Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA)

Hankesuunnitelma 17.2.2016 Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA) Sisältö 1. Hakija... 2 2. Hankkeen tarve ja tausta... 3 2.1 Miksi ilmastonmuutoksen, maatalouden ja maaseudun rajapinnat ovat merkittäviä?... 4 2.2 Miksi ilmastoratkaisujen luomisessa ja jalkauttamisessa tarvitaan vuorovaikutusta ja yhteistoiminnallista oppimista?... 6 3. Hankkeen tavoitteet... 8 4. Hankkeen toimenpiteet ja toteutustapa sekä riskit toteutuksessa... 8 4.1 Konkreettiset toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi... 8 4.2 Toteuttamiseen osallistuvat tahot... 14 4.3 Minkälaisia riskejä on ja miten niihin varaudutaan... 15 4.4 Miten huomioidaan kestävän kehityksen periaatteet?... 17 5. Yhteys Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan... 19 5.1 Miten hankkeella edistetään Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman tavoitteita?... 19 5.2 Miten hankkeessa on huomioitu aiemmin toteutetut muut hankkeet?... 20 6. Toiminta-alue, kohderyhmä, hyödynsaajat sekä aikataulu... 22 6.1 Hankkeen pääasiallinen kohderyhmä... 22 6.2 Miten kohderyhmä on valittu ja miten hankkeesta on tiedotettu?... 22 6.3 Muut tahot, joille hanke kohdistuu?... 22 6.4 Hankkeen aikataulu... 22 7. Miten hankkeen toteutumista arvioidaan... 22 8. Miten hankkeessa syntyvää toimintaa jatketaan hankkeen päättymisen jälkeen?... 23 9. Tiedottaminen: Miten tuloksista tiedotetaan hankkeen aikana ja hankkeen jälkeen?... 23 10. Hankkeen kustannusmalli... 24 11. Hankkeen määrälliset tavoitteet... 24 Lähteet... 26 LIITE 1: Teemaryhmien työpajojen ja työpaja-alustusten mahdollisia aiheita... 29 LIITE 2: Teemaryhmät... 30 LIITE 3: Ohjausryhmä... 31 LIITE 4: Aikataulu... 32 1

1. Hakija Luonnonvarakeskus (Luke) on tutkimus ja asiantuntijaorganisaatio, joka tekee työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja biotalouden kehittämiseksi. Luonnonvarakeskus aloitti toimintansa 1.1.2015, kun Metsäntutkimuslaitos Metla, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL ja Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken tilastopalvelut yhdistyivät. Luke yhdistää uusiutuvien luonnonvarojen ja vastuullisen ruoantuotannon osaajat, ja tarjoaa innovatiivisia ratkaisuja uusien elinkeinojen synnyttämiseksi. Monitieteinen tutkimustieto ja asiantuntijapalvelut ovat pohja kestäville päätöksille niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Luonnonvarojen tutkimus palvelee kansalaisia tuottamalla terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää tietoa sekä edesauttamalla suomalaisen luonnon elinvoimaisuutta jokaisen nautittavaksi. Luken pääkonttori on Viikissä ja päätoimipaikkoja on neljä: pääkaupunkiseutu, Jokioinen, Joensuu ja Oulu. Muita toimipaikkoja on tällä hetkellä 29 ja työntekijöitä noin 1700. Luonnonvarakeskuksella on valtakunnallinen verkosto asiantuntijoita hyödynnettävissä ja organisaatiossa tehdään vahvaa tutkimusta ilmastonmuutoksen vaikutuksista sekä hillintä- ja sopeutumiskeinoista maa- ja metsätaloudessa. Luonnonvarakeskuksella on vankka osaaminen ja kokemus hankerahoituksella toimivasta työskentelytavasta, hankkeiden koordinoinnista ja hankkeiden taloushallinnon hoidosta. Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA)-hankkeen ydintyöryhmän muodostavat Luken tutkijat Riitta Savikko, Sari Himanen, Karoliina Rimhanen ja Hanna Mäkinen. Työryhmä on avannut tietä maaseudun ilmastoasioista tiedottamiselle aiemmassa valtakunnallisessa Ilmastonmuutos ja maaseutu (ILMASE) -tiedonvälityshankkeessa, jossa aktivoitiin maaseudun toimijoita ilmastonmuutokseen varautumiseen ajantasaista tutkimustietoa käytännönläheisesti ja laaja-alaisesti välittämällä. VILMA-hanke hyödyntää ILMASE-hankkeen oppeja toimivista tavoista viedä tutkimustietoa lähemmäs käytäntöä, käyttäen myös aiemman hankkeen luomaa verkostoa ja olemassa olevia tiedotus- ja vuorovaikutuskanavia sekä hyväksi havaittua kaikillle avoimien käytännönläheisten työpajojen menetelmää. ILMASE-hanke vasta avasi tietä ilmastoasioiden keskustelulla yhdessä eri toimijaryhmien kanssa, VILMAhanke syventää, laajentaa ja soveltaa käytäntöön maaseudun ilmastotoimia. VILMA-hankkeessa edistetään, jalostetaan ja viedään eteenpäin tutkimustiedon ja käytännön kokemusten perusteella monihyötyisimpiä ja tällä hetkellä keskeisimpiä maatilojen ilmastotoimia. VILMA-hankkeessa luodaan osaaamispohjaa ja kehitetään toimintaedellytyksiä (capacity building) maaseudun ilmastoviisaiden ratkaisujen leviämiseen. Hankkeen työryhmällä on monitieteistä substanssiosaamista maatalouden sopeutumiskyvystä, ilmastonmuutoksen hillinnästä, ympäristöpolitiikasta ja taloudellisista näkökulmista, sekä osoitettua menetelmäosaamista maaseudun ilmastokysymyksistä tiedottamisesta toimijalähtöisesti (mm. työpajojen fasilitointi). Hanketyöryhmän erityisammattitaito ja suunniteltu vastuunjako VILMA-hankkeessa on seuraava: tutkija, HM (ympäristöpolitiikka), DI, MMK Riitta Savikko: hankkeen suunnittelusta vastaaminen ja yleinen koordinointi, pilottitilojen aktivointi, työpajojen ja muiden tapahtumien fasilitointi ja käytännön järjestelyjen hoitaminen, materiaalien tuotannon koordinointi sekä viestintä ja vuorovaikutus muihin hankkeisiin. Pääasiantuntemusalueena ilmastopolitiikka, yhteiskuntatieteellinen ympäristöntutkimus, viestintä ja työpajojen fasilitointi. Riitta Savikko toimii määräaikaisena tutkijana Luken Mikkelin toimipaikassa ja on koordinoinut päätoimisesti ILMASE tiedonvälityshanketta (2011 2014). Savikolla on kokemusta ilmastoviestinnästä myös ympäristöjärjestöistä, Kuntaliitosta ja Helsingin kaupungilta. Aiemmissa töissä hän on tutkinut mm. marginaalisten äänten kuulumista ilmastokeskustelussa. vanhempi tutkija, FT (ympäristötiede), MMK Sari Himanen: hankkeen suunnittelu, työpajojen, pellonpiennarpäivien ja muiden tapahtumien suunnittelu, teemaryhmätyöskentely ja työpajaosallistuminen erityisesti sopeutumisnäkökulmasta, pilottitilojen ilmastotoimien kehittäminen sekä yleistajuisten lehti- ja verkkoartikkelien kirjoittaminen. Himanen on tutkinut ilmastonmuutoksen vaikutusta kasvintuotantoon ja satovarmuuteen useissa tutkimushankkeissa sekä ruokajärjestelmän toimijoiden sopeutumiskykyä yhteissuunnittelun keinoin. Hän on hoitanut tutkijatohtorin tehtävää 1.9.2012-31.10.2015 (rahoitus Suomen Akatemia). Himanen toimi myös vastuullisena 2

