Lausunto 1/17 28.9.2015 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖLLE Sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyyntö 11.8.2015; STM 0046:00/2015 UUSI TUPAKKALAKI Sosiaali- ja terveysministeriö on lähettänyt laajalle lausuntokierrokselle luonnoksen hallituksen esitykseksi uudeksi tupakkalaiksi. Ehdotus perustuu osittain EU:n tupakkatuotedirektiiviin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä direktiivin 2011/37/EY kumoamisesta), jonka on oltava täytäntöönpantuna jäsenvaltioissa viimeistään 20.5.2016. Osa ehdotuksista perustuu yksinomaan kansalliseen harkintaan. Direktiivin perustuvia muutoksia ovat muun muassa tiettyjen lisäaineiden kieltäminen tupakkatuotteissa sekä tunnusomaisten tuoksujen ja makujen, kuten mentolin kielto. Tupakkapakkauksiin vaadittaisiin myös direktiivin mukaiset yhdistetyt kuviolliset terveysvaroitukset. Pakkausten jäljitettävyyttä parannettaisiin laittoman kaupan ehkäisemiseksi. Sähkösavukkeet ja niissä käytettävät nikotiininesteet otettaisiin tupakkalain sääntelyn piiriin. Niiden on täytettävä tupakkatuotedirektiivin mukaiset laatu- ja turvallisuusvaatimukset. Tupakkalaissa säädettäisiin myös poltettavaksi tarkoitettujen kasvisperäisten tuotteiden, kuten yrttisavukkeiden, pakkausmerkinnöistä ja ainesosaluetteloista tupakkatuotedirektiivin mukaisesti. Sähkösavukkeille ja nikotiininesteille ehdotetaan kansallista tupakkatuotedirektiiviä kireämpää lisäsääntelyä, johon kuuluisi esimerkiksi ostoikärajat, myynnin luvanvaraistaminen, markkinointi-, esilläpito ja etämyyntikiellot, makuaineiden kieltäminen, maahantuonnin rajoittaminen sekä käyttökiellot tiloissa, joissa ei saa tupakoida. Myös tupakan vastikkeena pidettäville tuotteille, kuten energianuuskalle, yrttisavukkeille ja vesipiipuissa käytettäville yrttiseoksille, ehdotetaan voimassaolevaa tupakkalakia ja tupakkatuotedirektiiviä tiukempaa sääntelyä. Tupakkatuotedirektiiviin perustumattomina muutoksina ehdotetaan kaikkien savuttomien tupakkatuotteiden myynnin ja maahantuonnin kieltoa, aikarajaa ETA-maiden ulkopuolisista maista tapahtuvalle maahantuonnille, tiettyjen tuotteiden etämyynnin kieltoa ja tukkumyynnin säätämistä ilmoituksenvaraiseksi. MATKAILU- JA RAVINTOLAPALVELUT MaRa ry MERIMIEHENKATU 29, FI-00150 HELSINKI tel. +358 9 6220 200 fax +358 9 6220 2090 www.mara.fi www.restamark.fi
2/17 Tupakointikieltoja laajennettaisiin ja asuinyhteisöjen mahdollisuuksia rajoittaa parveketupakointia lisättäisiin. Ehdotus sisältää myös teknisiä muutoksia muihin lakeihin. Lait on tarkoitettu tulevan voimaan viimeistään 20.5.2016 kuitenkin tietyin siirtymäajoin. Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:ltä (jäljempänä MaRa) ei ole pyydetty lausuntoa asiasta. MaRa esittää lausuntonaan esityksestä seuraavaa: 1. Tupakkatuotedirektiivin implementoinnissa ehkäistävä kilpailuvääristymien syntyminen Kansallista tupakkalakia säädettäessä on kiinnitettävä tarkasti huomiota kilpailuvääritymien ehkäisemiseen, mikä on myös tupakkatuotedirektiivin lähtökohta. Suomessa toimivien yritysten asemaa ei saa heikentää suhteessa EU-maissa toimiviin elinkeinonharjoittajiin ja kansainvälisessä laivaliikenteessä oleviin aluksiin. Tupakkatuotedirektiivin johdannossa todetaan, että tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten välillä on muilla pakkausmerkintöjä koskevilla aloilla yhä merkittäviä eroja, mikä asettaa esteitä sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle. Tällaiset esteet olisi poistettava, mitä varten tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevia sääntöjä olisi entisestään lähennettävä toisiinsa. Tupakkatuotedirektiivissä edellytetään, että tupakka-askeissa on oltava yhdistetyt terveysvaroitukset. Savukkeissa ja kääretupakassa kielletään myös makuaineet kuten mentoli. MaRalla ei ole huomauttamista tupakkatuotteita koskevaan kiristyneeseen sääntelyyn, koska se perustuu direktiivin säännöksiin ja sääntely tulee voimaan samaan aikaan kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Tupakkatuotteiden maahantuonti ja verkkokauppa aiheuttaa merkittävää haittaa kotimaisille yrityksille ja vähentää oleellisesti valtion verotuloja. Tupakkatuotteita tuodaan Suomeen runsaasti. Savukkeiden matkustajatuonti oli vuonna 2014 noin 470 miljoonaa savuketta ja nuuskan osalta 6,7 miljoonaa rasiaa. Myös tupakkatuotteiden sellainen verkkokauppa, jossa ei makseta Suomen lainsäädännön mukaisia veroja, tulee kasvamaan. Mitä tiukempaa tupakkatuotteiden käytön sääntely ja verotus on verrattuna muihin EUmaihin, sitä enemmän tupakkatuotteita hankitaan ulkomailta ja ulkomaan laivaliikenteessä olevilta matkustaja-aluksilta. Hyvänä esimerkkinä tästä on nuorten miesten piirissä yleinen nuuskan käyttö Suomessa voimassa olevasta myyntikiellosta huolimatta. Osa nyt esillä olevista ehdotuksista ylittää EU:n tupakkatuotedirektiivin säännökset. Tämä johtaa kotimaisten elinkeinonharjoittajien asettamisen muissa EU-maissa toimivia ja kansainvälisessä laivaliikenteessä olevia aluksia huonompaan asemaan. Sääntely muodostaa jälleen yhden houkutuksen matkustaa Viroon ja Ruotsin laivoille hakemaan tupakkatuotteita ja alkoholia. Kun kansalainen matkustaa Viroon, hän hankkii näitä tuotteita suuria määriä, toisin kuin asioidessaan esimerkiksi ravintolassa tai liikenneasemalla. EU-sääntelyä tiukemmalla sääntelyllä ei saavuteta ainakaan kokonaan niitä
