Terveyden edistämisen keskus ry (Tekry) Julkaisu 8/2011 Kansanterveysjärjestöt ja alkoholielinkeinot
Tekijät: Tom Anthoni, Kristiina Hannula, Janne Juvakka, Olavi Kaukonen, Lasse Murto, Helena Palojärvi, Marie Rautava, Ari Saarto, Ritva Varamäki ISBN 978-952-205-054-0 ISSN 1455-5964 Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja 8/2011 Taitto: Marko Liukkonen Kannen kuva: Morguefile Painopaikka: Trio-Offset, Helsinki
Kansanterveysjärjestöt ja alkoholielinkeinot
Sisällys Saatteeksi...5 Tiivistelmä...7 Alkoholipoliittiset muutokset, niiden vaikutukset kulutukseen ja haittoihin...9 Suomalaisen alkoholikulttuurin muutokset...11 Eri toimijoiden alkoholipoliittiset näkemykset ja intressit eroavat suuresti toisistaan...12 Alkoholielinkeinot, kansanterveysintressi ja alkoholihaittojen sääntely...14 Kansanterveysjärjestöjen alkoholipoliittisen roolin vahvistaminen...16 Lähteet...18
Kansanterveysjärjestöt ja alkoholielinkeinot 5 Saatteeksi Tämä asiakirja on syntynyt Terveyden edistämisen keskuksessa toimivan Päihde- ja mielenterveysfoorumin aloitteesta. Toimeksianto koski sosiaali- ja terveysjärjestöjen suhdetta alkoholiteollisuuteen. Päihde- ja mielenterveysfoorumi on moniammatillinen alan toimijoita kokoava foorumi, jonka tehtävänä on muun muassa seurata alkoholioloja ja toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia. Toimintaympäristö on muuttunut suuresti viime vuosikymmeninä: alkoholi on noussut merkittäväksi kansanterveysongelmien aiheuttajaksi kaikissa Euroopan maissa, ja terveysongelmien vähentämisestä on tullut yhteinen tavoite. Kiristyvä talous ja alkoholihaittojen aiheuttamat suuret kustannukset ovat saaneet monet maat kiristämään alkoholipolitiikkaansa ja etsimään vaikuttavia keinoja kulutuksen hillitsemiseksi. Myös alkoholielinkeinojen harjoittajia on kannustettu yhteiskuntavastuuseen, ja alalla toimivia eri sektoreiden toimijoita kannustetaan yhteistyöhön keskenään. Alkoholiteollisuus on ollut aktiivinen kansanterveysjärjestöjen suuntaan yhteistyön käynnistämiseksi. Onko yhteistyö kuitenkaan mahdollista tilanteessa, jossa toimijoiden perusintressit ovat vahvasti ristiriidassa keskenään? Alkoholiperäiset sairaudet ja alkoholimyrkytysten aiheuttamat kuolemat ovat työikäisten merkittävä kuolinsyy, millä on suuri merkitys kansantaloudellisesti ja kansanterveydellisesti. Alkoholi aiheuttaa terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja niin käyttäjälle itselleen kuin hänen ympäristölleen. Aineena alkoholi on karsinogeeninen, myrkyllinen, päihdyttävä ja riippuvuutta aiheuttava kemikaali. Haitallisten ominaisuuksiensa takia sitä ei voi luokitella tavalliseksi kulutushyödykkeeksi, vaan se on erityinen haittoja tuottava hyödyke. Tästä syystä myös suomalaisten järjestöjen on syytä linjata suhdettaan alkoholielinkeinoihin. Näistä lähtökohdista Päihde- ja mielenterveysfoorumi nimesi työryhmän pohtimaan linjauksia järjestöjen suhteesta alkoholiteollisuuteen. Tehtävää ehdotettiin foorumin järjestöjäsenille, ja työryhmän puheenjohtajaksi kutsuttiin professori Lasse Murto. Muilta osin työryhmän kokoonpano muodostui seuraavaksi: ohjelmajohtaja Marie Rautava, Mannerheimin lastensuojeluliitto (varapuheenjohtaja) toimitusjohtaja Olavi Kaukonen, A-klinikkasäätiö toiminnanjohtaja Helena Palojärvi, Naistenkartano ry toiminnanjohtaja Tom Anthoni, Raittiuden Ystävät ry toiminnanjohtaja Kristiina Hannula, Terveys ry toiminnanjohtaja Janne Juvakka, Terveyden edistämisen keskus kehittämisjohtaja Ari Saarto, A-klinikkasäätiö (sihteeri) kehittämispäällikkö Ritva Varamäki, Terveyden edistämisen keskus (sihteeri)
