mun máhtán hállat, muhto dat goitge lei vuosttas beaivi. Mánáin lei borranáigi sullii logi ja guovtti áigge, ja mun borren maid dalle. Nuppi beaivi leige juo vehá buoret. Bessen eambbo hállat bargiiguin ja maid mánáiguin. Ja dieđusge stohken. Mus gal lei hui somá! Gaskavahkku finaimet čiekčamin spáppa Báktehárjis. Mánát liikojedje go ledje olbmot geat stohke singuin. Ja juo, mus lei hui somá ja bargitge fuomášedje dan. Go beasaimet ruovttoluotta mánáidgárdái, leige juo borran áigi. Guokte máná háliideigga goitge váldit beaivenahkáriid. Dan botta, bessen hállat ja vehá eambbo muitalit iežan birra. Bargit jerre vaikko maid munnos. Álggos ledjen vehá dego ma-maid, muhto gal mun máhtten vástidit. Duorastat álggii dego eará beaivvit. Oppa vahku lei leamaš hui issoras buolaš, ja giige ii duostan mannat olggos. Duorastaga lei sullii -38 C. Seamma áigge dat lei maŋimuš beaivi go gielahárjehallan álgá ovcci áigge ja nohká sullii njeallje áigge.

Duorastaga mun bessen maid stoahkat hui ollu mánáiguin. Okta nieida háliidii ahte mun stoagan suinna vaikko man guhkes áiggi. Mánáidgárddis lei okta gánda gean eadni lea suopmelaš ja mun gullen mo son hálai suomagiela etniin. Gánda geahččalii hállat maiddai muinna suomagiela, muhto mun dadjen ahte son hálašii munnje dušše sámegiela. Ja dan maŋŋá, son hálaige. Bearjadat lei oanehis beaivi. Beaivi nogai juo ovdal guoktenuppelohkái. In geargan hállat dahje stoahkat nu ollu go livččen háliidan. Muhto muđui lei hui somá beaivi. Ja oppa vahkku. Manašin doppe ođđasit.

Gávccát mánnu - Kahdeksas kuukausi Njukčamánnu Maaliskuu Maaliskuussa monisteet vaan väheni ja väheni. Kieliopista puhumattakaan. Uusia asioita tuli ainakin pari kappaletta mutta ei mitään maata mullistavaa ei kuitenkaan. Kansio on jo tässä vaiheessa täynnä paperia ja ihmettelenkin että miten olen saanut mahdutettua kaikki monisteet ja ruutupaperit siihen. Luimme Cealkke dearvvuođaid oppikirjaamme eteenpäin. Tekstiä tuli lisää liittyen kulttuuriin ja kirjan päähenkilöiden Biret-Ingán ja Máhten elämä eteni etenemistään. Uusi asioita oli mm määrää, aikaa ja tapaa ilmaisevat adverbit, sukulaissanat ja lukusanojen taivutus. Määrää ilmaisevia adverbejä ovat mm vähän, yhä, huomattavasti ja liian. Aikaa ilmaisevia adverbejä ovat mm nyt, sitten, eilen ja viime vuonna. Tapaa ilmaisevia adverbejä ovat mm hyvin, huonosti, kauniisti ja ahkerasti. Ainoat kieliopit mitkä tulivat vastaan kirjassa oli potentiaali ja imperatiivi. Potentiaali kertoo mitä mahdollisesti tapahtuu esim Me kysynemme häneltä. Imperatiivi on käskymuoto. Ennen olin osannut käskeä yhtä henkilöä eli yksikössä, mutta tämän myötä tuli muutkin persoonat mukaan. Esim monta ihmistä käsketään istumaan sanalla čohkkájeadnot istukaamme. Kaiken tämän opiskelun lisäksi käänsimme erinäisen määrän eri tekstejä, saamesta suomeen tietenkin. Ja tässäkin vaiheessa treenasimme uhkaavasti lähestyvään kielitutkintokokeeseen. Kaksi uskalikkoa oli luokaltamme ilmoittautunut kokeeseen. Minä näistä toisena.

