Opettajan Opas yläaste ja lukio
Sisällysluettelo JOHDANTO... 3 MITÄ KESTÄVÄ KEHITYS ON?... 3 Miksi kestävää kehitystä tarvitaan?... 4 Ekologinen jalanjälki... 4 KALVOSARJA... 5 Kalvosarjan lähteet:... 22 HYVIÄ LINKKEJÄ... 23 Ilmastotietoa kouluille... 23 Opetuksen keinoin vähemmän jätettä YTV:n sivuilla... 23 Nuukuusviikko... 24 Suomen ympäristökasvatuksen seura ry:n Vihreä Lippu projekti... 24 Ilmastonmuutoksen viestintäohjelma 2002 2007... 24 2
Johdanto Kestävä kehitys ja jätteen synnyn ehkäisy ovat tärkeitä aiheita jo alaluokilla. Kulutamme luonnonvaroja enemmän kuin koskaan ennen. Jätteen synnyn ehkäisy tarkoittaa niitä toimia, joiden ansiosta jätettä ei synny lainkaan. Opetussuunnitelman mukaan nämä teemat kuuluvat eri oppiaineisiin läpi koko kouluajan. Kestävä kehitys -paketti sisältää opetusmateriaalia kaiken ikäisille koululaisille ja opiskelijoille. Tehtävistä ja kalvoista voi valita ryhmälleen sopivimmat. Mukana paketissa on erillinen tehtävävihko, josta löytyvät tehtävät on kohdistettu yläaste- ja lukioikäisille. Mitä kestävä kehitys on? Kestävän kehityksen ydinajatuksena on turvata hyvät elinmahdollisuudet nykyisille ja tuleville sukupolville. Ihmisen hyvinvoinnin, talouden ja ympäristön välille pyritään löytämään tasapaino. Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti ja alueellisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa myös, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa. Yksi tärkeimmistä huomioon otettavista tekijöistä on luonnonvarojen riittävyys. Erään määritelmän mukaan kestävällä kehityksellä pyritään taloudelliseen kasvuun säilyttäen ympäristön laatu hyvänä tuleville sukupolville. Vaikka tässä määritelmässä talouskasvu saa suurimman painoarvon, siinä kuitenkin ilmenevät kestävän kehityksen ideologialle ominaiset ylisukupolvinen tarkastelu ja ihmiselämän ekologisten reunaehtojen huomiointi. Meistä jokainen voi vaikuttaa kestävän kehityksen toteutumiseen päivittäisten valintojemme kautta. Jätteiden lajittelu, kierrätys ja energian säästö ovat perinteisiä toimintatapoja. Kestävän kehityksen valintojen ja tekojen tulisi muodostua rutiineiksi ja osaksi normaalia toimintaamme. Kestävällä kehityksellä on kolme ulottuvuutta: ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen. Ekologisesti kestävä kehitys tarkoittaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja ihmisten taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttamista maapallon luonnonvaroihin ja luonnon sietokykyyn. Sosiaalisesti kestävä kehitys turvaa kaikkien ihmisten tasa-arvon ja hyvinvoinnin sekä mahdollisuuden osallistua. Maailmanlaajuisesti sosiaalinen kestävyys edellyttää, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet riittävään ravintoon, turvalliseen asumiseen, työhön ja koulutukseen. Taloudellinen kestävyys tarkoittaa tasapainoista kasvua, joka ei perustu velkaantumiseen tai luonnonvarojen hävittämiseen. Taloudellisesti kestävä kehitys edellyttää, että tavarat ja palvelut 3
voidaan maailmanlaajuisesti tarjota nykyistä vähemmän ympäristöä rasittaen sekä käyttämällä säästäen luonnonvaroja ja energiaa. Kestävä kehitys ei kuitenkaan ole kokoelma erillisiä ympäristöongelmia, sosiaalikysymyksiä ja kunnallistalouden ongelmia. Joku asia on olennaisesti kestävän kehityksen kysymys vasta kun tarkastelussa ovat mukana samanaikaisesti kaikki nämä ulottuvuudet. Perustana on kestävän kehityksen ekologinen ulottuvuus. Taloudellinen ulottuvuus nojautuu luonnonvaraperustaan muokatessaan sitä tuotteiksi ja palveluiksi. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa (sosiaalinen ulottuvuus) asetetaan hyvinvointitavoitteita ja säädellään kahden muun ulottuvuuden välistä vuorovaikutusta. Miksi kestävää kehitystä tarvitaan? Suurimpia yleisesti esitettyjä yksittäisiä syitä kestävän kehityksen edistämiselle ovat ihmisten lukumäärän lisääntyminen, alkuperäisen luonnon ja eliölajien moninaisuuden väheneminen, saastuminen, elinympäristöjen muuttuminen ja katoaminen sekä ilmaston lämpiäminen. Nämä ovat seurauksia siitä, että ekologiset jalanjäljet ovat liian suuria ja resurssit jakautuvat epätasaisesti. Vuonna 1961 ihmiskunnan ekologinen jalanjälki oli 70 % maapallon tuottokyvystä, vuonna 1980 se oli suunnilleen tuottokyvyn suuruinen, vuonna 1999 se oli jo 20 % suurempi kuin tuottokyky. Silti ihmisten perustarpeet kuten koulut, terveydenhuolto, liikenne, puhdas vesi, valo ja lämpö, jätehuolto jne. eivät ole vieläkään kaikkien saatavilla. Ekologinen jalanjälki Ekologinen jalanjälki kuvaa sitä, kuinka suuri maa- ja vesialue tarvitaan ihmisen tai ihmisryhmän kuluttaman ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen sekä syntyneiden jätteiden käsittelyyn. Käsitteen kehittivät Mathis Wackernagel ja William Rees 1990-luvun alussa. WWF:n mukaan ihmiskunnan ekologinen jalanjälki ylittää maapallon kestokyvyn jo 25 prosentilla. Ekologista jalanjälkeä käytetään nykyään laajalti kestävän kehityksen mittarina sen havainnollisuuden vuoksi. Sitä mitataan yleensä hehtaareina, tarkemmin ottaen globaalihehtaareina (gha). Yksi globaalihehtaari tarkoittaa hehtaarin kokoista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Ekologisen jalanjäljen avulla voidaan tutkia yksittäisten henkilöiden, hyödykkeiden, palvelujen, yritysten, teollisuudenalojen, alueiden ja kansojen kulutuksen kestävyyttä. Ekologinen jalanjälki ilmaistaan havainnollisuuden vuoksi usein myös "maapalloissa", jolloin yksi maapallo vastaa maailman biokapasiteettia kyseisenä vuonna. Voidaan esimerkiksi laskea, miten monta maapalloa tarvittaisiin, jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kuten suomalaiset. Maapallon biokapasiteetiksi arvioitiin vuonna 2003 11,2 miljardia hehtaaria. Helmikuussa 2006 maailman väkiluku oli 6,5 miljardia. Tällä väestömäärällä tarvittaisiin noin neljä ja puoli maapalloa tyydyttämään ihmiskunnan tarpeet, jos kaikkien ekologinen jalanjälki olisi yhtä suuri kuin suomalaisten. Yhdysvaltalaisten jalanjäljellä (9,6 ha) maapalloja tarvittaisiin 5,6. Jos taas kaikki eläisivät kuten intialaiset keskimäärin (jalanjälki 0,8 ha), ihmiskunnalle riittäisi puolikas maapallo. 4
Kalvosarja Kaiken kasvu Autojen lukumäärä maailmassa Aineellinen hyvinvointimme on moninkertaistunut Kalvo 1 Kaiken kasvu Suomessa tehdään päivittäin kymmenen miljoonaa ostopäätöstä. 1900-luvun alusta 1950-luvulle kulutus kaksinkertaistui. Nyt kulutus on jo kahdeksankertaista verrattuna sadan vuoden takaiseen aikaan. Nykyihminen on yhä enemmän kuluttaja muiden roolien kustannuksella. Suurin osa viesteistä, joita hän kaupungilla liikkuessaan ottaa vastaan, ovat mainontaa, puhetta kuluttajille. Kuluttajan synty on ollut hidas ja pitkällinen prosessi. Se on edellyttänyt vaurastumista, keskiluokan syntyä, massatuotantoa ja kulutusmahdollisuuksia jatkuvasti näytillä pitävien mainonnan ja tavaratalomaailman syntyä. Usein kuitenkin kuluttajuutta pidetään niin luonnollisena, että unohdetaan kysyä, kuka tämä kuluttaja oikein on ja mitä hän saa aikaiseksi? 5
Lannoitteiden kulutus maailmassa miljoonaa T/vuosi Tuotantomäärät kasvavat Maailman kalansaalis miljoonaa T/vuosi Kalvo 2 Tuotantomäärät kasvavat Kuvan tiedot EU:n kuudennesta ympäristöohjelmasta 6
