PÄIJÄT-HÄMEEN ILMAILU Ilmailun elävää historiaa Imperial War Museum ja Mustang Red Nose tarkkuuslentoa ilmailulinjalaiset kilpaa lentämässä taitolentoa Mikko Aution ensiaskeleet taitolennon harrastamiseen purjelentoa SM - 2010 ja purjelento ilmailulinjan jatkokoulutuksena koulutusta uuden OPS:n haasteet uusia ilmailuyrittäjiä 2/ 2010
Etua keskittäjälle Voit maksaa vakuutuksia OP-bonuksilla. Kodin ja perheen vakuutukset Nyt on hyvä aika varmistaa, että kodin ja perheen vakuutusturva on kattava ja tarkoituksenmukainen. Keskittämällä vakuutuksesi saat monia etuja. Jo esim. koti-, liikenne- ja autovakuutuksilla saat keskittämisalennuksia. Etusi paranevat entisestään, jos olet OP-bonusasiakas. OP-bonuksia voit käyttää myös Pohjolan vakuutusten maksamiseen. Tule käymään, soita 0303 0303 tai tutustu osoitteessa www.pohjola.fi. Vahinkovakuutukset myöntää Pohjola Vakuutus Oy. OP-bonuksia saa sellainen Osuuspankin omistajajäsen tai Helsingin OP:n asiakas, jonka oma tai perheen yhteinen pankkiasiointi on vähintään 5 000 euroa kuukaudessa. Tuulipussit kiinteään asennukseen Muistathan kirjoittaa pukille näistäkin toivelahjoista Katso hinnat ja mitoitukset nettisivuiltamme. KB3 kierrettävä taskulamppu 19,90 Ympäristöystävällinen kierrettävä taskulamppu, johon ei tarvitse koskaan ostaa paristoja. Virta kehitetään kiertämällä lampun takaosaa. Noin 10 sekuntia twistausta antaa valoa 10 minuutiksi. Unohda paristojen osto. Joka repun ja pakin vakiovaruste. Xplorer käsituulimittarit 39 99 harrastajille ja ammattilaisille. Pituus vain 93mm, sopii hyvin taskuun. Yksiköt m/s, km/h, kts, mph, fps, tarkkuus ± 3%. Xplorer-mallit 1 2 3 4 Tuulennopeus&max x x x x Lämpötila&hyytävyys x x x Elektroninen kompassi x x Korkeusmittari, ilmanpaine&historia x Hinnat EUR 39,- 49,- 79,- 99,- Paratronic Oy, 0400-297526 paratronic@paratronic.fi www.paratronic.fi PA1169T ilmailuheadset 169 Laadukas perusheadset ilmailuun, joista ei ominaisuuksia puutu, häiriötä vaimentava mikrofoni, 24dB passiivinen melunvaimennus, liitännät kännykälle tai musiikkisoittimelle, kummallekin korvalle oma volumesäädin. Mukana myös kantolaukku vakiona. Takuu 3v. Intek AR-109, ilmailuskanneri 89 Pikkunäppärä skanneri (vain vastaanotto), jolla kuulet ilmailu- ja VHF-taajuudet, sekä myös yleisradiolähetykset. Mukana akut ja laturi. 99 muistipaikkaa, suomenkielinen käyttöohje. WS2355 Sääasema kotiin 169 Kaikki olennainen säästä, tuulen suunta ja nopeus, sade, kosteus, ilmanpaine, lämpötila jne. Tallentaa 175 sarjaa säätietoja muistiinsa (esim tunnin tallennusvälein yli viikko), josta PC:lle, PC:ltä edelleen internetiin. Ulkoanturit kytketään keskenään johdoilla, sisälle tiedot siirtyvät langattomasti jopa 100m päähän, tai 10m kaapelilla. Vertex ja Icom ilmailuradiot ja intercomit Tsekkaa hinnat ja tekniset tiedot nettisivuiltamme.
Unelman metsästys P51 D Mustang Red Nose Teksti : Risto Pykälä Kuvat: Joonas Pykälä, Risto Pykälä Lentäminen toisen maailmansodan aikaisella hävittäjällä on aina ollut kirjoittajan suuri haave. Näihin päiviin asti kirjoittaja suhtautui tähän yhtenä haaveena kaikkien muiden ikuisesti toteutumattomien joukossa. Vahvat mielikuvat haaveelle syntyivät esimerkiksi Vapaan Ranskan menestyksekkäimmän pilotin Pierre Clostermannin Suuri Sirkus- kirjan siivittäminä Spitfiren tai Tempestin ohjaimissa. Filosofisessa mielessä on aika lähellä elämisen virran ydintä lentäessään viidenkymmenen metrin korkeudella viidensadan kilometrin tuntinopeudella matalassa kelissä myötäillen kevyillä korkeusperäsimen liikkeillä hiukan utuisen peltomaiseman kumpuja ja huonosti näkyviä petollisia korkeajännitejohtoja. Silloin voi kuvitella elävänsä hetkeä, jolla ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta vaan sataprosenttisen läsnäolon tuoma todellisuus. Viimeisen vuoden aikana mietiskely elämän todellisesta olemuksesta päätyi unelman toteutumisen aktiiviseen suunnitteluun. Hävittäjäkoneen etsintää Onneksi aikuisella lapsellani on sama hallittu mielenhäiriö, jolloin asia voitiin ikään kuin pukea rationaaliseksi toiminnaksi. Euroopassa mahdollisuudet ovat aika rajalliset. Duxfordissa, Lontoon pohjoispuolella, Cambridgen lähellä olisi tietenkin teoreettinen Spitfire- mahdollisuus. Se edellyttäisi kuitenkin yhteisöön liittymismaksujen lisäksi mahdollisesti vuosienkin odotuksen. Oman elämän rajallisuus huomioiden, se ei voinut tulla kyseeseen. Spitfire oli siis pelattu pois ja lennettävää Tempestiä ei edes teoreettisesti ole. Willy Messerschmittin suunnittelemasta BF 109 -koneesta ei ole kaksipaikkaiseksi modifioitua versiota, Focke Wulf 190- koneesta on muistikuva kaksipaikkaisversiosta mutta taitaa olla museossa? Netin kautta määrätietoisesti hakkeroimalla löytyi vihdoin uskottavan tuntuinen paikka ja kone Yhdysvaltain Georgian osavaltiosta. Läheltä Atlantan kaupunkia sijaitsevan Peachtree Cityn Falcon Field -lentokentällä oli kaksipaikkaiseksi modifioitu, sodan viimeisenä vuonna, 1945 linjalta valmistunut P51D Mustang. Kentällä on lisäksi useita muita lentäviä Warbirdejä. Warbirdit kuuluvat Commemorative Air Forcen Ghost Squadronin (aavelaivue) Dixie Wing:iin. Kyse on vapaaehtoisuuteen perustuvasta toiminnasta, jossa osavaltioissa on erillisiä CAF wingejä. Georgian wingin Dixie -etuliite kertoo synonyymina yhteyden etelävaltioihin. Yhdysvalloissakaan ei kaikki ole liberaalin markkinatalouden armoilla. Wingien ja koko Muistoilmavoimien toiminta perustuu yhteisöllisyyteen Työtä tehdään ideologisin perustein ja siis ilmaiseksi. Tosin, jos haluaa vain olla Mustangin kyydissä, on kaupallisella sektorilla siihen ihan omat paikkansa vaikkapa Floridassa. Siellä siis sattuvasti kansanperinnettä siteeraten rahalla saa ja hevosella pääsee. P-H ILMAILU 3
P51 D Mustang Red Nose Red Nosen huolto meidän onneksi jo loppusuoralla Dixie Wingin oudot vieraat Byrokratiaa vastuineen, velvoitteineen meitä riivaa ainoastaan elinikäinen haave, eikä suinkaan vain iso kasa ylimääräisiä taaloja. Koneiden esittely alkoi välittömästi ja Jim Buckleyn kerrottiin saapuvan pienen ajan kuluttua perehdyttämään tarkemmin Wingin toimintaan ja opastamaan Mustangiin. P51D Red Nose oli vielä huollon jäljiltä. Viimeisiä peltejä ruuvailtiin kiinni koekäyttöä varten. Neuvottelimme taloudellisesti kohtuullisen sopimuksen parin tunnin Mustang vuokrasta, kirjoittelimme alle vaadittuja vastuisiin tai oikeammin vastuiden poistamiseen liittyviä papereita. Jim Buckleyn, jo eläkkeelle siirtynyt Unitedin kapteeni ja Mustang pilotti tuli ja esitteli yhdistyksen toimintaa ja tiloja sekä tietysti koneita. Osa warbirdeistä on replika- tyyppisiä modifioituja koneita. Joukossa oli esimerkiksi japanilaisten ykköshävittäjä Mitsubishi A6M, jota amerikkalaiset kutsuivat Zeroksi tai Zekeksi (zero- nimi pohjautuu japanilaisten tapaan liittää valmistusvuoden viimeinen numero tyyppimerkintää;a6m edusti tässä vuotta 0). Kyseessä ei ole aito vaan LT-6 -koneesta hienosti modifioitu näköiskone eli replika. Samoin hallissa oleva japanilaisten Kate eli Nakajima B5N torpedo pommittaja on replika. Molemmat koneet on rakennettu Pearl Harbourin hyökkäyksestä tehtyä elokuvaa Tora, Tora, Tora! -varten (se vanhempi, 70-luvulla pienemmällä Sähköpostiyhteyksillä Wing Leader, Colonel Jim Buckley:in varmistelimme ennen lähtöä yksityiskohtia siitä, mitä on odotettavissa ja myös, mitä me haluaisimme visiitiltä. Saimme mielikuvan, että ainoat syyt, jotka voisivat oikeastaan estää lennot ovat sää tai koneen ongelmat. Tarkkailimme säitä ja näytti muodostuvan kohtuullisen hyvän sään hetki, joten lähdimme liikkeelle. Lintsasin hiukan töistä ja pojalla oli vapaata, joten kaikki oli sikäli kunnossa pidennettyyn viikonloppuun Georgiassa. Lento eteni Vantaalta Frankfurtin kautta Atlantaan, ensin Finnairin ja pitempi rupeama Lufthansan erittäin hyvässä hoidossa. Saatuamme auton alle kentältä ja tarkastettuamme hotellimajoituksen Peachtree Cityn viihtyisässä hotellissa, ajoimme noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalle Falcon Fieldin kentälle. Saimme kentällä hyvän vastaanoton varsinkin kun paikallisille selvisi, että olemme ihan oikeasti tulleet Suomesta varta vasten vain lentämään Mustangia. Hyvin äkkiä myös selvisi että Wing Leader Col Jim Buckley hoiti päävastuun Mustangiin perehdyttämisestä P-H ILMAILU 4
P51 D Mustang Red Nose Kirjoittaja Kylmillä tyypeillä osana perehdyttämiskoulutusta siirappimäärällä tehty). Muista mainittakoon syöksypommittaja SBD-5 Douglas Dauntless, ensilinjan koneisiin valmistava harjoitushävittäjä LT-6 Mosquito, De Havilland Chipmunkia hiukan muistuttava harjoituskone, Sankareiden kehtona tunnettu PT 26 -Cornell sekä Beech Model B18S vuosimallista 1939 kehitetty sotilasversio Beechcraft C-45 Expeditor, jota käytettiin kevyen rahdin kuljettamisen ja yhteyskoneena. Esivalmistelut ennen lentoa Sää näytti kehittyvän iltapäiväksi otolliseen suuntaan. Cumulusten kehittyminen kieli mahdollisesta ylimenemisen riskistä. Toisaalta pientä kuivumistakin oli lohduttavasti aistittavissa. Kunnon lentäminen edellyttäisi liikehtimisen suhteen 5000 ft alarajoja. Joka tapauksessa aloitimme vapaamuotoisen mutta kattavan briefingosuuden sekä koneen vieressä että koneessa istuen, hallintalaitteisiin perehtyen. Ulkoisesti kone on modifioitu tyylillä kaksipaikkaiseksi. Oikeastaan vain niskapanssarin tila hyödynnetty takaohjaamoksi, mikä säästää koneen ulkonäön originaaliin yksipaikkaiseen verrattuna lähes virheettömänä. Kone on siis peräkkäin istuttava, kaksoisohjaimin varustettu. Takaohjaamon varustus on luonnollisesti askeettisempi. P51- opettaja Keith Wood saapui paikalle. Esittäydyimme ja vaihdoimme muutaman lentoon liittyvän sanan ja homma lähti liikkeelle. Ennen käynnistystä suoritettiin esivalmistelut. Päävirran