OULUN ILMANLAATU M ITTAUSTULOKSET1993

OULUN ILMANLAATU M ITTAUSTULOKSET1993 :1 ( kaupunki.... Ympäristövirasto IJOulun Julkaisu 2/1994

SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 1 YHTEENVETO 2 lviittaustoiminta 4 SÄÄTIEDOT 7 RIKKIDIOKSIDI 11 HAISEVAT RIKKIYHDISTEET 17 TYPEN OKSIDIT 22 TYPPIMONOKSIDI 23 TYPPIDIOKSIDI 23 HIILIMONOKSIDI ELI HÄKÄ, 30 LEUUVA PÖLy 34 HENGITETTÄVÄT HIUKKASET 34 LASKEUMA 39 PÄÄSTÖT 42 LIITTEET 45

JOHDANTO Oulussa ilmanlaadlu1 jatkuvatoimiset mittaukset alkoivat kaupungin omana toimintana VUOlUla 1979. Vuoden 1991 alussa mittausverkosto uusittiin ja mittauspaikat valittiin vastaamaan paremmin nykytilalmetta. Kuluneiden VllOsien aikal1a energial1tuotannon ja teollisuuden prosessien päästöjen aiheuttalnat rikkidioksidipitoisuudet ovat laskeneet ja liikenteen aiheuttamat epäpuhtauspitoisuudet kasval1eet. Aikaisemmista mittaustuloksista on laadittu yhteenvetoraportti "Oulun ilma.nlaadun kehitys 1979-1990" sekä erillisiä VllosirapOltteja. Tähän raporttiin on koottu ihnalliaadun mittaustulokset Vllodelta 1993. Tarkastelun kohteeena on automaattisen mittausverkoston tuottalnat rikkidioksidin, haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärän, typen oksidien, hiilimonoksidin ja hengitettävien hiukkasten pitoisuustiedot sekä lisäksi laskeumal1 sulfaattirikki.- ja nitraattityppimäärät. Ilmanlaadun mittauksista on vastalullit Oulun kaupungin ympäristövirasto. Kustannuksista ovat vastalmeet kaupungin lisäksi ilmansuojelulain mukaiset ihnoitusvelvolliset laitokset päästömäärien suhteessa. VUOlma 1993 kustallj1ukset olivat 263 176 mk. Las1ceumamittau1cset on tehty kaupungin omalla työnä.

YHTEENVETO 2 Rikkidioksidipitoisuuksien aleneminen jatkui Oulussa vuonna 1993. Selvin ero edelliseen vuoteen oli korkeimpien lyhytaikaispitoisuuksien aleneminen Nokelassa Mustasuon ja Pyykösjärven tasolle. Mittausasemien väliset erot pitoisuuksissa olivat pienet. Korkeimmillaan pitoisuudet olivat 12 % ohjearvosta. Uuteen ohjearvoehdotukseen verrattlma pitoisuudet olivat korkeimmillaan 30 % tästä rajasta. Syitä alhaisiin rikkidioksidituloksiin on lmn. teollisuuden päästöjen aleneminen sekä viimevuosien lämpimät talvikuukaudet. Rikkidioksidikehitys on ollut samansuuntainen koko maassa. Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet Nokelassa ovat pysytelleet keskimäärin samalla tasolla Veitsiluoto Oy:n saneerauksesta lähtien (syksy 1988). Vuonna 1993 mitatut pitoisuudet olivat h.ieman edellisvuotta alllaisempia. Vallitsevista hlll1en suunnista johhlen hajuhaittaa esiintyi selvästi enelmnän tmmnikuu - kesäkuu välisenä aikmla kuin 10ppuvuOlU1a. Pyykösjärvellä pitoisuudet olivat edellisen vuoden tasolla ja ne olivat noin 60 % alhaisempia kuin Nokelassa mitahlt. Eri kllll1causien väliset erot olivat pieniä. Haiseville rikkiyhdisteille ei ole voimassa olevaa ohjearvoa. Ohjearvoluonnoksessa vuorokausiohjearvoksi on esitetty 20 llg/m3, jonka yksi ylitys sallittaisiin kmtlcaudessa. Korkeimmillaan Nokelan mittauspisteessä toiseksi suurin vuorokausikeskiarvo VUOlU1a 1993 oli II 1g/m3. Vuonna 1992 vastaava arvo oli 15 llg/m3 Eli sellutehdaspaikkaklllu1illa vuonna 1992 vastaavat pitoisuudet vaihtelivat välillä 11-68 1g/m3 Typpidioksidipitoisuudet keskustan ja Pyykösjärven lnittauspisteissä vuonna 1993 olivat keskimäärin smnalla tasolla kuin edellisenä vuonna. Keskustassa korkeilmnat mitahlt pitoisuudet olivat kuitenkin alhaisempia ja korkeita pitoisuuksia lnitattiin hiemml vähelmnän. Korkeilmnillaan pitoisuudet olivat keskustassa 54 % ja Pyykösjärvellä 32 % voimassa olevasta ohjearvosta. Uuden ohjearvoehdotltlcsen lmtlcainen vuorokausiohjearvo 70 llg/m3 ylittyi keskustassa neljänä kllltlcautena ja vastaava hmtiohjearvo 150 llg/m3 yhtenä kmtlcautena. Tilanne typpidioksidipitoismtlcsien osalta on Oulun keskustassa salllmlkaitainen kuin muiden Suomen suurimpien kaupullkien keskustoissa. Hiilimonoksidin mittaustulokset kuvastavat varsin h.yvin liikenteen päästöjen vaikuhlsta ilmmllaahlun ja liikenteen aiheuttama pitoisuuksien vuorokausivaihtelu on erittäin selvä. VUOlU1a 1993 mitattiin keskimäärin edellisvuosia alhaisempia pitoisuuksia ja vuosikeskiarvo oli mittausjakson 1988-1993 alhaisin. Ohjearvon ylityksiä ei vuonna 1993 havaittu. Korkein kahdeksan tulu1in ohjem"voon (10 mg/m 3 ) veitattava pitoisuus oli 6,0 mg/m 3. Aikaisempina VllOsina ohjearvo on ylitetty vuosittain vuotta 1990 Iltlcllllllottmnatta. TlUltiohjearvoa (30 mg/m 3 ) ei keskustan mittauspisteessä

3 ole ylitetty. OhjearvoluOlIDoksessa kahdeksan tunnin ohjearvksi on esitetty 8 mg/m 3 ja ttmtiohjearvoksi 20 mg/m 3. Vuoden 1993 alhaisempiin pitoisuuksiin on vaikuttanut eri Vllosien erillaisten sekoittumisolosuhteiden lisäksi katalysaattoriautojen lisääntyminen sekä vähemmän päästöjä aiheuttavan ns. citybensiinin käyttöönotto. Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet olivat keskimäärin samalla tasolla kuin edellisenä VllOlllla. Keväällä mitatut huippupitoisuudet olivat kuitenkin hieman alhaisempia. Keskustassa ylitettiin maalis- ja huhtikuussa edellisen VllOden lailla hengitettäville hiukkasille ohjearvoluollnoksessa esitetty VllOrokausiohjearvo 70 g/m3. Pyykösjärvellä pölypitoisuudet ovat selvästi keskustaa alhaisemmat ja pitoisuuksien Vllorokausivaihtelu on vähäisempää. Rikkilaskeuman määrä Oulussa on 1980-luvun alusta hitaasti laskenut. Vuonna 1982 koko Oulun alueen keskimääräinen rikkilaskeuma oli 1,0 g/m 2 /v ja VllOlllla 1993 se oli 0,4 g/m 2 /v. Typpilaskeuman määrä Oulun kauplulgin alueella on pysytellyt keskimäärin samalla tasolla Vllodesta 1983 lähtien ollen 150-170 mg/m 2 /v. VUOlllla 1993 keskimääräinen typpilaskemna oli 140 mg/m 2 /v. Sekä rikki- että typpilaskeuman määrän osalta eri mittauspisteiden väliset erot olivat VUOlllla 1993 edellisen VllOden lailla vähäiset. Päästöt olivat jokseenkin samansulmliset hlin parina edellisenä vuonna eli selvästi alhaisenunat kuin I 980-luVlUl lopussa.

4 MITTAUSTOIMINTA Ilmanlaadun automaattinen mittausverkosto käsittää keskusyksikön, sääaseman ja neljä mittausasemaa, joiden sijainti on esitetty kuvassa 1. Sääasema ja Nokelan asema (SOZ + TRS) ovat sijainneet samoilla paikoilla vuodesta 1979 lähtien. Keskustassa on mitattu häkää vuodesta 1988 lähtien sekä typenoksideja ja leijumaa (PMlO) vuoden 1991 alusta. Pyykösjärvellä ja Mustallasuolla mittaukset alkoivat myös 1991. Kaupungin keskustassa mitataan typpidioksidi- (NOZ), typpimonoksidi (NO), häkä- (CO) ja leijumapitoisuuksia (PMlO), Nokelassa rikkdioksidia (SOZ) ja haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärää (TRS). Pyykösjärvellä mitattavat suureet ovat rikkidioksidi, typpidioksidi, typpimonoksidi, TRS ja leijuma (PM10), sekä Mustallasuolla rikkidioksidi. Sääasema sijaitsee Kauppatorin rannassa ympäristöviraston katolla. Mittausasema- ja laitetiedot on esitetty tarkemmin liitteessä 8. Mittalaitteiden ohjaus sekä mittaustulosten keruu, käsittely ja osittain raportointi hoidetaan DILTA-ohjelmistokokonaisuudella. Laskeuman keruupisteitä on yhteensä kuusi, joista yksi keskustassa, neljä asuntoalueilla ja yksi Sanginjoella Loppulassa. Laskeumanäytteiden keruussa on noudatettu samankaltaista menettelyä kuin valtakunnallisessa "Ympäristön yhdennetty seuranta" -tutkimuksessa. Raportissa on esitetty laskeuman sulfaattirikki- (S04-S) ja nitraattityppimäärät (N03-N). Haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärä (TRS) on ilmoitettu vuoden 1992 raportista lähtien rikkidioksidiksi laskettuna. Aikaisemmissa raporteissa TRS on ilmoitettu rikkivedyksi laskettuna. Aikaisempien raporttien TRS-pitoisuudet on kerrottava luvulla 1,88, jotta arvot olisivat vertailukelpoisia tämän raportin tuloksiin.