1.3.2011 Vierailu inarinsaamelaisessa luokassa Tänään kävimme Inarin ja koltansaamen kieli ja kulttuuri kurssin puitteissa tutustumassa Inarinsaamen kieliseen luokkaan täällä Inarissa. Oppilaat oli luultavasti jotain 7-8 vuotiaita. Pääsimme jollain tavalla itsekin ottamaan osaa tuntiin. Oppilaat lukivat tarinaa kalojen kokoontumisesta ja saimme monisteen missä oli kuvat eri kaloista ja nimet Inarinsaameksi. Yhden tunnistin joukosta vain nimen perusteella, muut suurinpiirtein ulkonäön perusteella. 7.-11.3.2011 Hiihtoloma Ja kuten arvata saattaa, rentous iski heti kuun alkupuolelle :D 24.3.2011 Imperatiivin ja potentiaalin muistaminen aiheutti ja aiheuttaa edelleen minulle päänvaivaa. Potentiaalin olla- verbin taivutus kun sattuu muistuttamaan liikaa joitain muita taivutuksia. Miten ihmeessä mie saan päntättyä mieleeni ne :D Enpä ole vielä niit kovin tarvinnut, joten kai ve vois viimeistään sitten opetella ulkoa jokaista hattua myöten kun on todella tarvitsemassa. 29.3.2011 Kokkausta inarinsaamelaisittain Tänään aamulla yhdeksän aikaan lähdimme koululta kohti Jolnivuonoa. Ensin pakkasimme autoon eväitä ja sitten pääsimme jähtemään. Tarkoituksena oli kokata inarinsaamelaisittain Aili-Maarit Vallen kanssa. Samalla opimme asioita inarinsaamelaisuudesta ja elämästä inarinsaamelaisena varsinkin kun kielen tilanne ei ole kovin hyvässä kunnossa. Ruoka mitä teimme oli kalapottua eli keitimme samassa kattilassa vaniljakastikkeella. Herkullista! kalaa ja perunoita. Jälkiruoaksi oli mustikkapiirakkaa

Ovccát mánnu Yhdeksäs kuukausi Čuoŋománnu Huhtikuu Kilelikoe tämän kuun alussa sai tämän kuun kieliopit vähenemään melkein minimiiin. Valtaosa kuukaudesta oli erilaisia käsitöitä, hieman kulttuuria ja vähän saamea. Käsitöissä pääsimme tutustumaan hopealuokkaan ja sen toimintaan sekä luu- ja sarvitöihin. Jokainen sai itse suunnitella työn minkä valmisti, muistaen kuitenkin sen, että aikaa oli vain 1ov eli 28 tuntia. Hopeatöitä tehdessä aikaa menee enemmän siistimiseen kuin luutöissä. Materiaalin luonne erottaa ne erittäin hyvin toisistaan. Luutyöt siis valmistuu nopeammin. Huhtikuussa oli myös toinen vapaasti valittavien jakso, jolloin tarjolla oli jälleen erilaisia käsitöitä.

2.4.2011 Lauantai Tänään se sitten oli, Saamenkielen keskitason kielitutkintokoe. Paikkana Ivalon yläaste. Koko vuoden tätä kieltä kun on tankattu niin tätä voisin sanoa jonkin sortin vuoden huipentumaksi, vaikka opiskelua on vielä jäljellä kaksi kuukautta. Koepäivä alkoi noin klo 8.45 kaikkien eri tasojen kokelaitten kokoontumisella yhteen ja samaan luokkaan. En sin kaikilta tarkastettiin henkilöllisyydet ja kerrottiin joitain sääntöjä. Tämän jälkeen kaikki saivat ensimmäiset koepaperit. Eri tasoa suorittavilla oli eri aika tehdä osiota, ja siinä vaiheessa kun itse olin saanut kirjallisen osion tehtyä kokonaan, alimman tason henkilöt olivat vielä kielistudiossa suorittamassa puhumisen ja kuullunymmärtämisen osiota. Pienen tauon jälkeen keskitason kokelaat pääsivät sisään ja kerrottiin jokaiselle määritellyt paikat. Hienosäätelyn jälkeen saimme kokeen alkuun. Ensimmäsienä kuullunymmärtämiset ja sitten puhuminen. Puhuminen oli minulle yllättävän helppoa, vaikka sanoja oli jokunen kappale kadonnut muistista ja niitä sit palautui muistiin takaisin kokeen loputtua. Koe loppui suurinpiirtein klo 13, jonka jälkeen alkoi noin kahden kuukauden jännittäminen tuloksia odotellessa. Sitä päivää odotellessa... 11.-21.4.2011 Taas kerran oli kahden viikon vapaa perusopinnoista eli saamen opiskelusta. Sillon ku vapaasti valittavien listat ilmaantui ruokalan ilmoitustaululle, nii ei menny kovin kauaa ku tiesin mitä halusin tehdä. Tosin, käsitöitä oli valittavava yhden suht toisenlaista, joten se sit sai minut pähkäilemään muutaman hetken. Päädyin kuitenkin ompelemaan perinteisen verkalakin. Malleja kyseiselle lakille on muutama, mutta se oli jo suht selvä että ompelen Utsjoen mallisen naisen lakin. Kaavat piirrettyäni olisi ollut samantien kappaleiden leikkaaminen verasta, mutta sitä kun en ollut etukäteen ostanut, niin kävin päivällä shoppailemassa Sámi Duodjissa.

