BoFF! ekotekoja opiskelijoille

BoFF! ekotekoja opiskelijoille Helsingin yliopiston ylioppilaskunta Ympäristövaliokunnan julkaisuja

BoFF! Ekotekoja opiskelijoille on kolmas painos HYYn ympäristövaliokunnan ympäristöoppaasta. Tämä julkaisu on luettavissa myös Internetissä osoitteessa: http://www.helsinki.fi/hyy/ Päivitystyöryhmä: Mari Taskinen, Linus Lång, Emma Kari, Elina Turunen, Kristina Sarlin ja Lauri Puska Kiitämme edellisen painoksen työryhmää: Laura Manninen, Bernt Nordman, Hanniina Manner, Marjut Joensuu, Anu Lillunen, Hanna Sivén, Otto Miettinen ja Essi Aarnio Kuvat: Emma Kari Taitto: Karoliina Kinnunen, Linus Lång, Mari Taskinen ja Emma Kari WWW-sivut: Erkki Perälä ja Karoliina Kinnunen Paino: N-Paino, Lahti, 2004

BoFF? Kädessäsi on kolmas painos BoFFista eli HYYn ympäristövaliokunnan julkaisemasta ympäristöoppaasta. Ensimmäinen painos ilmestyi huhtikuussa 1995 ja toinen vuonna 1999. Valiokunnan perimätiedon mukaan eriskummallinen nimi on idiomaattinen, jolla voi kuvat räjähdystä - vaikkapa ympäristöystävällisen käyttäytymisen räjähdysmäistä leviämistä yliopistossa, mainitsivat ensimmäisen painoksen tekijät toiveikkaina. Ja nimi kuulostaa mukavalta. Toisin kuin jos opas olisi nimeltään Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ympäristöopas. Myöskään ekoteot eivät ole ikäviä tai tylsiä. BoFFin tarkoitus on antaa helppotajuisia vinkkejä siitä, miten omaa elämää voisi elää hiukan ympäristöystävällisemmin. Ekoteot ovat palkitsevia, emmekä toki halunneet jättää muitakaan perusteluja pois. Ympäristökysymykset muodostavat kuitenkin valtavan, monisyisen vyyhdin, joka ei aukene pienessä vihkosessa. Jos haluat lisää perusteluita tai syvällisempää tietoa, voit käyttää hyödyksesi oppaan lopussa olevaa kirjallisuusluetteloa. Paljon on tapahtunut sitten viime painoksien - yliopisto ja HYY ovat saaneet omat ympäristöohjelmansa, joiden toteuttamiseksi on jo tehty paljon. Toivomme myös sinun innostuvan ekotekoihin! BoFF! Tekijät

Vaikuta vatsallasi! Koska useimmat meistä syövät päivittäin, ruoantuotannossa on liikkeellä valtavat voimat. Jokainen pystyy vaikuttamaan ravinnontuotannon seurauksiin katsomalla vähän, mitä suuhunsa laittaa. Ruoan valitsemisessa kannattaa kiinnittää huomiota muuhunkin kuin hintaan, makuun ja terveellisyyteen. Lähiruoka Mahdollisimman lähellä tuotettuja elintarvikkeita suosimalla vähennät turhien kuljetusten tarvetta. Englannissa tuotetut keksit tai espanjalaiset omenat voi korvata kotimaisilla (tai vaikka virolaisilla) vaihtoehdoilla. Hyvä vaihtoehto riisille ovat kotimaiset ohrasuurimot. Kotimaisissa elintarvikkeissa on myös yleensä vähemmän torjunta-ainejäämiä kuin ulkomaisissa. Eräiden tuontituotteiden, kuten banaanien, kahvin ja tupakan, tuotannolla on tuhoisia vaikutuksia paikalliseen ympäristöön. Banaanien plantaasiviljely on Keski-Amerikassa suurin yksittäinen syy sademetsien tuhoutumiseen. Lähellä tuotettujen elintarvikkeiden elinkaaresta on helpompi saada tietoa. HYYn alaisuudessa toimii myös ruokapiiri, jonka kautta voi tilata luomuruokaa suoraan lähitiloilta. Luomu Luonnonmukaisesti tuotetut elintarvikkeet on viljelty ilman kemiallisia lannoitteita ja torjunta-aineita. Maan kasvukuntoa pidetään yllä vuoroviljelyl- lä ja eloperäisillä lannoitteilla. Näin luomutuotteissa ei ole torjunta-ainejäämiä, ja esimerkiksi ravinnepäästöt vesistöihin ovat pienempiä kuin tavanomaisessa maanviljelyssä. Luomumaataloudessa kotieläinten hyvinvointiin kiinnitetään erityistä huomiota. Luomukotieläimiä ruokitaan luomurehulla, hoidetaan lajinmukaisesti ja niillä on enemmän tilaa kuin tehotuotetuilla kotieläimillä. Luonnonmukainen maatalous pyrkii ekologiseen, yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kestävyyteen. Luomumaataloudesta onkin toivottu lääkettä esimerkiksi Itämeren rehevöitymiseen ja maaseudun autioitumiseen. Virallinen Luomu-merkki myönnetään tuotteelle, jonka raaka-aineista vähintään 95 % on valvotuilta luomutiloilta. Viittaus luonnonmukaiseen tuotantotapaan ainesosaluettelossa on sallittua, mikäli jalostetun elintarvikkeen maataloudesta peräisin olevista aineista on tuotettu luonnonmukaisesti vähintään 70 %. Tuote voi olla kotimainen tai ulkomainen. Luomu-merkin myöntää Kasvituotannon tarkastuskeskus Virallisen luomumerkin rinnalla on olemassa kotimaisten luomutuotteiden leppäkerttumerkki, jonka myöntää alan viljelijöiden muodostama Luomu-

