PÄÄTÖS Etelä-Suomi Nro 123/2017/2 Dnro ESAVI/1402/2015 Annettu julkipanon jälkeen 31.5.2017 ASIA Uudenkaupungin makeavesialtaan säännöstelyn muuttaminen, Uusikaupunki HAKIJA Uudenkaupungin kaupunki, Uudenkaupungin Vesi -liikelaitos HAKEMUKSEN VIREILLETULO Uudenkaupungin kaupungin Uudenkaupungin Vesi -liikelaitos on 11.2.2015 Etelä-Suomen aluehallintovirastoon toimittamassaan sekä 13.5.2015, 9.8.2016, 15.9.2016, 28.9.2016, 18.10.2016 ja 26.10.2016 täydentämässään hakemuksessa pyytänyt, että aluehallintovirasto muuttaa Länsi-Suomen vesioikeuden 8.4.1974 antamaan päätökseen nro 39/1974 Velhovesi ja Ruotsinvesi -nimisten merenlahtien rakentamiseen makeanveden altaaksi ja altaan säännöstelyyn sisältyvän lupaehdon 9) Uudenkaupungin kaupungissa. HAKEMUKSEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Vesilain (587/2011) 3 luvun 2 :n 4 momentti ja 1 luvun 7 :n 1 momentti AIKAISEMMAT PÄÄTÖKSET, ALUEEN KAAVOITUSTILANNE JA SUOJELUALUEET Päätökset Länsi-Suomen vesioikeus on 8.4.1974 antamallaan päätöksellä nro 39/1974 muun ohella myöntänyt Uudenkaupungin kaupunginhallitukselle vesilain mukaisen luvan Velhovesi ja Ruotsinvesi -nimisten merenlahtien rakentamiseen makeanveden altaaksi Uudenkaupungin kaupungissa ja Kalannin kunnassa, altaan säännöstelyyn sekä veden johtamiseen altaasta enintään 65 000 m 3 vuorokaudessa yhdyskunnan ja teollisuuden vedensaannin turvaamiseksi. Päätöksen lupaehto 9) on seuraava. 9) Velhoveden ja Ruotsinveden säännöstelyn ylärajana pidetään korkeutta NN -0,30 m. Säännöstelyn alaraja on aikana 15.5. - 15.9. korkeudessa NN -0,65 m ja muulloin korkeudessa NN -1,00 m. Säännöstelyn sekä ylä- ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO, YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE ymparistoluvat.etela@avi.fi puh. 0295 016 000 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela Hämeenlinnan päätoimipaikka Birger Jaarlin katu 15 PL 150, 13101 Hämeenlinna Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, 00521 Helsinki
2 (54) rajaa että alarajaa alennetaan kunkin tulevan vuosikymmenen alussa (v. 1980, 1990 j.n.e.) meren keskivedenpinnan muutoksesta johtuen 5,6 cm. Patoaukkojen avaamisessa ja sulkemisessa on vedenjuoksuttamisen osalta noudatettava seuraavia määräyksiä: a) Jos meriveden pinta on säännöstelyn ylärajan korkeudella tai sen yläpuolella, avataan vedenjuoksutusaukko, kun altaan vedenpinta on vähintään 10 cm meriveden pintaa korkeammalla, ja saadaan tämän korkeuseron vähentyessä pienemmäksi kuin 10 cm aukon sulkemiseen ryhtyä vasta sitten, kun korkeusero on enää 3 cm. Kun altaan vedenpinta on vähintään 15 cm meriveden pintaa ylempänä, on Vohdensaarenraumassa myös venesulun portit avattava, ja saadaan edellä mainitun korkeuseron vähentyessä pienemmäksi kuin 15 cm porttien sulkemiseen ryhtyä vasta sitten, kun korkeusero on vain 3 cm. b) Jos meriveden pinta on säännöstelyn ylärajan alapuolella ja altaan vedenpinta ylittää säännöstelyn ylärajan, avataan vedenjuoksutusaukkoa niin paljon, että vedenpinta laskee ylärajaan. c) Altaan vedenpinnan ollessa säännöstelyn ylärajan yläpuolella voidaan lisäksi myös Vinterinrauman sulkua käyttää altaasta suoritettavaan vedenjuoksuttamiseen, jos se jostain syystä osoittautuu tarpeelliseksi. d) Jos altaan vedenpinta on säännöstelyn ylärajan alapuolella, ei patoaukkojen kautta suoriteta vedenjuoksutusta. e) Venesulkujen portteja on kuitenkin aina avattava ja suljettava siten kuin se vesiliikenteen ja mahdollisen uiton vuoksi on tarpeellista. Korkein hallinto-oikeus on 3.4.1975 antamallaan päätöksellä nro 1375/75/MK muuttanut vesioikeuden päätöksen nro 39/1974 lupaehtoja 6) ja 20). Vesiylioikeus on 29.7.1980 antamallaan päätöksellä nro VYD 21/1975 pysyttänyt vesioikeuden päätöksen rahakorvausten osalta. Korkein oikeus on 31.5.1983 antamallaan päätöksellä nro 2832/82 kumonnut vesiylioikeuden päätöksen eräiden valittajien ranta-alueiden myyntiarvon alenemisesta vaadittujen korvausten osalta ja palauttanut asian näiltä osin vesioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Länsi-Suomen vesioikeus on 12.2.1982 antamallaan lainvoiman saaneella päätöksellä nro 19/1982 B jättänyt asian sillensä koskien Uudenkaupungin kaupungin hakemusta vesioikeuden päätöksen nro 39/1974 lupaehtoon 9) sisältyvän meren keskivedenpinnan muutoksesta johtuvan säännöstelyn ylä- ja alarajan alentamismääräyksen poistamiseksi, koska hakija on peruuttanut hakemuksensa katselmustoimituksen aikana. Länsi-Suomen vesioikeus on 4.8.1993 antamallaan lainvoiman saaneella päätöksellä nro 45/1993/4 jättänyt asian sikseen koskien Uudenkaupungin kaupungin hakemusta vesioikeuden päätöksen nro 39/1974 lupaehtoon 9) sisältyvän makeavesialtaan säännöstelyn ylärajan muuttamiseksi korkeu-
3 (54) teen NN +0,10 m ja säännöstelyrajojen alentamisehdon poistamiseksi, koska hakija ei ollut täydentänyt hakemustaan tarvittavilla lisäselvityksillä. Kaavoitustilanne Uudenkaupungin makeavesialtaan alueella on voimassa 25.8.1994 hyväksytty Uudenkaupungin yleiskaava 89515. Siinä on makeavesialtaan alueella merkitty kyläkeskuksen alueita (AT), loma-asuntoalueita (RA), retkeily- ja ulkoilualueita (VR), matkailupalvelujen alueita (RM), vesiliikenteen alueita (LV), luonnonsuojelualueita (SL), maa- ja metsätalousvaltaisia alueita (M), maa- ja metsätalousvaltaisia alueita, joilla on ulkoilun ohjaamistarvetta tai ympäristöarvoja (MU), ja vesialueita (W). Makeavesialtaan alueella on voimassa vuodesta 1979 lähtien 67 erillistä asemakaavaa. Makeavesialtaan alueelle on merkitty asuinrakennusten korttelialueita, maa- ja metsätalousalueita, joilla on erityisiä arvoja, maa- ja metsätalousalueita, loma- ja matkailualueita, suojaviheralueita, liikennealueita, suojelualueita, vesialueita, virkistysalueita ja yleisten rakennusten korttelialueita. Suojelualueet Uudenkaupungin makeavesialtaan alueella ja sen lähipiirissä sijaitsee kolme Natura 2000 -verkoston kohdetta sekä useita luonnonsuojelualueita. Nämä on esitetty seuraavassa taulukossa. Natura 2000 -verkoston kohteet Etäisyys ja suunta FI0200126 Uudenkaupungin saarnimetsät (SCI) 0 ja 1,5 km lounas Luonnonsuojelualueet ESA300272 Uudenkaupungin saarnimetsien luonnonsuojelualue 0 KPU020037 