Hyvä käyttäjä! Tämä pdf-tiedosto on ladattu Tieteen Kuvalehden verkkosivuilta (www.tieteenkuvalehti.com). Tiedosto on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön, eikä sitä saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle. Tekijänoikeudellisista syistä tiedostossa ei ole kuvia. Ystävällisin terveisin Toimitus
Eurosetelien turvatekijät toimineet hyvin Kova pala väärentäjille Euroseteleitä on painettu yli 14 miljardia kappaletta, joista päivittäisessä kierrossa on 7,2 miljardia. Setelien määrään nähden väärennöksiä on havaittu erittäin vähän.
DIGITAL VISION/GETTY IMAGES Euron käyttöönoton pelättiin johtavan väärän rahan tulvaan. Väärennöksiä on kuitenkin löytynyt vain murto-osa siitä, miten paljon euromaiden omia valuuttoja väärennettiin. Eurosetelien turvatekijät vaikeuttavat väärentäjien työtä, mutta niitäkin pitää jatkuvasti kehittää. Euron käyttöönotto vuoden 2002 alussa oli maailmanhistorian laajamittaisin rahauudistus. Eurot ja sentit otti yhtä aikaa käyttöön yli 300 miljoonaa ihmistä Suomessa, Alankomaissa, Belgiassa, Espanjassa, Irlannissa, Italiassa, Itävallassa, Kreikassa, Luxemburgissa, Portugalissa, Ranskassa ja Saksassa. Varsinaisen euroalueen lisäksi eurot ja sentit ovat virallisia maksuvälineitä Ranskan merentakaisilla alueilla, Monacossa, Vatikaanivaltiossa ja San Marinossa sekä Jugoslavian osavaltiossa Montenegrossa, jossa aikaisemmin oli käytössä Saksan markka. Yhteensä 12 euromaassa painettiin 14,89 miljardia uutta seteliä ja lyötiin 50 miljardia uutta kolikkoa. Kaikkiaan uutta rahaa valmistettiin yli 664 miljardin euron arvosta. Näin massiiviseen operaatioon liittyi monia riskejä. Jo rahan turvallinen kuljettaminen pankkeihin ja liikkeisiin oli ennennäkemättömän mittava urakka. Lisäksi väärentäjien pelättiin käyttävän hyväkseen ihmisen tottumattomuutta uuteen rahaan. Ylikansallisena valuuttana eurosta uskottiin tulevan yhtä houkutteleva kohde väärentäjille kuin Yhdysvaltojen dollari. Yhdysvaltojen keskuspankin mukaan pelkästään vuonna 1994 löydettiin väärennettyjä dollareita noin 209 miljoonan dollarin arvosta. Sen jälkeen setelien jäljentämiseen tarvittava tekniikka on kehittynyt huomattavasti ja tullut helpommin saatavaksi. Näyttää siltä, että pelko oli turha. Heinäkuun alkuun mennessä Euroopan keskuspankin tietoon tuli alle 22 000 väärennettyä euroseteliä. Luku on suorastaan häviävän pieni verrattuna siihen, että vuosina 1999 2000 Euroopan unionin jäsenmaiden poliisiviranomaisten tietoon tuli yli 2 125 000 väärennettyä Väärennöksiä ja painovirheitä Puolen vuoden aikana euron käyttöönotosta Euroopan keskuspankin tietoon tuli 21 965 väärennettyä euroseteliä ja 68 kolikkoa. Useimmat väärennökset olivat varsin tökeröitä, mutta joukossa oli myös osaavien ammattirikollisten tuotoksia. Ranskassa viittä 40 60- vuotiasta miestä odottaa 30 vuoden vankeustuomio ainakin 5000 väärän 50 euron setelin valmistamisesta kesällä 2002. Miehillä oli oma setelipaino, jossa oli kaksi tietokonetta, väritulostimet ja seteliarkkien leikkauslaitteet. Setelit olivat hyvälaatuisia, mutta niistä puuttui hologrammi ja paperin laatu poikkesi aidosta. Alankomaissa poliisi löysi kassillisen vääriä 10 ja 20 euron seteleitä, joita ei ollut vielä leikattu irti painoarkeista. Saksassa huijari sai eräässä pelikasinossa vaihdettua euroesitteestä leikatun 500 euron setelin kuvan kolikoiksi. Suomesta löydettiin virallisessa setelipainossa tehtyjä 500 euron seteleitä, joista puuttui hologrammi, sekä 10 ja 20 euron seteleitä, joista oli jäänyt pois helmiäisväriraita. Eurokolikot eivät ole olleet väärentäjien suosiossa. HANS-GEORGE GAUL/ALL OVER Teksti: Jan Steffensen 67