kytkeminen, Lähtövalmisteluja ja viimeisiä ohjeita öljyn esilämmitys kytketään päälle, tarkistetaan polttonesteen määrä, sivuperäsintrimmi täydet oikealle, siiveketrimmi nollille, ohjaimet tarkistetaan ja samoin langalla varmistettu kuomun hätälaukaisin. Jäähdytysjärjestelmän olennaisten kidusluukkujen toiminta tarkastetaan. Tämän jälkeen öljyn esilämmitys kytketään pois päältä, samoin päävirta. Seuraavaksi laskeutuminen koneesta alas ja siirtyminen koneen ulkopuoliseen tarkastukseen jossa käydään läpi moottoriin liittyvien nesteiden tarkastukset, poistetaan esimerkiksi mahdollinen kondensoitunut vesi polttonestejärjestelmästä. Koneen kaikki ulkoiset tarkastuspisteet käydään huolellisesti läpi, jonka jälkeen odotettu hetki on tosi lähellä Puen ylleni kolmenkymmenen viiden asteen lämpöön hyvin sopivat lmailulinjan/philin kevyempiin koneisiin tottuneet haalarit. Juon amerikkalaisittain pienen kupin eli puolisen litraa kahvia. Kiipeän siivelle, Vedän ylleni ns. perspakkaus - laskuvarjon (laskuvarjo-osa menee takapuolen alle istuinkuppiin) ja kipuan ohjaamoon. Moottorin ääni on kuulokkeista ja sisäradion keskinäisestä yhteydestä huolimatta lennolla sen verran kova, että tärkeimmät lentoon liittyvät asiat käydään läpi huolellisesti etukäteen. Mahdolliset hätätilanteet toimintoineen käydään myös luonnollisesti läpi. Koneesta poistuminen kesken kaiken tapahtuu joko puolivaakakierteen ja kuomun laukaisun avulla tai sitten jollain muulla tavalla kuomu kuitenkin laukaisten. Olennaista kuitenkin on kumartua laukaistessa, koska muuten pää lähtee mukana. P-H ILMAILU 5
P51 D Mustang Red Nose Lennonopettajamme Keith Wood ja Joonas käyvät läpi vielä kerran tärkeimmät lentoon liityvät asiat ennen koneeseen nousua Komennon Duck Down! merkitys jää siis hyvin mieleen. Samoin sovitaan selkeä käskytys kuka ohjaa ja mitä ja miten ja milloin. Hetki on koittanut Vyöt kiinni, tarkastamme vielä kerran polttoainetankkien korkkien asennot sekä asekehdot joista toisessa on ihan aito 50 kaliberin konekivääri. Olemme valmiita käynnistykseen. Mustangin käynnistäminen on isoille mäntämoottorikoneille melko tyypillinen proseduuri. Bensiinipumppu laitetaan päälle ja jos kone on kylmä ryypytetään noin kuuden sekunnin ajan. Tehovipu asetetaan noin tuuman verran auki. Kun startti on kytketty ja moottori käynnistyy seossäätö siirretään idle cut off eli laihalla asennosta auto rich asentoon. Tehot säädetään 800-1000 kierrosta minuutille. Bensapumppu pois päältä ja öljyn paine tarkastus. Arvo 50 psi tulisi saavuttaa 30 sekunnin kuluessa. Moottorin käynnistyminen pienen savupilven ja Packard Merlinin yli puolentoista tuhannen hevosvoiman selkäytimeen resonoiva kumea moottorin ääni viestii tajuntaan, että ihan oikeasti ollaan lähdössä. Kuomu pidetään auki starttiin asti, joten tunnelma säilyy. Käynnistämisen jälkeen laipat ylös, radiot päälle, hydrauliikan T-kahva, generaattori päälle, mittarien tarkastukset ja asetukset, sulakkeet. Rullauksessa lähdetään liikkeelle pienellä tehon lisäyksellä. Rullaus on mutkittelua ja pää kuomun laidasta toiseen kurkistelua jättimäisen nokan peittäessä kannuskoneessa tehokkaasti etusektorin. Kannuspyörän sijainti suhteellisen edessä tekee jalan avulla ohjaamisen aika tarkaksi. Koneen saa aika helposti pyörähtämään. Kiitotien odotuspaikalla suoritetaan koekäyttö tarkistuksineen. Koekäytössä erityisesti huomioitava jalkojen tanakka ote jalkaohjaimiin kytketyillä jarruilla. Sauva on myös oltava selkeästi vedettynä estämään perän nousemisen suurilla kierrosluvuilla. Koekäytössä polttoainehana laitetaan vasemmalle tankille, seos auto- rikas asentoon, kierrokset 2300 rpm, seisotaan jarruilla ja sitten magneettojen, potkurin, laturin tarkistukset ja varmistetaan vielä AC virtaa tuottavan generaattorin päällä olo. Koekäytöstä kuomu auki voisi todeta Crocodile Dundeemaisesti: Tämä on koekäyttö!. Kierrokset pudotetaan takaisin 700-800 rpm ja normaalit vyöt kiinni ja kireällä - tarkastus, varmistetaan vielä potkurin säätö oikeille (pienille) kulmille ja samoin jäähdyttäjän asento. Red Nosen rullatessa lähtöpaikalle vilahtaa hetken mielessä hiukan outo, epävarma tunne kunnes tehot ava- Moottorin käynnistyminen pienen savupilven kanssa Telineet ylös ja kiihdytys nopeuteen 170 mph P-H ILMAILU 6