liitto. Myös biodynaamisesti viljellyille tuotteille myönnettävä Demeter-merkki täyttää luomukriteerit. Kotimaisten merkkien rinnalle on tullut EU: n luomumerkki (tähkämerkki), jonka saamisen edellytyksenä on, että elintarvike täyttää jonkun EU-maan luomukriteerit. Yleisiä luomutuotteita kaupoissa ovat vihannekset, perunat, jauhot, puuroryynit, maito, jougurtti, leipä, lastenruoka, pasta ja kananmunat. Hyvinvarustetuista ruokakaupoista löytyy luomuna myös hedelmiä, lihaa, kotieläinten ruokaa, teetä ja kahvia. Ekokaupoista, esim. Ekotavaratalo Ruohonjuuresta löytyy lisäksi lakua, olutta, jäätelöä jne. Reilun kaupan tuotteet ja Maailmankaupat Suurin osa tropiikin tuotteista, kuten tee, kahvi, kaakao ja hedelmät ovat monikansallisten yritysten jalostamia ja maahantuomia. Monet välikädet vievät osansa, eikä kehitysmaiden raaka-ainetuottajille makseta tuotteista kunnon hintaa. Virallista Reilun kaupan merkkiä kantavista tuotteista kehitysmaiden tuottajat saavat oikeudenmukaisen hinnan ja siksi ne ovat usein kalliimpia kuin monikansallisten yritysten markkinoimat tuotteet. Suomessa reilun kaupan tuotteita myydään lähes kaikissa ruokakaupoissa. Maailmankaupat (aikaisemmin nimeltään kehitysmaakaupat) ovat aatteellisia kauppyhdistyksiä, jotka käyvät reilua kauppaa ja tiedottavat maailmankaupan vääristyneistä rakenteista. Suosittuja reilun kaupan tuotteita: Kahvi esim. Africafé, Biokahvi, Kirkkokahvi, Nigaragua Tee esim. Katiyo, African pride, Ekta, Kilimanjaro, Yogi Kaakao esim. El ceibo Suklaa esim. Ceibolito, Green & Black s, Rio, Rumba Kasvissyönti Kasvissyönti on perusteltua useasta ympäristönäkökulmasta. Yhden lihakilon tuottaminen vaatii moninkertaisen määrän kasvisravintoa, joka voitaisiin käyttää ihmisravinnoksi. Eläinten kasvatusolosuhteet eivät ole kaikilta osin eettisiä. Välttämällä esimerkiksi lihaa, munia tai broileria, voit viestiä tuottajille,

että et hyväksy nykyisiä tuotantotapoja. Liharuoan voi korvata lisäämällä ruokavalioon papuja ja siemeniä proteiinisaannin turvaamiseksi. Kasvissyöjiä löytyy moneen lähtöön, kaikkia eläinkunnan tuotteita välttävistä vegaaneista myöskin kalaa ruokavalioonsa hyväksyviin. Ympäristönsuojelun kannalta esimerkiksi kotimainen järvikala (hauki, ahven, kuha, muikku jne.) on turvallinen valinta. Sen sijaan kirjolohen kasvattaminen aiheuttaa ravinnepäästöjä vesistöihin ja kuluttaa paljon energiaa. Myös tonnikalan pyyntiin liittyy paljon ongelmia. Kantaa ylikalastetaan, ja trooleihin joutuu esim. delfiinejä, kilpikonnia ja rapuja. Ravintolat & kahvilat Voit muistaa ympäristönäkökulman myös kun käyt ulkona syömässä tai kahvilla. Vielä luomubuumi ei ole saapunut ravintoloihin, mutta luomua kannattaa kyllä pyytää. Kun kysyntä on tarpeeksi suurta, syntyy myös tarjontaa! Unicafén opiskelijaravintoloista saa silloin tällöin luomuaterioita sekä säännöllisesti kehy-aterioita, joiden tuotoilla tuetaan HYYn kehitysyhteistyöprojekteja. Kahvilapuolelta löytyy Reilun kaupan kahvia ja teetä, sekä vaihtelevasti muitakin Reilun kaupan tuotteita. Dyykkaus Ruokakaupoista heitetään pois paljon täysin kelpoa ruokaa. Monet ovatkin huomanneet, että ruokakauppojen jäteastioista löytyy paljon hyviä elintarvikkeita täysin ilmaiseksi. Useimmiten kaupat eivät lajittele jätteitään, vaan heittävät elintarvikkeet omissa pakkauksissaan sekajäteastiaan. Tämä on tietysti paheksuttavaa, mutta se kuitenkin helpottaa dyykkaajan työtä. Muista kuitenkin varoa helposti pilaantuvia tuotteita, kuten lihaa (varsinkin kananlihaa). Parasta ennen -päivämäärä on vain suositus, mutta viimeinen käyttöpäivä -merkintää kannattaa kunnioittaa. Geenimuunnellut elintarvikkeet Geenitekniikalla muunnettuja elintarvikkeita (GMO) on tulossa myös suomalaisille markkinoille. Merkittävimmät geenimuunnellut kasvit ovat maissi, soija, peruna ja puuvilla. Geenimuunneltujen organismien ympäristö- ja terveysvaikutuksista ei ole vielä riittävästi tietoa. Geenitekniikan yleistymisen negatiivisia vaikutuksia elintarviketuotannossa ovat mm. viljelykasvien monimuotoisuuden väheneminen sekä maatalouden siirtyminen yhä intensiivisempään ja teollistuneempaan suuntaan. On myös epäilty, että luontoon päästetty geeni saattaa karata viljelyksiltä ja ryhtyä elämään omaa elämäänsä ja että geenimuunnellut elintarvikkeet voivat heikentää niitä syövien eliöiden vastustuskykyä. Kuluttajalla on oikeus saada tietoa elintarvikkeistaan ja halutessaan tehdä tietoisia valintoja. Vaadi kauppiailta ja tuottajilta geenimuunneltujen elintarvikkeiden selvää merkintää, jotta voit välttää niitä kunnes olet vakuuttunut niiden turvallisuudesta. Maailmalla kansalaisten aktiivisuus on jo tuottanut tuloksia: monet yritykset (esim. Iso- Britannian pikaruokaketjut) ovat ymmärtäneet kilpailuedun ja kieltäytyvät käyttämästä GMO-tuotteita.

