Kati Lintonen ja suomalainen 1800- ja 1900-lukujen vaihteen luontomaisemavalokuva I.K. Inhan tuotannon kautta tulkittuna
Kati Lintonen - tutkija ja toimittaja LUONNON KUVA 1800- ja 1900-lukujen vaihteen luontomaisemavalokuva ja luontokäsitys I.K. Inhan tuotannon kautta. Väitöstyö. Taidehistoria, Helsingin yliopisto. Suomen Akatemian rahoittamassa monitieteellisessä Luonnon, maiseman ja sukupuolen esittäminen ja aistiminen- tutkimusprojektissa (2007 2010) lehti- ja julkaisualalla mm. Valokuva - lehden päätoimittajana ja toimituspäällikkönä A-lehdissä kirjoittaa Suomen valokuvataiteen museon blogissa TERÄVYYSALUE vuodesta 2011 lähtien
Kirja: Lintonen, Kati. 2006. Hymyilevät rannat - I.K. Inhan (1865-1930) luonnon hurmaus ja melankolia. Suomen valokuvataiteen museon julkaisu 20. Maahenki Oy. Keuruu.
I.K. Inhaa pidetään maamme maisemavalokuvauksen uranuurtajana valokuvaustekniikan ja infrastruktuurin kehitys sekä uusiromantiikan kiinnostus luontoa ja luonnonmaisemaa kohtaan -> Tallensi valokuvausmatkoillaan Suomessa ennen kuvaamattomia seutuja sekä kuvateosten ja maisemataiteen esittämiä näkymiä I.K.Inha (1865-1930) valokuvaaja, toimittaja, kirjailija Runsas kirjallinen tuotanto mm. Finland i bilder. Suomi kuvissa -valokuvateos (1895 1896) Suomen maisemia (1909) Kalevalan laulumailta (1911) Suomalainen maisema- ja luontokäsitys, luontosuhde ja luontomaisemakuva - Inhan suomalaista luontoa ja luontomaisemaa esittävä valokuvatuotanto on lajissaan laajin
pittoreski ja ylevä diskurssit määrittelivät luontomaisemakuvaa Kansallismaiseman kuvauksessa tuli valokuvauksen tehtäväksi maalaustaiteen ja kirjallisuuden ohella, samalla valokuvaus omaksui myös estetiikan ja taiteen piirissä syntyneet teoriat ja muotosäännöt Pittoreskin kautta määriteltiin katsomisen kohteen ominaisuuksia, ylevän kautta katsojan suhtautumista ja katsomiskokemukseen liittyviä tekijöitä Pittoreskin visuaaliset ideat ohjasivat muoto- ja sisältökaavaa; - luonnon yksinkertaisuus, selkeä rajautuminen - maisemakuvan kolmitasoinen syvyys - lintuperspektiivinen näkymä, laajat yleiskuvat
vues pittoresques -kirjallisuus ja topeliaaninen perinne
vues pittoresques -kirjallisuus ja topeliaaninen perinne Euroopassa 1700-luvulla yleistyivät romanttista maalauksellisuutta maisemassa esittelevät vues pittoresques -kirjat Etelä-Suomi: Carl von Kügelgen: Vues pittoresques de la Finlanden (1823-1824), P.A Kruskopfi: Vues de Finlande, Finska vuer, tecknade efter naturen och lithographierade 1837. Koko Suomi: Zacharias Topelius: Finland framstäldt i teckningar 1845-1852, En resa i Finland 1872-74 -> Topeliaaninen maisemakuvasto, suomalainen kansalliskuvasto Yhdenmukainen esitystapa, toistuva kuvasommitelma häivyttivät luokkaerot ja kohteiden epätasapainot Suomalaiskansallisen aatteen kuvallistaminen, historiallinen-didaktinen näkemys Luonnonkauneus tai erämaan kauneus ei kuitenkaan vielä ollut noussut suomalaisuuden johtavaksi merkitsijäksi