johtajana ILMASE tiedonvälityshankkeessa 2011 2014. Himanen työskentelee Luonnonvarakeskuksen Mikkelin toimipaikassa. -tutkija, MMM, agronomi (väit.) Karoliina Rimhanen: hankkeen suunnittelu, työpajojen, pellonpiennarpäivien ja muiden tapahtumien suunnittelu, teemaryhmätyöskentely ja työpajaosallistuminen erityisesti hillintänäkökulmasta, pilottitilojen ilmastotoimien kehittäminen sekä yleistajuisten lehti- ja verkkoartikkelien kirjoittaminen. Rimhanen on perehtynyt maatalousjärjestelmien resilienssin edistämiseen ja ilmastonmuutoksen hillintään sekä ruokaturvan edistämiseen. 12.2.2016 hän väitteli aiheesta: "From carbon source to sink - Managing agriculture for climate change mitigation and food production in Ethiopia". Hän on työskennellyt tutkijana AlterClima-, NUTS-, Adioso ja A-LA-CARTEhankkeissa (rahoitus Suomen Akatemia ja TEKES) ja ILMASE-hankkeessa sekä 1.1.2014 alkaen Soilman-hankkeessa (rahoitus Suomen Akatemia). Rimhanen työskentelee Luken Viikin toimipaikassa. -tutkija, MMM, agronomi Hanna Mäkinen: hankkeen suunnittelu, työpajojen, pellonpiennarpäivien ja muiden tapahtumien suunnittelu, teemaryhmätyöskentely ja työpajaosallistuminen, pilottitilojen aktivointi ja ilmastotoimien kehittäminen sekä työpajojen fasilitointi. Mäkinen on ILMASE-hankkeessa perehtynyt viljelijöiden ilmastotiedon tarpeisiin ja tiedon käytännön viennin esteisiin. Parhaillaan hän tekee väitöskirjaa monimuotoisuuden hyödyntämisestä maatalouden resilienssin edistämiseksi ilmastonmuutoksessa. Hän on myös toiminut tutkijana NUTS, Adioso ja A-LA-CARTE hankkeissa (rahoitus Suomen Akatemia ja TEKES) sekä 1.1.2014 alkaen Soilman-hankkeessa (rahoitus Suomen Akatemia). Mäkinen työskentelee Luken Vantaan toimipaikassa. Hankkeen taloushallintoa hoitaa taloussihteeri Riitta Halonen. Hänellä on pitkä kokemus ELY-keskusten rahoittamien hankkeiden taloushallinnosta ja maksatusten tekemisestä. Luken laaja toimipaikkaverkosto ja ammattitaito ovat valtakunnallisesti kattavasti käytettävissä teemaryhmätyöskentelyn ja työpajojen järjestämiseen. Luken asiantuntijoita hyödynnetään niin työpaja-alustajina kuin teemaryhmien ja ohjausryhmän jäseninä ja ammattilehtiartikkelien kirjoittajina. Luken teknisiä asiantuntijoita (tutkimusmestareita) voidaan tarvita apuna pellonpiennarpäivien käytännön järjestelyissä (esim. maanäytteiden otto, traktorityöt) ja juoksevien asioiden hoidossa (esim. asiointi kirjapainon kanssa). Hankkeessa tehtäviä selvityksiä voidaan toteuttaa joko hankkeen työntekijöiden tekemänä, opiskelijatöinä, opinnäytetöinä, tai ostopalveluina ulkopuolisen tutkijan tai konsultin tekeminä. 2. Hankkeen tarve ja tausta Suomalaiset maatilat painivat tällä hetkellä monien haasteiden kanssa; uusia kannattavia ja pitkällä tähtäimellä mielekkäitä ja motivoivia ratkaisuja sekä tiedotusta ja yhteistyötä kaivataan akuutisti tilojen tulevaisuususkon rakentamiseen ja nuorten maaseutuyrittäjien tukemiseen. Ilmastonmuutos on globaali muutosvoima, joka vaikuttaa maatalousyrittäjyyteen niin luonnonolosuhteiden muutosten, poliittisten ohjauskeinojen kuin markkinavaikutustenkin kautta. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin varautumisella voidaan myös puskuroida monia tulevia ongelmia. Toimimalla ilmastokysymyksissä proaktiivisesti, nykypäivän realiteetit huomioiden ja monihyötyisiä ilmastoviisaita toimintatapoja kehittäen, on mahdollista hyödyntää ilmastonmuutoksen tuomia mahdollisuuksia ja lieventää negatiivisia seurauksia. Ilmastoviisaat ratkaisut pyrkivät huomioimaan ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen lisäksi myös ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden näkökulmat maaseudulla. Maatilat kaipaavat konkreettisia keinoja ja havainnollista tietoa keinoista olla ilmasto- ja muutoskestävämpi. Vuosina 2011-2014 toteutettu Ilmastonmuutos ja maaseutu (ILMASE) - hanke osoitti, että maaseudun kehittämistyölle, joka luo ja jalkauttaa ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle ja maaseutuelinkeinoihin, on akuutti kysyntä. Yksittäisiä ilmastotoimia voidaan kehittää erinäisissä kehittämishankkeissa: VILMA-hanke tarjoaa kanavan koota laaja keinovalikoima valtakunnallisesti kattavasti helposti tavoitettavaan muotoon, ILMASE-hankkeen toimijaverkostoa ja yhteissuunnittelumenetelmää hyödyntäen. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa 2014 2020 yhtenä monialaisena tavoitteena on ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen. VILMAhanke pyrkii tiedonvälityksen keinoin edistämään selkeästi tämän tavoitteen toteutumista. Hanke osaltaan jalkauttaa 3

myös Maatalouden ilmasto-ohjelman (MMM 2014b), Kansallisen energia- ja ilmastostrategian (TEM 2013), Kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman 2022 (MMM 2014a) sekä Energia- ja ilmastotiekartan 2050 (TEM 2014) tavoitteita. Ilmastonmuutokseen liittyvän luonnontieteellisen tutkimustiedon määrä kasvaa koko ajan (esim. IPCC 2014). Taustatietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista on runsaasti, mutta jalostettua tietoa ja toteutettuja esimerkkejä maaseudulle sopivista ilmastoviisaista ratkaisuista on vielä vähän. Tässä hankkeessa tavoitteena on luoda ja jalkauttaa maaseudulle sopivia ilmastoviisaita käytännön ratkaisuja tiiviissä yhteistyössä maaseudun toimijoiden kanssa yhteistoiminnallisen oppimisen ajatuksia hyödyntäen. ILMASE-hankkeen perusteella hyvä lähestymistapa maaseudun ilmastoratkaisujen kehittämiseen on keskusteleva ja maaseudun toimijoiden käytännön tarpeista ja näkemyksistä lähtevä. Olennaista on, että varautumisvaihtoehtoja pohditaan yhdessä maaseudun toimijoiden kanssa: näin ilmastotoimista tulee sosiaalisesti kestävämpiä, hyvinvointia lisääviä sekä haavoittuvuutta vähentäviä (Sairinen ym. 2010). Globaalissa muutosmyllerryksessä olisi tärkeää kehittää maatiloja riippumattomammiksi esimerkiksi ostopanosten hinnanheilahteluista tai yhdestä tulonlähteestä. Tällä hetkellä yhteiskunnallisessa keskustelussa Suomessa ovat esillä pääasiallisesti vasta suurten kaupunkien ilmastoratkaisut. Maaseutuvaltaisena maana Suomen on kuitenkin erittäin tärkeää valmistautua tuleviin muutoksiin niin, että huomioidaan paikalliset olosuhteet ja riskit ja alueellisten ratkaisujen merkitys (Mäkinen 2012). Siksi yksi VILMA-hankkeen tavoitteista on saada maaseudun ja maaseutuelinkeinojen ilmastoratkaisuja nykyistä enemmän esiin yhteiskunnallisessa julkisessa keskustelussa. Ilmastonmuutos ja ilmastopolitiikka tuovat maaseudulle monenlaisia mahdollisuuksia ja haasteita näihin mahdollisuuksiin tarttuminen ja haasteisiin ratkaisujen etsiminen on tärkeää niin ekologisen, sosiaalisen, kulttuurisen kuin taloudellisenkin kestävyyden parantamisen näkökulmista (Ollikainen ym. 2014). Maaseudun suuntaan monipuolistuva keskustelu lisäisi ymmärrystä maaseudun tärkeydestä ilmastokysymysten ratkaisujen tarjoajana sekä maatalouden tärkeästä roolista ruoan, luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden tuottajana. Hankeviestintä toimisi myös maaseudun elinvoimaisuuden edistämisessä. 