3/17 tavoitteita, jotka sille on esityksessä asetettu. Tupakkatuotteiden myynti ja siitä saatavat erilaiset verotulot Suomessa vähenevät, mutta tupakkatuotteista aiheutuvat haitat jäävät Suomen maksettaviksi. MaRa katsoo, ettei kilpailuneutraliteetin, työllisyyden ja verotulojen vuoksi tupakkatuotteiden vähittäismyyntiin ole syytä säätää EU:n tupakkatuotedirektiiviä tiukempia säännöksiä. Tupakkatuotedirektiivi sisältää myös sähkösavukkeita ja nikotiininesteitä koskevaa sääntelyä. Tupakkatuotedirektiivin johdannossa todetaan, että kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen erot, jotka koskevat sähkösavukkeiden mainostamista ja sponsorointia, haittaavat tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja palvelujen tarjonnan vapautta aiheuttaen merkittävää kilpailun vääristymisriskiä. Jollei unionin tasolla toteuteta lisätoimia, erot todennäköisesti vain kasvavat tulevina vuosina, ottaen huomioon myös sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden kasvavat markkinat. Sen vuoksi näiden tuotteiden, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia, kansallisia mainontaa ja sponsorointia koskevia määräyksiä on tarpeen lähentää lähtökohtana ihmisten terveyden suojelun korkea taso. Sosiaali- ja terveysministeriö esittää direktiivin perusteella, että sähkösavukkeet ja niissä käytettävät nikotiininesteet otetaan tupakkalain sääntelyn piiriin. Sähkösavukkeiden lisäksi myös nikotiininesteitä voidaan jatkossa myydä Suomessa. Nikotiininesteiden myynti edellyttää tupakkalain nojalla myönnettävää myyntilupaa. MaRa pitää nikotiininesteiden myynnin sallimista kannatettavana. Yritykset voivat myydä Suomessa täysi-ikäisten kuluttajien haluamia tuotteita. Nikotiininesteiden myynnin salliminen Suomessa vähentää tuotteiden ostamista ulkomailta ja lisää Suomen verotuloja. Harmaita markkinoita ei synny, jos nikotiininesteisiin ei sovelleta kansallisesti tupakkatuotedirektiiviä tiukempaa sääntelyä. Sosiaali- ja terveysministeriö ehdottaa tupakkatuotedirektiiviä oleellisesti kireämpää sääntelyä sähkösavukkeiden ja nikotiininesteiden vähittäismyyntiin ja nikotiininesteiden sallittuun sisältöön. Sähkösavukkeiden ja nikotiininesteiden esilläpito suomalaisissa vähittäismyyntipaikoissa (ravintolat, kaupat, liikenneasemat, kioskit yms) kiellettäisiin eikä maustettuja nikotiininesteitä saisi myydä lainkaan Suomessa. MaRa katsoo, että Suomen ei tule myynnin ikärajaa ja myynnin luvanvaraisuutta lukuun ottamatta säätää tupakkatuotedirektiiviä kireämpiä säännöksiä sähkösavukkeiden ja niissä käytettävien nikotiininesteiden vähittäismyynnille Suomessa. 2. Kotimaassa toimivien yritysten ja risteilyalusten tasapuolinen kohtelu tupakkalainsäädännössä Kansallista tupakkalakia säädettäessä on huomioitava se, että risteilyaluksia ja kotimaassa toimivia yrityksiä kohdellaan tasapuolisesti. Suomen valtio antaa jatkuvasti erilaisilla tuilla ja lainsäädännössä tehtävillä poikkeuksilla kilpailuetua kansainvälisessä liikenteessä oleville risteilyaluksille Suomessa toimivien yritysten kustannuksella. Tämä on johtanut siihen, että suomalaiset tekevät yhä enemmän ostosmatkoja Viroon, Ruotsiin ja laivoille ja kuluttavat siellä yhä enemmän
4/17 rahaa tuotteisiin ja palveluihin. Tämä vähentää Suomen saamia verotuloja, kotimaisten yritysten toimintaedellytyksiä, kannattavuutta ja työllistämismahdollisuuksia. Kotimaassa toimivia yrityksiä kohdellaan laivoihin verrattuna täysin eri tavalla niin alkoholilainsäädännössä kuin tupakkalainsäädännössäkin. Tupakkalain uudistuksessa sosiaali- ja terveysministeriö esittää Suomessa toimiville yrityksille jälleen kireämpiä säännöksiä kuin laivoille. MaRa ei voi tätä hyväksyä. Tupakkalakia koskevassa ehdotuksessa esitetään, että tupakkatuotteiden varoitusmerkinnät (43 ) ja tupakkatuotteiden myynnin luvanvaraisuus (54 ) eivät koskisi risteilyaluksia. MaRa katsoo, että myös laivoissa myytävissä tupakka-askeissa tulee olla samat direktiiviin perustuvat varoitusmerkinnät kuin Suomessa myytävissä tupakka-askeissa. Myös tupakkatuotteiden vähittäismyynti tulee olla laivoilla luvanvaraista vastaavaan tapaan kuin Suomessa toimivilla yrityksillä. Suomessa on jo usean vuoden vaadittu, että tupakkatuotteet on oltava piilossa vähittäismyyntipaikoissa. Vaatimus, joka aiheutti merkittäviä kustannuksia kotimaisille yrityksille, tulee ulottaa myös laivoille. Tupakkalakia koskevassa ehdotuksessa Suomessa toimivat vähittäismyyntipaikat asetetaan risteilyaluksiin verrattuna heikompaan asemaan myös sähkösavukkeiden ja niissä käytettävien nikotiininesteiden sekä tupakan vastikkeiksi tupakkalaissa määriteltyjen tuotteiden, esimerkiksi tupakkaa sisältämättömän energianuuskan myynnin osalta. Kyseiset tuotteet vaaditaan piilotettavaksi Suomessa toimivissa vähittäismyyntipaikoissa, mutta laivoissa ne saavat olla avoimesti esillä. MaRa katsoo, että Suomessa toimivien vähittäismyyntipaikkojen tulee voida risteilyalusten myymälöiden tapaan pitää esillä myös sähkösavukkeet, nikotiininesteet ja energianuuska pakkaukset. Suomessa tupakointi kiellettiin ravitsemisliikkeissä, koska sillä haluttiin suojella ravintolatyöntekijöitä tupakansavulta. Tupakointikielto ei kuitenkaan koskenut laivojen ravitsemisliikkeitä. Tupakkalakia koskevassa esityksessä tupakointi olisi edelleen sallittua matkustaja-aluksen ravitsemisliikkeessä, jossa ruoan ja juoman nauttimisen on varattu alle 50 neliömetriä tai tätä suuremmasta tilasta enintään 50 prosentissa tilasta. MaRa toteaa, että poikkeus on antanut jo vuosikaudet perusteetonta kilpailuetua risteilyaluksille maassa toimivien ravintoloiden kustannuksella. MaRa vaatii, että laivojen ravintoloita tulee koskea sama sääntö kuin maassa toimivia ravintoloita. Tupakointi olisi sisätiloissa sallittua vain tupakointiin varatussa erillisessä tupakointitilassa. MaRa esittää jäljempänä tarkemmat huomiot ehdotuksesta: 3. Ehdotuksen 1. luku - Määritelmät Sisätila Sisätilan määritelmä on laissa keskeinen tupakointikieltojen noudattamisen suhteen. Julkisissa sisätiloissa tupakointi on lähtökohtaisesti kielletty, kun taas ulkotiloissa se on lähtökohtaisesti sallittu.
