1 (6) VANHUSTEN PÄIVÄKESKUSOHJAAJIEN SOHJAAJIEN MAAKUNNALLINEN LINEN TYÖKOKOUS Aika 16.4.2007 KLO 9.00 15.30 Paikka Jyväskylän Kaupunginkirjaston pienessä luentosalissa Osallistujat 39 keskisuomalaista vanhusten päiväkeskusohjaajaa OHJELMA 1. Päivän avaus Aloitettiin päivä kahvilla ja kuulumisten vaihdolla. Suunnittelija Raili Haaki Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta toivotti osallistujat tervetulleiksi työkokoukseen. Kerrattiin viime työkokouksen teemat sekä päivän kulku. Pidettiin lyhyt esittäytymiskierros. 2. Kun kuulo ja/tai näkö ovat heikentyneet välineitä ikääntyneen kanssa työskentelyyn. Näkövammaisten keskusliiton Johanna Lahtinen ja Kuurojen Palvelusäätiön Satu Hytönen Kuurojen palvelusäätiön Seniori-ohjelma sekä Näkövammaisten Keskusliiton Senioripalvelut Näkövammaisten Keskusliiton Senioripalvelut ((Johanna Lahtinen) on tarkoitettu ikääntyneille, joiden näkökyky on heikentynyt. Senioripalvelut tarjoavat neuvonta- ja ohjauskäyntejä kotiin, oivalluskursseja päivä- ja viikkokursseina, tiedotusluentoja, teemaluentoja ja -päiviä, ammattihenkilöstön koulutusta sekä avointa senioritoimintaa, joiden tavoitteena on lisätä näkövammaisten tiedonsaantia. Näkövammaisten liiton Senioripalvelut järjestävät yhteistyössä Kuurojen palvelusäätiön kanssa iäkkäille näkökuulo -kurssin. Kuurojen palvelusäätiön Seniori-ohjelma (Satu Hytönen) on tarkoitettu ikääntyneille, joiden kuulo ja näkö heikkenee eli kuuronäkövammaisille. Seniori-ohjelma tarjoaa tiedotusta ikäihmisille ja työntekijöille, aisti-infoa, päivätoimintaa, seniori- ja aistipäiviä, koulutusta vanhustyön henkilökunnalle (ikääntyvä aistivammainen -koulutus) ja lukumääräselvitystä kunnille. Lisäksi Seniori-ohjelma tekee yhteistyötä kuntien kanssa. Erityisiä palveluja tarvitaan kommunikaatiossa, tiedonhankinnassa, liikkumisessa ja ympäristöjärjestelyissä. Ikääntyneiden kuulo-, näkö- ja kuulonäkövammat sekä niiden vaikutus toimintakykyyn Ikääntymiseen liittyy usein aistien heikkenemistä. Noin yli puolella yli 75-vuotiaista on merkittäviä ongelmia kuulemisessa tai näkemisessä. Suomessa arvioidaan olevan noin 80 000 näkövammaista henkilöä, joista liki 70 000 on ikääntyneitä. Heistä suurin osa on näkövammautunut vasta myöhemmällä iällä. Valtaosa näkövammaisista on VANHUSTEN PÄIVÄKESKU
2 (6) heikkonäköisiä. Näkövammaisten Keskusliiton Senioripalveluissa asiakaskunnassa vähemmistönä ovat nuorena näkövammautuneet, jotka vanhenevat. Eläkeikäisten yleisin näkövammautumisen syy on silmäpohjan ikärappeuma, joka huonontaa vähitellen lukunäköä, mutta johtaa harvoin täydelliseen sokeutumiseen. Liikkumisnäkö säilyy kuitenkin usein hyvänä. Eläkeikäisistä joka kolmas ja yli 75-vuotiaista jopa puolet kuulee huonosti. Huonokuuloisuus on enemmänkin sosiaalinen kuin fyysinen vamma. Ikääntyvistä yli 75- vuotiaista 7 % on toiminnallisesti kuulonäkövammaisia. Kuulonäkövammaan pätee 1+1=3 eli se on enemmän kuin kuulo- ja näkövamma yhteensä. Kun kuulo ja näkö heikentyvät, myös kommunikaatio, tiedonsaanti ja liikkuminen vaikeutuvat. Samalla itsestä ja omista asioista huolehtiminen sekä kotoa lähteminen vaikeutuu. Tällöin seurauksena on sekä vähäisen liikunnan seurauksena fyysisen kunnon heikentyminen sekä sosiaalisten kontaktien väheneminen tai pahimmassa tapauksessa loppuminen kokonaan. Tämä johtaa siihen, että koettu terveydentila huonontuu ja mieliala laskee, joka aiheuttaa masentuneisuutta ja johtaa avun tarpeen lisääntymiseen. Satu H. esitteli kaksi tutustumisen arvoista julkaisua: Sirkku-Marja Väätäinen. 