Toimialaraportti ennakoi liiketoimintaympäristön muutoksia www.toimialaraportit.fi

jppk-bioenergia Toimialaraportti ennakoi liiketoimintaympäristön muutoksia www.toimialaraportit.fi Työ- ja elinkeinoministeriö Maa- ja metsätalousministeriö Työvoima- ja elinkeinokeskus Finpro Matkailun edistämiskeskus

Pk-bioenergia Toimialaraportti 2/2008 Markku Alm

Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite Toimialaraportti Aleksanterinkatu 4 PL 32 Puhelin (09) 16001 00170 HELSINKI 00023 VALTIONEUVOSTO Telekopio (09) 1606 3666 2/2008 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Markku Alm Toimialapäällikkö Varsinais-Suomen TE-keskus Julkaisuaika 11.11.2008 Toimeksiantaja(t) Työ- ja elinkeinoministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi PK-bioenergia-alan toimialaraportti Tiivistelmä Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan vuonna 2007 bioenergiatoimialaan kuuluvan Pk-yritysryhmän tuotannon bruttoarvo oli 234 miljoonaa euroa ja jalostusarvo 65 miljoonaa euroa. Bioenergia-alan toimintaa harjoitettiin kaikkiaan 368 toimipaikassa, jotka työllistivät yhteensä 1667 henkilöä. Yrityksistä 90 % oli alle 10 henkilöä työllistäviä mikroyrityksiä. Näiden mikroyritysten osuus alan liikevaihdosta oli 31 % ja työpaikoista 28 %. Vuonna 2006 uusiutuvan energian kokonaiskäytöstä 13 % oli pienpuun käyttöä, 11 % vesivoiman käyttöä, teollisuuden ja energiantuotannon puunkäyttöä 23 %, metsäteollisuuden jäteliemien käyttöä 43 % ja 4 % muiden uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Muiden energialähteiden ryhmä sisältää lämpöpumppujen tuottaman energian, tuulivoiman, kierrätyspolttoaineet, biokaasun ja muiden biopolttoaineiden käytön osuuden. Suurin osa bioenergia-alan yrityksistä on hyvin pieniä. Toimialan yrityksistä vain muutama on kansainvälistynyt merkittävästi. Suuren ryhmän tällä toimialalla toimivista yrityksistä muodostavat maatilat, joilla maatalouden toiminnan ohella harjoitetaan lämpöyrittäjätoimintaa tai energiaraaka-aineiden tuotantoa. Tämä johtuu luontaisesti siitä, että 1/3 maamme metsistä on maatalouden harjoittajien omistuksessa. Puuperäiset energia raaka-aineet muodostavat merkittävän osan bioenrgia-alan kokonaistuotannostamme tällä hetkellä ja näin on myös tulevaisuudessa. Bioenergia-alan yritykset toimivat pääsääntöisesti kotimarkkinoilla ja erityisen usein alueellisella tai enintään maakunnallisella tasolla. Merkittävin vientituote tällä hetkellä on ollut puupelletti. Kotimaan 326 000 tonnin tuotannosta yli 70 % viedään ulkomaille, lähinnä Ruotsin kasvaville pellettimarkkinoille. EU:n uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseksi asettamat tavoitteet luovat merkittävän kasvumahdollisuuden bioenergia-alan toimijoille. Suomessa biokaasun ja biodieselin tuotanto sekä peltobiomassojen hyödyntäminen ovat kuitenkin vasta toiminnan alku- ja kehittelyvaiheessa. TEM:n yhdyshenkilö: Konserniohjausyksikkö/Esa Tikkanen, puh. 050 040 5459 Asiasanat Kiinteän polttoaineen tuotanto, lämpö- ja energiayrittäjyys,peltobiomassa, biodiesel, etanoli ja biokaasu. ISSN 1796-0002 Kokonaissivumäärä 71 Julkaisija Työ- ja elinkeinoministeriö Kieli Suomi ISBN 978-952-227-092-4 Hinta - Kustantaja

Sisällysluettelo 0 Saatteeksi... 7 1 Toimialan määrittely ja sisältö... 9 1.1 Toimialan kuvaus ja rajaus... 9 1.2 Toimialan kytkennät muihin toimialoihin... 9 2. Toimialan rakenne... 12 2.1 Yritykset ja toimipaikat.... 12 2.2 Liikevaihto kokoluokittain ja toimipaikoittain... 13 2.3 Henkilöstön määrä... 14 2.4 Toimialan alueellinen jakautuma... 15 3. Markkinoiden rakenne ja kehitys... 18 3.1 Markkinoiden kokonaiskuva... 18 3.2 Kotimaan markkinat... 24 3.2.1 Puupolttoaineet... 25 3.2.2 Turve... 28 3.2.3 Peltobiomassat... 29 3.2.4 Viljelemätön biomassa... 31 3.2.5 Biokaasu... 32 3.2.6 Biodiesel ja etanoli... 35 3.2.7 Lämpöyrittäjyys... 38 3.3 Vienti, tuonti ja muu kansainvälinen toiminta... 39 3.3.1 Vienti... 39 3.3.2 Tuonti.... 41 4 Investoinnit ja kapasiteettitilanne... 42 4.1 Investoinnit... 42 4.2 Kapasiteettitilanne... 42 5 Taloudellinen tila... 44 5.1 Kustannusrakenne, kannattavuus ja taloudellinen asema... 44 5.1.1 Bioenergiaryhmä... 45 5.1.2 Lämpöyrittäjäryhmä... 47 5.1.3 Hakeyrittäjäryhmä... 49 5.1.4 Energiapuuyrittäjäryhmä... 51

6 Toimialan keskeiset menestystekijät, ongelmat ja kehittämistarpeet... 53 6.1 Menestystekijät... 53 6.2 Keskeiset ongelmat... 53 6.3 Keskeiset kehittämistarpeet.... 55 7 Tulevaisuuden näkymät toimialalla... 57 7.1 Visio... 57 7.2 Markkinoiden kehitys.... 58 7.2.1 Kotimarkkinat... 58 7.2.2 Vientimarkkinat... 60 7.3 Koulutus ja kehitystoiminta... 60 8 Yhteenvetoanalyysi (SWOT)... 62 9 Julkiset palvelut... 63 9.1 TE-keskuksen palvelut... 63 9.2 Tekes-palvelut... 68 9.3 Finnvera Oyj:n palvelut.... 68 9.4 Finpron palvelut... 69 10 Lähteet... 70 11 Liitteet.... 71