2.1 Miksi ilmastonmuutoksen, maatalouden ja maaseudun rajapinnat ovat merkittäviä? Ilmastonmuutos on yksi tärkeimmistä maatalouden tulevaisuuteen vaikuttavista tekijöistä (Lacey ym. 2015, 200). Maailmanlaajuisesti katsoen ilmastonmuutos uhkaa vakavasti ruokaturvaa ja aiheuttaa maaseutualueille suuria muutoksia mm. veden saatavuuteen ja viljelykelpoisuuteen (IPCC 2014, 14,16). Maataloudessa tarvitaan monenlaisia sopeutumistoimia, jotta maataloustuotanto onnistuu ilmasto-olojen muuttuessa. Ilmastonäkökulmien huomiointi vaikuttaa niin kestävän maankäytön kuin ruokaturvankin suunnitteluun (Lacey ym. 2015, 20). Maatalousperäiset kasvihuonekaasupäästöt muodostavat 20 % Suomen kokonaispäästöistä (Regina ym. 2014, 12). Maatalouteen liittyvät kasvihuonekaasupäästöt muodostuvat monesta lähteestä: maaperän mikrobien tuottamasta dityppioksidista, kotieläinten ruoansulatuksessa muodostuvasta metaanista, lannan käsittelyssä syntyvistä metaani- ja dityppioksidipäästöistä, peltomaan hiilivarastojen pienentymisestä viljelytoimien vuoksi, maaperän ja metsän hiilivaraston pienentymisestä pellonraivauksen yhteydessä sekä lisäksi maatalouden energiankäytöstä (maatalouskoneiden ja viljankuivatuksen päästöt ja maatilojen lämmitys) muodostuvista hiilidioksidipäästöistä. Lisäksi maataloustuotantoon liittyvien lannoitteiden valmistuksen päästöt lasketaan teollisuuden päästöinä. (Regina ym. 2014, 12-16.) Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa (TEM 2008) on määritelty ja sitä täydentävässä Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa (TEM 2013) vahvistettu maataloussektorin biologisten päästöjen päästövähennystavoitteeksi 13 % aikavälillä 2005-2020. Energia- ja ilmastotiekartta 2050 (TEM 2014) asettaa tavoitteeksi hiilineutraalin yhteiskunnan luomisen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen 80-95 prosentilla aikavälillä 1990-2050. Tiekartassa nähdään 4

Suomen mahdollisuuksina maa- ja metsätaloussektorilla erityisesti metsien kestävä käyttö, metsien hiilinielut ja hiilivarastot, puutuotteet ja bioenergia, maatalouden biomassojen, jätteiden ja sivuvirtojen potentiaali energian ja ravinteiden tuotannossa sekä uusiutuvan energian tuotanto maatiloilla (TEM 2014, 52,55). Suomen ilmasto- ja energiapolitiikkaa suuntaavassa valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa (VNK 2009) käsiteltiin myös maataloussektorin ilmastotoimia. Tulevaisuusselonteossa kolmessa eri skenaariossa A, B ja C, joissa kaikissa Suomen päästöjä vähennettiin 80-90 % vuosien 1990-2050 välillä, maataloussektorin päästövähennystavoitteet vaihtelivat 18-34 % vuosien 2007-2050 välillä. Tulevaisuusselonteko (2009, 161) linjaa: Vaikeinta päästöjen merkittävä vähentäminen on maataloudessa. Niinpä kolmessa skenaariossa maataloudesta tulee vuonna 2050 tärkein päästölähde. Skenaarioissa A, B ja C päästöjä saadaan leikattua nykyisestä [vuosi 2007] 5,6 miljoonasta tonnista vain 3,7 4,6 miljoonaan tonniin. Vähennyksiä saavutetaan mm. lannan biokaasutuksella, vähentämällä lannoitteiden käyttöä, korvaamalla eläinkunnan tuotteita kasviperäisillä ja rajoittamalla viljelyä turvepelloilla. Skenaariossa D maatalouden päästöt vähenevät 1,6 miljoonaan tonniin, mutta leikkaus perustuu ruoantuotannon osittaiseen ulkoistamiseen muille maille. Peltojen viljelypinta-ala on skenaariossa laskenut 60 prosenttia ja lypsykarjan määrä 70 prosenttia nykytasosta. Suomessa on linjattu, että maatalouden päästövähennykset tulisi toteuttaa tavoilla, jotka eivät vaaranna kotimaista maataloutta tai globaalia ruokaturvaa (TEM 2013). Maatalouden ilmastotoimien tulisi siis edistää maataloustuotannon kestävyyttä lisääviä, ei vähentää ruoantuotantoa. Maataloussektorin päästövähennyksistä tekee haastavia hallita niiden syntyminen mikrobiologisissa prosesseissa pienissä pistelähteissä (Regina ym. 2014, 17). Tehokkaimpina kasvihuonekaasuja vähentävinä toimina Regina ym. (2014, 33-35) mainitsevat eloperäisten maiden hiilivarastojen säilyttämisen ja biokaasutuksen lisäämisen. Viljelijöille hyväksyttävimpinä toimina he näkevät lannankäsittelyjärjestelmät ja säätösalaojituksen. Maatalouden ilmasto-ohjelma Askeleita kohti ilmastoystävällistä ruokaa (MMM 2014b) esittelee 76 kpl ruoantuotannon ja kulutuksen ilmastonmuutokseen sopeutumista edistävää ja/tai ilmastonmuutosta hillitsevää toimenpidettä. Kahdeksaksi tärkeimmäksi toimenpiteeksi ohjelmassa linjataan seuraavat toimet: hiilen sitominen maaperään, turvemaiden käyttöön liittyvät toimet, kasvinjalostus, kasvin- ja eläinterveys sekä haitallisten vieraslajien leviämisen estäminen, lannankäsittely ja typpilannoituksen tarkentaminen, energiatehokkuus sekä uusiutuvan energian tuotanto ja kulutus, ruokahävikin vähentäminen koko ruokajärjestelmässä ja ruokavaliomuutokset kasvispainotteisempaan suuntaan. Pitkällä aikavälillä uusia mahdollisuuksia myös maatalouden ilmastotoimissa voivat avata radikaalit innovaatiot ja kokonaan uudet tavat lähestyä päästöjen vähentämistä (esim. Regina 2014). Näihin voivat lukeutua esimerkiksi karjan jalostaminen vähemmän metaania tuottavaksi, proteiinin tuottaminen hyönteisistä ihmisten ruoaksi tai eläinten rehuksi, levien valjastaminen ruoantuotantoon, synteettinen liha, viherseinäviljely (vertical farming), eläinkunnan tuotteiden korvaaminen elintarviketeollisuudessa (ei siis vain kuluttajien valinnoissa) kasvipohjaisilla (esim. härkäpapu, lupiini, kaura) ja erilaiset synteettisen biologian mahdollisuudet. Erilaiset panos-tuotos hyötysuhdetta parantavat tuottavuuden parantamisen keinot voidaan myös nähdä ilmastotoimiksi (esim. kasvien mahdollisuus ravinteiden ja veden tehokkaaseen hyödyntämiseen maan rakenteen parantuessa, tai sekaviljelyn tuomat mahdollisuudet tai kierrätysravinteiden hyödyntäminen). Suomen ilmastopaneeli (Ollikainen ym. 2014) on tehnyt ehdotuksia, miten maatalouden ilmastopolitiikassa tulisi huomioida nykyistä paremmin ympäristöllistä ja sosiaalista