TYKO SALLINEN KRAPULAN MAALARIN RIIVAAJIA JA ENKELEITÄ 22.4. 17.6.2007 TIKANOJAN TAIDEKODISSA TEHTÄVIÄ KESKIASTEEN OPPILAILLE 1. Omakuva Millainen minä olen? Kuka minä olen? Taiteilijan omakuva on muotokuvataiteen erikoisuus, jossa tekijä kuvaa itseään yleensä peilin kautta. Tyko Sallinen maalasi elämänsä aikana useita omakuvia. Vaikka Sallisesta oli luotu eräänlaisen proletaari-boheemin perustyyppi julkisuudessa, on omakuvien minäkuva paljon moniulotteisempi. Voidaan myös kysyä haluaako taiteilija maalata itsensä sellaiseksi kuin haluaisi olla, vai sellaiseksi kuin on vai sellaiseksi minkälainen ei haluaisi olla. Haluaako myös Sallinen luoda omakuvissa erilaisia mielikuvia itsestään? Mitä omakuvien yksityiskohdat kertovat taiteilijasta ja hänen työstään? Mitä taiteilija mahdollisesti haluaa paljastaa tai salata, mitä korostaa? Mikä on taiteilijan yhteiskunnallinen asema Sallisen omakuvien perusteella? 2. Vanhemmat Sallisen suhde omaan räätäli-isäänsä oli koko elämän ajan ristiriitainen, eräänlainen viharakkaus suhde. Taiteilijan isä on ollut suomalaisen taidehistoriankirjoituksen synkkä isähahmo, poikansa julma kurittaja ja lisäksi uskonnollinen fanaatikko, joka kielsi kaiken inhimillisen ilon ja maallisen kauneuden tavoittelun. Tämä kuva isä-sallisesta on vain osittain totuudenmukainen, mutta on ollut omiaan pönkittämään taiteilijalegendan syntymistä Tyko Sallisesta. Sallisen elämän tärkeä hahmo on ollut hänen äitinsä, jonka taiteilija on ikuistanut kankaalle kolme kertaa. Tyko Sallisella oli aina hyvä suhde vakavaan ja pidättyväiseen äitiinsä. Äitiään Tyko Sallinen on kuvannut maalauksissaan hyvin eri tavoin. 1
Voiko Tyko Sallisen maalauksista suoraan päätellä, mitä hän tunsi vanhempiaan kohtaan? Minkälainen on ihanteellinen äidin/isän muotokuva? 3. Taiteilijaystävät Sallisen taiteilijakuvat ovat yleensä sangen realistisia ja voisi melkein sanoa sovinnaisia. Ne eivät ole mitään hurjia väri- ja muotokokeiluja. Poikkeus on taiteilija Einar Lagerstamin muotokuva (1915). Siinä ei ole pyritty tarkkaan näköisyyteen ja se on maalattu hyvin ekspressionistiseen tapaan vauhdikkain siveltimenvedoin. Väriasteikko perustuu eri valöörejä edustavalle violetille, taiteilijan hahmo hehkuu kirkasta valoa ja on maalattu epätodellisin värein. Sallisen kuuluisin taiteilijamuotokuva on Jalmari Ruokokoskesta maalaamassa ateljeessaan Humalassa Hyvinkäällä vuonna 1916. Maalauksessa Ruokokoski istuu paletti kädessä maalaustelineen edessä. Maalaus on lähes täysvartalokuva vain jalkaterät jäävät kuvapinnan ulkopuolelle. Väritys koostuu erilaisista harmaan ja sinertävän sävyistä. Boheemiin taiteilijaelämään viittaa maalarin takana olevat kaljapullo ja lasi. Maalauksen kuvaustapa on selkeän realistinen, joskin maalattu kubisoivaan tyyliin ja askeettinen väriskaala viittaa myös siihen. Ainoastaan Ruokokosken muotokuvassa on selvästi näkyvissä taiteilijan ammatti, muut ovat henkilökuvia ilman tunnusmerkkejä. Miten mielestäsi taiteilija pitäisi kuvata säveltäjä, kirjailija, runoilija, laulaja? Maalaa oman näkemyksesi mukainen taiteilijamuotokuva, esim. taidemaalari, kirjailija, sarjakuvapiirtäjä! 4. Mirri eli Helmi Vartiainen ja Katarina Sallinen. Taiteilijan kaksi puolisoa malleina. Mirri eli Helmi Vartiainen on Suomen taidehistorian tunnetuimpia malleja. Sallinen maalasi Mirristä lukuisia teoksia öljy- ja vesivärein. Suhtautuminen Mirri-maalauksiin on ollut kaksijakoinen: toisaalta on ylistetty maalausten värityksellistä kauneutta, voimaa ja 2