Entä hinta? Aiheuttaako eettinen/ympäristöystävällinen ruokavalio suurempia kustannuksia? Useimmiten kyllä. Mutta toisaalta ongelman ydin on monen mielestä siinä, että kuluttaja maksaa tavallisesta ruoasta liian vähän: hintaan ei sisälly ympäristön pilaantumisesta tai oikeudenmukaisista palkoista koituvia kustannuksia. Ekologisten vaihtoehtojen, kuten esimerkiksi luomutuotteiden, hinnan on todettu laskevan, kun tuotantomäärät kasvavat. Kannattaa myös muistaa, että sienestäminen, marjastaminen ja kalastaminen on erittäin ympäristöystävällistä ja lähes ilmaista! Silkkiä, samettia, kangasta, karvaa Mieluummin käytettyjen Kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa voi tehdä todellisia löytöjä pikkurahalla. Vaatteiden uudelleenkäyttö vähentää materiaalin- ja energiankulutusta. Itselle tarpeettomat vaatteet kannattaa viedä kierrätyskeskukseen, Pelastusarmeijalle tai UFF:lle, tai myydä niitä itse kirppareilla. Myös kavereiden kanssa voi vaihdella vaatteita, vaatteidenvaihtoilta on hauska seurustelumuoto! Vanhoja vaatteita voi muunnella muodinmukaiseksi, voipa niistä tehdä hauskan räsymaton tai tilkkutäkinkin. Saatat löytää myös kierrätyskuidusta tehtyjä uusioneuleita. kuin uusien vaatteiden ostoon Tärkeintä on vähentää turhia ostoksia. Oman tyylin löytäminen vapauttaa muodin oikuilta ja tulee edullisemmaksi sekä ympäristölle että kukkarolle. Uusia vaatteita ostaessa kannattaa panostaa kestävyyteen, korjattavuuteen ja laatuun: kalliimpi tuote maksaa yleensä itsensä takaisin pidemmällä käyttöiällään. Halpojen vaatteiden tuotanto on usein ekologisesti ja sosiaalisesti kestämätöntä, joten kannattaa vähän selvittää, missä ja miten vaatteet on valmistettu. Monikansalliset yritykset ovat siirtäneet tuotantoaan Itä-Eurooppaan ja Aasiaan,

joissa tekstiiliteollisuudessa työskentelee lähinnä alipalkattuja naisia ja lapsia. Työolot ovat usein huonot: pöly, kosteus, melu ja päästöt aiheuttavat terveysongelmia. Lisäksi syntyy monia ympäristöongelmia, esim. nahan kemiallisen parkitsemisen päästöt. Euroopan maailmankaupat kampanjoivat 1997-98 vastuullisen tuotannon puolesta (Made in Dignity). Reilun kaupan tekstiilituotannossa työaika on rajattu, lapsityövoimaa ei käytetä, työturvallisuutta noudatetaan ja palkka on riittävä. Myös naisten ja ympäristön asemaan kiinnitetään huomiota. Oikeudenmukaiset, ympäristökustannukset sisältävät hinnat siis kunniaan! Vaatteiden ekomerkit Valmistajilla on useita omia ympäristömerkkejä, jotka eivät välttämättä merkitse mitään. Varo näitä ja suosi standardoituja tekstiilien ympäristömerkkejä, joita ovat tällä hetkellä: Öko-tex Standard 100 on tuoteturvallisuusmerkki. Tekstiilille säädetään raja-arvot mm. torjunta-ainejäämille ja väriaineille. Merkki on myönnetty parille suomalaiselle tuotteelle. Bra miljöval - merkin kriteerit kohdistuvat kuitutuotantoon, valmistukseen ja valmiiseen tekstiilituotteeseen. Pohjoismainen Joutsenmerkki - huomiota kiinnitetään samoihin asioihin kuin em. Merkki kattaa mm. puuvillan, pellavan, villan ja polyesterin. Valmiin tuotteen on täytettävä mm. pesun- ja värinkestoa, formaldehydiä sekä nikkelipitoisuutta koskevat laatuvaatimukset. EU:n ympäristömerkki - huomiota kiinnitetään monien torjunta- ja käsittelyaineiden käyttöön, jäämiin ja päästöihin. Muita ekotuotemerkkejä ovat Ecotex (3 luokkaa: Traditional, Human ja Natural) ja Fox Fibre (tuote valmistettu värillisenä kasvavasta, luomuviljellystä puuvillasta) Älä unohda hoitoa Hoitamalla tekstiilejä ja kenkiä oikein pidennät niiden käyttöikää. Jo vaatteita valitessasi kiinnitä huomiota pestävyyteen: vain kemiallista pesua sietävät vaatteet tulevat kalliiksi eivätkä ole ympäristöystävällisiä. Vaatteita ei tarvitse pestä joka käyttökerran jälkeen, tahrattomille vaatteille riittää usein tuuletus pesun sijaan. Konekuivaus vie energiaa ja kuluttaa vaatteita. Kenkien plankkaaminen on yksinkertainen ekoteko. Neulaa, lankaa ja suutaria ei kannata unohtaa. Jos neula ei pysy omassa kädessä, jotkut ompelijat tekevät mielellään pieniäkin korjaustöitä. Pääkaupunkiseudun yhteistövaliokunnalta YTV:ltä on saatavissa Tuotteelle pitkää ikää -opas, josta löytää korjaustöitä tekevien yhteystietoja. Tekstiilien ympäristövaikutuksista On vaikeaa yksiselitteisesti nimetä