Jätemäärät kasvavat Yhdyskuntajätteen määrä Suomessa miljoonaa T/vuosi mutta mistä kaikki tulee? Kalvo 3 Jätemäärät kasvavat Yhdyskuntajätteen määrä on vain noin 5 % kaikesta jätteestä. Kotitalouksien jätteen osuus on vielä vähäisempi sitä on yhdyskuntajätteestä vain noin 40 %. Jätehuollon suorat ympäristövaikutukset, kuten päästöt pohja- ja pintavesiin, ovat vähentyneet viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana, kun jätteenkäsittely on kehittynyt. Yhdyskuntajätteellä on silti suora yhteys luonnonvarojen kulutukseen ja tuotannossa syntyviin jätteisiin. Yhdyskuntajätemäärät ovat kasvaneet samaa tahtia talouden kanssa. OECD-maissa yhdyskuntajätteen määrä kasvoi 36 % vuodesta 1975 vuoteen 1990. Jos jätemäärät jatkavat nykytrendin mukaan kasvuaan, jätettä syntyy vuonna 2020 jopa 40% nykyistä enemmän. Vastakkaisista ennusteista huolimatta sekä OECD että EU asettavat tavoitteekseen jätemäärien vähentämisen tai vähintäänkin kasvun pysäyttämisen. EU:n kuudennen ympäristöohjelman yksi keskeinen päämäärä on talouskasvun ja jätemäärän/luonnonvarojen kulutuksen välisen kytköksen purkaminen. Tavaraa siis kulutetaan ja jätettä syntyy kiihtyvällä nopeudella mutta mistä kaikki tulee? Kuvassa oleva jätemäärien lasku 1990-luvulla saattaa osittain selittyä kulutuksen vähenemisellä laman aikana. Osaksi syy lienee kuitenkin tilastoinnin eroissa. Suomen ympäristökeskuksesta ei ole osattu antaa asialle selitystä. Yksi arvio oli, että yhdyskuntalietteitä ei olisi laskettu noina vuosina mukaan. Käyrän pudotus on huomiota herättävä, mutta vakuuttavan selityksen puutteessa kuvan tulkinnassa kannattaa keskittyä trendiin 50-luvulta tähän päivään ja tulevaisuuteen. Kuvassa näkyy myös oletus, että kaatopaikkasijoittaminen vähenee ja jätteen hyötykäytön osuus kasvaa. 7
Luonnonvaroista jätteeksi Kalvo 4 Luonnonvaroista jätteeksi Vaikka asia tuntuu itsestään selvältä, monelle nykyihmiselle voi olla yllättävä ajatus, että kaikki kuluttamamme tavara on lopultakin peräisin luonnosta. Otamme käyttöömme luonnonvaroja, muokkaamme niitä raaka-aineiksi ja edelleen tuotteiksi, kulutamme ja heitämme pois. Taloutemme perustuu materiaalin läpivirtaukseen - yksinkertaistaen ekosysteemeistä kaatopaikalle. Toistaiseksi virran nopeus on jatkuvasti kiihtynyt. Vaikka suuri osa tuotannon ja yhdyskuntien jätteistä ei ole sinänsä vaarallista ympäristölle tai ihmisten terveydelle, on viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana alettu nähdä, että luonnonvarojen kiihtyvä käyttö on itsessään kestämätön rasitus maapallon ekosysteemeille. 8
Kalvo 5 Kuluttaja näkee vain pienen osan tuotteen elinkaaresta. Siksi meidän on vaikea mieltää kulutusvalintojemme yhteyttä luonnonvarojen kulutukseen ja tuotannon synnyttämiin ympäristöhaittoihin ja jätteisiin. Elinkaaren joka vaiheessa kuluu energiaa ja materiaalia ja syntyy jätteitä ja erilaisia päästöjä. Tuotteen käytönaikaiset ympäristövaikutukset ja siitä syntyvät jätteet ovat yleensä vain murto-osa koko elinkaaren aikaisista vaikutuksista. Teollisuusmaissa jätteiden ja päästöjen käsittely on kehittynyt huomattavasti entistä turvallisemmaksi viime vuosikymmeninä. Toisaalta kulutuksen kasvu on osittain kumonnut saavutuksia. Esimerkiksi Saksassa televisiolaite kuluttaa alle kolmanneksen siitä sähköstä minkä tyypillinen laite vaati 1970. Kuitenkin televisioiden määrä on moninkertaistunut, niin että yhteensä ne kuluttavat sähköä kaksi kertaa enemmän nyt kuin vuonna 1970. Kehitysmaissa ja nopeasti teollistuvissa maissa tuotannon ja nopean talouskasvun vaikutukset ovat usein täysin