SAATESANAT Ulkomailla asuu noin 220.000 Suomen kansalaista. Heille Suomen evankelis-luterilainen kirkko tarjoaa kaiken kaikkiaan 40 maassa kirkollisia palveluja suomen kielellä. Kirkon ulkosuomalaistyön yksikkö vastaa tämän työn suunnittelusta ja toteutuksesta. Apulaissihteeri Susanna Timonen vie meidät artikkelissaan sivuilla 8-9 kiertokäynnille Kirkkohallitukseen Helsingin Katajanokalle ja tuo valoa kirkollisten lyhenteiden viidakkoon. Saksassa asuvia, ainoastaan Suomen kansalaisuuden omaavia suomalaisia oli vuoden 2006 lopussa 13.175. Liikkuvuuden ja kommunikaatiovälineiden kehittymisen myötä me tämän päivän Saksan suomalaiset olemme aivan eri tilanteessa kuin 60- ja 70-luvuilla maahan muuttaneet olivat. Hyvin nykyisestä poikkeava oli myös suhtautuminen kaksikieliseen kasvatukseen. 70-luvun lopulla, kun nyt 30-vuotistaipaleitaan juhlivia Suomi-kouluja perustettiin, uitiin kulttuuriseen vastavirtaan. Berliinin ja Hampurin koulujen juhlista tuovat kuulumisia Kimmo Kiimalainen ja Päivi Nurmi-Steinke kielikoulusivuilla. Jokainen meistä on saapunut eri tilanteessa ja eri syistä Saksaan. Monille meistä tästä maasta on vuosikymmenien varrella tullut toinen kotimaa. Maa, jossa haluaa elää, vanheta ja kuolla. SKTK:n johtokunnan puheenjohtaja Eva Otremba pohtii sivuilla 12 ja 13 saattotyötä monikulttuurisessa ympäristössä ja sen työllemme mukanaan tuomia haasteita. Die Verantwortung auch für den fernen Nächsten und ein verantwortlicher Umgang mit allem uns Anvertrauten gehören zu den christlichen Grundtugenden. Die Zukunft wurde nicht abgesagt. Noch ist es nicht zu spät. Mit solchen Sätzen möchten sowohl die Evangelische Kirche in Deutschland als auch die Evangelisch-Lutherische Kirche Finnlands Mut machen, sich aktiv für den Klimaschutz einzusetzen. Die Appelle und Programme der beiden Kirchen enthalten theologische Informationen und ganz praktische Tipps. Mehr dazu auf den Seiten 6 und 7. Eine begrüßenswerte Entwicklung zeigt die Halbjahresbilanz 2008 von TransFair, dem Verein zur Förderung des Fairen Handels: Fairtradegesiegelte Waren liegen im Trend. Auf Seite 16 erfahren Sie mehr über fair gehandelte Waren und Ihre Möglichkeiten, durch Ihr Einkaufsverhalten das Leben der Menschen in der Dritten Welt zu verbessern. Viel Spaß beim Lesen, antoisia lukuhetkiä, Mauri Lunnamo päätoimittaja/chefredakteur 11 2008
KUUKAUDEN SANA JOHTOKUNTA Johtokunta tentissä RISTINKANTAJAT Hampurin merimieskirkkoa ei ulkoapäin välttämättä heti tunnista kirkkorakennukseksi, ellei huomaa ulkoseinässä olevaa ristiä. Risti on kirkon symboli. Merimieskirkon tilat ovat monitoimitilat, mutta kirkkosalin alttarilla oleva pelkistetty ja yksinkertainen risti muistuttaa talon tärkeimmästä tehtävästä. Risti on kristittyjen symboli, joka muistuttaa Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Mutta risti on muutakin kuin pelkkä symboli. Risti vaikuttaa elämän arjessa ja juhlassa. Risti on siellä, missä ihminen on elämänkysymysten ja lähimmäisten keskellä. Ristin seuraaminen tai sen kantaminen on kristityn tehtävä. Se tapahtuu ennen kaikkea arjessa, siellä missä ihminen kohtaa toisen ihmisen. Jeesus antoi meille esimerkin, jota meidän tulee seurata. Ristin kantaminen merkitsee elämänasennetta, jossa ollaan valmiit uhrautumaan ja luopumaan omastaan toisen hyväksi. Tiedämme, että tällainen asenne on välillä hyvin vaikea omaksua. On niin paljon helpompaa ajatella ensin omaa itseään, omia etujaan, omaa hyvinvointiaan, kuin toista ihmistä. Ihmisen elämä on kuitenkin ponnisteluja. Risti ei aina kulje näkyvästi mukana, mutta sen salaisuus onkin siinä, että pohjimmiltaan risti kantaa meitä. Kasteen yhteydessä kristitty merkitään ristinmerkillä. Meistä tulee ristin seuraajia. Risti on lahja, ja ristin kantaminen on meille annetun lahjan mukana kuljettamista. Välillä tuo kuorma on kevyt, mutta se voi olla myös tuskallisen raskas. Ristin kantaminen ja seuraaminen on kristityn tehtävä. Ristin kantamiseen liittyy ajatus, että välillä on luovuttava jostakin, että saamme jotain tilalle. Meidän on jokapäiväisen elämän keskellä syytä olla hereillä ja valveilla, että osaamme kääntää katseemme myös itsestämme ulospäin. Ristin kantaminen tapahtuu nimenomaan arjessa ja toisten ihmisten keskellä. Siinä Jeesuksen opetus ja seuraaminen muuttuvat sanoista teoiksi. Ristin kantaminen on siis samalla taakkojen alla elämistä, mutta myös auttavina silminä, korvina, käsinä ja jalkoina olemista. Ristin kantaminen on myös Jumalan perään huutamista vaikka Jaakko Löytyn tekemän laulun sanoin: Sinulta pyydän, Pyhä Herra Jumala, auta nyt meitä, sulata polut jäiset. Syliisi sulje kukin tiellä kulkija, tämänkin päivän Simon kyreneläiset. Ristinkantajat, ristinkantajat, Herra, sun nimeäs avuksensa huutavat. Me olemme ristinkantajia, koska risti kantaa ensin meitä. Sen vuoksi kirkkorakennusten seinillä näkyvien ristien merkitys on muutakin kuin symbolinen. Das Kreuz ist das Symbol der Christen. Das Kreuz erinnert uns an das Leben, den Tod und die Auferstehung Jesu. Aber das Kreuz ist auch etwas anderes. Das Kreuz beeinflusst uns im Alltag. Das Kreuz ist dort, wo der Mensch mit seinen Lebensfragen und seinen Mitmenschen ist. Wir sind auch Träger des Kreuzes. Das bedeutet eine Lebenseinstellung, wo man auch die Ängste der Mitmenschen trägt. Wir sind Träger des Kreuzes, weil das Kreuz uns trägt. Olli-Pekka Silfverhuth Tenttituoliin istui tällä kertaa Karl- Friedrich von Knorre. Mikä on lempivärisi? Sininen Minkä kirjan luit viimeksi? Lomalla ollessani, Follett: Die Tore der Welt Kuka on lempisäveltäjäsi/lempitaiteilijasi? JS Bach/Juice Leskinen Mihin haluaisit vielä joskus elämässäsi matkustaa? Seinäjoen tangomarkkinoille Ketä historian henkilöä ihailet? Miksi? Dietrich Bonhoefferiä ja kaikkia muita, jotka uskaltavat kertoa totuuden riippumatta siitä, mikä kohtalo siitä heille seuraa. Mikä on kiusaus, jota et voi vastustaa? Jännittävä kirja Mitkä kolme tavaraa ottaisit mukaan autiolle saarelle? Pianon, nuotteja ja paluulipun Jos voisit vaihtaa osia kuukaudeksi yhden henkilön kanssa, kenet valitsisit? Captain James T. Kirk, to go where no man has gone before... Kauanko olet asunut Suomessa? Milloin ja miksi? Asuin lapsena vuosina 1978-86 Suomessa, isäni oli Saksalais-Suomalaisen kauppakamarin ensimmäinen toimitusjohtaja. Kävin saksalaista koulua ja Helsingistä on tullut toinen kotini. Mitä positiivista näet suomalaisuudessa? Rakkaus luontoon, sisu, isänmaanrakkaus, pragmaattisuus Mitä positiivista näet saksalaisuudessa? Luotettavuus, tarkkuus, kulttuuri Das Land der Dichter und Denker Mistä unelmoit 10-vuotiaana? Unelmoin siitä, että osaisin luistella. Olen oppinut sen vuosien varrella, vaikkei minusta tullutkaan mitään Jari Kurria. Mikä sinua motivoi? Kiinnostus ihmisiin, halu auttaa ihmisiä. Jos saisit toivoa, minkä asian muuttaisit maailmassa? Lasten kuolemisen nälkään kehitysmaissa. Elämänviisaus, jonka haluat jakaa kanssamme: Es gibt erfülltes Leben trotz vieler unerfüllter Wünsche. - D. Bonhoeffer Kiitos, Kalle, että jaoit ajatuksiasi kanssamme! 2 11 2008 11 2008