ympäristöystävällisintä tekstiiliraakaainetta. Kaikilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Eri ympäristövaikutukset ovat nimittäin yhteismitattomia ja arvoriippuvaisia: arvostaako esim. eläinten oikeuksia enemmän kuin vähäisiä päästöjä. Nyrkkisääntönä kannattaa välttää vahvoilla kemikaaleilla käsiteltyjä tekstiilejä (kloori, synteettiset väriaineet, hartsi, formaldehydi, nikkeli, Goretex sisältää fluoria) ja suosia luonnonvärisiä sekä kotimaisia tekstiilejä. Puuvilla on uusiutuvaa raaka-ainetta, jota voidaan viljellä myös luonnonmukaisesti. Se on biohajoavaa ja kierrätyskelpoista, ja uusi tekniikka on vähäpäästöistä. Toisaalta puuvilla vaatii suuren viljelypinta-alan, ja sen viljelyssä käytetään usein tolkuttoman paljon keinokastelua, keinolannoitteita ja torjunta-aineita. Puuvillan miinuspuolia ovat myös kloorivalkaisu ja värjäyksestä tulevat päästöt. Koska puuvillaa on lähes 50% tekstiilien kokonaistuotannosta, se on ollut keskeisellä sijalla keskustelussa tekstiilien ympäristövaikutuksista. Ekopuuvillalla voidaan tarkoittaa useita eri asioita: a) Luonnonmukaisesti viljelty puuvilla on maailmalla vielä kallis harvinaisuus. Sitä on esim. perulainen Tanguis-puuvilla, jota muutamat suomalaisetkin yritykset käyttävät. Muutama yritys myy vihreänä puuvillana sekoitetta, jossa on noin 10% luomupuuvillaa. b) Käsinpoimittu puuvilla viljellään vuoristoseuduilla, jonne koneilla ei pääse. Niinpä puuvillan lehtiä ei myrkytetä niiden pudottamiseksi kuten koneellisessa korjuussa. Muuten se on tehoviljellyn kaltaista. c) Ilman haitallisia kemikaaleja käsiteltyä puuvillaa ei ole valkaistu kloorilla, värjätty eikä viimeistelty hartseilla/formaldehydillä. Markkinoilla on puuvillaa, jossa joko kaikki tai osa käsittelyistä on jätetty pois. Suomessa markkinoilla on esim. Finnwearin Green Line (b, osin c), Green Cotton (osin a, c; b), Ruskovilla-luomualusasut ja -yöasut (a, b, c, kierrätys), Apropos (b, osin c) Pellava ja silkki ovat myös uusiutuvaa raaka-ainetta ja biohajoavaa materiaalia. Silkin hiekkapesu kuuluu sen haittapuoliin. Viskoosi, asetaatti ynnä muut selluloosamuuntokuidut ovat puunjalostuksen sivutuotteena uusiutuvaa raaka-ainetta. Niiden tuottaminen vaatii paljon vettä ja energiaa, ja aiheuttaa päästöjä ilmaan ja vesistöihin. Toisaalta uusi tekniikka on vähäpäästöistä. Villa on uusiutuvaa raaka-ainetta, biohajoavaa ja kierrätyskelpoista. Villan tuotanto voi olla hyvin luonnonmukaista, ja lampaita voi laiduntaa viljelyyn kelpaamattomilla alueilla. Toisaalta tapahtuu ylilaiduntamista ja siitä johtuvaa eroosiota. Lampaiden kohtelusta ollaan eri mieltä: toisten mielestä villa on eläinystävällinen tuote, toiset muistuttavat teuraskuljetuksista ja lampaiden huuhtelemisesta kemikaaleilla tuholaisten torjumiseksi (esim. Australiassa). Villantuotannosta tulee jätevesiä ja värjäyksestä päästöjä. Toisaalta uusi tekniikka on vähäpäästöistä.

Nahka on kiistanalainen materiaali. Se on uusiutuvaa ja joidenkin mielestä biohajoavaa. Toisaalta väitetään, että voimakkaat nahanmuokkauksen kemikaalit (esim. parkitseminen) estävät nahan maatumisen. Karjatalouden ympäristöhaitat voivat olla huomattavia. Myös eläinten kohtelussa on usein toivomisen varaa. Jotkut pitävät nahkaa karjatalouden sivutuotteena, toisten mielestä vuotien myynti nahkateollisuudelle tukee lihabisnestä. Turkis on vielä nahkaakin kiistellympi vaateteollisuuden raaka-aine. Materiaali on uusiutuvaa, pitkäikäistä ja biohajoavaa. Suuria epäkohtia ovat kuitenkin eläinten häkkikasvatus ja villieläinten rautapyynti. Myös turkistarhojen päästöt ilmaan, maaperään ja vesistöihin (mm. ammoniakkia ja vesistöjä rehevöittävää nitraattia) ovat huomattavia. Tuontirehujen kuljetukset syövät paljon energiaa, ja nahanmuokkauksessa käytetään voimakkaita kemikaaleja. Tekokuidut (polyesteri, polyamidi, akryyli) valmistetaan öljynjalostuksen sivutuotteena, joten ne säästävät peltopinta-alaa moniin uusiutuviin raakaaineisiin verrattuna. Niiden tuotannossa tarvitaan vähän viimeistelykemikaaleja, eikä niitä tarvitse valkaista. Toisaalta tekokuidut ovat uusiutumatonta ja biohajoamatonta materiaalia, jota on lisäksi vaikea kierrättää. Tekokuitujen haittapuolia ovat myös suuri energian kulutus (kolme kertaa suurempaa kuin puuvillan tuotannossa), haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöt ja myrkylliset kemikaalit. Unohtaa ei sovi myöskään öljynjalostuksen ympäristöhaittoja, esimerkiksi kasvihuoneilmiön voimistumista.

Koti kuntoon Huonekalut Uusien huonekalujen ostaminen on nykyään melko tarpeetonta. Kirpputorit, kierrätyskeskukset, realisointikeskukset, huutokauppakamarit ja muut vastaavat ovat pullollaan hyväkuntoisia ja edullisia huonekaluja. Myös mummon vintiltä löytyviä perintökaluja voi uudistaa omaan makuun sopiviksi esimerkiksi verhoilemalla ja maalaamalla. Entisöintiä ja kunnostamista oppii kotitarpeisiin kirjoista, ja myös kursseja järjestetään. Muista myös ammattimaiset korjauspalvelut. Jos kuitenkin halajat upouusia huonekaluja, yritä ottaa selville niiden elinkaari alusta loppuun. Onko ne valmistettu trooppisesta puusta, onko ne tehty halvalla epäinhimillisissä olosuhteissa, millaisia pintakäsittelyaineita on käytetty, mitä sitten kun luovut niistä? Osta hyvälaatuista ja korjauskelpoista, vaikka se olisikin hieman kalliimpaa. Paitsi kukkaron ja tyylin, myös ympäristön kannalta on järkevää ostaa tiettyä sarjaa, jota voi täydentää myöhemmin olosuhteiden muuttuessa. Perusesimerkki suomalaiskodeista on Lundia, johon löytyy jos jonkinlaista osasta. Ympäristön kannalta huonekalulistan kärkipäässä ovat kotimaisista puulajeista käsintehdyt, perinteisillä maaleilla, vahoilla ja lakoillä käsitellyt tuotteet. Maalit Synteettisten maalien vesiliukoisuus on edistysaskel maaliteollisuudessa, mutta ei ratkaise ekologista ongelmaa. Valmistuksessa syntyy yhä edelleen ongelmajätettä. Paras vaihtoehto ympäristön kannalta on perinteiset maalit, joita ovat keittomaalit, öljymaalit, liimamaalit ja kalkkimaalit. Ne on valmistettu luonnon raaka-aineista eivätkä yleensä sisällä terveydelle haitallisia liuottimia. Myös lakkoja valmistetaan kasviöljystä, mutta voit korvata ne vahalla. Luonnonmukaisia pintakäsittelyaineita valmistaa muutama suomalainen yritys. Lisätietoa saat esimerkiksi Ruohonjuuresta. Energiankulutus Oletko kuullut täysin ongelmattomasta energiamuodosta? Siis säästä. Yli puolet kotitalouksissa kulutettavasta energiasta kuluu välillisesti. Siksi ostamisessa kannattaa muistaa kotimaisuus, paikallisuus, lyhyet kuljetusmatkat, yksinkertaiset pakkaukset, tuotteiden kestävyys ja kierrätettävyys. Mutta kotonakin voit säästää paljon energiaa: Laske huoneenlämpöä parilla asteella. Laita lisää vaatetta päälle! Varmista, että tiivisteet ovat kunnossa eikä lämpöä vuoda harakoille. Käytä verhoja eristeenä sulkemalla ne kylminä öinä. Käytä sähkölaitteita taloudellisesti ja pidä ne kunnossa.