7 0 Saatteeksi Toimialaraportit- julkaisusarjan lähtökohtana on koota ja yhdistää eri lähteiden aineistoja toimialakohtaisiksi perustietopaketeiksi, jotka tarjoavat asiantuntijoiden näkemyksen pk-yritysten päätöksenteon apuvälineeksi. Vuosittain päivitettävä sarja käsittää seitsemän päätoimialaa: elintarviketeollisuus, elektroniikkateollisuus, metalliteollisuus, puutuoteteollisuus, bioenergia sekä matkailu- ja palvelualat. Raportit ovat veloituksetta saatavissa TEM Toimialapalvelun internet-sivuilla ositteessa www.toimialaraportit.fi. Vuosina 2007 2008 julkaistujen toimialaraporttien keskeiset tilastotiedot päivittyvät nykyisin Toimiala Online -kuvatietokannan kautta, ja ne ovat saatavissa ao. raportin kohdalta. Toimialaraporttien lähteenä käytetään viimeistä saatavissa olevaa tietoaineistoa, jota on täydennetty sidosryhmien haastatteluilla. Raportissa käsitellään toimialan rakennetta, markkinoita, taloudellista tilaa sekä kehittämistarpeita ja tulevaisuuden näkymiä. Toimialaraportin sisältöä on kehitetty TE-keskusten tarpeiden pohjalta, mutta sen toivotaan palvelevan myös alan yritysten ja sidosryhmien tarpeita. Tämä toimialaraportti käsittelee Pk-bioenergialan yritysryhmää, joka on koottu työvoima- ja elinkeinoministeriön (TEM) ja maa- ja metsätalousministeriön (MMM) yritystoiminnan rahoittamiseen liittyvistä asiakasrekistereistä. Lisäksi yritysryhmää on täydennetty alan eri sektoritoimijoiden ja edunvalvontatahojen omista yritysrekistereistä. Tämä toimialaraportti on ensimmäinen bioenergia-alaa käsittelevä raportti. Raporttia tullaan jatkossa päivittämään vuosittain. Raporttiin sisältyvät erillisinä yritysryhminä energiapuun korjuu, hakkeen tuotanto, lämpöyrittäjyys sekä edellisiä sektoriryhmiä laajempi bioenergiaryhmä. Bioenergiaryhmä koostuu kaikista muista bioenergia-alan yrityksistä, joita ei ole voitu kohdistaa suoraan omaksi ryhmäkseen. Tämä ryhmä sisältää yrityksiä peltobiomassojen tuotannosta energiatarkoituksiin, biodieselin ja etanolin valmistuksen, polttopuiden ja pellettien valmistuksen sekä biokaasun tuotannon. Tälle ryhmälle on ominaista se, että tuotantotoiminta on tuotanto- ja kehitystoiminnan alkuvaihetta. Bioenergian taloudellinen kilpailukyky ei vielä ole yhtä hyvä kuin monilla muilla energiamuodoilla. Teknologia on monilta osin vielä kehittymätöntä, joten yksi tulevaisuuden haasteista on teknologian kehittäminen siten, että raaka-aineet saadaan hyödynnettyä entistä tehokkaammin. Luonnossa on suuri bioenergiapotentiaali, mutta ympäristö asettaa kuitenkin rajat sen kestävälle käytölle. Yksi merkittävistä tulevaisuuden haasteista onkin biomassan käyttö kestävän kehityksen kriteerien mukaisesti. Bioenergian kokonaiskäytön on arvioitu lisääntyvän merkittävästi vuoteen 2020 mennessä. Suurin osa lisäyksestä tulee puubiomassoista. Bioenergia on merkittävin vaihtoehto fossiilisten polttoaineiden korvaajaksi tulevaisuudessa. Bioenergian hintakilpailukyky on vielä heikko perinteisempiin energiamuotoihin nähden, mutta paranee koko ajan vaihtoehtoisten energiamuotojen niukkuudesta johtuen hintojen kohotessa.

8 Toimialana bioenergia-ala on merkittävän kasvupotentiaalin omaava osa suomalaista maa- ja metsätaloutta, metsäteollisuutta sekä energia- että ympäristöteknologia-alan teollisuutta. Alan tuotantolaitokset ovat sijoittuneet eripuolille maata tarjoten näin merkittävästi toimeentuloa ja työtä myös kasvukeskusten ulkopuolisille ydinmaaseudun ja harvaan asutun maaseudun alueille. Tässä yhteydessä haluan kiittää kaikkia tämän raportin laatimiseen myötävaikuttaneita sekä erityisesti siinä kannustaneita. Toivon, että julkaisu palvelee mahdollisimman hyvin toimialalla toimivien ja toimintaansa vasta aloittavien yritysten sekä eri sidosryhmien tarpeita. Salossa 20.10.2008 Markku Alm Toimialapäällikkö

9 1 Toimialan määrittely ja sisältö 1.1 Toimialan kuvaus ja rajaus Biomassoiksi kutsutaan eloperäisiä, fotosynteesin kautta syntyneitä kasvimassoja. Näistä tuotettuja polttoaineita taas kutsutaan biopolttoaineiksi. Bioenergia on biopolttoaineista saatua energiaa. Biopolttoaineita saadaan Suomessa metsissä, soilla ja pelloilla kasvavista biomassoista sekä yhdyskuntien, maatalouden ja teollisuuden energian tuotantoon soveltuvista orgaanisista jätteistä. Bioenergia on osa uusiutuvista energialähteistä. Uusiutuvilla energialähteillä tarkoitetaan aurinko-, tuuli-, vesi- ja bioenergiaa, maalämpöä sekä aalloista ja vuoroveden liikkeistä saatavaa energiaa. Tämä toimialaraportti muodostuu pk-bioenergia-alan neljästä alaryhmästä. Kuhunkin yritysryhmään kuuluu vain keskisuuria, pieniä ja mikroyrityksiä (alle 10 henkilötyövuotta). Suuret yritykset on jätetty tarkastelun ulkopuolelle. Bioenergian toimialaa ei ole virallisesti luokiteltu Tilastokeskuksen TOL 2002 toimialaluokituksessa. hakkeen tuotanto energiapuun korjuu lämpöyrittäjyys muut bioenergiayrittäjät ryhmä (biokaasun, biodieselin ja etanolin tuotanto, peltobiomassan tuotanto, turpeen tuotanto, polttopuiden ja pellettien tuotanto) Tulevaisuudessa tilastoinnin kehittyessä alatoimialat on tarkoitus jäsentää seuraavien alatoimialojen mukaisesti: kiinteän polttoaineen tuotanto (klapit, pelletit, hake) peltobiomassan tuotanto (olki ja ruokohelpi) turpeen tuotanto energiapuun korjuu lämpöyrittäjyys biokaasun tuotanto biodieselin ja etanolin tuotanto 1.2 Toimialan kytkennät muihin toimialoihin Energiaklusterin toiminnot liittyvät kaikkiin yhteiskunnan toimintoihin, sillä ne kaikki hyödyntävät energiaa toiminnoissaan. Tämä puolestaan aiheuttaa vaikutuksia ja riippu-

10 vuuksia mm. ympäristöön. Energiaklusterin rajaus on mm. klusterin laajuuden vuoksi ongelmallista. Klusterin leikatessa muita klustereita rajaus vaikeutuu. Ongelmia aiheuttaa myös se, että klusterin suurimmat toimijat ovat kuuluneet ja katsoneet myös itse kuuluvansa johonkin muuhun toimialaan, esim. metsäklusteriin (energian kulutus ja tuotto) tai metalliklusteriin (energiateknologia). Toisaalta myös ympäristöklusterin toiminnat voidaan sijoittaa kaikkiin klusterirakennelmiin. Suomalaisen energiaklusterin ympärille on muodostunut mittava teollisuus- ja tuotantokeskittymä. Korkealaatuiset tuotteet, korkea teknologian taso, kilpailukyky ja menestyminen markkinoilla perustuvat yhteistyöhön alan teollisuuden, laitevalmistajien, raaka-ainetoimittajien, tutkimus- ja kehittämistoiminnan sekä asiakkaiden välillä. Markkinoiden vapautumisen ja ilmastonmuutoksen torjunnan haasteet luovat uudenlaisia ja kasvavia mahdollisuuksia yleisesti suomalaiselle energiatekniikalle ja erityisesti uusiutuvien energioiden ja energian käytön teknologioille. Energiaklusteri on kaksijakoinen ja muodostuu energiateknologian ja energialiiketoiminnan osaklustereista. Energiateknologian osaklusteri kattaa energian tuotannon ja jakelun, koneita, laitteita ja järjestelmiä tuottavan teollisuuden ja konsultoinnin. Osaklusteri on vientivetoinen ja pitkälti kansainvälisessä omistuksessa. Merkittävä osa toiminnasta on suurten monikansallisten yritysten omistuksessa. Energialiiketoiminnan osaklusteri sisältää energian tuotannon, muunnon ja jakelun sekä energian ja polttoaineen jalostuksen. Osaklusteri toimii kotimarkkinoilla, mutta sen tuotteiden kilpailukykyisyys luo kilpailuedun suomalaiselle vientiteollisuudelle. Kansainvälisessä vertailussa suomalainen energialiiketoimintaklusteri on osoittautunut hyvin kilpailukykyiseksi. Ilmaston muutoksen torjunta on luonut pitkälle tulevaisuuteen ulottuvaa tarvetta uudistaa energian tuotannon rakenteita vähemmän ilmastopäästöjä aiheuttavaan ja energiatehokkaampaan suuntaan. Tämä luo uusia ja kasvavia mahdollisuuksia energiateknologian osaklusterille. Päästökauppamekanismit luovat tulevaisuudessa uutta kysyntää hyvin perinteisillekin ratkaisuille. Kuitenkin eniten korostuvat uusiutuvien energioiden ratkaisut niin kehittyneillä kuin kehittyvissäkin maissa. Ilmastonmuutoksen torjunta aiheuttaa yhteiskunnalle kustannuksia, jotka heijastuvat päästömaksuina ja veropaineina kuluttajille. Toisaalta ilmastonmuutoksen torjunnan aktiviteetin ja kysynnän lisäys luo uusia työpaikkoja etenkin haja-asutusalueille. Ratkaisut siirtyvät kestävän kehityksen suuntaan vähemmän päästöjä ja vähemmän resursseja vaativaan suuntaan. Samaa kehitystä edustavat ympäristöperusteiset polttoainevalinnat ja uusiutuvat energialähteet. Energian suhteellinen hinta ja sitä kautta sen merkitys tuotannontekijänä korostuvat.