Selkämeren kansallispuisto 0 YSA207760 Landholminsisun luonnonsuojelualue 1,5 km lounas Luonnonsuojeluohjelma-alueet LHO020069 Pernukarin lehto 1,5 km lounas FI0200072 Uudenkaupungin saaristo (SCI/SPA) 0 Luonnonsuojelualueet KPU020037 Selkämeren kansallispuisto 0 YSA200134 Huhdan luonnonsuojelualue 0 YSA205142 Lamminjärvi 0 YSA230907 Lamminjärven luonnonsuojelualue 0 YSA202854 Hapenkari 2,5 km länsi YSA024651 Loukkarin luonnonsuojelualue I 4 km luode YSA024616 Loukkarin luonnonsuojelualue II 4 km luode YSA205521 Uudenkaupungin saaristo, Isopää 4,3 km luode YSA205950 Pamprinniemen ja Laitakarien luonnonsuojelualue 5,5 km pohjoinen YSA205475 Uudenkaupungin saaristo, Kajava 10 km luode YSA205549 Pookinmaa 7 km luode YSA201563 Uudenkaupungin saaristo, Rintala 6 km länsi YSA201562 Uudenkaupungin saaristo, Iso Kiuskeri 6 km lounas YSA201561 Uudenkaupungin saaristo, Iso Kiuskeri 6 km lounas YSA023563 Putsaaren Kleemolan luonnonsuojelualue 7,2 km lounas YSA024687 Putsaaren Krookinkin luonnonsuojelualue 6,8 km lounas YSA024622 Putsaaren Salmen luonnonsuojelualue 6,8 km lounas
4 (54) YSA203741 Humminaukko, Kapela 7 km etelä Luonnonsuojeluohjelma-alueet RSO020019 Uudenkaupungin saaristo 2,4 km länsi LVO020080 Lamminjärvi 0 LHO020068 Ruonajärven rantalehto 7 km lounas FI0200041 Kulju (SCI/SPA) 0 Luonnonsuojelualueet ESA300268 Kuljun luonnonsuojelualue 0 YSA206853 Kulju-Taipaleenlahti 0 YSA203156 Äijän luoto 0 Luonnonsuojeluohjelma-alueet AMO0203626 Takaperä 0 LVO020081 Kulju-Taipaleelahti ja Sirppujoen suisto 0 Natura 2000 -alueisiin kuulumattomat suojelualueet Etäisyys ja suunta Luonnonsuojelualueet ESA300270 Sirppujoen suiston luonnonsuojelualue 0 YSA205143 Sirppujoen suiston luonnonsuojelualue 0 YSA205721 Vuolan luonnonsuojelualue 0 MRA201305 Salmijärven luonnonsuojelualue 0 YSA022722 Katakarin lehto luonnonsuojelualue 1 km kaakko YSA206294 Lehtirannan luonnonsuojelualue 2,7 km itä YSA201689 Pitkäjärven luonnonsuojelualue (Uusikaupunki) 1,8 km koillinen YSA201690 Pitkäjärven luonnonsuojelualue (Laitila) 2,1 km koillinen YSA204792 Pitkäjärven palstat 2,4 km koillinen YSA023269 Pitkäjärven luonnonsuojelualue 2 km itä Luonnonsuojeluohjelma-alueet AMO020325 Huhti 0 LVO020081 Kulju-Taipaleelahti ja Sirppujoen suisto 0 LVO020048 Pitkäjärvi (Kalanti, Laitila) 2 km itä Uudenkaupungin saarnimetsät Natura 2000 -alue (FI0200126, SCI, 57 ha) muodostuu kahdesta erillisestä alueesta eli Pernunkarin ja Pappilanlahden ympäristöstä, joista jälkimmäinen sijoittuu makeavesialtaan alueelle. Natura-alueen suojeluperusteena on 4 luontotyyppiä: rannikon laguunit, jalopuumetsät, lehdot ja maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät. Natura-alueelle on perustettu luonnonsuojelualueita. Osa alueesta kuuluu Selkämeren kansallispuistoon. Uudenkaupungin saariston Natura 2000 -alueesta (FI0200072, SCI/SPA, 56 992 ha) noin 120 ha sijoittuu makeavesialtaan vaikutusalueelle. Naturaalueen saaristovyöhykkeet ovat Selkämeren laajimpia. Alueen kasvisto ja eläimistö on edustava ja lajistossa on myös harvinaisuuksia. Alue on merkittävä saaristolinnuston pesimäalue ja muutonaikainen levähdysalue. Natura-alueen suojeluperusteena on 25 luontotyyppiä, 3 luontodirektiivin liitteen II lajia ja 16 lintudirektiivin liitteen I lajia. Valtio omistaa saarista suurimman osan kuten myös uloimmasta vesialueesta. Alueella on yksityisiä suojelualueita, joista kolme sijoittuu makeavesialtaan vaikutusalueelle. Osa Natura-alueesta kuuluu Selkämeren kansallispuistoon.
5 (54) Kuljun Natura-alue (FI0200041, SCI/SPA, 472 ha) koostuu Kuljun ja Taipaleenlahden muodostamasta salmimaisesta sisälahdesta. Kuljun alue sijoittuu makeavesialtaan vaikutusalueelle. Kulju on matala ja ruovikkoinen merestä irti kuroutuva lahti ja se on merkittävä levähdysalue tuhansille vesilinnuille. Taipaleenlahti on hyvin sokkeloinen saarien, luotojen ja karien pirstoma sekä vesialueeltaan hyvin kivikkoinen. Natura-alueen suojeluperusteena on 8 luontotyyppiä, 1 luontodirektiivin liitteen II laji ja 32 lintudirektiivin liitteen I lajia. Osa Natura-alueesta on perustettu luonnonsuojelualueiksi. HAKEMUKSEN SISÄLTÖ Tarkoitus Uudenkaupungin makeanveden altaan vedenottoluvan haltija on Uudenkaupungin kaupunki, jonka vesihuollosta vastaa kaupungin liikelaitoksena toimiva Uudenkaupungin Vesi. Uudenkaupungin Vesi -liikelaitos käyttää Velhoveden ja Ruotsinveden merenlahtien muodostamaa ja merestä vuonna 1965 erotettua Uudenkaupungin makeavesiallasta raakavesilähteenä yhdyskunnan ja teollisuuden vedensaannin turvaamiseksi altaan rakentamista ja säännöstelyä koskevan Länsi-Suomen vesioikeuden 8.4.1974 antaman päätöksen nro 39/1974 mukaisesti. Uudenkaupungin Vesi -liikelaitos toimittaa talousvettä Uudenkaupungin kaupungin lisäksi Taivassalon, Vehmaan ja Kustavin kunnille sekä näissä kunnissa sijaitseville vesiosuuskunnille ja -yhtymille. Lisäksi Uudenkaupungin Vesi -liikelaitos toimittaa raakavettä kaupungin teollisuuslaitoksille. Makeanveden altaasta otetaan vettä keskimäärin noin 8 000 m 3 vuorokaudessa. Vedenottomäärän ennustetaan kasvavan seuraavina vuosina uusien teollisuuslaitosten valmistumisen myötä. Päätöksen nro 39/1974 lupaehtoa 9) ei ole muutettu ja siinä määrätään altaan säännöstelylle vedenkorkeuden ylä- ja alarajat sekä se, miten ylärajaa voidaan ylittää. Altaan alueella tapahtuva maan kohoaminen on lupaehdossa otettu huomioon siten, että säännöstelyn ylä- ja alarajaa alennetaan kunkin uuden vuosikymmenen alussa 5,6 cm. Näin on tehty jo neljä kertaa, minkä seurauksena säännöstelyrajoja on alennettu yhteensä 22,4 cm. Se vastaa altaan vesitilavuuden pienentymistä 8,3 milj. m 3 eli noin 5 % alkuperäisestä kokonaistilavuudesta. Maan kohoaminen altaan alueella ei kuitenkaan ole toteutunut kuluneen yli 40 vuoden aikana lupaehdossa 9) tarkoitetun mukaisesti, joten meriveden keskivedenkorkeuden ennusteet ovat muuttuneet oleellisesti tänä aikana. Olosuhteiden muuttuminen on johtanut siihen, että altaan säännöstely lupaehdon 9) ylärajan mukaisesti on muuttunut mahdottomaksi. Altaan vedenpintaa ei pystytä pitämään säännöstelyn ylärajan alapuolella, koska altaasta ei pystytä juoksuttamaan vettä merenpinnan ollessa altaan pintaa korkeammalla tasolla.