2005. Kuulolla! Opas kuulon kuntoutuksesta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Helsinki: Edita. Ikäkuulo. Kuulo ja ikääntyminen. 2006. Kuulonhuoltoliitto. Helsinki. Ikääntyneen kuulo- ja/tai näkövammaisen kohtaaminen, kommunikointi ja arkipäivän tukeminen sekä ympäristöjärjestelyt Tavatessasi kuulonäkövammaisen ihmisen, kiinnitä huomio itseesi. Esittele itsesi koskettaen samalla olkavarteen. Heikkonäköistä ihmistä tulisi aina tervehtiä nimeltä ja esitellä itsensä. Muista myös ilmoittaa kun poistut. Ennen kuin alat puhua odota, että saat katsekontaktin. Puhu selvästi ja rauhallisesti. Myös ikääntyneellä on oma vastuu kertoa, milloin hän kuulee ja milloin ei sekä neuvoa, miten pitää puhua. Kuulokojeen käyttäjälle ei saa huutaa, sillä ääni saattaa sotkeutua. Lisäksi on hyvä puhua sille puolelle, jolla kuulokoje on. Etsi sinulle ja kuulonäkövammaiselle sopiva kommunikaatiotapa: puheen lisäksi voi käyttää kirjoitusta ja kosketusta. Myös huulilta luku on hyvä apu. Pienikin näöntarkkuuden aleneminen voi aiheuttaa epävarmuutta itsenäisestä selviytymisestä. Vaikka näön heikkeneminen tuo muutoksia elämään, ovat monet eteen tulevista pulmista ratkaistavissa. Kun näkö heikkenee, unohtuu helposti se mitä on edelleen jäljellä. Näkövammaiselle on tärkeitä vielä jäljellä olevat aistit: kuulo-, tunto-, haju-. ja maku. Moni asia selviää helposti käsin tunnustellen ja esimerkiksi käsitöissä näkö on usein sormenpäissä. Ikääntyvää tulisikin rohkaista ja tukea harjoittelemaan kädentaitojaan huonontuneesta näöstään huolimatta. Apuvälineet, hyvä valaistus ja ympäristöjärjestelyt ovat hyödyksi kommunikaatiossa, tiedonhankinnassa ja liikkumisessa. Ympäristöjärjestelyihin liittyvä yksi kuulovammaisten apuväline on induktiosilmukka (tilaan asennettu sähkömagneettinen kenttä ), joka edellyttää sitä, että henkilöllä on kuulokoje ja se T-asennossa. Induktiosilmukan avulla VANHUSTEN PÄIVÄKESKU
3 (6) ylimääräiset äänet suodattuvat pois ja äänet kuuluvat kirkkaampina ja selvempinä. Ongelmana on se, että tällöin kuuluu vain mikrofoniin puhuttu ääni. Musiikin käyttöön tulee kiinnittää huomiota, sillä se saattaa kuulua häiritsevänä kuulokojeen käyttäjälle. Kuulokojetta voi säätää valmiiksi asiakkaalle. Tärkeää on luoda sellaista kulttuuria, että vain yksi puhuu kerrallaan. Lisäksi tulisi välttää hälyä ja tarpeetonta meteliä ympäristössä, laittaa huopatossuja huonekalujen alle yms. Ikääntyneille, joilla on heikko näkö, voidaan toteuttaa esimerkiksi seuraavanlaista sisältöä päiväkeskusohjelmaan: villatöitä (esim. kannattomat villasukat), silkkityöt (esim. huivit), rottinki- ja pajutyöt, silkkipaperikukat, huovutus sekä leipominen. Käytä hyväksi kontrasteja ja värieroja, jotka helpottavat näkemistä sekä auttavat tilan hahmottamisessa ja tavaroiden löytämisessä. Värilliset astiat, alustat ja kodintekstiilit ovat hyviä apuvälineitä. Kontrastit tulee muistaa myös kirjoittaessa. Esimerkiksi laulukirjoja voi tehdä hyvin erottuvin värikontrastein sekä isokirjaimina. Myös verhoilla on hyvä kehystää huonetta ja huoneessa olevia kulmia, rappusia, hissien painikkeita yms. voi merkata väriteipeillä. Ja vaikka näkö heikkenisi, lukuharrastusta voi jatkaa äänikirjoilla. Celia-kirjasto on