11 Tietotekniikan hyödyntämisellä voidaan parantaa hyötysuhteita ja säästää resursseja uusissa ratkaisuissa ja mahdollistaa entistä hajautetumpi sekä paikallisempi ja paikallisiin polttoaineisiin perustuva energiantuotanto. Hajautetun energian tuotannon järjestelmät perustuvat samalla myös älykkäisiin tuotteisiin ja palveluihin. Tietotekniikan soveltaminen ja älykkäät tuotteet auttavat myös matala-arvoisten tai ympäristömielessä vaativien polttoaineiden ja energialähteiden hyödyntämistä. Materiaalitekniikka on avainasemassa parannettaessa prosessien hyötysuhteita ja laitteiden elinikää sekä energian varastointia ja kierrätettäväksi sopimattomien jätteiden energiakäyttöä. Bioteknologia tarjoaa mahdollisuuksia energiantuotantoon etenkin polttoaineiden bioteknisen tuotannon ja jalostamisen alueella. Perinteisesti bioenergia-ala on hahmotettu kiinteäksi osaksi metsätaloutta ja metsäteollisuutta. Tulevaisuudessakin puuperäiset raaka-aineet muodostavat merkittävimmän osuuden bioenergian raaka-aineista, mutta merkittävän kasvupotentiaalin omaavat myös elintarviketeollisuuden sivuvirrat, haja-asutusalueiden jätevesilietteet ja kotieläintaloudesta peräisin oleva lanta. Kuva 1. Energiateknologian klusteri Suomessa Hajautettu energiantuotanto Sähkön jakelu ja käyttö MERINOVA Pohjanmaa Sähkön ja lämmöntuotantoteknologiat HERMIA Pirkanmaa VISIO 2013 Suomalaisen energiateknologiaklusterin asema kansainvälisesti kasvavilla energiateknologian alueilla on merkittävä Kasvua vauhdittavat teollisuuslähtöiset tutkimus-, kehitys- ja koulutusympäristöt Tulevaisuuden perusenergiat Materiaalitekniikka PRIZZTECH Satakunta Bioenergia Metsäteollisuuden energian käyttö JYVÄSKYLÄ INNOVATION Keski-Suomi Biopolttoainetuotanto CO 2 -vapaat teknologiat JOENSUUN TIEDEPUISTO Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo Lähde: Energiateknologian klusteriohjelma

12 2 Toimialan rakenne 2.1 Yritykset ja toimipaikat Suomessa oli 327 pk-bioenergia-alan yritystä vuonna 2007. Yritysten määrän kasvu edelliseen vuoteen verrattuna oli 6,7 prosenttia. Vuoden 2006 tilastotietojen mukaan toimialalla oli 368 toimipaikkaa (kuva 2). Toimipaikkojen lukumäärä on kasvanut tasaisesti vuodesta 2000 lähtien. Suurimman ryhmän muodostavat mikroyritykset. Mikroyrityksiä alan yrityksistä on 90 prosenttia, pieniä yrityksiä 7 prosenttia ja keskisuuria yrityksiä on 3 prosenttia. Kuva 2. Toimipaikkojen lukumäärän kehitys vuonna 2000 2006 400 350 300 250 228 249 278 303 337 340 368 200 150 100 50 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Lähde: Tilastokeskus/Yritys- ja toimipaikkarekisteri 2.2 Liikevaihto kokoluokittain ja toimipaikoittain Vuonna 2006 toimialan liikevaihto oli 234 miljoonaa euroa kasvaen edellisestä vuodesta noin 12 prosenttia. Yhtäältä liikevaihdon kasvuun on vaikuttanut uusiutuvien energianlähteiden käytön uudet tavoitteet EU:n alueella ja toisaalta öljyn hinnan kohoamisen seurauksena kohonneiden muiden korvaavien uusiutuvien energiaraaka-aineiden hinnat. Alan liikevaihdosta 69 % syntyi yli 10 henkilöä työllistävissä pk-yrityksissä ja 31 % alle 10 henkilöä työllistävissä mikroyrityksissä. Toimipaikoittainen liikevaihto on vaihdellut varsin merkittävästi yritysryhmittäin (kuva 3). Alhaisimmat toimipaikkakohtaiset liikevaihdot ovat lämpöyrittäjyyden yritysryhmäs-

13 sä vaihdellen vuosittain 268 000 eurosta 321 000 euroon. Lämpöyrittäjyydessä toimipaikkakohtainen liikevaihto on ollut laskeva. Energiapuunkorjuussa sen sijaan liikevaihto on ollut kasvussa vuodesta 2002 alkaen laajentuneista markkinamahdollisuuksista johtuen. Merkittävimmän toimipaikkakohtaisen vuosittaisen liikevaihdon saavutti bioenergiayritysryhmä. Toimipaikkakohtainen liikevaihto nousi tässä ryhmässä yli 880 000 euron vuonna 2004. Kuva 3. Liikevaihto toimipaikoittain ja yritysryhmittäin vuosina 2000 2006 (t ). 1 000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 487475 425 362 396 352 341 Hak HakHak Hak HakHak 570 522 521 517 Hak Enp Enp EnpEnp Lähde: Tilastokeskus/Yritys- ja toimipaikkarekisteri 778 710 640 Enp EnpEnp 321 313 286 268 272 267275 Lämpö Lämpö Lämpö Lämpö Lämpö Lämpö Lämpö 850 882 841 761 714 676 697 Bio BioBio Bio BioBio Bio Työ- ja elinkeinoministeriön keväällä 2008 teettämän Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät -tutkimuksen mukaan (kuva 4) alan pk-yritykset arvioivat liikevaihdon määrän kasvavan merkittävästi seuraavan 3 vuoden aikana. Bioenergiayrityksistä 37 % arvioi liikevaihdon kasvavan yli 20 prosenttia ja 37 prosenttia arvioi liikevaihdon kasvavan 10 20 prosenttia seuraavan kolmen vuoden aikana. Kaikkia Pk-yrityksiä edustavassa ryhmässä vastaavat kasvuennusteet ovat hieman maltillisempia, mutta muutoin samansuuntaisia. Molemmissa ryhmissä kasvuhakuisia on yli 90 prosenttia yrityksistä.

14 Kuva 4. Liikevaihdon kasvuennusteet seuraavan kolmen vuoden aikana Pk-bioenergia 37 37 20 3 3 Kaikki pk-yritykset 28 35 31 4 1 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Kasvattaa liikevaihtoa yli 20 % vuodessa Kasvattaa liikevaihtoa 5-10 % vuodessa Ei osaa sanoa Kasvattaa liikevaihtoa 10-20 % vuodessa Säilytetään nykyinen Lähde: TEM, Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät kysely 2008 2.3 Henkilöstön määrä Bioenergia-alan henkilöstön määrä on kasvanut tasaisesti vuodesta 2001 lähtien (kuva 5). Vuonna 2006 bioenergian toimiala työllisti 1 668 henkilöä. Alan työpaikoista 72 % on yli 10 henkilöä ja 28 % alle 10 henkilöä työllistävissä toimipaikoissa. Kuva 5. Henkilöstön määrä bioenergia-alalla vuosina 2000 2006 1 800 1 600 1 400 1 200 1 000 800 600 400 200 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Lähde: Tilastokeskus/ Yritys- ja toimipaikkarekisteri