JOHTOKUNTA Kooste johtokunnan syyskuun kokouksesta MoniNainen Toivottu jatko 30+ -seminaarille! ystävätär puoliso äiti tytär miniä erilainen toisenlainen vääränlainen? - kuka määrittelee millainen? - mikä minussa pysyy? Syksyn ensimmäinen kokous alkoi perjantaina 20.9. poikkeuksellisesti jo puolilta päivin, sillä johtokunta tarvitsi aikaa perehtyäkseen pitkän esityslistan aihealueisiin. Aluepäivien valtakunnallista, yhteistä teemaa, seurakunnan perustehtävä, valmisteltiin puheenjohtaja Evan tekemän alustuksen perusteella. Aiheesta on tarkoitus keskustella kaikilla aluepäivillä, joiden jälkeen aluepäivien osallistujat ovat toivottavasti motivoituneita ja uutta tarmoa täynnä ja tapahtumakalenteri on päivitetty. Ensi vuoden aluepäivät sovittiin pidettäväksi 3.-4. lokakuuta. Viime vuoden tilinpäätöksessä tehdystä varauksesta suomalaisten kokoontumistilojen kehittämiseen myönnettiin ensimmäinen avustus. Hannoverin seurakunta saa päätöksen mukaan avustusta tilojensa remontointiin. Ensi vuoden talousarvioon päätettiin varata projekteja ja seminaareja varten 18.500. Esim. kaksikielisyyspäivät, gospel&missio, nuorten viikonloppuleirit, nuorten naisten seminaari, naistenpäivät ja bibliodraamaviikonloppu ovat toimintoja, joita suunnitellaan toteutuvaksi ensi vuonna. Nämä tapahtumat ovat osa vuoden 2009 toimintasuunnitelmaa, jonka työstäminen jatkuu. Vuodesta 2009 alkaen saamme 30.000 lisärahoitusta Saksan evankeliselta kirkolta. Tämä lisärahoitus on ns. korvamerkittyä, ts. sen saamme käyttää ainoastaan SKTK:n valtakunnallisten työ-/vastuualueiden palkkauskustannusten hoitamiseen. Toimintasuunnitelman laatimiseen vaikuttavat myös pappien uudet valtakunnalliset vastuualueet, jotka ovat diakonia (Kai Henttonen), spritualiteetti ja hengellinen elämä (Helena Eckhoff), kasvatus ja missio (Sanna Kiviluoto, Anssi Elenius). Pappien koordinaattorina toimii seuraavat kaksi vuotta Miika Rosendahl. Johtokunta päätti pyytää Kai Henttosta hoitamaan Lyypekin seurakunnan jumalanpalvelukset myös vuonna 2009. Helena Eckhoffin kolmas nelivuotiskausi lännen pappina on varmistunut kaikkien asiaan osallisten tahojen tehtyä tarvittavat päätökset. Mari Mansikka jatkaa nettirenkaan visuaalisen konseptin uusimista. Tavoitteena on esitellä uusitut sivut vuosikokouksessa 2009. Kirkollisen työn rakenteet ovat jatkuvasti esillä oleva aihe, jota pyrimme työstämään. Tässä kokouksessa johtokunta päätti uudesta käytännöstä, jossa pappien koordinaattori osallistuu kaikkiin johtokunnan kokouksiin ja kaikki papit maalis- ja toukokuun kokouksiin. Tarvittaessa vastuullinen pappi kutsutaan kokoukseen esittelemään oman (vastuu-)alueensa asioita. Vaikka työn rakenteiden muuttaminen on vaikeaa ja pitkäjännitteistä työtä, on tilanne ainakin siltä osin ihanteellinen, että yhdistyksen hallinnolliset perusasiat sujuvat jo rutiinilla ja aikaa ja voimaa jää myös tähän rakenteelliseen suunnitteluun. Toinen tärkeä perusedellytys muutostyölle on, että yhteistyö pappien ja johtokunnan välillä on vankalla ja luottamuksellisella pohjalla, jolloin uudistuksille annetaan onnistumisen mahdollisuus. Margareta Pyykkönen-Bloemer 2. puheenjohtaja Kuva: Mauri Lunnamo Tekniset tiedot: - 9.-11.1.2009 - Kloster Amelungsborn (Hannoverin liepeillä) - hinta 70 (sis. majoituksen, täysihoidon, ohjelman) Renkaan tilausmaksu 2009 mikäli et ole suomalaisen seurakunnan jäsen, mutta luet edelleen mielelläsi Rengasta, niin maksa vuoden 2009 tilausmaksu 25,- tilille: Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit e.v., Evangelische Kreditgenossenschaft, Konto 619264, BLZ 520 604 10 merkinnällä Rengastilaus 2009 marraskuun 30. päivään mennessä. Suomalaisten seurakuntien jäsenille lehti on ilmainen. Rengas-Abonnement 2009 - mukana myös Sanna Kiviluoto ja Päivi Lukkari - ilmoittautuminen SKTK:n toimistoon (taina.latvala@ekd.de) 10.11.2008 mennessä - lisätiedot Sannalta 0511-2779235 tai sannakiviluoto@gmail.com Falls Sie nicht Mitglied in einer finnischen Gemeinde sind, aber trotzdem weiterhin gerne Rengas lesen möchten, zahlen Sie bitte 25,- für Ihr Abonnement bis zum 30. November auf das oben genannte Konto (Verwendungszweck Rengas-Abo 2009). An alle Gemeindemitglieder wird Rengas automatisch und kostenlos zugesandt. 11 2008 11 2008
Tulevaisuutta ei ole peruutettu Es ist nicht zu spät Arkkipiispa Jukka Paarma istutti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ilmasto-ohjelman julkistamistilaisuudessa kesäkuussa omenapuun taimen. Arkkipiispan mukaan kirkko liittyy muihin ilmastonmuutoksesta vastuuta kantaviin ääniin omalla viestillään. Kirkon viesti on myönteinen ja toiveikas: Motivaatio ilmastotalkoisiin ei tule syyllistämisestä vaan kiitollisuudesta: sitä hyvää, mitä olemme Jumalan lahjana saaneet, haluamme jakaa toinen toisillemme jatkossakin. Kirkon ilmasto-ohjelma antaa teologisia lähtökohtia ja myös käytännön suosituksia ilmastotalkoisiin. Ilmasto-ohjelman käytännön suosituksia kirkon jäsenille ovat muun muassa seuraavat: teet ja valot, samoin kuin valmiustilassa olevat sähkölaitteet kuluttavat turhaan. Lajittele ja kierrätä. Kaatopaikat aiheuttavat noin 3 % EU:n kasvihuonekaasupäästöistä metaanin muodossa, jota syntyy hajoavasta biojätteestä. Biojätteen kierrätyksellä tai kompostoinnilla puutarhassasi voit auttaa tämän ongelman poistamisessa. Suosi ruokavaliossasi kasvikunnan tuotteita, luomua ja lähiruokaa. Lihatuotannon osuus on noin 80 % maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä eli melkein 5 % kaikista kasvihuonekaasujen päästöistä. Jo maltillinenkin kasvissyönti on maailman mitassa kestävä ruokavalio. Kuva: www-evl.fi Bild: Debi Bishop In seinem unter dem Titel Es ist nicht zu spät für eine Antwort auf den Klimawandel erschienenen Appell stellt der Ratsvorsitzende der Evangelischen Kirche in Deutschland Bischof Wolfgang Huber fest: Was bisher über den Klimawandel erforscht und bekannt ist, nötigt zu drei Feststellungen: Wir müssen ernsthaft mit einer Klimakatastrophe rechnen. Wir müssen anerkennen, dass sie in erheblichem Umfang durch menschliches Handeln ausgelöst ist. Um die globale Erwärmung zu begrenzen, müssen wir zu schnellen und entschlossenen Maßnahmen bereit sein. Bischof Huber erinnert an die biblische Sint- lassen. Zynisch und mutlos ist beispielsweise die Aussage, es habe ohnehin keinen Sinn mehr, sich zu engagieren. Dieser Appell soll aufzeigen, was die Verantwortung für die Erde als Lebensraum heute von uns verlangt. Es ist nicht zu spät. Gott gibt uns noch Zeit. Wie könnten wir diese Gnadenfrist versäumen! Jeder und jede sei aufgerufen, im persönlichen Bereich eigene Initiativen zu ergreifen, auch wenn diese auf den ersten Blick unbedeutend erscheinen mögen und ein entschiedenes Umdenken und Umlenken in der Klimapolitik zu fordern. Jeder einzelne Beitrag zum Klimaschutz ist sinnvoll, denn die Wirkungen verstärken sich. arvioi ja muuta elämäntapasi yhdessä perheesi kanssa kohtuullisemmaksi rukoile ja hiljenny nauti luonnosta ja sen ihmeistä pyhitä lepopäivä ja etsi muuta sisältöä kuin kuluttaminen vaikuta seurakunnassasi, paikkakunnallasi ja kansanedustajaasi! Ympäristötekoja voi tehdä esimerkiksi näin: Mieti miten sinä ja perheesi voitte nauttia Jumalan hyvistä lahjoista ja toteuttaa kohtuullista elämäntapaa. Mieti, miten sinä ja perheesi voitte viettää pyhäpäivän. Turhan kuluttamisen sijaan sunnuntain voi käyttää monella muulla tavalla: osallistumalla messuun, liikkumalla luonnossa tai kaupungilla, lueskelemalla, tapaamalla perhettä ja ystäviä, käymällä konserteissa ja muissa tapahtumissa. Pohdi omaa ja perheesi liikkumista. Liikutko omalla autolla, joukkoliikenteen välineillä, pyörällä vai kävellen? Ota hyötyliikunta tavaksi, pyöräile tai kävele mahdollisuuksiesi mukaan kaikki lyhyet asiointimatkat. Suosi energiaa säästävää lämmitystä ja laitteita sekä säästä vettä. Valitse mahdollisimman lähellä valmistettuja ja kestäviä tuotteita. Sammuta sähkölaitteet ja käytä energiansäästölamppuja. Käyttämättöminä päälle jätetyt lait- Toivon symbolina arkkipiispa Paarma istutti omenapuun taimen. Kirkon ilmasto-ohjelman laatineessa työryhmässä mukana ollut ekoteologiaa tutkinut pastori, teologian tohtori Pauliina Kainulainen huomautti, että vastuu luomakunnasta kuuluu aivan kirkon ydinolemukseen. Kirkko katselee elämää aina toivon läpi: Erityisesti lapsille ja nuorille haluamme viestiä, että tulevaisuutta ei ole peruutettu. Lisätietoja: ww.evl.fi > usko ja arvot > ympäristön suojelu Nettisivujen perusteella kokosi Ritva Prinz fluterzählung sowie an die Propheten des Alten Testaments, die das Volk immer wieder zur Umkehr rufen sollten. Solche prophetischen Worte erledigen sich nicht, schreibt der Ratsvorsitzende, in einer neuen Situation entfalten sie neue Kraft und gewinnen eine neue Bedeutung. Sind wir es, die nicht hinsehen und hinhören, obwohl wir wissen können, was es mit dem Klimawandel auf sich hat? Setzen wir unser Vertrauen auf falsche Propheten, die uns beruhigen mit angenehmen Botschaften? Lassen wir den Riss in der Mauer immer größer werden, während wir weiter darüber diskutieren, ob die Lage wirklich ernst ist? Werden wir den ganzen Ernst der selbst verursachten Veränderungen erst dann wahrnehmen, wenn katastrophale Konsequenzen offenkundig eingetreten sind? Den Anwandlungen von Zynismus und Mutlosigkeit können wir nicht das Feld über- Noch kommen diese Beiträge nicht zu spät, auch wenn andere (noch) nicht mitziehen. Je mehr Menschen sich aktiv für den Klimaschutz einsetzen, desto größer ist die Wahrscheinlichkeit, dass sich dies auch in politisches Handeln überträgt, ermutigt Bischof Huber. Nach seiner Überzeugung werden die Staats- und Regierungschefs ihre Pflicht zu mutigen Schritten in der Klimapolitik umso eher annehmen können, als sie wissen: Vielen Menschen in ihren Ländern ist die Bedeutung des Klimaschutzes bewusst; in wachsendem Maß sind sie bereit, sich in ihrem eigenen Handeln dafür zu engagieren. EKD-Texte 89, 2007, den vollständigen Text finden Sie unter http://www.ekd.de/ekd-texte/20070530_appell_klimawandel.html Zusammenfassung: Ritva Prinz 11 2008 11 2008