kontrolloimattomia. Kun yritykset ovat siirtäneet tuotantoaan paljolti köyhissä maissa toimiville alihankkijoille, suuri osa kulutuksemme ympäristövaikutuksista näkyy nykyisin näissä maissa ei meillä. Kuluttajan on mahdotonta selvittää, saati hallita yksittäisten valintojensa ympäristövaikutuksia. Esimerkiksi kännykän osat tulevat kymmeniltä eri alihankkijoilta, jotka käyttävät mahdollisesti edelleen alihankkijoita eri puolilla maailmaa. Puolueettomat ympäristömerkit voivat auttaa joidenkin tuotteiden valinnassa. Yksittäisiä tuotevalintoja enemmän on merkitystä elämäntavoilla ja arvoilla. 9
Kierrätys on (vain) osaratkaisu Kalvo 6 Kierrätys on (vain) osaratkaisu Luonnossa aineet kiertävät olomuodosta toiseen. Puhutaan veden kierrosta, typpi-, fosforikierrosta ja niin edelleen. Voidaan ajatella, että kierrätys on ihmisen pyrkimys jäljitellä luonnon mekanismia: materiaalit palautetaan kiertoon sen sijaan, että ne joutuisivat jätteeksi. (Kierrätyksellä tarkoitetaan tässä materiaalien hyödyntämistä uusien tuotteiden raaka-aineena, vaikka sanaa usein käytetäänkin laajemmassa merkityksessä tarkoittamaan myös tavaroiden uudelleenkäyttöä.) Materiaalien kierrätys uusien tuotteiden raaka-aineeksi ei kuitenkaan ole yhtä ongelmatonta kuin luonnossa. Kierrätettävien jätteiden kuljetus ja käsittely kuluttavat energiaa ja luonnonvaroja ja aiheuttavat päästöjä ja jätteitä. Samoin uusien tuotteiden valmistus kierrätysraaka-aineista ja niiden kuljetus kauppaan ja kuluttajalle. Perusongelma on sama kuin kaikessa tuotannossa ja kulutuksessa. Kierrätys ei vähennäkään materiaalivirtaa riittävän tehokkaasti. Kierrätyksen osuus materiaalivirroista on vain noin 6 %. Kulutuksen kasvu ylittää kierrätyksestä saatavan hyödyn. Esimerkiksi paperin kierrätysaste on noussut EU-maissa ja Norjassa 36 %:sta 49 %:iin vuosina 1985-1996. Samaan aikaan kuitenkin kaatopaikoille ja jätteenpolttoon joutuvan paperin määrä on kasvanut johtuen kulutuksen paperin ja kartongin kulutuksen kasvusta. Silti kierrätyksen merkitystä ei kannata väheksyä. Se on jätteenkäsittelymuodoista suositeltavin jätehierarkiankin mukaan. Lisäksi se tarjoaa ihmisille konkreettisen ja selkeän, valmiiksi tunnetun ja hyväksytyn toimintatavan. 10
Vähemmän jätettä! Jäte on menetetty luonnonvara Kalvo 7 Vähemmän jätettä Kierrätys on tärkeää, mutta ympäristön kannalta jätteen synnyn ehkäisy on ylivoimaisesti tehokkaampaa. Se tarkoittaa, että luonnonvaroja otetaan alun perinkin vähemmän käyttöön. Jätemäärä vähenee elinkaaren joka vaiheessa, samoin energian kulutus ja päästöjen määrä. Jätteen synnyn ehkäisyllä ja materiaalitehokkuuden parantamisella voidaan säästää suuria kustannuksia muiden ympäristöongelmien ratkaisemisessa. Kierrätettävyyttä tärkeämpiä ominaisuuksia tuotteessa ovatkin esimerkiksi kestävyys, korjattavuus ja monikäyttöisyys. Keinoja välttää jätteen syntyä Vältä turhaa kulutusta, lyhytikäistä ja kertakäyttöistä. Osta vain todelliseen tarpeeseen, vuokraa ja lainaa. Valitse vähän pakattuja ja ympäristömerkittyjä tuotteita. Osta kestävä tuote. Pitkä takuu on yksi merkki kestävyydestä. Suosi kotimaista ja lähellä tuotettua. Suosi kierrätykseen soveltuvia materiaaleja 11