Sammuta valot huoneista, jotka ovat tyhjillään. Sulje laitteet, joita et käytä. Myös ns. stand by -tilassa olevat laitteet (videot, stereot...) kuluttavat sähköä huomattavia määriä. Sammuta ne siis kokonaan, vedä vaikka töpseli seinästä. Esimerkiksi Saksassa stand by -tyhjäkäynti muodostaa 11% kotitalouksien sähkönkulutuksesta. Sauno mieluiten taloyhtiön yhteissaunassa. Älä lämmitä omaa saunaa kohtuuttoman usein. Jos ostat uusia sähkölaitteita, kiinnitä huomiota niiden sähkönkulutukseen. Useimmissa kodinkoneissa on direktiivin mukainen energiamerkintä, jolla voi verrata eri laitteiden energiankulutusta. Helsingin Energia antaa tietoa energiansäästöstä ja lainaa mittarin, joka paljastaa energiansyöppösi Energiansäästövinkkejä ruoanlaitossa Pidä kansi kattilan päällä keitettäessä. Vettä keitettäessä virran voi ottaa pois päältä kun kattila alkaa kohista. Kun uuni on lämmennyt, jälkilämpö saa ihmeitä aikaan. Jos omistat kahvinkeittimen, kannattaa teevesikin keittää siinä. Kerran keitetty juoma pysyy pitkään lämpimänä pannumyssyn alla tai termospullossa. Jos mikroaaltouuni kuuluu keittiön varustukseen, kannattaa siinä lämmittää ja valmistaa pienet ruokamäärät. Sähköuunia ei kannata lämmittää aivan pikkujuttuja varten. Energiaa kuluttavan pakastamisen sijaan monia ruokia (esim.sieniä, nokkosta, yrttejä) voi kuivata huonelämpötilassa. Vihreä sähkö Nykyään voit päättää itse, keneltä ostat sähkösi. Sähkökaupan vapautuminen on johtanut 12

paitsi hintakilpailuun myös siihen, että kuluttajan mahdollisuudet vaikuttaa sähköntuotantoon ovat lisääntyneet. Sinulla on siis oiva tilaisuus tehdä ekoteko sähkösopimuksen muodossa! Suomen luonnonsuojeluliitto myöntää Norppa suosittelee ekoenergiaa -merkin sähköntuotannolle, joka täyttää tietyt kriteerit. Norppamerkin voi saada, jos sähkö on tuotettu auringolla, biopolttoaineilla, tuulella tai ns. vanhalla vesivoimalla. Myös negawatit eli energiansäästö voidaan ekomerkitä. Ostamalla vihreää sähköä annat tärkeän viestin 13 sähkömarkkinoille ja ohjaat energiantuotantoa ympäristöystävällisempään suuntaan. Omasta pistorasiastasi tulee edelleen samoja elektroneja kuin ennenkin, mutta valitsemasi sähköyritys tuottaa ostamasi määrän vihreää sähköä sähköverkkoon. HOASin asukkaana et itse voi tehdä sähkösopimusta, mutta voit silti ostaa tuulisähköä pientä lisämaksua vastaan. Puhdasta tulee vähemmälläkin Pesuaineiden ostamatta ja käyttämättä jättäminen on todellinen ekoteko, jolle ei voida kuitenkaan myöntää ympäristömerkkiä. Kaikki tarvitsevat joka tapauksessa jonkin verran pesuaineita. Niiden valitsemisessa ja käyttämisessä kannattaa pitää maalaisjärki mukana. Lukuisat erilaiset hypersupererikoispuhdistusaineet ovat vain myyntimiesten tapa keventää kuluttajan kukkaroa. Jokaiseen tarkoitukseen ei tarvitse olla omaa ainettansa, vaan yhdellä saippuapohjaisella puhdistusaineella, etikalla ja vedellä selviää melkein mistä vaan. Pesutulos on neljän tekijän summa: mekaanisen työn, pesuun käytetyn ajan, lämpötilan sekä pesuaineen yhteisvaikutus ratkaisee. Usein väkevän ja ympäristölle haitallisen kemikaalin voi korvata työllä ja ajalla. Esimerkiksi viemäri puhdistuu mekaanisilla välineillä, kuten imukupilla. Likatahran liottaminen eli aika voi vähentää pesuaineen tarvetta. Suosi pesuaineita, jotka sisältävät mahdollisimman harvoja ja luonnollisia raaka-aineita. Vältä lisäaineita, kuten hajusteita sekä väri- ja säilöntäaineita. Joutsenmerkittyjä, vähäpäästöisiä pesuaineita voi ostaa tavallisista kaupoista, eikä hinnoissakaan ole eroa verrattuna tavallisiin pesuaineisiin. Vielä ekologisempia pesuaineita kannattaa etsiä esimerkiksi maailmankaupoista.ja ekopuodeista. Vältä ylipakattuja tuotteita ja suosi pesuainetiivisteitä. Joillakin yrityksillä on uudelleentäyttöpalvelu. Esimerkiksi Ruohonjuuri myy pesuaineita