Oletko ollut tilanteessa, jossa keskustellessa seurakuntasi työstä vieruskaverin kanssa, vilisee keskustelussa lukuisia lyhenteitä, joista et ole ikinä kuullutkaan KUO, KUN, KUST, KLM - mitä ihmettä? Kirkkohallitus (KH) on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon (SELK) yleishallintoviranomainen, jonka tehtävänä on hoitaa kirkon yhteistä hallintoa, taloutta ja toimintaa. Työntekijöitä Helsingin Katajanokalla on n. 270. KUN koordinoi ja vastaa ekumeenisista suhteista Suuntaamme kohti Helsingin Katajanokkaa, josta Satamakadun viidennestä kerroksesta löytyy Kirkon ulkoasiain osasto (KUO), joka johtaa ja toteuttaa Kirkon ulkoasiain neuvoston (KUN) alaisuudessa kirkkomme ekumeenista toimintaa. Ekumenialla tarkoitetaan kaikkea sitä toimintaa, jonka tarkoituksena on edistää kristillisten kirkkojen yhteyttä ja ilmentää maailmanlaajan kirkon ykseyttä. Kirkkomme on ekumeenisesti aktiivinen toimija, jolla on poikkeuksellisen hyvät suhteet niin kotimaassa kuin ulkomailla. Näiden suhteiden hoidosta ja koordinoinnista vastaa arkkipiispa yhdessä KUN:n kanssa. KUO ylläpitää kirkon ekumeenisia suhteita Palatkaamme tuonne viidenteen kerrokseen, josta yksi Kirkon Keskushallinon eli KKH:n viidestä osastosta löytyy. Osaston johtajana toimii kirkkoneuvos Risto Cantell, joka on monelle tuttu jo viime SKTK:n vuosikokouksesta. Yhteensä ulkoasiain osastolla työskentelee 16 työntekijää. KUO:lla on kolme päävastuualuetta: teologiset asiat (TA), ulkosuomalaistyö (KUST) ja lähetystyö (KLK). Yksiköllä on lisäksi toimikuntansa, joiden tehtävänä on suunnitella ja linjata ks. yksikön toimintaa. Ekumeniaa, ulkosuomalaistyötä ja kansainvälistä vastuuta Ensimmäisenä tutustumme teologisten asiain yksikköön. Yksikön tehtävänä on yhdessä toimikuntansa kanssa valmistella, toimeenpanna ja seurata kirkkomme ekumeenista toimintaa ja antaa tarvittaessa teologisia lausuntoja mm. ehtoollisyhteydestä, virkakäsityksestä tai uskontokuntien välisistä muista kysymyksistä. Lisäksi yksikkö koordinoi ja seuraa paikallisseurakuntien ystävyysseurakunta-toimintaa ja teologian opiskelijoiden tai kirkon työntekijöiden stipendivaihtoa. Kuva: Kirkon tiedotuskeskus/henna Aaltonen Kuva: KUST Ulkomailla asuu noin 220 000 Suomen kansalaista ja runsaat miljoona henkilöä, joilla on suomalaiset juuret. Kirkon ulkosuomalaistyötä tehdään 40 maassa. Kirkon ulkosuomalaistyön yksikkö vastaa ulkosuomalaisten parissa tehtävästä kirkollisesta työstä, sen suunnittelusta ja toteutuksesta. Lähtökohtana on luoda mahdollisuuksien mukaan puitteet viettää omalla äidinkielellään jumalanpalveluksia, jakaa sakramentteja sekä tarjota kirkollisia toimituksia ja sielunhoitoa. Tavoitteena on, että ulkomailla asuva ja Suomeen palaava kotoutuisi hyvin paikalliseen seurakuntaansa. Tämän on pääsääntöisesti mahdollistanut hyvä yhteistyö sisarkirkkojen kanssa. Yhteistyön perustana on vahva ekumeeninen yhteistyö, joka on toteutunut esim. Saksassa esimerkillisesti. Kerrosta alempana saavumme Kirkon lähetystyön keskukseen, joka kehittää ja koordinoi kirkon lähetystyötä ja ohjaa lähetysjärjestöjen (7 kpl) yhteistyötä sekä huolehtii kirkon lähetystehtävään kuuluvasta kasvatuksesta, koulutuksesta ja tiedotuksesta. Keskus osallistuu myös uskontojen väliseen keskusteluun (uskontodialogi) ja seuraa erityisesti Suomen uskonnollista tilannetta. Lähetysjärjestöillä on noin 400 lähetystyöntekijää. Heidän työnsä tukeminen on monelle Saksassa asuvalle suomalaiselle jo tuttua. Jos tämä ei ole vielä seurakuntasi ohjelmassa mukana, haastamme Sinut ja seurakuntasi mukaan! Jättäessämme Katajanokan toivon, että olet löytänyt selityksen myös monille kuulemillesi lyhenteille ja tehnyt lyhyen kierroksen osastollamme ja ekumenian monimuotoisella kentällä. Tervetuloa uudestaan! Susanna Timonen ulkosuomalaistyön apulaissihteeri Ps. Suomalaiset maailmalla 2009 osoitteistoineen ilmestyy vuodenvaihteessa. Kysy opusta omalta papiltasi! Lisätietoja ja tarkemmat yhteystiedot: www.evl.fi/ keskushallinto -> ulkoasiain osasto www.evl.fi/ulkosuomalaiset Nojaten vahvaan luterilaiseen identiteettiin sekä tunnustuksellisuuteen Suomen evankelis-luterilainen kirkkomme on toiminnassaan sama kirkko kaikkiin suuntiin. viralliset suhteet Kirkkojen maailmanneuvosto (KL) Luterilainen maailmanliitto (LML) Euroopan kirkkojen konferenssi (EKK) Suomen ekumeeninen neuvosto (SEN) kirkkojen välinen yhteistyösopimus Ruotsin kirkko Saksan evankelinen kirkko (EKD:n unioidut ja reformoidut kirkot sekä pohjoismais-saksalainen kirkkokonventti) Inkerin evankelis-luterilainen kirkko Itävallan evankelinen kirkko Namibian evankelis-luterilainen kirkko Kiinan kristillinen neuvosto Porvoon yhteinen julkilausuma Pohjoismaiden ja Baltian luterilaisten kirkkojen sekä Britannian ja Irlannin anglikaanisten kirkkojen välillä. yhteydet muihin kirkkoihin ja ekumeenisiin järjestöihin roomalais-katolisen kirkon ja Luterilaisen maailmanliiton Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista (1999), joka on avannut mm. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon turistityölle paremmat työskentelymahdollisuudet eteläisessä Euroopassa. teologisia oppikeskusteluja Venäjän ortodoksisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkon kanssa. Suomen Metodistikirkkojen kanssa on valmisteilla sopimus. Helluntaiherätyksen ja Vapaakirkon edustajien kanssa keskustellaan säännöllisesti ja Baptistiyhdyskuntien kanssa käydään neuvotteluja. 8 11 2008 11 2008
Vielfältige ökumenische Beziehungen Enge geschwisterliche Zusammenarbeit Das kirchliche Außenamt leitet und gestaltet die ökumenischen Aktivitäten der Evangelisch- Lutherischen Kirche Finnlands. Die Pflege der vielen ökumenischen Beziehungen im In- und Ausland obliegt dem Rat für Auswärtige Angelegenheiten (KUN) zusammen mit dem Erzbischof. Geleitet wird das Außenamt von Oberkirchenrat Dr. Risto Cantell, der im vergangenen März die Jahreshauptversammlung des ZfkA als Vorsitzender geleitet hat. Im Ausland leben ca. 220.000 Finninnen und Finnen und gut eine Million Menschen mit finnischen Wurzeln. Das Referat für kirchliche Arbeit unter den Finnen im Ausland (KUST) verantwortet die finnischsprachige Arbeit, die in 40 Ländern Gottesdienste und Seelsorge in der eigenen Muttersprache anbietet. Dies geschieht in enger Kooperation mit den Kirchen vor Ort auf der Grundlage einer starken ökumenischen Zusammenarbeit, die z.b. in Deutschland beispielhaft verwirklicht wird. Zum kirchlichen Außenamt gehört ferner das Referat für Theologie, die die ökumenischen Aktivitäten der Kirche vorbereitet und durchführt. Das Referat für Theologie äußert sich bei Bedarf auch zu verschiedenen Fragen im Gespräch Toivo syntyy pienistä teoista Toivo syntyy ihmisen halusta ja kyvystä kantaa toisen taakkoja. Jokainen pieni teko on vastalause pahuutta ja kyynisyyttä vastaan. Teoilla ihmisarvon puolesta kannamme Luojan kädenjälkeä. Kirkon ulkomaanavun uusi logo kuvaa tätä kädenjälkeä. Siinä voi nähdä käden, joka antaa ja ottaa vastaan, haarukan, joka ruokkii nälkäisiä, rauhan viestiä tuovan kyyhkyn ja varjelevan enkelin siiven. zwischen den Religionsgemeinschaften, wie z.b. zur Abendmahlsgemeinschaft oder zum Amtsverständnis. Das Referat für Weltmission ist eine weitere Abteilung des kirchlichen Außenamtes und zuständig für die Entwicklung und Koordination der kirchlichen Missionsarbeit und der Zusammenarbeit der sieben Missionsgesellschaften. Zu den Aufgaben des Referates gehören auch die Erziehung, Schulung und Öffentlichkeitsarbeit im Rahmen der kirchlichen Mission. Im Ausland arbeiten ca. 400 finnische Missionare. Das Referat für Weltmission beteiligt sich an dem interreligiösen Dialog und verfolgt die religiöse Situation in Finnland. Aus dem Artikel von Susanna Timonen (Referentin für kirchliche Arbeit unter den Finnen im Ausland, KUST) gekürzt und übersetzt von Ritva Prinz Informationen über die Evangelisch-Lutherische Kirche Finnlands sind im Internet auf Englisch unter www.evl.fi und über Finnen im Ausland unter www.evl.fi/ulkosuomalaiset zu finden. Hoffnung entsteht durch Handeln Die Auslandshilfe der ev.