6 Kansanterveysjärjestöt ja alkoholielinkeinot Kansanterveysjärjestöjen rooli on toimia ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin puolesta. Tehtävän hyvä hoitaminen edellyttää kansanterveysjärjestöjen alkoholipoliittisen roolin terävöittämistä. Tähän liittyen on myös määriteltävä järjestöjen suhde alkoholiteollisuuteen. Työryhmä näkee, että yhteistyön aste ja luonne määrittyy kunkin järjestön oman perustehtävän ja arvopohjan perusteella. Yhteistyötä alkoholiteollisuuden kanssa harkittaessa on asiaa punnittava ensisijaisesti väestön terveyden ja hyvinvoinnin ja järjestön uskottavuuden ja julkisuuskuvan näkökulmasta ja vasta sitten järjestön talouden kannalta. Kansanterveysjärjestöille on tärkeätä säilyttää yhteiskunnassa mahdollisuutensa ja tilansa aitoina, kriittisinä keskustelijoina. Liiallinen läheisyys kaupallisiin toimijoihin vaarantaa tai voi jopa tehdä mahdottomaksi tämän roolin. Tämä asiakirja sisältää taustatietoa, näkökulmia ja kysymyksiä, joiden pohjalta kukin järjestö voi linjata, millä perusteilla se tekee tai ei tee yhteistyötä alkoholielinkeinon kanssa. Asiakirjaa voi hyödyntää myös yhteistyökumppaneiden valinnassa ja yhteistyön pelisääntöjen laatimisessa. Työryhmä esittää myös, että vuoden 2012 alussa toimintansa aloittava uusi keskusjärjestö SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry sisällyttää toimintaansa päihdeja mielenterveystyön foorumin ja sen osana alkoholipoliittisen neuvoston, joka valmistelee päihde- ja mielenterveysfoorumille alkoholipoliittisia kannanottoja ja toimii neuvoa-antavana elimenä järjestöjen ja alkoholielinkeinojen yhteistyöhankkeissa. Helsingissä joulukuussa 2011 Työryhmän puolesta Lasse Murto professori (h.c.)
Kansanterveysjärjestöt ja alkoholielinkeinot 7 Tiivistelmä Tämä asiakirjassa kuvataan sosiaali- ja terveysjärjestöjen suhdetta alkoholiteollisuuteen. Alkoholiperäiset sairaudet ja alkoholimyrkytysten aiheuttamat kuolemat ovat työikäisten merkittävä kuolinsyy, millä on suuri merkitys kansantaloudellisesti ja kansanterveydellisesti. Alkoholi aiheuttaa terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja niin käyttäjälle itselleen kuin hänen ympäristölleen. Kansanterveysjärjestöt ovat yksimielisiä siitä, että alkoholin kokonaiskulutuksen vähentäminen on kansantalouden ja kansanterveyden turvaamisen vuoksi välttämätöntä. Tällaisen tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan vaikuttaviin keinoihin perustuvaa vastuullista alkoholipolitiikkaa. Järjestöjen suhde alkoholiteollisuuteen on myös määriteltävä, sillä kansanterveysjärjestöjen ja alkoholielinkeinojen välillä vallitsee intressiristiriita. Kansanterveysjärjestöjen rooli on luoda hyvinvointia ja terveyttä, kun taas alkoholielinkeinon perusintressinä on tuottaa, markkinoida ja myydä alkoholia sekä tuottaa voittoa omistajilleen. Aineena alkoholi on karsinogeeninen, myrkyllinen, päihdyttävä ja riippuvuutta aiheuttava kemikaali, jota ei voi luokitella tavalliseksi kulutushyödykkeeksi. Työryhmän näkemys kansanterveysjärjestöjen ja alkoholiteollisuuden yhteistyölle on se, että yhteistyön aste ja luonne määrittyy kunkin järjestön oman perustehtävän ja arvopohjan perusteella. Yhteistyötä alkoholiteollisuuden kanssa harkittaessa on asiaa punnittava ensisijaisesti väestön terveyden ja hyvinvoinnin ja järjestön uskottavuuden ja julkisuuskuvan näkökulmasta ja vasta sitten järjestön talouden kannalta. Kansanterveysjärjestöille on tärkeätä säilyttää yhteiskunnassa mahdollisuutensa ja tilansa aitoina, kriittisinä keskustelijoina. Liiallinen läheisyys kaupallisiin toimijoihin vaarantaa tai voi jopa tehdä mahdottomaksi tämän roolin.