seteliä. Pelkästään vuonna 2000 löydettiin väärennettyä Euroopan unionin jäsenmaiden valuuttaa kaikkiaan 20 miljoonan euron arvosta. Väärennettyjä Suomen markkoja löydettiin vuosittain noin 150 000 markan arvosta. Vääriä euroseteleitä tuli Suomessa viranomaisten tietoon vuoden 2002 ensimmäisen puoliskon aikana noin 70 kappaletta. Lisäksi havaittiin joitakin erehdyksessä setelipainosta liikkeeseen laskettuja virheellisiä seteleitä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta väärennökset olivat amatöörien tekoa ja erottuivat helposti aidoista. Kolikot eivät innosta väärentäjiä Rahanväärentäjät vaivautuvat vain harvoin lyömään kolikoita. Silti myös kolikkojen teknisiin ominaisuuksiin ja erityisesti yhden ja kahden euron aitoustekijöihin kiinnitettiin paljon huomiota. Arvokkaimmat kolikot tehtiin vaikeasti jäljiteltävällä kaksimetallitekniikalla, ja kaikkiin kolikoihin liitettiin koneellisesti luettavia ominaisuuksia. Vaivannäkö tuntuu tuottaneen tulosta: ensimmäisen puolen vuoden aikana euron liikkeeseenlaskusta Euroopan keskuspankille oli raportoitu alle 70 väärennettyä eurokolikkoa. Setelien väärentämiseen on myös tarjolla kehittyneempää ja helppokäyttöi- Suurelle yleisölle ilmoitettujen 63 aitoustekijän lisäksi euroseteleissä on noin 20 turvaominaisuutta, jotka Euroopan keskuspankki pitää salassa. sempää tekniikkaa kuin kolikkojen. Värikopiokoneet, skannerit ja tulostimet ovat kymmenen viime vuoden aikana kehittyneet huimasti. Saadakseen etumatkaa väärentäjiin eurosetelien suunnittelijat käyttivät hyödyksi eri maiden kansallisten valuuttojen setelien turvaominaisuuksien toimivuudesta saatuja kokemuksia. Euroopan keskuspankki uskookin eurosetelien olevan maailman vaikeimmin väärennettäviä rahoja. Euroseteleissä on 63 julkisuudessa kerrottua yksityiskohtaa, joiden perusteella tavallinen ihminen voi tarkistaa setelin aitouden. Kohokuviointi, väriä vaihtavat erikoismusteet, vesileimat, varmuuslanka ja helmiäisväriraita esiteltiin kampanjassa, jolla euroalueen asukkaita opastettiin tunnistamaan uudet rahat. Niiden lisäksi seteleissä on parisenkymmentä muuta CROCHET PHILIPPE/PHOTONEWS/ALL OVER Euron jakelu tiesi ylitöitä poliisille ja vartiointiliikkeille. Tässä tiukasti vartioitu panssaroitu rahankuljetusauto Nizzassa Ranskassa. E. GAILLARD/ REUTERS/SCANPIX
turvaominaisuutta, jotka pidetään vain viranomaisten ja Euroopan keskuspankin virkailijoiden tiedossa. Tärkein aidon setelin tuntomerkki on painopaperi. Ihmisen sormet ovat erittäin tuntoherkät ja tunnistavat hämmästyttävän hyvin eri paperilaatujen eron. Eurosetelien painopaperi ei ole selluloosapaperia, vaan se tehdään puuvillasta. Puuvillapaperi valmistetaan erikoismenetelmällä, jota on vaikea jäljitellä. Eurosetelien paperi on myös helppo erottaa muista sormin tunnustelemalla. Eurosetelien puuvillapaperissa ei ole fluoresenssiominaisuutta eli fluorihohdetta, joka näkyy ultraviolettivalossa, kuten tavallisessa kloori- tai happivalkaistussa paperissa. Väärentäjät eivät yleensä saa hankittua muuta kuin klooritai happivalkaistua paperia, joten heidän täytyy poistaa paperin fluorihohde esimerkiksi liottamalla paperia rikkiliuoksessa. Rikkikäsittely kuitenkin tekee paperin pinnan eri tuntuiseksi ja siten väärennökset