5 I KUVA 1. Mittausasemat (.) ja laskeuman mittauspisteet (.) Oulussa vuodesta 1991 alkaen(1 = Kaukovainio, 2 = Keskusta,3 = Pyykösjärvi, 4 = Lahnatie, 5 = Mustasuo, 6 = Loppula).

6 Tulosten laadunvarmistus Ilmanlaadunmittausohjelma (DILTA-haku) suorittaa automaattisesti analysaattoreiden (paitsi leijuma) nolla- ja aluetason tarkistuksen vuorokausittain. S02-, NO x - ja TRS-analysaattoreiden alueen tarkistus tapahtuu permeaatioputkikalibraattorilla. NOx-analysaattorin alueen tarkistukseen käytetään N02-putkea ja TRS-analysaattorin tarkistukseen H2S-putkea. Häkäanalysaattorin alue tarkistetaan CO-kaasulla, joka tuotetaan laimentavalla kalibraattorilla. Analysaattoreiden kalibrointilähteiden pitoisuudet määritetään erillisellä kannettavalla kalibraattorilla, jonka permeaatioputkia seurataan punnitsemalla. Kannettavan kalibraattorin pitoisuuksia verrataan kerran vuodessa Parts Per Billion Consulting Oy:n vastaavan kalibraattorin pitoisuuksiin. Analysaattoreille suoritettiin v. 1993 monipistekalibrointeja 2-4 kpl laitekohtaisen tarpeen mukaan. Pölyanalysaattoreille suoritettiin virtausten tarkistukset sekä mikrovaa'an kalibrointi. Erilaisista laitehäiriöistä johtuvat virheelliset mittaustulokset on poistettu tai korjattu kuukausittain DILTA:n arkistointiohjelman avulla. Laitevikojen vuoksi menetettiin koko kuukauden mittaustulokset Nokelan rikkidioksidin osalta heinäkuussa. Muuten tuloksia on saatu kuukausittain yli 75 %. Keskimäärin koko vuonna tuloksia saatiin talteen analysaattoreiden osalta 93% (84-96%) ja säätietojen osalta 99%. Mittaustulokset ovat ohjearvoon verrannollisia vain mikäli tulosten saatavuus on vähintään 75% vertailujaksoita. Ohjearvot on esitetty liitteessä 1.

7 SÄÄTIEDOT Ilman epäpuhtauksien leviämiseen ja esiintymiseen ilmassa vaikuttaa vallitseva säätilanne. Epäpuhtauksien pitoisuuksiin vaikuttavia keskeisiä säätekijöitä ovat lämpötila, tuuli ja sade. Seuraavassa esitetyt säätiedot perustuvat sekä Oulun kauppatorilla (Oulun kaupunki) että Oulunsalon lentokentällä tehtyihin mittauksiin (Ilmatieteen laitos). Lämpötila Taulukossa 1 ja kllvassa 2 on esitetty kuukauden keskilämpötilat Oulun kauppatorilla vuonna 1993 ja vuosina 1979-1993 sekä pitkänajan keskiarvot vuosina 1961-1990 Oulunsalon lentokentällä. Vuosi 1993 oli keskimääräistä hieman lämpimämpi. Keskimääräistä selvästi lämpimämpiä kuukausia kauppatorilla olivat tammi- ja helmikuu. Keskimääräistä kylmempiä olivat kesä- ja syyskuu. Kuvassa 3 on esitetty saman vuoden ta!vikuukausien (1-3 Ja 10-12) lämpötilan keskiarvo vuosina 1979-1993 Kauppatorilla. TAULUKKO 1. Kuukauden keskilämpötilat v. 1993 ja vv. 1979-1993 Oulun kauppatorilla sekä pitkäaikaiskeskiarvot vv. 1961-1990 Oulunsalon lentokentällä (0 C). Kuukausi Kauppatori Kauppatori Lentoasema 1993 1979-1993 1961-1990 tammikllu -46, -109, -11,1 helmikuu -51, -91, -10,4 maaliskuu -26, -4,2-58, huhtikuu 08, 1,5 0,5 toukokuu 9,5 82, 7,5 kesäkuu 10,2 13,8 13,5 heinäkuu 16,2 16,7 16,0 elokuu 13,1 13,9 13,7 syyskuu 5,4 8,6 8,4 lokakuu 1,3 2,8 3,0 marraskuu -30, -3,6-31, joulukuu -63, -78, -8,2 keskiarvo 2,9 2,5 2,0

8 20 'C 15 10 5 / j ti/."",/ 1 o -5-10 y -0-, Kauppatori 1993 /7 ' / -.- Kauppatori 1979-1993 ", Lentoasema 1961-1990 '" 'l -15 I II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII KUVA 2, Kuukauden keskilämpötilat Oulun kauppatorilla v. 1993 ja vv. 1979-1993 sekä pitkäaikaiskeskiarvot vv. 1961-1990 Oulunsalon lentoasemalla (0 C). 'C o -1-2 -3-4 -5-6 -7 - - - - - -6-9 -10 n 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1968 1989 1990 1991 1992 1993 KUVA 3. Talvikuukausien (1-3 ja 10-12) lämpötilan keskiarvo vv. 1979 1993 Kauppatorilla (0C).

9 Sadeaika Kuvassa 4 on esitetty sadeaika eli sateen kesto tunteina vuorokaudessa prosentteina ilmaistuna (24 h/vrk = 100%, 12 h/vrk = 50%). Tuuli Kuvassa 5 esitetty keskimääräiset tuulensuunnat Oulun kauppatorilla vuonna 1993. Vallitsevat tuulensuunnat olivat koko vuotta tarkasteltaessa etelä ja aakko. 80 60 40 20 o Tam -=Sade "'-e..,.o_!"-._,t--,i Hei.,LilLLJ11 Maa Huh 0/0 80... 80 40 l 20 o -=Sade Tou Kes. LJbJk Hei Elo 80 80 40 20 o Syy -=Sade KUVA 4. tl. "...+-L+--" Lok Mar Jou I I I,..LL Sadeaika Oulun kauppatorilla v. 1993 eli sateen kesto vuorokaudessa prosentteina ilmaistuna (24h/vrk =100 %, 12h/vrk =50 %).

la"';.ilj.----------------.. JO _.. 10 _... O.-.-.-.---.--- /' -r-- :ffi...... CO --4-...,.ui'" --------- --_. I"D ---... _.-.---_._--- - h.:i 40--- - -_. -_..,,- ::D. - -..... -."'- - ----l------ :tl. - - - -. -.-- - _--l----- ))--. l,air, n. -..-.--. /' 2\1--- ' -. "'--':;'>---r----...w -- - JO- _. - _. _. - _. "'- -----l------ _-r-_ "---------_. XI- "'- - ----+---- :;tj------. --- "'-----I---- m-------?:=- 10-.. -_. - :-0--..._.. _---.."'-------+---- }----j------j-- : D-------\!ll.. -.-----------._-._--.---_.CO-------L---- KUVA 5_ Tuulensuunnat (%) v. 1993 (sektorin suunta osoittaa, mistä tulee).

11 RIKKIDIOKSIDI Vuosikeskiarvot Rikkidioksidin vuosikeskiarvo oli Nokelassa 4 flg/m3, Pyykösjärvellä 3 flg/m 3 ja Mustallasuolla 4 flg/m 3. Pitoisuudet ovat n. 10.% valtioneuvoston ohjearvosta (40 flglm 3 ). Kuukausikeskiarvot Rikkidioksidin kuukausikeskiarvot Nokelassa, Pyykösjärvellä ja Iyiustallasuolla on esitetty liitteessä 2. Nokelassa kuukausikeskiarvot vaihtelivat välillä 2-6 flglm 3, Pyykösjärvellä 1-5 flg/m 3 ja Mustallasuolla 2-9 flglm 3. Korkein kuukausikeskiarvo mitattiin Pyykösjärvellä joulukuussa, Mustallasuolla marras- ja joulukuussa sekä Nokelassa helmi- ja joulukuussa. Rikkidioksidin kuukausikeskiarvolle ei ole annettu ohjearvoa. Vuorokausikeskiarvot Rikkidioksidin toiseksi korkeimmat ja korkeimmat vuorokausikeskiarvot IOlUkausittain on esitetty kuvassa 6 ja liitteessä 2. Ohjearvoon verrannolliset, toiseksi korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain vaihtelivat Nokelassa välillä 5-16 flg/m3, Pyykösjärvellä 2 15 flg/m3 ja Mustallasuolla 3-24I-lg/m3. Vuoden aineistosta lasketut 98 %:n arvot vaihtelivat eri asemilla välillä 12 18 flglm 3. Vuorokausiarvojen osuudet valtioneuvoston ohjearvosta (200 flglm 3 ) on esitetty taulukossa 2. Korkeimmat vuorokausipitoisuudet vaihtelivat Nokelassa välillä 8-26 flglm 3, Pyykösjärvellä 2-20 flg/m 3 ja Mustallasuolla 4-32 flg/m3. Korkein vuorokausikeskiarvo mitattiin Pyykösjärvellä ja Mustallasuolla marraskuussa ja Nokelassa helmikuussa.