P51 D Mustang Red Nose Rullaus on pää kuomun laidasta toiseen kurkistelua jättimäisen nokan peittäessä kannuskoneessa tehokkaasti etusektorin taan ahtopaineella 50-55 tuumaa ja kone lähtee liikkeelle kuten aikoinaan veneerinen infektio helsinkiläisestä kaupunginosasta. Sodan aikana startissa käytettiin kovempaakin tehoa. Nyt jalka riittää hyvin kompensoimaan potkurin erittäin voimakkaan kierron. Tätä helpottaa sivuperäsintrimmin aiempi asettaminen aivan äärilaitaan. On makuasia, nostetaanko kannus sauvasta työntämällä vai annetaanko sen nousta hetken starttikiidon jälkeen itsestään. Kone on hetkessä ilmassa, telinettä sisään, kiihdytys 170 mph nopeuteen, joka tuottaa parhaan nousukulman, ahtopaine vajaaseen viiteenkymmeneen tuumaan ja kierrokset 2750 rpm. Saavutettuamme sovitun risteilykorkeuden kone vaakalentoon ja ahtopaine noin kolmeenkymmeneen ja kierrokset 2350 ja seos takaisin auto lean asentoon. Öljyjen lämpöön ja jäähdytykseen liityvä järjestelmä säädetään automaatille, jolloin jäähdytys hoituu automaatin säätäessä kidusten asennon ulkoilman lämpötilan mukaan. Mustang on miellyttävä lennettävä normaaleilla nopeusalueilla. Erityispiirteenä kuitenkin on ohjaamisen lähes täydellinen riippuvuus trimmin käyttöön. Väärällä trimmiasetuksella Mustang on erittäin raskas varsinkin korkeusohjaimen suhteen, joten lennettäessä oikea käsi on sauvalla ja vasen säätää lentotilan muutosten mukaan trimmiä. Taitolennossa ja samoin ilmataistelussa konetta lennettiin ja lennetään siis kaikilla raajoilla. Taitolentoa ja muuten reipasta menoa Suunnistamme viereiselle parinkymmenen mailin päässä olevalle lentokentälle. Haen tuntumaa lentämällä s- kaartoja eri jyrkkyyksillä. Tervehdimme läheisen kentän pienimuotoista lentonäytöstä ajamalla maa-aseman yllytyksestä muutamia matalia ylilentoja hieman yli 300 mph tuntinopeudella ja tekemällä ylösvedon jälkeisessä nousussa vaakakierteen. Kone kääntyy pituusakselinsa suhteen tosi ripeästi, eikä ohjainvoimatkaan siivekkeiden osalta ole kovin suuret. Vaakakierteessä otetaan ensin nopeutta loivassa liussa 270 mph ja kevyellä mutta määrätietoisella vedolla nokkaa reilu 30 astetta horisontin yläpuolelle ja sitten sauvan viennillä kiertämään oikealla tai vasemmalle. Ensimmäiset pari aliarvioin siivekkeiden tehon ja keskeytin kierteen kymmenisen astetta liian aikaisin. Pari viimeistä meni jo kuta kuinkin kohdalleen. Reilun kolmenkymmenen asteen vedosta lähtevä vaakakierre ei juurikaan mene miinus G:n puolelle (ei negatiivista kiihtyvyyttä), millä säästetään varsinkin öljyjärjestelmää. Reilu kolmekymmentä astetta nokkaa ylös ja kiertämään Keithin uima-altaaseen tutustumassa 560 km/h nopeudella P-H ILMAILU 7
P51 D Mustang Red Nose Pierre Clostermann heinäkuussa 1945 hyvästeltyään Grand Charlesin Kirjoittaja hiukan iloisempana Silmukan aloitusnopeus on n. 300 mph ja +3,5 G:n vedolla. Nopeuden näyttäessä vetoa löysätessä laella minimissään 100mph, pitäisi jo horisontin tulla näkyviin. Juohea oikaisu vaakalentoon aloitetaan noin 200 mph nopeudella. Käväisemme vielä Keithin kotona tervehtimässä ja katsomassa uimaallasta. Nyt nopeus on jo reilusti yli 320 mph eli yli viisisataa kilometriä tunnissa. Tarkastellessa uima-allasta, autotalleja ja omakotitaloja suoraan sivulta, vaivaa mieltä hiukan, kuinka lähellä maata potkurinlavat kauhoo. Lentämisen vastuuntuntoa korostamaan täytyy mainita, että kyseisen asuinalueen pääkatu paljastuukin kiitoradaksi. Autojen lisäksi vilahtaa tallin edessä pari lentokonettakin, taisi yksi olla ainakin kaksimoottorinen Beechcraft Baron. Ylösveto ja vielä kerran ja kaunis vaakakierre nousun jälkeen. Saan houkuteltua vielä luvan nousta ylemmäs ja lennän kauniiden cumuluspilvien onkaloista, teen vielä yhden vaakakierteen. Kolme varttia on jo kulunut ja suunnistamme kentälle. Tarkistamme kentän ylilennolla ja liitymme oikeanpuoleisen laskukierroksen myötätuuliosaan. Polttoainetankin valitsin käännetään täydemmälle tankille, kidukset aukaistaan, sähköinen polttoainepumppu laitetaan päälle, polttoaineseos auto lean - eli automaatti laihennus- asentoon ja kierrokset 2700 kierrokseen minuutissa. Nopeuden alentuessa alle 170 mph laskuteline ulos. Kolme vihreää valoa syttyy näyttämään telineiden olevan alhaalla ja lukittuna. Suorakaiteen muotoisen laskukierroksen toisella legillä eli perusosalla otetaan laskulaippoja ulos 15 astetta ja tarkastetaan vielä laskuteline. Loppuosalle eli finaaliin kaarron jälkeen laipat laskuasentoon ja nopeus vähenee reiluun 120 mph loivennuksen alkaessa. Maakosketus tapahtuu n. 90 mph nopeudella lähes kolmelle pisteelle. Oikeaoppisesti kannuspyörä jää noin 20 cm pinnasta. Miellyttävästä käyttäytymisestään huolimatta P51D Mustang on tarkka ajettava esimerkiksi laskussa tapahtuneen pompun jälkeisessä tilanteessa. Tällöin kohtauskulma on suuri ja syntyy tarve tehon lisäykseen joko pehmentämään maakosketusta tai ylösvetoa varten. Tai toinen tilanne, jossa kone on jäänyt loivennuksen jälkeen korkealle ja kovalle kohtauskulmalle. Molemmissa tapauksissa on pyrittävä asteittain sekä laskemaan nokkaa että lisäämään tehoa koneen ohjattavuuden säilyttämiseksi. Jos tehoa kasvatetaan nopeasti potkurin erittäin voimakas vääntö ja kierto kääntää koneen selälleen, mikä ymmärrettävästi johtaa surulliseen tulokseen. Mustang ei tässä tapauksessa poikkea esimerkiksi Suomen toisen maailmansodan ykköshävittäjästä BF 109 G6 -koneesta eli kansanomaisemmin Mersusta tai muista toisen maailmansodan ensilinjan hävittäjistä. Vielä kerran matala ylilento Falcon Fieldin yli ja seuraavassa oikeanpuoleisen kierroksen kautta finaalissa jo loiventamassa P-H ILMAILU 8