helposti tunnistettavaksi. Usein väärentäjillä on myös vaikeuksia saada aikaan juuri oikean paksuista paperia. Poikkeamia yritetään tavallisesti oikaista valkoisella musteella tai kemiallisella käsittelyllä. Tällöinkin paperi tuntuu erilaiselta kuin aito puuvillapaperi. Setelipaperin pintarakenteen yksityiskohdat erottaa vain mikroskoopilla, ja paperin väri on saatu aikaan salaisella väriaineyhdistelmällä, joka sekoitetaan paperimassaan. Setelien värit vaihtelevat arvon mukaan, ja jokaisen värin valmistuksessa käytetään eri väriaineita. Paperin valmistusvaiheessa seteleihin lisätään myös metallinen varmuuslanka ja vesileima. Vesileima tehdään vaihtelemalla paperin paksuutta, jolloin vesileiman eri kohdat näkyvät vaaleampina tai tummempina kuin sitä ympäröivä paperi. Myös 5, 10 ja 20 euron setelien nauhamainen hologrammi ja helmiäisväriraita tehdään paperin valmistusvaiheessa. Eurosetelien karhealta tuntuva pintakuvio tehdään kaiverruspainatuksella. Siinä painolaatat puristetaan paperiin yli 30 tonnin voimalla. Kaiverruspainatuksella painetaan Euroopan keskuspankin kirjainlyhenne, arvomerkintänumerot ja kuva-aiheina olevat ikkunankaaret ja porttikäytävät. 50, 100, 200 ja 500 euron setelien hologrammi tehdään kuumafolioinnilla. Suuriarvoisten setelien arvomerkinnät on lisäksi painettu erikoismusteella, jonka väri muuttuu sen mukaan, missä kulmassa valo osuu siihen. Setelien sarjanumerot on painettu magnetisoivalla musteella, minkä ansiosta setelit voidaan tunnistaa koneellisesti. Pankeissa ja monissa liikkeissä on lisäksi käytössä laitteet, jotka tunnistavat setelien mustetyypin, paperin läpinäkyvyyden, fluorihohteen sekä painon. Alkuvaiheessa joka euromaassa painettiin kaiken arvoisia seteleitä. Tällöin eri maissa painetut setelit saattoivat olla hieman eri painoisia, mikä voi olla turvallisuusriski. Nykyisin kussakin maassa painetaan vain yhden arvoisia seteleitä. Väärentämisellä pitkät perinteet Varmaa tietoa siitä, milloin ensimmäiset rahanväärennökset tehtiin, ei ole, mutta CHRIS HELLIER/CORBIS/SCANPIX Kaurikotilo oli satoja vuosia sitten yleinen maksuväline Afrikassa, Aasiassa ja Tyynenmeren alueella. Muita luonnollisia historiallisia vaihdonvälineitä ovat olleet karja, turkikset, norsun ja mursun syöksyhampaat, jalokivet ja lasihelmet. Kaurikotilot täyttivät monia nykyisillekin maksuvälineille asetettavia vaatimuksia: niiden muoto oli pysyvä ja materiaali kestävää, ne oli helppoa laskea ja kuljettaa ja niiden aitous oli helposti tarkastettavissa. Niiden väärentäminen oli käytännössä mahdotonta. Kerrotaan, että todennäköisesti ne ilmestyivät pian rahan keksimisen jälkeen noin 5000 vuotta sitten. Mesopotamiasta on löydetty 4300 vuotta vanhoja velkakirjojen väärennöksiä ja Egyptistä yhtä vanhoja väärennettyjä jalokiviä. Myös antiikin Roomassa oli eri puolilla valtakuntaa sepänpajoja, joissa lyötiin jäljennöksiä keisarin liikkeeseen laskemista hopearahoista. Rooman pahimpia rahanväärentäjiä tosin olivat keisarit itse. Hopearahojen hopeapitoisuus saattoi vaihdella huomattavasti. Rooman valtakunnan viimeisten keisarien lyömissä hopearahoissa oli hopeaa tuskin kahta prosenttia. Tämä johti rahan arvon laskuun, ja pian ihmiset eivät enää huolineet roomalaisia hopearahoja maksuvälineeksi. Joidenkin tutkijoiden mukaan epäluottamus Aasiassa ja Afrikassa maksuvälineenä käytettyjen kaurikotilojen väärentäminen olisi lähes mahdotonta jopa nykytekniikalla. Kotilot väärennösvarmaa rahaa Kiinan keisari vaihtoi 2000 vuotta sitten valtakuntansa oman rahan kaurikotiloiksi, koska hän piti niitä turvallisempina. Tuskin edes uusimmalla nykytekniikalla voitaisiin valmistaa keinotekoisia kaurikotiloita, joita ei pystyisi erottamaan oikeista. Ajan mittaan metalliraha kuitenkin syrjäytti kotilot, sillä niitä oli liian vähän kasvavan kaupan tarpeisiin. Kaurikotiloiden käyttö myös antoi rannikoilla asuville muihin nähden epäreilun mahdollisuuden hankkia rahaa vastineetta. 69