irtotavarana vaikka asiakkaan omaan astiaan, Body Shop täyttää pulloja vain sillä aineella, mitä siinä on alunperin myyty. Vältä myös tuotteita ja raaka-aineita, jotka on testattu eläimillä. (listan eläimillä testaamattomista tuotteista saa Animaliasta). Käytä vettä säästeliäästi. Säästämällä vettä säästät myös vesistöjä ja energiaa: vedenpuhdistuskemikaalien käyttö vähenee, puhdistus- ja pumppausenergian kulutus pienenee ja lämpimän veden lämmitysenergiaa säästyy. Kun peset kotia Pelkkä vesi riittää mainiosti moniin tarkoituksiin, esimerkiksi pölyn pyyhkimiseen ja kevyesti likaantuneiden lattioiden luuttuamiseen Etikka räjäyttää lian pois! Väkiviinaetikka laimennettuna vedellä (1 osa kymmenprosenttista etikkaa ja 2 osaa kylmää vettä) on mainio yleispuhdistusaine, joka poistaa tehokkaasti myös kalkkia. Sillä voi pestä lattiat, kylpyhuoneen, saunan ja vessanpöntön. Etikka ei sovi hanojen ja emalipintojen puhdistamiseen. Tummunut lasi ja posliini sekä pinttynyt kattila puhdistuvat etikasta ja suolasta tehdyllä puurolla. Ikkunat kirkastuvat seoksella, jossa on yhtä paljon etikkaa ja vettä sekä vähän astianpesuainetta. Etikka on hyvä vaihtoehto myös luontoa kuormittaville WC-raikastimille, tuoksuspraylle ja hajusteille. Esimerkiksi tupakanhaju häviää huoneesta, kun sinne asettaa laakean astiallisen etikkavettä. Mäntysuopa on toinen hyvä yleispuhdistusaine. Se sopii kaikille lattioille, pesualtaalle, kylpyammeelle, saunalle jne. Hyviä merkkejä ovat myös Ecover ja Uniren. Ne hajoavat biologisesti eivätkä sisällä luonnolle vieraita aineita. Likainen liesi puhdistuu veden ja sokeripalasen avulla. Vältä viemäripuhdisteita, desinfiointiaineita, klooripitoisia koneastianpesuaineita ja hankausjauheita sekä metallinpuhdistusjauheita. Korjauta tippuvat hanat ja vuotava vessanpönttö. Kun tiskaat Tiskaa pesualtaassa tai -vadissa, ei juoksevan veden alla Käytä säästeliäästi tiskiainetta, tippa tai pari riittää Etikalla puhdistat teräsastiat ja esineet Kattiloiden pinttymiin: lisää kuumaan etikkaveteen (2/3 etikkaa ja 1/3 vettä) teelusikallinen suolaa ja anna seistä yön yli. Konetiskissä huuhteluaineen käyttö on turhaa Vaihtopäätiskiharja säästää luonnonvaroja Kun peset pyykkiä Suosi saippuapohjaisia pesuaineita: matonpesuun esimerkiksi mäntysuopaa, vaatteiden pesemiseen Sonettia, Unirenia ja saippuapohjaista 14

Ecoveria. Älä pese mattoja järvessä tai meressä! Jos käytät saippuan sijasta synteettisiä tensidejä, suosi kasviöljypohjaisia tensidejä. Ne hajoavat vaarattomammin ja nopeammin kuin maaöljypohjaiset tensidit. Osta valkaisuaine ja tahranpoistoaine erikseen. Ecover-valkaisuaine sopii konepesuun, sappisaippua tahranpoistoon. Tahrojen poistossa voi kokeilla myös perinteisiä konsteja, kuten sitruunamehua, piimää tai maitoa. Puhdista tahrat heti niiden synnyttä. Etikkaa voi käyttää huuhteluun Lisää sitä kupillinen viimeiseen huuhteluveteen. Kutsu kaverisi saunomaan tai käy kaksin suihkussa. Muista kohtuus! Liika peseytyminen ei ole terveydellekään hyväksi. Älä lotraa vettä muutenkaan turhaan. Käytä hammasmukia, sulje suihku saippuoinnin ajaksi, laita vessanpöntön säiliöön vedellä täytetty pullo jne. Kosmetiikka on usein ylenpalttisesti pakattua. Suosi uudelleentäytettäviä pakkauksia. Mieti, tarvitsetko kaikkia käyttämiäsi tuotteita. Jo pelkällä saippualla, shampoolla ja kosteusvoiteella pääsee pitkälle. Muista sisäinen kauneus... Älä annostele liikaa pesuainetta. Pesuainepakkausten ohjeet voivat olla yläkanttiin laskettuja. Opettele säästävät pesutavat. Pese täysiä koneellisia, mutta älä ahda konetta liiankaan täyteen. Älä käytä esipesua kuin todella likaisen pyykin pesussa. Käytä mahdollisimman alhaista lämpötilaa. Pesukoneen kalkkijäänteet poistuvat kaatamalla koneeseen neljä litraa etikkavettä (1/3 etikkaa ja 2/3 vettä), ajamalla valkopesuohjelma, ja lopuksi huuhtomalla kerran Kun peset itseäsi Säästä vettä ja käy suihkussa, älä kylvyssä. 15