valtakunnallinen, kaikkia lukemisesteisiä palveleva erikoiskirjasto, jolla on laajat kokoelmat äänikirjoja. Celian cd-levylle tallennettavia digitaalisia Daisy-äänikirjoja kuunnellaan Daisysoittimella, jollaisen saa lainaksi Celia-kirjastossa, puhelimitse, sähköpostilla tai verkkopalvelun kautta. Kirjat lähetetään maksutta postissa. Celian asiakkaaksi pääsee lähettämällä kirjastoon yhteystietonsa sekä asiantuntijalausunnon lukemisesteestä. Lisää: www.nkl.fi ja sieltä celia tai www.celialib.fi. Keski-Suomen taidemuseosta voi lainata maksutta Näkemyksiä -näyttelyn museolehtori Sirpa Turpeiselta. Näkemyksiä -näyttely koostuu kymmenestä taideteoksesta. Jokainen kuva on luettu äänikasetille/cd:lle ja mukana on tuoksu- ja muistelutarvikkeita, joilla voi jatkaa muistelutuokiota. Lisää www.avoinmuseo.fi ja sieltä näyttelyt ja lainattavat näyttelyt. Apuvälineet: apuvälineisiin tutustuminen, apuvälineiden hankinta, kuulokojeen huolto Apuvälineiden ja kuntoutuksen avulla ikääntyvien kuulunäkövammaisten aktiivisuus ja toimintakyky voivat säilyä pitkään. Apuvälineet valitaan aina yksilöllisesti. Apuvälinettä täytyy opetella käyttämään ja huoltamaan. Apuvälineiden myöntämisen edellytyksenä on todettu kuulo/näkövammaisuus sekä tarve toimintakyvyn säilymiseen ja omatoimiseen selviytymiseen. Apuvälineitä voi ostaa myös itse. Niitä myy esim. Näkövammaisten Keskusliiton apuvälinemyymälä Aviris. Näkövammaiset saavat lääkinnällisenä kuntoutuksena apuvälineitä. Näitä ovat mm. suurennuslasit, joita ei kannata ostaa asiakkaan/omaisen puolesta, vaan keskussairaalan kuntoutusohjaajalta voi saada sellaisen lainaan. Muita apuvälineitä ovat häikäisysuojat, aurinkolasit ja TV-ruudun suurentaja (mutta mikäli näkövammaisella on silmäpohjan rappeuma, tästä apuvälineestä ei ole hyötyä). Toinen vaihtoehto tv:n katseluun on tv:n katselulasit. Apuvälineitä saa lainata keskussairaalasta, mikäli on oikeutettu tähän palveluun. Tiettyjen digiboksien kautta on mahdollisuus saada joihinkin ohjelmiin äänitekstitys/kokeiluohjelmia dubbattuna, (edellyttää hollannin kielen valintamahdollisuutta). VANHUSTEN PÄIVÄKESKU
4 (6) Testattiin käytännössä simulaatiolaseja Johanna L:n johdolla sekä samalla värikontrastien käyttöä astioiden ja alustojen avulla. Heikkokuuloisille ja kuulovammaisille tv:n katselua helpottava apuväline on tyynysilmukka. Kuulovammaisten tärkein apuväline on kuulokoje, jonka voi saada maksutta käyttöönsä, kun oma lääkäri on kirjoittanut lähetteen keskussairaalan kokeisiin ja tarve kuulokojeeseen on todettu. Kuulokojeen käyttäminen vaatii harjoittelua ja totuttelua, sillä sen myötä äänimaailma muuttuu. Sen käyttöön saattaa liittyä myös vammaisuuden leiman pelkoa. Työntekijöillä on tärkeä rooli rohkaisun ja tuen antamisessa sekä kuulokojeen käyttämisen avustamisessa. Satu H. esitteli kuulokojeita ja kertoi niiden käyttämisestä sekä opasti kuulokojeen huoltamisessa. Kuulokojeita on esim. korvantauskoje ja konkkakoje, joista jälkimmäistä harvoin annetaan vanhuksille. Konkkakoje on tarkoitettu lievempiin kuulovaikeuksiin. Kuulokojeen sovittamisessa ja sen hakemisessa on hyvä olla joku henkilö mukana, jotta tämä voi sitten opastaa vanhusta kojeen käyttöön kotona. O-asento on kiinni, M-asento on normaaliasento ja T-asento on induktiosilmukka-asento. (Digitaalisessa kuulokojeessa on vain yksi nappi). Patterit myös alkavat kulua heti, kun ne on vaihdettu kuulokojeeseen ja kuluvat myös silloin, kun kojetta ei käytettäisikään. Kuulokojeen huolto ja puhdistaminen on erittäin tärkeää. Korvatauskojeessa on kolme osaa. 1) Korvantausosa, jota ei saa kastella ja se puhdistetaan pyyhkien kuivalla puhdistusliinalla varovasti. 