6 (54) Uudenkaupungin Vesi -liikelaitos on pannut vireille hakemuksen makeavesialtaan säännöstelyn lupaehdon 9) muuttamiseksi sellaiseksi, että sen noudattaminen on mahdollista olosuhteiden muututtua. Tarkoituksena ei ole altaan vedenpinnan nosto tai lasku, vaan säilyttää ja laillistaa nykyinen altaan vedenpinnan taso. Vesialuetiedot Makeanveden allas Valuma-alue Merenlahdista patoamalla eristetty Uudenkaupungin makeanveden allas valmistui vuonna 1965. Se koostuu Velho- ja Ruotsinvesi -nimisistä vesialueista, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 37 km 2. Velhovesi sijaitsee pohjoisosassa allasta ja se on tasapohjainen ja suhteellisen matala vesialue. Sen keskisyvyys oli altaan valmistuessa 3,2 m, mutta orgaanisen aineksen laskeutuminen ja sedimentoituminen ovat madaltaneet jonkin verran sen keskisyvyyttä. Ruotsinvesi sijaitsee eteläosassa allasta ja sen keskisyvyys on 5,9 m. Altaan keskimääräiseksi vesisyvyydeksi arvioitiin sen valmistuessa noin 4,4 m. Keskivedenkorkeudella altaan vesitilavuudeksi on arvioitu 165 milj. m 3. Allas rajoittuu Uudenkaupungin sisäsaariston ja Selkämeren merialueisiin. Makeanveden altaan koko valuma-alue on pinta-alaltaan noin 498 km 2. Tästä suurimman osan muodostaa altaan Velhoveden itäosaan eli Torlahdenpuhtiin laskeva Sirppujoki, jonka valuma-alue on yli 86 % koko valumaalueesta. Sirppujoki on keskisuuri kangasmaiden joki ja sen pituus on noin 26 km. Joen valuma-alueen pinta-ala on 438 km 2 ja järvisyys 1,9 %. Alivirtaama on 0 m 3 /s ja keskivirtaama 3,1 m 3 /s. Joen ylivirtaama on 50 m 3 /s ja joki on erittäin tulvaherkkää aluetta. Tulvaherkkyyttä lisäävät vielä valumaalueen vähäinen järvisyys ja pieni suomaiden osuus, jolloin valumavesi pidättyy huonosti. Vesitase Makeanveden altaan vesitaseessa tuleva vesi sisältää Sirppujoen tulovirtaaman sekä sadannan altaan vesipintaan. Sirppujoen virtaamat olivat vuonna 2012 keskimääräistä suurempia ja tulovirtaama oli 4,97 m 3 /s, kun vuosien 2000 2005 keskiarvo oli 3,04 m 3 /s. Altaan tulovirtaamaksi arvioitiin 156,7 milj. m 3 vuonna 2012. Sademääräksi arvioitiin vesipintaa kohden 753 mm eli 27,86 milj. m 3 vuodessa. Altaasta poistui vettä haihtumalla, vedenotossa ja veden juoksutuksessa. Haihtuneen veden määrä arvioitiin viisivuotiskauden 1996 2000 keskiarvona, jolloin vesipinnasta haihtui 460 mm eli 17,2 milj. m 3 vuodessa. Vuonna 2012 Uudenkaupungin Vesi -liikelaitoksen vedenottomääräksi mitattiin noin 2,95 milj. m 3 ja siten mereen juoksutettiin vettä 164,4 milj. m 3. Allas on luonteeltaan läpivirtausallas. Altaaseen tuleva virtaama poistuu altaasta käytännössä saman vuoden aikana. Altaan vesitase vaihtelee vuosittain tulovirtaamasta riippuen. Alkuvuodet 2000-luvulla (2002 ja 2003) olivat vähäsateisia, jolloin tulovirtaama oli huomattavasti keskiarvoa ja
Juoksutukset Vedenkorkeudet 7 (54) vuoden 2012 virtaamaa pienempi. Vuosina 2004, 2006, 2008, 2011 ja 2012 tulovirtaama oli keskiarvoa suurempi. Vuonna 2008 tulovirtaama oli poikkeuksellisen suuri eli 8,6 m 3 /s, mikä johtui erittäin runsassateisesta vuodesta ja leudoista talvikuukausista. Tällöin juoksutusmäärä lisääntyi samassa suhteessa tulovirtaaman ja sadannan kanssa. Säännöstely ja sen seurauksena toteutettavat juoksutukset vaikuttavat eniten altaan vesitilavuuteen, sillä altaan vuoden 2012 vesitaseen mukaan noin 89 % tulleesta vedestä poistui altaasta juoksuttamalla. Makeanveden altaalla on yksi juoksutusaukko ja kaksi venesulkua. Juoksutusaukko ja toinen venesulku sijaitsevat altaan eteläpäässä Järvenkarin ja Karhuluodon välisessä padossa. Niistä käytetään nimitystä Vohdensaarenrauman juoksutusportti ja venesulku. Altaan toinen venesulku sijaitsee altaan luoteisosassa Velhoveden länsipäässä ja on nimeltään Vintrinrauman venesulku. Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksessä nro 39/1974 on lupaehdoissa 3) ja 4) määrätty venesulkujen ja juoksutusaukon rakenteellisista mitoista. Venesulkujen vapaa ja hyödyllinen leveys on oltava vähintään 4,0 m ja hyödyllinen pituus vähintään 12,0 m. Juoksutusaukon vapaan leveyden on oltava vähintään 6,0 m. Juoksutusaukon ja venesulkujen pohjan on oltava korkeudessa NN -5,00 m tai alempana. Venesulut ovat rakenteeltaan samanlaisia ja kaksiosaisia siten, että yläosan ollessa avattuna vedensyvyys on portin kohdalla 2,20 m sekä vapaa alikulkukorkeus Vohdensaarenraumassa 1,90 m ja Vintrinraumassa 2,10 m. Patoaukkojen edustalle on kaivettu leveä väylä sekä altaan että meren puolelle. Vohdensaarenrauman juoksutusportti on automatisoitu vuonna 2000 ja se voi toimia juoksutustilanteissa automaattisesti. Porttia voidaan myös kauko-ohjata vesilaitokselta käsin tai käyttää manuaalisesti paikan päällä. Lupaehdoissa on juoksutusluukun lisäksi määrätty Vohdensaaren venesulun avaamisesta, kun vesipintojen ero on yli 15 cm. Lisäksi on annettu lupa veden juoksutukseen Vintrinrauman venesulun kautta, mikäli se on altaan ylärajan ylittyessä tarpeellista. Venesulkuja voi ohjata turvallisuussyistä vain manuaalisesti paikan päällä. Käytettäessä venesulkua juoksutukseen lukitaan sulku auki -asentoon. Tällöin veneliikenne sulun läpi ei ole mahdollista. Venesulkujen juoksutuskäyttöön liittyy onnettomuusriski, sillä veneilijät ja kalastajat eivät välttämättä ole tietoisia voimakkaasta virtauksesta sulun läheisyydessä. Vedenkorkeudet makeanveden altaan ja meren puolella mitataan päivittäin automaattisesti Vohdensaarenrauman juoksutusportilla ja ne rekisteröityvät vesilaitoksen tietokantaan. Vedenkorkeudet altaalla ja meressä ovat vaihdelleet vuosina 2001 2013 säännöstelyn ylärajan molemmin puolin. Käytännössä altaan kuukausikeskiarvot ovat olleet kaikkina vuosina yli sään-