15 Työ- ja elinkeinoministeriön teettämän Pk-yritysten toimintaympäristötutkimuksen 2008 mukaan alan pk-yrityksistä 22 prosenttia arvioi henkilöstön määrän kasvavan, 70 prosenttia henkilöstön määrän pysyvän samalla tasolla, ja 8 prosenttia arvioi henkilöstömäärän vähentyvän lähimmän vuoden aikana. 2.4 Toimialan alueellinen jakauma Toimipaikkojen lukumäärällä mitattuna alan painopistealueita ovat Pirkanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Kaakkois-Suomen TE-keskusten alueet. Vähiten alan toimipaikkoja on Lapissa. Muutokset toimipaikkojen lukumäärissä edelliseen vuoteen verrattuna ovat olleet vähäisiä. Toimiala työllistää eniten Kainuussa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Liikevaihdolla mitattuna toimipaikkojen keskikoot ovat suurimpia Kaakkois-Suomessa, Hämeessä ja Pohjois-Karjalassa. Taulukoissa 1, 2, 3 ja 4 on esitetty eri yritysryhmien toimipaikkojen lukumäärät, liikevaihto ja henkilöstö TE-keskusalueittain, mikäli se havaintoyksiköiden lukumäärän perusteella on ollut mahdollista esittää. Taulukko 1. Bioenergiaryhmän toimipaikat, liikevaihto ja henkilöstön määrä vuonna 2006 TE-keskus Toimipaikat Liikevaihto, t Henkilöstö Etelä-Pohjanmaa 4 *** *** Etelä-Savo 18 10 051 35 Häme 9 *** *** Kaakkois-Suomi 1 *** *** Kainuu 4 6 044 141 Keski-Suomi 8 *** *** Lappi 2 *** *** Pirkanmaa 23 18 460 106 Pohjanmaa 11 4 454 29 Pohjois-Karjala 15 5 410 12 Pohjois-Pohjanmaa 40 19 137 162 Pohjois-Savo 25 32 402 174 Satakunta 23 11 272 80 Uusimaa 16 24 351 97 Varsinais-Suomi 14 13 451 64 *** tietoa ei ole saatavissa tietosuojasta johtuen Lähde: Tilastokeskus/toimipaikkarekisteri Bioenergiaryhmän liikevaihto on 148 milj. euroa, toimipaikkojen lukumäärä 213 ja henkilöstön määrä yhteensä 989. Bioenergiaryhmän liikevaihdon ja henkilöstön perusteella toiminta on merkittävintä Keski-Suomessa, Uudellamaalla, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Bioenergiaryhmän toimipaikat, liikevaihto ja henkilöstömäärä on esitetty taulukossa 1.

16 Bioenergiayritysten tietojen saantia vaikeuttaa erityisesti se, että suuri osa pk-bioenergiayrittäjyydestä tapahtuu maatalouden harjoittamisen ohella, jolloin toiminta ei tilastoidu tilastokeskuksen tilinpäätöstietoihin tai yritys- ja toimipaikkarekisteritietoihin. Sama ilmiö koskee myös hakeyrittäjäryhmää, energiapuuyrittäjyyttä ja lämpöyrittäjyyttä. Lämpöyrittäjäryhmän osalta merkittävintä toiminta oli Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla, Pohjanmaalla ja Etelä- ja Pohjois-Savossa. Alueellisesti lämpöä tuottavien laitosten kokonaislukumäärä Suomessa vuoden 2007 lopussa oli noin 350 kappaletta. Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteristä löytyivät vain alla olevan taulukon 2 mukaiset tiedot. Ilmiö johtuu samasta seikasta kuin bioenergiayritysryhmässä. Merkittävää osaa lämpöyrittäjätoiminnasta harjoitetaan maatalouden tuotantotoiminnan ohella, joka vaikeuttaa tietojen saatavuutta. Taulukko 2. Lämpöyrittäjäryhmän toimipaikat, liikevaihto ja henkilöstön määrä vuonna 2006 TE-keskus Toimipaikat Liikevaihto, t Henkilöstö Uusimaa 2 *** *** Varsinais-Suomi 5 5 269 47 Satakunta 1 *** *** Häme 3 *** *** Pirkanmaa 7 488 2 Kaakkois-Suomi 2 *** *** Etelä-Savo 4 994 2 Pohjois-Savo 5 501 4 Pohjois-Karjala 1 *** *** Keski-Suomi 3 *** *** Etelä-Pohjanmaa 2 *** *** Pohjanmaa 6 452 1 Pohjois-Pohjanmaa 3 *** *** Lappi 2 *** *** *** yhteensä-tietoa ei ole saatavissa tietosuojasta johtuen Lähde: Tilastokeskus/toimipaikkarekisteri Energiapuuryhmän toiminta on keskittynyt Pohjois-Savoon, Etelä-Savoon, Keski-Suomeen, Kaakkois-Suomeen ja Hämeeseen (taulukko 3).

17 Taulukko 3. Energiapuuryhmän toimipaikat, liikevaihto ja henkilöstön määrä vuonna 2006 TE-keskus Toimipaikat Liikevaihto, t Henkilöstö Uusimaa 3 *** *** Varsinais-Suomi 3 *** *** Satakunta 1 *** *** Häme 7 6 647 56 Pirkanmaa 4 3 476 18 Kaakkois-Suomi 7 4 239 35 Etelä-Savo 10 7 139 56 Pohjois-Savo 12 10 684 94 Pohjois-Karjala 5 1 158 13 Keski-Suomi 9 9 598 89 Etelä-Pohjanmaa 4 2 045 18 Pohjanmaa 1 *** *** Pohjois-Pohjanmaa 4 945 11 Kainuu 2 *** *** *** tietoa ei ole saatavissa tietosuojasta johtuen Lähde: Tilastokeskus/toimipaikkarekisteri Hakeyritysryhmän toiminta on merkittävimmin keskittynyt Kaakkois-Suomeen, Pohjois-Savoon ja Etelä-Pohjanmaalle. Taulukko 4. 2006 Hakeyritysryhmän toimipaikat, liikevaihto ja henkilöstön määrä vuonna TE-keskus Toimipaikat Liikevaihto, t Henkilöstö Uusimaa 3 *** *** Varsinais-Suomi 1 *** *** Satakunta 2 *** *** Häme 3 *** *** Kaakkois-Suomi 4 5 522 47 Etelä-Savo 1 *** *** Pohjois-Savo 4 1 678 17 Pohjois-Karjala 3 *** *** Keski-Suomi 3 *** *** Etelä-Pohjanmaa 8 868 14 Pohjanmaa 2 *** *** Pohjois-Pohjanmaa 2 *** *** Lappi 1 *** *** *** tietoa ei ole saatavissa tietosuojasta johtuen Lähde: Tilastokeskus/toimipaikkarekisteri

18 3 Markkinoiden rakenne ja kehitys 3.1 Markkinoiden kokonaiskuva Suomi osallistuu aktiivisesti kansainväliseen energiayhteistyöhön. EU:n vuonna 1997 julkistama Valkoinen kirja asetti tavoitteeksi kaksinkertaistaa uusiutuvien energianlähteisiin perustuvan energian osuus, kolminkertaistaa bioenergian käyttö ja 10-kertaistaa biosähkön tuotanto vuoteen 2010. USA julkisti vastaavan ohjelman. Siellä tavoitteena on myös kolminkertaistaa bioenergian käyttö vuoteen 2010 mennessä. Kioton pöytäkirjan ilmastoja ympäristösopimukset ja niiden jatkokäsittely vaikuttavat voimakkaasti kansainväliseen kauppaan, maitten energiapolitiikkaan sekä ympäristöystävällisemmän ja energiatehokkaamman teknologian kehittämiseen ja käyttöön ottoon. Kansalliset ilmasto-ohjelmat ovat työn alla. Varsinkin Pohjoismainen ja EU:n sisäinen yhteistyö on voimistunut viime vuosina. Energia-ala on globalisoitunut. Biomassan käyttöpotentiaali on Suomessa noin 200 TWh, samoin Ruotsissa. Norjassa se on 30 TWh ja Tanskassa 40 TWh. Suomessa ja Ruotsissa bioenergian käyttö voidaan siis yli kaksinkertaistaa nykytilanteeseen verrattuna. Uusiutuvien energialähteiden kokonaiskäytön jakautuminen Suomessa vuonna 2006 on kuvattu alla kuvassa 6. Energian kokonaiskulutusta on tarkasteltu sivulla 39. Kuva 6. Uusiutuvien energialähteiden käyttö vuonna 2006 Lähde: Tilastokeskus Suomessa bioenergian käytön lisäystavoite vuoteen 2010 mennessä on 31 terawattituntia, joka on 7,5 % kokonaisenergiankulutuksesta vuonna 2007, uusiutuvien energialähteiden

