MALLIVASTAUKSET Siviilioikeus 13.9.2002 aineopintotentti, ON-täydennystentti Verkossa julkaistaan vain assistentille sähköisessä muodossa toimitetut mallivastaukset. Muut vastaukset ovat liitteenä.
2 Tehtävä 1 (Saarikoski) Vakuutuksenottajan tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot. (VSL 22 ). Vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa, jos vakuutuksenottaja on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja ei olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että oikeat ja täydelliset vastaukset olisi annettu. Jos vakuutuksenantaja tosin olisi myöntänyt vakuutuksen mutta ainoastaan korkeampaa maksua vastaan tai toisilla ehdoilla, kuin oli sovittu, vakuutuksenantajan vastuu rajoittuu siihen, mikä vastaa sovittua vakuutusmaksua tai niitä ehtoja, joilla vakuutus olisi myönnetty. (VSL 24.2 ). Jutussa on selvää, etteivät A:n terveysselvityksessä antamat tiedot ole vastanneet lapsen tilaa korvatulehduksen osalta. Ottaen huomioon, että posti kulkee yleisen kokemuksen mukaan nopeasti, ei ole uskottavaa, että A olisi postittanut vasta 10.4.2000 saapuneeksi leimatun hakemuksen jo 23.3.2000. A:n on näin ollen katsottava olleen tietoinen viimeistään 23.3.2000 klo 16.30 diagnostisoidusta lapsen korvatulehduksesta lähettäessään vakuutushakemuksen. Jos kuitenkin vastoin edellistä päädyttäisiin siihen, että A oli tullut tietoiseksi korvatulehduksesta vasta vakuutushakemuksen lähettämisen jälkeen, hänen olisi joka tapauksessa tullut oikaista sittemmin virheelliseksi tietämänsä terveysselvitys. A:n menettely on selvästi ainakin tuottamuksellista. Lastentautina krooninen korvatulehdus on vakava. Korvatulehduksesta oli nimenomaan ja eritellysti kysytty myös terveysselvityksessä. A:n laiminlyöntiä ei siten voitane pitää vähäisenä. Lapsen korvatulehduksesta aiheutuvien hoitokulujen korvaamatta jääminen ei selvästikään johda korvausta hakevan A:n kannalta vakuutussopimuslain 24 :ssä tarkoitettuun ilmeiseen kohtuuttomuuteen. Edellä selostetuilla perusteilla Y:llä on oikeus evätä korvatulehduksen hoitoa koskeva 15.5.2000 esitetty korvausvaatimus sekä lisätä vakuutukseen korvatulehduksen hoitokulut korvausvastuun piiristä poissulkeva rajoitusehto. ARVOSTELUPERUSTEET Erittäin helppo juttu suoraan parista VSL:n pykälästä ja Hopun sivuilta 54-57 ja 63-69. Tavallisimpia ja useimmissa vastauksissa toistuneita virheitä olivat: Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus (VSL 9 ) ja vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuus oli sekoitettu eri tavoin keskenään. Pohdittiin vilppiedellytyksen täyttymistä, vaikkei jutussa ole edes kysymys vakuutussopimuksen mitätöimisestä tai vakuutusmaksujen palauttamisvelvollisuudesta.