-luth. Kirche Finnlands hat ein neues Logo. Darin kann man eine Hand sehen, die etwas schenkt oder empfängt, eine Gabel, die Menschen Nahrung gibt, eine Friedenstaube und einen Engelsflügel, der Schutz und Geborgenheit bietet. Gott wird sichtbar in dem, was wir tun können. Elina Oldenbourg Aber was sind Kirchengebäude ohne ihre Gemeinden nicht viel. Kirchen sind ja immer auch Ausdruck des Selbstverständnisses und des Willens einer Gemeinde öffentlich sichtbar zu sein und für den Ort oder die Stadt prägend zu sein. Das ist dieser Gemeinde in ihrer langen und bewegenden Geschichte gelungen. Wenn eine Gemeinde in ihrem Glauben und in ihren Herzen brennt, dann ist das nichts zerstörerisches, dann geht davon Frieden und Segen aus. Das soll auch diesen Gottesdienst des Dankes und der Freude über Gottes Wirken unter uns prägen. Sie haben in diesem Jubiläumsjahr sehr bewusst an Ihre Geschichte erinnert. Für viele ehemalige Mitglieder, die Ihre Gemeinde mit guten Erinnerungen und Erfahrungen des Lebens als Christen verbinden, war und ist das wichtig. Geschichte ist ja nicht einfach nur Vergangenheit, sie wirkt fort in gewandelter Gestalt und inspiriert uns für die Zukunft. Diese Geschichte jedoch ist nicht denkbar ohne das Verwobensein mit den Christen in diesem Land und der besonderen Beziehung zur Evangelisch-Lutherischen Kirche in Finnland. Als Evangelische Kirche in Deutschland sind wir unserer Schwesterkirche von Finnland dankbar für die enge geschwisterliche Zusammenarbeit und das theologische und geistliche Gespräch. Das haben wir ja gerade bei unserem letzten Dialog in Ratzeburg wieder deutlich gespürt. Die evangelisch-lutherische Kirche in Finnland hat unsere Arbeit hier in Helsinki und an den anderen Orten nicht nur geistlich, sondern auch strukturell und finanziell großzügig und sehr fair Erzbischof Jukka Paarma, Bischof Gustav Björkstrand und Bischof Martin Schindehütte verabschieden die Besucher vor der Deutschen Kirche in Helsinki. Foto: Heikki Jääskeläinen unterstützt. Das ist eine der Voraussetzungen dafür, dass Sie in Ihrer großen und zum Teil weit verstreuten Gemeinde unserer gemeinsamen Aufgabe der Bezeugung des Evangeliums von der befreienden und versöhnenden Liebe Gottes zu den Menschen nachkommen konnten. In Gemeinschaft einander zu begegnen, miteinander zu feiern, zu beten und zu singen, zu helfen und zu handeln, zu trösten und zu lachen - darin hat Gott uns verheißen, dass er selbst in seinem Geist Menschen für die Sache des Evangeliums gewinnt. Auszug aus dem Grußwort von Herrn Martin Schindehütte, Bischof für Ökumene und Auslandsarbeit der EKD, bei der 150-Jahresfeier der Deutschen ev.-luth. Gemeinde in Finnland in Helsinki am 5. Oktober 2008. Das vollständige Grußwort finden Sie unter www.rengas.de > Zusammenarbeit und Ökumene 10 11 2008 11 2008 11
Sterben in der zweiten Heimat Monikulttuurinen saattotyö Wie kann Begleitung in der letzten Lebensphase bei kulturspezifischen unterschiedlichen Bedürfnissen gelingen? Kuoleminen toisessa kotimaassa oli aiheena seminaarissa, jonka Landeshauptstadt München, Sozialreferat, Stelle für interkulturelle Arbeit järjesti kesäkuussa 2008. Tilaisuuden järjestäjät yllättyivät suuresta mielenkiinnosta. He olivat arvioineet noin 50 hengen tilaisuutta. Sadan ilmoittautuneen jälkeen ei ilmoittautumisia enää voitu salin koon takia ottaa vastaan. Tämä osoittaa, että aihe on ajankohtainen ja koskee yhä useampaa meistä. E. Katharina Rizzi, Palliatiivihoidon asiantuntia ja Hospizdienst Da-Sein e.v.:n toiminnanjohtaja, esitelmöi aiheenaan Kultur ist nicht alles Bedürfnisse Sterbender Kulttuuri yksin ei riitä kuolevien tarpeita. Me nykyajan modernissa yhteiskunnassa elä- Hän totesi, että instituutiot vasta alkavat tiedostaa eri kulttuuripiireistä tulevien ihmisten tarpeita myös elämän viimeisessä vaiheessa. Anderson painotti sitä, ettei ole välttämätöntä, että saattotyötä tekevä on samasta kulttuuripiiristä, mutta että henkilö on avoin ja ottaa huomioon Tarina siitä, miten kuolema tuli maailmaan Jumala oli luonut kilpikonnan, kiven ja ihmisen. He elivät ikuisesti, mutta heillä ei ollut lapsia. He eivät vanhentuneet, mutta eivät myöskään nuorentuneet. Kilpikonna meni Jumalan luo ja pyysi, että saisi lapsia. Jumala vastasi, et- Univ.-Prof. Dr. theol. Dr. phil. habil. Birgit Heller, Institut für Religionswissenschaft, Universität Wien, esitelmöi aiheesta Kulturen des Sterbens: Widersprüche zum Schema des guten Sterbens Kuolemisen kulttuureista: Hyvän kuoleman mallia koskevia ristiriitoja. Kaikki kulttuurit kehittävät tietyn suhtautumisen kuolemaan. Useimmiten tehdään ero hyvän ja huonon kuoleman välillä. Uskonto muodostaa osan kulttuuria ja sillä on keskeinen tehtävä kuoleman integroimisessa elämään ja kuolemaan valmistamisessa. Kuolemaan saattaminen ja kuolinrituaalit auttavat kuolevaa ja kuollutta ihmistä. Moderneissa yhdyskunnissa katse on kääntynyt sureviin, ei kuoleviin tai kuolleisiin. Eri kulttuureissa ja eri uskonnoissa on omat kuolemaan liittyvät rituaalinsa. Juutalaisuudessa elämä on pyhä, islamilaisille kuoleminen on kotiin paluuta, buddhalaisuudessa kuolema on vapauden avain. Näitä eroja on alettu ottaa enemmän ja enemmän huomioon. Henkilöt, jotka kulkevat kuolevan rinnalla, tarvitsevat ennenkaikkea avointa ja ymmärtäväistä katsontakantaa, vähemmän erikulttuurisia ohjekirjoja. vät ihmiset suljemme kuoleman pois elämästämme. Esimerkkinä pilapiirros: Kuolema seisoo oven takana ja koputtaa, ovi aukeaa ja närkästynyt ihminen sanoo: Ei kiitos meillä ei kuolla! Rizzi kertoi kuolevan emotionaalisista, ruumiillisista, sosiaalisista ja uskonnollisista tarpeista. Eri kulttuuritaustasta tulevien ihmisten tarpeet (rituaalit, tavat, tottumukset ja kieli) on otettava huomioon ja niinpä Da-Sein e.v., niinkuin moni muukin vastaava organisaatio, kouluttaa vapaaehtoisia saattotyöstä kiinnostuneita multikulttuuriset lähtökohdat huomioon ottaen. Prof. Dr. Philip Anderson, Fachhochschule Regensburg, luennoi aiheesta Interkulturelle Sterbebegleitung notwendige institutionelle Veränderungen Kulttuurien välinen saattotyö laitoksissa tarvittavia muutoksia. eroavaisuudet ja erilaisuudet ( Kultursensible Sterbebegleitung ). SKTK:n johtokunta pohtii mahdollisuutta kerätä vapaaehtoisten saattotyöstä kiinnostuneiden verkosto ja kustantaa heille asianmukainen koulutus eri puolilla Saksaa. Seurakuntalaistemme joukossa on kasvava määrä vanhenevia ihmisiä, jotka eivät palaa Suomeen, vaan tulevat kuolemaan toisessa kotimaassaan, kuten minäkin. Naapuriapupiirissä joudumme jo nyt tekemisiin saattotyön kanssa ja tuntuu mielekkäältä rahoittaa asianmukaista koulutusta. Toivon, että joukostamme löytyy halukkaita tähän vaativaan, mutta varmasti myös antoisaan työhön. Eva Otremba tei se käy. Kilpikonna ei luovuttanut, vaan meni yhä uudelleen Jumalan luo pyytäen, että saisi lapsia. Lopulta Jumala vastasi: Tiedäthän, että jos minä annan sinulle lapsen, se merkitsee sitä, että sinä tulet joskus kuolemaan. Kilpikonna mietti aikansa ja sanoi silti haluavansa. Niinpä kilpikonna sai lapsia. Tämän näki ihminen. Hänkin meni Jumalan luo ja pyysi lapsia. Hän sai saman vastauksen kuin kilpikonna. Ihminen ei luovuttanut ja niin hänkin sai lapsia, mutta samalla hän alkoi vanhentua ja kuoli aikanaan. Näin syntymä ja kuolema tulivat maailmaan. Vain kivi pysyy samana, se ei saa lapsia eikä kuole. Werden und Vergehen. Das Leben zu verlängern ist richtig. Das Sterben zu verlängern ist falsch! 12 11 2008 11 2008 13