12 35 f./9/m 3 30 25 20 15 10 5 o o korkein Toiseksi korkein: o Mustasuo I PyykösjälVi [] Nokela 4- t.,- 111 FiF " -+ L; II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII KUVA 6. Rikkidioksidin korkeimmat sekä ohjearvoon verrannolliset toiseksi korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain Oulussa v. 1993. TAULUKKO 2. Rikkidioksidin vuorokausiohjearvoon (200 j..lg/m 3 ) verrannolliset pitoisuudet (ug/m 3 ) ja niiden osuudet ohjearvosta (%) kuukausittain Oulussa v. 1993. kuukausi Nokela Pyykösjärvi Mustasuo pii. % pii. % pii. % tammikuu 12 6 9 5 14 7 helmikuu 15 8 10 5 15 8 maaliskuu 16 8 11 6 19 10 huhtikuu 6 3 4 2 6 3 toukokuu 10 5 7 4 7 4 kesäkuu 7 4 4 2 4 2 heinäkuu - - 6 3 4 2 elokuu 5 J 12 6 3 2 syyskuu 4 2 3 2 7 4 lokakuu 7 4 2 1 5 3 marraskuu 15 8 15 8 24 12 joulukuu 14 7 9 5 19 10 98 %:n arvo 14 7 12 6 18 9

13 Tuntikeskiarvot Tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet (99 %:n arvot) sekä korkeimmat tuntiarvot kuukausittain on esitetty kuvassa 7 ja liitteessä 2. Ohjearvoon verrannolliset pitoisuudet kuukausittain vaihtelivat Nokelassa välillä 9-34 f.1g/m3, Pyykösjärvellä 8-31 Ilg/m 3 ja Mustallasuolla 7-41 f.1g/m3. Tuntiarvojen osuudet ohjearvosta (500 f.1g/m 3 ) on esitetty taulukossa 3. Korkein tuntikeskiarvo mitattiin Pyykösjärvellä toukokuussa (86 f.1g/m 3 ), Nokelassa ja Mustallasuolla maaliskuussa (99 f.1g/m 3 ja 110 Ilg/m 3 ): Rikkidioksidipitoisuuksien summafrekvenssijakauma on esitetty kuvassa 8. Rikkidioksidipitoisuuksien jakautuminen tuulensuunnittain on esitetty kuvassa 9. Nokelassa korkeimmat pitoisuudet painottuvat länsi-luoteistuulille sekä koillistuulille, Pyykösjärvellä ja Mustallasuolla kaakkois-etelätuulille.

14 150 120 90 60 pg/m 3 o Korkein tuntiarvo 99 %:n arvot: o Mustasuo Pyykösjärvi o Nokela 30 o LE Ei -+ Ei 4- '-! II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII KUVA 7. Rikkidioksidin korkeimmat tuntipitoisuudet sekä ohjearvoon verrannolliset 99 %:n pitoisuudet kuukausittain Oulussa v. 1993. TAULUKKO 3. Rikkidioksidin tuntiohjearvoon (500 f..lg/m 3 ) verrannolliset pitoisuudet (p.g/m 3 ) ja niiden osuudet ohjearvosta kuukausittain Oulussa v. 1993. kuukausi Nokela Pyykösjärvi Mustasuo pito % pito % pito % tammikuu 19 4 26 5 30 6 helmikuu 37 7 21 4 30 6 maaliskuu 31 6 25 5 30 6 huhtikuu 25 5 17 3 16 3 toukokuu 34 7 31 6 19 4 kesäkuu 24 5 18 4 11 2 heinäkuu - - 23 5 12 2 elokuu 9 2 25 5 7 1 syyskuu 11 2 9 2 16 3 lokakuu 19 4 8 2 11 2 marraskuu 18 4 27 5 41 8 joulukuu 20 4 21 4 27 5

15 99.9 99.5 % 802 J 98.0 95.0 90.0 80.0. '. 40.0 ;... 20.0 10.0 5.0 2.0 0.5 0.1 - = Nokela 5 -. = Pyykösj. 10 20 30 - = Mustasuo 50 70 100 200 500 Jlglm' KUVA 8. Rikkidioksidipitoisuuksien summafrekvenssijakauma Oulussa v. 1993. 160 Jlglm' 120 200... = Mustasuo /.../ KUVA 9. Rikkidioksidipitoisuuksien jakautuminen tuulensuunnittain Oulussa v. 1993. \

16 Yhteenveto rikkidioksidituloksista Rikkidioksidipitoisuuksien aleneminen jatkui Oulussa vuonna 1993 Nokelan ja Pyykösjärven mittauspisteissä. Mustasuolla pitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa kuin edellisenä vuonna. Selvin ero edelliseen vuoteen oli korkeimpien lyhytaikaispitoisuuksien aleneminen Nokelassa Mustasuon ja Pyykösjärven tasolle. Mittausasemien väliset erot pitoisuuksissa olivat pienet. Pyykösjärven mittauspisteessä pitoisuudet olivat hieman Nokelaa ja Mustasuota alhaisempia. Korkeimmillaan pitoisuudet olivat 12 % ohjearvosta. Uuteen ohjearvoehdotukseen verrattuna pitoisuudet olivat korkeimmillaan 30 % tästä raj asta. Syitä alhaisiin rikkidioksidituloksiin on mm. teollisuuden päästöjen aleneminen sekä viimevuosien lämpimät talvikuukaudet (kuva 3), jolloin lämmitysenergian tarve on vähäisempi. Rikkidioksidikehitys on ollut samansuuntainen koko maassa ja esimerkiksi Tampereella rikkidioksidin vuosikeskiarvot vuonna 1992 olivat noin 5 f.1g/m 3 Kuvassa 10 on esitetty rikkidioksidin vuosikeskiarvot Oulussa vuosma 1979-1993. /1g/rrf' 40 -.-------------------1 -.- Muslasuo -----'J- Pyykösjärvi 30 ----;:_!T_---------------I -- Nokela --{)- Välivainio o +---+--I---+---I-I t_-;-_+_--/- +--+-I t_-----j 1m lb lb 11111_1&1_1lB1Bl1 KUVA 10. Rikkidioksidin vuosikeskiarvot Oulussa vuosina 1979-1993.

17 HAISEVAT RIKKIYHDISTEET Haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärä (TRS) on ilmoitettu rikkidioksidiksi laskettuna vuoden 1992 raportista lähtien. Aikaisemmissa raporteissa TRS on ilmoitettu rikkivedyksi laskettuna. Näiden raporttien TRS-pitoisuudet on kerrottava luvulla 1,88, jotta arvot olisivat vertailukelpoisia. Liitteessä 7 on esitetty TRS:n lyhytaikais- ja vuorokausipitoisuuksien kehitys Nokelassa vuosina 1980-1993 rikkidioksidiksi laskettuna. Vuosikeskiarvot Haisevien rikkiyhdisteiden vuosikeskiarvo oli Nokelassa 1,0 flg/m 3 Ja Pyykösjärvellä 0,4 flg/m3. Kuukausikeskiarvot Haisevien rikkkiyhdisteiden kuukausikeskiarvot Nokelassa ja Pyykösjärvellä on esitetty liitteessä 3. Kuukausikeskiarvot vaihtelivat Nokelassa välillä 0-2 flg/m 3 ja Pyykösjärvellä välillä 0-1 f..lg/m 3. Korkein kuukausiarvo mitattiin Nokelassa helmi- ja toukokuussa. Vuorokausikeskiarvot Haisevien rikkiyhdisteiden toiseksi korkeimmmat ja korkeimmat vuorokausikeskiarvot kuukausittain on esitetty kuvassa 11 ja liitteessä 3. Toiseksi korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain vaihtelivat Nokelassa välillä 1-8 flg/m 3 ja Pyykösjärvellä 1-3 f..lg/m 3. Korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain vaihtelivat Nokelassa välillä 2-11 flg/m 3 ja Pyykösjärvellä 1-8 flg/m 3 Korkein vuorokausikeskiarvo mitattiin Nokelassa helmi- ja huhtikuussa, Pyykösjärvellä elokuussa. Kuvassa 12 on esitetty niiden vuorokausien lukumäärät, jolloin haisevien rikkiyhdisteiden vuorokausikeskiarvot ovat olleet 3 flg/m 3 tai enemmän. Näitä ns. hajupäiviä oli vuonna 1993 Nokelassa 45 kpl ja Pyykösjärvellä 6 kpl.

18 12 /lg/m' 10 D Korkein Toiseksi korkein: 8 6 "' - r- o Pyykösjärvi l- I!' EI Nokela 4 2 o 1" b' I" Ij J- r-r- r- Ii I'"' 1-- r-r- - 1--, I II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII II- KUVA 11. Haisevien rikkiyhdisteiden korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausipitoisuudet Oulussa v. 1993 8 7 6 kpl II" 1, "" 1- o Pyykösjärvi o Nokela 5 4 3 2 1 o - r= :.: Ii., 1' 1 1- n(' I II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII KUVA 12. Niiden vuorokausien määrä kuukausittain, jolloin haisevien rikkiyhdisteiden vuorokausipitoisuus on ollut 3 Il-glm J tai enemmän Oulussa v. 1993.