kestävyyttä. Ilmastopaneeli ehdottaa nykyistä hahmotettavampia päästölaskentatapoja, jossa myös maaperään ja energiankäyttöön linkittyvät maatalouden päästövähennykset laskettaisiin maatalouden eduksi, sillä niihin liittyvät myös maanviljelijöiden käytössä olevat kustannusvaikuttavimmat ilmastotoimet: eloperäisten maiden metsitys, viherkesannointi ja biokaasutuksen lisääminen (Ollikainen ym. 2014, 9). Suomen ilmastopaneeli korostaa, että maataloudella on ilmastonmuutoksen suhteen monta roolia: päästöjä aiheuttava syyllinen, ilmastonmuutoksen vaikutuksista kärsivä uhri ja ilmaston pelastaja ilmakehään päästetyn hiilen sitojana maahan ja uusiutuvan energian tuottajana, jotta fossiilienergiariippuvuudesta voidaan irtautua (Ollikainen ym. 2014, 3). Ollikaisen ym. (2014, 16) mukaan viljelijät ymmärtävät sääolojen ja luonnonolojen suuren merkityksen toiminnalleen hyvin. He myös yleisesti ottaen tiedostavat ja hyväksyvät maatalouden ilmastotoimien tarpeen. He kuitenkin kokevat, 5

että käytännönläheistä tietoa omalle tilalle mahdollisista ilmastotoimista on vaikea saada ja eri toimien päästövähennyspotentiaalin hahmottaminen on monimutkaista. Viljelijät pitävät sosiaalisesti kestävinä sellaisia ilmastopolitiikan ohjauskeinoja, jotka jättävät valinnanvaraa, siis esimerkiksi taloudellista ohjausta, investointitukia ja vaihtoehtoisten toimintatapojen tarjoamista. Määräyksistä, kasvavista kustannuksista tai lisääntyvästä työmäärästä ei iloita, sen sijaan pidemmälläkin aikavälillä realisoituvat kustannussäästöt tai lisätoimeentulolähteet koetaan hyväksyttävämmiksi. Kirjallisuuden ja ILMASE-hankkeen loppuraportin (Savikko ja Himanen 2014) mukaan käytännönläheiselle, viljelijöiden tarpeisiin vastaavalle ja yhdessä keskustellen muodostetulle ilmastotiedolle on kasvavaa tarvetta. Ilmastotietoa on helpompi vastaanottaa omaa elinkeinoa hyödyttävässä, liiketoimintamahdollisuuksia tai kustannussäästöjä tuovassa muodossa (Fleming ym. 2015). Ilmastonmuutokseen varautumisen keinot tulee suhteuttaa nykypäivän toimintaympäristöön ja hakea monihyötyisiä ratkaisuja. Tällaisia ovat esim. energia- ja ravinneomavaraisuuden kasvattaminen, satovarmuutta ja kannattavuutta varmentava viljelysuunnittelu, ja maan kasvukunnon ja hiilivaraston ylläpito. 2.2 Miksi ilmastoratkaisujen luomisessa ja jalkauttamisessa tarvitaan vuorovaikutusta ja yhteistoiminnallista oppimista? Ilmastonmuutoksen tulevaisuussuuntautuneisuus tekee sen hillitsemis ja ratkaisuyrityksistä haasteellisia. Vaikka päätöksentekijät ja tavalliset ihmiset tunnistavat asian tärkeyden, jää aihe kuitenkin päätöksentekotilanteissa taka alalle ja akuutimpien kysymysten jalkoihin (Giddens 2009, 2; Kerkkänen 2010). Maatalouden ja metsätalouden toimijoiden ohella myös esimerkiksi ympäristöviranomaiset kokevat ilmastonmuutoksen alisteiseksi muille, konkreettisemmille tavoitteille (Hildén, Huttunen ja Peltomaa 2015, 37). Ilmastonmuutoksen vaikutukset ja tilan sopeutumiskyvyn lisääminen jäävät taka-alalle varsinkin, jos viljelijää painaa arjessa selviäminen tai elämä on muutoin hyvin stressaavaa (Fleming 2015). Kuitenkin, jos odotetaan siihen asti, että ilmastonmuutos tulee näkyväksi ja akuutiksi ongelmaksi, on aivan liian myöhäistä ryhtyä toimiin tai luomaan ilmastopolitiikkaa (Giddens 2009, 2; Urry 2013, 28). Samoin silloin menetetään mahdollisuudet huomata ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia positiivisia mahdollisuuksia (esimerkiksi uusia toimeentulonluontimahdollisuuksia) ja menetetään myös kyky varautua nykyisiin ilmastovaihteluihin (mikä voi aiheuttaa tulonmenetyksiä) (Fleming ym. 2015). Ilmastonmuutoksen kaltaisiin isoihin kysymyksiin ja viheliäisiin ongelmiin (wicked problems) vastaamiseksi tarvitaan monien toimijaryhmien yhteistoiminnallista oppimista (Huutoniemi 2014; Paloniemi ja Koskinen 2005). Viheliäisiä ongelmia luonnehtii monimutkaisuus, keskinäisriippuvuus, epävarmuus, ristiriitaisuus ja monien sidosryhmien olemassaolo (Collins ja Ison 2009, 363). Viheliäisiin ongelmiin ei ole yhtä oikeaa vastausta (Annala ym. 2015, 6). Kuten Collins ja Ison (2009, 363) määrittelevät, viheliäiset ongelmat ovat sotkuja eivätkä helposti määritettäviä ongelmia, ne ovat reaalimaailmaan suolla rämpimistä, eivätkä teknisellä järkeilyllä helposti ratkottavia. Viheliäisiä ongelmia ei pystytä ratkomaan ylhäältä alaspäin (top down) tyyppisillä toimintamalleilla, vaan verkostojen avulla, joissa tieto rakentuu vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja joissa kuullaan eri näkökulmia (Saaristo 2000, 15), sekä kokeiluilla (Annala ym. 2015). Yhteistoiminnallisen oppimisen ajatus nousee siitä, että tieto on kontekstuaalista (tilanne-, aika- ja paikkariippuvaista) ja se muodostuu jakamalla ja tekemällä toisten kanssa, eli tieto ei ole vain yksilön kouluttamista (Collins ja Ison 2009, 364, 370). Nyky Suomessa ilmastonmuutosta otetaan haltuun riskin käsitteellä (Peltonen ym. 2011). On huomattu, että riskejä kannattaa ennakoida ja niihin liittyy uudenlaisia tasapuolisuus ja valtakysymyksiä. Samoin tiedostetaan, että kompleksisessa maailmassa riskienhallinta onnistuu vain osallistamalla sidosryhmiä riskeihin varautumiseksi ja niiden ratkomiseksi. (Peltonen ym. 2011.) Ympäristöongelmat voivat kohdistua epäoikeudenmukaisesti, mutta toisaalta myös ympäristöpolitiikka voi aiheuttaa toisille haittoja ja toisille hyötyjä (Sairinen ja Kohl 2004, 11). Ilmastopolitiikassa sosiaalisen kestävyyden arviointi on lapsenkengissä verrattuna esimerkiksi talousnäkökulmien esillepääsyyn (Urry 6