2) Letku, joka tulisi vaihtaa noin 2-3kk välein. 3) Korvakappale, jota tulee pestä. Se laitetaan likoamaan haaleaan veteen, johon on lisätty pisara astianpesuainetta tai puhdistukseen erityisesti tarkoitettua puhdistusainetta. Reiät voi puhdistaa hammasväliharjalla ja korvakappale huuhdotaan. Veden voi ravistella huolellisesti pois tai kuivata siihen tarkoitetulla pumpulla. Kuulokojeen nopea vian paikallistaminen: ongelmana on, että koje on mykkä. 1) Vaihda paristo. 2) Säädä M-asentoon. 3) Puhdista korvakappale. 4) Nosta äänenvoimakkuutta. Ongelmana on, että koje vinkuu. 1) Pienennä voimakkuutta (väliaikaisesti). 2) Puhdista korvakappale ja laita korvakappale ja koje uudestaan korvaan. 3) Vaihda muoviletku. 4) Tutkituta korvakäytävä esim. terveyskeskuksessa. 5) Teetä uusi korvakappale. Osallistujille jaettiin myös kirjallisia ohjeita näkö- ja kuulo- sekä kuulonäkövammaisten kohtaamiseen ja apuvälineistä. Mikäli asiakas ei pysty käyttämään kuulokojetta, voi hän käyttää apuvälineenä kommunikaattoria. Se on yleislaite, jota ei ole tehty asiakkaan oman kuulokäyrän mukaan ja se maksaa noin 200 euroa. Keskustelussa todettiin, että yksi tällainen laite voisi hyvin olla kussakin päiväkeskuksessa tarpeen mukaan käytettäväksi. Henkilökohtaisen avustajan saaminen kuulonäkövammaiselle riippuu kunnasta. 3. Ryhmätoiminnan ja keskustelun merkitys yksinäisille vanhuksille. Kuinka tulla kuulluksi ja nähdyksi? hoidettavana ja hoitajana. Helsinki Mission projektipäällikkö Susan Eränkö Ikääntyneen yksinäisyys Senioripysäkki ratkaisumallina VANHUSTEN PÄIVÄKESKU
5 (6) Susan Eränkö esitteli Senioripysäkki -ratkaisumallia ja kertoi sen taustoista. Senioripysäkki on HelsinkiMission kehittämä ryhmäterapiamalli. HelsinkiMissio (entinen Helsingin kaupunkilähetys) omaa kristillisen arvoperustan, mutta itse ryhmissä ei tuoda esille uskontoa taikka politiikkaa. Senioripysäkin taustalla on vanhusten yksinäisyys. Monet vanhukset eivät halua myöntää kärsivänsä yksinäisyydestä, sillä siihen liittyy mm. häpeää. Yksinäisyyden taustalla on mm. leskeytyminen, yksinasuminen, koettu subjektiivinen terveydentila, masennus ja omat odotukset ihmissuhteista eivät vastaa tarpeisiin. Yksinäisyyden olemus on eri asia kuin yksinoleminen. Yksinäisyys alkaa usein lapsuudessa ja se pysyy piilossa työikäisenä ja tulee esiin ikääntymiseen liittyvien luopumisten myötä. Yksinäisyyteen liittyviä ongelmia ovat mm. turvattomuus, kuolema- ja itsetuhoajatukset ja -yritykset, masentuneisuus, dementiariskin ja laitoshoidon tarpeen kasvu, sosiaali- ja terveyspalveluiden käytön lisääntyminen sekä sairaudet, sairauden kokemus ja näkö- ja kuulo-ongelmat. Ikääntyneiden mahdollisuus saada psykososiaalista apua vaihtelee kunnittain ja he eivät saa Kela-korvauksia psykoterapiaansa. Tarvetta on ikääntyneille soveltuviin psykoterapian hoitomalleihin. Helsingin Senioripysäkin tavoitteena on yli 60-vuotiaiden yksinäisyyden, masentuneisuuden, ahdistuneisuuden ja muiden psykososiaalisten ongelmien lievittäminen. Nämä ikääntyvät kuuluvat ns. harmaan huolen vyöhykkeelle. He ovat lievästi tai keskivaikeasti