5/17 Voimassaolevassa tupakkalaissa sisätilalla tarkoitetaan suljettua tilaa, jossa on katto, lattia ja seinät taikka tilaa, josta yhden tasopinnan lisäämisellä voidaan muodostaa suljettu tila ja joka on tarkoitettu asuin-, oleskelu-, odotus- tai työskentelytilaksi. Uuden tupakkalain mukaan sisätilalla tarkoitetan asuin-, oleskelu-, odotus- tai työskentelytilaksi tarkoitettua suljettua tilaa, jossa on katto, lattia ja seinät, sekä tällaiseen käyttöön tarkoitettua tilaa, josta yhden tasopinnan lisäämisellä voidaan muodostaa suljettu tila. Sisätilan määritelmä ei muutu uudessa laissa, mitä MaRa pitää kannatettavana. Varsinkin ravitsemisliikkeille on tärkeää, että ne voivat tarjota asiakkailleen mahdollisuuden tupakoida katetussa ulkotilaksi katsottavassa tilassa, joka tarjoaa säänsuojaa kylminä ja sateisina vuodenaikoina. Tupakoivien asiakkaiden ei tarvitse tällöin poistua ravintolan tiloista kadulle polttamaan, mistä saattaa aiheutua enemmän häiriöitä ja epäsiisteyttä. Katettu tila ei ole sisätila, kun tilasta ei yhden tasopinnan lisäämisellä voi muodostua suljettua tilaa eikä tupakansavu pääse kertymään katetun terassin sisälle. Tupakointiväline Uudessa tupakkalaissa määritellään tupakointiväline tupakoinnissa tai sen valmistelussa pääasiassa käytettäväksi tarkoitetuksi välineeksi tai tarvikkeeksi. Ehdotuksen mukaan tupakointivälineen määritelmä ei muuttuisi nykyisestä vaan kaikki sosiaali- ja terveysministeriön päätöksessä nykyisin tupakointivälineeksi luokiteltavat tuotteet olisivat tupakointivälineitä. Tupakointivälineeksi luokitellaan muun muassa tuhkakupit. Tupakointivälineen markkinointi olisi kielletty, ellei siihen sovellu joku 70 :n 2 momentin mukaisista poikkeuksista. 2 momentin 3 kohdan mukaan markkinointikieltoa ei sovelleta tuotetietoon, jota tuotteen valmistaja tai maahantuoja antaa tuotteen myyntiin osallistuville. MaRa toteaa, että tupakointivälineen määritelmää ja/tai markkinointia koskevaa poikkeuskohtaa tulisi muuttaa siten, että yleisötiloissa käytettäväksi tarkoitettuja tuhkakuppeja myyvä elinkeinonharjoittaja voisi antaa elinkeinotoiminnassaan ko. tuotteita käyttävälle yritykselle (esimerkiksi ravintola tai hotelli) tuotetietoja ko. tuotteesta. Ravintola tai hotelli, joka tilaa esimerkiksi yrityksen verkkokaupasta tuhkakuppeja terassin pöytiin tai kadulle sijoitettavia isompia tuhkakuppeja, tarvitsee tietoja tuotteen hinnasta, ominaisuuksista ja ulkoasusta. Tupakointivälineen määritelmä yhdistettynä markkinointikieltoihin näyttäisi kieltävän sen, että myyjäyritys antaisi asiallisia tuotetietoja tuotteesta yritysasiakkaalleen. Tätä on pidettävänä ylimitoitettuna kieltona. 4. Ehdotuksen 4. luku - sähkösavukkeita ja nikotiininesteitä (24 ja 25 ) koskevat vaatimukset Sähkösavukkeissa käytettävät nikotiininesteet on Suomessa katsottu lääkkeiksi, joiden myynti edellyttää lääkelain mukaista lupaa. Sähkösavukkeita ja niissä käytettäviä nikotiininesteitä tilataan ulkomailta, koska nikotiininesteitä ei ole saatavissa laillisesti Suomen markkinoilta. Nykytilanteessa Suomi menettää verotuloja eikä internetistä tilattavien tuotteiden turvallisuudesta ole aina takeita.
6/17 Tupakkatuotedirektivin lähtökohtana on, että sähkösavukkeisiin ja nikotiininestettä sisältäviin täyttösäiliöihin sovelletaan tupakkatuotedirektiiviä. Esityksen mukaan sähkösavukkeista ja niissä käytettävistä nikotiininesteistä ja täyttösäiliöistä säädettäisiin jatkossa tupakkalaissa. Niiden tulisi täyttää tupakkatuotedirektiivin mukaiset laatu- ja turvallisuusvaatimukset. Vähittäismyyntipakkauksiin vaadittaisiin tupakkatuotedirektiivin mukaiset terveysvaroitukset, ainesosaluettelot ja informaatiolehtiset. Sähkösavukkeissa käytettävien nikotiininesteiden myynti sallittaisiin Suomessa. Niiden myynti olisi tupakkatuotteiden tapaan luvanvaraista eikä niitä saisi luovuttaa alle 18 vuotiaalle. Tupakkatuotedirektiivissä asetetaan vaatimuksia sähkösavukkeissa käytettäville nikotiininesteille. Tupakkalakia koskevassa ehdotuksessa vaatimukset ovat tätä tiukemmat. Vaatimus siitä, että nesteessä ei saa olla lisättyjä makuaineita on direktiiviin perustumaton. Jos Suomessa myytäviä nikotiininesteitä koskisi direktiiviä tiukempi sääntely, johtaa se negatiivisiin lieveilmiöihin. Sähkösavukkeiden käyttäjät ovat todennäköisesti tottuneet maustettuihin nikotiininesteisiin ja haluavat hankkia niitä myös jatkossa. Jos maustettua nikotiiniestettä ei ole saatavissa Suomesta, osa kuluttajista jatkaisi maustettujen nikotiininesteiden tilaamista ulkomailta, vaikka uusi tupakkalaki kieltäisikin etämyynnin ja tuotteiden tilaamisen ulkomailta etävälineellä. Tulli pystyisi paljastamaan todennäköisesti vain murto-osan kiellon vastaisista tilauksista. Maustettujen nikotiininesteiden myynnin kieltäminen Suomessa yhdistettynä kieltoon tilata niitä ulkomailta johtaisi kuitenkin vakavampaan ongelmaan. Ehdotuksessa mainitaan, että vuonna 2014 suomalaiset tilasivat ulkomaista verkkokaupoista jo 2,8 miljoonaa nikotiininestesäiliötä. Jos enemmistö kuluttajista ei voisi etäostokiellon takia ostaa haluamiaan maustettuja nikotiininesteitä ulkomailta, Suomeen syntyisi kyseisten tuotteiden harmaat markkinat. Harmailla markkinoilla toimivat myyjät eivät välitä onko ostaja täysi-ikäinen vai alaikäinen. Harmaan myynnin tuotteet eivät ole myöskään turvallisia ja niistä saadut tulot salataan. Ehdotetusta sääntelystä seuraisi sekin, että sähkösavukkeiden ja maustettujen nikotiininesteiden käyttäjät saisivat yhden syyn lisää tehdä matkoja esimerkiksi Viroon, jossa ko. nikotiininesteitä myydään. Matkustajien maahantuoman alkoholin, tupakan ja nuuskan rinnalle tulisi nikotiininesteet, joita ei saa myydä Suomen kaupoissa. Matkustajien tuomille nikotiininesteille syntyisi myös laittomat jälkimarkkinat. Edellä kuvatut lieveilmiöt voidaan välttää sillä, että Suomessa toimivat elinkeinonharjoittajat, joilla on asianmukainen myyntilupa, voisivat myydä tupakkatuotedirektiivin vaatimukset täyttäviä nikotiininesteitä eikä laissa asetettaisi nikotiininesteille kansallisesti tiukempaa sääntelyä. Täysi-ikäiset kuluttajat saisivat Suomessa laillisesta myyntilähteestä haluamansa tuotteet ja myynnistä kertyvät verotulot jäisivät Suomeen. 5. Ehdotuksen 7. luku - Myynti ja muu luovuttaminen Tupakkatuotteiden ja nikotiininesteiden vähittäismyynti Ehdotuksen mukaan tupakkatuotteita ja (sähkösavukkeissa käytettäviä) nikotiininesteitä saa myydä tai muuten luovuttaa vain myyntipaikan sijaintikunnan myöntämän myynti-