2013). Ilmastopolitiikan sosiaalista kestävyyttä ja hyväksyttävyyttä voi lisätä jo tarjoamalla mahdollisuuksia yhteiseen ajatuksenvaihtoon ja foorumeita, joissa toimijat pääsevät kertomaan huolenaiheensa päätöksentekijöille. Tästä askel eteenpäin on, että pelkän osallistumisen sijasta pystyy vaikuttamaan jatkon toimiin ja päätöksiin. (Savikko 2013.) Tieto voidaan ajatella sopeutumiskyvyn tärkeäksi osaksi ja myös indikaattoriksi (Williams ym. 2015). Sopeutumistieto mahdollistaa toimijalle osallistumisen aiheesta käytävään keskusteluun sekä myös pitkän aikavälin toiminnan ja ratkaisujen miettimisen pelkkien lyhytnäköisten ratkaisujen sijaan. Ympäristömuutosten passiivisen seuraamisen sijaan toimija voi edistää ratkaisuja ongelmiin ja muuttua reaktiivisesta sopeutujasta proaktiiviseksi sopeutujaksi. (Williams ym. 2015, 83.) Urry (2013, 29) painottaa paikallisten kokeilujen ja paikallisen päätäntävallan tärkeyttä yritettäessä siirtyä yhteiskunnissa vähähiilisille poluille. Kokeiluihin perustuvat kehitysprosessit ovat helpompia ja havainnollisempia tiedonmuodostukselle, osallistumiselle ja mediakeskustelulle kuin pelkkiin strategia-asiakirjoihin tai keskusteluihin pohjautuvat kehitysprosessit (Berg 2013, 6). Kokeilujen avulla voidaan kehittää elinkeinojen lisäksi myös valtion ja kuntien politiikkaprosesseja, hallintotapoja ja ohjauskeinoja toimivammiksi, ihmisten käyttäytymistä paremmin huomioiviksi (Annala ym. 2015; Berg 2013). Yhteiset kokeilut ja tekeminen voi muuttaa käytäntöjä tehokkaammin kuin asennevalistus (Berg 2013, 6). Suomalaisen yhteiskunnan muuttaminen kokeiluihin myötämielisemmin suhtautuvaksi kaipaa Bergin mukaan (2013, 18-19) rohkaisevaa johtamista, osaamisen lisäämistä, asiantuntijapalveluiden tarjoamista ja eri toimijoiden verkostoitumisen tukemista. Ilmastonmuutokseen vastaamiseksi tarvitaan pelkkien teknisten ratkaisujen kehittämisen lisäksi tulevaisuussuuntautunutta kehittämisajattelua, epävarmuuksien kanssa selviämisen taitoa ja sopeutumiskapasiteetin rakentamista (Folke ym. 2010). Ilmastoviisaan yhteiskunnan luomiseksi tarvitaan myös ristiriitojen käsittelytaitoja sekä eri sukupolvien välistä yhteistyötä. Lehtonen ja Cantell (2015, 5) tuovat esiin, että ilmastokasvatuksessa (myös aikuisille suunnatussa ilmastokasvatuksessa) oppimismotivaation kannalta toiminnallisuus ja positiivinen ilmapiiri sekä toisaalta kriittisen ajattelun ja aktiivisen toimijuuden tukeminen ja tulevaisuuden toivon luominen ovat keskeisiä lähtökohtia. Yhteissuunnittelu eli codesigning on havaittu tutkimuksellisestikin tärkeäksi tämän päivän keinoksi ennakoida tulevaisuutta, vähentää virheitä ja avata mahdollisuuksia (Suni ja Koskinen 2015). Lacey ym. (2015, 202) tuovat esiin tarvetta pienentää tutkimuksen ja käytännön toiminnan välistä kuilua paremmalla kommunikaatiolla, koulutuksella ja osallistumisella. Erityisesti ratkaisuissa, joiden vaikutukset ovat kauaskantoisia, on yhteistoiminta suunnittelussa vahvuus. Se voi estää osaoptimointia ja varmentaa sosiaalista, taloudellista ja ekologista kestävyyttä laajemmin. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa on tutkittu maaseudun vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja ihmisten näkemyksiä niistä (esim. Kuhmonen, Luoto ja Turunen 2014). Maaseudulla on monta vaihtoehtoista tulevaisuutta. Maaseutu voi kehittyä esimerkiksi biotalouden onnelaksi, siirtomaataloudeksi, maaseutumuseoksi tai saarekemaaseuduksi (Kuhmonen & Kuhmonen 2014). Tulevaisuusosaaminen ja tulevaisuususko osaltaan vaikuttavat siihen, millaiseksi maaseutu kehittyy ja millaiseksi viljelijät, neuvojat, maaseudun asukkaat ja tutkijat sitä kehittävät. Työpajamaisella keskustelevalla ilmastoviestinnällä sekä yhteistyöverkostojen luomisella voidaan parantaa tietotaitoa ennakoivan sopeutumiskyvyn lisäämiseksi maaseudulla, edistää yhteistoiminnallista oppimista, luoda tulevaisuususkoa ja pyrkiä eri toimijoiden näkökulmat huomioivien, kestävien ratkaisujen luomiseen. VILMA-hanke tarjoaa matalan kynnyksen keinoja oppia toisilta maatiloilta heidän olemassa olevia hyviä ilmastotoimiaan ja tarjoaa kanavan jalostaa niitä yhdessä eteenpäin. Valtakunnallista hanketta tarvitaan kokoamaan toistaiseksi vielä rajallisessa määrin toteutettuja ilmastokokeiluja sekä mahdollistamaan kokemusten vaihto ilmastotietoisuudessaan edistyneiden ja kiinnostuneiden tilojen välillä, tutkijoiden ja neuvojien tukemana, yhteisoppien. 7

3. Hankkeen tavoitteet Hankkeen päätavoite on edistää maaseudun tarpeista lähtevää ilmastotyötä, sekä ilmastonmuutoksen hillintää että ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumista. Hanke tiedottaa käytännönläheisesti ja monipuolisesti ilmastotoimista, jotka auttavat maatiloja varautumaan ilmastonmuutokseen ja edistävät sopeutumiskyvyn tietotaitoa suomalaisilla maatiloilla. Hankkeessa tavoitteena on tuoda havainnollisesti ja kiinnostavasti esiin, luoda, jalostaa ja jalkauttaa maaseudulle sopivia ilmastoviisaita ratkaisuja yhdessä maaseudun toimijoiden kanssa, yhteistoiminnallista oppimista hyödyntäen. Tutkimustietoa ja kokemusperäistä tietoa peilataan toisiinsa ja maaseudun toimijoiden (viljelijöiden, muiden maaseutuyrittäjien, asukkaiden ja maaseudun kehittäjien) tietämystä ja käsityksiä välitetään hallinnolle ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hanke jalostaa ja välittää tietoa sekä vahvistaa tietopohjaa ja toimintahalua maaseudun ja maatalouden ilmastoviisaiden ratkaisujen edistämiseksi. Hanke tukee sekä maatalouden ilmastoviisaiden ratkaisujen kehittämistä että myös laajemmin maaseutua elinympäristönä, sen elinvoimaisuutta ja elinkeinoelämän kestävyyttä. Hankkeen tuloksena: -maanviljelijöiden, neuvojien, tutkijoiden, opiskelijoiden ja hallinnon toimintaedellytykset maaseudun ilmastoviisaiden ratkaisujen edistämiseen paranevat - muodostuu valtakunnallinen pilottitilojen verkosto -esitellään, luodaan ja jalkautetaan maatilojen ilmastotoimia. 4. Hankkeen toimenpiteet ja toteutustapa sekä riskit toteutuksessa 4.1 Konkreettiset toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi VILMA-hankkeen ytimessä ovat kaikille kiinnostuneille avoimet tapahtumat (työpaja-roadshow etäseurantamahdollisuuksin) ja käytännönläheinen lähestymistapa maatilojen ilmastoratkaisujen esiintuontiin. Hankkeen toiminta koostuu viidestä ilmastoviisaita ratkaisuja edistävästä työpaketista: 1) maatalouden ja metsätalouden ilmastoratkaisuja käsittelevät teemaryhmät, työpajat ja webinaarit 2) ilmastoviisaita ratkaisuja edistävien pilottimaatilojen verkosto 3) valtakunnallinen viestintä verkossa, ammattilehdissä, esitteiden avulla, tapahtumissa sekä alkutapahtumassa ja loppuseminaarissa 4) selvitykset Neuvo2020-neuvojien ilmastotietotarpeista ja maatilojen ilmastoratkaisujen viemisestä käytäntöön 5) maatilan ilmastokestävyyden nettitestin kehittäminen ilmastotoimien konkretisointiin ja kokoamiseen erityisesti neuvojien ja maatilojen käyttöön. Seuraavassa kunkin työpaketin kuvaus: 1) maatalouden ja metsätalouden ilmastoratkaisuja käsittelevät teemaryhmät, työpajat ja webinaarit Työpaketissa perustetaan kolme teemaryhmää, joihin kootaan kustakin teemasta kiinnostuneita viljelijöitä, neuvojia, tutkijoita ja hallinnon edustajia vaihtamaan tietoa ja kokemuksia sekä kehittämään kohdennetusti konkreettisia ilmastoviisaita ratkaisuja tulevaisuudessa menestyvien tilojen kehittämiseksi. Ryhmien työotsikot/teemat ovat: a) Tuotantovarmuuden parantaminen: Resurssien käytön kestävä tehostaminen, riskinhallinta ja ilmastoviisas viljelysuunnittelu ja metsänhoito, b) Maan kasvukunnon edistäminen: Maan rakennetta parantavat kestävät tuotantotavat, maatilan peltojen ja metsien hiilinielut, ravinnetaseet ja ravinneomavaraisuuden kehittäminen ja c) 8