19 Tuntikeskiarvot Haisevien rikkiyhdisteiden korkeimmat tuntipitoisuudet ja 99 %:n PItOIsuudet Nokelassa ja Pyykösjärvellä kuukausittain on esitetty kuvassa 13 ja Iiitteessä 3. Korkein tuntikeskiarvo Nokelassa oli 160 fj-g/m 3 ja se mitattiin huhtikuussa. Vastaava arvo Pyykösjärvellä oli 102,ug/m 3 ja se mitattiin elokuussa. Yli 50 fj-g/m 3 pitoisuuksia mitattiin Nokelassa 7 kertaa ja PyykösjärveIIä 2 kertaaa. Haisevien rikkiyhdisteiden tuntikeskiarvojen summafrekvenssijakauma on esitetty kuvassa 14. Haisevien rikkiyhdisteiden tuntikeskiarvojen jakautuminen tuulensuunnittain on esitetty kuvassa 15. Nokelassa kohonneita pitoisuuksia esiintyi länsiluoteistuuliila ja PyykösjärveIIä kaakkois- ja etelätuuliila. pg/m' 160 140 120 100 80 60 40 20 o r- i- - e- I,- h r- r J e- l- - - f-- r=cl' l- i- FH o korkein 99 %:n arvot: o Pyykösjärvi o Nokela II 111 IV v VI VII VIII IX X XI XII KUVA 13. Haisevien rikkiyhdisteiden korkeimmat tuntipitoisuudet sekä 99 %:n pitoisuudet kuukausittain Oulussa v. 1993.

20 99.9 99.5 98.0 95.0 90.0 80.0 60.0 40.0 20.0 10.0 5.0 2.0 0.5 0.1 1 -=Nokeia..... -.......... -....... :.... :.............. :. 5 - = Pyykösj. 10 20 30 50 70 100 200 500 pg/m' KUVA 14. Haisevien rikkiyhdisteiden tuntikeskiarvojen summafrekvenssijakauma Oulussa v. 1993.. / KUVA 15. Haisevien rikkiyhdisteiden tuntikeskiarvojen jakautuminen tuu 1ensuunniUain Oulussa v. 1993.

21 Yhteenveto haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuuksista Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet Nokelassa ovat pysytelleet keskimäärin samalla tasolla Veitsiluoto Oy:n saneerauksesta lähtien (syksy 1988). Vuonna 1993 mitatut pitoisuudet olivat hieman edellisvuotta alhaisempia. Vallitsevista tuulen suunnista johtuen hajuhaittaa esiintyi selvästi enemmän tammikuu - kesäkuu välisenä aikana kuin loppuvuonna. Pyykösjärvellä pitoisuudet olivat edellisen vuoden tasolla ja ne olivat noin 60 % alhaisempia kuin Nokelassa mitatut. Kuukausien väliset erot olivat pieniä. Haiseville rikkiyhdisteilie ei ole voimassa olevaa ohjearvoa. Ohjearvoluonnoksessa vuorokausiohjearvoksi on esitetty 20 j.1.glm 3, jonka yksi ylitys sallittaisiin kuukaudessa. Korkeimmillaan - Nokelan mittauspisteessä toiseksi suurin vuorokausikeskiarvo vuonna 1993 oli 11 j.1.glm 3 (vuonna 1992 15 j.1.glm 3 ). Eri sellutehdaspaikkakunnilla vuonna 1992 vastaavat pitoisuudet vaihtelivat välillä 11-68 j.1.glm 3

22 TYPEN OKSIDIT Päästöissä typen oksidit ovat pääasiassa typpimonoksidina (NO), joka ulkoilmassa hapettuu mm. otsonin kanssa reagoidessaan typpidioksidiksi (N02)' Otsonin kuluminen loppuun rajoittaa reaktiota. Näinollen lähellä päästölähdettä NO-pitoisuus voi olla N02-pitosuuteen nähden paljon korkeampi. Etäällä päästölähteestä tilanne voi olla päinvastainen, tällöin valtaosa monoksidista on ehtinyt hapettua dioksidiksi (kuva 16). Keväällä ja kesällä olosuhteet NO:n hapettumiselle typpidioksidiksi ovat suotuisammat.toisaalta ilmansaasteiden sekoittumisolosuhteet ovat paremmat eivätkä pitoisuudet kohoa yhtä korkeiksi kuin talvella tyyninä pakkaspäivinä. Typpimonoksidipitoisuuden vaihtelu typpidioksidipitoisuuteen nähden on suurempaa. j.lg/m 3 100 80 60 40...---" "...---"-" \ 11-.--- --... / I.-o-...o----'J---o----o--o--U ",--- " -. o o 1 234 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 -a- Keskusta NO - Pyyk6sjärvi NO -0- Keskusta N02-0- Pyyk6sjarvi N02 KUVA 16. Typenoksidien vuorokausivaihtelu keskustassa ja Pyykösjärvellä.

23 TYPPIMONOKSIDI Typpimonoksidin vuosikeskiarvo oli keskustassa 54 Jlglm 3 ja Pyykösjärvellä 7 Jlg/m 3. Typpimonoksidin kuukausikeskiarvot vaihtelivat keskustassa välillä 31 77 Jlg/m 3 ja Pyykösjärvellä 2-16 Jlg/m 3. Toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot kuukausittain vaihtelivat keskustassa välillä 47-190Jlglm 3 ja Pyykösjärvellä 5-97 Jlglm 3. Kuukausittaiset 99 %:n tuntiarvot vaihtelivat keskustassa välillä 103-597 Jlglm 3 ja Pyyköjärvellä 13-317 Jlglm 3. Typpimonoksidille ei ole annettu ohjearvoa. TYPPIDIOKSIDI Vuosikeskiarvot Typpidioksidin vuosikeskiarvo oli keskustassa 40 Jlglm 3 ja Pyykösjärvellä 15 Jlglm 3. Kuukausikeskiarvot Typpidioksidin kuukausikeskiarvot keskustassa ja Pyykösjärvellä on esitetty liitteessä 4. Kuukausikeskiarvot vaihtelivat keskustassa välillä 28-55 Jlglm 3 ja Pyykösjärvellä 7-22 Jlg/m 3. Korkein kuukausikeskiarvo mitattiin keskustassa maaliskuussa ja Pyykösjärvellä tammi- ja maaliskuussa. Vuorokausikeskiarvot Typpidioksidin toiseksi korkeimmat ja korkeimmat vuorokausikeskiarvot kuukausittain on esitetty kuvassa 17 ja liitteessä 4.

24 Ohjearvoon verrannolliset toiseksi korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain vaihtelivat keskustassa välillä 44-81 f.lglm 3 ja Pyykösjärvellä 15-48 f.lglm 3 Vuoden aineistosta laskettu 98 %:n arvo oli keskustassa 79 f.lg/m 3 ja Pyykösjärvellä 42 f.lglm3.vuorokausiarvojen osuudet ohjearvosta (150 f.lglm 3 ) on esitetty taulukossa 4. Korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain vaihtelivat keskustassa välillä 45-83 f.lglm 3 ja Pyykösjärvellä 15-56 Ilg/m 3 Korkein vuorokausikeskiarvo mitattiin keskustassa helmi- ja toukokuussa ja Pyykösjärvellä helmikuussa. 1l9!m 3 100 o Korkein Toiseksi korkein: 80 60 i-,- i- c o Keskusta [] PyykösjälVi e- 40 20 o F - r- ---, 1:- '' l' 1', - l', II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII F KUVA 17. Typpidioksidin korkeimmat sekä ohjearvoon verrannolliset toiseksi korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain Oulussa v. 1993.

25 TAULUKKO 4. Typpidioksidin vuorokausiohjearvoon (150 j1g/m 3 ) verrannolliset pitoisuudet (ug/m 3 ) ja niiden osuudet ohjearvosta (%) kuukausittain Oulussa v. 1993. kuukausi Keskusta Pyykösjärvi pito % pito % tammi 69 46 47 31 helmi 81 54 48 32 maalis 78 52 42 28 huhti 75 50 30 20 touko 81 54 24 16 kesä 50 33 16-11 heinä 44 29 15 10 elo 44 29 17 11 syys 64 43 31 21 loka 70 47 42 28 marras 53 35 32 21 joulu 60 40 35 23 98 %:n arvo 79 53 42 28 Tuntikeskiarvot Tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet (99 %:n arvot) sekä korkeimmat tuntiarvot on esitetty kuvassa 18 ja liitteessä 4. Ohjearvoon verrannolliset 99 %:n pitoisuudet kuukausittain vaihtelivat keskustassa välillä 64-158 jlg/m 3 ja Pyykösjärvellä 32-94 pg/m 3. Tuntiarvojen osuudet ohjearvosta (300 pg/m 3 ) on esitetty taulukossa 5. Korkein tuntipitoisuus keskustassa oli 208 jlg/m 3 ja se mitatiin helmikuussa. Vastaava arvo Pyykösjärvellä oli 120 jlg/m 3 ja se mitattiin helmi- ja lokakuussa. Vuonna 1993 keskustassa mitattiin yli 100 j1g/m 3 pitoisuuksia 217 kertaa ja näistä yli 150 pg/m 3 pitoisuuksia oli 19 kpl. Valtaosa kohonneista pitoisuuksista mitattiin tammikuun ja toukokuun välisenä aikana. Pyykösjärvellä yli 100 jlg/m 3 pitoisuuksia mitattiin 11 kertaa. Typpidioksidin tuntikeskiarvojen summafrekvenssijakauma on esitetty kuvassa 19.