8 Kansanterveysjärjestöt ja alkoholielinkeinot Kansanterveysjärjestöt ja alkoholielinkeinot Tämän asiakirjan tarkoituksena on kannustaa järjestöjä sisäiseen ja keskinäiseen keskusteluun sekä määrittelemään tai selkiyttämään suhdettaan alkoholielinkeinoon (alkoholiteollisuus, tukkuporras ja vähittäismyynti). Asiakirja sisältää taustatietoa, näkökulmia ja kysymyksiä, joiden pohjalta kukin järjestö voi linjata, millä perusteilla se tekee tai ei tee yhteistyötä alkoholielinkeinon kanssa. Asiakirjaa voi hyödyntää myös yhteistyökumppaneiden valinnassa ja yhteistyön pelisääntöjen laatimisessa. Viime vuosina alkoholikauppa on globalisoitunut ja siirtynyt pitkälti monikansallisten yhtiöiden hallintaan. Näiden yhtiöiden koko ja tuottavuus tukevat yhtenäistä kaupankäyntiä maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Tällaiset kehityssuunnat haastavat kansanterveyssektorin ja hallitukset vastaamaan ylikansallisilla ja kansallisilla terveysstrategioilla, joiden tavoitteena on minimoida kasvavan globaalin alkoholijuomakaupan aiheuttamat haitat terveydelle ja hyvinvoinnille. Kansanterveysjärjestöt ovat yksimielisiä siitä, että alkoholin kokonaiskulutuksen vähentäminen on kansantalouden ja kansanterveyden turvaamisen vuoksi välttämätöntä. Tällaisen tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan vaikuttaviin keinoihin perustuvaa vastuullista alkoholipolitiikkaa. Kansanterveysjärjestöjen ja alkoholielinkeinojen välillä vallitsee kuitenkin intressiristiriita: järjestöjen perusintressi on luoda hyvinvointia ja terveyttä, kun taas alkoholielinkeinon perusintressinä on tuottaa, markkinoida ja myydä alkoholia sekä tuottaa voittoa omistajilleen. Alkoholi on erityinen, haittoja tuottava hyödyke, mistä syystä myös suomalaisten kansanterveysjärjestöjen on syytä linjata suhdettaan alkoholielinkeinoihin. Yhteistyösuhteet ovat entistä monitahoisempia. Järjestöt korostavat omaa yhteiskunnallista tehtäväänsä ja eettistä vastuutaan, ja edellyttävät yleensä yhteistyökumppaneiltaan riittävän samanlaisia arvoja ja tavoitteita. Järjestön suhde alkoholielinkeinoon ja mahdollisten yhteistyökumppanien valinta määrittyykin ensisijaisesti sen arvojen sekä alkoholipoliittisten ja sosiaali- ja terveyspoliittisten tavoitteiden kautta. Yhteistyö voi olla
Kansanterveysjärjestöt ja alkoholielinkeinot 9 suostumista esitettyyn aloitteeseen, mutta yhtä hyvin yhteistyöhön voidaan päätyä erilaisten yhteistyökumppaneiden välityksellä. Yhteistyö voi olla myös järjestölähtöistä, jos arvot ja tavoitteet ovat riittävän yhtenäiset. Lisäksi järjestöjen erilaiset yhteiskunnalliset tehtävät ja toimeksiannot vaikuttavat yhteistyöhön. Yhteistyöhön voidaan suostua tai siitä voidaan kieltäytyä samoista lähtökohdista, sillä vaikka toimijoilla onkin mahdollista olla samat tavoitteet, niillä voi olla erilainen näkemys keinoista. Alkoholipoliittiset muutokset, niiden vaikutukset kulutukseen ja haittoihin Alkoholiin ja alkoholipolitiikkaan liittyvää kansainvälistä tutkimusta on runsaasti. On laaja ymmärrys siitä, että erilaisten alkoholihaittojen määrä seuraa läheisesti alkoholin kokonaiskulutuksen muutoksia. Jos haittoja halutaan vähentää, kokonaiskulutusta tulee vähentää. Tutkimus korostaa tehokkaimpina alkoholipoliittisina keinoina hinnan ja saatavuuden säätelyä sekä mainonnan rajoituksia. Keskeistä on näiden kaikkien keinojen käyttäminen yhdessä. Vertailukohtana voidaan pitää tupakkapolitiikkaa, jossa on käytetty kaikkia edellä mainittuja keinoja. Tosin alkoholipolitiikan tavoitteeksi ei ole asetettu alkoholinkäytön lopettamista maassamme, kun taas tupakkapolitiikan tavoitteena on savuton Suomi. Alkoholimarkkinoiden säätelyn tehokkuudesta alkoholihaittojen vähentäjänä on saatu erittäin vahvaa kansainvälistä tutkimusnäyttöä. Suomea voidaan käyttää hyvänä esimerkkimaana, koska alkoholinkulutus on luotettavasti tilastoitu ja alkoholipoliittisten muutosten yhteyttä kulutukseen ja haittoihin on voitu tarkastella pitkän ajan kuluessa. Kuvio 1 kuvaa tilastoidun alkoholinkulutuksen kehitystä Suomessa sekä sitä, miten muutokset hinnassa ja