Energiaomavaraisuus ja hajautetut energiaratkaisut maatiloilla ja maaseudulla. Ryhmän käynnistyttyä sillä on mahdollisuus ohjata ja kohdentaa teemaa parhaaksi näkemäänsä suuntaan, kokonaisvaltaiseen näkemykseen kuitenkin pyrkien. Teemaryhmien aiheissa tulevat esiin resurssiviisaat toimintatavat ja tilojen pitkäjänteinen kehittäminen. Hillintä- ja sopeutumisnäkökulmat sisältyvät kaikkien teemaryhmien työhön, vaikka ne eivät ole teemaryhmien markkinointikärki, vaan ne voivat olla muutoinkin järkevien toimintatapojen sivuhyöty. Ilmastonäkökulmat liittyvät maatilojen toimintaan laajasti: maaperästä märehtijöihin ja muutoskestävyyteen, vaikka ilmastoulottuvuuksia ja ratkaisuja ei arjessa vielä hahmotettaisikaan. Teemaryhmäläiset pääsevät ideoimaan laajan tutkimus- ja neuvontatiedon sekä käytännön kokemusten perusteella Suomeen soveltuvia ilmastoratkaisuja ja niiden konkreettisia toteuttamistapoja, sekä arvioimaan ilmastokokeilujen onnistumista ja merkitystä laaja-alaisesti, paitsi maatilan myös yhteiskunnan näkökulmasta. Jako teemaryhmiin palvelee konkretiaa: rajatumpaan kokonaisuuteen pilkkominen helpottaa ratkaisujen tunnistamista. Eri teemaryhmien tuottamien ratkaisujen yhdistäminen hankkeessa luo laajan, mutta yksityiskohtiin ja käytäntöön menevän kokoelman erilaisille maatiloille ja erilaisiin tavoitteisiin vastaavia ratkaisuja. Suunnittelu on tehokasta ja ilmastoviisaita toimia kehitetään ja arvioidaan useasta näkökulmasta. Teemaryhmät järjestävät valitsemistaan ratkaisuista työpajoja, tilavierailuja, pellonpiennarpäiviä, webinaareja ja verkkotietoiskuja. Nämä ovat kaikille kiinnostuneille avoimia ja niitä markkinoidaan mm. paikallisten ProAgriakeskusten, MTK-yhdistysten ja paikallislehtien avulla. Huomiota kiinnitetään ratkaisun käytännönläheisyyteen, tilalle tarjoamiin hyötyihin ja ajankohtaisuuteen. Tilaisuuksissa varataan riittävästi aikaa vuorovaikutukseen. Työpajoihin järjestetään läsnäolo-osallistumisen lisäksi myös online-etäosallistumismahdollisuus, eli työpajat järjestetään myös webinaareina. Etäosallistumismahdollisuuksien järjestämisessä on sovittu hankkeen mahdollisuudesta hyödyntää ProAgrian käytössä olevaa WebEx-ohjelmistoa. Työpajojen alustukset videoidaan ja alustusten videoklipit ja kalvot ladataan nettisivustolle tiedon jakamiseksi laajalle yleisölle. Alustusten pitäjiä voidaan työpajojen, pellonpiennarpäivien ja kohdevierailujen yhteydessä haastatella ja nämä haastattelut julkaista muutaman minuutin mittaisina YouTube-videoina ja podcasteina hankkeen nettisivuilla. Ratkaisun esittelijä voidaan pyytää tilaisuuteen myös ulkomailta. Alustusten videoklippien ja alustajien haastattelujen videoiden ja podcastien tuottamista voidaan tehdä ostopalveluna, opiskelijatyönä tai Luken työnä, jos videotuottaja Jari Lindeman on tilaisuuksien ajankohtana saatavilla. Teemaryhmät kokoontuvat työpajoihin, pellonpiennarpäiviin ja/tai kohdevierailuihin 2-3 kertaa vuodessa. Kukin teemaryhmä muodostaa työpajojen ideointitiimin ja teemaryhmäläiset pääsevät vaikuttamaan työpajojen, pellonpiennarpäivien ja kohdevierailujen sisältöön ja ajankohtiin sekä vaihtamaan kokemuksiaan. Teemaryhmiin pyritään kokoamaan kunkin teeman osalta etenkin alueellisten hankkeiden yhteyshenkilöt; näin tieto kulkee puolin ja toisin ja voidaan toteuttaa toimintaa yhteistyössä. Erityisesti pyritään sisällyttämään mukaan havainnollisia pellonpiennarpäivä -tapahtumia, jossa esitellään konkreettisesti viljelijöiden ilmastotoimikokeiluja. Pellonpiennartapahtumissa voidaan esitellä esimerkiksi maaperän hiilinielujen lisäämiskeinoja, maan rakenteen parantamiskeinoja ja erilaisia kestävän tehostamisen keinoja, esimerkiksi palkokasveja ja seka- ja seosviljelyn menetelmiä. Kohdevierailuilla voidaan tutustua esimerkiksi uusiutuvan energian tuotantoon ja käyttöön, ravinteiden kierrätykseen, metsien hoitokäytäntöihin ja erilaisiin energiatehokkaisiin teknologisiin ratkaisuihin. Teemaryhmien osallistujia kutsutaan mukaan mm. ILMASE-hankkeessa syntyneen verkoston väestä, asiantuntijoita ja hankevetäjiä suoraan kutsumalla, aiheeseen perehtymisestä kiinnostuneita maaseutuyrittäjiä mainostuksella mm. ProAgrioiden kautta ja lehti-ilmoitusten kautta. Mukaan teemaryhmiin voi liittyä myös hankkeen edetessä, esimerkiksi työpajoissa. Teemaryhmät ovat valtakunnallisia, teeman mukaan rakentuvia, eivät aluekohtaisia. Teemaryhmät mahdollistavat monenlaisten toimijoiden kohtaamisen ja vuorovaikutuksen. Teemaryhmien ajatuksena on, että viljelijät, neuvojat, tutkijat ja päättäjät voivat yhdessä syventyä aiheeseen paremmin toisten pohdinnoistakin oppien. Teemaryhmät muodostavat alustan yhteistoiminnalliselle oppimiselle. Teemaryhmien yhteydenpitoa hoidetaan työpajojen välillä sähköpostilistana, facebook-ryhmänä, verkkoaivoriihinä tai skypekokouksina tms. ryhmäläisten toiveiden mukaan; nenäkkäin tavataan pääasiassa työpajojen yhteydessä. Hankkeen koordinaattori hoitaa työpajojen/tapaamisten/tilavierailujen/ pellonpiennarpäivien käytännön järjestelyjä 9

kunkin teemaryhmän ideoinnin ja toiveiden pohjalta. Teemaryhmien ideoimista ilmastotoimista voidaan organisoida muutama pienimuotoinen kokeilu tai kenttäkoe tilakokeena pilottitilalla tai Luonnonvarakeskuksen koepelloilla. Aiemman ILMASE-hankkeen kokemusten perusteella omin silmin näkeminen ja itse kokeminen ovat hankkeen kohderyhmälle tärkeitä ja toimivia tapoja tiedonvälityksessä. Kokeilut ja kenttäkokeet palvelevat siis havainnollisina tiedonvälityksen toimintamuotoina. Hankesuunnittelua tehtäessä on alustavasti mietitty teemaryhmien alle kuuluvia kokonaisuuksia ja mahdollisia toimijatyöpajojen ja työpaja-alustusten aiheita. Työpajojen sisältö tarkentuu hankkeen aikana ja teemaryhmäläisten toiveiden pohjalta, mutta teemaryhmien alle kuuluvat keskeisimmät aihepiirit on listattu liitteeseen 1. Liitteessä 2 on kerrottu teemaryhmiin, ideointivastuutiimeihin, jo suunnitteluvaiheessa mukaan lupautuneita asiantuntijoita. Heidän lisäkseen teemaryhmiin kutsutaan ja haetaan muita asiantuntijoita, luoden yhteyksiä myös metsäalan ja turvemaiden tutkijoihin ja asiantuntijoihin sekä ympäristöministeriön suuntaan (erityisesti ravinnekierrätyksen osalta). 