P51 D Mustang Red Nose Toinen lento ja hyvästelyt Rullaamme seisontapaikalle ja suoritamme koneen sammuttamiseen liittyvät toimenpiteet. Hymyilevän ystävälliset kasvot tervehtivät jo siiveltä ja auttavat kuomun aukaisussa sekä kysyvät leveällä etelän murteella ensikuulumiset. Osaan sanoa hurmostilassa omaperäiset: It s a good plane to fly. Palaan pätkittäin todellisuuteen. Mieleeni nousee kuva Pierre Clostermannista ja Tempestistä hänen noustessaan Grand Charles- koneestaan hyvästelylennon muutaman hellästi tehdyn silmukan jälkeen heinäkuussa 1945. Omien sanojensa mukaan mekaanikot jäivät odottamaan nähdessään hänen itkusta vavahtelevat olkapäät. Koneen ja ihmisen välille oli kokemusten kautta muotoutunut ehkä monillekin vaikeasti käsitettävä suhde, joka pohjimmiltaan on jotain aivan muuta kuin hevosvoimien tuoma kompensaatio heikolle itsetunnolle. Sitä paitsi Clostermann, joka oli sivistynyt mies ja humanisti ja jota William Faulkner luonnehti aikojen parhaaksi sotakirjailijaksi, ei kärsinyt itsetunnon puutteesta. Nyt vaatimaton promilleosuus tästä suhteesta on koettu...unelma on täyttynyt, mikä osaltaan aiheuttaa hiukan tyhjän olon....on noustava ylös...riisun laskuvarjon. Laskeudun liukumäkeä Red Nosen siiven kiiltävää alumiini pintaa. Nousukaarrossa Falcon Fieldiltä P-H ILMAILU 9 Mustang- lentäjien ruuhkaa Red Nosen päällä; Joonas, Keith ja Risto Pienen tauon jälkeen seuraava hallitun mielenhäiriön mies nousee koneeseen. Samanlaisen käsikirjoituksen lennolla uima-altaita tarkasteltiin vielä hiukan matalammalta ja nopeudella, joka mittarinäyttönä vilahti tekemässämme videossa. Koska videon idea on toimia myös Dixie Wingin markkinointivälineenä youtubessa, se editoitiin lennonopettajamme Keithin pyynnöstä pois videon yksityisennakkonäytöksen perusteella. Hyvästelemme Dixie Wingin väen, saamme sylillisen tavaraa tuliaisiksi. Wing Leader, Col Jim Buckley allekirjoittaa viranomaisen ominaisuudessa koululennoistamme lentopäiväkirjan liitteet. Lufthansan A340 koneessa matkalla kohti Frankfurtia, unelman täyttymisen nöyryys tuntuu jo hiipuvan ja inhimillinen heikkous nostaa päätään. Mietiskelen, olisiko Moskovan MAKS-vierailun tutulla ulkoministeriön ihmisellä yhteystiedot silloin kättelemääni ilmavoimien kenraaliin. Voisikohan ilmailulukioiden yhteistyöverkoston käsitettä rumasti hyödyntäen avautua mahdollisuus mach 2 ylitykseen ja avaruuden rajoilla käymiseen? Lento Sukhoi Su-27UB Flanker C- koneella tyypillisesti reipashenkisen, slaavilaista elämänfilosofiaa vaalivan, viisikymppisen everstiluutnantin kanssa olisi hieno finaali. Sen jälkeen voisi siirtyä pelkän filosofian pariin. Kirjoittaja on myös Vääksyn Yhteiskoulun Ilmailuhistorian opettaja. Kyseessä ei ikävä kyllä ollut kunnan verorahoilla toteutettu opintomatka. No... tietysti välillisesti. www.youtube.com löytyy myös kahteen osaan pilkottu, paraativersion musiikit hissimuzakilla korvattu video hakusanalla P51 Mustang really low pass part1 (ja myös part2)
Ilmailulinjan joukkue rallilentokilpailussa Ihan lentäjän näköisiä nuoria lähdössä Rissalaan Teksti ja kuvat Heikki Leivo Selatessani Ilmailu-lehden numeroa 6/2010 en voi olla tuntematta pientä ylpeyttä: Päijät-Hämeen Ilmailuyhdistys esiintyi lehdessä komeasti edustavissa haalareissaan. Osallistuimme toukokuussa ralli- ja tarkkuuslennon harjoituskilpailuun Rissalassa ja myöhemmin elokuussa viralliseen SM-kilpailuun. Elokuun kilpailu sai valitettavasti vähemmän mediahuomiota, mutta oli merkittävä ylpeyden aihe sekin: rallilennon sarjaan osallistui peräti 19 ryhmää, ja edustimme urheasti kahdella miehistöllä paitsi Päijät-Hämeen Ilmailuyhdistystä ja Vääksyn Yhteiskoulua, myös koko ultrakevytilmailua. Nyt kun lentokausi on tältä kesältä ohi, lienee syytä palata ajassa kokonainen vuosi taaksepäin ja miettiä, miten kummassa tähän tilanteeseen päädyttiin. Tuumasta toimeen Tarkkuuslento on laji, jossa kilpaillaan lentämisen perustaidoista: lentosuunnitelman laatimisesta, lentosuunnistuksesta, havaintojen tekemisestä ja maaliinlaskusta. Lajissa kilpaillaan Varmaankin tahallisesti pussikaarrolla Rissalan finaaliin kahdessa sarjassa, joita kutsutaan tarkkuus- ja rallilennoksi. Tarkkuuslento on yksilösuoritus, ja rallilennossa kilpaillaan kahden hengen miehistöillä: toinen toimii pilottina toisen toimiessa suunnistajana ja tähystäjänä. Päijät-Hämeen Ilmailuyhdistyksen innostus tarkkuuslennosta sai alkunsa Ilmailu-lehden kesän 2009 tarkkuuslentokilpailua käsitelleestä artikkelista. Lehdessä ihmeteltiin, miksi ultrakevyet lentokoneet ovat perin harvinainen näky tarkkuuslentokilpailuissa: kyseisenä vuonna kilpailuun osallistui vain yksi Eurostar, samanlainen ultrakevyt kuin meidänkin koneemme. Luettuani artikkelin ajattelin, että lehden myötä seuraaviin kilpailuihin osallistuu varmaan useampikin ultrakevyt. Jos joku muukin on osallistunut Eurostarilla, Kuumeista valmistautumista ennen kilpailulentoa P-H ILMAILU 10