26 Typpidioksidin tuntikeskiarvojen jakautuminen tuulensuunnittain on esitetty kllvassa 20. Keskllstassa kohonneita pitoisuuksia esiintyi suhteellisen tasaisesti eri tuulensuunnilla. Tuulen suunnan ollessa tarkemmin mittauspisteen viereisten katujen suuntainen voidaan havaita keskimäärin korkeampia pitoisuuksia. Pyykösjärvellä pitoisuudet painottuivat jonkin verran muita tuulia enemmän kaakkoistuulille. Typpidioksidipitoisuuksien vuorokausivaihtelu vuonna 1993 arkipäivisin ja viikonloppuisin on esitetty kuvassa 21. Keskustassa typpidioksidipitoisuudet alkavat nousta kello 6-7 jälkeen aamulla työmatkaliikenteeen vilkastuessa. Huippupitoisuudet ajoittuvat iltapäivän paluuliikenteen aikoihin kello 15 17. Viikonloppuisin on havaitaan pitoisuuksien kasvavan vähitellen puoleenpäivään asti, minkä jälkeen ne lievästi laskevat mutta alkavat kohota jälleen noin kello 18 saavauttaen huipputason vasta kello 22-24. Pyykösjärvellä pitoisuudet ovat noin kolmasosa keskustan pitoisuuksista ja siellä vuorokausivaihtelu on myös hieman vähäisempää. 250 J.19!m 3 o Tuntiarvo 200 150 100 50 o 99 %:n arvot: o Keskusta - o Pyykösjärvi.-- 1-- I- I-- 1-- 1-- 1-- 1-- 1-- l- - i e- e- I-- 1-- 1-- 1-- 1--- 0 "'! I 1,'1 "'. c- II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII e- - o 1-- KUVA 18. Typpidioksidin korkeimmat tuntipitoisuudet sekä ohjearvoon verrannolliset 99 %:n pitoisuudet kuukausittain Oulussa v. 1993.

27 TAULUKKO 5. Typpidioksidin tuntiohjearvoon (300 f(glm 3 ) verrannolliset pitoisuudet (uglm 3 ) ja niiden osuudet ohjearvosta kuukausittain Oulussa v. 1993. kuukausi Keskusta Pyykösjärvi pito % pito % tammi 123 41 85 28 helmi 158 53 94 31 maalis 126 42 91 30 huhti 127 42 75 25 touko 118 39 57-19 kesä 74 25 35 12 heinä 64 21 32 12 elo 73 24 40 13 syys 115 38 60 20 loka 117 39 83 28 marras 88 29 59 20 joulu 98 33 54 18 99.9 % 99.5..........,.. 98.0 95.0 90.0 80.0 60.0 40.0... -.... -... ;........ - 20.0 10.0 5.0 2.0... 0.5 0.1 - = Keskusta 5 -=Pyyk.'....'.. : 10 20 30 50 70 100 200 500 J1g!m' KUVA 19. Typpidioksidin tuntikeskiarvojen summafrekvenssijakauma Oulussa v. 1993.

28 I-'g/m' 160 160 80 80 o 1-11-'-1 40 o 1--1--1--,-'-'1-: 40 120 120 \ 200.. = Keskusta 200 = Pyyk KUVA 20. Typpidioksidin tuntikeskiarvojen jakautuminen tuulensuunnittain Oulussa v. 1993. 70 O-l--+--+--+--+----+---+-_+_---+-I--+--+--+--+--t---+---+---+---+-I--+--+--+----i o 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 -.- Keskusta arki ---0-- Keskusta vii<onloppu ->- Pyykösjärvi arki --.:r--- Pyykösjärvi viio;onjopp..j KUVA 21. Typpidioksidipitoisuuksien vuorokausivaihtelu arkisin (sunnuntai klo 18 - perjantai klo 18) ja viikonloppuisin (perjantai klo 18 - sunnuntai klo 18) Oulussa v. 1993.

29 Yhteenveto typen oksidipitoisuuksista Liikenteen osuus typen oksidien päästöistä Oulussa on alle puolet kokonaismäärästä. Valtaosa mitatuista pitoisuuksista on kuitenkin peräisin liikenteestä, mikä johtuu liikenteen päästöjen matalasta purkautumiskorkeudesta. Typpidioksidipitoisuudet keskustan ja Pyykösjärven mittauspisteissä vuonna 1993 olivat keskimäärin samalla tasolla kuin edellisenä vuonna. Keskustassa korkeimmat mitatut pitoisuudet olivat kuitenkin alhaisempia ja korkeita pitoisuuksia mitattiin hieman vähemmän. Korkeimmillaan pitoisuudet olivat keskustassa 54 % ja Pyykösjärvellä 32 % voimassa olevasta ohjearvosta. Uuden ohjearvoehdotuksen mukainen vuorokausiohjearvo 70 Jl-g/m 3 ylittyi keskustassa neljänä kuukautena ja vastaava tuntiohjearvo 150 Jl-g/m 3 yhtenä kuukautena. Tilanne typpidioksidipitoisuuksien osalta on Oulun keskustassa samankaltainen kuin muiden Suomen suurimpien kaupunkien keskustoissa.

30 HllLIMONOKSIDI ELI HÄKÄ Vuosikeskiarvo Hiilimonoksidin vuosikeskiarvo oli 1,1 mg/m 3. Kuukausikeskiarvot Häkäpitoisuuden kuukausikeskiarvot on esitetty liitteessä 5. Kuukausikeskiarvot vaihtelivat välillä 0,7-1,3 mg/m 3. Korkein kuukausikeskiarvo mitattiin maaliskuussa ja alhaisin kesä- ja heinäkuussa. Kahdeksan tunnin arvot Hiilimonoksidin korkein kahdeksan tunnin liukuva keskiarvo kuukausittain on esitetty kuvassa 20 ja liitteessä 5. Korkeimmat kahdeksan tunnin keskiarvot mitattiin helmikuussa. Ohjearvoa 10 mg/m 3 ei ylitetty. 5 4 3 2 1 o II 111 IV v VI VII VIII IX X XI XII KUVA 22. Hiilimonoksidipitoisuuden korkeimmat kahdeksan tunnin liukuvat keskiarvot kuukausittain Oulun keskustassa v. 1993.

31 Tuntikeskiarvot Hiilimonoksidin korkeimmat tuntikeskiarvot kuukausittain on esitetty kuvassa 23 ja liittessä 5. Korkein yksittäinen tuntipitoisuus oli 10,2 mg/m 3 ja se mitattiin helmikuussa. Tuntiohjearvo hiilimonoksidilie on 30 mg/m 3. Kuvassa 24 on esitetty häkäpitoisuuden vuorokausivaihtelu arkipäivisin ja viikonloppuisin vuonna 1993. Arkipäivisin häkäpitoisuudet alkavat nousta kello 6-7 jälkeen aamulla työmatkaliikenteen seurauksena. Huippupitoisuudet ajoittuvat iltapäivän paluuliikenteen aikoihin kello 15-17. Viikonloppuisin huippupitoisuudet mitataan keskipäivällä sekä klo 22-24. 12 10 mg/m' - 8 6 - - 4 2 o BJill. II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII,- - -\--."---'--+---'---...L...< KUVA 23. Hiilimonoksidin korkeimmat tuntikeskiarvot kuukausittain Oulun keskustassa v. 1993.

32 mg/m 3 2,5 2-0- viikonloppu ------ arki 1,5 1-0.5 t-------. o I I I I o 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 KUVA 24. Hiilimonoksidipitoisuuksien vuorokausivaihtelu arkisin (sunnuntai klo 18 - perjantai klo 18) ja viikonloppuisin (perjantai klo 18 sunnuntai klo 18) Oulun keskustassa v. 1993. Yhteenveto hiilimonoksidipitoisuuksista Hiilimonoksidin mittaustulokset kuvastavat varsin hyvin liikenteen päästöjen vaikutusta ilmanlaatuun ja liikenteen aiheuttama pitoisuuksien vuorokausivaihtelu on erittäin selvä. Vuonna 1993 mitattiin keskimäärin edellisvuosia alhaisempia pitoisuuksia ja vuosikeskiarvo oli mittausjakson 1988-1993 alhaisin. Ohjearvon ylityksiä ei vuonna 1993 havaittu. Korkein kahdeksan tunnin ohjearvoon (10 mg/m 3 ) verrattava pitoisuus oli 6,0 mglm 3. Aikaisempina vuosina ohjearvo on ylitetty vuosittain vuotta 1990 lukuunottamatta. Tuntiohjearvoa (30 mglm 3 ) ei keskustan mittauspisteessä ole ylitetty. Ohjearvoluonnoksessa kahdeksan tunnin ohjearvksi on esitetty 8 mglm 3 ja tuntiohjearvoksi 20 mglm 3 Vuoden 1993 alhaisempiin pitoisuuksiin on vaikuttanut eri vuosien eril1aisten sekoittumisolosuhteiden lisäksi katalysaattoriautojen lisääntyminen sekä vähemmän päästöjä aiheuttavan ns. citybensiinin käyttöönotto. Kuvassa 25 on esitetty hiilimonoksidin vuosi- ja kuukausikeskiarvot vuosina 1988 1993.