2) ilmastoviisaita ratkaisuja edistävien pilottimaatilojen verkosto Työpaketissa perustetaan vapaaehtoisten pilottimaatilojen verkosto kertomaan jo toteuttamiensa ilmastonmuutosta hillitsevien tai siihen sopeutumista edistävien toimien kokemuksia sekä tekemään tiloillaan mahdollisesti uusia ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen liittyviä kokeiluita. Hankkeen alussa järjestettävä kick off tilaisuus kertoo mitä hyötyjä pilottitila saa, esittelee muutamia pilottitilaksi ilmoittautuneita sekä tiedottaa ja keskustelee yleisesti hankkeen kokonaisuudesta. Pilottitiloja pyritään saamaan mukaan myös teemaryhmiin. Pilottitilojen kokemuksista ja kokeiluiden tuloksista kerrotaan työpajoissa, pellonpiennarpäivissä, pilottitilojen blogissa, verkkoviestinnällä, tiloista kertovissa tietokorteissa ja haastattelujuttuina ammattilehdissä. Pilottitiloilla järjestettävät pellonpiennarpäivät ovat kaikille avoimia, ja ne on suunnattu viljelijöille, neuvojille, tutkijoille, opiskelijoille sekä myös tiedotusvälineille. Tavoitteena on saada pilottimaatilojen verkostoon mukaan 30-40 tilaa eri puolilta Suomea, alueellisesti kattavasti. Valtakunnallinen hanke mahdollistaa riittävän suuren määrän kiinnostuneita tiloja; monia ilmastotoimia toteutetaan vasta muutamalla tilalla ja ne sijaitsevat eri puolella Suomea. Tässä työpaketissa tavoitteena on miettiä ja tuoda esiin pilottitiloille sopivia päästövähennys- ja sopeutumismenetelmiä, jotka nousevat esiin joko viljelijän itsensä, neuvojan, tutkijan tai kirjallisuuden pohjalta tilan ominaisuudet huomioiden, ja kokeilla joitakin niistä käytännössä. Toimien merkitystä, toteutettavuutta, hillintä- ja sopeutumispotentiaalia ja monistettavuutta muille tiloille arvioidaan teemaryhmissä ja havainnoista tiedotetaan hankesivuilla kootusti ja pilottitilablogissa. Pilottitilojen kokeiluista ja keskustelutuloksista raportoidaan myös kootusti hankkeen loppuraportissa. Pilottitilojen ilmastotoimet voivat liittyä esimerkiksi peltojen hiilensidonnan kokeiluihin, uusien viljelykasvien viljelyyn, uusiin viljelymenetelmiin (esim. viljelykierron kehittäminen, päällekkäisviljely, sekaviljely), monitorointi- ja ennakointijärjestelmiin, täsmäviljelyn ja teollisen internetin hyödyntämiseen, tavallista monipuolisemman viljelykasvivalikoiman käyttöön tuotantovarmuuden parantamisessa, tapoihin tehdä tilojen välistä yhteistyötä (esimerkiksi kasvintuotanto- ja kotieläintilojen välinen yhteistyö lannan ravinteiden kiertoon saamiseksi), kierrätysravinteiden käyttöön, ääri-ilmiöihin varautumisen keinoihin maa- ja metsätaloudessa, tilan metsien hoitoon ja monipuoliseen käyttöön ilmastonmuutosta ennakoiden tai vaikkapa tilan energiaomavaraisuuden kasvattamiseen. Pilottitila voi olla konkari kokeiluiden tekemisessä, mutta mukaan pilottitilojen joukkoon toivotaan myös aihepiiristä kiinnostuneita, kokeiluja vasta harkitsevia uusia toimijoita. Tavoitteena on pilottitilojen kokemusten perusteella tuottaa tietoa myös seuraavan maaseutuohjelmakauden ympäristökorvausjärjestelmän ilmastotoimien pohjaksi. Pilottitiloja haetaan ILMASE-hankkeessa syntyneen verkoston, suorien kontaktien, ProAgrian ja lehti-ilmoitusten kautta. Pilottitiloille voidaan maksaa matkakulut teemaryhmien kokoontumisiin, puhujapalkkio alustuksista, kirjoituspalkkio blogitekstistä, haastattelupalkkio ammattilehti- tai verkkojutuista ja palkkio, jos pellonpiennarpäiviä järjestetään tilalla. Pilottimaatilojen verkostoon ovat 10

suunnitteluvaiheessa lupautuneet mukaan Juuso Joona Joutsenosta, Tuomas Mattila Pusulasta, Kallepekka Toivonen Nurmijärveltä, Markus Eerola Hyvinkäältä, Sampo Järnefelt Kouvolasta ja Irma Planman Leppävirralta. 3) valtakunnallinen viestintä verkossa, ammattilehdissä, esitteiden avulla, tapahtumissa sekä alkutapahtumassa ja loppuseminaarissa Verkkoympäristöön laaditaan Hyvät esimerkit-käsikirja, jossa maatilojen ja maaseudun ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistoimia esitellään videoklippeinä ja myös näkökulmien teoriataustaa ymmärrettäväksi avaten. Hyvät esimerkit käsikirja syntyy hankkeen järjestämien tapahtumien ja materiaalituotannon koosteena. Verkkoviestinnän pohjana ovat ainakin www.ilmase.fi sivusto (jota päivitetään VILMA-hankkeen tiedoilla ja uusilla toiminnallisuuksilla, kuten pilottitilojen blogilla), sähköpostiuutiskirje sekä perustettava facebook-sivu ja twitter-tili. Nettisivustolle ilmase.fi kerätään kaikkien kiinnostuneiden saataville työpajojen alustusmateriaalit, pilottitilojen kokemusten esittelyt, pilottitilojen blogi, raportit pellonpiennarpäivistä ja kohdevierailuista, sekä teemaan liittyviä uutisia ja tapahtumamainoksia. Sivustolle tulevat saataville myös ilmastokestävyyden nettitesti ja hankkeen tuottamat selvitykset (ks. työpaketit 5 ja 6). Tavoitteena, että verkkoviestintä ilmase.fi-sivustolla tavoittaa hankkeen aikana 30 000 eri kävijää. Oman ilmase.fi-sivuston lisäksi hanke hyödyntää maaseutuverkostopalveluiden tarjoamaa viestintäyhteistyötä, esimerkiksi maaseutu.fi-sivuston blogia. Hankkeen aikana tuotetaan ilmasto-opas.fi sivustolle 3-4 kpl verkkoartikkeleita maa- ja metsätalouden ja maaseudun ilmastoviisaista ratkaisuista. Hankkeessa perustetaan maaseudun ilmastoviisaita ratkaisuja esittelevä facebook-sivu ja twitter-tili. Sähköpostiuutiskirje lähetetään ILMASEhankkeessa alkunsa saaneelle ja VILMA-hankkeessa laajenevalle maaseudun ilmastokysymyksistä kiinnostuneiden verkostolle 3-10 kertaa vuodessa ja siinä mm. kerrotaan hankkeen antia, kirjoitetaan aihepiirin uutisista ja mainostetaan tapahtumia. Hankkeessa toteutetaan maaseudun ilmastotyöstä ja sen mahdollisuuksista kertovaa tiedonvälitystä verkkoviestinnän lisäksi myös ammattilehtiartikkelien ja muiden tahojen järjestämien tapahtumien alustusten ja infopisteiden avulla. Hankkeessa tuotetaan esitteitä/tietokortteja maatilojen ilmastoviisaista ratkaisuista. Tietokortit julkaistaan sekä verkossa että painettuina. Materiaalintuotannossa hyödynnetään ILMASE-hankkeen tuottamia esitteitä (ottaen uusia painoksia vuosien 2015-2016 aikana sisällöltään tarkastetuista/päivitetyistä esitteistä), ja lisäksi tuotetaan uusia tietokortteja (esimerkiksi ilmastonmuutoksesta ja metsistä). Maatilojen ilmastotyöstä ja pilottitilojen kokemuksista pyritään saamaan juttusarja