19 edistämisohjelman mukaan. Ruotsin tavoitteena on lisätä bioenergian käyttöä 50 % vuoteen 2010 mennessä. Siellä suurin kasvu on kiinteistö- ja lämpölaitoskokoluokissa ja biosähkön tuotanto arvioidaan kuusinkertaistuvaksi nykyisestä 3,3 terawattitunnista 20 terawattituntiin. Norjassa bioenergian käyttö pyritään nostamaan nykyisestä 13 terawattitunnista 18 terawattituntiin vuoteen 2010 mennessä. Tanskan tavoitteena on myös lisätä bioenergian käyttöä runsaasti ja käyttää bioenergiaa 22 terawattituntia vuonna 2010. Rintalan työryhmän (2007) mukaan bioenergian käytön arvioitu lisäys 100 TWh:n nykytasolta vuoteen 2015 on 20 % nykytoimilla, ja kiihdytetyillä edistämistoimilla lisäysmahdollisuuksiksi on arvioitu jopa 50 %. Vuoteen 2015 mennessä kiihdytetty kasvu vastaa bioenergian osuuden kasvua primäärienergiankulutuksesta 34 %:iin, josta turpeen osuus olisi 6 %- yksikköä (kuva 7). Bioenergia-ala tarjoaisi työmahdollisuuksia arviolta 12 500 henkilötyövuotta lisää nykytilanteeseen verrattuna. Kivihiilen ja öljyn korvaaminen kasvavalla bioenergian käytöllä vähentäisi energian tuotannon ja liikenteen hiilidioksidipäästöjä noin 7,5 miljoonaa tonnia nykytoimilla saavutettavaan vähenemään verrattuna. Arvioita siitä, kuinka suuri osa tavoitteista voisi toteutua markkinaehtoisesti eri fossiilisen energian hintatasoilla ja kuinka suuret julkisen vallan ohjaustoimet ja panostukset olisivat tarpeen, tulee päivittää säännöllisesti teknologian kehityksen myötä. Kuva 7. Arvio bioenergian käytön lisäyksestä polttoaineittain vuoteen 2015 mennessä. Lähde: TEM, työryhmäraportit Tätä raporttia kirjoitettaessa hallitus on viimeistelemässä kansallista ilmasto- ja energiastrategiaa, joka annetaan eduskunnan käsiteltäväksi 17. marraskuuta 2008. EU:n tasolla

20 on tarkoitus joulukuussa 2008 hyväksyä ilmasto- ja energiapaketti vuosille 2013 2020. Kioton ilmastosopimuksen jatkosta on tarkoitus sopia maailmanlaajuisesti vuoden 2009 lopulla. Näiden edellä lueteltujen vaikeiden päätösten valmistelun aikana maailmalla velloo lisäksi finanssi- ja rahoituskriisi. Muutokset suuntaan tai toiseen ovat siis mahdollisia näistä ilmasto- ja energia-alan supervuosista johtuen. Maailman bioenergiamarkkinat Suomen näkökulmasta kohdistuvat tällä hetkellä lähinnä pellettien ja biodieselin (Neste Oilin NexBTL) kauppaan. Tulevaisuudessa liikenteen polttonesteisiin jo nytkin sekoitettava biokomponentin portaittain nouseva tavoiteosuus Euroopassa johtaa biodiesel- ja etanolimarkkinoiden laajempaan avautumiseen ja kysynnän lisääntymiseen Euroopan ja maailmanmarkkinoilla. Pelletti Puupelletit ovat eniten markkinoituja puuperäisiä bioenergiaraaka-aineita ja pellettien kysyntä on lisääntynyt vuonna 2005 sekä lämmön että sähkön tuotannon raaka-aineena. Vuonna 2006 EUBIONET yhteistyötahot ovat raportoineet eri EU:n jäsenmaissa kysynnän kohonneen yli tuotannon tason ja pelletin hinta on ollut nopeassa nousussa. Hinta on noussut eniten Italiassa, Itävallassa ja Saksassa. Maltillisempaa hinnan nousu on ollut Suomessa ja Ruotsissa. Esimerkiksi Itävallassa pelletin hinta kilolta on noussut tammikuusta 2006 tammikuuhun 2007 17,78 sentistä 26,05 senttiin. Hinnannousu kalenterivuoden aikana on siis ollut 46 prosentin luokkaa. Samanaikaisesti metsäteollisuuden raaka-aineiden hinnat ovat kohonneet. Pellettien loppuhintaan vaikuttaa Euroopan tasolla myös maiden erilainen biopolttoaineiden arvonlisäverokohtelu tuotteittain. Saksassa arvonlisävero on olki- ja puupelleteille 7 %, mutta 16 % muille biopolttoaineille. Puolassa vastaavasti polttopuiden ja metsähakkeen arvonlisävero on 7 %, mutta 22 % muille biomassasta valmistetuille polttoaineille. Ranskassa arvonlisävero puuperäisille biopolttoaineille on 5,5 % ja muille biomassasta valmistetuille polttoaineille 19,9 %. Suomen arvonlisäverokanta on vastaavasti 22 %. Pelletin hintakehitykseen vaikuttaa merkittävästi myös öljyn ja muiden fossiilisten polttoaineiden hinnan kehitys maailman markkinoilla. Pelletin hinta on ollut huipussaan vuonna 2008 johtuen öljyn hinnan ennätyskorkeasta tasosta. Öljyn hinta on käynyt korkeimmillaan 147 dollarissa (heinäkuun alku 2008) barrelilta, kun taas tätä kirjoitettaessa öljyn hinta on ollut merkittävästi laskussa. Laskun odotetaan jatkuvan, johtuen Yhdysvaltain markkinoilta alkaneesta finanssi- ja rahoitusalan maailmanlaajuisesta kriisistä. Lokakuun alun öljyn maailmanmarkkinahinta (10.10.2008) oli 78 dollaria barrelilta. Laskua huippuhintoihin verrattuna on tapahtunut yli 40 %. Tämän suuntainen hintakehitys asettaa kaikkien uusiutuvien energianlähteiden kannattavuuslaskelmat jälleen aivan uusiin lähtöasetelmiin ja huonontaa fossiilisille polttoaineille vaihtoehtoisten biopolttoaineiden kannattavuusvertailuja. Ulkomaan kaupassa tullin käyttötariffilistaan (CN-koodi) on luetteloitu 8 CN-koodia liittyen biopolttoaineisiin tai näiden raaka-aineisiin; pyöreä puu, polttopuu, hake, sahanpuru,

21 puuteollisuuden puujäte ja kutterinlastu (mukaan lukien pelletit), polttopuu, mäntyöljy, turve, etanoli, MTBE ja ETBE. Tullitilastojen perusteella ei erotella tuotteen loppukäyttöä tai raaka-ainekäyttöä. Lisäksi erilaiset tuotteet voivat olla saman CN-koodin (4401) alla, esim. kutterinlastu ja pelletti. Biokaasun tuotanto ja käyttö EU:ssa Komissio julkaisi tammikuussa 2007 kertomuksen jäsenmaiden edistymisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käytössä. Kertomuksen mukaan vuonna 2005 biokaasulla tuotettiin lähes 55 000 GWh energiakäyttöön Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Tästä noin kaksi kolmasosaa käytettiin sähkön ja yksi kolmannes lämmön tuotantoon. Nykyisillä jätemäärillä EU:n biokaasuvarojen kokonaismäärän arvioidaan olevan yli 230 000 GWh. Kuvassa 8 on esitetty EU:n jäsenvaltioiden biokaasuntuotanto raaka-ainelähteittäin. Vuoden 2006 tilastojen mukaan kaksi suurinta biokaasuntuottajamaata (sähkön tuotanto) olivat Saksa (7338 GWh) ja Yhdistynyt Kuningaskunta (4997 GWh), joiden tuotanto oli kaksi kolmasosaa koko EU:n tuotannosta. Kaksi muuta suurempaa biokaasusähköntuottajaa olivat Italia (1233 GWh) ja Espanja (674 GWh). Esimerkiksi Saksassa biokaasulaitoksia oli runsaat 3 500 ja niiden yhteenlaskettu sähköteho oli n. 1 100 MW ja lämpöteho 2 200 MW. Biokaasua niissä tuotettiin runsaan 18 000 GWh verran. Vuonna 2006 Saksa on selvästi Euroopan suurin biokaasuntuottaja. Ripeä kasvu on ollut erityisesti toteutetun syöttötariffijärjestelmän ansiota. Kuva 8. EU:n sekä eräiden jäsenvaltioiden biokaasuntuotanto vuonna 2005 raakaainelähteittäin SE FI 425 EU yhteensä UK 345 18 600 NL 1630 DK 1 070 DE FR ES 3 690 2 430 18 540 IT 4 380 54 950 GWh Kaatopaikkakaasu Jätevedenpuhdistamot Muu biokaasu Lähde: EurObserver 2006 ja Biokaasulaitosrekisteri IX.