Koristenauhat ja langan pitsiä varten sain ostettua muutama päivä myöhemmin. Lakin ompelu oli suht helppoa vaikka rypytyksen kanssa sain apua opettajalta. Pitsin sain virkattua itse, mikä oli ihme, koska lanka oli todella ohut ja piti osata tehdä oikeanlainen ns kuvio. Viikonloppu siinä hurahti ja sekin oli valmis. Vielä pitsi kiinni lakkiin ja tuotos oli valmis. Olen ylpeä itsestäni, varsinkin kun kyseessä oli ensimmäinen lakki. Ja kyllä, osaan olla vaatimaton. 27. čuoŋománus 2010, Gaskavahkku Otne mis lei vuot silbaduoji. Mus dieđusge manai bures. Ja dan maŋŋá mis álggii čoarviduoji diimmut. Buohkat besset dahkat vuodjaniibbi. Oktage ii ozzon dat vel gárvvisin, muhto mis lea vel áigi go ihttin lea maid golbma diibmu. Mun smihtten ahte jos mun hervešin mu nama ja jagi goas mun lean dahkan dan. Muhto maid dalle go dát lea gárvvis. Čikŋa? Guksi? In dieđe. Dan oaidná dalle go niibi lea gárvvisin. 29 huhtikuuta 2011, perjantai. Tämä päivä olisi lukujärjestyksen mukaan alkanut kulttuuritunneilla, mutta saimme korvattua sen eilen kun kävimme kuuntelemassa luentoja eri aiheista Poropäivillä Kaamasessa. Useat olivat palauttaneet kulttuuripassit ja siten saaneet vapautuksen tämän aamun tunneista. Kahden tunnin jälkeen olikin sitten portfolion kirjoittamista. Tekstiä en paljon saanut aikaiseksi, mutta kuvia muokkailin senkin edestä. Plus tietenkin lisäilin kuvia tänne tekstin lomaan ja koetin saada järjestykseen tekstiä ja kuvia.

Logát mánnu kymmenes kuukausi Miessemánnu - Toukokuu Toukokuussa jatkui hieman rennon tuntuinen opiskelu. Erilaiset käsityöt jatkui ja väliin mahtui kulttuuriakin. Inarin- ja koltansaamen kieli ja kulttuuri kurssilla teimme esitelmät aiheesta jonka jokainen oli itse valinnut. Esitelmän pituus oli n. 5-10 min ja ne pidettiin saameksi. Saamentunneilla menimme eteenpäin Cealkke Dearvvuođaid kirjaa ja käänsimme tekstejä. Kirjassa vastaan tuli pieni kielioppi osa, nimeltään lauseen vastikkeet. Lauseen vastikkeessa päälause ja sivulause ns yhdistetään ja säästytään pilkuilta sekä että ja mutta sanoilta. Esimerkiksi lauseesta Matti sanoi, että he lähtevät nyt tulee lauseenvastikkeen kera Matti sanoi heidän lähtevän nyt. Tällä kertaa uhkaavasti lähestyvä koulun loppuminen lisäsi hieman digitaalisen dokumentoinnin tunteja. Portfoliota piti siis näpytellä edelleen, sanalistoista puhumattakaan. Kuukauden puolenvälin paikkeilla saimme kielioppipapereita aiheesta possessiivi suffeksi eli omistusliite. Eli sana johon lisätään kyseinen liite, ilmaisee sitten liitteineen omistajan. Esim autoni, kirjoihisi, kissoillamme ja tietokoneeni kanssa. Onneksi tätä ei tarvitse muistaa kokonaan ulkoa. Itse muistan tällä hetkellä vain yksikön nominatiivin - yksikön kolme ensimmäistä persoonaa. Toisessa paperissa opimme hieman ieš sanan taivutusta eri sijamuodoissa. Kyseessä on siis refleksiivipronominit.