saatavuudessa ovat vaikuttaneet kulutukseen: esimerkiksi vuonna 1969 keskioluen myynti siirtyi Alkosta vähittäiskauppoihin sillä seurauksella, että alkoholin kokonaiskulutus kasvoi kolminkertaiseksi muutamassa vuodessa. Tänä ajanjaksona suuret ikäluokat tulivat juomakelpoiseen ikään. Vuonna 1975 alkoholiveron kiristyksellä puolestaan hillittiin kulutuksen kasvua. Kuviosta 1 ilmenee myös, että kulutus kasvoi 1980-luvun lopussa nousukauden aikana ja kääntyi laskuun taloudellisen laman alkaessa 1990-luvun alussa. Alkoholilakia liberalisoitiin 1994 Suomen Euroopan unioniin liittymisen vuoksi. Uusin merkittävä alkoholipoliittinen muutos oli alkoholiverotuksen keventäminen keskimäärin 30 prosentilla vuonna 2004. Tällä pyrittiin estämään halvan alkoholin tuontia Virosta maan liityttyä
10 Kansanterveysjärjestöt ja alkoholielinkeinot Euroopan Unioniin. Hinnan alennusta seurasi alkoholin kulutuksessa kymmenen prosentin kasvu/asukas, ja kulutuksen kasvun seurauksena myös haitat lisääntyivät. Kuvio 1 kuvaa alkoholipoliittisia muutoksia ja alkoholinkulutusta vuodesta 1960 vuoteen 2005. Sittemmin alkoholiveroa on korotettu kerran vuonna 2008 ja kaksi kertaa vuoden 2009 aikana. Näillä toimenpiteillä ja talouden laskusuhdanteen avulla kulutuksen kasvu on saatu pysäytettyä. Kuvio 1: Tilastoitu alkoholin kulutus ja alkoholipolitiikan suuret muutokset 1960 2005. (Mukaillen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Österberg, 2010) 9 8 7 6 5 4 3 1975 Alkoholiveron kiristäminen 1994 Alkoholiveron muutos 2004 Alkoholiveron alentaminen 2 1 1968 Keskiolutlaki 0 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 1991 1990 1989 1988 1987 1986 1985 1984 1983 1982 1981 1980 1979 1978 1977 1976 1975 1974 1973 1972 1971 1970 1969 1968 1967 1966 1965 1964 1963 1962 1961
Kansanterveysjärjestöt ja alkoholielinkeinot 11 Suomalaisen alkoholikulttuurin muutokset Alkoholin kulutus on nelinkertaistunut 1960-luvulta lähtien. Vuonna 2010 se oli kymmenen litraa 100 % alkoholia/asukas. Myös alkoholin käyttökulttuurissa on tapahtunut muutoksia. Keskioluen siirtyminen maitokauppoihin 1969 teki alkoholin hankkimisen ja käytön helpommaksi. Merkittävää tämä oli erityisesti naisten lisääntyvän alkoholinkäytön kannalta, kun tiukka sosiaalinen normisto rajoitti muuten esimerkiksi naisten pääsyä yksin ravintolaan. Ravintolajuominen on vähentynyt 1990-luvulta alkaen, ja alkoholin käyttö on siirtynyt valvotusta ympäristöstä koteihin. Enää alkoholia ei myöskään juoda enimmäkseen miesporukoissa, vaan yhdessä puolison kanssa. Määrällisesti juomiskertoina ja litroina mitattuna miesten kulutus on lisääntynyt enemmän, mikä on merkinnyt miehillä suurempaa haittojen lisäystä kuin naisilla, mutta kulttuurisesti miesten juominen sinänsä ei ole erityisen uutta. Sen sijaan naisten alkoholinkäytön muutosten kulttuurinen merkitys on suuri (Mustonen, Österberg 2010.) Eläkeikäisten määrä kasvaa tulevina vuosina. Eläkeikäisen väestön (yli 65-vuotiaat) joukossa alkoholin käyttö on yleistynyt tasaisesti vuodesta 2005 alkaen, ja raittius puolestaan vähentynyt verrattuna aiempiin sukupolviin, jotka samassa iässä vähensivät kulutustaan. Eläkeikäiset ovat lisänneet nimenomaan alkoholin säännöllistä käyttöä. Lisäksi ikääntyvien ja suurten ikäluokkien naisten humalahakuinen juominen on lisääntynyt ja juomiskertojen määrä on kasvanut (Ahlström, Mäkelä 2010). Lähivuosina eläkkeelle siirtyvien suurten ikäluokkien alkoholin käyttö ja alkoholihaitat ovat lisääntyneet huolestuttavasti (Vilkko, Sulander, Laitalainen, Finne-Soveri 2010.) Sen sijaan nuorten raittius on lisääntynyt ja humalajuominen on vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Myös alkoholinkäytön aloitus on siirtynyt aiempaa myöhäisemmäksi. 16-vuotiaiden tyttöjen ja poikien välillä ei ole eroja raittiiden osuuksissa eikä juuri humalajuomisessakaan. Sen sijaan 18-vuotiailla tosi humalaan itsensä juominen on pojilla huomattavasti yleisempää kuin tytöillä. Alkoholin käyttö ja humalajuominen on Suomessa kuitenkin edelleen yleistä positiivisesta laskusuunnasta huolimatta (Raisamo ym. 2011.)