Isänmaan kolme ilmettä: historiallinen, luonnonkaunis ja moderni 1) Teollistuva, kehittyvä moderni Suomi (mm. kaupungit, kansalliset instituutiot, rautatiet, paperi- ja puuteollisuus, kanavat, satamat, hiihtokilpailut, tukinuitto) 2) Historiallinen Suomi (muistomerkit, kartanot, kirkot, linnanrauniot, vanhemmat kaupunkinäkymät, suurmiesten patsaat, kansantieteelliset aiheet 3) Luonnonkaunis Suomi (arvokkaiksi kohotetut näköalat, metsäiset järvimaisemat, kuohuvat kosket, puut)
I.K. Inha kanonisoi tuotannollaan luonnonkauneuden kansalliskuvastoon
I.K. Inha kanonisoi tuotannollaan luonnonkauneuden kansalliskuvastoon Metsäiset järvimaisemat lintuperspektiivi nähty järvinäköala kansallisen maiseman johtava aihe Laatokan järvi Kuohuvat kosket koskiluonto oli aikakauden suosituin matkakohde, myös poliittisia painotuksia Vuoksen Imatrankoski Pyhät puut vanhojen puiden, erityisesti jalopuulajien, kohteleminen yksilöinä - liittyy jo vanhoihin uskomuksiin Suomessa Lohjalla ja Karjalohjalla
Luonnonkauneuden arvostus Vielä keskiajalla ihminen nähtiin osana luontoa, Jumalan luomistyö ja ihminen osa luonnon hierarkiaa 1700-luvun valistuksen perusajatus oli luonnon ja ihmisen luoman erottelu 1800-luvulla luonnonkauneuden arvottaminenihmissilmää viehättävänä näköala tai hupaisat kävelyretket, myös patrioottiset syyt Uusromantiikan teemat kuten luonnonkauneuden ylistys, luonnonilmiöiden tulkinta ihmisen tunteiden kuvastimena, sakraalikokemusket luonnossa tai alkuperäisen ja koskemattoman luonnon kaipuu - säätyläiset ja porvaristo - Inha: kansanrunoilijan katse vs. raatajan katse vs. rakastava katse tai panteismi
Metsän taloudellinen höydyntäminen herätti ristiriitaisia tunteita -> topeliaaninen käsitys luonnosta kansan identiteetin perustana -> snellmanilainen käsitys luonnon ehdottomasta alisteisuudesta kulttuurille, kuitenkin tärkeänä käyttövarana 1900-luvulla luonnonsuojelukeskustelussa hyväksyttiin metsän taloudellinen hyväksikäyttö ja suojelutoimia suunniteltiin lähinnä taloudellisesti vähemmän merkittäviin kohteisiin Inhan (1914) Sortunut sävel kuvaili talousmetsämaita käyttäen sanoja kuten metsänraiskaajat, raiskiot ja metsänhävitys Vuosisadan vaihteessa valtio hankki rauhoitettaviski useita Inhan valokuvaamia kohteita kuten Kolivaarat, Kuusamon Paanajärven erämaat, Päijänteen saaristoalue
Erämaa ideaalin luonnon kuvana 1800-luvulla erämaasta muodostui ideaalin luonnon kuva Vasta laajemmassa erämaassa luonnon runoelma saa täyden kauneutensa. Erämaassa eivät häiritse ihmisen työt, eivät viljelykset, ainoastaan metsä seisoo rannalla virran voimatekojen todistajana, humisten suvantopaikoissa jatkoa koskien pauhaamaan säveleeseen (I.K.Inha. 1909. Suomen maisemia) Romantiikan erämaateema mitä merkityksiä erämaa sai ja miksi? Lukupaketissa ote Kati Lintosen väitöskirjasta Valokuvallistettu luonto - I.K. Inhan tuotanto luonnon merkityksellistäjänä Helsingin yliopisto, 2011 Sivut 132-147