Kuvanveistoa Lapin kesässä Finnische Weihnachtsdörfer zu Gast in Deutschland Tänäkin kesänä vietin mummini kanssa ihanan viikon Lapissa hänen vanhassa kotipaikassaan, joka on myös minun äitini vanha kotipaikka. Minulle se on rakkain kaikista paikoista. En kuitenkaan kirjoita tässä sen enempää vanhasta jo ränsistyneestä keltaisesta puutalosta tai sitä ympäröivistä metsistä, entisistä pelloista tai järvenrannasta. Jokainen Rengas-lehden lukija tuntee varmaan vastaavia maisemia. Tällä kertaa kerron puunveistokurssista, jonka ystäväni Leilan kanssa pidin aivan lähellä tätä ihanaa kesäpaikkaa. Kurssi pidettiin Lomakylä Kuukiurulla (35 km Kemijärveltä pohjoiseen). Meitä oli hyvin pieni ryhmä: Leila ja minä kurssin vetäjinä, Wolfgang, erittäin hyvin suomea puhuva saksalainen mies Münchenistä, sekä Hanna ja hänen yhdeksänvuotias poikansa Akseli. Majoituimme Kuukiurun vanhaan punaiseen puutaloon, jossa kaikilla oli omat huoneet sekä alakerrassa yhteinen iso olohuone keittiöineen. Pihalle pystytettiin puutarhapaviljongit ja niiden alle työpöydät ja pukit. Jokaisella oli noin 40 cm pitkä kelopuu, joka oli saman verran halkaisijaltaan. Kelohonka on pohjoisen suossa pystyyn kuollut mäntypuu. Sen kuori on harmaa, se on sisältä usein hiukan punertava ja hyvin pehmeä veistopuu. Yhteisen, Kuukiurun emännän Helenan valmistaman, tukevan aamiaisen jälkeen aloimme veistää. Tuloksena syntyi hyvin erilaisia töitä: Akseli teki purjelaivan. Hanna veisti tyttärelleen tukevan tuolin. Wolfgang veisti abstraktin ulkotilateoksen, jonka hän aikoo pystyttää oman mökkinsä pihalle. Leila veisti kulhon ja minun teokseni nimeksi tuli väre, koska se esittää veden liikettä. Viikko oli aurinkoinen ja aina hien noustessa pintaan hyppäsimme jokeen uimaan. Iltasauna oli itsestäänselvä asia. Viimeisenä kurssipäivänä teimme vielä retken Pyhätunturin Ametisti-kaivokseen, josta vuorien huipulta näkee koko alueen maisemat ja jossa saimme etsiä pienellä vasaralla omaa onnenkiveämme. Kuinka saimme idean pitää tällaisen kurssin Lapissa? Ensinnäkin olen itse kiinnostunut kuvanveistosta ja varsinkin puunveistosta. Lisäksi opiskelin melkein kymmenen vuotta sitten Pohjois-Saksassa pienessä ammattikorkeakoulussa taideterapiaa ja kuvanveistoa. Opintoihin kuuluvan kolmen kuukauden työharjoittelun suoritin Kemijärven Kuvanveistoviikko ry:ssä. Vuodesta 1985 lähtien he ovat järjestäneet kansainvälisen taidetapahtuman, johon kutsutaan noin 20 taiteilijaa veistämään suuria kelohonkarunkoja Kemijärven torilla. Tapahtumaviikon ohessa paikkakunnan muusikot esiintyvät torin lavalla. Tällä tavoin taidetapahtuma toimii samalla kansanjuhlana ja vetää yleisöä paikalle seuraamaan veistosten kehittymistä. Viikon päätökseksi veistokset siirretään tilavaan kulttuurikeskukseen, johon näyttely jää syksyyn saakka. Veistokset jäävät Kemijärven Kuvanveistoviikko ry:lle ja niitä on kertynyt jo monta sataa. Näkyvänä osana kaupunkia ne koristavat kuntopolkua, puistoa, apteekkia, kaupungintaloa, kirjastoa ja koulujen sisä- ja ulkotiloja. Osa veistoksista on pysyvästi näytteillä vanhassa venevajassa. Tapahtuma on hyvin tärkeä pohjoiselle kaupungille, josta aiemmin lopetettiin Orion-lääketehdas ja Salcompin tehdas (jossa valmistettiin Nokialle osia), ja josta nyt lopetetaan ainoa sellutehdas. Vahvan kansanliikkeen ansiosta Helsinki-Kemijärvi-junan veturi varustettiin agregaatilla ja juna kulkee taas Kemijärvelle saakka. Taas kesä oli liian lyhyt. Olisin mielellään käynyt Aittakurussa. Se on Pyhätunturissa sijaitseva ulkoilma-amfiteatteri, jossa kesällä esitetään konsertteja ja teatteriesityksiä kivisessä rotkossa. Ehkä sitten ensi kesänä. Helli Sabine Hecht In drei deutschen Städten befinden sich auch in diesem Jahr während der Vorweihnachtszeit stimmungsvolle finnische Weihnachtsdörfer mit roten Holzhütten, Lagerfeuer und duftenden Tannenbäumen. Ein Stück Finnland ganz nah! Urfinnische Erlebnisse Wichtel, die kleinen Helfer des Weihnachtsmannes, sind ein wichtiger Bestandteil der finnischen Weihnachtstraditionen und das Hauptthema des Weihnachtsdorfes dieses Jahr. Mit dabei sogar persönlich ist Joulumuori, die Frau des Weihnachtsmannes, die genauso rote Backen und immer gute Laune hat wie ihr Mann. Joulumuori wird den Gästen mehrmals pro Woche persönliche Weihnachtsgrüsse direkt aus Finnland vermitteln, indem sie eine weihnachtliche Geschichte vor dem Lagerfeuer im Lappenzelt vorliest. Schul- und Kindergartengruppen sind herzlich willkommen! Termine: Stuttgart: Finnisches Weihnachtsdorf auf dem Karlsplatz 26.11. 21.12.2008 Hannover: Finnisches Weihnachtsdorf am Ballhof 26.11. 22.12.2008 Leipzig: Finnisches Weihnachtsdorf an der Reichstrasse 24.11. 22.12.2008 Kalevala Spirit Kalevala ist das finnische Nationalepos und so wie jedes Volk seinen Sagenschatz hat, identifizieren die Finnen sich durch den Kalevalamythos. Das Besondere bei Kalevala ist der Respekt vor der Natur, die Achtung vor den Mitmenschen und die Überzeugung, dass jeder seines Glückes Schmied ist. Der Geist des Kalevala ist in den finnischen Weihnachtsdörfern bis ins Detail zu spüren. Unsere Firmenphilosophie stützt sich auf authentische finnische Handarbeit, Respekt vor natürlichen Materialien, Stilgefühl und den Mythos des finnischen Epos Kalevala Spirit. Weitere Informationen: www.kalevalaspirit.fi TASOKASTA MAJOITUSTA SUOMEN LAPISSA. LÄHELLÄ PYHÄN- JA LUOSTON KANSALLISPUISTOA. KEMIJOEN VESISTÖN LÄHEISYYDESSÄ. LOMAKYLÄ KUUKIURU Kuukiuruntie 13 98360 Vuostimo fin. Tel.(0)400 199184, www.kuukiuru.fi, e-mail. kuukiuru@webinfo.fi 14 11 2008 Turun tuomiokirkko 11 2008 15
Fairtrade wächst weiter Madonna visiitillä Frankfurtissa Im ersten Halbjahr 2008 ist der Umsatz von Fairtradezertifizierten Produkten in Deutschland erneut um 25 Prozent gegenüber dem Vorhalbjahr gewachsen. So berichtet TransFair, der Verein zur Förderung des Fairen Handels, der das internationale Fairtrade-Siegel vergibt. Verbraucherinnen und Verbraucher kauften seit Januar 2008 Fairtradegesiegelte Waren im Wert von rund 78 Millionen Euro. Das sind 15,5 Millionen mehr gegenüber dem Vorhalbjahr. Weltweit profitieren 720 Produzentenorganisationen in Afrika, Asien und Lateinamerika davon, dass Fairtrade weiter im Trend liegt. Dieter Overath, TransFair-Geschäftsführer, sagte zur Entwicklung: Fairtrade ist eine passende Antwort auf ein geändertes Konsumentenverhalten. Die Verbraucherinnen und Verbraucher erwarten qualitativ gute Produkte, die sozial und umweltverträglich hergestellt wurden. Die Lebensmitteleinzelhändler müssen nun entscheiden, ob sie dafür die passenden Produkte ins Regal stellen. Weitere Informationen: www.transfair.org Äänestä kuntasi reiluksi Reilun kaupan edistämisyhdistys kampanjoi Suomen kuntavaalien yhteydessä kannustaen kansalaisia huomioimaan kunnallisverovaroin tehtävien hankintojen eettisyys. Kunnat ja kaupungit ostavat vuosittain tavaroita ja palveluita yli 12 miljardilla eurolla. Hankinnat vaikuttavat suoraan maailmanlaajuiseen hyvinvointiin. Kaupungin- ja kunnanvaltuutetut voivat vaatia sosiaalisten ja ympäristökriteerien huomioimista tarjouspyynnöissä sekä tietoa ostettujen tuotteiden alkuperästä. Tätä oikeutta käytetään vain harvoin. Reilun kaupan kunnan tai -kaupungin arvonimen hakeminen on helppo tapa muuttaa kunnan hankintoja eettisemmiksi, sanoo Reilun kaupan edistämisyhdistyksen projektipäällikkö Terhi Ylikoski. Tällä hetkellä Suomessa on kaksi Reilun kaupan kuntaa: Tampere ja Utajärvi. Arvonimen myöntää vuodeksi kerrallaan Reilun kaupan edistämisyhdistys. Reilun kaupan merkkijärjestelmä on luotu parantamaan kehitysmaiden viljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden asemaa kansainvälisessä kaupankäynnissä. Tuotannossa noudatetaan seuraavia periaatteita: Kehitysmaiden viljelijät ja suurtilojen työntekijät saavat työstään oikeudenmukaisen korvauksen. Osa Reilun kaupan lisätuloista käytetään elinolojen parantamiseen. Lapsityövoiman hyväksikäyttö on kielletty. Kaikkien tuotteiden alkuperä tiedetään. Tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristömääräyksiä. Reilun kaupan ansiosta kehitysmaiden perheviljelijät pystyvät tuottamaan laadukkaita tuotteita ja vaikuttamaan omalla työllään kokonaisten yhteisöjen hyvinvointiin. Näin Reilu kauppa vähentää köyhyyttä kaupan avulla. Kuluttajille Reilun kaupan merkki tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa positiivisesti kehitysmaissa asuvien ihmisten elämään. Lisätietoja www.reilukauppa.fi Lehdistömateriaalin pohjalta kokosi Ritva Prinz Kyllä sitä oli odotettu! Viimeinkin näkisin Madonnan livenä! Lipun ostin jo monta kuukautta aikaisemmin varmistaakseni pääsyn vuoden kuumimpaan konserttiin. Kukaan ystävistäni ei ollut koskaan nähnyt Madonnaa livenä, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Olin kerran nähnyt televisiossa pätkän hänen konsertistaan ja päättänyt, että seuraavalla kerralla lähtisin mukaan minäkin. Uusi levy, Hard Candy oli kuunneltu moneen kertaan ja laulun sanat olivat uponneet tajuntaan. Vanhat kappaleet Madonnan kolmen vuosikymmenen uralta olivat niinikään muistissa, kun nuorena tyttönä tuli laulettua niitä kotona ja myöhemmin karaokeilloissa. Areenan akustiikka ei toiminut Mikä pettymys tuo konsertti olikaan. Akustiikka Frankfurtin uudessa Commerzbank Areenassa ei ollut kohdallaan. Laulujen sanoista ei juuri saanut selvää ja musiikki kuului kovin kaukaisena. Kaikki ei todellakaan ole kunnossa, jos kuulija joutuu arvailemaan, mikä laulu mahtaa olla kyseessä! Etäinen pop-kuningatar vauhdissa Lämmittelyartistina esiintynyt Robyn sai yleisön hyvin mukaansa, mutta kun päätähti antoi odottaa itseään vielä reilun puoli tuntia, oli tunnelma jo hieman latistunut. Esitys sinällään oli täynnä erilaisia visuaalisia rekvisiittoja ja vauhtia riitti, mutta kaikki oli jotenkin niin tarkalleen harkittua ja suunniteltua ja nopeaa, ettei katsoja edes ehtinyt välissä hengähtää, vaan yritti silmä kovana pysyä mukana vauhdissa. Madonna ei onnistunut saamaan kontaktia yleisöönsä. Pari laulua lauloimme yhdessä. Konsertti loppui kuin seinään viimeisen kappaleen jälkeen; teksti game over näkyi lavalla ja siihen se sitten loppui. Valot sammutettiin ja show oli ohi. Lava oli täynnä kauniita tyttöjä ja poikia, jotka tanssivat ammattimaisesti ja Madonna tanssi tyylilleen uskollisena mukana. Minä olen aina arvostanut häntä, sillä hänkin työskentelee lavalla ja osallistuu itse shown suunnitteluun. Kuten paikallisissa lehdissä todettiin, hänelle tämä oli urheilusuoritus, joten olikin kohdallaan käyttää lyhyitä urheilushortseja. En voinut välttyä ajatukselta, että koko Sticky and sweet - kiertue oli suunnattu nuorille teineille, jotka todellakin tunsivat hänen viimeisen levynsä. Myös vanhat kappaleet, joita muuten koko esityksessä oli vain kourallinen, kuten Music ja Like a prayer, oli lämmitetty enemmän teknomaisiksi. La Isla Bonita toi mukanaan espanjalaiset tanssijat, jolloin Madonna tyytyi soittamaan kitaraa. Puolentoista tunnin esitykseen mahtui vain kaksi hidasta kappaletta, You must love me ja Devil would not recognise you ; parhainta antia koko konsertissa. Livekonsertin hyvät ja huonot puolet On selvää, ettei laulaja pysty livekonsertissa samaan suoritukseen kuin levyillään, mutta jotakin hänen on annettava tuhansille faneilleen, jotka ostavat kalliin lipun kokeakseen jotain ainutlaatuista. Kaikki eivät pääse eturiville koskettamaan legendaansa. Vähintäänkin kunnioitusta voimme odottaa. Me rahoitamme hänen uransa. En voi ymmärtää artisteja, jotka saapuvat lavalle humalassa (Robin Williams), kiroilevat yleisölleen ( motherfucker Madonnan suusta) ja näyttävät keskisormea (niin kuin Madonna). Haluavatko he osoittaa olevansa nuoria, villejä ja kapinallisia? Ikävä kyllä, se ei enää päde. He ovat multimiljonäärejä, huonosti käyttäytyviä keski-ikäisiä kapitalisteja. Tulen edelleen kuuntelemaan Madonnan musiikkia, mikään ei ole muuttunut siinä suhteessa. Madonnaa en koskaan palvonut enkä tee sitä tämänkään jälkeen. Hän on lahjakas taiteilija ja he tunnetusti tuppaavat olemaan erikoisia. Päivi Kantti (teksti on lyhennetty, löydät sen täysimittaisena netistä: www.rengas.de > kuvia ja kertomuksia) 16 11 2008 11 2008 17
SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA partaille oli saapunut Dresdenin seurakunnan väkeä ottamaan melojat vastaan vilkutellen ja Hyvä Suomi! -huudoin. Linnan kupeelta Elben törmästä löytyi mukavan aurinkoinen piknikpaikka, jossa söimme loput eväämme, ja jos nälkä tai jano vielä jäi vaivaamaan, haimme Biergartenista vahvistusta. Oli kiva katsella rinteessä köllötteleviä melojia. Uupumusko heidät lie kaatanut vai lomatunnelma ja hyvä mieli? Toivottavasti molemmat. Vain lapsilla riitti energiaa: rannalla oli vielä paljon kiviä Elbeen heitettäväksi. Ahtauduimme katamaraaneihin pulisten, huitoen ja horjuen, mutta kukaan ei tippunut jokeen ja jokaiselle löytyi paikka. Idän väki vesillä Jotkut löysivät yhteisen melomisen rytmin nopeammin kuin toiset, mutta perille pääsimme kaikki. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta lauantaiaamuna 13.9. kun joukko Dresdenin ja Berliinin seurakuntalaisia kokoontui Dresdenin päärautatieasemalle. Idän yhteisiä syyskauden aloittajaisia oli suunniteltu jo pitkään ja vihdoinkin suunnitelmat olivat toteutumassa. Paikallisjunalla tuksuttelimme Elben rantoja ylöspäin Saksin Sveitsiin Wehleniin, jossa meitä odotti kolme katamaraanikanoottia. Pelastusliivejä soviteltiin, napattiin melat mukaan ja ahtauduttiin kumisiin kahdeksan hengen katamaraaneihin pulisten, huitoen ja horjuen. Tyhjiä paikkoja ei jäänyt, mukana oli 8 lasta ja 16 aikuista. Venekunnat löysivät nopeasti yhteisen melontarytmin ja virta sekä mukavan voimakas myötätuuli auttelivat meitä Elbeä alaspäin. Välillä pysähdyimme pitämään taukoa, syömään, juomaan, juttelemaan, heittelemään kilpaa kiviä ja keräämään simpukankuoria. Lopuksi kokoonnuttiin vielä yhteiseen vesiaiheiseen hartauteen. Koska niskat, hartiat ja yllättävän useat muutkin lihakset ja nivelet alkoivat ilmoitella olemassaolostaan, näkivät melojat hyväksi vaihtaa puolta, ja tauon jälkeen lähdimme vesille uusin voimin. Elben rantojen kauniit talot ja maisemat lipuivat hiljalleen ohitse, vesiliikennettä oli yllättävän vähän ja siksakkia melovillekin riitti hyvin tilaa päästä taas yhteiseen rytmiin. Moottoriveneiden aallot otimme riemuiten vastaan ja harmittelimme, että höyrylaivat ehtivät ohittamaan meidät juuri kun olimme tauolla! Noin neljän tunnin vesillä olon jälkeen saavuimme Pillnitziin, jossa entinen Saksin hovin kesälinna kurkisti kivasti joen mutkasta. Tavoite oli saavutettu! Linnan kuva: Lilli Day Annaliisa Kühn Kuvat: Ingo Kühn Linnan partaille kerääntyneet Dresdenin seurakunnan maakravut ottivat meidät vastaan Hyvä Suomi! -huudoin. Kurpitsakeittoa ja kanaa afrikkalaisittain Benefizveranstaltung für Namibia Joukko seurakuntalaisia oli kokoontunut Frankfurtissa viettämään ensimmäistä syystapahtumaa Namibian merkeissä. Sunnuntaina 21. syyskuuta keittotaidoistaan kuulut kokkimme olivat loihtineet makoisan lounaan, mistä ei afrikkalainenkaan ruoka puuttunut. Sitä tosin aluksi varauksella maisteltiin, mutta sitten erittäin herkulliseksi todettiin. Pikkukirppiksellä saattoi yksi ja toinen tehdä mieluisan löydön. Meillä oli kaikin puolin onnistunut päivä. Syyslounas ja kirpputori tuottivat 346,70 Nkurenkurun koulun ja paikallisen ev.-lut. kirkon (ELCIN) aids-työn hyväksi Namibiassa. Lämmin kiitos kaikille vieraille, työntekijöille ja lahjoittajille! Viele Gemeindemitglieder waren in Frankfurt am 21.9. zusammengekommen, um als erstes Ereignis des Herbstes eine Benefizveranstaltung zu Gunsten der Nkurenkuru-Schule und Aids-Hilfe in Namibia durchzuführen. Unsere - durch ihre Kochkünste schon berühmten - Köchinnen hatten ein schmackhaftes Buffet hervorgezaubert, bei dem auch afrikanisches Essen nicht fehlte. Es wurde zwar erst mit gewissem Vorbehalt vorsichtig probiert, aber dann doch als sehr lecker empfunden. Auf dem kleinen Flohmarkt konnte man auch einen interessanten Fund machen. Alles in allem eine sehr gelungene Veranstaltung, die 346,70 Euro für die von der Gemeinde unterstützten Projekte in Namibia erbrachte. Herzlichen Dank an alle Gäste, Mitarbeitende und SpenderInnen! Kaija Wolf 18 11 2008 11 2008 19
SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA Die Pflanze ist der umgekehrte Mensch Suomen lehdistä Lustig und lehrreich war der ausgedehnte Spaziergang, den 12 Damen aus der Stuttgarter Ge- Wussten Sie: dass die Luft, die wir atmen, nur zu 17 % aus meinde am 12.9. trotz des Nieselregens in dem Sauerstoff besteht und 79 % Stickstoff enthält? Heilpflanzengarten der Firma Weleda in Schwäbisch Gmünd-Wetzgau wagten. Auf 20 Hektar dass es Insekten gibt, bei denen die Männchen aus unbefruchteten Eiern schlüpfen? werden dort mehr als 200 verschiedene Pflanzenarten nach den Richtlinien der biologisch- dass die Mistel im Jahr nur um einige winzige Zweige größer wird? dynamischen Landwirtschaft unter anthroposophischen Gesichtspunkten angebaut. dass der Sanddorn neben der Olive die einzige in Europa gedeihende Pflanze ist, die Öl im Laut Aussage von Rudolf Steiner, dem Vater Fruchtfleisch und nicht im Kern bildet? der Anthroposophie, sei der Charakter bei der Pflanze nicht oben im Kopf, wie bei den Menschen, sondern in der Wurzel zu finden. Nach diesem Grundsatz sind die Weleda-Gärtner bemüht, jeder Pflanze die charakterlich richtige Umgebung zu bieten. Ein biologisch-dynamischer Tipp für alle Hobbygärtner: Der Boden bleibt vitaler, wenn alte, verwelkte Pflanzen nur abgeschnitten werden, der Boden aber nicht komplett umgegraben wird. Etwas schmunzeln mussten wir bei der Information, dass für Präparate für Frauen Apfelmistel genommen wird, für die Herren wächst die Mistel auf der Eiche. Der Halbschmarotzer wächst sehr langsam und braucht Jahrzehnte, um eine stattliche Größe zu erlangen. Wären wir im Sommer und um Mitternacht da gewesen, hätten wir vielleicht auch eine Blüte der Königin der Nacht erhaschen können. Die Blüten öffnen sich um Mitternacht und müssen dann gleich geerntet werden. Wir wären gern für den Gärtner um Mitternacht aufgestanden, um die wunderbar duftenden Blüten im Gewächshaus zu erleben! Nach dem Gang über die Felder freuten sich alle Zehen über das Fußbad mit Rosmarinduft. Die Füße im warmen Wasser ließ es sich wunderbar plaudern. Sollten Sie auch unter kalten Füßen leiden, probieren Sie es aus: am Tage mit belebendem Rosmarin und am Abend mit beruhigendem Lavendel soll auch gegen Kopfschmerzen helfen! Im Weleda-Garten wird viel Wert auf den Artenschutz gelegt, z.b. durch Nistkästchen für Insekten. Es war ein fröhlicher Nachmittag! Text und Fotos: Ritva Prinz Nach dem Spaziergang auf dem feuchten Feld tat ein heißes Fußbad gut. leikattua Suomeen muuttoja edelleen enemmän kuin Suomesta muuttoja Suomen väkiluku oli elokuun lopussa 5 317 092 henkilöä, selviää Tilastokeskuksen ennakkotiedoista. Väkiluku kasvoi tammi-elokuussa 16 600 henkilöllä, mikä on 1 450 enemmän kuin vastaavalla jaksolla vuosi sitten. Suurin syy lisäykseen oli se, että maahan muuttoja oli 9 200 enemmän kuin maasta muuttoja. Elokuun loppuun mennessä syntyi 40 350 lasta eli 600 enemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana. Kuolleiden määrä oli 32 900 eli 300 henkilöä vähemmän kuin tammi-elokuussa 2007. (Suomi-Seuran tiedote 10/08) Metallimessun maine kiirii maailmalla Hevimusiikki liikuttaa massoja Suomessa - jopa kirkossa, otsikoi uutistoimisto AFP syyskuun puolivälissä artikkelinsa Metallimessusta. Artikkeli on levinnyt lehtiin ympäri maailmaa. Harva, jos mikään suomalainen kirkollinen ilmiö on saanut osakseen yhtä laajaa näkyvyyttä. Artikkelissa hämmästellään yhtä lailla sekä suomalaisten yleistä innostusta raskaaseen hevimusiikkiin että erityisesti hevin ja kirkon yhteyttä. Useimmat teinit eivät innostu kirkosta, mutta Suomessa he näkevät vaivaa osallistuakseen Metallimessuun, joka on viimeisin osoitus maan hullaantumisesta heavy metal -musiikkiin, AFP:n artikkelissa todetaan. Artikkelissa osallistutaan Metallimessuun Mäntsälän kirkossa, jossa nuoret istuvat täyteen ahdetuissa penkeissä ja kajauttavat virsiä, kun laulaja heiluttaa villisti hiuksiaan bändinsä korviasärkevän musiikin tahtiin. Metallimessun taustasta kerrotaan muun muassa, että se syntyi viiden hevifanin aloitteesta, eikä kirkon, ja että kirkosta löytyy myös Metallimessun vastustajia, joiden mielestä äänekäs rock ei kuulu Jumalan huoneeseen. (Kirkon tiedotuskeskus 1.10.2008) Eduskunta hyväksyi lakiuudistuksen äänioikeusikärajan alentamisesta seurakuntavaaleissa Eduskunta hyväksyi täysistunnossa 30.9. esityksen äänioikeusikärajan alentamisesta seurakuntavaaleissa nykyisestä 18 vuodesta 16 vuoteen. Täysistunnon keskustelussa pohdittiin myös äänioikeusikärajan alentamista kunta- ja valtiollisissa vaaleissa. Äänioikeusikärajan alentamisen arvioidaan lisäävän nuorten kirkollista äänestysaktiivisuutta. Tavoitteena on, että seurakuntien toiminta ja hallinto vastaisivat nykyistä paremmin nuorempien ikäluokkien tarpeita. Lakiuudistus tarjoaa kirkolle mahdollisuuden tavoittaa nuori siinä elämänvaiheessa, kun hän osallistuu muutenkin aktiivisesti seurakunnan toimintaan. Rippikouluikäiselle seurakunta on usein tuttu ja luonteva toimintaympäristö. Vaikutusmahdollisuuden toivotaankin lujittavan nuorten sitoutumista kirkon jäsenyyteen sekä seurakunnan tarjoamiin palveluihin. Laki astuu voimaan 1. tammikuuta 2009. Seuraavat seurakuntavaalit pidetään marraskuussa 2010. Seurakuntien haasteena on nyt panostaa vaalien tiedotukseen sekä nuorten päättäjien tukemiseen. (Kirkon tiedotuskeskus 1.10.2008) kokosi ja lyhensi Ritva Prinz 20 11 2008 11 2008 21
KIELIKOULU KIELIKOULU Berliinin Suomi-koulu syntyi sisusta Berliinin suomalainen kielikoulu kiittää 30-vuotisesta historiastaan perustajiensa jääräpäisyyttä ja tarmokkuutta. Jos Berliinin suomalaisen kielikoulun perustajasukupolvi olisi 1970-luvun lopulla uskonut pedagogien ohjeita ja mukautunut vallinneisiin saksalaiskäsityksiin, kaupungin Suomi-koulua ei olisi koskaan perustettu. Silloisen ajattelutavan mukaan kaksikielisyyteen kasvattaminen ei ollut lapselle hyväksi ja asiaa koskevat tutkimuksetkin möllöttivät vielä kapaloissaan. Toisen kielen oppimiseen tähtäävän koulun puuhaaminen oli vielä 1970-luvun Saksassa kuin uimista kulttuuriseen vastavirtaan. "Alussa vallalla oli yleisesti sellainen ajattelutapa, että kaksikielisyydestä oli haittaa. Ei ollut helppoa kasvattaa lasta kaksikieliseksi siinä ympäristössä", koulun vanhempainneuvoston puheenjohtaja Taina Hutko kuvaili koulun 30- vuotisjuhlassa tilannetta, johon Berliinin Suomikoulu vuonna 1978 perustettiin. Se, mikä tuesta ja yleisestä hyväksynnästä jäi alkuvaiheessa uupumaan, korvattiin 30 vuotta sitten jääräpäisyydellä. Perustajavanhemmat pistivät Suomi-koulun pystyyn suomalaiselle kielikoululle ehkä kaikkein sopivimmalla tavalla - sisulla. "Emme totelleet ympäristön neuvoja vaan halusimme puhua lapsillemme omaa kieltämme. Siitä syntyivät ensimmäiset kielikoulut Berliiniin ja Saksaan. Me koimme olevamme eräänlainen pioneerisukupolvi", perustajaäiteihin kuuluva rovasti Maija Jalass muisteli juhlapuheessaan. Suurta avainnippua tavoittelemassa Sisukkuus ja peräänantamattomuus tuotti tulosta: Berliinin Suomi-koulu perustettiin virallisesti 23.4.1978 ja se aloitti opetustoimintansa vajaata kuukautta myöhemmin 10.5. pidetyllä ensimmäisellä oppitunnilla. Aivan Saksan ensimmäiseksi pääkaupungissa ei kuitenkaan ehätetty. Ensimmäiset Suomi-koulut muualle maahan oli perustettu jo paria vuotta aiemmin. Vuosikymmenien mittaan Berliinin koulu on kasvanut alun kolmesta nykyiseen seitsemään opetusryhmään. Samalla myös asenneympäristö on kääntynyt alkuaikoihin verrattuna lähes päälaelleen. Kaksikielisyys on opittu yleisesti tunnustamaan haitan sijaan hyödyksi, jota tavoitellaan nyt laajalti muuallakin kuin vain Suomi-kouluissa. "Kieli on kuin avain, jolla avataan ovia. Mitä suurempi avainnippumme on, sitä enemmän ovia meille aukeaa", Maija Jalass kuvaili ratkaisevasti muuttuneita käsityksiä kahden kielen maailmoihin kasvamisesta. Hän muistutti kuitenkin samalla, että kaksikielisyyskasvatus on aina pitkäjänteistä työtä, josta vanhemmat tai koulu eivät yleensä nopeaa kiitosta juuri saa. Eivät varsinkaan koululaisilta itseltään. "Vanhemmilta kysytään kärsivällisyyttä kannustajina. Lapselle itselleen Suomi-koulun merkitys selviää vasta myöhemmin", Jalass sanoi. "Maa, jota kutsun kotimaakseni" Suomen kielen merkitys suomalaisen kulttuurin välittäjänä ja siihen kasvattajana nousi 30-vuotisjuhlassa esille muun muassa entisen suomikoululaisen Rita Oldenbourgin sanoissa. Maija Jalass siteerasi Oldenbourgia, jonka mukaan Suomi-koulussa opitut asiat "ovat rakentaneet siltoja