12 Kansanterveysjärjestöt ja alkoholielinkeinot Eri toimijoiden alkoholipoliittiset näkemykset ja intressit eroavat suuresti toisistaan Alkoholipoliittiset näkemykset ja niiden takana olevat intressit, ideologiat ja arvot vaikuttavat siihen, millaisia keinoja pidetään tehokkaimpina alkoholin käytön ja haittojen vähentämisessä. Alkoholipolitiikkaa tehdään niin kansainvälisellä, kansallisella kuin paikallisellakin tasolla, mutta kansalliseen politiikkaan tulee kasvavassa määrin paineita kansainväliseltä tasolta. Sosiaali- ja terveysalan toimijat työskentelevät ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi, ja he myös kohtaavat työssään alkoholin aiheuttamat haitat. Sosiaalija terveysalan toimijat painottavat tutkittuun tietoon perustuvien keinojen käyttöä alkoholin kokonaiskulutuksen ja haittojen vähentämisessä. Tällaisia keskeisiä alkoholinkulutukseen vaikuttavia tekijöitä ovat alkoholin hinta, sen saatavuus ja valvonta sekä mainonnan rajoitukset. Alkoholihaitat koskevat koko väestöä, koska kokonaiskulutuksella ja haittatasolla on yhteys. Haitalliset juomatavat perustuvat yhteisön kulttuurisiin tapoihin ja alkoholihaitat kohdistuvat myös viattomiin sivullisiin. Suurimman osan alkoholin yhteiskunnalle aiheuttamista haitoista aiheuttavat kohtuukuluttajat suuren lukumääränsä takia. Alkoholiverotuksella voidaan vaikuttaa erityisesti nuorten alkoholin kulutukseen ja alkoholin tuottamiin ongelmiin. On olemassa tutkimusnäyttöä myös siitä, että alkoholin käyttöyhteyksiä muuttavat toimet vähentävät alkoholihaittoja. Näitä juomista rajoittavia toimia voidaan soveltaa etupäässä baareissa ja ravintoloissa, ja niiden tehokkuus riippuu siitä, miten hyvin niitä toteutetaan. Alkoholinkäytön ikärajan säätämisellä on vain vähän vaikutusta, jollei sen tukena ole valvontaa ja uskottavia sanktiota, kuten esimerkiksi myyntiluvan menetystä. Näiden toimien tehoa voidaan voimistaa paikallisin ehkäisytoimenpitein. Alkoholituotteiden mainonnan kieltämisellä tai rajaamisella tuotetietoihin voidaan myös vähentää haittoja. Alkoholijuomateollisuuden harjoittama mainonnan itsesäätely ei ole ollut kuitenkaan kokonaisuutena johdonmukaista tai tehokasta. Perusterveydenhuollossa käytettävien mini-interventioiden eli lyhytneuvontojen alkoholihaittoja vähentävästä vaikutuksesta on vahvaa tutkimusnäyttöä. Valistusta, tiedotusta, koulutusta ja yleistä tietoisuutta tukevilla toimilla on tutkimusten mukaan melko vähän vaikutusta. Vaikka kouluille tarkoitetut ohjelmat saavuttavat hyvin kohteensa, niiden vaikutus on vähäinen ja teholtaan heikko tai puutteellinen. Valistuksen ja tiedotuksen avulla voidaan kuitenkin lisätä väestön tietoisuutta alkoholinkäytön terveydellisistä ja sosiaalisista haitoista sekä avata alkoholipoliittisten päätösten taustoja. (Anderson, Baumberg 2006.)