7/17 paikkakohtaisen vähittäismyyntiluvan perusteella. Se jolla on jo myönnetty tupakkatuotteiden vähittäismyyntilupa saa myydä samassa paikassa nikotiininesteitä tehtyään luvan myöntäneelle kunnalle kirjallisen ilmoituksen asiasta (47 ja 53 ). MaRa pitää perusteltuna, että tupakkatuotteiden lisäksi myös nikotiininesteiden myynti sallitaan Suomessa. Näin tupakoivat aikuiset voivat korvata tupakan vähemmän haitallisella sähkösavukkeella. Harmaiden markkinoiden syntymisen ja nikotiininesteiden matkustajatuonnin ehkäisemiseksi myynnissä tulisi kuitenkin olla myös maustettuja nikotiininesteitä. Nikotiininesteiden myynnin luvanvaraistamista ei voida pitää ylimitoitettuna toimenpiteenä. Luvanvaraistamiselle voidaan valvoa, että nikotiininesteitä myyvät yritykset noudattavat myyntiä koskevia rajoituksia. Hallinnollista taakkaa vähentää se, että yrityksen, jolla on tupakkalain mukainen tupakkatuotteiden myyntilupa, ei tarvitse hakea uutta lupaa vaan yritys voi aloittaa nikotiininesteiden myynnin tehtyään siitä ilmoituksen valvovalle viranomaiselle. Tupakkatuotteita ja nikotiininesteitä myyjiltä perittävien valvontamaksujen tulee olla kohtuullisia eikä niiden tavoitteena saa olla tupakkatuotteiden tai nikotiininesteiden myynnin vaikeuttaminen. Hallinnolliset maksut ovat osa hallinnollista taakkaa. MaRa lausuu tarkemmin valvontamaksuista lausuntonsa kohdassa 9. Kielto myydä alaikäiselle Ehdotuksen mukaan tupakkatuotteita ja nikotiininesteitä ei saa myydä tai muutoin luovuttaa alle 18-vuotiaalle. Tupakan vastikkeita, tupakointivälineitä tai sähkösavukkeita ei saa elinkeinotoiminnassa myydä tai muutoin luovuttaa alle 18 vuotiaalle. MaRalla ei ole huomauttamista myynti-ikärajoihin. Myyjän vähimmäisikä Voimassaolevassa tupakkalaissa edellytetään, että tupakkatuotteita myyvän henkilön tulee olla täyttänyt 18 vuotta. Tätä nuorempi henkilö saa kuitenkin myydä tupakkatuotteita, jos myynti tapahtuu 18 vuotta täyttäneen henkilön valvonnan alaisena. Tupakkalakia koskevassa ehdotuksessa esitetään kiristystä nykytilaan. Myyjän tulee olla 18 vuotta täyttänyt myös myytäessä tupakan vastikkeita, tupakointivälineitä, sähkösavukkeita tai nikotiininesteitä. Perustelujen mukaan kielto on tarpeen, koska sillä voidaan ehkäistä tilanteita, joissa alaikäiset asiakkaat painostavat alaikäisen myyjän myymään heille tupakkatuotteita tai muita tupakkalaissa tarkoitettuja tuotteita. Tätä nuorempi henkilö saa kuitenkin myydä mainittuja tuotteita, jos myynti tapahtuu 18 vuotta täyttäneen henkilön valvonnan alaisena. On olettavaa, että säännöksen kiristyminen tässä suhteessa ei vaikeuta säännöksessä tarkoitettuja tuotteita myyvien vähittäismyyntipaikkojen toimintaa, koska niiden valikoimiin on jo tällä hetkellä kuulunut tupakkatuotteita, joiden osalta on noudatettu myyjän ikärajaa / alaikäisen myyjän valvontaa.
8/17 MaRa kannattaa esitystä, jonka mukaan alaikäinen myyjä voi myydä tupakkatuotteita ja muita laissa mainittuja tuotteita 18 vuotta täyttäneen henkilön valvonnan alaisena, mikä on ollut mahdollista tähänkin asti. 6. Ehdotuksen 8 luku - maahantuonti ja hallussapito MaRa pitää ehdotuksessa olevia maahantuontirajoituksia ja matkustajatuonnin aikarajoja perusteltuna. Niillä voidaan ehkäistä tilanteita joissa tuotteita haetaan ulkomailta muuhun kuin omaan käyttöön ja mahdollisesti edelleen myytäväksi. Matkustaja-alusten myyntihenkilökunnan tulee myös valvoa sitä, että kuluttajille ei myydä sellaista määrää tupakkatuotteita, jonka osalta on pääteltävissä, että kuluttaja ei voi laillisesti niitä tuoda Suomeen. 7. Ehdotuksen 9 luku - markkinointi- ja esilläpitokielto Tupakointivälineen markkinointi Laissa kielletään myös tupakointivälineen markkinointi ja markkinointikiellosta tehty poikkeus kattaa vain tuotetiedon, jonka tuotteen valmistaja tai maahantuoja antaa tuotteen myyntiin osallistuville. MaRa viittaa aiemmin lausunnossaan toteamaansa yleisölle tarkoitetuissa tiloissa sijoitettaviin tuhkakuppeihin ja niistä annettaviin tuotetietoihin. Esilläpitokielto Tupakkalakia koskevassa ehdotuksessa ehdotetaan kiristettäväksi tupakkalaissa säänneltyjen tuotteiden esilläpitoa. Tupakkatuotteiden lisäksi myöskään tupakan vastikkeita, sähkösavukkeita tai nikotiininesteitä ei saisi pitää esillä vähittäismyyntipaikassa. Tuotteista voisi kuitenkin luovuttaa kuluttajalle kuvaston tai luettelon. Poikkeuksen esilläpitokieltoon muodostaisi vastaavaan tapaan kuin nyt erillisellä sisäänkäynnillä varustetut pääosin tässä laissa tarkoitettuja tuotteita myyvä myyntipaikka, jossa tuotteita tai niiden tavaramerkkejä ei voi nähdä myyntipaikan ulkopuolelta (= erillisellä sisäänkäynnillä varustettu tupakkakauppa). MaRa viittaa sähkösavukkeiden, nikotiininesteiden sekä tupakanvastikkeeksi luettavien tuotteiden (kuten esimerkiksi energianuuskan) osalta aiemmin lausunnossa toteamaansa. Tupakkatuotedirektiivin implementoinnissa on ehkäistävä kilpailuvääristymien syntyminen ja kotimaassa toimivien yrityksiä ja risteilyaluksia on kohdeltava tasapuolisesti. MaRa katsoo, että vähittäismyyntipaikoissa on voitava pitää esillä sähkösavukkeita, nikotiininesteitä sekä tupakanvastikkeeksi luettavia tuotteita (kuten esimerkiksi energianuuskaa) vastaavaan tapaan kuin risteilyaluksilla. Hintahyvityskielto Ehdotuksen mukaan elinkeinonharjoittaja ei saisi tarjota eikä maksaa tupakkatuotteen, tupakan vastikkeen, tupakointivälineen, tupakkajäljitelmän, sähkösavukkeen tai nikotiininesteen hinnasta hyvitystä, joka määräytyy mainittujen tuotteiden tai muiden kulu-
9/17 tushyödykkeiden ja palvelujen oston mukaan. Ehdotettu hintahyvityskielto ei perustu tupakkatuotedirektiiviin. Perustelujen mukaan tupakkalaissa tarkoitettujen tuotteiden myyntiä ei saisi edistää kaupan tai ravintoloiden kanta-asiakaskorttien tai etuohjelmien yhteydessä siten, että tuotteiden ostaminen olisi ostohyvitysten johdosta sitä halvempaa, mitä enemmän niitä tai muita kulutushyödykkeitä ostaa. Tällaisen hyvityksen tarjoamisen lisäksi myös sen maksaminen olisi kielletty. Suomessa toimivan etuohjelman yhteydessä ei siten saisi maksaa ostohyvityksiä edes niistä tupakkalaissa tarkoitettujen tuotteiden ostoista, jotka ovat tapahtuneet ulkomailla. Tällä hetkellä kulutushyödykkeitä ja -palveluita koskevissa etuohjelmissa kaikki myydyt hyödykkeet ja palvelut voivat kerryttää asiakashyvitystä kuten bonusta. Ehdotus merkitsi toteutuessaan sitä, että elinkeinonharjoittajat eivät saisi antaa jatkossa bonusta kaikkien myymiensä kulutushyödykkeiden ostojen perusteella. Kassa- ja muiden järjestelmien tulisi bonusta laskettaessa vähentää nämä tuotteet bonusta kerryttävistä ostoista. MaRa toteaa, että sillä että tupakkatuotteet voidaan laskea mukaan muiden kulutushyödykkeiden ostoihin hintahyvitystä annettaessa, ei ole merkitystä kuluttajien tupakointiin tai sen yleistymiseen Suomessa. Hintahyvityskielto aiheuttaisi myös kustannuksia majoitusliikkeille, ravintoloille sekä liikenneasemille, joilla on etuohjelmia käytössään, kun järjestelmiin pitäisi tehdä lainsäädännön vaatimat muutokset. MaRa katsoo, että bonusjärjestelmä, jossa hintahyvitys määräytyy kaikkien kulutushyödykkeiden ja palveluiden ostojen perusteella tulisi olla edelleen sallittua. 