maahan, jossa en ole koskaan vakituisesti asunut, mutta jota silti kutsun kotimaakseni samoin kuin Saksaakin". Suomi-kouluissa tulee kielen lisäksi siis tutuksi toinen kotimaa, joka muuten näyttäytyy koululaisille lähinnä loma-suomeksi. Berliinin Suomi-koulun kolmea toimintavuosikymmentä ja matkan varrella sattunutta muistelivat juhlassa mikrofonin äärellä muun muassa koulun entiset opettajat Raili Parkkinen ja Varpu Seper sekä entinen suomikoululainen Jan Roick. Suomen Saksan-suurlähetystön tervehdyksen juhlaan toi puolestaan ministeri Jarno Syrjälä, joka kiitti puheessaan nimenomaisesti koulun perustajien kykyä siirtyä ajatuksista tekoihin. "On hienoa, että 30 vuotta sitten oli vanhempia, jotka eivät pelkästään havainneet koulun tarvetta, vaan myös toimivat aktiivisesti sen puolesta", Syrjälä kiitti. Hän viittasi puheessaan myös suomalaisuuden ja koulutuksen yleisesti tiiviiseen kytkentään, mikä on näkynyt erityisesti menestyksenä kansainvälisissä osaamistutkimuksissa. Berliinin Suomi-koulun 30-vuotista historiaa juhlittiin 20.9. Steglitzin Markus-seurakunnan tiloissa. Runsaan osanoton keränneen juhlan viihdeohjelmasta vastasi koulun oppilaskunta; Christian Reincke soitti viululla Toivo Kuulan aamulaulun ja Linda Mahr huilulla Beethovenin Menuetin Op.49 No.2. Näyttämöllä nähtiin puolestaan ajankohtaiseen ympäristöteemaan tarttunut musiikkinäytelmä Pidä huolta metsän puista! jossa esiintyivät koko koulun oppilaat. Juhlassa esiteltiin myös Berliinin Suomi-koulun ansiokas historiikki, jonka on koonnut ja toimittanut Riikka Uhlig. Teksti ja kuvat Kimmo Kiimalainen 22 11 2008 11 2008 23
KIELIKOULU KIELIKOULU Hei! Hampurin koulu juhli 30-vuotista taivaltaan Nyt on jo syksy käsillä, ja monien juhlien (Berliinin ja Hampurin koulujen 30-vuotisjuhlista on artikkelit tällä palstalla) jälkeen alkaa arki toden teolla, ilmojenkin suhteen! Tätä luettaessa ovat syyslomatkin jo ohi. Joulua kohden mennään kovasti! On myös aika muistuttaa mahdollisuudesta lähteä pääsiäisen ajaksi (kaksi viikkoa pääsiäisen molemmin puolin, 4.-18.4.2009) suomalaiseen kouluun vieraaksi. Se on hyvä tilaisuus päästä näkemään suomalaisen koulun toimintaa ja arkea. Samalla tehdään mukavia retkiä esim. Fazerille ja Heurekaan. Pääsiäinen on tarkoitus viettää omien sukulaisten luona. Mukavaa olisi, jos kiinnostuneet miettisivät mahdollisuutta vastavuoroisuuteen eli kutsua suomalainen oppilas puolestaan tänne. Huomioikaa tämä mahdollisuus, älkääkä unohtako ilmoittautua marraskuun loppuun mennessä, mikäli kiinnostusta on! Tarkempia tietoja saatte Ritva Schultheissilta (ritva.schultheiss@yahoo. com, puh. 08234-6059340) ja allekirjoittaneelta. Mukavaa syksyä toivottaa kaikille Päivi Nurmi-Steinke P.Nurmi-Steinke@t-online.de Puh. 040-7221295 Pieni yleisö seurasi jännittyneenä... Hampurin koulussa vietettiin ratkiriemukasta synttäriä sunnuntaina 28.09. Taika-Petteri (Petteri Hakanen) suoraan Suomesta toivotti lapset tervetulleeksi. Juhla oli sekä lasten juhla että juhla nimenomaan lapsille. Ajattelimme näin antaa koululaisillemme lahjaksi oikean taikurin esityksen. Juhla oli mitä onnistunein: ihastunut yleisö, niin lapset kuin aikuisetkin, suorastaan mylvi nähdessään erilaisia taikatemppuja, joihin osallistui myös lapsia sekä pastorimme Olli-Pekka (Olsa) Silfverhuth. Kaksi koulumme ryhmää esitti välillä ohjelmaansa, pienet lauloivat Mirka Raiton ja Jenni Alao-Faryn johdolla ja hieman isommat oppilaat esittivät Väinämöisen haastattelun sekä Turun murteella että Helsingin slangilla Päivi Nurmi-Steinken ohjaamana. Koulumme entinen puheenjohtaja Eira Weißenburg piti juhlapuheen koulumme vaiheista. Taika-Petteri on myös vatsastapuhuja, joka tuotti iloisia hetkiä puhuvilla nukeillaan: Valtteri Ankka, lapsen kokoinen Nikke Hakkender Hakkarainen ja Orakigutankiapina. Lopuksi puheenjohtajamme Johanna Elo-Schäfer lauloi Petterin avustuksella Satumaa-tangon. Todella raikuvien aplodien ja tömistysten säestäminä siirryimme kahvi- ja mehupöytään, jonka antimet olivat taas kerran äitien työn ansiosta erittäin runsaat. Jottei lasten tarvitsisi kuunnella pitkiä juhlapuheita, pidettiin edellisenä iltana vastaanotto aikuisille, koulun piirissä toimineille tai siihen vaikuttaneille henkilöille, kuten entisille opettajille, vanhempainneuvoston puheenjohtajille, Hampurin pääkonsulin edustajalle, entisille merimiespastoreille, kirkon työkerhon jäsenille jne. Illan aloitimme juhlamessulla, jossa keskeisessä osassa oli Münsterin seurakunnan kuoro. Tervehdyssanat lausui nykyinen vanhempainneuvoston puheenjohtaja Johanna Elo- Schäfer. Hampurin Merimieskirkon johtaja pastori Olli-Pekka Silfverhuth painotti tervehdyksessään sekä kaksikielisyyden että suomalaisen kulttuurin tärkeyttä että myös koulumme hyvää yhteistyötä Merimieskirkon kanssa, jonka suojissa me saamme kokoontua sekä koulupäivinä että juhlissa. Tämän yhteistyön tärkeäksi kokeminen on molemminpuolista. Kiitos Merimieskirkolle vuosikymmeniä kestäneestä hedelmällisestä yhteistyöstä! Marianne Sinemus Ammermann puhui konsulin edustajana, toki myös vanhempainneuvoston entisen pj:n ominaisuudessa, Mauri Lunnamo SKTK:n ja kielikouluneuvoston puolesta, Päivi Nurmi-Steinke ja Mirka Raito pedagogisen neuvoston puolesta, Leena Krage sekä kielikouluneuvoston että Kielin kielikoulun puolesta ja Markku Nurminen Pohjois-Saksan DFG:n edustajana. Myös Eeva Strehmel, yksi koulumme varsinaisista perustajajäsenistä kertoi koulun syntyvaiheista ja alkutaipaleesta. Satu Oldendorff koulun entisenä puheenjohtajana toi tervehdyksensä kertoen omien lapsiensa kotiutuneen hyvin Suomeen, koska he olivat täällä ollessaan vaalineet suomen kieltä. Hän kutsui koulussa kahdeksankymmentäluvulla vaikuttaneita opettajia ja vanhempainneuvoston jäseniä myös eteen kertomaan silloisista kokemuksistaan. Illan musikaalinen puoli, mukavan yhdessäolon ja puheensorinan lomassa, hoitui vanhempainneuvoston jäsenen Katariina Röbbelen-Voigtin (viulu) ja hänen ystäviensä Sanna Brüningin (laulu) ja Reinhard Glüerin (bassokitara) esittäessä tuttuja ja haikeitakin suomalaisia lauluja, tangojakaan unohtamatta! Pieni maininta Hampurin koulun syntyhistoriasta: koulu oli jo olemassa n. 10 vuotta ennen sen virallista perustamista, kun Merimieskirkon uusi rakennus aloitti toimintansa 1966. Eli koulumme on käytännössä Saksan vanhin koulu. Lisää yksityiskohtia löytyy pienimuotoisesta koulumme historiikista, jonka kokosivat ja toimittivat Eira Weißenburg, Johanna Elo-Schäfer ja Päivi Nurmi-Steinke. Tätä voi tilata osoitteesta Jokelo@gmx.de. Kuten moni juhlapuhuja totesi, Hampurin koulu on edelleen erittäin vireä, paljolti lukemattomien aktiivisten äitien (ja isien) vuosikymmenien saatossa antaman arvokkaan työpanoksen ansiosta. Ilman sitä koulumme ei koskaan olisi saavuttanut tämänhetkistä merkitystään. Kiitämme juhlassa läsnäolleita ja kaikkia, jotka ovat lähettäneet meille terveisensä! Teksti ja kuvat Päivi Nurmi-Steinke... Valtteri-Ankan ja Taika-Petterin esitystä. 24 11 2008 11 2008 25
kirkolliset toimitukset kaste Anna Emilia Huster synt. 13.06.2008 München kast. 06.09.2008 München, St. Johannes Meri Ellinor Bertram synt. 07.12.2007 kast. 07.09.2008 Passions-kirkko, Berliini Jalo Pauli Bogdanovic synt. 13.5.2006 Hampuri kast. 21.09.2008 Hampurin merimieskirkko Sophia Alessandra Giani synt. 02.07.2008 Frankfurt a.m. kast. 28.09.2008 Kriftel Ida Anna Laura König synt. 07.05.2008 Bad Soden kast. 14.09.2008 Karben Avioliittoon vihitty/avioliiton kirkollinen siunaaminen Niko Kunze Vanessa Kunze o.s. Felbeck 05.09.2008 Hilden Marc Alexander Beuth Hanna Leena Roiha 13.09.2008 St. Jakob, Schondorf Hendrig Sperling Nina Seider 20.09.2008 Kartzowin kyläkirkko, Potsdam Jonas Salonen Anita Kemppainen 27.09.2008 Bach-kirkko, Arnstadt RENKAAN AIKATAULUT: Rengas 12/2008 ilmestyy KV 48: joulukuun tapahtumatiedot artikkelit: 31.10. / srk-sivut: 31.10. Rengas 1-2/2009 ilmestyy KV 2 tammi- ja helmikuun tapahtumatiedot artikkelit: 1.12. / srk-sivut: 1.12. Ihmisläheisyys Mielestämme hyvä koulutus on ensiarvoisen tärkeää valtioiden ja kansakuntien kehityksessä. Tämän vuoksi Stora Ensosta on tullut ensimmäinen yrityskumppani UNICEFin maailmanlaajuiseen peruskoulutusohjelmaan. www.storaenso.com 26 11 2008