Kansanterveysjärjestöt ja alkoholielinkeinot 13 Yhdysvaltalaisen alkoholipolitiikan tutkijan Thomas Baborin mukaan alkoholiteollisuuden kansainvälinen konteksti on muuttunut. Suomi on Euroopan ja Amerikan tavoin saavuttamassa alkoholin kulutuksen kyllääntymispistettä, ja alkoholiteollisuuden on haettava uusia markkinoita ja kohderyhmiä. Tuotanto, kauppa ja markkinointi ovat voimakkaasti globalisoituneet, tuotesuunnittelu on tehostunut ja uusia tuotteita, esimerkiksi kevytoluita ja limuviinoja, täsmäkehitetään eri kohderyhmille kuten nuorille ja naisille. Näihin ryhmiin myös kohdistetaan markkinointia uusien kanavien, kuten sosiaalisen median välityksellä. Teollisuuden viestin mukaan raittius ei kuulu nykykulttuuriin. Henkilöiksi, jotka eivät käytä alkoholia, tunnistetaan vain alle 16-vuotiaat, raskaana olevat, kuljettajat ja sairaat. Teollisuus osallistuu myös alkoholipoliittiseen päätöksentekoon. Alkoholiteollisuus on nykyään hakemassa markkinoita myös islamilaisista maista, joissa ei perinteisesti ole käytetty alkoholia. Globaalit yritykset ostavat kokonaan tai osittain kilpailevia paikallisia tuottajia ja hyödyntävät paikallista osaamista ja jakeluverkostoa. Panimoteollisuus on tehnyt suuria investointeja paikalliseen tuotantoon monissa Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maissa. Yritykset kannattavat vapaakauppasopimuksia ja toteuttavat laajamittaisia markkinointikampanjoita. Ne julkaisevat yhteiskuntavastuuraportteja toiminnastaan ja tuottavat koulujen käyttöön laadukkaita aineistoja, joilla ne antavat kuvan itsestään nuorten hyvinvoinnista vastuuta kantavina toimijoina (Babor 2010.) Viime vuosina kansainvälistä alkoholikauppaa ovat hallinneet muutamat monikansalliset yritykset. Alkoholijuomateollisuudella onkin huomattava taloudellinen rooli monissa Euroopan maissa. Se on myös merkittävä työllistäjä, kuten myös esimerkiksi ravintolat ja myymälät. Alkoholiteollisuudella on siten omat intressinsä suojeltavanaan alkoholipolitiikassa. Sille on tärkeää alkoholin tuotannon, mainonnan, jakelun ja kaupan kestävä kehitys sekä tuotteen vapaan pääsyn turvaaminen kolmansien maiden markkinoille (esim. CEPS 2007). Näiden tavoitteiden saavuttamiseen ei haluta lainsäädännöllisiä esteitä, vaan teollisuus haluaa turvata omat etunsa osallistumalla joko suoraan tai omien organisaatioidensa välityksellä politiikkaan paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Teollisuus myös rahoittaa sosiaalisesti suuntautuneita organisaatioita ja osallistuu kehitysmaiden alkoholipolitiikan luontiin neuvonantajan roolissa. Näin alkoholiteollisuus haluaa taata itselleen tasaveroisen paikan niissä pöydissä, joissa alkoholipolitiikasta päätetään (Babor 2010.) Teollisuuden perusviestin mukaan alkoholipolitiikan pitäisi puuttua vain alkoholin ongelmakäyttöön, hoitoon ja rankaisuun, ei itse kulutukseen. Teollisuus katsoo, että alkoholilla on pysyvä paikkansa yhteiskun-
14 Kansanterveysjärjestöt ja alkoholielinkeinot nassa haitoista huolimatta, ja että ehkäisevän työn tulisi kohdistua vain vastuullisten juomatapojen opetteluun. Markkinoinnin säätelyn pitäisi teollisuuden mukaan olla vain sen omissa käsissä (Babor 2010.) Alkoholielinkeinot, kansanterveysintressi ja alkoholihaittojen sääntely Alkoholielinkeinoissa sekä niiden yhteiskunnallisessa sääntelyssä ja toimintatavoissa on eroja. Alkoholielinkeinot ovat osa laillista ja hyväksyttyä elinkeinonharjoitusta, jonka tavoitteena on tuottaa voittoa omistajalleen. Suhteessa kansanterveysjärjestöihin varauksia syntyy näiden elinkeinojen järjestöille ongelmallisesta intressistä alkoholin kuluttamisen lisäämisen suuntaan. Näiden kahden toimijan välillä koetaan järjestöissä tai järjestöjen toimintaa arvioivassa julkisuudessa helposti vähintään imago- tai uskottavuushaitaksi tai jopa alkoholikaupan epäsuoraksi tukemiseksi. Yhteistyö tai taloudellisen tuen vastaanottaminen alkoholiteollisuudelta voi evätä järjestöiltä pääsyn kansallisiin tai kansainvälisiin verkostoihin tai olla este julkisen taloudellisen tuen saannille. Seuraava kuvio havainnollistaa yhteistyön problematiikkaa suhteessa alkoholielinkeinon toimijoihin Thomas Baboria mukaillen (Babor 2010). Heikko Vahva Alkoholiin liittyvä liiketaloudellinen intressija toimintapolitiikka Heikko 3 2 1 Elinkeinon yhteiskunnallinen sääntely Vahva