8. Ehdotuksen 10 luku tupakointikiellot ja -rajoitukset Ehdotuksessa todetaan, että sisätilojen tupakointikiellot on nykyisin säädetty luetellen erilaisia paikkoja ja tilanteita, joissa tupakointi on kielletty. Tupakointikieltoja noudatetaan kuitenkin käytännössä yksinkertaisesti siten, että yleisön, työntekijöiden ja asiakkaiden käytössä olevissa sisätiloissa ei tupakoida. Esityksessä ehdotetaan, että tupakointikieltoja koskeva pykälä yksinkertaistettaisiin koskemaan yleisesti sellaisia tiloja ja sellaisia tilanteita, joissa tupakansavu ja pinnoilla kerääntyvät savujäämät voivat olla haitaksi tai vaarantaa sivullisten terveyttä. Ehdotuksen 75 :n 1 momentin mukaan tupakoida ei saa sisätiloissa, jotka ovat yleisön tai työntekijöiden käytettävissä taikka elinkeinotoiminnassa tuotettujen tai julkisen vallan palvelujen tarjoamista varten asiakkaiden käytettävissä. Poikkeuksena olisi 76 :n 1 momentin 1 kohdan mukaan sellainen sisätila, joka on asiakkaan, työntekijän tai elinkeinon- ja muun ammattiharjoittajan kodissa eikä muuhun sisätilaan, joka on yksinomaan saman perheen jäsenten ja muiden samassa taloudessa asuvien käytössä. 2 Momentin poikkeus kattaisi nykyistä sääntelyä vastaavasti hotellihuoneet ja 3 momentti kansainvälisessä meriliikenteessä olevien alusten ravintolat. MaRa vastustaa risteilyaluksille annettavaa poikkeusta lausunnossa aiemmin esille tuoduilla perusteilla. Tupakointi yksityisklubeilla MaRa toteaa, että alkoholilain sisältyvän valvonnan aukon takia Suomeen on syntynyt ns. yksityisklubeja ja tilausravintoloita, joihin asiakkaiden sallitaan tuovan alkoholilain
10/17 vastaisesti omat alkoholijuomat. Yksityisklubien yleistymiseen on vaikuttanut myös tupakalain kiristyminen, joka kielsi ravintoloissa tupakoinnin. Yksityisklubit saattavat sallia omien alkoholijuomien lisäksi myös tupakoinnin klubin sisätiloissa. Yksityisklubit ovat voineet kiertää tupakkalakia sillä, että tiloja ei ole tarkoitettu yleisölle vaan esimerkiksi klubin jäsenille, jotka ovat voineet tuoda tiloihin vieraitaan. Tupakkalakia koskevan ehdotuksen perusteella vaikuttaa siltä, että tupakointi tulee kielletyksi myös yksityisklubeissa ja tiloissa, joita markkinoidaan yleisölle yksityistilaisuuksien pitopaikaksi (esimerkiksi tilausravintolat). Näissä on kyse tiloista, jotka ovat joko yleisön tai työntekijöiden käytettävissä taikka elinkeinotoiminnassa tuotettujen palvelujen tarjoamista varten asiakkaiden käytössä. MaRa pitää perusteltuna, että yksityisklubeja ja ravintoloita kohdellaan samalla tavalla. Ravitsemisliikkeen tupakointitilasta Ravintolan sisätiloissa ei saa polttaa lukuun ottamatta tupakointitilaa. Tupakkalaki kieltää sekä ruoan ja juoman tarjoilun että nauttimisen tupakointitilassa. MaRa katsoo, että sääntely, joka kieltää myös juoman nauttimisen ravintolan tupakointitilassa on ylimitoitettua. Asiakas voi polttaa savukkeen ja nauttia samalla lasillinen kodissaan, mutta se ei ole mahdollista valvotun ravintolan ilmastoidussa tupakointitilassa. Asiakkaat eivät useinkaan jätä ravintolassa juomaansa valvomatta tupakointitilassa käyntiä varten. Tämä on johtanut siihen, että juomia yritetään viedä kiellon vastaisesti tilaan. Juomien kuljetukseen puuttuminen aiheuttaa lisätyötä tarjoilijoille ja järjestyksenvalvojille. Nykysääntely työllistää myös alkoholitarkastajia, kun he kirjoittavat selvityspyyntöjä ravintolalle siitä, että tupakkakopissa on havaittu nautittavan juomaa. Alkoholitarkastajat ovat saattaneet edellyttää sitä, että tupakkakopin viereen asennetaan juomatelineitä tai hyllyjä, joihin asiakkaat voisivat laskea juomansa tupakkakopissa käydessään. Näitä ei tosiasiassa käytetä. Kielto viedä juomaa tupakointitilaan ei saa ymmärrystä asiakaskunnassa. Nykyisessä laissa olevaa kieltoa viedä ruokaa tai juomaa tupakointitilaan perusteltiin sillä, että tarjoilijat ja siivoojat joutuisivat käymään tupakointitilassa jatkuvasti ja altistuisivat tupakansavulle. MaRa pitää ruoan nauttimista koskevaa kieltoa perusteltuna, mutta juoman vieminen tilaan ei johda perusteluissa mainittuun tilanteeseen. Valvonnan järjestelyillä, tupakointitilan käytännön järjestelyillä ja asiakkaille annettavalla ohjeistuksella voidaan huolehtia, että tila pysyy siistinä vaikka asiakkaat voivat kulkea tilaan ja sieltä pois juoman kanssa eikä henkilökunnan tarvitse käydä tupakointitilassa. Omavalvontasuunnitelmassa elinkeinonharjoittajan tulee esittää miten tupakointitilan toimivuus varmistetaan ja miten tupakointitilan olosuhteita ja järjestystä voidaan valvoa sen ulkopuolelta. Vaikka juoman nauttiminen sallittaisiin tupakointitilassa, ei se merkitsisi, että tupakointitilojen koko kasvaisi nykyisestä. Laissa ja sen nojalla annetussa asetuksessa voidaan säätää tupakkakopin koosta suhteessa ravintolatilan kokoon ja asiakaspaikkoihin. Se, että ravitsemisliikkeet voisivat jatkossa sallia alkoholijuomien nauttimisen (ei tarjoilun) myös tupakointitilassa, olisi yksi keino, jolla valvottujen ja työllistävien anniskelu-