8 (54) nöstelyn ylärajan. Merivedenkorkeuden kuukausikeskiarvo on ollut myös pidempiä jaksoja altaan säännöstelyn ylärajan yläpuolella. Altaan vedenkorkeuteen vaikuttavat eniten vallitsevat hydrologiset olosuhteet. Valuma-alueen virtaama riippuu sadannasta, sateen varastoitumisesta lumipeitteeseen, sulannasta, haihdunnasta ja veden varastoitumisesta maaperään tai vesistöihin. Tavallisesti valumassa esiintyy kaksi maksimija kaksi minimikautta vuoden aikana. Maksimikaudet sijoittuvat kevään sulamiskauteen ja syksyn sateisimpaan aikaan. Keväällä talven aikana maahan kerrostunut lumi sulaa hyvin lyhyessä ajassa ja aiheuttaa suuren ja äkillisen valuman, josta usein on seurauksena Sirppujoen tulviminen. Valuma-alueen suuri koko ja pieni järvisyysprosentti aiheuttavat voimakkaita virtaaman vaihteluita ja kasvattavat ylivaluman määrää. Valuma-alueella ei myöskään sijaitse turvemaita, joihin vesi voisi pidättäytyä. Syysvalunta jakaantuu useampiin kertoihin pidemmälle aikavälille ja on usein määrältään pienempi ja kestoltaan lyhyempi. Leudot ja sateiset alkutalvet ovat kuitenkin kasvattaneet valumaa entisestään. Syysvalumakausi kestää syyskuun alusta pysyvän lumipeitteen tuloon asti. Alivalumakaudet sijoittuvat talveen ja kesään. Haihdunta on talvisin erittäin vähäistä. Talvisin ei juuri esiinny valuntaa, sillä sade tulee pääosin lumena ja maa on jäässä. Tämän vuoksi talvikaudella vedenpinta altaassa usein laskee ja juuri ennen kevään sulamiskauden alkamista saavutetaan talvikauden minimi. Kesällä haihdunta on puolestaan suurta eivätkä loppukesän sateetkaan aina riitä nostamaan vedenkorkeutta altaalla. Tavallisesti vedenkorkeus laskee kesän aikana syyskuun alkuun saakka, jolloin saavutetaan kesäkauden minimiarvo. Jos kesä on erittäin sateinen, altaan pinta saattaa nousta niin korkealle, että vettä voidaan juoksuttaa. Hakemuksen mukaan altaan tunnusomaiset vedenkorkeudet vuosijaksolta 2001 2012 ovat seuraavat: NN ± m Aika Ylivedenkorkeus HW +0,445 joulukuu 2002 Keskivedenkorkeus MW -0,241 - Alivedenkorkeus NW -0,506 syyskuu 2003 Yli- ja alivedenkorkeuksien erotuksen mukaan altaan vedenkorkeus voi vaihdella huomattavan suurella korkeusvälillä. Altaan vedenkorkeuteen vaikuttavat tulovirtaaman määrä ja merivedenkorkeuden vaihtelu sekä vallitsevat sääolosuhteet. Makeanveden altaan ja Vintrinrauman venesulun suunnitelmien perusteella arvioitu altaan keskivedenkorkeus luvan antohetkellä vuonna 1974 on ollut NN -0,25 m. Altaan vedenkorkeutta on seurattu säännöllisesti vuodesta 1967 lähtien ja vedenkorkeus on mitattu keskimäärin 2 3 kertaa viikossa. Arkistoidut vedenkorkeushavainnot puuttuvat vuosilta 1990, 1995 ja 2000. Vedenkorkeushavaintojen mukaan altaan keskivedenkorkeus on pysynyt suunnilleen alkuperäisen suunnitelman mukaisella tasolla NN -0,25 m koko seurannan ajan. Allasta ympäröivään maanpintaan nähden keskivedenkor-
9 (54) keus ei ole muuttunut altaan käytön aikana. Meren havaittu keskivedenkorkeus on ollut säännöstelyn ylärajan yläpuolella 1980-luvulta lähtien. Altaan säännöstely Uudenkaupungin makeanveden altaan säännöstelyn tärkein tavoite on raakavedenhankinta. Vedenhankinnan kannalta oleellisinta on raakaveden riittävyys ja hyvä laatu. Tavoitteeseen voidaan päästä vain ylläpitämällä altaassa sellaista vedenkorkeutta, jolla voidaan taata raakaveden riittävyys ja järjestää juoksutukset siten, että vedenlaatu säilyy mahdollisimman hyvänä. Lähtökohtana suunnitelmassa oli, että altaan vedenkorkeus seuraisi mahdollisimman hyvin merivedenkorkeuden vaihteluita. Altaan vedenkorkeuksia oli tarkoitus säännöstellä keskivedenkorkeuden alapuolella ja ylärajan yläpuolella vedenkorkeus olisi seurannut meren korkeusvaihteluita. Koska allas on läpivirtausallas, säännöstelyllä pyritään välttämään tarpeetonta padotusta ja pitämään vedenkorkeus altaalla mahdollisimman tasaisena merivedenkorkeuden vaihteluista huolimatta. Tämä palvelee myös virkistyskäyttäjiä ja rannanomistajia siten, että suuret vedenkorkeuden vaihtelut eivät aiheuta vettymishaittaa kiinteistöillä. Lisäksi säännöstelyn tavoitteena on estää suolaisen meriveden pääsy altaaseen, sillä se vaarantaisi raakaveden laadun. Lupaehdon 9) mukaan tilanteessa, jossa merivedenkorkeus ylittää säännöstelyn ylärajan, on määrätty juoksuttamisesta silloin, kun altaan vedenkorkeus on 10 cm korkeammalla kuin merivedenkorkeus. Luonnonolosuhteiden muuttumisen vuoksi makeanveden altaan säännöstelyn lupaehtojen toteuttamisessa on muodostunut hankalaksi säännöstelyn yläraja lupaehdossa 9). Alkuperäisen lupaehdon mukaan altaan säännöstelyn yläraja oli NN -0,30 m. Ilmatieteen laitoksen keskivesitaulukoiden mukaan teoreettinen meren keskivedenkorkeus oli Raumalla vuonna 1974 NN -0,323 m eli vain 23 mm alempana kuin altaan säännöstelyn yläraja. Altaan säännöstelyrajojen muutos sidottiin lupaehtojen antamisen yhteydessä Rauman mareografiaseman teoreettiseen meren keskivedenkorkeuteen, jonka muutosvauhti 1970-luvulla oli -5,9 mm vuodessa. Lupaehdon 9) mukaisen arvon -5,6 mm vuodessa katsottiin ilmeisesti vastaavan Uudenkaupungin tilannetta. Lupaehtoon 9) lisättiin joka kymmenes vuosi toteutettava säännöstelyrajojen alentaminen 5,6 cm, jota ei alkuperäisessä suunnitelmassa ollut. Vuoteen 2010 mennessä säännöstelyrajoja on siten alennettu jo neljä kertaa eli yhteensä -22,4 cm. Tällä hetkellä säännöstelyn yläraja on siten NN -0,524 m. Ilmatieteen laitoksen teoreettisten keskivesitaulukoiden mukaan todellinen meren keskivedenkorkeuden muutos Raumalla vuodesta 1974 vuoteen 2010 on kuitenkin ollut vain -14,8 cm. Tämän tiedon perusteella keskivedenkorkeuden muutos myös Uudessakaupungissa on ollut ennakoitua hitaampaa ja todellisen säännöstelyn ylärajan tulisi olla lähellä tasoa NN -0,448 m. Käytännössä voimassa oleva lupaehto on alun perinkin ollut sellainen, että vedenpintaa altaassa ei lupaehtoa noudattamalla voida pitää säännöstelyn ylärajan alapuolella.