22 Koko EU:n tasolla suurimpana raaka-ainelähteenä olivat kaatopaikkojen jätteet. Kaatopaikkakaasua tuotettiin energiakäyttöön noin 34 500 GWh vastaava määrä. Jätevedenpuhdistamoilla tuotettiin biokaasua noin 10 500 GWh Mtoe ja maatalouden laitoksissa, kiinteän jätteen käsittelylaitoksissa sekä keskitetyissä yhteismädättämöissä noin 10 000 GWh. Eri jäsenvaltioissa on kuitenkin varsin suuria eroja raaka-ainelähteiden hyödyntämisessä. Esimerkiksi Saksassa ja Tanskassa suurin osa biokaasusta tuotetaan maatalouden raaka-aineista, kuten lannasta ja peltobiomassoista. Yhdistyneessä Kuningaskunnassa, Espanjassa ja Italiassa kaatopaikkakaasua tuotetaan eniten ja Ruotsissa puolestaan jätevedenpuhdistamojen biokaasu on merkittävin. Biokaasuun perustuvan sähköntuotannon kasvu on ollut voimakasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kasvuprosentti vuonna 2002 oli 24 %, vuonna 2003 13 %, vuonna 2004 22 % ja vuonna 2005 15 %. Vuonna 2005 biokaasulla tuotettiin sähköä noin 14,9 TWh. Kuva 9. Biokaasuun perustuvan sähköntuotannon kehittyminen EU:n 25 jäsenvaltiossa vuodesta 1990 vuoteen 2005 16.000 DE UK Electricity from biogas [GWh] 14.000 12.000 10.000 8.000 6.000 4.000 IT FR NL BE IE SE FI CZ ES AT DK GR PT LU PL SI 2.000 HU EE 0 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 SK LT LA Lähde: Komission kertomus jäsenmaiden edistymisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käytössä, KOM(2006) 849. Lämmön ja sähkön tuotannon lisäksi biokaasua voidaan käyttää polttoaineena liikenteessä. Ruotsissa on jo 779 biokaasukäyttöistä linja-autoa, ja yli 4 500 henkilöautossa käytetään polttoaineena biokaasua tai maakaasua. Lisäksi on käytössä yksi tällaista polttoainetta käyttävä juna. Biodieselin tuotanto EU:n alueella Biodieselin tuotanto EU:n alueella oli vuonna 2007 yhteensä 5 713 tuhatta tonnia. Tuotanto kasvoi edellisestä vuodesta 16 prosenttia. Euroopan kokonaistuotantokapasiteetti on tällä hetkellä yhteensä 16 000 tuhatta tonnia. Teollisuusmittakaavan laitoksia on yhteensä 241 kappaletta.

23 Kuva 10. EU alueen biodieselin tuotanto vuosina 1998 2007 Lähde: European biodiesel board Suurimmat tuottajamaat ovat Saksa (2 890), Ranska (872) ja Italia (363). Saksassa biodieselin kulutukseen on merkittävästi vaikuttanut veropolitiikka. Verohelpotukset ovat määräaikaisina asteittain poistumassa ja samalla myös biodieselin kulutus on vähentynyt merkittävästi. Vuodesta 2012 alkaen polttoainekäyttöön tarkoitetun biodieselin ja kasviöljyn hintaan sisältyy samansuuruinen polttoainevero, joka on suuruudeltaan 45 senttiä litralta. Taulukko 5. Saksan polttoaineverojen suuruus biodieselillä ja kasviöljyillä 2007 2012. Vuosi 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Lähde: Biofuel in Germany 2006. Biodiesel senttiä/litra 9 15 21 27 33 45 Kasviöljy senttiä/litra 0 10 18 26 33 45 Etanolin tuotanto EU:n alueella Etanolin tuotanto EU:n alueella oli vuonna 2007 yhteensä 1 771 miljoonaa litraa. Tuotanto kasvoi edellisestä vuodesta 11 prosenttia. Suurimmat tuottajamaat ovat Saksa (578 milj. litraa), Ranska (394), Espanja (348) ja Puola (155). Suomeen ei vielä vuonna 2007 rekisteröitynyt etanolin tuotantoa. ST 1 on kuitenkin aloittanut etanolin tuotannon pienemmissä tuotantolaitoksissa elintarviketeollisuuden sivutuotteista. ST 1 toimii kuitenkin pääasiallisesti bensiininjakelussa, ja täten etanolin tuotanto muodostaa vain pienen osan yrityksen kokonaisliikevaihdosta, joka on yli miljardi euroa.

24 3.2 Kotimaan markkinat Maamme energiastrategia ja bioenergian käytön lisääminen tukevat toisiaan. Tavoitteena on fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen. Metsäteollisuus osaa hyödyntää tehokkaasti biopolttoaineita energiantuotannossaan. Yhdyskuntien biolämmöntuotantoon on kehitetty korkealuokkaista teknologiaa ja osaamista. Myös sahat ovat kiinnostuneita CHP- tuotannon (yhdistetty sähkön ja lämmön tuotanto) mahdollisuudesta. Sähköntuotannossa energiayhtiöitä kiinnostavat biopolttoaineiden hyvät seospoltto-ominaisuudet ja imago. Tulisija- ja pienkattilateknologia on kehittynyt huomattavasti, mikä näkyy lisääntyneenä käyttökiinnostuksena. Myös ilmaston ja ympäristön suojeluvaateet puoltavat biopolttoaineiden voimakasta ja nopeaa lisäämistä. Bioenergian käytön myönteiset vaikutukset ympäristö- ja ilmastokysymyksiin ovatkin Suomelle ratkaisevan tärkeitä. Bioenergia ei vielä yllä taloudellisella kilpailukyvyllään perinteisten energiamuotojen tasolle, mutta bioenergian hinta halpenee teknologisen kehityksen myötä. Toisaalta fossiilisten polttoaineiden hinnan kallistuminen ei ole vain hetkellinen trendi, joten bioenergian hintakilpailukyky tulee oletettavasti paranemaan. Huolestuminen ilmastonmuutoksesta, ympäristönsuojelun voimistuneet vaatimukset, ekologisen valistuneisuuden kasvu, uusien teknologioiden tulo markkinoille, bioenergian myönteisyys ja hyvä imago sekä toisaalta sähkömarkkinoiden vapautuminen ja samalla kilpailun laajentuminen koko EU:n sisällä tulevat vaikuttamaan voimakkaasti energiantuotantojärjestelyihin vuoteen 2010 mennessä. EU:n Suomelle asettama 38 prosentin uusiutuvien energialähteiden käyttötavoite vuoteen 2020 mennessä avaa kotimarkkinoilla toimiville yrityksille uusia markkinoita. Edellisenä 12 vuotena uusiutuvien energioiden käyttöä on lisätty yhteensä 30 terawattituntia. Tätä kehitystä auttoi merkittävästi metsäteollisuuden tuotannon nopea kasvu. Nyt seuraavina 12 vuotena uusiutuvan energian lisäystarve on hieman suurempi, mutta se on toteutettava ilman metsäteollisuuden kasvun vetoapua ja muiden markkinatoimijoiden toimesta. Suomessa rakennusten lämmityksessä on yli 10 terawattitunnin edestä öljyn käyttöä jäljellä. Tämän osuuden osittainenkin korvaaminen uusiutuvilla energialähteillä lisää uusiutuvan energian osuutta, enimmillään jopa 3 prosenttia kokonaisenergiankulutuksesta. Tämä lisää bioenergiaraaka-aineiden markkinapotentiaalia merkittävästi. Lisäksi julkisilla investointitukijärjestelmillä on edistetty ja nopeutettu merkittävästi bioenergiainvestointeja ja tätä kautta edistetty uusiutuvien energiamuotojen kysyntää. Kerrannaisvaikutuksina tarvittavien palvelujen ja raaka-aineiden kysyntä markkinoilla laajenee. Kiistely ja pohdinta liikenteen biopolttonesteiden lisäämisen oikeasta tasosta jatkuu kiivaana EU:ssa. Sitovan 10 prosentin käyttötavoitteen täyttyminen liikennepolttonesteissä edellyttää alkuvaiheessa myös laajaa tuontia kotimarkkinoiden laajenevan tuotannon ohella. Biomassan laajamittainen energiakäyttö tulee myös aiheuttamaan markkinoilla niukkuutta, jolloin käytettävän bioenergialähteen hinta nousee ja tämä luo mahdollisuuk-