11/17 paikkojen asemaa parannettaisiin suhteessa valvomattomiin olosuhteisiin. Kiellon lieventäminen myös vähentäisi ravintoloiden hallinnollista taakkaa. MaRa esittää edellä todetun johdosta, että ravitsemisliikkeen tupakointitilaa koskevasta säännöksen (78 ) ensimmäisen momentin viimeinen virke muutetaan kuulumaan seuraavasti: Tupakointitilassa ei saa tarjoilla tai nauttia ruokaa eikä tarjoilla juomia. Juoman nauttiminen tilassa on sallittua. Tupakkalaissa määrätään, että tupakointitilan rakentamisesta, kunnossapidosta ja korvaus- ja muutostöistä on voimassa, mitä maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) ja sen nojalla säädetään. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tupakointitilan rakenteellisista ja toimivuutta koskevista rakennusteknisistä vaatimuksista. Ehdotettuun tupakkalakiin sisältyy samansisältöiset määräykset sillä erotuksella, että tarkempia määräyksiä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella. MaRa toteaa, että tämänhetkiset asetuksentasoiset määräykset ravitsemisliikkeen tupakointitilasta ovat liian kireitä. Määräykset ovat tehneet tupakointitilojen rakentamisesta liian kallista tai peräti mahdotonta. Tavoitteeseen nähden liian kireä sääntely on johtanut siihen että vain harvat ravintolat ovat pystyneet tarjoamaan asiakkailleen mahdollisuuden tupakoida tupakointitilassa. Kun asiakkailla ei ole mahdollisuutta tupakoida ravintolan tiloissa, siirtyvät he tupakoimaan kadulle. Tupakoinnista kadulla aiheutuu ääntä ja roskaantumista. Tupakkalaissa edellytetään, että tupakansavu ei saa kulkeutua tupakointitilasta ravitsemisliikkeen muihin tiloihin. Tämä vaatimus on mahdollista täyttää nykyisiä vaatimuksia olennaisesti keveämmillä määräyksillä. MaRa vaatii, että tupakointitilan rakenteellisia ja toimivuutta koskevia asetuksentasoisia vaatimuksia lievennetään nykyisestä. MaRalle tulee antaa mahdollisuus esittää näkemyksensä kun valtioneuvoston asetusta tupakointitilan vaatimuksista valmistellaan. Tupakansavun kulkeutumisen ja sisätyöntekijöiden tupakansavulle altistumisen ehkäisemisestä koskeva säännös Ehdotetun 76 :n 2 momentin mukaan sisätilan haltijan, joka sallii tupakoinnin 1 momentissa tarkoitetuissa sisätiloissa tai hallitsemissaan ulkotiloissa, on huolehdittava siitä, etteivät sisätilan työntekijät joudu altistumaan tupakansavulle, sekä siitä, ettei tupakansavu pääse kulkeutumaan alueelle, jolla tupakointi on kielletty. Ehdotettu sisätiloja ja sisätilan haltijan ulkotiloja koskeva 76 :n 2 momentti on vaikeasti kirjoitettu ja tulkinnanvarainen. Selkeyden vuoksi se tulisi jakaa kahteen osaan. Ensimmäinen momentti koskisi tupakoinnin sallimista (1 momentin tarkoittamissa sisätiloissa) ja toinen momentti sisätilan haltijan ulkotiloja. Sisätilojen osalta on loogista että sisätilan haltija, joka sallii tupakoinnin tupakointikiellosta tehtyjen poikkeusten mukaisissa sisätiloissa (esim hotellihuone), on huolehdittava, etteivät sisätilan työntekijät joudu altistumaan tupakansavulle ja että tupakansavu ei pääse kulkeutumaan sieltä toiselle alueelle, jolla tupakointi on kielletty. Sisätilan haltijan hallinnassa olevien ulkotilojen osalta lienee tarkoitettu noudattaa samaa logiikkaa kuin nykyisessä terassitupakointia koskevassa säännöksessä. Sisätilan
12/17 haltijan, joka sallii tupakoinnin hallitsemissaan ulkotiloissa, on huolehdittava, ettei tupakansavu pääse kulkeutumaan alueelle, jolla tupakointi on kielletty. Kun kyse on tupakoinnin sallimisesta sisätilan haltijan ulkotiloissa, niin säännökseen ei loogisesti voi sisältyä tupakansavun lisäksi sisätilan työntekijöitä koskevaa osiota. Jälkimmäinen on relevantti ainoastaan, kun kyse on tupakoinnin sallimisesta sisätiloissa. Hotellihuoneita koskeva säännös Voimassaolevassa tupakkalaissa hotellihuoneita koskee sääntö, jonka mukaan tupakointi voidaan sallia säännöksessä rajatussa määrässä hotellin majoitushuoneita, mutta tällöin on huolehdittava siitä, etteivät työntekijät joudu näissä huoneissa työskennellessään altistumaan tupakansavulle. Hotellihuoneiden osalta nykyiseen tupakkalakiin ei ole kirjattu sääntöä, jonka mukaan tulee huolehtia myös siitä, että tupakansavu ei pääse kulkeutumaan sisätilasta toiselle alueelle, jolla tupakointi on kielletty. Uudella säännöllä ei liene tarkoitettu muuttaa nykytilaa savullisten majoitushuoneiden osalta. Tupakansavu ei kulkeudu savullisesta majoitushuoneesta majoitusliikkeen muihin tiloihin, kuten hotellin käytävälle, kun majoitushuoneen ovi on kiinni ja se on avoinna vain huoneistoon saavuttaessa ja sieltä poistuttaessa. MaRa pitää kannatettava, että majoitusliikkeiden savullisten huoneiden lukumäärää koskeva sääntely pysyy ennallaan. Ravitsemisliikkeen terassi Ehdotettuun uuteen tupakkalakiin ei sisälly voimassaolevassa tupakkalaissa olevaa erityistä säännöstä ravitsemisliikkeen terassia koskien. Samaa tarkoittava säännös sisältyy kuitenkin 76 2 momenttiin, jonka mukaan sisätilan haltijan tulee huolehtia siitä, että tupakansavu ei kulkeudu ulkotiloista alueelle, jossa tupakointi on kielletty. MaRa pitää kannatettavana, että terassitupakointia koskeva sääntely pysyy asiallisesti entisellään. Yleisötilaisuudet Ulkona järjestettävissä yleisötilaisuuksissa tapahtuvaa tupakointia rajoitettiin vuonna 2010 toteutetulla lainmuutoksella. Tupakointikiellot yleisötilaisuuksia koskien muotoutuivat lopulliseen muotoonsa vasta eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyn jälkeen ja sen muistion mukaisina. Voimassaolevan tupakkalain mukaan tupakointi on kielletty ulkoalueilla järjestettävien yleisten tilaisuuksien katoksissa ja katsomoissa sekä muissa tilaisuuden seuraamiseen välittömästi tarkoitetuissa tiloissa, joissa osallistujat oleskelevat paikoillaan. Sosiaalija terveysvaliokunnan mukaan tilaisuuden seuraamiseen välittömästi tarkoitettu alue on esimerkiksi esiintymislavan edusta ja välitön läheisyys, johon yleisöllä on pääsy. Tilaisuuden järjestäjällä on parhaat mahdollisuudet arvioida, mitkä alueet on tarkoitettu tilaisuuden seuraamiseen. Yleisötilaisuuden järjestäjät voivat nykyisen lain perusteella määritellä etukäteen alueet, jolla tupakointi on kielletty eivätkä alueet muutu tapahtuman aikana. Nykyinen säännös-
13/17 tö toimii hyvin ja huomioi tasapuolisesti sekä yleisötilaisuuden järjestäjien että tupakoivien ja ei-tupakoivien kävijöiden intressit. Nykyisen lain perusteella esimerkiksi musiikkifestivaalin festivaalikentällä voidaan tupakoida ja samalla seurata esiintymislavalla käynnissä olevaa esitystä. Tupakointi on kielletty ainoastaan tilaisuuden seuraamiseen välittömästi tarkoitetulla alueella (joka käytännössä on esiintymislavan edusta ja välitön läheisyys), katsomoissa ja katoksissa, jos sellaisia on tapahtuma-alueelle sijoitettu/rakennettu. Osaan tupakointikiellon piiriin kuuluvista katsomoalueista on mahdollista järjestää tupakkalain 13 :n 1 momentin perustella tupakointiin tarkoitettu tila, kunhan huolehditaan siitä, että tupakansavu ei pääse kulkeutumaan alueen muihin osiin. Yleisötilaisuuden järjestäjän omassa harkinnassa kielletäänkö tupakointi tapahtumaalueella tätä laajemmin esimerkiksi siten, että alueella ei saa tupakoida lukuun ottamatta alueita, jotka on varattu tupakointiin. Järjestäjä voi halutessaan määritellä koko alueen