Turvatekijöiden valioluokka Eurosetelit ovat mestariteoksia ainakin painoteknisessä mielessä. Niihin on koottu turvaominaisuuksia, jotka on aiemmin testattu eri maiden kansallisissa seteleissä. Kohopainatus Euroopan keskuspankin erikieliset lyhenteet on painettu sellaisella painovärillä ja -menetelmällä, että ne erottuvat sormin tunnusteltaessa muita painokuvioita korkeampina kohoumina. Väriä vaihtavat tähdet Ultraviolettivalossa lipun tähdet muuttuvat valon aallonpituuden mukaan keltaisista vihreän- tai oranssinsävyisiksi. Varmuuslanka Paperiin on valmistuksen aikana upotettu metallilanka, joka näkyy tummana viivana, kun seteliä katsotaan valoa vasten. Varmuuslankaan on kirjoitettu setelin nimellisarvo. Lankaa ei voi jäljentää värikopiokoneilla. Paperi Setelipaperi valmistetaan puuvillasta ja tuntuu siksi sormissa selvästi erilaiselta kuin tavallinen paperi. Hologrammi Kun seteliä katsotaan eri kallistuskulmista, hologrammissa näkyy joko arkkitehtoninen kuvio tai setelin nimellisarvo. Hologrammi tehdään laserilla ja holografisella painolaatalla. Läpikohdistuskuvio Setelin arvomerkintä on jaettu osiin setelin molemmille puolille niin, että koko luku näkyy, kun seteliä katsotaan valoa vasten. Läpikohdistuskuvion tarkoitus on vaikeuttaa setelien jäljentämistä väritulostimilla. Vesileima Kun seteliä katsotaan valoa vasten, vesileimoissa näkyvät kuvio ja setelin arvomerkintä. Vesileima tehdään painolaatalla vielä märkään paperiin. Magneettinen painoväri Setelin sarjanumeron painoväriin on sekoitettu metallihiukkasia, jotka tekevät numerot magneettisiksi. Magneettisuutta käytetään hyväksi mm. pankkiautomaateissa ja muussa koneellisessa setelien käsittelyssä. Väriä vaihtava erikoismuste Kun seteliä katsotaan eri kallistuskulmista, arvomerkinnän väri muuttuu purppuranpunaisesta vihertävänruskeaan. Tämä erikoispainoväri on huomattavan kallista, ja sen hankkiminen on rahanväärentäjille hankalaa. Rooman rahaa kohtaan osaltaan joudutti valtakunnan hajoamista. Rahan väärentämiseen on aina suhtauduttu hyvin ankarasti. Valtioiden ja yhteiskuntien toiminta ja keskinäinen kanssakäyminen perustuvat pitkälti tavaroiden ja palvelusten myymiseen ja ostamiseen. Laajat yhteiskunnat, joissa on pitkälle erikoistunut työnjako, ovat riippuvaisia kaupankäynnistä palveluilla ja tuotteilla, sillä vain harva pystyy itse tuottamaan kaiken tarvitsemansa. Tällaisten yhteisöjen toiminta ilman kaikkien hyväksymää vaihdonvälinettä olisi varsinkin nykyään vaikeaa. Jos luottamus käytössä olevaan rahaan horjuu, kaupankäynti ja maksuliikenne voivat lamaantua ja pian koko talouselämä voi olla hätää kärsimässä. Rahan valmistaminen on tavallisesti ollut valtioiden hallitsijoiden yksinoikeus, ja tämän yksinoikeuden loukkaamisesta on annettu varsin kovia tuomioita. Antiikin Kreikassa Ateenassa väärän rahan 70 Tieteen Kuvalehti 14/2002