10 (54) Käsite teoreettinen keskivesi on otettu käyttöön, sillä Suomen rannikolla merivedenkorkeus suhteessa geodeettisiin korkeusjärjestelmiin laskee koko ajan. Teoreettinen keskivesi on Ilmatieteen laitoksen tuottama matemaattinen ennuste, joka seuraa merivedenkorkeuden muutoksia pitkällä aikavälillä. Teoreettiseen keskivedenkorkeuteen vaikuttavat maanpinnan kohoaminen, merivedenkorkeuden hidas nousu sekä tuulien muutokset. Alkuperäisiä lupaehtoja annettaessa on oletettu, että teoreettinen keskivesi laskee samaa vauhtia vuosikymmenestä toiseen. Keskivedenkorkeus onkin laskenut tasaisesti Suomen rannikolla aina 1980-luvulle saakka, koska maankohoaminen ja merivedenkorkeuden nousu ovat tapahtuneet vakionopeudella. Lineaarinen lasku on kuitenkin loppunut vuoden 1990 jälkeen. Tähän ovat olleet syynä länsituulten lisääntyminen ja Itämeren vedenpinnan ennakoitua suurempi nousu. Merivedenkorkeuden nousu on myös kiihtynyt 1990-luvulla ilmastollisista tekijöistä johtuen. Teoreettisen keskiveden muutosluvuissa havaittua merenpinnan nousun kiihtymistä on kompensoitu vähentämällä vuoden 2003 2005 keskivedenkorkeuden muutosluvuista 3 mm vuodessa. Myöhemmin muutoslukuja on säädetty uusimpien merenpintaennusteiden mukaisesti. Muutosten vaikean ennustettavuuden takia näitä teoreettisia keskivesiä määritetään nykyään kerrallaan vain noin viideksi vuodeksi eteenpäin. Kymmenvuotiskorjaukset altaan säännöstelyrajoihin ovat olleet toimimaton ratkaisu määritettäessä säännöstelyn ylärajaa. Teoreettisen keskivedenkorkeuden muutos ei ole ollut lineaarinen enää 1980-luvun jälkeen, vaan se on hidastunut selvästi. Lisäksi mitattu merivedenkorkeus vaihtelee teoreettisen keskivedenkorkeuden ylä- ja alapuolella vuodenajasta ja sääoloista riippuen, mikä tekee keskivedenkorkeudesta huonon säännöstelyn ylärajan. Nykyistä altaan säännöstelyä toteutetaan merivedenkorkeuden vaihtelun ehdoilla. Lupaehdon 9) mukaisen ylärajan noudattaminen on tullut mahdottomaksi, sillä altaasta ei voida juoksuttaa vedenpintaa alemmaksi, kuin meriveden pinta on. Lupaehdossa mainittua määräystä lupaehdon mukaisesta ylärajan ylittämisestä on pyritty noudattamaan. Juoksutusportit avataan silloin, kun altaan vedenpinta on 10 cm meriveden pintaa korkeammalla, ja suljetaan, kun korkeusero on enää 3 cm. Juoksutuksia on pyritty toteuttamaan lupaehdon mukaisesti, vaikka se ei vedenkorkeushavainnoista lasketuista kuukausikeskiarvoista ole nähtävissä. Lupaehdon 9) mukaista ylärajaa korkeampi vedenpinta on lisännyt altaan vesisyvyyttä ja tilavuutta. Tämä on estänyt altaan mataloitumista sekä hillinnyt ilmenneen kasvillisuushaitan leviämistä. Keväisin ja syksyisin juuri ennen sulamis- ja sadevesien tuloa on altaan vedenpintaa pyritty laskemaan Sirppujoen alajuoksulla esiintyvien tulvien estämiseksi. Säännöstelyn apuna käytetään Suomen ympäristökeskuksen luomaa Sirppujoen virtaamaennustetta. Lisäksi Ilmatieteen laitos on päivittäin julkaissut meriveden korkeuden kahden vuorokauden ennusteen vuoden 2014 alusta. Näiden lisäksi makeanveden altaalle ollaan Suomen ympäristökeskuksessa luomassa vesistömallia, jonka avulla voidaan ennustaa altaan pinnan korkeuksia ja kevättulvat noin kahta viikkoa aiemmin. Tämä mahdollistaa pa-
11 (54) remman ennakoivan säännöstelyn tulevaisuudessa, jolloin kevättulvien aiheuttamia ongelmia voidaan vähentää. Käytännössä nykyisin toteutettu säännöstely on mahdollistanut juoksutukset altaasta, jotka ovat välttämättömiä vedenlaadun kannalta. Lisäksi altaan vedenpinta on pystytty säännöstelyllä pitämään huomattavan tasaisena. Tästä on ollut etua erityisesti altaan virkistyskäytölle ja rantojen kiinteistönomistajille, sillä meriveden korkeusvaihtelut ovat olleet huomattavasti suurempia kuin altaan vedenkorkeusvaihtelut. Vedenlaatu Kevät- ja syystulvien aikana makeanveden altaan vedenlaatu heikkenee, koska Sirppujoen vedenlaatu heikkenee valumavesien huuhtomien ravinteiden ja kiintoaineen vuoksi. Tulva-aikana Sirppujoen valuma-alueelta huuhtoutuu usein myös happamuutta ja maaperän metalliyhdisteitä. Suurilla juoksutuksilla saadaan suurin osa huonolaatuisesta vedestä poistettua altaasta. Samalla täytyy kuitenkin ottaa huomioon veden riittävyys kesän alivalumakautena. Altaasta ei tule juoksuttaa keväällä vettä niin paljon, että kesävedenkorkeus jää liian matalalle. Tällöin vedenotto vaikeutuu, kun vedenlaatu kuivan kesän aikana heikkenee, koska vedenpinta laskee edelleen haihtumisen ja vedenoton seurauksena. Tämän vuoksi keväällä tulee valmistautua jo mahdolliseen kuivaan kesään nostamalla varastovedenkorkeutta altaassa. Vesien- ja merenhoitosuunnitelmat Uudenkaupungin makeavesiallas sisältyy Kokemäenjoen Saaristomeren Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaan vuosille 2016 2021 ja Eurajoen Lapinjoen Sirppujoen pintavesien toimenpideohjelmaan vuosille 2016 2021. Uudenkaupungin makeavesiallas (Ruotsinvesi Velhovesi) on vesienhoitosuunnitelmassa nimetty voimakkaasti muutetuksi vesialueeksi ja Sirppujoki voimakkaasti muutetuksi jokimuodostumaksi. Sirppujoki on kemiallisen tilan osalta luokiteltu hyvään luokkaan ja ekologisen tilan osalta tyydyttävään luokkaan. Makeavesiallas on luokiteltu kemiallisen ja ekologisen tilan osalta hyvään luokkaan. Vesienhoitosuunnitelman pintavesimuodostumien yleisenä tilatavoitteena kaudella 2016 2021 on hyvässä tilassa olevien vesistöjen säilyttäminen hyvässä tilassa ja hyvää huonommassa tilassa olevien vesistöjen osalta hyvän tilan saavuttaminen. Sirppujoen ja makeavesialtaan osalta tavoitetila vuoteen 2021 on paras saavutettavissa oleva tila. Valtioneuvosto on 3.12.2015 hyväksynyt Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman vuosille 2016 2021. Siinä on esitetty yleiset ympäristötavoitteet. Nämä ihmisen toiminnasta johtuvat yleiset tavoitteet ovat: 1. Rehevöityminen ei haittaa Itämeren ympäristöä. 2. Haitalliset aineet eivät haittaa meren ekosysteemin toimintaa tai kalan ja riistan käyttöä ihmisravintona. 3. Itämeren kaikkien luontaisten lajien suojelun taso on suotuisa ja niiden pitkäaikainen säilyminen on turvattu.