Ilmailulinjan joukkue rallilentokilpailussa Ilmailulinjalaisten eli Phililäisten Mikon ja Samulin keskittyneeltä näyttävät ilmeet maaliinlaskussa miksei se onnistuisi meiltäkin? Ehdotin kerhoillassa, että osallistuminen tämänkaltaisiin kilpailuihin voisi olla hyvä ja mielenkiintoinen tapa edustaa Päijät-Hämeen Ilmailuyhdistystä. Ehdotus otettiinkin innolla vastaan, ja aloimme ottaa tarkemmin selvää, mistä lajissa tarkalleen ottaen on kyse. Lajin sisältö alkoi vähitellen selviämään, kun kerhon aktiivisimpiin lentäjiin lukeutuvat Mikko Autio ja Samuli Heikinheimo etsivät käsiinsä tarkkuuslentokilpailujen säännöt. Harjoittelu ja harjoituskilpailu Kun lajin luonne alkoi avautua, Mikko ja Samuli ilmoittautuivat rohkeasti Toukokuussa Rissalassa pidettäviin rallilennon harjoituskilpailuihin. Koska meillä oli käytettävissä vain yksi lentokone eikä minulle ollut vielä tiedossa suunnistajaa, ajattelin aluksi, että lähden mukaan kilpailuun lähinnä avustamaan Mikkoa ja Samulia. Samalla voisin itsekin tutustua, miten kilpailu etenee. Toisin kuitenkin kävi! Kilpailun järjestäjän, Kuopion Lentäjien puheenjohtaja Marko Turunen kertoi, että kilpailussa samalla lentokoneella voi aivan mainiosti lentää kaksikin miehistöä, ja kyllä minulle jostain yksi vapaaehtoinen tähystäjä löydetään. Eipä aikaakaan kun Marko soitti löytäneensä sopivan tähystäjän: heidän kerhossaan vaikuttava valokuvaaja Mikko Maliniemi oli lupautunut osallistumaan kilpailuun tähystäjänäni. Ymmärsin asian niin, että Mikko oli kirjoittamassa kilpailusta artikkelia Ilmailu-lehteen, ja saisi näin artikkeliinsa hyvää valokuvamateriaalia. Tarjous kuulosti niin hyvältä, ettei siitä voinut kieltäytyä. Tekemäni tulkinta osoittautui tosin myöhemmin jossain määrin virheelliseksi kannattaa lukea Mikon loistava artikkeli Ilmailu-lehdestä 6/2010, niin tapahtumiin saa toisen näkökulman! Ennen harjoituskilpailua meidän piti luonnollisesti tutustua lajiin käytännössä. Saimme hyvän pohjustuksen lajiin, kun paikallinen alan konkari Aki Suokas antoi meille mainion starttipaketin, johon kuului kolme valmista kilpailutehtävää karttoineen ja valokuvineen. Harjoittelimme yhdessä Akin antamilla harjoitustehtävillä ja keksimällä itse omia harjoituksia. Hyvää opastusta saimme myös tarkkuuslennon ilmavoimien huippumieheltä, Rami Lindströmiltä. Lisäksi päälennonopettajamme Risto Pykälä antoi meille muutamia käytännön vinkkejä maaliinlaskukilpailua var- www.ilmaripoyhonen.fi Kaikki vihreähaalariset eivät ole meikäläisiä eli Ilmavoimat briefingissä P-H ILMAILU 11
Ilmailulinjan joukkue rallilentokilpailussa Samuli Heikinheimo keskittyneenä kilpalennolla, kauneusvirheenä väärä pukeutumiskoodi ten, joten meillä oli varsin hyvät lähtökohdat harjoituskilpailua varten. Harjoituskilpailu Tarkkuus- ja rallilennon harjoituskilpailu järjestettiin 23.5.2010 Rissalassa. Kilpailu alkoi alkubriefingillä, jossa käytiin läpi päivän ohjelma. Samalla valkeni, että tarkkuus- ja rallilentoon osallistuvat kilpailijat ovat kaikkea muuta kuin ryppyotsaista porukkaa: ilmapiiri osoittautui heti erittäin positiivisesti, ja meidät keltanokat otettiin todella hyvin vastaan. Ennen kilpailun alkamista saimme muilta kilpailijoilta hyviä neuvoja ja vinkkejä, joita tuskin olisimme keksineet omin avuin. Erityisesti jäi mieleen Malmin lennonjohtajana toimivan Petri Hiltusen seikkaperäiset ohjeet ja mielenkiintoiset niksit. Varsinainen kilpailu alkoi lentosuunnitelman laatimisella. Tehtävänämme oli kopioida karttoihimme kilpareitti master-kartasta, jonka jälkeen meillä oli 30 minuuttia aikaa laskea reitillä tarvittava lentosuunnitelma kellonaikoineen ja tuulikorjauksineen. Lentosuunnitelman laatimisessa ei saanut käyttää sähköisiä apuvälineitä, ja kaikki laskelmat piti tehdä käsin käyttäen apuna vain lentäjän perustyökaluja eli plotteria ja kakkaraa. Lentosuunnitelman laatiminen oli ehdottomasti kilpailun helpoin osuus, joskin ensikertalaisena aikaraja tuntui tiukalta. Palautettuamme lentosuunnitelman meillä oli onneksi vielä hyvin aikaa tehdä karttoihimme kaikki tarvittavat merkinnät. Samalla yritimme parhaamme mukaan tutustua tehtävässä annettuihin valokuviin, jotka meidän oli tarkoitus löytää lennon aikana maastosta. Lentosuunnitelman laatimisen P-H ILMAILU 12 jälkeen oli itse lentosuorituksen vuoro. Ilmassa lajin todellinen luonne alkoi oitis paljastua: suunnistus vieraassa ympäristössä oli sangen haasteellista, ja kun samalla piti pyrkiä pysymään reitillä sekunnilleen oikeassa aikataulussa, itse lentäminen vei käytännössä kaiken keskittymiskyvyn. Lentämisen lisäksi olisi vielä pitänyt ehtiä katselemaan maisemia ja