savuttomaksi. Ehdotuksen yleisissä perusteluissa on todettu, että tupakointikieltoihin ulkotiloissa ei tule muutoksia. Tämä maininta koskee myös ulkona järjestettäviä yleisötilaisuuksia. Ehdotetun lain (75 1 momentti 2 kohta) mukaan tupakointi on kielletty ulkoalueilla järjestettävien yleisten tilaisuuksien katoksissa ja katsomoissa sekä muissa tilaisuuden seuraamiseen välittömästi tarkoitetuissa tiloissa, joissa osallistujat oleskelevat paikoillaan. Tämä vastaa nykyistä säännöstä. Voimassaolevasta laista poiketen ehdotuksessa ei kuitenkaan näytettäisi annetun mahdollisuutta varata tiettyä osaa katsomosta tupakointiin (mikä on mahdollista nykyisen tupakkalain 13 :n 1 momentin perusteella). Lakiin ehdotetaan otettavaksi myös uusi ulkotilaisuuksia koskevaa säännös (76 3 momentti), jonka mukaan yleisen tilaisuuden järjestäjä saa järjestää 75 :n 2 - kohdan mukaisiin ulkotiloihin tupakointialueen, jos aluetta ei ole tarkoitettu tilaisuuden seuraamiseen. Säännökset näyttäisivät kiristävän nykyistä sääntelyä vastoin yleisperusteluissa todettua. 76 3 momentin perusteella on epäselvää viitataanko siinä yleisesti yleisötilaisuuden ulkotiloihin, joissa tupakointi on sallittu tiettyjä alueita lukuun ottamatta, vai 75 :n 2 momentissa yksilöityihin ulkotiloihin (esimerkiksi katsomo), joissa tupakointi on kielletty. Se mihin ulkotiloihin säännöksellä viitataan, on keskeistä merkitystä. Jos säännöksessä viitataan yksilöityihin ulkotiloihin, joissa tupakointi on kielletty (katsomo), tilaisuuden järjestäjä voisi varata katsomosta erillisen alueen, joka on tarkoitettu tupakointiin. Säännöstä oltaisiin kiristämässä nykyiseen 13 :n 1 momenttiin verrattuna, koska tupakointialue ei saisi olla säännöksen mukaan tarkoitettu tilaisuuden seuraamiseen. Herää kysymys, että jos tupakointiin varatulta katsomon osan alueelta voi seurata meneillään olevaa esitystä, onko se tupakoinnin lisäksi tarkoitettu myös tilaisuuden seuraamiseen. Ehdotus tarkoittaisi kireimmillään sitä, että viranomaisvalvonnassa katsomoon sijoitetulta tupakointialueelta vaadittaisiin peitettäväksi kokonaan näkyvyys lavalle esimerkiksi pressulla. Sääntely vaikuttaa ylimitoitetulta tupakansavulta altistumisen ehkäisemiseksi. Nykysääntely, jonka mukaan tilaisuuden järjestäjän tulee huolehtia, että tupakansavu ei pääse kulkeutumaan alueen muihin osiin, on riittävää.
14/17 Huolestuttavampaa on jos 76 3:ssä viitataan koko tapahtuma-alueeseen, jossa tupakointi ei lain mukaan ole kiellettyä tiettyjä alueita lukuun ottamatta (esimerkiksi katsomo). Muilla alueille tupakointia ei rajoitettu. Tapahtumanjärjestäjä on tähän asti voinut varata tupakointiin alueen tapahtuma-alueelta esimerkiksi jos tapahtuma-alue on järjestäjän päätöksellä muuten savuton. Myös tältä alueelta on ollut mahdollista seurata esitystä eivätkä viranomaiset ole voineet vaatia, että sieltä ei saisi näkyä lavalle. Jos säännöstä sovellettaisiin mihin tahansa tapahtuma-alueelle sijoitettavaan tupakointialueeseen, kiristäisi se oleellisesti nykysääntelyä, koska viranomaiset saattaisivat lähetä siitä, että lavalla olevan esityksen seuraaminen alueelta olisi säännöksen vastaista. MaRa toteaa, että pyrkimystä rajoittaa näkyvyyttä anniskelualueelta on esiintynyt myös myönnettäessä anniskelulupia tapahtumiin. Tupakointialuetta ei ole määritelty laissa ja on ylipäätään epäselvää, mitä sillä tarkoitetaan ja mihin säännöstä saatettaisiin soveltaa. Ei ole mahdoton ajatus, että viranomainen tulkitsisi säännöksen perusteella ulkotarjoilualueen, jossa asiakkaat saavat myös polttaa, tupakointialueeksi, jolloin viranomainen ryhtyisi tarkistamaan miten hyvin alueelta näkee lavalle. Ehdotettu sääntely voisi johtaa arvaamattomiin ja negatiivisiin seurauksiin monia festivaaleja koskien ja olisi todellisuudessa nykyistä sääntelyä kireämpää. MaRa vastustaa yleisötilaisuuksia koskevan sääntelyn kiristämistä nykyisestä ja vaatii, että 76 :n momentti poistetaan tai se muutetaan vastaamaan voimassaolevan tupakkalain 13 :n 1 momenttia niin, että yleisötilaisuuden järjestäjä saa varata 75 :n 1 momentin 2 kohdan tarkoittamista katsomotiloista alueen, jossa tupakointi on sallittu, kunhan huolehditaan siitä, että tupakansavu ei pääse kulkeutumaan katsomoalueen muihin osiin. Tupakointikieltojen soveltaminen sähkötupakkaan Ehdotetun lain perusteella sähkötupakan käyttäminen olisi kielletty samoissa paikoissa kuin tupakointi. Ravitsemisliikkeiden sisätiloissa ei saisi käyttää sähkötupakkaa ja vain savullisissa majoitushuoneissa voisi käyttää sähkösavuketta. Myöskään yleisötilaisuuksien katsomoissa, katoksissa ja tilaisuuden seuraamiseen välittömästi tarkoitetuissa tiloissa, joissa osallistujat oleskelevat paikoillaan, ei saisi käyttää sähkösavuketta. Sähkötupakan käytöstä ei muodostu tupakansavua. Sähkötupakan käyttökiellolle on oltava väestön terveydensuojeluun liittyvät perusteet. Kieltoa ei voida perustaa siihen, että sähkösavukkeen käyttö muistuttaa tupakointia. MaRa pitää käsillä olevan selvityksen perusteella esitettyä sähkötupakan käyttökieltoa ylimitoitettuna. Tupakkalakiin tulisi kuitenkin sisällyttää säännös, jonka perusteella tilan haltijalle annetaan oikeus kieltää sähkötupakan käyttö tiloissaan. Sähkösavukkeen käyttäjä saattaa väittää sähkösavukkeen käytön olevan perusoikeus, jota ei voi tilan haltija kieltää. Tupakkalakiin perustuva säännös antaisi esimerkiksi ravintoloille ja hotelleille selkeän lakiin kirjatun oikeuden kieltää sähkötupakan käytön sisätiloissaan. Moni ravintola on jo kieltänyt tupakoinnin tiloissaan, koska sähkötupakan käyttö voidaan sekoittaa tupakointiin. Tupakkalaissa voitaisiin määritellä tietyt alueet, joissa sähkötupa-