Haettu lupaehdon muutos Vesiraja- ja kiinteistötiedot Muutetun lupaehdon vaikutukset 12 (54) 4. Merenkulku on turvallista ja sillä on mahdollisimman vähän haitallisia ympäristövaikutuksia. 5. Merellisten luonnonvarojen käyttö on kestävää. 6. Merellisellä aluesuunnittelulla ehkäistään merialueiden käytön ristiriitoja. Edellä kohdassa hakemuksen sisältö sanotuilla perusteilla ja makeanveden altaan säännöstelyn käytännön toteutuksessa ilmenneiden ongelmien poistamiseksi hakija on pyytänyt, että aluehallintovirasto muuttaa Länsi-Suomen vesioikeuden 8.4.1974 antaman päätöksen nro 39/1974 lupaehdon 9) seuraavaksi. Säännöstelyn ylärajaksi asetetaan NN -0,15 m. Säännöstelyn alaraja noudattaa murtoviivaa, joka talviaikana (16.9. 14.5.) on korkeudessa NN -0,85 m ja kesäaikana (15.5. 15.9.) korkeudessa NN -0,5 m. Makeanveden altaan vedenkorkeutta säännöstellään seuraavin määräyksin: - Altaan vedenpinta on juoksutuksin pidettävä säännöstelyn ylärajan NN -0,15 m alapuolella aina kun se meriveden pinnan korkeuden perusteella on mahdollista. - Altaan vedenpinta pyritään juoksutuksin pitämään tasolla NN -0,25-0,35 m. - Altaan vedenpinnan ollessa säännöstelyn ylärajan yläpuolella ja merivedenpinnan ollessa vähintään 10 cm altaan vesipintaa alempana, voidaan Vohdensaarenraumassa ja Vintrinraumassa myös venesulun portit avata. - Jos altaan vedenpinta on tason NN -0,35 m alapuolella, ei patoaukkojen kautta suoriteta vedenjuoksutusta. - Esitetyt säännöstelyrajat sidotaan teoreettiseen keskivedenkorkeuteen Uudessakaupungissa siten, että säännöstelyn yläraja on aina + 31 cm korkeammalla ja alaraja vastaavasti talviaikana (16.9. 14.5.) -39 cm ja kesäaikana (15.5. 15.9.) -4 cm matalammalla teoreettista keskiveden pintaa. Hakija on hankkinut Maanmittauslaitokselta selvityksen vuodesta 1974 alkaen suoritetuista vesijätön lunastustoimituksista ja laillisen vesirajan (rantaviivan) nykyisestä sijainnista makeavesialtaan kaikilla rantakiinteistöillä ja Sirppujoen osalta Kalantiin asti. Maanmittauslaitoksen määrittämä laillisen vesirajan sijainti on esitetty kiinteistötietokartoilla (mittakaava 1:5 000) ja Maanmittauslaitoksen selvitykseen perustuva yhteenveto tehdyistä vesijätön lunastuksista on hakemuksen liitteenä. Hakemuksen mukaan haettu makeanveden altaan lupaehdon 9) muuttaminen ja säännöstelyn ylärajan nostaminen vastaamaan tosiasiallisesti toteutettua altaan säännöstelyä ei käytännössä muuta vedenkorkeuksia
13 (54) altaalla eikä jo yli kymmenen vuotta vallinnut tilanne siten muutu. Lupaehdon muutoksesta ei oleteta koituvan kiinteistönomistajille vettymis- tai muuta haittaa. Lupaehdon muuttamisella ei ole vaikutusta myöskään luontoon, kalastoon, muuhun eläimistöön tai kasvillisuuteen altaalla eikä kalastukseen tai muuhun vesistön käyttöön. Lupaehdon muuttaminen ei edellytä muutoksia tai toimenpiteitä altaan juoksutus- ja sulkurakenteiden osalta. Keskivedenkorkeuden muuttuminen Altaan vedenkorkeushavainnoista on laadittu yhteenvetokuvat, joissa on esitetty altaan tunnusomaiset vedenkorkeudet ja merivedenkorkeus vuodesta 1967 lähtien sekä altaan säännöstelyn ylärajan muuttuminen. Altaan keskivedenkorkeus on pysynyt suunnilleen suunnitelman mukaisella tasolla NN -0,25 m koko seurannan ajan. Voimassa olevan luvan mukainen säännöstelyn yläraja ei ole altaan vedenkorkeuden yläraja, vaan se on raja, missä juoksutussääntö muuttuu. Lupaehdon 9) perusteella altaan keskivedenkorkeus voi olla säännöstelyn ylärajan yläpuolella ja lupaehdon mukaan säännöstelyn yläraja vaikuttaa altaan juoksutukseen seuraavasti: - Altaan vedenpinnan ollessa säännöstelyn ylärajan alapuolella juoksutuksia ei suoriteta. - Jos altaan vedenpinta on ylärajan yläpuolella ja merivedenpinta ylärajan alapuolella, altaan vedenpinta on laskettava säännöstelyn ylärajan tasoon. - Jos merivedenpinta on säännöstelyn ylärajan korkeudella tai sen yläpuolella, juoksutus altaasta aloitetaan altaan vedenpinnan ollessa vähintään 10 cm merivedenpintaa korkeammalla ja juoksutusaukkoa saadaan ryhtyä sulkemaan vasta sitten, kun korkeusero on enää 3 cm. Kun altaan vedenpinta on vähintään 15 cm merivedenpintaa ylempänä, on vettä juoksutettava myös Vohdensaarenrauman venesulun portin kautta ja porttien sulkemiseen saadaan ryhtyä, kun vedenkorkeusero on vain 3 cm. Säännöstelyn yläraja on laskenut lupaehdon 9) mukaisesti tasolta NN -0,30 m tasolle NN -0,524 m eli muutos on -22,4 cm. Todellisuudessa merivedenpinta ei ole laskenut näin paljon. Teoreettinen meriveden keskivedenkorkeus Rauman asteikolla on vuodesta 1974 vuoteen 2010 laskenut 14,8 cm. Altaan suunniteltu keskivedenkorkeus vuonna 1974 oli NN -0,25 m ja kun huomioidaan meren teoreettisen keskivedenkorkeuden muutos, nykyinen keskivedenkorkeus olisi NN -0,398 m. Teoreettinen meren keskivedenkorkeus Rauman asteikolla vuonna 1974 oli NN -0,32 m eli 2 cm säännöstelyn ylärajan alapuolella ja vastaavasti vuonna 2010 NN -0,47 m eli 5 cm säännöstelyn ylärajan yläpuolella. Teoreettinen meren keskivedenkorkeuden nousu suhteessa säännöstelyn ylärajaan on ollut 7 cm, mikä muuttaa altaan lupaehdon 9) mukaista juoksutusta nostaen altaan keskivedenkorkeutta. Tämän vaikutus altaan keskivedenkorkeuteen on arvioitu olevan 3 5 cm, minkä perusteella altaan voimassa olevan lupaehdon mukaan arvioitu nykyinen keskivedenkorkeus olisi noin NN -0,35 0,37 m. Tämä tarkoittaa sitä, että altaan nykyinen ja lupa-
14 (54) ehdon 9) haetun muutoksen jälkeinen keskivedenkorkeus NN -0,25 m on 10 12 cm lupaehdon mukaan arvioitua nykyistä keskivedenkorkeutta korkeammalla. Maa-alueiden vettyminen ja kuivatushyödyn menetys Keskivedenkorkeuden noususta aiheutuvia edunmenetyksiä ovat yleensä maa-alueiden muuttuminen vesialueeksi ja ranta-alueiden vettyminen. Tässä tapauksessa keskivedenkorkeus ei ole noussut allasta ympäröivään maanpintaan nähden, mutta voimassa olevan lupaehdon 9) mukaan altaan keskivedenkorkeutta olisi pitänyt alentaa. Lupaehtoon 9) haettu muutos voimassa olevan lupaehdon mukaiseen nykyiseen altaan keskivedenkorkeuteen nähden ei siten aiheuta maa-alueiden vettymishaitan lisääntymistä vaan kuivatushyödyn menetyksen. Altaan vedenkorkeushavaintojen perusteella keskivedenkorkeus ei ole muuttunut altaan toiminnan aikana ympäröivään maanpintaan nähden. Maa-alueita ei ole muuttunut vesialueiksi, vaikka altaan nykyinen keskivedenkorkeus on lupaehdon 9) mukaista arvioitua keskivedenkorkeutta korkeammalla. Tämän perusteella altaan vesiraja ei ole siirtynyt eikä haettu lupaehdon muutos edellytä pysyviä käyttöoikeusalueita. Altaan keskivedenkorkeus on pysynyt altaan toiminnan aikana tasolla NN -0,25 m. Rantojen todellinen vettymishaitta ei ole lisääntynyt keskivedenkorkeuden muutoksen vuoksi. Voimassa olevan lupaehdon 9) mukaan altaan vesipintaa olisi pitänyt laskea allasta ympäröivään maanpintaan nähden, mikä olisi aiheuttanut kuivatushyötyä mm. rantapelloille. Tältä osin ranta-alueille on aiheutunut kuivatushyödyn