herkkyyttä ja toisaalta niiden ihmiskuvausta on pidetty malliaan halventavana. Juuri Mirrimaalaukset nostattivat ensimmäisen sodan Sallisen taiteesta. Niitä pidettiin eläimellisinä ja primitiivisinä, taiteilijan nähtiin pyrkivän kuvamaan tietoisesti rumaa ja ärsyttävää. Kasvojen tietyt yksityiskohdat ovat erityisesti herättäneet keskustelua kärsämäinen nenä, elottomat silmät ja puoliavoin suu. Mirri näyttää maalauksissa rumalta ja tyhmältä. Todellisuudessa Helmi Vartiainen oli kaunis, älykäs ja lahjakas taideopiskelija, joka oli myös musikaalinen ja kiinnostunut kirjallisuudesta. Hänen maalauksiaan on myös säilynyt ja Helmin töitä oli esillä Taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä 1918. Hän oli siis lahjakas, kaunis eloisa nuori nainen joka odotti elämältä paljon, mutta jotka toiveet eivät toteutuneet. Helmi Vartiainen kuoli 32- vuotiaana sydänhalvaukseen. Vaikka Mirri-maalaukset ovat aviomiehen maalaamia, on muistettava että teokset on maalannut ennen kaikkea ammattitaiteilija, joka oli intohimoisen kiinnostunut oman aikansa taiteesta ja tyylivirtauksista. Maalaustyylin ja ihanteiden muutosten vaikutus näkyy hänen toisesta vaimostaan Katarina Sallisesta maalaamissa muotokuvissa. Nuoresta aviovaimosta maalatut muotokuvat ovat perinteisen klassisen kauniita ja jopa ihanteellisia kuten Äiti ja lapsi, 1929. Ikuisuuskysymys mitä on kauneus, minkälainen ihminen on kaunis? Mitkä seikat vaikuttavat käsityksiimme kauneudesta? 5. Lapset Sallinen tunnetaan suorasanaisena ja hieman pelottavanakin henkilönä, mutta lasten kanssa hän viihtyi ja lapset pitivät hänestä. Lapsiaiheet yhdistetään mielellään naistaiteilijoihin ja siksi ne ehkä ovat yllättäviä hyvin miehisenä pidetyn taiteilijan kiinnostuksen kohteena. Sallisen maalausten lapset ovat vakavia ja juhlallisia. Aiheuttaako sen erikoinen tilanne olla taiteilijan mallina? Taiteilija kuitenkin tuntuu suhtautuvan malleihinsa kunnioittaen ja myötätuntoisesti. Tärkeä aihe on lukuisissa maalauksissa toistuva poika-aihe. Tämän ajan maalausten tapaan väriasteikko on niissä hillitty ja sommittelun rakenteellisuus erityisesti Ateneumin Istuva poika maalauksessa viittaa hyvin maltilliseen kubismiin. Sallisen tuotannossa lapsi-aiheet esiintyvät Hyvinkäälle muuton jälkeen 1916-1917, lisäksi hän maalasi tyttäriään Tajua ja Tirsiä (Tirsi Kirsti Kaarina). Tyko Sallinen oli syksyllä 1916 ottanut luokseen asumaan tyttärensä Tajun ja oli näin omana aikanaan hyvin epätyypillinen yksinhuoltajaisä. 3