tunnistamaan maastosta valokuvien kohteet. Ainakin omasta mielestäni se tuntui miltei ylivoimaisen vaikealta onnistuin sentään tunnistamaan tuurilla muutaman kohteen, kun satuin katsomaan oikeaan aikaan ulos ikkunasta. Suunnistajanani toiminut valokuvaaja Mikko Maliniemi osoittautui heti loistavaksi miehistön jäseneksi, ja yhteistyömme lennolla sujui mainiosti. Ensikertalaiseksi lentomme onnistui mielestäni varsin hyvin, pysyimme varsin hyvin reitillä ja aikataulussa, emmekä eksyneet kertaakaan. Kilpailun lopuksi vuorossa oli maaliinlaskukilpailu, jossa tehtävänämme oli suorittaa 3 erilaista laskua kiitotiehen maalatulle maaliinlaskusaralle: normaali moottorilasku, simuloitu pakkolasku ja simuloitu pakkolasku ilman laskusiivekkeiden käyttöä. Maaliinlaskut osoittautuivat sangen haasteellisiksi, eivätkä ne sujuneet erityisen mallikkaasti. Suurimpana vaikeutena oli mittasuhteiden hahmottaminen: Rissalan kenttä on mitoitettu matkustajalentokoneille, ja kiitotie on valtava verrattuna siihen, mihin olemme tottuneet Vesivehmaalla. Laskut jäivät helposti vajaaksi, kun käytettävissä ei ollut tuttuja kiintopisteitä. SM-kilpailu 6.8.2010 Harjoituskilpailun jälkeen meillä oli tavoitteena harjoitella runsaasti tulevaa tarkkuus- ja rallilennon SM-kilpailua varten. Valitettavasti meillä oli epäonnea matkassa, eikä oma lentokoneemme ollut käytännössä koko kesänä käytettävissämme meistä riippumattomista syistä. Saimme kuitenkin onneksi lainaan toisen Eurostarin KILA Ry:ltä, joten osallistuimme kilpailuun kahden miehistön voimin. Samuli Heikinheimon suunnistajana toimi Into Laitinen ja minun parinani toimi Mikko Autio. Kilpailu sujui pääpiirteissään samoin kuin harjoituskilpailukin, mutta kentällä oli aivan toisenlainen meininki: rallilennon kilpailuun osallistui peräti 19 miehistöä, ja koneita oli uljas rivistö. Ilmailulinjalaisten lentotoiminnan mentori Heikki Leivo voi silti olla erittäin tyytyväinen
VÄÄKSYN TILITOIMISTO OY Rusthollintie 1 17200 Vääksy Puh. 03 766 1989, 03 766 0998, Fax. 03 766 0989 LUKKOPALVELUT MYÖS LENTOÄSSILLE! ALEKSANTERINKATU 3 LAHTI KESKUSKATU 9, HOLLOLA Vanhojen huonekalujen ja esineiden entisöintiä Kuljetusliike Pekka Väinölä Oy Vesimäentie 6 15860 Hollola 03-876 771 Juhani Salojärvi, puh. 040 532 9893 Kellosalmentie 11, Padasjoki juhani@wanhakaappi.fi pekka.vainola@kuljetusliike-vainola.fi Kaivinkone ja purkutyöt tehokkaasti ja edullisesti! Saulin Sekatyö 050-9105005 www.saulinsekatyo.com Kilpailun lopputuloksissa päädyimme lopulta sijoille 16 ja 19, joten taidoissa on vielä aika paljon hiottavaa. Kilpailu oli kuitenkin hyvin rohkaiseva kokemus: rallilento sopii erittäin hyvin myös ultrakevyelle lentokoneelle, ja ilmapiiri lajin keskuudessa on erittäin positiivinen: mukaan sopii mainiosti myös vähemmällä kokemuksella. Tähänastisen kokemuksen perusteella tarkkuuslento on osoittautunut erittäin mielenkiintoiseksi ja palkitsevaksi lajiksi, jossa riittää varmasti haastetta pitkäksi aikaa. Ennen kaikkea tarkkuuslento on harrastus, joka on omiaan kehittämään paitsi lentotaitoa, myös muita tärkeitä ominaisuuksia, kuten tarkkuutta, keskittymiskykyä, havaitsemista ja ohjaamoyhteistyötä. Seuraaviin harjoituskisoihin ja kesän tosikoitokseen toivomme saavamme mukaan lisää innokkaita yhdistyksen jäseniä tutustumaan tarkkuuslennon mielenkiintoiseen maailmaan! Oilon Oy Lahti www.oilon.com P-H ILMAILU 13
Vääksyn Yhteiskoulun Ilmailulinjalla opitaan tietoa soveltamalla Teksti ja kuvat: Risto Pykälä Jos Vääksyn Yhteiskoulun Ilmailulinjan konseptin eri osioita tulisi laittaa tärkeysjärjestykseen, olisi tärkein niistä hyvän lukion kokonaismenestyksen turvaaminen opiskelijalle. Ilmailuun suoraan kytkeytyvät osiot tekevät tietenkin opintolinjasta ulkoisesti ilmailulinjan. Niiden merkitys voi kuitenkin aktivoitua vasta opiskelijan päästyä ilmailun ammatilliseen koulutukseen. Tähän asti ilmailuosioiden tehtävänä on ennen kaikkea motivoida opiskelijaa lukio-opintoihin kokonaisuutena Ilmailu- oppiaineen kurssien kokonaismäärä nousi 2010 syksyllä kuuteentoista. Lennonopettajien vetämiä perus-, syventäviä sekä omakustanteisia kursseja on kahdeksan ja lukion normaalien opettajien vetämiä, aineenopetuksen soveltavia kursseja samoin kahdeksan. Lennonopettajien vetämillä lukion kursseilla kaksi ensimmäistä kurssia ovat noin 76 oppitunnin laajuinen ilmailun perusteoriaa avaava kokonaisuus. Kolme seuraavaa syventävää kurssia perehdyttävät 114 oppitunnin laajuudella ammatillisessa koulutuksessa ja ammatissa vastaan tuleviin lento- ja lennonjohtomenetelmiin (hiukan oudon tuntuiset tuntiluvut selittyvät nykyisillä 75 minuutin oppimisrupeamilla, jotka artikkelissa on muutettu ennenvanhaisiksi 45 minuutin oppitunneiksi). Näiden kurssien tarkoitus on luoda opiskelijalle vahva mielikuva ilmailun ammatillisesta koulutuksesta ja työskentelystä ilmailun ammateissa. Samoin