Maaseudun Tulevaisuus lehteen (esimerkiksi osana Luken viestinnän Maaseudun Tulevaisuuteen toimittamien Tiede-sivujen avulla).yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa voidaan hyödyntää myös yliöja mielipidekirjoituksia. Infopisteitä voidaan pitää esimerkiksi maatalousnäyttelyissä ja muissa viljelijätapahtumissa. Hankkeen aluksi järjestetään aloitustapahtuma (kick off), jonne kootaan yhteen erityisesti pilottitilatoiminnasta kiinnostuneita ja alueellisten hankkeiden toimijoita sekä teemaryhmätyöskentelystä kiinnostuneita viljelijöitä, neuvojia ja tutkijoita. Tilaisuuteen on mahdollista osallistua myös etäyhteydellä. Tapahtumassa kerrotaan, mitkä ovat alkamassa olevan hankkeen tavoitteet ja, toimintatavat ja miksi hankkeen pilottitilaksi kannattaa lähteä. Aloitustapahtuma voidaan järjestää myös pilottitilalla. Hankkeen loppuvaiheessa järjestetään loppuseminaari, jossa jaetaan eri työpakettien ja pilottitilojen kokemusten antia kaikille kiinnostuneille ja myös tiedotusvälineille. 4) selvitykset Neuvo2020-neuvojien ilmastotietotarpeista ja maatilojen ilmastoratkaisujen viemisestä käytäntöön Aiemman ILMASE-hankkeen materiaalia ja kokemuksia on hyödynnetty Neuvo2020-neuvojien koulutuksessa ja heille on pyritty tuomaan esiin myös ilmastonäkökulmien huomioimista tilojen neuvonnassa esimerkiksi ilmase-fi-sivuston tarjoaman materiaalin avulla. VILMA-hankkeessa on suunnitelmana selvittää kyselyllä Neuvo2020-järjestelmässä mukana olevilta, Mavin hyväksymiltä, ympäristökorvaus-, luomu-, kotieläin-, energia- yms. teemojen neuvojilta, viljelijöiden tietotasoa ja tarpeita liittyen yksittäisiin ilmastoviisaisiin ratkaisuihin ja niiden toteutettavuuteen. 11

Avoimilla kysymyksillä tiedustellaan myös, mitä viljelijät ovat ilmastoasioihin liittyen heiltä erityisesti kysyneet ja mitä osaamista neuvojat itse kokevat tarvitsevansa lisää ilmastoasioihin liittyen. Kysely toteutetaan vuoden 2016 aikana. Kyselyn avulla pystytään suuntaamaan VILMA-hankkeen materiaalituotantoa vielä paremmin viljelijöiden ja neuvojien tarpeisiin vastaavaan suuntaan. Kysely toteutetaan joko hankkeen työntekijöiden tekemänä tai opiskelijatyönä. Hankkeen lopuksi selvitetään pilottitila/neuvoja/työpajaosallistujakyselyllä, onko hankkeessa esiteltyjä ilmastotoimia kokeiltu/viety maatiloilla käytäntöön, mikä on ollut niiden havaittu merkitys ja mitkä kokemusten perusteella ovat ilmastotoimien toteutettavuuteen vaikuttavat päätekijät. Lisäksi selvitetään, mitä ilmastotoimista ja kokeiluista on opittu. Kysely toteutetaan joko hankkeen työntekijöiden tekemänä tai gradutasoisena opinnäytetyönä tai osana ulkopuolisen tutkijan tai konsultin tekemää loppuarviointia. 5) maatilan ilmastokestävyyden nettitestin kehittäminen ilmastotoimien konkretisointiin ja kokoamiseen erityisesti neuvojien ja maatilojen käyttöön Hankkeessa kehitetään kevyt nettityökalu maatilan ilmastokestävyyden arviointiin. Ilmastokestävyyden nettitestistä tehdään maatilojen ilmastotoimia aktivoiva, itsearviointia kehittävä ja neuvojien ilmastotyötä palveleva, helppokäyttöinen nettitesti. TehoPlus-hankkeessa on kehitetty viljelijöiden ja neuvojien käyttöön hieno ja kattava maatilan ympäristötesti -nettityökalu, http://www.mtk.fi/ymparisto/ymparistotesti_tehoplus/fi_fi/ymparistotesti/. Maatilan ilmastokestävyyden hahmottamista auttavaa mittaria tai testiä ei tietääksemme Suomessa kuitenkaan ole. Erilaiset helpot nettitestit ovat viestintäkoukkuja, jotka houkuttevat aiheesta vielä kiinnostumattomia matalan kynnyksen lähestymistavallaan aiheen piiriin. Ne ovat myös tapoja konkretisoida maatilan ilmastoratkaisuja ja tuoda esiin kokoluokkia. Hankkeen tuottama nettitesti on niin helppokäyttöinen, että kiireiset viljelijät innostuvat sitä itse käyttämään tilansa päästölähteiden ja ratkaisumahdollisuuksien tunnistamiseen. Ilmastokestävyyden nettitestiin on suunnitteilla ainakin kolme osiota: 1) maatilan hiilijalanjäljen laskuri (yksinkertainen, maatilan kirjanpitotietojen ja viljelykasvitietojen pohjalta toimiva panos-tuotoslaskuri, joka auttaa tunnistamaan tilan suurimmat päästölähteet ja vaikutusmahdollisuudet) 2) maatilan sopeutumiskykyä ja muutoskestävyyttä hahmotteleva osio (osion kehittämisessä hyödynnetään hankkeen antia maatilojen resilienssiä koskevan kirjallisuuden lisäksi, osio sisältää myös talousnäkökulmien huomioinnin) 3) tilan toiminnan sosiaalista kestävyyttä viljelijän kannalta ja itsensä johtamista käsittelevä osio (esim. kokeeko viljelijä, että hänellä on sopivasti yhteistyöverkostoja, vai kokeeko hän joutuvansa puurtamaan yksinäisyydessä, tai mikä on jaksamistilanne, sillä stressimäärä vaikuttaa myös ilmastotyön suhteen, tuntuuko se uuvuttavalta lisätyötä vai antaako lisämotivaatiota tilan kehittämissuuntien pohdintaan ja arvostusta omalle työlle). Ilmastokestävyyden nettitestin kehittämisessä hyödynnetään teemaryhmien työskentelyssä syntyneitä ajatuksia ja aiempia tutkimustuloksia sekä Neuvo2020-neuvojille tehdyn kyselyn tuloksia. Nettitesti saattaa olla osioiden 2 ja 3 osalta hyvin yksinkertainen hymynaamamittari tai se voi olla askelta edistyneempi versio, saksalaisen Klimatbilanztaselaskennan tapainen tai Climate Cafe hankkeessa kokeiltujen maatilojen sopeutumistoimien tehokkuutta mittaavien mallien pohjalta kehitetty kevytversio. Ilmastokestävyyden nettitesti voi olla yksi tapa tuoda esiin, että viljelijöille muuta kautta tutut, arkipäiväisetkin toimintatavat, kuten typensitojakasvien viljely, kotimaisen valkuaisrehun tuotanto, tilayhteistyön tekeminen tai toisten kokemuksista oppiminen, lisäävät myös tilan ilmastokestävyyttä ja ovat keinoja vastata ilmastohaasteisiin. Nettitesti voi olla konkreettinen apuväline myös Neuvo2020-neuvojien käyttöön tilaneuvonnassa. Sosiaalisen median aikakaudella erilaiset helposti täytettävät testit ovat keino saada asialle näkyvyyttä ja ne tarjoavat koukun, jolla asian pohdinta omalta osalta voi alkaa. Nettitestityökalun 1-osio hiilijalanjäljen laskuri tehdään ostopalveluna jo hankkeen alussa (lisätietoja liitteessä). Osiot 2 ja 3 syntyvät hankkeen aikaisten kokemusten myötä. Ohjelmointityö tilataan ostopalveluna. Nettitestityökalun tekemiseen käytetään max 2 htkk Luken työaikaa. Hankkeessa syntyy - aloitustapahtuma pilottitilaverkoston aktivoimiseksi ja hanketiedotukseen - 3 kpl teemaryhmää maatalouden ilmastoviisaista ratkaisuista, kussakin mukana noin 20 aiheen asiantuntijaa ja perehtymisestä kiinnostunutta 12