menetys. Alun perin altaan rakentamisen tavoitteena ei ole ollut maa-alueiden kuivatuksen parantaminen. Tässä esitetty edunmenetys ei ole todellinen vedenkorkeuden nousuun ja vettymishaittaan perustuva edunmenetys vaan laskelma kuivatushyödyn menetyksestä. Rantakiinteistöille on arvioitu kuivatushyödyn menetys 12 cm:n keskivedenkorkeuden muutoksen perusteella kaksijyvämenetelmällä. Eri maankäyttömuodoille on arvioitu vettymishaittakertoimet vettymisvyöhykkeittäin. Tarkasteltuja maankäyttömuotoja ovat pellot, metsät ja rakennetut rantakiinteistöt (loma-asunnot ja vakituiset asunnot). Pelloille edunmenetys on arvioitu salaojitetun pellon mukaan, jolloin vettymishaitta ulottuu 140 cm vesipinnan yläpuolelle. Pellon alarajalla (MW + 40 cm) pellon arvoksi on oletettu 30 % pellon täydestä arvosta. Peltoalueilla vettymisalue on jaettu kolmeen vettymisvyöhykkeeseen. Metsä- ja tonttimailla sekä muilla maaalueilla vettymishaitan on oletettu ulottuvan 80 cm keskivesipinnan yläpuolelle ja MW-tasolla maan arvo on 0 %. Vettymisalue on jaettu kahteen vettymisvyöhykkeeseen. Ranta-alueiden maankäyttö on arvioitu Maanmittauslaitoksen maastotietokannan mukaan ja rakennetut kiinteistöt on saatu Uudenkaupungin kiinteistörekisteristä. Alueen maastomalli on laadittu Maanmittauslaitoksen laserkeilauksen perusteella ja lisäksi on käytetty altaan vanhoja syvyyskarttoja. Korkeusaineisto vesirajan alueella on ollut puutteellista, sillä laserkeilaus-
15 (54) aineisto ei ulotu aivan nykyisen keskivedenkorkeuden tasolle eikä syvyyskäyritys kata matalia rantoja. Joiltakin osin vesirajan alueen korkeuksia on jouduttu interpoloimaan. Eri maankäyttömuotojen hinnat on arvioitu Maanmittauslaitoksen kauppahintatilaston perusteella. Peltojen yksikköhintana on käytetty arvoa 11 500 /ha. Metsämaan ja muun rakentamattoman maan arvona on käytetty 5 100 /ha. Rakennetun rantakiinteistön arvona on käytetty 24,65 /m 2 ja suurimpana pinta-alana edunmenetysten ja hyödyn arvioinnissa on käytetty 5 000 m 2, jolloin rakennetun kiinteistön enimmäisarvo on 123 250. Pinta-alan ollessa suurempi kuin 5 000 m 2 pinta-alan yksikköhinta pienenee suoraviivaisesti siten, että kiinteistön kokonaisarvo arvioinnissa on sama kuin 5 000 m 2 :n pinta-alalla eli 123 250. Kuivatushyödyn menetyksestä johtuva laskennallinen kokonaisedunmenetys 12 cm:n keskivedenkorkeuden muutoksen mukaan on arvioitu olevan 1 179 717 jakaantuen maankäyttömuodoittain seuraavasti: Edunmenetys ( ) Vapaa-ajan kiinteistöt -805 000 Vakituiset asuinkiinteistöt -198 386 Pelto- ja metsätilat -176 331 Yhteensä -1 179 717 Yllä olevassa ei ole erikseen eroteltu peltoja. Peltoja on myös vakituisilla asuinkiinteistöillä ja jonkin verran vapaa-ajan kiinteistöillä (pelto sijaitsee samalla kiinteistöllä kuin rakennus). Natura 2000 ja muut suojelualueet Makeavesialtaan keskivedenkorkeus on ollut koko toiminnan ajan nykyisellä tasolla. Lupaehdon 9) mukainen arvioitu säännöstelyn keskivedenkorkeus tulisi nykytilanteessa olla noin 12 cm alempana. Vedenpinnan laskeminen olisi aiheuttanut mm. rantojen mataloitumista ja vesialueen umpeenkasvun nopeutumista, joka olisi heikentänyt suojelualueiden luontoarvoja. Haettava muutos lupaehtoon 9) säilyttää altaan vesipinnan nykyisellä tasolla. Vedenkorkeuden pysyessä ennallaan vaikutuksia altaan vaikutusalueen Natura 2000 -verkoston kohteiden ja suojelualueiden suojeluarvoihin ei arvioida aiheutuvan. Vesien- ja merenhoitosuunnitelmat Haettu muutos lupaehtoon 9) ei muuta tilannetta nykytilanteeseen verrattuna. Siten Kokemäenjoen Saaristomeren Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseen muutettu lupaehto ei vaikuta. Vastaavasti voimassa olevan lupapäätöksen mukainen säännöstely ja vedenpinnan lasku heikentävät vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamista. Vedenpinnan ja vesitilavuuden säilyttäminen nykyisellä tasolla parantaa altaan puskurikykyä Sirppujoen happamia vesiä vastaan.
16 (54) Lupaehdon 9) muuttaminen ei vaikuta Suomen merenhoitosuunnitelmassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseen. Yleiset hyödyt Haettu lupaehdon 9) muuttaminen säilyttää makeavesialtaan keskivedenkorkeuden nykyisellä tasolla. Voimassa olevan luvan mukaisessa tilanteessa altaan nykyistä vedenpintaa tulisi laskea, jolloin muutetun lupaehdon 9) mukaisia yleisiä hyötyjä ovat: Kiinteistökohtaiset hyödyt - Säilyttää altaan keskivedenpinnan nykyisellä tasolla, jolla se on ollut koko altaan toiminnan ajan. - Estää rantojen mataloitumisen ja hidastaa vesialueen umpeenkasvua. - Säilyttää altaan vesirajan nykyisellään, jolloin vesialuetta ei muutu maa-alueeksi eikä muodostu vesijättöä. - Parantaa virkistyskäyttöä (rannan ja vesistön käyttö sekä maisema). - Rantakiinteistöjen arvo säilyy. - Vesitilavuuden pysyttäminen säilyttää altaan puskurikyvyn Sirppujoen happamia vesiä vastaan. Rantakiinteistöille sisältäen sekä lomakiinteistöt että vakituisen asutuksen on arvioitu lupaehdon 9) muuttamisen rahallinen hyöty. Rakennetun rantakiinteistön osalta hyöty on laskettu enintään 5 000 m 2 :n pinta-alalle ja arvona on käytetty 24,65 /m 2 kuten myös edunmenetysten arvioinnissa. Vesistöstä johtuvan arvon osuus on yleisesti arvioitu olevan 60 80 % rakennetun rantakiinteistön arvosta. Tämän perusteella vesistöstä johtuva kiinteistön arvo olisi 15 20 /m 2. Maanmittauslaitoksen kiinteistöjen kauppahintatilaston perusteella rantaan rajoittuvan ja ilman rantaa olevan rakennetun kiinteistön keskimääräinen hintaero Varsinais-Suomen alueella on ollut 7 /m 2. Näillä perusteilla arvioidaan Uudenkaupungin makeavesialtaan vesistöstä johtuvan arvon olevan 10 /m 2. Sirppujoen kiinteistöille on käytetty samaa arvoa. Vesistöstä johtuvasta kokonaisarvosta rannasta johtuvaksi osuudeksi arvioidaan 30 %, jolloin rannan osuus rantakiinteistön arvosta arvioidaan olevan enintään 3 /m 2. Loppuosa 70 % vesistön virkistyskäyttöarvosta muodostuu veden ja vesistön käytöstä eli 7 /m 2. Lupaehdon 9) muuttamisen ja altaan vesipinnan säilyttämisen nykyisellä tasolla on arvioitu aiheuttavan hyötyä seuraavasti: - Rannalle aiheutuva hyöty on 20 % => 0,2 x 3 /m 2 = 0,6 /m 2. - Vesistön ja veden käytölle aiheutuva hyöty on 5 % => 0,05 x 7 /m 2 = 0,35 /m 2. - Rakennetulle rantakiinteistölle aiheutuva hyöty on yhteensä 0,95 /m 2. Kertakaikkinen hyöty on maksimissaan 4 750, kun suurimpana pintaalana käytetään 5 000 m 2. - Hyöty on laskettu saman suuruisena lomakiinteistöille ja rantaan rajoittuville vakituisessa asuinkäytössä oleville kiinteistöille.