tekijää uhkasi kuolemantuomio. Keskiajalla Euroopassa väärentäjiä ajan hengen mukaisesti kidutettiin raa asti. Jos rikosta pidettiin lievänä, väärentäjä saattoi selvitä käden katkaisemisella. Erityisen törkeänä pidetystä väärentämisestä rankaistiin kaatamalla väärennetyt kolikot sulatettuina tekijänsä kurkkuun. Nykyään Suomessa törkeästä rahanväärentämisestä voi saada pisimmillään kymmenen vuoden vankeustuomion. Myös rahan väärentämisen valmistelu sekä väärän rahan hallussapito ja käyttö ovat rankaistavia tekoja. Kiinassa on käytössä kovemmat otteet: viime vuonna siellä tuomittiin kuolemaan seitsemän henkilöä, jotka olivat valmistaneet väärää rahaa 83 miljoonan euron arvosta. Natsi-Saksassa valmistettiin vääriä Englannin puntia noin 150 miljoonan punnan edestä. Käyttöön niistä päätyi vain pieni osa. ERICH LESSING/MAGNUM PHOTOS/IBL Toisen sukupolven eurosetelit Ammattimaiset rahanväärentäjät seuraavat tekniikan kehitystä ja omaksuvat uudet laitteet ja menetelmät ensimmäisten joukossa. Lailliset setelinpainajat voivat vain yrittää pysytellä kilpajuoksussa ainakin askeleen edellä väärentäjiä. Euroopan keskuspankin uskotaan jo nyt suunnittelevan uutta eurosetelisarjaa, joka on nykyistäkin vaikeampi väärentää. Kerrotaan, että keskuspankki kehittelee yhteistyössä kahden suuren mikrosirunvalmistajan kanssa siruja, jotka voidaan upottaa suurimpien eurosetelien paperiin. Kassakoneisiin voitaisiin asentaa laitteet, jotka tunnistavat setelit sirun mukaan ja antavat hälytyksen, jos seteli on väärennetty tai ilmoitettu varastetuksi. Samalla esimerkiksi poliisi voisi seurata merkittyjen setelien liikkeitä. Nykyisellään tällaisten mikroskooppisen pienten sirujen valmistaminen maksaa noin yhden euron, joten pienimpiin seteleihin sitä ei kannata asentaa. Valmistuskustannuksia yritetään laskea tuotekehittelyn keinoin. Samalla etsitään edullisempaa menetelmää, jolla siru saadaan upotettua setelipaperiin. Seuraavan sukupolven eurosetelit voivat olla myös sananmukaisesti kopiosuojattuja. Brittiläisen Leedsin yliopiston tutkimusryhmä on kehittänyt painovärin, joka muuttaa väriään, kun sitä valokopioidaan tai skannataan. Monet nykyväärennökset on tehty tietokoneen kuvankäsittelyohjelmilla skannatun kuvan pohjalta. Uusi muste tekisi oikean väristen väärien setelien tehtailun tietokoneen avulla entistä vaikeammaksi. Tieteen Kuvalehti 14/2002 Väärä raha aseena sodassa Historian ehkä laajamittaisin rahanväärentämishanke tapahtui valtiovallan suojeluksessa. Toisen maailmansodan aikana natsi-saksa suunnitteli väärennettyjen Englannin puntien levittämistä lentokoneista ympäri Britanniaa. Tavoitteena oli, että väärä raha romuttaisi maan talouden kiihdyttämällä inflaatiota ja heikentämällä luottamusta puntaan. Tätä Operaatio Bernhardiksi kutsuttua suunnitelmaa alettiin valmistella jo sodan alussa 1940. Kaksi Sachsenhausenin keskitysleirin parakkia muutettiin setelipainoksi, jossa tehtailtiin väärää rahaa. Setelipainon työntekijöiksi koottiin eri keskitysleireiltä 140 vankia, jotka olivat ammatiltaan pankkivirkailijoita, graafikkoja, painotyöntekijöitä, kaivertajia ja valokuvaajia. Heidän tehtävänään oli tuottaa niin laadukkaita vääriä puntia, että edes Englannin pankin asiantuntijat eivät olisi pystyneet erottamaan niitä aidoista. Saksalainen paperitehdas teki kokeita vuoden ajan, ennen kuin se onnistui saamaan aikaan oikean paperilaadun ja siihen oikean vesileiman. Sota ehti päättyä ennen kuin Sachsenhausenin puntia päästiin levittämään, mutta tiettävästi ainakin osa väärennöksistä päätyi Britanniaan. 71