4.5.2011 Jee, sain komsiopallon valmiiksi hopeatyökurssilla. Aluksi luulin että teen vaan viisilenkkisen yksinkertaisen pallon, mutta yllättäen muutin mieleni. Lenkkien lukumäärä lisääntyi pallossa neljällä eli komsiopallossa onkin yhdeksän lenkkiä. Viimeksi olin pallon puoliskoja juottanut umpioksi kaksi vuotta aikasemmin joten oli hieman muistelua miten se juotepalat pitikään asetella että ei jää sauma auki. Onnistuin hyvin. Tekemäni komsiopallo on 2cm halkaisijaltaan ja kiiltää kuin se kuuluisa naantalin aurinko. 11.5.2011 Sain voiveitsen valmiiksi ja tietenkin pohdin että mitä ihmettä mie sitten teenkään. Joku oli vähän aikasemmin aloittanut sarvikielan tekemisen, ja miekin halusin sitten tehdä moisen. En kuitenkaan mitään kovin isoa, koska se ei olisi enää kauhean nätti. Ainakaan minun mielestä. En ole kielaa laittamassa suopunkiin, vaan annan sen lahjaksi. En myöskään halunnut jättää kielaa tyhjän näköiseksi vaan suunnittelin yksinkertaisen kaiverruksen siihen. Voiveitsen kohdalla jouduin harjoitella kaivertamista ennen kuin se alkoi sujua edes hieman. Kielaan kaiversin kaarta joka menee koko kielan pintaa myöten muodostaen jonkin sortin kahdeksikon. Kahdeksikon väliin kaiversin myös pienen sydämen. Takana on nimimerkkini ja vuosiluku. Kivahan se on tulevaisuudessa muistaa että minä vuonna on tehnyt mitäkin. Ahkerana väkersin kaiverruksen kera vielä pienen kaulakorun poronsarvesta. Ja ei mennyt kuin pari-kolme tuntia.

12.5.2011, Torstai Alkuvuodesta aloin tekemään toista tiuhtatyötäni ja tälläkin kerralla se oli paulat. Malli oli utsjoen naisen paulat, mutta väritys oli hieman eri kuin alkuperäisessä. Tällä kertaa pohjaväri oli tummanharmaa, viivamainen raita valkoinen ja jokikuvio keskellä turkoosi. Alkuvuodesta metsästin joka paikasta turkoosia lankaa, ja löysinkin sen Kautokeinosta, kun olin päivän reissulla kyseisessä paikassa. Helmikuun aloitusta puolessa vaille välissä valmiiksi sain mutten loimet kerennyt aloittaa työtä ennen kieliharjoittelua. Ja vaikka olisin kerennyt aloittaa, en olisi kerennyt tehdä työtä joskus ollenkaan. Pikkuhiljaa tiuhta edistyi, nopeammin Tiuhtaosion kuin olin valmistuttua kuvitellut. testasin kärsivällisyyttä pärkisiä punoessani, ja sain kuin sainkin ne tehtyä. Eihän siinä mennyt kuin n 3vk. Pärkiset kiinni ja tupsujen tekoon. Luulin myös, että en osaa tehdä tupsua yhtä hyvin kuin Marja-Liisa, mutta olin väärässä. En minä niin toivoton tapaus olekkaan :D 18. toukokuuta 2011, keskiviikko. Maanantaina oltiin koko koulun voimin laitettu kasaan koululle opiskelijatöiden näyttelyä jonne kaikki koulun opiskelijat laittoi sit omia töitä esille. Minä olin myös apulaisena järjestelemässä joitain vitriinejä. Näyttely avattiin eilen tiistaina klo.9 ja silloin myös alkoi viikon mittainen näyttelyn vahtiminen. Jokaiselle koulun linjalle annettiin oma päivä milloin sen kyseisen linjan opiskelijat olisivat vahtimassa ja seuraamassa kuinka paljon näyttely vetäisi vieraita. Meillä sakulaisilla vuoro tuli tälle päivälle. Mie istuin vahtimassa näyttelyä aamusta jolloin oli myös luultavasti hiljaisinta vieraiden suhteen. Loppupäivästä kyl kävi jokunen vieras mutta keskiviikko ei kuitenkaan ollut mikään ruuhkainen päivä.