33 mg/m 3 2,5 2-1------.:---_< 1,5-1---1\-/-----<'J--\---- I 0,5.,.. -=u--=----- ----I -->- kuukausi ka f------------- vuosi ka 0-1----+-----+-----1-----+------+--- 88 89 90 Kuva 25. Hiilimonoksidin vuosi- ja kuukausikeskiarvot vuosll1a 1988 1993. 91 92 93

34 LEUUVAPÖLY Keskustassa liikenteellä on huomattava vaikutus leijuvan pölyn pitoisuuksiin. Suurin osa pölystä on liikenteen ja tuulen kadulta nostattamaa tiepölyä. Suoraan pakokaasupäästöistä tulevien hiukkasten osuuden kokonaisleijumasta on arvioitu olevan alle 10 %. OngelmalIisin ajankohta pölyn suhteen on Oulussa maalis-huhtikuu, jolloin katujen hiekoitushiekka on vapautunut lumen ja jään alta. Kokonaisleijumapitoisuus (TSP) kuvaa halkaisijaltaan noin alle 40,um:n hiukkasten pitoisuutta ja se kuvastaa lähinnä pölyn viihtyisyyshaittaa. Kokonaisleijumalle vuosiohjearvo on 60 Ilg/m 3 ja vuorokausiohjearvo 150.. - Terveyden kannalta merkityksellisempi on hengitettävien hiukkasten (PMIO) pitoisuus. Hengitettävät hiukkaset ovat aerodynaamiselta halkaisijaltaan alle 10,um, ja ne pääsevät tunkeutumaan keuhkoihin asti. Hengitettäville hiukkasille, joita Oulussakin mitataan, ei ole toistaiseksi ohjearvoa. Ilmanlaadun ohjearvotyöryhmä on kuitenkin esittänyt ohjearvoa myös näille hiukkasille (vuorokausiohjearvoehdotus 70,ug/m 3 ). HENGITETTÄVÄT HIUKKASET Vuosikeskiarvot Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo keskustassa oli 26,ug/m 3 Ja Pyykösjärvellä 14/lg/m3. Kuukausil,eskiarvot Hengitettävien hiukkasten kuukausikeskiarvot keskustassa ja Pyykösjärvellä on esitetty liitteessä 6. Kuukausikeskiarvot vaihtelivat keskustassa välillä 15-63 Ilg/m 3 ja Pyykösjärvellä 10-19,ug/m 3. Korkein kuukausikeskiarvo mitattiin keskustassa huhtikuussa ja Pyykösjärvellä toukokuussa.

3S Vuorokausikeskiarvot Hengitettävien hiukkasten korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot kuukausittain on esitetty kuvassa 26 ja liitteessä 6. 120 100 80 60 40 20 o Ilg!m' l" A r"f-' - o Korkein - Toiseksi korkein: - o Keskusta o Pyykösjärvi - - F - - - n f- 1- - n ',,1 c::: = I II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII - KUVA 26. Hengitettävien hiukkasten toiseksi korkeimmat ja korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain Oulussa v. 1993. Toiseksi korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain vaihtelivat keskustassa välillä 24-107 f..{g/m 3 ja Pyykösjärvellä ls - 42 f..{g/m 3. Korkeimmat vuorokausipitoisuudet vaihtelivat keskustassa välillä 26-119 f..{g/m 3 ja Pyykösjärvellä 16 - S4 j..lg/m 3 Korkein vuorokausikeskiarvo mitattiin keskustassa huhtikuussa ja Pyykösjärvellä toukokuussa. Tuntipitoisuudet Hengitettävien hiukkasten 99 %:n tuntiarvot ja korkeimmat tuntipitoisuudet kuukausittain on esitetty kuvassa 27 ja liitteessä 6. Korkein tuntiarvo oli keskustassa 383 f..lg/m 3 ja se mitattiin huhtikuussa. Pyykösjärvellä korkein tuntiarvo oli 110 f..{g/m 3 ja se mitattiin lokakuussa. Hengitettävien hiukkasten tuntikeskiarvojen summafrekvenssijakauma on esitetty kuvassa 28 ja pitoisuuksien jakautuminen eri tuulensuunnille

36 kuvassa 29. Keskustassa korkeimmat pitoisuudet mitattiin tuulen ollessa mittauspisteen vieressä olevien katujen suuntainen. Pyykösjärvella kohonneet arvot jakautuivat melko tasaisesti eri tuulensuunnille. 400 350 300 250 200 150 100 50 o j1g/m 3 1l A 1-- 1-- - D korkein tuntiano h,,. 99 %:n anot D Keskusta D PyykösjäNi - 1- R n W- 1-- I ' f=j II, - - U F"" II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII KUVA 27. Hengitettävien hiukkasten korkeimmat tuntikeskiarvot sekä 99%:n arvot kuukausittain Oulussa v. 1993. % 99.9 99.5 96.0 95.0 90.0... 60.0 60.0 40.0. 20.0 -. 10.0 5.0. 2.0 0.5 0.1 -=Keskusta 5 - =Pyykösj. 10...... -.. -.......... 20 30 50 70 100 200 500 ljg/m' KUVA 28. Hengitettävien hiukkasten tuntikeskiarvojen summafrekvenssijakauma Oulussa v. 1993.

37!,g/m'!'g/m' 240. 120 o 1--11--1--'--"'<:.1 60 o I----!I--I-+ 30 300...--,..--,---- = Keskusta 150. = Pyykösj. KUVA 29. Hengitettävien hiukkasten jakautuminen tuulensuunnittain Oulussa v.1993. Hengitettävien hiukkasten vuorokausijakauma arkipäivisin ja viikonloppuisin vuonna 1993 on esitetty kuvassa 30. Yhteenveto hengitettävien hiukkasten pitoisuuksista Ongelmallisin ajankohta pölyn suhteen Oulussa on maalis-huhtikuu, jolloin katujen hiekoitushiekka on vapautunut lumen ja jään alta. Huippupitoisuudet mitataan tällöin heti aamusta käynnistyvän liikenteen nostattaessa yöllä kaduille laskeutuneen pölyn. Tällöin hengitettävien hiukkasten pitoisuudet voivat kuivissa ja tuulisissa oloissa kohota korkeiksi. Keskustassa hengitettävien hiukkasten vuorokausijakaumasta näkyy hyvin liikenteen vaikutus. Pyykösjärvellä pölypitoisuudet ovat selvästi keskustaa alhaisemmat ja pitoisuuksien vuorokausivaihtelu on vähäisempää. Edelliseen vuoteen verrattuna pitoisuudet olivat keskimäärin samalla tasolla. Keväällä mitatut huippupitoisuudet olivat kuitenkin hieman edellisvuotta alhaisempia. Keskustassa ylitettiin maalis- ja huhtikuussa edellisen vuoden lailla hengitettäville hiukkasille ohjearvoluonnoksessa esitetty vuorokausiohjearvo 70 f..lg/m 3

38 50 /lg!m 3 o l--i--+---+--+---+-----< o 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 -.- Keskusta arki -0- Keskusta viikonloppu -4- Pyykösjärvi arki ----u-- Pyykösjärvi viikonloppu KUVA 30. Hengitettävien hiukkasten vuorokausivaihtelu arkisin (sunnuntai klo 18 - perjantai klo 18) ja viikonloppuisin (perjantai klo 18 - sunnuntai klo 18) Oulussa v. 1993.

39 LASKEUMA Keskimääräinen.-ikkilasI<euma eri mittauspisteissä Oulussa vuonna 1993 on esitetty kuvassa 31. Sulfaattirikin (S04-S) vuosilaskeuma vaihteli välillä 0,3-0,5 g/m 2 /v. Edelliseen vuoteen veitattuna rikkilaskeluuan määrä oli alentluuit kaikissa mittauspisteissä. Koko Oulun alueen keskiarvo oli 0,4 g/m 2 /v ja se alitti maa- ja metsätalousalueille sekä luonnonsuojellm kannalta merkityksellisille alueille tarkoitetun pitkänajan tavoitearvon 0,5 g/m 2 /v. Ohjearvoluolllloksessa tavoitearvoksi on esitetty 0,3 g/m 2 /v, johon pyrittäisiin kansainvälisin ja kansaliisin keinoin. Taustapitoisuudet Oultm seudulla ovat noin 0,2-0,4 g/m 2 /v. Mustansuon, Kaukovainion ja Pyykösjälven mittauspisteistä on olemassa vertailukelpoista tietoa 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Pyykösjärvellä rikkilaskeuman määrä on vuoteen 1991 asti ollut selvästi muita mittauspisteitä suurempi. Vuodesta 1992 lähtien Pyykösjäwen rikkilaskeuma on ollut samalla tasolla muiden mittauspisteiden kanssa. Rikkilaskeuman kehitys on esitetty kuvassa 32. Typpilasl<euman (nitraattityppi N03-N) määrä OullUl kaupungin alueella on pysytellyt keskimäärin samalla tasolla vuodesta 1983 lähtien ollen 150-170 mg/m 2 /vuodessa. Vuonna 1993 keskimääräinen typpilaskeuma oli 140 mg/m 2 /v (130-150 mg/m 2 /v). Taustapitoisuudet Pohjois-Suomessa ovat noin 50-200 mg/m 2 /v. Keskimääräinen typpilaskeluua eri mittauspisteissä Oulussa vuonna 1993 on esitetty kuvassa 33. Typpilaskeuman kehitys on esitetty kuvassa 34.

40 mg/m 2 /v 500 450 400 350 300 250 200 150 100 50 O+--'-------'---t-L----'--+--'-------'-+--'------Y---'---.L-t---L--..L...j Loppula Kaukovainio Keskusta Pyykösjärvi Lahnatie Muslasuo KUVA31. Rikkilaskeuma (S04-S) Oulussa v. 1993. 2000 1500 mg/m 2 /v -. e_ Kaukovainio -c,...- Pyykösjärvi -0- Mustasuo 1000 500 O-l---+---+---+----t--t---+---+----t---+--c;--+---l 1001 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1001 1 19 KUVA 32. Rikkilaskeuman (S04-S) kehitys Oulussa VV. 1981-1993.