Kansanterveysjärjestöt ja alkoholielinkeinot 15 Luokka 1: Esimerkkinä kansainvälinen alkoholiteollisuus, jonka kaupallinen intressi suuntautuu alkoholin kyllästämästä Euroopasta ja Yhdysvalloista kehitysmaihin. Suomessa tätä intressiä edustavat panimo- ja viinateollisuus sekä tukkukauppa eli niillä on vahva voitontavoitteluintressi ja heikko globaali sääntely. Punainen alue: Vaikea löytää yhteisiä tavoitteita sekä käytännössä että kansanterveysperustaisista tai eettisistä syistä. Yhteistyöstä kieltäydytään sillä perusteella, että kaupallisten intressien katsotaan olevan yhteen sovittamattomia kansanterveydellisten arvojen ja tieteellisen tutkimuksen kanssa (Ks. esim. Babor 2010). Luokka 2: Esimerkkinä hotelli- ja ravintolaelinkeinot, päivittäistavarakauppa tai alkoholin huoltamo- ja kioskimyynti: alkoholielinkeinoilla on selkeä intressi voittomarginaalin kasvattamiseen ja alkoholipoliittisen sääntelyn heikentämiseen. Myyntiä ja markkinointia kuitenkin säännellään ja sitä valvotaan viranomaistyönä. Toimijoilla on myös paikallista ja yrittäjäkohtaista itsesääntelyä/omavalvontaa. Käytännön esimerkkinä edellä mainitusta on Pakka toimintamalli, jossa julkinen säätely, vastuulliset markkinat, ehkäisevän päihdetyön toimijat sekä media ja kansalaiset yhdistävät voimansa paikallisella tasolla alkoholihaittojen minimoimiseksi. Mallin keskiössä on vähittäiskaupan vastuullisen myynnin ja ravintoloiden vastuullisen anniskelun edistäminen. Mallin tavoitteena on yhdistää tarjonnan ja saatavuuden sääntely vanhempiin, nuoriin ja nuoriin aikuisiin kohdistuvaan ehkäisevään päihdetyöhön, jossa vaikutetaan alkoholinkäytön epäviralliseen sosiaaliseen säätelyyn. Toiminnan johto, seuranta ja arviointi ovat julkisella sektorilla. Edellä mainittua yhteistyötä on voitu tehdä, mutta siitä huolimatta joudutaan tapauskohtaisesti arvioimaan, mitä yhteistyöstä seuraa taloudellisesti, julkisuudessa ja väestön näkökulmasta. Voidaan myös kysyä, pitäisikö järjestöjen periaatteessakin pitää etäisyyttä kaupallisiin toimijoihin voidakseen säilyttää mahdollisuutensa ja tilansa myös kriittisessä keskustelussa. Harmaa alue: On helppo kuvitella erilaisia mahdollisuuksia yhteisille väestöryhmä- ja tilannekohtaisille kampanjoille, mutta alkoholielinkeinon perusintressi poikkeaa kansanterveystavoitteista, joten yleispäteviä pelisääntöjä on vaikea määritellä.
16 Kansanterveysjärjestöt ja alkoholielinkeinot Luokka 3: Kansainvälisesti voidaan ajatella yhteistyötä vain sillä edellytyksellä, että se edistää kansanterveyden ja tutkimuksen intressejä. Tässä tavassa tutkijat ja ehkäisyn asiantuntijat ryhtyvät dialogiin teollisuuden kanssa ehtonaan, että teollisuus tukee näyttöön perustuvia toimenpiteitä ja lopettaa ei-tieteellisen lobbaamisen (Babor 2010). Suomalaisena esimerkkinä on Alkon vähittäismyynti, kansallinen ja säännelty toimija, jolla on nykyisin yhteiskuntavastuu- ja omavalvontaohjelma. Tapauskohtaisesti on arvioitava, mitä yhteistyöstä seuraa taloudellisesti, julkisuudessa ja väestön näkökulmasta. Ovatko yhteistyön tavoitteet realistisia ja saavutettavissa (ks. Babor edellä)? Myös tässä kohdin voidaan kysyä, pitäisikö järjestöjen periaatteessakin pitää etäisyyttä kaupallisiin toimijoihin voidakseen säilyttää mahdollisuutensa ja tilansa myös kriittisessä keskustelussa. Järjestöjen ja Alkon yhteisistä kampanjoista on lukuisia esimerkkejä. Yhteistyötä on usein perusteltu Alkon yhteiskuntavastuun roolilla. Siitä huolimatta tilanne voi olla ristiriitainen. Vihreä alue: Periaatteessa on helppoa asettua yhteistyöhön, koska haittojen sääntely on vähittäismyyntimonopolin perustana, mutta käytännössä asia on huomattavasti monimutkaisempi. Yleispäteviä pelisääntöjä on vaikea määritellä myös siksi, että yhteiskuntavastuun sisältö ja volyymi muuttuvat hallitusten vaihtuessa, vaikka lainsäädäntö pysyisi samana. On huomattava, että luokat eivät sulje toisiaan täysin pois, joten yhteistyön mahdollisuudet on arvioitava tapauskohtaisesti. Kansanterveysjärjestöjen alkoholipoliittisen roolin vahvistaminen Edellisen perusteella voidaan todeta, että yhteistyötä alkoholielinkeinojen kanssa harkittaessa asiaa on punnittava ensisijaisesti väestön terveyden ja hyvinvoinnin ja järjestön uskottavuuden ja julkisuuskuvan näkökulmasta ja vasta sitten järjestön talouden kannalta. Kansanterveysjärjestöille on tärkeätä säilyttää yhteiskunnassa mahdollisuutensa ja tilansa aitoina, kriittisinä keskustelijoina. Liiallinen läheisyys kaupallisiin toimijoihin vaarantaa tai voi jopa tehdä mahdottomaksi tämän roolin. Työryhmältä odotettiin linjauksia järjestöjen ja alkoholielinkeinojen väliseen yhteistyöhön. Työryhmä päätyi esittämään tässä julkaisussa kuvattua kolmiportaista luokitusta valottamaan erilaisia näkökulmia ja jäsentämään sen avulla yhteistyötä.