3 Väitettiin vakuutussopimuksen syntyvän hakemuksen lähettämishetkellä. Sopimus syntyy VSL 11.1 :n mukaan silloin kun tarjous hyväksytään (eli yleensä, kun vakuutuskirja annetaan). Kokonaan eri asia on se, että 11.2 :ssä säädetyin edellytyksin vakuutuksenantaja voi joutua korvausvastuuseen hakemuksen lähettämisen jälkeen mutta ennen vakuutuksen myöntämistä sattuvasta vakuutustapahtumasta (ns. odotusaikavahinko ). Pohdiskeltiin vakuutussopimuksen voimaantulon jälkeen tapahtuvan terveydentilan heikkenemisen merkitystä vakuutuksenantajan korvausvastuun kannalta (VSL 10 ). Ei liity nyt tutkittavana olevaan tiedonantovirhettä koskevaan juttuun. Rajoitusehdon lisäämistä ei oltu hahmotettu VSL 24 :n prorataperiaatteen toteuttamisvälineenä vaan sitä tutkittiin yleisessä vakiosopimusoikeudellisessa kontekstissa tai yksipuolista sopimuksen muuttamista koskevien yleisten oppien pohjalta. Jotkut sepittivät, että rajoitusehdon lisäämiseen olisi edellytetty vakuutussopimuksessa olevaa erityistä valtuuttavaa sopimusehtoa. Osittain edelliseen liittyen sepitettiin, että vakuutusyhtiö Y olisi muka tiennyt 23.3.2000 klo 16.30 tehdystä korvatulehdusdiagnoosista jo ennen 15.5.2000 tehdyn korvaushakemuksen perusteella aloitettua korvauskäsittelyä. Tästä päädyttiin sujuvasti väittämään, että Y oli menettänyt oikeutensa vedota tiedonantovirheeseen passiivisuutensa vuoksi. Tällaista faktojen vääristelyä havaittuaan arvostelija ei yleensä ollut enemmälti kiinnostunut siitä, mitä mahdollisia hyviä puolia tenttivastauksessa kenties muutoin oli. Väitettiin, että sillä seikalla, mitä kautta hakemuspaperit ovat Y:lle kiertäneet, olisi jotain merkitystä ratkaistaessa kysymystä siitä, onko A syyllistynyt tiedonantovirheeseen vakuutusta ottaessaan. Tehtävä 2 (Aurejärvi) A Oy kohdisti B:hen 1.9.2002 velkakirjaan perustuvan vaatimuksen. Velkakirja vanhenee yleisen 10 vuoden säännön mukaan, joten tämä velkakirja olisi vanhentunut vasta 5.5.2008. Huomioon on kuitenkin otettava myös velkakirjan peruste eli kausa. Perustana oli A Oy:n ja B:n välillä 5.5.1998 solmittu kulutustavaran kauppa. A Oy:n kauppahintasaaminen vanhentui siten KSL 12:1 e:n mukaan, joka on kuluttajan eduksi pakottava säännös. Velkakirja ei ollut pätemätön (KSL 7:14), mutta B:lla oli oikeus vedota sen perusteeseen. KSL 12: 1 e:n mukaan elinkeinonharjoittajan saatava, joka perustuu kulutushyödykkeen luovuttamiseen, vanhentuu kolmen vuoden kuluttua siitä, kun elinkeinonharjoittaja on täyttänyt suoritusvelvollisuutensa tai, jos kuluttajalle on myönnetty maksuaikaa tai luottoa, maksun tai luoton erääntymisestä. Tässä tapauksessa kolmen vuoden vanhentumisaika ei ole alkanut kulua vielä 5.5.1998, vaan vasta 5.5.2002. A Oy:n saatava ei siten ole vielä vanhentunut.