Miksi mielestäsi lapsiaiheet kiinnostivat Tyko Sallista? Miksi mielestäsi lapsiaiheen valintaa pidettiin yllättävänä miestaiteilijalle? B. HYVINKÄÄLLÄ Tyko Sallinen ja Jalmari Ruokokoski hankkivat ateljeittensa tontit ja rakennuspuut Mutilan kartanon isännältä Janne Kalliolta Hyvinkäänkylästä. Jalmari Ruokokoski ei viihtynyt kuin pari vuotta ateljeessaan, kun muutti jo takaisin Helsinkiin. Tyko Sallinen sui Hyvinkäänkylässä 35 vuotta ja monet kyläläiset olivat hänen ystäviään ja hän osallistui kyläläisten yhteisiin rientoihin. Lauantai-iltaisin Tyko Sallinen istui Hyvinkäänkylän työväentalon tansseissa ja siellä syntyneiden luonnosten pohjalta syntyi maalaus Jytkyt (1918). Tanssien vakituinen harmonikan soittaja Toivo Saari on ollut maalauksen soittajan mallina. Monet muutkin hyvinkäänkyläläiset ovat olleet Sallisen mallina. Jaakko Paavonkallio oli eräänlainen Sallisen talonmies. Hän sekä vaimonsa Vilhelmina ja pojanpoikansa Toivo Valfrid Valentin Paavonkallio ovat malleina Vierailu-teoksessa. Kauppiaan tyttärissä malleina olivat taiteilijan Taju-tyttären ja tämän nuken lisäksi Tschepurnoffin sisarukset Nina, Katarina ja Anna. Katarinasta tuli myöhemmin Sallisen vaimo. Muuttuuko maalauksen katselutapa, jos tietää kuka henkilö on, millaiset olivat hänen elämänvaiheensa ja mahdollisesti vertailee maalausta henkilöstä otettuun valokuvaan. C. USKONNOLLISET AIHEET Taidemaalari Tyko Sallisen vanhemmat olivat omaksuneet Tornion jokilaaksossa syntyneen lestadiolaisuuden. Uskonnäkemystään vanhemmat yrittivät juurruttaa Tyko-poikaansa ja kolmeen tyttäreensä, mutta heikoin tuloksin. Tyko pakeni kotoaan 14-vuotiaana maailmalle räätälinkisälliksi. Sisarien kiinnostus myöhemmässä vaiheessa suuntautui buddhalaisuuteen ja teosofiaan. Uskonto ja uskomiseen liittyvät kysymykset kiinnostivat Tyko Sallista koko elämän ajan. Taiteilijan uskonnollisille maalauksille on ominaista syvästi kristillinen, mutta samalla ristiriitainen uskonnollinen näkemys. Miten taide voi välittää uskonnollisia kokemuksia ja tunteita? Tyko Sallisen kuuluu niihin harvoihin suomalaisiin taiteilijoihin, jotka taiteessaan esittävät henkilökohtaisia uskonnollisia näkemyksiä. Pääasiassa kirkkoihin valmistuneet uskonnolliset aiheet olivat tuohon aikaan vahvasti perinteeseen nojautuvia. 4
Tyko Sallinen on taiteilijana ehkä toteuttanut paljastavimmin suomalaisen herätyskristillisyyden tuntoja teoksessaan Hihhulit (1918). Sallisen itsensä kannalta Hihhulit oli sovintokuva. Sallinen itse kuvaili lestadiolaisuutta pohjolan arktiseksi uskonnoksi. Hihhulien uskonnollista sisältöä on tulkittu sekä suomalaiskansallisen että taiteilijan henkilökohtaisen uskonkokemuksen ilmentäjänä. Tämän motiivin muita kiinnostavia töitä hänellä ovat Valamon luostarin inspiroimat maalaukset 1920-uvun alkupuolelta. Taiteilija teki 1920-luvulla useita matkoja Valamon luostariin. Hän loi eräät tunnetuimmat ortodoksiseen traditioon pohjautuvat maalaukset kuten Hyvästijättö luostariveljelle (1922, 1924, 1926). Myöhäistuotannossaan hän oli kiinnostunut uskonnollisesta taiteesta yleisemmällä tasolla pitäytyen traditionaaliseen kristilliseen ikonografiaan. Voiko Sallista pitää uskonnollisten maalaustensa perusteella myös uskonnollisena henkilönä? 5