Ajetaan me tandemilla... Vihreä auto on vihreän värinen auto, puhdas auto on vastapesty ja ympäristöystävällinen auto on paradoksi. Liikkumisen vapaus vai pakko? Kuka nyt siirtäisi 1000 kiloa rautaa edestakaisin saadakseen kaupasta kolme kaljaa? Kaljaa saa kiskalta, mutta autoistuvassa yhteiskunnassa voi olla pakko kulkea pitkiäkin matkoja esimerkiksi ruoan perässä, kun automarketit imevät palvelut keskustoista ja liikenneväylät valtaavat kaupunkitilan ihmisiltä. Esimerkiksi Los Angelesissa peltilehmille on jo varattu 2/3 pinta-alasta. Kun mietitään liikenteen ympäristöhaittoja, järkevää olisi lähteä liikkumistarpeen vähentämisestä. Tiivis ja monipuolinen yhdyskuntarakenne ja palveluiden sijoittuminen asutuksen yhteyteen auttavat. Sinä voit suunnitella oman elämäsi niin, että arkirutiineihin kuuluu mahdollisimman vähän pakollista liikkumista. Kun käytät lähelläsi olevia palveluita, edesautat myös niiden säilymistä automarkettien paineessa. Älä suostu kehitykseen, jossa palveluita on vain megahalleissa kaupungin ulkopuolella, autottomien saavuttamattomissa. vaativaa. Yhden bensiinilitran energialla pyöräilijä polkee 557 kilometiä. Yhteen parkkiruutuun mahtuu 10-15 polkupyörää. Pyörä on autoa nopeampi ruuhkaisissa taajamissa jopa seitsemään kilometriin asti. Pyörätien välityskyky on viisinkertainen autoliikenteen väylään nähden. Joko vakuutuit? Pyöräily Helsingin keskustassa voi olla vähän hurjaa, mutta pyöräteitä tulee koko ajan lisää. Pyöräilyreittien suunnittelussa auttaa pääkaupunkiseudun ulkoilukartta, jota saa kaupunkien ympäristökeskuksista. Sporalla vai skodalla? Jos tarvitset moottorin apua liikkumiseen, käytä joukkoliikennettä. Pitkillä matkoilla juna on energiatalouden ja päästöjen kannalta paras vaihtoehto, vältä henkilöautoa ja e t e n k i n Pyöräile, rullaluistele, kävele, juokse! Kun liikut, kevyt liikenne on monella mittarilla paras vaihtoehto. Saasteetonta, äänetöntä, terveellistä ja vähän tilaa 16

lentokonetta. Molemmat ovat energiasyöppöjä, eikä autoilun maineen puhdistajana pidetty katalysaattori pienennä kasvihuonekaasuja. Liikenteellä on myös muita ympäristövaikutuksia kuin energiankulutus. Erilaisia vaikutuksia on vaikeata verrata, joten paremmuusjärjestykset ovat aina jossakin määrin subjektiivisia. Laivaliikenteellä voi joissain tilanteissa olla suuremmat päästöt kuin lentoliikenteellä - toisaalta vertailua lentoliikenteeseen hankaloittaa päästöjen eri vaikutukset ilmakehän eri kerroksissa. Kaupunkiliikenteessä paikallisjuna, metro, ratikka ja bussi ovat tehokkaita. Kun käytät julkisia kulkuneuvoja, tuet niiden kehittämistä - mitä enemmän matkustajia, sitä enemmän palveluita. Jos asut alueella, jossa joukkoliikenne ei pelaa, harkitse kimppakyytejä. Turussa on jo kimppakyytejä välittävä Kyytikeskus, joten pidä pääkaupunkiseudullakin silmäsi auki. Opiskellakin täytyy Ympäristöopinnot Uutta näkökulmaa omiin opintoihin tuovat monipuoliset ympäristöopinnot. Ympäristönsuojelun poikkitieteellisyydestä johtuen kursseja on tarjolla monilla eri laitoksilla, ja aiheet vaihtelevat oikeustieteestä fysiikkaan ja kehitysmaatutkimuksesta taloustieteeseen. Lähes kaikki Helsingin yliopiston tiedekunnat tarjoavat ympäristöaiheista opetusta. A4-saaste - liian tuttua opiskelijalle Paperinkulutus on yksi opiskelun merkittävimmistä ympäristövaikutuksista. Paperi leimataan usein ympäristöystävälliseksi tuotteeksi - onhan se valmistettu uusiutuvista luonnonvaroista. Metsätalouden ja -teollisuuden ympäristö- ja ihmisoikeushaitat ovat kuitenkin mittavia. Meidän jatkuvasti kasvavan puunkulutuksemme vaikutukset tuntuvat niin Suomessa metsien tehokäyttönä kuin myös Venäjän lähialueiden luonnontilaisten metsien ja Indonesian sademetsien avohakkuina ja paikallisten ihmisten sortona. Merkittävä osa tästä puun kulutuksesta muodostuu paperin ja pahvin käytöstä. Suomalainen kuluttaa paperia noin kaksi kertaa enemmän kuin islantilainen, puolitoista kertaa enemmän kuin ranskalainen ja kymmeniä kertoja enemmän kuin intialainen. Mitä jos kaikille kiinalaisille tulisi Hesari? Paperin valmistus kuluttaa lisäksi paljon energiaa, aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä ja kuluttaa runsaasti vettä. Paperiteollisuus on eräs maailman pääomaintensiivisimmistä teollisuudenaloista. Se siis työllistää erittäin vähän suhteessa sijoitettuun pääomaan ja verrattuna muunlaiseen puun jalostamiseen. Huolen työttömyydestä ei siis pitäisi olla esteenä paperin käytön vähentämiselle. 17

1. Paperin käytön vähentäminen on ainoa tapa välttää paperin ekologiset ja muut haittavaikutukset. Aina käyttäessäsi paperituotteita mieti, onko tämä todella tarpeellista. 2. Uudelleenkäyttö Paperissa on kaksi puolta, joista toinen on roskapaperissakin usein puhdas. Hyödynnä se. Yliopiston paperinkeräyspisteitä tonkimalla tyydyttää helposti kirjoituspaperintarpeensa. Toiselta puolelta käytetystä paperista voi tehdä muistilappuja tai hyödyntää niitä tulostuksessa ja kopioinnissa. Käytä paperi mahdollisimman tarkasti, ennen kuin viet sen kierrätykseen. Vähennät kulutustasi ja pienennät arkistojesi kokoa. 3. Kierrätys Paperin kierrätys vähentää tarvittavan puun määrää, lisää paperin kuitujen ikää ja vähentää syntyvän jätteen määrää. Kierrätyspaperin kuidut eivät kuitenkaan kierrä ikuisesti. Näin kierrätyspaperi ei voi kuin korkeintaan lykätä jatkuvasti kasvavan paperinkulutuksen mukanaan tuomia ongelmia. Myös kierrätyspaperin valmistukseen liittyy ympäristöhaittoja: kuluu paljon energiaa ja vettä, kemikaalit ovat usein ongelmajätettä jne. Uuteen paperiin verrattuna sen valmistus kuormittaa kuitenkin huomattavasti vähemmän ympäristöä. Jos käytät paperia, suosi siis sellaista, jossa on mahdollisimman suuri kierrätetyn kuidun osuus. Ehdota kaksipuoliseen tulostukseen siirtymistä yliopiston atk-asemilla ja laitoksellasi. Huomauta luennoitsijalle, jos hän tuo valtavan pinon yksipuolisia, tekstikooltaan puolisokeille sopivia kopioita jaettaviksi. Paperinsäästöä voi perustella paitsi ympäristöargumentein, myös sillä, että opiskelijoille kertyy muutenkin valtavat määrät paperia riesaksi, joten tiiviys on suotavaa. 18