41 160 mg/m 2 /v 140 120 100 80 60 40 20 - LoppuJa Kaukovainio Keskusta Pyykösjärvi Lahnatie Mustasuo KUVA 33. Typpilaskeuma (N03-N) Oulussa v. 1993. 300 mg/m 2 /v 250 200 150 100 50 -:'- Pyykösjarvi -0- Mustasuo O-l---l-----+-----+----+---+-----t--I--+------+---------+-- 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 KUVA 34. Typpilaskeuman (N03-N) kehitys Oulussa vv. 1982-1993.

42 PÄÄSTÖT Oulun ilmaa kuonnittavat teollisuus, energiantuotanto ja LiikelUle. Teollisuuden ja energiantuotajulon merkittävimmät ilman epäpuhtaudet ovat rikkidioksidi ja muut rikin yhdisteet, typen oksidit ja hiukkaset. Liikenteestä peräisin olevat merkittävimmät ilman epäpuhtaudet ovat typenoksidit, häkä, hiukkaset ja hiilivedyt. Taulukossa 6 on esitetty yhteenveto ilman epäpuhtauksien päästöistä Oulussa vuonna 1993 ja kuvassa 35 rikkidioksidi-, typpidioksidi- ja hiukkaspäästöjen jakautuminen eri päästölähteiden kesken. Kuvassa 36 on esitetty epäpuhtauspäästöjen kehitys vuodesta 1969 alkaen. Rikkidioksidipäästöt olivat 3514 tomua, ja haisevien rikkiyhdisteiden päästöt 158 tonnia (S). Kokonaisrikkipäästöt rikkidioksidiksi laskettuna olivat 3830 tonnia. Rikkidioksidipäästöistä 96 % oli peräisin pistelähteistä. Suurimmat yksittäiset päästölähteet olivat Toppilan turvevoimalaitos (1576 toimia), Kemira Oy (683 tomua) ja Veitsiluoto Oy (642 tonnia). Haisevista rikkiyhdisteistä 94 % oli peräisin Veitsiluoto Oy:n tehtailta. Typen oksidien päästöistä liikenteen osuus oli 43 % eli 1737 toimia (N02:na) ja pistelähteiden osuus 55 % eli 2258 tomua (N02:na). Suurinunat pistemäiset päästölähteet olivat Toppilan turvevoimala (1063 tomua N02:na), Veitsiluoto Oy (775 tonnia N02:na) ja Kemira Oy (292 tonnia N02Jla). TAULUKKO 6. Ilman epäpuhtauspäästöt Oulussa v. 1993(tonnia vuodessa). päästö pinta- piste- liikemle yhteensä lähteet lähteet hiukkaset 55 577 165 797 rikkidioksidi 65 3382 67 3514 haisevat rikkiyhdisteet (S:nä) 158 158 typenoksidit (N02J1a) 80 2258 1737 4075 hiilimonoksidi 2106 8581 10687 CFC-aineet 5,0 5,0 hiilivedyt 165 1014 1179

43 Kuva 35. Rikkidioksidi-, typpidioksidi- ja hiukkaspäästöjen jakautuminen eri päästölähteiden kesken Oulussa vuonna 1993. rikkidioksidi " PINTALÄHTEET 2 % LIIKENNE 2 % MUUT PISTELÄHTEET YHT. 14y---- /!''-, KEMIRAOYI9%l. " \.. '" \ '// TURVEVOIMALAITOS 45 % VEITSILUOTO OY 18 % typpidioksidi " TU RVEVOI MALAITOS 26 % LIIKENNE 43 %.. y1 / PINTALÄHTEET 2:: lj_: V MUUT PISTELÄHTEET YHT. 3 10 KEMIRA OY7 % hiukkaset " PAROC OY AB 9 % VEITSILUOTO OY 19 % LIIKENNE 21 % PINTALÄHTEET 7 % II!.. '-.. MUUT PISTELAHTEET YHT. 4 %.."...L/ 'A TURVEVOIMALAITOS 35 % KEMIRA OY 5 % VEITSILUOTO OY 19 %

44 Hiukkaspäästöistä pistelähteiden osuus oli 72%. Suurin pistemäinen päästölähde oli Toppilan hrrvevoimalaitos (281 tonnia). Liikenteen hiukkaspäästöt olivat 165 tonnia (suoraan pakokaasuista peräisin olevat hiukkaset). Hiilimonoksidipäästöt ovat pääasiassa peräisin liikenteestä. Päästöt ovat suurimmat katuosuuksilla, joilla ajoneuvomäärä on korkea ja ajonopeus alhainen. Tässä esitettävät tieliikenteen pakokaasupäästöt perushlvat VTT:n tie-, geo- ja liikennelaboratorion laskelmiin. Liikenteen osuus hiilivetypäästöistä on myös merkittävä. Noin 86 % kaikista orgaanisista liuotti.j.nista oli peräisin liikenteestä. Pistemäisistä päästölähteistä suurin oij Orion-yhtymä Oy. Taulukossa 6 esitetyt kloorifluorihiilivetypäästöt (CFC) ovat perälsll1 kalldesta ihnoihlsvelvollisesta laitoksesta, jotka hllevat lopettamaan näiden aineiden käytön VJloden 1994 aikana valtioneuvoston päätöksen mukaisesti. 12000 9000 6000 RIKKIDIOKSIDI Vv 900 600 300 HAISEVAT RIKKIYHDISTEET Vv 6000 4000 2000 1969 1974 1987 19B8 1989 1990 1991 1992 1993 TYPEN OKSIDIT - -,- --,- Vv 4000 3000 2000 1969 1974 19B7 1968 1989 1990 1991 1992 1993 HIUKKASET o 19G9 1974 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 KUVA 36. Epäpuhtauspäästöjen kehitys (toimia VJlOdessa) Oulussa w. 1969 1993.

45 LIITE 1. llmanlaadllll ohjearvot. N:o 537 Valtioneuvoston päätös ilman laatua koskevisu ohjeisca Ann<:uu Helsingiss:l 28 päiv:inä kesäkuu(:i. 1984 VaJoncu.vs{O.n 2$.päivänä tammikuuta 1982 annetun ilmansuojdulain (67182) 9 :n nojalla ympärlstömmlstcrujn eslttdystä päättänyt: _ 1 Ohjearvot 11man pijaamumisen chkäisemisessä on ohjec: na t ett:i rikkidioksidin, hiukkasten, typpidioksidin ja hiilimonoksidin keskimääräinen picoisuus ulkoilmassa on 2, 3 ja 4 momentissa mainiruin poikkeuksin enintään seuraava: rikkidioksidi (50,)- hiukbsct vuosi (kokonaislc:ijuma) vuorokausi 'YPpidioksidi (NOl) hiilimonoksidi (CO) vuosi vuorokausi [UOU vuorokausi runu 8 rumia tunti CtIimmiis. pilotsuus 40 g/m' 200 g/m' 500 eg/m' 60 g/m' 1)0 g/m' 150 g/m' 300 g/m' 10 mg/m' 30 mg/m' llmm rikkidio.ksidipiroisuudcn vuorok2usikes kiuvo voi yhden kerran 30 vuorokauden pituisen jakson kuluessa ylittää 1 momcntin taulukossa annetuo vuorokausikesk.i:uvon, kuitenkin niin, etu korkeint22i1 kaksi prosenttia vuorokausikcskiuvoisu 00 yhden vuoden pituisen jakson kuluessa suurempia kuin taulukon a.rvo. Ilman rikkidioksidipitoisuuden runtikcsk.ia.rvoisu voi yksi prosentti 30 vuorokauden pituisen jakson kuluessa olla suurempi kuin uulukon rumikcskiarvo. Ilman hiukbspitoisuuden vuorokausikeski:u voista voi kolme prosenttia 60 vuorokauden pi tuisen jakson kuluessa ylittää 1 momeotin taulukossa annetun vuorogusikeskiarvon, kuitenkin niin, l:((<l korkdot221l kaksi prosenttia vuorokausikeskiarvoista yhdeo vuoden pirui.seo jakson kuluessa 00 suurempia kuin taulukon arvo. Ilman typpic;lioksidipitoisuuden vuorokausikeskiarvo voi yhden kerran 30 vuorokauden pituisen jakson kuluessa ylittää 1 momeocin taulukossa wnetun vuorohusikeski.a.rvoo, kuitenkin niin, etu: korkeintaan kaksi prosenttia vuorokausikeskiarvoisra 00 yhden vuoden pituisen jakson kulu essa suurempia kuin taulukon arvo. Ilman typpidioksidipitoisuudeo cuocikeskiarvoist2. voi yksi prosentti 30 vuorokauden piruisen jakson kuluessa oua suurempi kuin taulukon tumikeskiarvo. 2 Alueellinen ohjearvo liman pila.a.nrumisca ehk2.i..semisessä on pyrittävä siihen, että ilman rikkidioksidipitoisuus ei laajoilla maa- ja mersäwowaludlla tai luonnonsuojdun kannalt2 merkitykseuisillä alueilla ylitä 25 p.g/m J vuosikcskiarvooa. 3 Pitkän ajan tavoite IImaosuojelua yleisessä kehittämisessä on pit Un ajan t:lvoinecoa navuw.a kan.sallisin ja kansainvälisin mimin se. etti ilmta m2.2han ja vesiin laskeuruvien rikkiyhdisteiden määrä rikiksi laskettuna (n1kila.skeuml1) ei 2 :ssä tarkoiu:tuilla alueilla ole suurempi kuin 0.5 glml vuodessa.