B:n oikeus kuittaamiseen riippuu kuittausedellytysten täyttymisestä. Molemmat saamiset ovat rahamääräisiä ja siten samanlaatuisia ja ne ovat myös vastakkaisia kuittausta vaadittaessa. Kumpikin saatava on lisäksi erääntynyt. Mikäli osinkosaatavasta on aikanaan annettu osinkolippu, se on viidessä vuodessa menettänyt tehonsa haltijavelkakirjana (VKL 25 ). Muuten itse osinkosaatava vanhenee normaaliin tapaan 10 vuodessa syntymisestään. B:n väite yhtiösuhteiden vanhentumattomuudesta ei sovellu tähän. Ks. Aurejärvi -Hemmo s. 206. Tämän mukaan osinkosaatava olisi vanhentunut vuonna 1999. B:n oikeus käyttää osinkosaatavaa kuittaamiseen ratkeaa vanhentumisasetuksen 5 :n nojalla. B:n velka A Oy:lle syntyi vuonna 1998, ja osinkosaatava vanhentui vasta sen jälkeen eli vuonna 1999, joten tällä perusteella B:lla olisi kuittaamisoikeus. Vika on kuitenkin siinä, että osinkosaamisen haltijana oli ollut B:n setä eikä B itse ja että saaminen oli ehtiä vanhentua jo ollessaan sedän hallussa. B oli saanut osinkosaatavan testamentilla "juuri" eli vuonna 2002, joten se oli tullut hänelle vanhentuneena. Tämän mukaan B ei voi suorittaa velkaansa kuittaamalla, vaan hänen on maksettava se A Oy:lle rahassa. 4 Tehtävä 3 (Halila) Ensimmäinen osio tuli ratkaista TakL 20 :n perusteella. Uusi takaus, joka on tullut entisen sijaan, vapauttaa aikaisemman takauksen, jos kyseessä on yksityistakaaja. Muutoin aikaisempi takaaja ei vapaudu. Tässä tapauksessa ei ollut selvää, onko takaaja yksityistakaaja. Hänen on kerrottu huomattava omistaja velallisyrityksessä. Lain mukaan vaaditaan kuitenkin yli kolmanneksen omistajuutta, jotta yksityistakaajan status poistuu. Myös sitä voidaan problematisoida, onko kyseessä vanhan takauksen tilalle hankittu takaus. Oli hankittu uusi takaus, mutta selvästi ei ilmennyt, onko se myös hankittu vanhan tilalle. Toinen osio perustuu KKO:n ratkaisuun 1992:114, jota on selostettu oppikirjan sivulla 93. Riskiä siitä, että vakuuden realisointi peräytyy oikeudellisen virheen vuoksi, ei kanna velkoja vaan takaaja. Kolmas osio ratkeaa TakL 27 :n perusteella. Defensiivinen kuittaus on sallittu, kun velkojana vastasaamisen osalta on velallinen. Merkitystä ei ole sillä, vastustaako velallinen tällaista kuittausta. Oppikirjassa on mainittu, että Ruotsin korkeimmassa oikeudessa asia on ratkaistu tältä osin toisin. Tehtävässä oli suuri pistehajonta. Kysymys ei kuitenkaan ollut vaikea, koska kaksi kohtaa kolmesta ratkesi suoraan lakitekstin perusteella ja kolmaskin oli selvitetty sellaisenaan oppikirjassa. Tehtävä 4 (Kivivuori) Kun yksityishenkilö (eläkeläinen E) myy tavaran yritykselle (S Oyj), sovelletaan kauppalakia (Kivivuori s. 4-5). Kauppaa tehtäessä E oli sanonut P:11e, että "käykää nyt ensin katsomassa venettä". Piti siis selvittää tavaran tarkastusta ennen kauppaa koskevia säännöksiä:
oliko S Oyj ilman hyväksyttävää syytä laiminlyönyt noudattaa myyjän kehotusta tarkastaa tavara? Tästä on säännös KL 20.2 :ssä (Kivivuori s. 72: virheen vaikea havaittavuus kenties merkitsevä näkökohta; Wilhelmsson ym. s. 89). Yrityksen henkilökunta tutustui veneeseen vasta neljän kuukauden kuluttua. Tästä johdutaan tutkimaan tavaran tarkastusta luovutuksen jälkeen koskevaa säänte1yä. Piti tuntea KL 31 :n sääntely ja sen rooli virheilmoituksen aikasääntöä määrittävänä periaatteena. Tarkastuksen perusteellisuudesta ja ripeydestä on oppikirjassa näkökohtia (Kivivuori s. 73-75, Wilhelmsson ym. 89-90 ja 96-97). Voitiin otaksua, että virhe (vuoto) oli ollut