masentuneita. Vaikeasti masentuneet ohjataan yksilöterapiaan. Työmuotoina ovat keskusteluryhmät, yksilötapaamiset, puhelintuki ja tukihenkilöt. Keskusteluryhmät koontuvat kerran viikossa puolitoista tuntia kerrallaan 15:n viikon ajan. Yksilötapaamiset on tarkoitettu sosiaalisesti jännittyneille ja akuutin kriisin kohtaamille ikääntyville. Tukihenkilöt hoitavat asioita ikääntyneen kanssa, mutta toiminta ei ole kodinhoitoa. Vapaaehtoisia on noin 400 ja palkattuja työntekijöitä on noin 50. Psykoterapeutteja on kaksi. Toimintaa on Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Senioripysäkki -toimintamallista saatuja tuloksia: vähentää yksinäisyyttä, turvattomuutta, lisää tyytyväisyyttä elämään, elämänhalua, onnellisuutta ja ihmissuhteita. Sitoutuminen ryhmiin on ollut voimakasta. Senioripysäkki -ryhmien valtakunnallistamisprojekti on alkanut kesällä 2006, sillä tarvetta toimintamallille on myös muualla Suomessa. Tavoitteena on luoda kevyempi ryhmämalli, joka ei vaadi ohjaajalta terapeutin koulutusta. Tavoitteena on vähentää yksinäisyyttä ja masentuneisuutta Senioripysäkki -ryhmien avulla sekä auttaa ikääntynyttä elämänsä kriisipisteissä (puolison kuolema, eläkkeelle jääminen, sairastuminen yms.). Tavoitteena on myös, että ikääntynyt ystävystyisi ryhmän jäsenten kanssa. Ryhmämalli perustuu ryhmäanalyyttiseen toimintatapaan, jossa jokaisella kokoontumiskerralla on oma teemansa. Tarkoituksena on luoda vapaata keskustelua ja vuorovaikutuksen laajentaminen toisen ihmisen kautta. Ryhmässä on noin 5-10 henkilöä. Senioripysäkki - ryhmä mahdollistaa ikääntyneen vuorovaikutuksellisuuden lisääntyminen, tarpeellisuuden tunteen kasvamisen, kuulluksi tulemisen tärkeyden sekä elämänhalun lisääntymisen psykofyysisten oireiden vähentyessä. Ikääntyneet ohjautuvat ryhmiin lääkäreiden, kotisairaanhoidon, apteekkien ja terveyskeskusten kautta. Toiminta on asiakkaille maksutonta. Senioripysäkki -ryhmän ohjaajan seuraava koulutus on syksyllä 2007. Koulutukseen voivat hakea sosiaali- ja terveydenhuoltoalan perustutkinnon tai muun soveltuvan koulutuksen VANHUSTEN PÄIVÄKESKU
6 (6) suorittaneet henkilöt tai joilla on pitkä kokemus työskentelystä ikääntyvien kanssa. Koulutus jakaantuu kahteen osioon, yhteensä puolitoista vuotta. Kustannukset ovat 400. Mikäli paikkakunnalta löytyy 8 koulutukseen haluavaa, voidaan koulutus järjestää kyseisellä paikkakunnalla. Senioripysäkki ei maksa palkkaa ohjaajille, malli on väline omaan työskentelyyn. Senioripysäkki -ryhmämalli poikkeaa tavanomaisesta päiväkeskustoiminnasta siten, että sen viitekehyksenä on ryhmäanalyysi. Tarkoituksena on hakea piilotajuisia viestejä ryhmästä. Ryhmät ovat aina myös suljettuja ryhmiä. Ryhmän periaatteita ovat vaitiolovelvollisuus, anonyymius ja luottamus. Susan Erängön esitys kokonaisuudessaan on muistion liitteenä. Kokemusten vaihtoa toteutetaan ryhmäanalyyttisena keskusteluna Kokeiltiin yhdessä ryhmäanalyyttista keskustelumallia ja pohdittiin menetelmän avulla päiväkeskustyötä. 4. Seuraavan työkokouksen ajankohta ja suunnitteluryhmä Seuraava työkokous tiistaina 23.10.2007. Suunnitteluryhmä kokoontuu 27.8. klo 14-16 Jyväskylän maalaiskunnan Luhtisen palvelutalossa. Suunnitteluryhmään lupautuivat: Hille Heikkilä, Jyväskylän maalaiskunta Tiina Nieminen, Muurame Sirpa Rauhala ja Rita Olkkonen, Jyväskylän kaupunki Muistion laati Anu Kari VANHUSTEN PÄIVÄKESKU