19. toukokuuta 2011 Opiskelun täyteinen vuosi alkaa olemaan pikkuhiljaa lopussa. Olen nauttinut koko vuodesta enemmän kuin olisin voinut kuvitella. En kadu päivääkään. Vuoden aloitin pienellä kielitaidolla, ja nyt huomaan kuinka vähän silloin loppujen lopuksi osasinkaan kieltä. Perusasioita oli hallussa, mutta se intensiivisempi opiskelu oli jäänyt kokonaan. Ja tämä vuosi oli todella sitä: saamea oli laitettu lukujärjestyksiin joskus enemmän kuin mielenterveys olisi sallinut, mutta oli sillä hyvätkin puolensa. Jos tätä intensiivistä ns kielikylpymaista opiskelua ei olisi ollut, olisinko oppinut puhumaan tai kirjoittamaan saamea niin hyvin kuin osaan nyt. Ja mitä enemmän kuulin kieltä, sitä paremmaksi kehittyi myös kuullun ymmärtäminen. Enää ei tarvitse paljoa ihmetellä kuulemaansa puhetta, ja se taas helpottaa kysymyksiin vastaamista tai muuten vain johonkin juttuun kommentoimista. Helmikuussa aluksi ollut kieliharjoittelu varmaan kauhistutti monia, jopa minua. Viikko Kautokeinossa puhumassa pelkästään saamea ei kuulostanut aluksi kovin rennolta, mutta kun itselle sattui mukava paikka niin huomasin että kai sitä jotain on tullu opittua kun puhetta ymmärsi. Onneksi tämän saamen täyttämän vuoden aikana oli myös lukuisat tunnit saamelaiskulttuuria. Joitain asioita tiesin ennestään, mutta enemmän sain kuulla uusia asioita. Kulttuurituntien vierailut avartivat näkökulmia eri saamelaisryhmiä kohtaan. Hyvänä esimerkkinä voin mainita vierailun Sevettijärvellä. Kuinka moni meistä tiesi ennestään miten tanssia katrillia? Luulempa että ei kukaan, mutta saimme siitä kuitenkin maistiaiset. Kaiken tämän lisäksi monet käsityökurssit rentouttivat kielentäyttämiä aivonystyröitämme. Vapaastivalittavilla ja muilla käsityökursseilla kukanenkin pääsi tekemään juuri sitä mitä halusi. Loppuun voin sanoa, että tästä vuodesta on ollut minulle monella tavalla hyötyä. Aionkin siis käyttää tulevaisuudessa kieltä hyväkseni ettei tämä taito pääse unohtumaan. Suurimmat kiitokset haluan antaa kaikille opettajille, erityisesti saamenopettajille. Ilman teidän opettamianne asioita ja omaa ahkeruutta en olisi suoriutunut tästä näin hyvin. Puhumattakaan kielitutkinto kokeesta. Tulokset tulivat, ja läpi meni. Ties mistä päin maailmaa löydän tulevaisuudessa itseni. Terveisin, Piia Posio.