Kestävän kehityksen haasteet Luonnonvarojen kulutuksen hidastaminen Jatkuva kasvu ei ole pitemmän päälle mahdollista eikä taloudellisestikaan kestävää. Kulutustason oikeudenmukaisempi jakaminen 20% maapallon väestöstä kuluttaa 80% luonnonvaroista. Kalvo 8 Kestävän kehityksen haasteet Luonnonvarojen kulutus jakautuu nykyään hyvin epätasaisesti. Teollisuusmaissa asuvat 20 % maapallon ihmisistä kuluttaa 80 % luonnonvaroista. Kestävän kehityksen mukaista olisi, että kaikilla olisi sama mahdollisuus tyydyttää aineelliset tarpeensa. Jos resurssien kulutus kehitysmaissa nostettaisiin teollisuusmaiden tasolle, maapallon luonnonvarojen kulutus nelinkertaistuisi. Kun muistetaan vielä väestönkasvu, kulutus nousisi kahdeksankertaiseksi 50 vuodessa. Luonnonvarojen tuhlaileva ja lyhytnäköinen kuluttaminen aiheuttaa ympäristöongelmia: maatalousmaa ehtyy, lajeja kuolee sukupuuttoon ja päästöistä kertyy jäämiä ympäristöön. Vaikka luonnonvarat eivät vielä loppuisikaan, nykyistä kulutustasoa ei voida pitää kestävänä. Luonnonvarojen riittävyyteen vaikuttaa väestömäärän lisäksi resurssien käyttötapa ja jakoperusteet. Kriittiseen tarkasteluun on alistettava sekä tuotantotavat (lisätietoa osiossa ekotehokas tuotanto) että kulutustottumukset. 12
Ekotehokkuus - vähemmästä enemmän Vähemmän luonnonvarojen kulutusta jätteitä ympäristöhaittoja Enemmän hyvinvointia jaettavaksi maapallon kaikille asukkaille Kalvo 9 Ekotehokkuus vähemmästä enemmän Ekotehokkuus on kestävän kehityksen työkalu. Sen tavoitteena on tuottaa entistä enemmän hyvinvointia mutta luonnonvaroja tuhlaamatta siis tehokkaasti. Eri arvioiden mukaan nykyinen kulutustasomme ylittää maapallon kantokyvyn 25 50 %:lla. Toisaalta maapallonlaajuinen hyvinvointi olisi nostettava noin kaksinkertaiseksi, jotta myös kehitysmaiden asukkaat pääsisivät siitä osalliseksi. Kaksinkertainen hyvinvointi täytyisi siis tuottaa puolella nykyisestä kulutustasosta. Tätä kuvaa Factor 4 tavoite luonnonvarojen käytön tehostamista nelinkertaiseksi nykyisestä. Koska 80 % luonnonvaroista kulutetaan teollisuusmaissa, on näiden parannettava ekotehokkuuttaan vielä voimakkaammin. Tähän perustuu teollisuusmaille asetettu tavoite Factor 10, joka tarkoittaa ekotehokkuuden kasvamista kymmenkertaiseksi. Teollisuusmaiden täytyisi siis kyetä tuottamaan kansalaisilleen riittävä hyvinvointi kymmenesosalla nykyisestä luonnonvarojen kulutuksesta. 13
Utopiaa? Miltä maailma näyttää sadan vuoden kuluttua? Kalvo 10 Utopiaa? Ekotehokkuuden tavoite, luonnonvarojen kulutuksen supistaminen ja hyvinvoinnin lisääminen samanaikaisesti, saattaa vaikuttaa meistä tämän ajan ihmisistä utopistiselta. Maailma kuitenkin muuttuu nopeasti. Sata vuotta sitten monet tämän päivän itsestäänselvyydet, pakastimet, lentokoneet ja tietoverkot olivat utopiaa. Vain kymmenen vuotta sitten juuri kukaan ei tiennyt, mikä on Internet. On inhimillistä, ettemme pysty irrottautumaan tämän hetken todellisuudesta ja näkemään tulevaisuuden mahdollisuuksia. Miltä mahtaa maailma näyttää sadan vuoden kuluttua? Mm. YK, EU ja OECD ovat nostaneet ekotehokkuuden lisäämisen merkittäväksi päämääräkseen. Euroopan unionin ekotehokkuusaloitteessa vuonna 1997 todettiin tutkimusten osoittavan, että luonnonvarojen tuottavuus on teollisuusmaissa nostettava tämän vuosisadan (2000-luvun) puoliväliin mennessä noin 10-kertaiseksi (ns. Factor 10 -tavoite). Välitavoitteena voitaneen luonnonvaratuottavuutta kasvattaa esimerkiksi nelinkertaiseksi 20-30 vuodessa. Käytännön toimenpiteitä näihin tavoitteisiin pääsemiseksi ei vielä ole juuri tehty. Sen sijaan monet yritykset ovat nostaneet ekotehokkuuttaan merkittävästi käytännön ratkaisuin. Käytännön esimerkkejä löydät mm. vihon lopussa mainituista lähteistä. 14