veneessä jo vaaranvastuun siirtymisen aikaan (KL 21 ). Virheilmoitusta ja vaadeilmoitusta koskevien säännösten toteaminen (KL 32 ja 35 oikaisuvaatimuksen osalta; Kivivuori s. 77: "lyhyessä ajassa, esimerkiksi muutaman päivän kuluttua" sekä s. 85-86; Wilhelmsson ym. s. 96-98 ja 102). Ostajayrityksen vaatimus vaurioiden korjaamisesta johti selvittämään KL 34 :n pääperiaatetta (Kivivuori s. 80-82) ja siihen liittyvää vahingonkorvaussäännöstä (KL 34.3, Kivivuori s. 82, Wilhelmsson ym. s. 101) lain yleisen vahingonkorvaussääntelyn rinnalla (K1 40 ). Osakysymysten runsauden takia riitti kunkin sääntely teeman keskeisten periaatteiden esittely ja suhteuttaminen tapaustietoihin. 5 Tehtävä 5 (Hemmo) Vanhemmat vastaavat alaikäisen aiheuttamasta vahingosta vain oman tuottamuksensa perusteella. Tuottamusta ei voine olla 16- vuotiaan (ja tämän valvonnassa olevan nuoremman) jättäminen yksin kesämökille 16-vuotiaiden tavanomainen kehitystaso huomioon ottaen. A:n ja B:n itsensä vastuu määräytyy VahL 2:2 :n ja siinä mainittujen seikkojen perusteella. Alaikäisiin kohdistuva tuottamusarviointi on normaalia lievempää ja perustuu vastaavanikäisiltä edellytettävään käyttäytymiseen. B:n tulella leikkiminen on siinä määrin riskialtista ja poikkeuksellista toimintaa, että sitä täytynee pitää tuottamuksellisena myös II-vuotiaan kohdalla. A puolestaan on kehottanut tähän menettelyyn, ja on tällä perusteella vastuussa ottaen huomioon myös A:n korkeampi ikä (ks. oppikirjan s. 54-55 selostettu oikeuskäytäntö). Tapahtumaolosuhteisiin liittyneen tuulen osalta voidaan kysyä, saattaisiko se olla vastuun poistava tai sitä lieventävä ennalta-arvaamaton seikka. Näin ei kuitenkaan tavanomaisten luonnonilmiöiden kohdalla yleensä ole, ellei kysymyksessä ole aivan poikkeuksellinen tapahtuma. B:n vastuuta on VahL 2:2 :n soveltamiskäytäntö huomioon ottaen aihetta sovitella varsin reilusti. A:n vastuu muodostuu suuremmaksi hänen korkeamman ikänsä perusteella. Oppikirjassa (s. 54) selostetulla tavalla yli 15 vuotiaiden vastuuta tahallisista rikosvahingoista ei ole juuri soviteltu. Tämän näkökohdan merkitystä on voitu pohtia. Tapauksessa on voitu vielä kysyä, onko vahingonkärsijän puolella myötävaikuttavaa tuottamusta, kun tämän kiinteistöllä on ollut avoimena bensiiniä sisältänyt astia. Tässä yhteydessä on voinut esittää eri suuntaisia argumentteja muun muassa A:n ja B:n toiminnan
laadun sekä kesämökkiympäristössä tavanomaisesti pihalla säilytettävien tavaroiden suhteen. 6 Tehtävä 6 c) (Mononen) Kysymys asuntokauppalain 6 luvun 2 :n sisällöstä. Elinkeinonharjoittajaja kuluttaja eivät saa sopimuksella poiketa 6 luvun säännöksistä kuluttajaostajan vahingoksi, ellei luvun säännöksissä ole toisin säädetty. Yksityishenkilöiden välisissä kaupoissa osapuolet voivat poiketa luvun säännöksistä kirjaliisin sopimuksin. Jos ostajana on kuluttaja, ovat eräät säännökset kuitenkin tällöinkin pakottavia (viivästymisen seuraamukset) ja eräistä säännöksistä voidaan poiketa vain sopimuksessa yksilöityjen seikkojen osalta (virheen seuraamukset). d) (Mononen) Kysymys on tiedoista, joista myyjän täytyy olettaa tienneen ja joista ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Tiedot voivat koskea asuntoa, asunnon ympäristöä ja alueen palveluja tai asunnon omistamiseen tai käyttöön liittyviä taloudellisia velvoitteita ja vastuita. Jos myyjänä on elinkeinonharjoittaja kyse on myös tiedoista, joista säädetään asuntojen markkinoinnissa annettavista tiedoista annetussa asetuksessa.