15/17 kan käyttö on kielletty tilan luonteesta ja käytöstä johtuen (esimerkiksi koulut, päiväkodit, sairaalat). 9. Ehdotuksen 11 luku Ohjaus ja valvonta Valvontamaksuista Tupakkalain 25 a :ssä säädetään tupakkalain valvonnasta perittävistä maksuista. Näitä ovat kunnan elinkeinonharjoittajilta perimät maksut, jotka koskevat kunnan valvontasuunnitelmaan sisältyvistä tarkastuksia ja näytteenottoa. Myyntiluvan haltijoilta kunnan on perittävä myynnin valvonnasta ja valvontaan liittyvistä toimenpiteistä vahvistamansa taksan mukainen vuosittainen myyntipistekohtainen valvontamaksu. Kunnan tulee määrätä suoritteistaan perimänsä maksut siten, että ne vastaavat suuruudeltaan enintään suoritteen tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. STM:n esityksen mukaan valvontamaksuja perittäisiin vähittäis- ja tukkumyynnin harjoittajilta. Valvontamaksu olisi veronluonteinen maksu eikä maksun tarvitsisi liittyä todellisiin valvontasuoritteisiin eikä niiden tarvitsisi olla kustannusvastaavia. Tupakkalain mukaisen valvonnan kustannukset katettaisiin myynnin vuotuisista valvontamaksuista saatavilla tuloilla. Kunta ei jatkossa perisi maksua valvontasuunnitelmaan sisältyvistä tarkastuksista tai näytteenotosta. STM:n mukaan valvontasuunnitelmaan perustuvien maksujen sääntelyssä on ongelmana, että maksuvelvollisia ovat ne elinkeinonharjoittajat, joihin kunta päättää kulloinkin kohdistaa tupakkalain mukaista valvontaa. Maksut ovat luonteeltaan lähinnä veroksi katsottavia, mutta sääntely ei vastaa verolaille asettavia vaatimuksia. STM ehdottaa erittäin suuria korotuksia tupakkatuotteiden vähittäismyyjiltä perittäviin valvontamaksuihin. Maksu määrättäisiin myyntipistekohtaisesti ja se olisi enintään 500 euroa. Maksu voisi olla enintään kaksinkertainen, jos myyntipisteessä myydään myös nikotiininesteitä (eli 1.000 euroa per myyntipiste). Myyntipisteellä tarkoitetaan myyntipaikassa olevaa asiakaspalvelupistettä, josta luovutetaan tai myydään tupakkatuotteita tai nikotiininesteitä. Esimerkiksi jos myyntipaikasta luovutetaan tupakkatuotteita kahdesta asiakaspalvelupisteestä / kassalta, kunta voisi periä valvontamaksua enintään 1.000 euroa. Jos myyntipisteissä olisi myös nikotiininesteitä, maksu olisi enintään 2.000 euroa per vuosi. Ero on valtava, kun sitä vertaa nykyisiin valvontamaksuihin. Esimerkiksi Helsingissä myyntipaikan ensimmäisestä myyntipisteestä peritään valvontamaksua 125 euroa ja kustakin seuraavasta myyntipisteestä 20 euroa. Myyntipaikasta, jossa on kaksi tupakkatuotteiden myyntipistettä, peritään Helsingissä tällä hetkellä valvontamaksua 145 euroa. Maksujen taso muualla maassa tuskin poikkeaa suuresti Helsingin tasosta. Korotus maksuun olisi useita satoja prosentteja ja euromääräisestikin erittäin raju. Myyntipaikoissa, joissa kassoja on useampia, korotus maksuun olisi vieläkin dramaattisempi. Kymmenen kassan myymälässä maksu olisi enintään 5.000 euroa per vuosi, kun se tällä hetkellä on muutamia satoja euroa. MaRa pitää esitystä vähittäismyyjiltä perittävien valvontamaksujen tasosta kohtuuttomana. Ylimitoitetulla maksulla pyritään taivuttamaan kotimaiset vähittäismyyjät luopumaan tupakkatuotteiden myynnistä ja olemaan ottamatta laillisia nikotiininesteitä
16/17 myyntiin. Sillä pyritään myös supistamaan tupakkatuotteita myyvien kassojen määrää isommissa myymälöissä. Ehdotetut maksut lisäisivät MaRa-alan yritysten (ravintolat, hotellit ja liikenneasemat) kustannuksia. MaRa-alan yritysten kustannusrakenne on jo nyt erittäin raskas eikä yritysten kustannuksia tule nykyisestä yhtään lisätä veroilla tai hallinnollisilla maksuilla. Ehdotuksen toteutuminen voisi lopettaa tupakkatuotteiden myynnin useissa pienemmissä paikoissa, joissa tupakkatuotteet pidetään myyntivalikoimissa lähinnä asiakaspalvelun takia. Saman kohtalon voi kokea myös useat syrjäisellä seudulla olevat pienet myymälät, joissa myyntimäärät ovat kysynnän takia pieniä. Isommissa myyntipaikoissa valvontamaksun nousemisen useisiin tuhansiin euroihin voitaisiin välttää rajaamalla myynti vain tiettyihin kassoihin, mutta se olisi asiakaspalvelun kannalta hankalaa toteuttaa ja erilainen palvelutaso kassoilla aiheuttaisi asiakaskunnassa sekaannusta sekä ärtymystä. Ehdotus heikentäisi kotimaisten yritysten toimintaedellytyksiä ja mahdollisuuksia palvella asiakkaita. Myynnin rajoittaminen ja laillisten myyntilähteiden vähentäminen ylimitoitetuilla valvontamaksuilla lisää tupakkatuotteiden ja nikotiiniesteiden matkustajatuontia ja tuotteiden tilaamista verkkokaupasta. Laillisten myyntilähteiden vähentyessä myös harmaat markkinat kasvavat. MaRa katsoo, että tupakkatuotteita ja nikotiininesteitä myyjiltä perittävien valvontamaksujen tulee olla kohtuullisia eikä niiden tavoitteena saa olla tupakkatuotteiden tai nikotiininesteiden myynnin vaikeuttaminen. Hallinnolliset maksut ovat osa hallinnollista taakkaa. Tupakkatuotteiden ja nikotiininesteiden luvanvaraistamisen tarkoituksena on varmistua siitä, että luvanhaltija noudattaa myyntikieltoja (ei esimerkiksi myydä alaikäiselle), myynnin järjestelyjä ja että luvanhaltija toimii omavalvonnan mukaisesti. Luvanhaltijoilta perittävä valvontamaksu saa oikeutuksensa luvanhaltijaan kohdistettavasta valvonnasta. Valvontamaksut voivat tällä perusteella olla tasoltaan sellaisia, että ne vastaavat suuruudeltaan enintään suoritteen tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia ja niiden tulee olla oikeassa suhteessa suoritettuihin valvontatoimenpiteisiin. Valvontatoimenpiteet eivät saa olla ylimitoitettuja ja valvonnan tulee perustua riskiperusteisuuteen. MaRan näkemyksen valvontamaksu voi perustua nykyiseen tapaan kohtuulliseen perusmaksuun ja kustakin lisämyyntipisteestä voidaan periä pieni lisämaksu. Sekä nikotiininesteiden että tupakkatuotteiden myyminen ei voi tuplata maksua - kohtuullista olisi, että maksu olisi hiukan korkeampi kuin siinä tilanteessa, että myyntipisteessä myydään vain toisia tuotteita. MaRa toteaa, että kunnan vapaasti määrittämiin maksuihin tupakkalain 25 a :n 1 momentin perusteella liittyy ongelmia, kuten STM ehdotuksessaan mainitsee. Kunta voi vapaasti päättää keiltä elinkeinonharjoittajilta se perii maksuja tupakkalain noudattamisen valvonnassa. Tämä asettaa yritykset eri asemaan ja kohdistaa maksurasituksen vain tiettyihin kunnan päättämiin yrityksiin, kuten esimerkiksi ravitsemisliikkeisiin. Tässä suhteessa sääntely kaipaa tarkistusta.
17/17 Kunnioittavasti, Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry Timo Lappi toimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi varatoimitusjohtaja Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry on matkailu- ja ravintola-alan elinkeino- ja työmarkkinajärjestö. MaRa edustaa hotelleja, kylpylöitä ja kuntoutumiskeskuksia, viikko-osakeyrityksiä, leirintäalueita, ravintoloita, catering-yrityksiä, eines- ja valmistuskeittiöitä, kahviloita, pubeja, yökerhoja, liikenneasemia, huvi-, teema- ja elämyspuistoja, keilahalleja, festivaaleja ja konserttitapahtumia, ohjelmapalveluyrityksiä, luontomatkailuyrityksiä, hiihtokeskuksia sekä matkailun markkinointi- ja välityspalveluja tarjoavia yrityksiä. MaRassa on 2 400 jäsentä, joilla on 6 000 toimipaikkaa. MaRan jäsenyritykset työllistävät noin 60 000 henkilöä. Lisätietoja antaa lakimies Kai Massa, 09 6220 2047, kai.massa@mara.fi