Ekotehokkuus -tässä ja nyt Kertakäytöstä kestävyyteen, määrästä laatuun Kalvo 11 Ekotehokkuus tässä ja nyt Ekotehokkuuden perusidea on, että mahdollisimman vähistä luonnonvaroista tuotetaan mahdollisimman paljon hyötyä. On siis kehitettävä tuotteita ja palveluita, jotka kuluttavat vähemmän luonnonvaroja elinkaarensa aikana, ja jotka kestävät mahdollisimman pitkään ja palvelevat mahdollisimman hyvin. Nykyisellään sekä tuottajien että kuluttajien kiinnostus kohdistuu enemmän määrään kuin laatuun. Yritykset haluavat myydä asiakkailleen mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti. Me kuluttajat olemme tottuneet kiivastahtiseen kulutusrytmiin niin, että mielestämme on aivan luonnollista hankkia nopeasti särkyvien laitteiden ja nukkaantuvien neuleiden tilalle yhä uusia. Ostamisesta saatu nautinto vain muuttuu nopeasti harmiksi, jos tuote nuhjaantuu tai rikkoutuu lyhyen käytön jälkeen. Laatua ja pitkäikäisyyttäkin osataan arvostaa, erityisesti suurempien hankintojen kohdalla. Yhä useampi kuluttaja on tyytymätön tuotteiden laadun heikkenemiseen. Näyttää siltä, että laadun ja hyvän palvelun arvostus on taas lähdössä nousuun. Kuluttajalehden mukaan (2/2003) kestävyys on yksi tärkeimmistä kriteereistä kodinkoneita valittaessa. Tuotteen ympäristöystävällisyys ja edullisuus nähdään usein toistensa vastakohtina. Kuitenkin usein se, mikä säästää luonnonvaroja ja ympäristöä, säästää lopulta myös kukkaroa. Jo kauan ennen ekotehokkuuden aikaa tunnettiin lentävä lause köyhän ei kannata ostaa halpaa. Jos puolta halvempi sähkövatkain kestää kaksi vuotta ja kalliimpi kymmenen vuotta, halvempi vatkain tulee 2,5 kertaa kalliimmaksi. Jos ostaa kahden vuoden välein halvan vatkaimen, luonnonvaroja saattaa kulua viisinkertainen määrä verrattuna hyvään vatkaimeen. Sekä ympäristön että oman talouden kannalta on siis pitemmän päälle edullisempaa hankkia laatua. 15
Kunnossapito kannattaa Polkupyörän valmistukseen kuluu 400 600 kg luonnonvaroja (happea, vettä, mineraaleja jne.) Käyttäjästä riippuu, kestääkö pyörä 2 vai 30 vuotta! Kalvo 12 Esimerkki ekotehokkuudesta. 16
Tavarasta palveluun Kalvo 13 Tavarasta palveluun Palveluilla voidaan parantaa ekotehokkuutta, jos ne tehostavat tuotteen käyttöä: lisäävät käyttäjämäärää tai pidentävät käyttöikää (esim. huolto- ja korjauspalvelut). Mitä enemmän ja pitempään tuotetta käytetään, sitä tehokkaammin sen valmistukseen käytetyt luonnonvarat tulevat käytetyksi hyväksi, ja tarve tuottaa enemmän tuotteita vähenee ainakin ihannetapauksessa. Jos esimerkiksi tuhat ihmistä hankkii kotiinsa espressolaitteen ja käyttää sitä kerran kuussa, tarvitaan tuhat laitetta. Jos taas samat ihmiset kävisivät kahvilassa juomassa espressoa, tarvitaan yksi laite, joka on jatkuvasti tehokkaassa käytössä. Kovassa käytössä oleva kahvilan laite kestää todennäköisesti vähemmän aikaa kuin käyttämättömänä seisovat kotilaitteet, mutta käyttöikänsä aikana sillä keitetään monituhatkertainen määrä kahvia. Ekotehokkuus jää tietysti toteutumatta, jos kahvilan asiakkaat lisäksi ostavat espressolaitteen kotiinsa. Ajatus omistamisen onnesta asuu vielä sitkeästi meissä suomalaisissa, vaikka monet harvoin käytettävät laitteet ja harrastusvälineet voisi esimerkiksi vuokrata tai lainata. On kuitenkin merkkejä siitä, että yltäkylläisyydessä kasvaneet nuoret aikuiset eivät välttämättä enää arvosta omistamista samaan tapaan kuin vanhemmat ikäluokat, mutta kuluttavat palveluista entistä enemmän. Ja kukapa meistä ei mieluummin käyttäisi siivouspalvelua kuin omaa imuria? Myös yritykset ovat entistä kiinnostuneempia palvelukonsepteista: myymällä tuotteen lisäksi tai sijaan palvelua ne saavuttavat monia etuja. Palveluidenkaan ympäristöystävällisyys ei toki ole itsestäänselvyys. Sähkölaitteiden, kenkien ja monien muiden käyttöesineiden ikää jatkavat eri alojen huolto- ja korjauspalvelut. Palveluiden kannattavuutta ja saatavuutta nakertaa korkea verotus. 17