Villi vapaa-aika Ekoharrastuksia Hyötyliikunta: (kävely, pyöräily, siivoaminen, rappujen nouseminen, naapurin koiran ulkoiluttaminen, kaverin ulkoiluttaminen) ei tarvitse maksaa kalliita kuntosali/spinninglippuja, ei tuota päästöjä ja kunto kasvaa kohisten Laatuaika kavereiden kanssa: miksi kavereiden kanssa aina pitää tehdä tai harrastaa jotain, pelkkä oleskelu on nastaa! Hyötyharrastukset (marjastus, sienestys, kalastus, puutarhanhoito, yrttien kasvatus ikkunalaudalla) kasvattavat paitsi kuntoa myös kukkaroa Urheilu- ja vapaa-ajanvälineitä, esimerkiksi tennismailoja ja kanootteja, voi myös lainata tai vuokrata. Kysy urheiluhalleista ja kaupunkien nuorisoasiainkeskuksista. Ekobileet Huono musiikki pilaa bileet kuin bileet, mutta bileiden järjestäjä voi vaikuttaa muihinkin ympäristöhaittoihin. Tärkeimpiä pointteja on välttää jätettä ja miettiä mitä tarjoilee. Vältä kertakäyttöastioita, bissen voi juoda suoraan pullon suusta ja safkat tarjoilla käteenmenevinä annoksina. Tarjoilussa luomuruoka on hyvä vaihtoehto: pitsaan luomujauhot ja tomaatit. Isoihin juhliin, esimerkiksi valmistujaisiin, voi vuokrata näyttävät 19 astiastot tekstiileineen ja juhlatelttoineen päivineen. Kysy esim. martoilta, kierrätyskeskuksesta tai katso keltaisilta sivuilta. Ekoturismi Liikkumisella on aina ympäristöhaittansa, mutta eläminen voi olla tylsää ilman liikettä! Liikkumisen lajilla on suuri merkitys. Putputtele siis mieluummin junalla rauhallisesti maisemia katsellen kuin lentokoneella suihkien. Euroopan luotijunat ovat sitäpaitsi monesti nopeampia kuin lentäminen, jos huomioidaan matkat lentokentälle ja takaisin. Kannattaa myös muistaa interrail. Pyörällä pääsee pitkälle, eikä pääse kertymään liikakiloja lomallakaan. Kotiseutukierroksella saa maisemista ja tapahtumista enemmän irti satulan selästä kuin ratin ja lasin takaa. Myös Ahvenenmaan tai Tanskan alavissa maastoissa ja lyhyillä välimatkoilla voi viettää ikimuistoisen pyöräilyloman. Pyörä kulkee kätevästi bussissa ja junassa, jos ei jaksa sotkea perille asti. Patikointi on myös saasteeton vaihtoehto ja oivallinen keino rentoutua ja ihastella vaikka Lapin maisemia. Ekoturisti ei jätä itsestään jälkiä. Roskat kiikutetaan kiltisti roskiin, eikä aiheuteta haittaa paikalliselle kasvillisuudelle. Ekoturisti nauttii luonnon kauneudesta sellaisena kuin se on ja ottaa aluetta ku-

luttavat ja muuttavat massat perässään. Mielenkiintoisia lomailukohteita ovat myös erilaiset ekokylät, joita Suomestakin löytyy muutama. Myös monilla kansainvälisillä työleireillä voi toimia ympäristön hyväksi loma-aikoinaan. Järjestöt - toimi nyt! Toimiminen ympäristöjärjestöissä on paitsi hyödyllistä myös hauskaa. Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnassa eli HYYssä toimii ympäristövaliokunta, joka toimii ympäristönsuojelun edistämiseksi ylioppilaskunnassa sekä muilla HYY:lle läheisillä tahoilla. Valiokunta valmistelee asioita HYYn hallitukselle, tekee ekskuja, järjestää tapahtumia, julkaisee tätä opasta jne. Jokainen HYY:n jäsen on lämpimästi tervetullut toimimaan ympäristömme puolesta ja parantamaan maailmaa! Valiokunnassa opit hyödyllisiä taitoja ja saat työkokemusta. Valiokunnalla on institutionaalisen asemansa ansiosta hyvät mahdollisuudet edistää ympäristön huomioonottamista. Ympäristövaliokunnan kokousajat saat selville Ylkkäristä tai liittymällä sähköpostilistallemme. maa- ja metsätaloudesta kiinnostuneiden järjestö, joka järjestää opintopiirejä, luentoja, retkiä mm. viljelmille ja messuille. Helsingin yliopiston Maan ystävät (HYMY): Monipuolista kansalaistoimintaa ekologisemman maailman puolesta. Tiedottamista, lobbailua, luontoelämyksiä ja räväköitä tempauksia. Lisäksi HYY:n alla toimivat muitakin järjestöjä, joiden toiminta liittyy myös ympäristöasioihin, esimerkiksi Animalian opiskelijaryhmä, HYY:n vegaanit (HYVE), Hyvät Martat ja Helsingin yliopiston partiolaiset ry (HYDE). HYY:n ulkopuolella toimivia ympäristönsuojelujärjestöjä ovat mm. Greenpeace, Suomen Luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto ja Natur och miljö. Uusia toimintatapoja on hyvä etsiskellä välillä myös muiden järjestöjen ja instanssien toiminnasta. HYYn alaisuudessa toimii myös paljon ympäristöjärjestöjä: Dodo HYY: putkinäköä laajentavaa keskustelua ja vaikuttamista ympäristömme tilaan ja tulevaisuuteen. Opiskelijaryhmä järjestää keskusteluryhmiä, yleisötilaisuuksia ja täsmätempauksia ajankohtaisista asioista. Monipuolisesti toimiva ja alati laajeneva verkosto. Elävä Maa ry: Vaikuta syömällä! Mieti miten ruokasi on tuotettu ja valitse viisaasti. Elävä Maa on luonnonmukaisesta 20