Kansanterveysjärjestöt ja alkoholielinkeinot 17 Työryhmä toivoo, että julkaisu muodostuu työvälineeksi järjestöjen ja elinkeinojen välistä suhdetta pohdittaessa, ja että sen avulla järjestöt voivat myös asemoida oman järjestönsä toimijakenttään. Lisäksi työryhmä esittää, että vuoden 2012 alussa toimintansa aloittava uusi keskusjärjestö SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry sisällyttää toimintaansa päihdeja mielenterveystyön foorumin ja sen osana alkoholipoliittisen neuvoston, joka valmistelee päihde- ja mielenterveysfoorumille alkoholipoliittisia kannanottoja ja toimii neuvoa-antavana elimenä järjestöjen ja alkoholielinkeinojen yhteistyöhankkeissa.
18 Kansanterveysjärjestöt ja alkoholielinkeinot Lähteet Ahlström, S., Mäkelä P.( 2010) Alkoholi ja iäkkäät Suomessa. Yhteiskuntapolitiikka 74 (6). Anderson P., Baumberg B. (2006) Alcohol in Europe A public health perspective Report to the European Comission. London: Institute of Alcohol Studies, UK. Babor T. (2010) Alcohol: No Ordinary Commodity a summary of the second edition. Addiction 105, 769 779. CEPS, European Spirits Organisation (2007) Charter on Responsible Alcohol Consumption. Second year progress report. Mustonen H.,Österberg E. (2010). Missä juodaan? Alkoholinkäyttö koti- ja anniskeluympäristössä. Teoksessa: Mäkelä P., Mustonen H., Tigerstdt C. (toim.) Suomi juo. Suomalaisten alkoholinkäyttö ja sen muutokset 1968 2008. Helsinki. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raisamo, S., Pere, L., Lindfors, P., Tiirikainen, M. & Rimpelä, A. (2011) Nuorten terveystapatutkimus 2011. Nuorten tupakkatuotteiden ja päihteiden käyttö 1977 2011. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Vilkko A, Sulander T, Laitalainen E, Finne-Soveri H. (2010) Miten iäkkäät suomalaiset juovat. Teoksessa: Mäkelä P., Mustonen H., Tigerstdt C. (toim.) Suomi juo. Suomalaisten alkoholinkäyttö ja sen muutokset 1968-2008. Helsinki. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Onko yhteistyö kuitenkaan mahdollista tilanteessa, jossa toimijoiden perusintressit ovat vahvasti ristiriidassa keskenään? Terveyden edistämisen keskus ry (Tekry) Julkaisu 8/2011 Toimintaympäristö on muuttunut suuresti viime vuosikymmeninä: alkoholi on noussut merkittäväksi kansanterveysongelmien aiheuttajaksi kaikissa Euroopan maissa, ja terveysongelmien vähentämisestä on tullut yhteinen tavoite. Kiristyvä talous ja alkoholihaittojen aiheuttamat suuret kustannukset ovat saaneet monet maat kiristämään alkoholipolitiikkaansa ja etsimään vaikuttavia keinoja kulutuksen hillitsemiseksi. Myös alkoholielinkeinojen harjoittajia on kannustettu yhteiskuntavastuuseen, ja alalla toimivia eri sektoreiden toimijoita kannustetaan yhteistyöhön keskenään. Alkoholiteollisuus on ollut aktiivinen kansanterveysjärjestöjen suuntaan yhteistyön käynnistämiseksi. Onko yhteistyö kuitenkaan mahdollista tilanteessa, jossa toimijoiden perusintressit ovat vahvasti ristiriidassa keskenään? Tässä asiakirjassa kuvataan sosiaali- ja terveysjärjestöjen suhdetta alkoholiteollisuuteen. Asiakirja sisältää tutkimukseen perustuvaa taustatietoa, näkökulmia ja kysymyksiä, joiden pohjalta kukin järjestö voi linjata, millä perusteilla se tekee tai ei tee yhteistyötä alkoholielinkeinon kanssa. Asiakirjaa voi hyödyntää myös yhteistyökumppaneiden valinnassa ja yhteistyön pelisääntöjen laatimisessa. www.tekry.fi ISBN 978-952-205-054-0 ISSN 1455-5964 Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja 8/2011 Taitto: Marko Liukkonen Kannen kuva: Morguefile Painopaikka: Trio-Offset, Helsinki