25 sia koko sektorin laajamittaisemmallekin kehittämiselle. Bioenergian laajenevien käyttötavoitteiden sitominen toisen sukupolven tuotantotekniikoiden laajamittaiseen käyttöönottoon luo merkittäviä mahdollisuuksia kotimarkkinoilla toimiville yrityksille. 3.2.1 Puupolttoaineet Puuperäisten polttoaineiden käyttö väheni vuonna 2007 kolme prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Väheneminen kohdistui erityisesti lämpö- ja voimalaitosten kiinteisiin polttoaineisiin, joita poltettiin lähes kaksi miljoonaa kuutiometriä vähemmän kuin vuotta aiemmin. Samalla koko 2000-luvun jatkunut metsähakkeen käytön kasvu kääntyi nyt laskuun ensimmäistä kertaa. Vuonna 2007 metsähaketta käytettiin 13 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Energian kokonaiskulutukseen vaikutti edellisvuotta lämpimämpi sää, mikä pienensi lämmitysenergian tarvetta. Eniten pieneni hiilen kulutus, 12 prosenttia. Kulutusta vähensi myös lauhdelaitoksissa tapahtuvan sähkön erillistuotannon korvautuminen tuontisähköllä ja vesivoimalla. Vesivoimatuotannon määrä kasvoi edellisvuodesta liki neljänneksellä. Polttoaineista lisääntyi eniten turpeen kulutus, 13 prosenttia. Fossiilisia polttoaineita sen sijaan käytettiin vuotta 2006 vähemmän. Kuva 11. Puupolttoaineen ja turpeen kokonaiskulutus 1970 2007 Lähde: Tilastokeskus

26 Puun osuus kaikkien energialähteiden kokonaiskulutuksesta oli edelleen viidennes, joten puu on toiseksi tärkein energialähde heti öljytuotteiden jälkeen. Kiinteitä puupolttoaineita poltettiin vuonna 2007 lämpö- ja voimalaitoksissa kaikkiaan 13 miljoonaa kuutiometriä. Käyttö väheni edellisvuodesta liki 2 miljoonaa kuutiometriä eli 12 prosenttia. Metsäteollisuuden sivutuotepuun käyttö, 10 miljoonaa kuutiometriä, oli vuonna 2007 alimmillaan sitten 2000-luvun. Käyttömäärä oli jopa pienempi kuin vuonna 2005, jolloin metsäteollisuuden energiantarve laski paperiteollisuudessa pitkään jatkuneiden työtaisteluiden vuoksi. Sivutuotteista merkittävin polttoaine on perinteisesti ollut kuori. Vuonna 2007 kuorta käytettiin 7.5 miljoonaa kuutiometriä eli yli puolet kaikista kiinteistä puupolttoaineista. Erilaisten puupurujen, lastujen ja -pölyjen energiakäyttö on koko tilastointijaksolla vähentynyt eniten, johtuen lähinnä näiden raaka-aineiden kasvaneesta käytöstä pellettiteollisuuden raaka-aineena. Puupellettien ja brikettien käyttö lämpö- ja voimalaitosten energian lähteenä lisääntyi kolmanneksen edellisvuodesta. Niiden pääasiallisia käyttökohteita ovat kuitenkin lähinnä pienehköt kiinteistökohtaiset lämpölaitokset, minkä vuoksi puupellettien ja brikettien osuus kokonaiskäytöstä on toistaiseksi pysynyt varsin pienenä. Taulukko 6. Kiinteiden puupolttoaineiden käyttö lämpö- ja voimalaitoksissa vuosina 2000 2007 Lähde: Metsätilastotiedote 15/2008 Koko 2000-luvun jatkunut metsähakkeen käytön ripeä lisääntyminen katkesi vuonna 2007. Metsähaketta käytettiin lämpö- ja voimalaitoksissa 2,7 miljoonaa kuutiometriä, 13 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Lukuun sisältyy varsinaisten energialaitosten lisäksi myös lämpöyrittäjien huoltamien laitosten käyttämä metsähake.

27 Kuva 12. Metsähakkeen kokonaiskäyttö vuosina 2000 2007 Lähde: Metsätilastotiedote 15/2008 Pääsyy metsähakkeen, samoin kuin muidenkin kiinteiden puupolttoaineiden käytön vähenemiseen oli päästöoikeuksien hintojen voimakas lasku vuonna 2007. Ensimmäisen päästökauppakauden (2005 2007) lähestyessä loppuaan toimijoilla oli vielä päästöoikeuksia jäljellä, jolloin niiden hinnat laskivat lähes nollaan. Tällöin turpeen ja fossiilisten polttoaineiden käytöstä ei aiheutunut lisäkustannuksia ja näiden tuotteiden edullisemmat hintasuhteet ohjasivat energiakäyttöä näiden polttoaineiden suuntaan. Kansallisessa metsäohjelmassa on metsähakkeelle asetettu tavoitteeksi 8-12 miljoonan kuutiometrin vuotuinen käyttö vuoteen 2015 mennessä. Nykyisellään pientaloissa käytetään polttopuuta, metsähake mukaan lukien, kaikkiaan 6,1miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Merkittävin osa metsähakkeen raaka-aineesta on edelleen peräisin hakkuutähteistä. Noin 60 prosenttia lämpö- ja voimalaitosten käyttämästä metsähakkeesta valmistetaan avohakkuualueilta kerättävästä oksa- ja latvusmassasta, kantojen ja juurakoiden käytön osuus metsähakkeeksi laski lähes kolmanneksen.

28 Taulukko 7. Lämpö- ja voimalaitosten käyttämän metsähakkeen raaka-aineet 2000 2007. Lähde: Metsätilastotiedote 15/2008 Vuonna 2007 pellettiä tuotettiin 326 000 tonnia, eli neljänneksen enemmän kuin edellisenä vuonna. Kotimainen kulutus lisääntyi yli 30 prosenttia vuoteen 2006 verrattuna. Valtaosa pelletistä (246 000 tonnia) viedään kuitenkin edelleen ulkomaille, lähinnä Ruotsin markkinoille. Suomessa on tällä hetkellä vireillä useita uusia pelletin tuotantolaitoksia. Vuonna 2009 tuotantokapasiteetin arvioidaan olevan 700 000 tonnia. Tästä syystä pelletin kotimainen tarjonta tulee kasvamaan merkittävästi lähivuosina. Taulukko 8. Puupellettien tuotanto, tuonti ja vienti vuosina 2001 2007. Lähde: Metsätilastotiedote 15/2008 3.2.2 Turve Turvetta ei nykykäytännössä lueta uusiutuviin luonnonvaroihin ja tästä syystä turpeen asema on vaikeutunut päästökaupan alettua. Tämä johtuu pitkälti siitä, että turpeen hiilisisältö ja sen mukainen hiilidioksidipäästökerroin on määritelty pelkästään poltosta vapautuvan päästön mukaan. Näin määritelty päästökerroin on suurempi kuin esimerkiksi