Hyötyä yhteiskäytöstä Kirjastot lainaavat n. 80 milj. kirjaa/vuosi! Jos jokainen ostaisi kirjat omakseen, kuluisi mm. noin: 460 000 puunrunkoa 16 GWh energiaa 1890 miljoonaa litraa vettä 13 800 tonnia CO²-päästöjä Kalvo 14 Ekotehokkuuteen liittyen esimerkki lainauspalveluiden tärkeydestä. 18
Ylenpalttisuudesta kohtuuteen Kalvo 15 Ylenpalttisuudesta kohtuuteen Ekotehokkuuteen liittyy myös kohtuus. Ekotehokkaidenkin tuotteiden valmistus, kuljetus ja käyttö rasittavat ympäristöä. Meillä kuluttajilla on mahdollisuus toimia ekotehokkaasti esimerkiksi valitsemalla pitkäikäisiä tuotteita ja käyttämällä niitä pitkään ja tehokkaasti, suosimalla palveluita ja nauttimalla immateriaalisista iloista. 19
Vähemmän jätettä Usein se, mikä pienentää omaa roskapussia, vähentää jätettä elinkaaren joka vaiheessa. Valintojesi vaikutus kertautuu näin moninkertaiseksi. Kalvo 16 Vähemmän jätettä Kun tavaroiden tuotanto ja kulutus lisääntyy, myös jätemäärät kasvavat. Tuotteiden pitkäikäisyys ja aineettomien elämysten kulutus pienentävät jätemääriä. Tuotannossa jätemääriä vähentää luonnonvarojen tehokkaampi käyttö. Jätteen synnyn ehkäisyllä tarkoitetaan niitä toimenpiteitä, joiden ansiosta jätettä ei synny lainkaan. Jätelainsäädännön hierarkiassa jätteen synnyn ehkäisy on ensisijainen tavoite ja vasta sen jälkeen tulevat kierrätys ja hyötykäyttö tai jätteen käyttö polttoenergiaksi. Jätteen synnyn ehkäisyä on jätteen täydellisen välttämisen lisäksi myös haitallisten tai myrkyllisten aineiden käytön vähentäminen sekä tuotteen uudelleenkäyttö sen alkuperäiseen tai muuhun tarkoitukseen. Jätteiden lajittelu hyötykäyttöön ei siis ole jätteen synnyn ehkäisyä, vaikka se vähentääkin kaatopaikoille vietävää jätettä. 20
Kaikki, mitä roskakoriin joutuu, on kaupasta rahalla ostettua! Jätteiden synnyn ehkäisy tarkoittaa sitä, ettei synny sellaista, mitä pitäisi viedä roskiin tai lajitella tai kierrättää! Kalvo 17 21
Kalvosarjan lähteet: Matka ympäristöyhteiskuntaan. Juha Kuisma, Tilastokeskus (tuotenro 9454) EU:n kuudes ympäristöohjelma www.kepa.fi Sokka, L. 2003. Flows of nitrogen and phosphorus in the Finnish municipal waste system. - Present situation and past changes. Pro gradu -työ. Helsingin yliopisto, limnologian ja ympäristönsuojelun laitos. Suomen ympäristökeskus OECD:n arvio yhdyskuntajätteen määrän kasvusta (44% vuoteen 2020 mennessä, ks. lähde alla) Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2005. Ympäristöministeriö, 1998 Towards Sustainable Houshold Consumption? Trends and policies in OECD countries. OECD 2002 EU:n kuudes ympäristöohjelma Case studies on waste minimisation practices in Europe. European Environment Agency, Topic Report 2/2002 Ekotehokkuus Business as Future. Sakari Autio ja Michael Lettenmeier, Teknillinen korkeakoulu, Koulutuskeskus Dipoli, 2002. Ekotehokkuus enemmän vähemmästä. Kari Rissa, Edita 2001 Materiaalitehokkuuden neuvontaprojekti: http://www.ymparisto.fi/tutkimus/eu/matnep/matopas.htm Eija Kosken luentoaineisto seminaarista Ekotehokkuus miten myydä kohtuutta kuluttajalle?(www.jatelaitosyhdistys.fi/ekoteho/materiaalit/tulevaisuuden_teksti_ekotehokku us.pdf) http://www.edu.fi/teemat/keke/maailma/luonnonv.html 22