Dát jagi nohka farga, ja danin mun háliidan čállit dákkára. Lean liikon dán jahkii hui ollu ja lean hui duđavaš go bohten deike. Jagi alggus, borgemánus, mus lei juo vehá gieladaiddu. Muhto dál go lea juo giđđa, mun fuomašan, man vehá mun máhtten dalle. Dán jagis ledje hui ollu sámediimmut, nu ollu ahte mun gal imaštalan mo mun birgejin nu bures. Measta juohke beaivvi ledje sullii guhttadiimmu sámegiela beaivvis. Maiddai lei dakkár beaivvit go ledje gávcci dimmu ja okta beaivi ii lean ollenge. Muhto das gal lei buorre beliid maid. Juos ii livččii leamaš ná ollu sámegiela, mun in sáhtášii čállit dahje hállat nu bures go livččen háliidan. Šat ii darbbaš imaštallat maid olbmot hállet, go mu ipmirdeapmi lea lassánan. Dál munge máhtán hállat singuin ja muđuige vástidit maid sii jerret. Lihkus mis lea maiddai leamaš sámekultuvrra. Kultuvrras mun dihten juo vaikko maid, muhto diimmuin mielde lea maiddai boahtán dakkár áššiid maid in leat ovdal diehtán. Lean ožžon ollu dieđuid eará sápmelaččaid birra, go mii leat fitnan kultuvrra báikkiin. Omd, go finaimet Čeaverjávrris, mun bessen oaidnit mo dabalaš olbmot ja nuortalaččat dahket sin duoji. Dat mun in lean ovdal oainnan. Ja galle olbmo mis diđii mo dánsut katrilli? Ii oktage. Mii beasaimet maid geahččalit dánsut dat. Dat beaivi gal lei mu mielas hui somá. Ja dieđusge lassin mis lei giehtaduoji. Beasaimet goarrut lávkkaid, goikkehiid ja mun maid gorron luhka ja gáhpira. Ođđa vuoddagatge lean dahkan. Buohkat leat hui viššalit gorron ja dahkan hui čáppa dujiid. Juohke olmmoš lea dahkan dakkár dujiid maid son ieš lea háliidan. Dása lohpii sáhtán muitalit, ahte dán jagis lea leamaš munnje avki. Danin mun áiggunge boahttevuođas joatkit hállat ja čállat dát čáppa giela, ahte in vajálduhtte dat. Mun háliidan dadjat: giittos eatnat! Sámegiela oahpaheadjit, doai leahppi leamaš hui čeahpit. Doai leahppi oahpahan munnje hui ollu áššiid gielas, kultuvrras ja muđuige. Oahpahusat ledje nu buorit ahte bessen maid dan gieladutkosa čađa. Gii diehtá gos máilmmis mun lean moadde jagi geahčen. Dearvvuođaiguin, Piia Posio.

Gáffe Gáffe lea measta seamma go kofeiidna. Muhto gallis dihtet ahte kofeiidna lea mirkko muhto gáffe gárreavnnas. Giige ii dieđe mo ja gos gáffe lea šaddan, muhto das leat moadde eahpádusa. Ovtta mielde Zeus livččii hutkan gáfe go son lávkii gusabaikii. Dan maŋŋá son livččii nuppástuhttán dan juhkamuššan ja addán dan Apolloi. Goitge gáfe lea hutkán bioteknihkár Paulig Virtanen (Helssegis eret) 40-logu loahpas. Mystihkalaš dáhpáhusaid mielde gáfe lihkostuvai mátkkoštit maiddai miehtá máilmmi, ja vel dánge beaivve olbmot dihtet gean giitit (dahje garrudit) gáfes. Gáfe historjá Gáfe hutkkai bioteknihkar, gii le eret Helssegis, muhto gos son oaččui idea? Paulig lei vuolgán festet Suoločielgái go su eamit lei vuolgán nuppi albmá mielde. Maŋŋit ihkku go son váccii lahka su hotealla, son deaivvadii boares fánen sápmelaččain. Gos dat olbmot bohtet dalle go ii hálit, son jurddašii. Sápmelaš attii sutnje neavvagiid mo nissonat bisošedje guhkin eret sus. Paulig lei heahkastuvvan das, muhto guldalii maid sápmelaš háliidii muitalit. Paulig oaččui bohccobaikka ja dieđusge Paulig ii diehtán mii dat lea. Ovdal go son gearggai jearrat, ádjá ávžžuhii su vuoššat juhkamuša das. Paulig vulggii eret ja cuskkii. Go Paulig lei juhkan ovtta gohpa dan čáhppes liema, son vulggii suhtus ohcat ádjá. Mátki bázii dasa go son fuomašii ahte oktage nisson ii boahtán lahka su, dego sápmelaš lei dadjan. Mo vuoššat gáfe? Dadjet, ahte lea álki muhto boastut jurddašat. 1. Bija čázi gáfevuoššanmašiidnii 2. Bija filtersehkii goike- ja millejuvvon babuid, nu ollu go ieš háliidat 3. Bija johtui gáfevuoššanmašiidna (Juo, dat boallu siiddus) 4. Vuordde, vuordde, vuordde...mun DADJEN AHTE VUORDDE!!! 5. Dál gáfe galggašii leat gárvvis. Juos oainnát gohpa vuđđui, gáffe lea menddo goiddas. Juos baste borraluvvá ja jávká liema sisa, ÁLE JUGA LIEMA! Dieđusge, juos duosttat, oaččut juhkat dat iežan vásttuin. Dán lea hutkan ja čállán: Piia Posio, Saku 1011 Giđđa 2011