46 LIITE 2 Rikkidioksidipitoisuudet Oulussa v 1993 (Jlg/m 3 ) Nokela keskiarvo 2.korkein korkein 99%:n korkein (=ka.) vrk-ka. vrk-ka. tunti-ka. ttmti-ka. tmmnikuu 4 12 13 19 27 helmikuu 6 15 26 37 45 maaliskuu 5 16 17 31 99 huhtikuu 3 6 9 25 64 toukokuu 4 10 10 34 84 kesäkuu 4 7 8 24 54 heinäkuu - - - - - elokuu 2 5 8 9 66 syyskuu 2 4 8 11 70 lokakuu 3 7 9 19 36 marraskuu 4 15 16 18 34 joulukuu 6 14 15 20 37 Pvvkösiärvi tmnmikuu 4 9 9 26 69 helmikuu 4 10 12 21 72 maaliskuu 4 11 18 25 41 huhtikuu 2 4 6 17 30 toukokuu 3 7 9 31 86 kesäkuu 1 4 4 18 48 heinäkuu 2 6 13 23 78 elokuu 2 12 13 25 72 syyskuu 1 3 4 9 22 lokakuu I 2 2 8 17 marraskuu 4 15 20 27 62 joulukuu 5 9 19 21 43 Mustasuo t31mnikuu 5 14 15 30 69 helmikuu 6 15 16 30 50 maaliskuu 6 19 19 30 110 huhtikuu 3 6 7 16 36 toukokuu 3 7 7 19 27 kesäkuu 2 4 4 II 23 heinäkuu 2 4 5 12 21 elokuu 2 3 5 7 41 syyskuu 3 7 8 16 61 lokakuu 3 5 7 II 23 m31taskuu 9 24 32 41 56 Iioulukuu 9 19 19 27 38

47 LIITE 3. Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet Oulussa v. 1993 Cllg/m 3 ) rikkidioksidiksi laskettuna. Nokela keskiarvo 2.korkein korkein 99 %:n korkein vrk-ka vrk-ka tuntiarvo tlultiarvo tammikuu 1 3 7 13 54 helmikuu 2 7 11 28 113 maaliskuu 1 6 8 22 54 huhtikuu 1 8 11 21 160 toukokuu 2 8 8 25 56 kesäkuu 1 4 4 17 49 heinäkuu 1 2 4 9 23 elokuu 1 3 3 7. 23 syyskuu 1 3 3 8 21 lokakuu 1 3 3 14 35 marraskuu 0 2 2 7 19 joulukuu 0 1 2 3 7 Pvvkösjärvi taimnikuu 1 2 2 8 23 helmikuu 1 3 3 12 37 maaliskuu 1 2 2 6 22 huhtikuu 0 1 2 5 14 toukokuu 0 1 2 5 20 kesäkuu 0 2 2 6 20 heinäkuu 0 1 1 3 6 elokuu 1 2 8 4 102 syyskuu 0 2 3 9 20 lokakuu 1 3 3 8 29 marraskuu 0 2 2 4 19 joulukuu 0 1 1 4 8

48 LIITE 4. Typpidioksidipitoisuudet Oulussa v. 1993 (llg/m 3 ). Keskusta keskiarvo 2. korkein korkein 99 %:n korkein (=ka.) vrk-ka. vrk-ka. tlulti-ka. hulti-ka. tmmnikuu 42 69 78 123 169 helmikuu 46 81 83 158 208 maaliskuu 55 78 81 126 163 huhtikuu 50 75 79 127 142 toukokuu 43 81 83 118 142 kesäkuu 28 50 50 74 111 heinäkuu 31 44 47 64 85 elokuu 33 44 45 73 82 syyskuu 42 64 64 115-197 lokakuu 38 70 80 117 164 marraskuu 37 53 59 88 132 joulukuu 36 60 77 98 165 Pvvkösiärvi tmmnikuu 22 47 52 85 106 helmikuu 21 48 56 94 120 maaliskuu 22 42 43 91 103 huhtikuu 16 30 35 75 91 toukokuu 12 24 33 57 99 kesäkuu 7 16 20 35 50 heinäkuu 7 15 15 32 58 elokuu 7 17 19 40 50 syyskuu 15 31 34 60 74 lokakuu 18 42 55 83 120 marraskuu 19 32 41 59 84 joulukuu 16 35 36 54 60

49 LIITE 5. Hiilimonoksidipitoisuudet Oulussa v. 1993 (mg/m 3 ). Keskusta keskiarvo korkein 8 h:n korkein tuntiliukuva keskiarvo keskiarvo tmmnikuu 1,2 5,1 10,0 helmikuu 1,2 6,0 10,2 maaliskuu 1,3 4,1 5,9 huhtikuu 1,2 4,6 6,5 toukokuu 1,0 3,8 5,6 kesäkuu 0,7 ) ) -,- 3,8 heinäkuu 0,7 1,8 2,6 elokuu 0,8 2,2 3,5 syyskuu 1,0 5,9 8,- lokakuu 1,1 4,0 9,0 marraskuu 1,2 3,4 5,6 joulukuu 1,2 5,3 7),

LIITE 6. Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet Oulussa v. 1993 (ljg/m 3 ). 50 Keskusta keskiarvo 2. korkein korkein 99 %:n korkein (=ka) vrk-ka vrk-ka tlll1tiarvo tunti-ka tammikuu 17 47 51 83 154 helmikuu 16 26 26 60 76 maaliskuu 21 42 44 75 106 huhtikuu 63 107 119 266 383 toukokuu 40 88 104 154 240 kesäkuu 23 39 48 86 164 heinäkuu 22 37 40 62 87 elokuu 22 42 71 109 174 syyskuu 24 39 47 123-172 lokakuu 20 46 47 los 205 marraskuu 21 38 68 99 121 joulukuu 15 24 26 30 50 Pyykösjärvi tanunikuu 11 20 24 38 54 helmikuu II 22 23 37 57 maaliskuu 13 37 37 43 56 huhtikuu 17 26 32 54 76 toukokuu 19 42 54 61 107 kesäkuu 10 15 16 23 29 heinäkuu 13 17 30 33 50 elokuu 11 15 17 30 45 syyskuu 14 21 25 49 70 lokakuu 13 22 23 53 110 marraskuu 17 25 29 35 40 joulukuu 15 23 28 37 70

LIITE 7. Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuuksien kehitys 1980-1993. Jl9!m 3 60 40 51 0 --- 2. korkein -0-- korkein 0 20 1111\,0 \0 7 n 1 o 80 81 \ i.,,i f\. Q - 1/- 0.6 3" ': fr, \T./ f\ l (j o I. I I I 92 93 Haisevien rikkiyhdisteiden 2. korkeimmat ja korkeimmat vuorokausikeskiarvot (S02:na) kuukausittain Vllosina 1980-1993 Nokelassa. /lg!m' 500 450 400 350 300 250 200 +-f-+---t-r-----<;>-------i----r---jt-------1 -...-...- 99%:n arvot - +<rih-----i+-----+------ji--j\---it-----j --0-- max tunti, 0,!J(o \ o 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 Haisevien rikkiyhdisteiden korkeimmat tulltiarvot sekä 99 %:n ll.mt.iarvot (S02:na) kuukausittain VlIosina 1980-1993 Nokelassa.

52 LIITE 8. Mittausasema- ja laitetiedot. ): '... 1; A) 0 AnnanpUl510 '\. \ %;.. \ Aseman nimi: Osoite: Mittaus"ararnetdl: YhCenäisl<OOI'd inaac it: Nä)'ttccnottokorkcus: YmllHristli: Merkityl,selliset "isteliihteet: Mittauslaitteet: MoniloI' Labs made! 8850 MUSTASUO Takavainiontie S02 7218070:342695lJ maanpinnasta 3m. merenpinnasta +7.5 III esikaupuki, asuntoalue Mittausrncl1ctclmHt: UV-fluoresenssi esikaupuki, asuntoalue Kemira Oy Mittausl1Icnc(clmHt: UV-fluoresenssi TRS UV-fluoresenssi NO, kemiluminesenssi < 10 /1111 hiukkaset inertiamikrovaaka

53 Aseman nimi: Osoite: MittausJlararnctrit: Yhteniiisl,oordinaatit: Nä)'ttccnottoli.orkcus: Ympliristö: Merldtyl<selliset pisteuihteet: Mittauslaitteet: Monilor Labs model 8840 Fuji ZRC Teom 1400 PM 10 monilor KESKUSTA Vaaranpuisto NO x, CO. lcijuma 7213460:3428190 maanpinnasta NOx ja CO 2 m, leijuma 4 m, merenpinnasta +5 m kesikaupuki, vilkasliikenleislen katujen Iiikennevalorisleys Mittausmenetelmlit: NO x kemiluminescnssi CO rr-absorplio < 10 JlIl1 hiukkaset inertiamikrovaaka Asem;m nimi: Osoite: Mittausllarametrit: Yhteniiislwordinaatit: Näytteenottokorkeus: Ympäristö: Merldtyl<sclliset Ilistelähteet: VeilsiluOIO Oy Mittauslaitteet: Monilor Labs model 8850 Monilor Labs model 8850 +O)'con Convertler model 8775A TRS NOKELA Kiskolie 24 S02, TRS, 7211740:3428410 maanpinnasta 3m, merenpinnasta +7,5 m esikaupuki. asunloalue Mittausrncnctclm:it: UV-f1uoresenssi UV-fluoresenssi