Edunmenetysten korvaaminen 17 (54) Hyöty on laskettu ainoastaan rakennetuille rantakiinteistöille. Laskennallinen kokonaishyöty haetulle lupaehdon 9) muuttamiselle on 2 490 468 jakaantuen maankäyttömuodoittain seuraavasti: Hyödyt ( ) Vapaa-ajan kiinteistöt 2 053 859 Vakituiset asuinkiinteistöt 436 609 Pelto- ja metsätilat - Yhteensä 2 490 468 Lähtökohtana edunmenetysten korvaamisessa on keskivedenkorkeuden todellinen muutos ranta-alueisiin nähden ja keskivedenkorkeuden muutos voimassa olevan lupaehdon 9) mukaiseen arvioituun keskivedenkorkeuteen nähden. Ranta-alueisiin nähden keskivedenkorkeus ei ole muuttunut, joten myös vesirajan sijainti on säilynyt. Lupaehdon 9) muuttamisen seurauksena maa-alueita ei muutu vesialueeksi, joten tältä osin hakija ei ole esittänyt edunmenetysten korvauksia eikä hakenut pysyviä käyttöoikeuksia. Lupaehdon 9) muuttaminen esitetyllä tavalla ei lisää vettymishaittaa. Rakennettujen kiinteistöjen ja metsäalueiden osalta hakemuksen mukaan ei aiheudu korvattavaa edunmenetystä, kun otetaan huomioon todellinen keskivedenkorkeuden muutos ranta-alueisiin nähden. Hakija on esittänyt, että rakennetuille rantakiinteistöille ja metsäalueille ei makseta korvauksia. Lupaehdon 9) muuttaminen hakemuksen mukaisesti aiheuttaa kuivatushyödyn menetyksen, kun keskivedenkorkeutta verrataan voimassa olevan luvan mukaiseen arvioituun keskivedenkorkeuteen. Hakija on esittänyt, että peltokiinteistöille maksetaan kertakaikkinen korvaus kuivatushyödyn menetyksestä, jos vedenpinnan alentamisesta olisi peltokiinteistölle selkeästi aiheutunut kuivatushyötyä. Mikäli pelto sijoittuu rakennetulle rantakiinteistölle tai pellon omistajalla on rakennettu rantakiinteistö muualla vaikutusalueella, korvaussummasta vähennetään hankkeesta aiheutuva hyöty. Hakija on esittänyt, että peltokiinteistölle maksetaan kertakaikkinen korvaus kuivatushyödyn menetyksestä, mikäli kiinteistön laskennallinen edunmenetys on vähintään 1 000. Hakijan esittämä korvattava kertakaikkinen edunmenetys peltojen menetetystä kuivatushyödystä on yhteensä 65 703. Yleinen tarve Uudenkaupungin makeanveden allas on valmistunut vuonna 1965. Siitä lähtien se on toiminut alueen raakavesivarantona. Altaan vettä käytetään yhdyskunnan talousveden valmistukseen ja sellaisenaan teollisuuden tarpeisiin. Vaihtoehtoisia pintavesilähteiksi soveltuvia vesistöjä ei alueella ole ja pohjavesivarannot ovat vähäiset ja heikkolaatuiset. Nykyisen lupaehdon 9) mukainen säännöstely uhkaa allasta seuraavista syistä:
18 (54) 1) Nykyisten lupaehtojen mukainen säännöstely johtaa siihen, että altaan vesitilavuus vähenee, jolloin vedenlaadun vaihtelut voimistuvat. Sirppujoen valuma-alueen poikkeuksellinen ja ph-ongelmille altis maaperä yhdistettynä altaan nopeutuvaan läpivirtausaikaan aiheuttaa lisääntyvää herkkyyttä happamuudelle ja sen seurannaisvaikutuksille. 2) Nykyisten lupaehtojen mukainen säännöstely johtaa altaan mataloitumiseen, josta seuraa rehevöitymistä ja edelleen vedenlaadun heikkenemistä. Tämä yhdistettynä kohdan 1) aiheuttamiin ongelmiin heikentää raakaveden laatua, mikä lisää talousveden valmistuksessa käytettävien prosessien kustannuksia, kielteisiä ympäristövaikutuksia ja hiilidioksidipäästöjä. 3) Nykyisten lupaehtojen mukainen säännöstely vaikeutuu jatkuvasti johtuen lupaehdossa 9) määrätystä 10 vuoden välein tapahtuvasta säännöstelyrajojen muutoksesta. Altaan pinnan vaihtelut lisääntyvät, koska ajoittain alhainen merenpinta pakottaa altaan vedenpinnan laskun hyvin alhaiselle tasolle ja toisaalta taas ajoittain korkea merenpinta estää juoksutukset, jolloin altaan vedenpinta nousee hallitsemattomasti. 4) Nykyisten lupaehtojen mukainen säännöstely johtaa jatkuvasti pahenevaan ongelmaan, kun merivedenkorkeus on yhä suuremman osan ajasta altaan vedenpintaa ylempänä. Tällöin mahdollinen vuoto padossa saattaisi johtaa kloridipitoisuuden nousuun ja siten estäisi altaan käytön raakavesilähteenä. 5) Nykyisten lupaehtojen mukainen säännöstely johtaa altaan virkistysarvon heikkenemiseen rantojen umpeenkasvun ja rehevöitymisen vuoksi vähentäen alueen kiinnostavuutta matkailuun ja vapaa-ajan viettoon. 6) Euromääräiset arviot hakemuksen mukaisen säännöstelyn hyödyistä ja haitoista osoittavat, että hankkeen hyödyt ovat huomattavat sen haittoihin verrattuna. Yllä olevan perusteella hakija on katsonut, että hakemuksen mukainen vesitaloushanke on vesilain 2 luvun 13 :n 3 momentin mukaisesti yleisen tarpeen vaatima. HAKEMUKSESTA TIEDOTTAMINEN Aluehallintovirasto on vesilain 11 luvun 7, 10 ja 11 :ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta aluehallintovirastossa sekä Uudenkaupungin kaupungissa ja Pyhärannan kunnassa varannut tilaisuuden muistutusten tekemiseen ja mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta viimeistään 9.12.2016. Kuulutus on erikseen lähetetty asiakirjoista ilmeneville asianosaisille. Kuulutus ja hakemusasiakirjat pääosin on julkaistu aluehallintoviraston internetsivuilla osoitteessa www.avi.fi/lupa-tietopalvelu. Aluehallintovirasto on vesilain 11 luvun 6 :n mukaisesti pyytänyt hakemuksesta lausunnon Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat sekä liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueilta sekä kalatalousviranomaiselta, Kainuun elinkeino-, liikenneja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelta patoturvallisuusviranomaisena, Liikenneviraston Meriväyläyksiköltä, Uudenkau-
19 (54) pungin kaupungin ja Pyhärannan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisilta sekä Uudenkaupungin kaupungilta ja Pyhärannan kunnalta. LAUSUNNOT 1) Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on todennut, että Ruotsinvesi Velhovesi vesimuodostuman ekologisen tilan luokka on Kokemäenjoen Saaristomeren Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman toisen suunnittelukauden Iuokituksen mukaan hyvä. Tilaluokka ei ole muuttunut. Vesienhoidon tavoite on saavutettu. Hakemuksen mukaisella säännöstelyllä voidaan turvata Uudenkaupungin makeavesialtaan hyvä ekologinen tila sekä altaan soveltuminen vedenottoon ja virkistyskäyttöön. Hakijan tulee esittää hakemuksensa mukaiset säännöstelyrajat Iupamääräystä varten N 2000 -korkeusjärjestelmässä. NN-korkeusjärjestelmä on vanhentunut, ja vedenkorkeuden seuranta ja valvonta on syytä tehdä ajantasaisessa ja yleisesti käytetyssä järjestelmässä. Uuden lupamääräyksen viimeistä kappaletta tulisi muuttaa niin, että säännöstelyrajoja tarkistetaan meriveden teoreettisen keskivedenkorkeuden muutoksen mukaisesti. Säännöstelyrajoja tarkistetaan, kun teoreettinen keskivedenkorkeus on muuttunut vähintään 1 senttimetrin päätöksen antamisvuotena vahvistettuun meriveden teoreettiseen keskivedenkorkeuteen verrattuna. Hakemuksen mukainen säännöstely ei aiheuta haitallisia muutoksia säännöstelyn vaikutusalueella olevien luonnonsuojelu- ja Natura-alueiden luonnontilaan. Hankkeelta ei edellytetä luonnonsuojelulain 65 :n mukaista arviointia. Edellä esitetty muutos huomioon ottaen hakijalle voidaan myöntää lupa Uudenkaupungin makeavesialtaan säännöstelyyn hakemuksessa esitetyllä tavalla. 2) Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue patoturvallisuusviranomaisena on katsonut, että haetulla muutoksella ei ole vaikutusta patoturvallisuuteen. 3) Liikenneviraston Meriväyläyksikkö on todennut, että hakemuksen kohteena olevassa vesistössä ei ole kulkuväyliä (vesiväyliä) eikä merenkulun turvalaitteita, mutta alueella on vesiliikennettä. Säännöstelyn voimassa olevan luvan lupaehdossa 9) on mainittuna vesiliikenne seuraavasti: "Venesulkujen portteja on kuitenkin aina avattava ja suljettava siten kuin se vesiliikenteen ja mahdollisen uiton vuoksi on tarpeellista." Nyt ehdotetussa lupaehdon 9) muuttamisessa vesiliikennettä ei ole erikseen mainittu, mutta hakemuksen mukaan säännöstelyn ehtojen muuttamisella ei ole vaikutusta vesistön käyttöön. Vesiliikenne tulisi ottaa huomioon mahdollisuuksien mukaan myös jatkossa. MUISTUTUKSET 4) 4.1 (Pentti 895-456-1-6 ja Lepola 895-456-1-8) ja 4.2 ovat todenneet, että hakemus makeanveden altaan säännöstelyehtojen muuttamiseksi nykyisen laittomasti pidetyn vedenpinnan tason mukaiseksi tulee hylätä kokonaisuudessaan. Uudenkaupungin kaupungin tulee korvata alavien maiden maataloudelle lupaehtojen vastaisesti liian kor-