29 kivihiilen päästökerroin. Tämä merkitsee sitä, että voimalaitosten ja lämpökeskusten kannattaa korvata turvetta esimerkiksi fossiilisilla tuontipolttoaineilla. Turpeen koko elinkaaren huomioonottavan päästötaseen määrittelyä varten organisoitiin laaja tieteellinen tutkimusohjelma, jonka oli määrä tuoda lisävalaistusta tähän kysymykseen. Lisäksi Suomi on toiminut aktiivisesti tämän tutkimuksen tuoman tietouden siirtämiseksi kansainvälisen laskentatyön käyttöön. Turpeen käyttö erityisesti lauhdesähkön tuotannossa jää ilman uusia toimenpiteitä menneitä vuosia selvästi pienemmäksi. Tavoitteeksi on asetettu turpeen tuotannon ja käytön voimavarojen hyödyntäminen jatkossakin työllisyyttä ja alueellista kehitystä tukemaan. Työ- ja elinkeinoministeriö on tuottanut selvityksen siitä, miten turpeen asema voitaisiin turvata tuontipolttoaineita vastaan lauhdesähkön tuotannossa. Kansallisten bioenergiatavoitteiden saavuttamisen kannalta olisi tärkeätä, että turpeen kilpailukyky varmistetaan yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa, ja lämmön erillistuotannossa fossiilisiin tuontipolttoaineisiin verrattuna. Turpeen energiakäyttöön vaikuttavat ohjauskeinot eivät kuitenkaan saa vaarantaa metsähakkeen ja peltobiomassojen energiankäytön kehittymistä. Turpeen kohtalon ratkaisevat EU:n tulevat päätökset ja luokittelut. Näiden asioiden osalta kansallinen ilmasto ja energiastrategia on tulossa eduskunnan käsittelyyn 17.11.2008. EU:n tasolla on tarkoitus joulukuussa 2008 hyväksyä ilmasto- ja energiapaketti vuosille 2013 2020. Kioton ilmastosopimuksen jatkosta on tarkoitus sopia maailmanlaajuisesti vuoden 2009 lopulla. 3.2.3 Peltobiomassat Ruokohelpi ja olki omaavat peltobiomassojen osalta merkittävimmät raaka-aine potentiaalit. Ruokohelven viljelyalan kehitys on ollut toistaiseksi varsin nopeaa. Vuonna 2008 EU:n energiakasvituen mukainen ruokohelven viljelyala oli Suomessa noin 17 500 ha, kokonaisviljelyalan ollessa noin 20 000 ha. Vuoteen 2010 mennessä tavoitteeksi on asetettu yhteensä 40 000 hehtaarin viljelyala. Viljelyalueet keskittyvät lähinnä Pohjois- ja Itä-Suomeen. Laajimmat viljelyalueet ovat käytöstä poistetuilla turvesoilla, mutta etenkin vuonna 2005 tehdyistä sopimuksista yhä suurempi osa oli tavallisilla viljelmillä sijaitsevalla peltomaalla. Viljelijöiden keskuudessa kiinnostusta uusien viljelysopimusten tekoon näyttäisi jatkossakin olevan runsaasti. Viljelypinta-alojen kasvua rajoittavat kuitenkin eräät laajemman viljelyn myötä esiin tulleet tuotantotekniset ongelmat. Tällaisia ovat mm. kevään hankalat korjuuolosuhteet, suuri sadonkorjuuhävikki, keveiden ruokohelpipaalien kuljetuksen kannattavuusongelmat, sadon varastoinnin järjestäminen sekä helpin murskaus- ja sekoitustekniikkojen puutteellisuus. Todennäköistä onkin, että näiden ongelmien olemassaolo saattaa hidastaa ruokohelven sopimusalojen kasvua ainakin väliaikaisesti. VTT:n toteutti vuonna 2005 ruokohelven käyttökapasiteettiselvityksen Suomen voimalaitoksissa ja muissa mahdollisissa käyttökohteissa. Selvitys keskittyi tarkastelemaan suuria laitoksia, joissa käytettävä polttoaine ja polttotekniikka soveltuvat ruokohelven vaati-

30 maan seospolttoon. Parhaiten ruokohelven polttoon katsotaan sopivan sellaisten leijukerroskattiloilla varustettujen voimalaitosten, jossa ruokohelpeä voidaan käyttää seoksena turpeen kanssa, joskin myös muut kattilatyypit ja seospolttoaineet ovat varauksin käyttökelpoisia. Selvityksessä oletettiin ruokohelven osuuden olevan seospoltossa maksimissaan 10 % koko seosmassasta. Selvityksessä tarkasteltiin lisäksi ruokohelven käytön ja jalostuksen kehitysnäkymiä, mm. voimalaitosmäärien kehitystä ja uusia käsittelytapoja kuten pelletöintiä sekä muiden peltoenergiakasvien käyttömahdollisuuksia. Selvityksessä käytiin läpi myös mahdollisten käyttökohteiden sijoittuminen, joka määrää myös potentiaalisten viljelyalueiden sijainnin. Viljelyalueiden oletettiin sijaitsevan maksimissaan 70 kilometrin etäisyydellä käyttöpaikalta. Selvityksen mukaan suurten voimalaitosten maksimaalinen käyttökapasiteetti vastaa noin 180 000 ruokohelpihehtaarin viljelyalaa. Ruokohelven seospolttoon soveltuvia laitoksia on kaikkialla Suomessa, mutta eniten kuitenkin Vaasa-Oulu-Joensuu-kolmion sisällä. Olkien energiakäyttö ei ole lisääntynyt merkittävästi 2000-luvulla, mutta oljen käytön lisäämismahdollisuuksia tutkitaan eri tahoilla. Oljen käyttöä rajoittavat etenkin sen polttoon liittyvät tekniset ongelmat kuten savukaasujen korroosiovaikutukset sekä tuhkan määrän ja sulamispisteen aiheuttamat ongelmat. Oljen tarjonta etenkin suorakylvömenetelmällä viljellyiltä pelloilta näyttäisi kuitenkin olevan lisääntymässä, joten myös sen käyttötekniikkaa tulisi kehittää. Mahdollisia kehittämissuuntia voisivat olla esimerkiksi olkimassan pelletöinti- tai briketöintitekniikoiden jatkokehitys sekä oljen käyttöön soveltuvien polttolaitosten rakentaminen viljanviljelyseuduille. Peltobiomassojen käyttö ja käytön tavoitteet uusiutuvien energioiden edistämisohjelman mukaisesti on esitetty kuvassa 13.

31 Kuva 13. Peltobiomassan käyttö vuosina 2000 2006, tavoite 2010 ja visio 2025 Lähde: Tilastokeskus (UEO 2003 2006 mukaisesti) 3.2.4 Viljelemätön biomassa Etelä-Suomen rannikoiden noin 30 000 hehtaarin laajuiseksi arvioidut ruovikot (järviruoko) muodostavat merkittävän bioenergiapotentiaalin. Huolellisesti suunniteltuna korjuu-tuotantoketjuna tämä on varteenotettava lisä seospolttoainetta haketta ja turvetta käyttävillä polttolaitoksilla ja maatilojen lämpökattiloissa. Järviruoko on energiasisällöltään lähes puuhakkeen veroista ja laskennallisesti Etelä-Suomen ruovikot tuottaisivat biomassaa 150 000 tn ja energiaksi muutettuna 630 GWh. Kesällä vihreänä korjattava järviruoko sen sijaan soveltuu karjanlannan kanssa yhdistettynä biokaasun tuotantoon, jolloin energian tuotanto vastaavasti lisääntyy 10 %. Järviruoko on yksi merkittävä viljelemätön biomassavaranto, jonka hyödyntäminen mahdollistaa hajautetun energian tuotannon lisäksi myös vesistönhoidolliset myönteiset vaikutukset, luonnonmukaisen lannoitteen tuotannon sekä paikallisesti työllistävät vaikutukset. Viljelemättömänä biomassan tuotantoalueena voidaan pitää myös ympäristötukijärjestelmän mukaisia suojavyöhykkeitä sekä kosteikkoja. Maaseutuohjelmakaudella 1995 1999 on perustettu noin 2300 hehtaaria suojavyöhykkeitä, 20-vuotisiin sopimuksiin perustuen. Suojavyöhykkeillä on hoitovelvoite, joka edellyttää niitetyn vihermassan poistoa. Viljelemättömiä biomassoja on pyritty hyödyntämään esimerkiksi Vakka-Suomessa uusien aluelämpölaitosten sekä biokaasulaitosten energialähteenä. Käytännön ongelmana on ollut se, että järviruo on korjuuta ei ole monista myönteisistä vaikutuksistaan huolimatta tuettu muiden uusiutuvien energianlähteiden tapaan.