Hyviä linkkejä Ilmastotietoa kouluille Kouluille tarkoitettu Ilmari-materiaali tarjoaa helpon ja mielenkiintoisen tavan oppia ilmastonmuutoksen ja sen torjunnan perusteet. Ilmari-materiaali sisältää kalvosarjan ja taustamateriaalin oppitunteja varten, projekti-ideoita, nuorille suunnatun ilmasto-oppaan, ilmastopelin, ilmastovisan sekä Operaatio Tuvalu-kuunnelman. Myös ruotsin- ja englanninkielinen kalvosarja on käytettävissä. Syksyllä 2007 uusittuun kalvosarjaan kuuluu 24 kalvoa, jotka käsittelevät ilmastonmuutoksen syitä, seurauksia ja torjuntaa. Kalvosarjan läpikäymiseen tarvitaan kaksoistunti. Testaa tietosi ilmastovisassa! Valittavana on kolme eri vaikeustasoa aloittelijalle, harrastajalle ja ammattilaiselle. Ilmastopelissä taistelet ilmastonmuutosta vastaan valitsemallasi hahmolla. Ilmastokatastrofin estämiseksi sinun on pelastettava jäätiköt sulamiselta, estettävä paratiisisaarien hukkuminen mereen ja lopetettava saastuttavien tehtaiden toiminta. Parhaista pelaajista pidetään listaa. Kenttäeditorilla voit myös suunnitella omat kenttäsi. Operaatio Tuvalu on erityisesti alakoulujen käyttöön suunniteltu lyhyt kuunnelma lapsista, sankariteoista ja ilmastonmuutoksesta. Kuuntele ja lataa kuunnelma vaikka alakoulun aamunavaukseksi tai oppitunnin avuksi avaamaan keskustelua ilmastonmuutoksesta. http://ilmasto.org/kouluille/opetusmateriaali-ja-pelit Opetuksen keinoin vähemmän jätettä HSY:n sivuilla Monipuolinen paketti, jossa on joka oppiaineeseen jotain! Näille sivuille on koottu tehtäviä jätteen synnyn ehkäisystä oppilaalle, tietoa eri-ikäisten opettajille ja muulle henkilökunnalle. Tehtävien tueksi on koottu artikkeleja, tarinoita, kuvia ja kalvoja. Nyt aiheeseen on helppo tarttua! Kulutamme luonnonvaroja enemmän kuin koskaan ennen. Siksi jätteen synnyn ehkäisy on tärkeä aihe. Uudessa opetussuunnitelmassa kestävän kehityksen teema kuuluu eri oppiaineisiin alaluokilta valkolakkiin asti. www.hsy.fi/jatehuolto Fiksu vähentää jätettä (linkki sivun oikeassa reunassa) oppimassa 23
Nuukuusviikko Vuoden 2008 opetusmateriaali on tuhti paketti asiaa kotitalouksien luonnonvarojen kulutuksesta. Materiaalia suositellaan ensisijaisesti lukioihin, aikuiskoulukseen sekä ammattikorkeakouluihin. Toki yläkoulutkin voivat hyödyntää kalvosarjaa omassa opetuksessaan. Vuoden 2007 Onnea ostamatta -kalvoesityksestä on tehty sekä alakouluikäisille että vanhemmille oppilaille sopiva versio. Opetusmateriaalia voidaan käyttää soveltaen eri ikäryhmien opetuksessa. Myös kalvoihin liittyvät lisätiedot mukana oppitunnin suunnittelun helpottamiseksi. www.nuukuusviikko.fi/koulut Suomen ympäristökasvatuksen seura ry:n Vihreä Lippu projekti Vihreä lippu on päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten kestävän kehityksen ohjelma. Ohjelmassa yhdistyvät ympäristökuormituksen vähentäminen, kestävän kehityksen kasvatus ja lasten ja nuorten osallisuus. Lapset ja nuoret ovat aktiivisia toimijoita projektien suunnittelussa, toteutuksessa ja tulosten arvioinnissa. Vihreä lippu on käytännönläheinen toimintamalli, joka ohjaa tuloksekkaaseen ja innostavaan toimintaan. Osallistujat saavat valmiit materiaalit, neuvontaa ja säännöllistä palautetta toiminnastaan. Kukin osallistuja asettaa tavoitteensa ja suunnittelee toimintansa omista lähtökohdistaan käsin. Siksi ohjelma soveltuu yhtä hyvin pienille kuin suurille yksiköille, päiväkodeille kuin ammatillisille oppilaitoksille, vasta-alkajille kuin konkareillekin. www.vihrealippu.fi Ilmastonmuutoksen viestintäohjelma 2002 2007 Kampanja on päättynyt, mutta ympäristökeskuksen nettisivuilta löytyy edelleen tietoa. Materiaalia ei pysty enää tilaamaan, mutta ne löytyvät sähköisinä alla olevasta osoitteesta. Opettajan opas: "Eväitä ilmastokeskustelun pureskeluun" (1446) Oppilaan ilmasto-opas: TEE MUUTOS, säädä, sammuta, kierrätä, kävele (1468) www.ymparisto.fi suomen ympäristökeskus hankkeet Eväitä ilmastokeskustelun pureskeluun (ILVE) 24