perehdytetään ilmailun ammatillisen koulutuksen eri vaihtoehtoihin ja hakuprosesseihin luentomuotoisesti sekä vierailuin. Kurssien rakenne perustuu paljolti tiedon soveltamisen kautta oppimiseen. Tavallaan lennetään ensin virtuaalilupakirjaa, jonka jälkeen siirrytään virtuaaliseen ammatilliseen ilmailukoulutukseen ja P-H ILMAILU 14 Arc- kuviolta ILS -lähestymiseen EFHA lopuksi ammattiin. Vaikka tässä virtuaalisessa ilmailukoulutuksessa kiinnitetäänkin huomio mahdollisimman oikeisiin metodeihin ja teoriatietoihin, on perimmäinen tarkoitus tuoda opiskelijalle esille, minkälaisia valmiuksia ja asenteita koulutus ja työ tulee edellyttämään. Vaikka keskeyttämisprosentti on erittäin pieni, on ne muutamat tulleet vaiheessa, jossa esimerkiksi lennetään mittaria ja harjoitellaan varsin vaativiakin eri lähestymismenetelmiä. Opiskelija on yksinkertaisesti huomannut ettei tämä syystä tai toisesta ole se mielikuvana ollut ilmailun ammatti. Into lentämään on voimakas Ilmailulinjan kahdessa luokassa kehitetään koko ajan realistista, sisäisessä verkossa toimivaa ilmatilaa Opettaja Rantasalon auktoriteetti hieman kateissa keskeisenä tiedon soveltamisen menetelmänä. Syventävien opintojen erityiskäyttöön tarkoitettu pitkän kokeiluvaiheen jälkeen valmistuva kolmen pilotin ohjaamosimulaattori tulee palvelemaan nimenomaan lukion kursseina tapahtuvan lennonopetuksen perus- ja jatkokoulutusta. Simulaatiomenetelmiä tullaan käyttämään yhä enemmän myös lupakirjaan tähtäävien lento-osien tehokkaana tukena. Virtuaalista lentämistä käytetään sekä eri lentokoulutusvaiheitten kertaamiseen että uusien toimintojen harjoitusvälineenä olennaisena osana lupakirjakoulutusta. Virtuaalisessa ilmatilassa voidaan tehokkaasti harjoittaa radioliikennettä, lentosuunnistusta ja lentämistä valvotussa ilmatilassa. Kiinteä yhteys lentokoulutukseen toimii esimerkiksi siten, että kaikki matkalennot suunnitellaan yksityiskohtaisesti säätietojen hankkimisesta lähtien ja lennetään
Vääksyn Yhteiskoulun ilmailulinja www.sysma.fi Maaseudun mallia maailmalle - Yksi Sysmä! YKSI SYSMÄ tehdyn lentosuunnitelman mukaisesti virtuaalisessa ilmatilassa. Lupakirjakoulutuksen lento-osat ja niitä tukevat täydentävät teoriat simulaatioharjoituksineen muodostavat uuden opetussuunnitelman mukaisesti kolmen kurssin eli 114 oppitunnin kokonaisuuden. Lento-osista voi valita harkinnan mukaan kevyen UPL (Ultra Pilot License) tai hiukan raskaamman PPL (Privat Pilot License) vaihtoehdon. Kumpikin on laajuudeltaan kaksi lukion kurssia. PPL(A):n ilmailuhallinnon edellyttämää laajempaa teoriaosuutta täydennetään vielä erillisellä workshop- opiskelulla. Yksinlentovaiheeseen rajattu tutustumiskurssi muodostaa myös teoriaharjoituksineen kurssikokonaisuuden. Näiden omakustanteisten kurssien osalta opiskelijalle tuodaan selkeästi esille niiden varsin marginaalinen merkitys hakuprosesseissa. Tästä huolimatta into lentämään on voimakas. Tällä hetkellä noin puolet valitsee kurssikokonaisuudet lento-osista. Opiskelijan päästyä ammatilliseen koulutukseen voi myös lento-osilla olla myönteinen vaikutus niin lentäjän kuin lennonvarmistusalan koulutuksessa. Onhan lento-osat pyritty modifioimaan ammatillista koulutusta tukeviksi. Yleisemmin ajatellen hyvät perustiedot tulevasta opiskeltavasta alueesta vapauttavat potentiaalia syvempään ymmärtämiseen eli tasokkaampaan oppimiseen. Tähän olennaisesti liittyen on ilmailulinjan kehitystyössä kiinnitetty erityishuomio siihen, että ammatilliseen ydinosaamiseen liittyvät pienetkin asiat käsitellään ammatillisen koulutuksen näkökulmasta oikein. Tässä tieto-taito vuoropuhelu ammatillisen sektorin kanssa on tärkeää. Lukion kokonaismenestys keskeisin tavoite Lukion omien aineenopettajien voimin toteutetaan soveltavia Ilmailu- oppiaineen kursseja. Näillä kursseilla luodaan perustaa ammatillisen koulutuksen sisältöjen ymmärtämiselle sekä tuetaan ammateissa edellytettäviä valmiuksia ja ominaisuuksia. Mikko Autio ja Samuli Heikinheimo koulutusputken harjoituksessa Näiden kurssien avulla rakennetaan myös motiivia ja perustaa ehkä keskeisimmälle tavoitteelle eli lukion hyvälle kokonaismenestykselle. Ilmailu- oppiaineen soveltavia kursseja on matematiikassa, englannin kielessä, fysiikassa, psykologiassa, maantiedossa, historiassa ja liikunnassa. Lisäksi valittavana on ilmailulinjan tiedotukseen valmentava äidinkielen, kuvataiteen ja tietotekniikan yhteinen kurssikokonaisuus. Aineenopetuksen soveltavien kurssien opetussuunnitelmat on suunniteltu kiinteässä yhteistyössä ilmailun opettajien kanssa. Koulutusputki lennonopettajaresurssia takaamaan PHIL ry:n yhteistyötahon, Blue Skies Aviation Oy:n kiinnittymisen myötä ilmailulinja vahvistaa olennaisesti siltaa ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen välille. Kiinnittymisellä saadaan myös useampi opettaja lennonopettajakoulutusta edellyttävien kurssien opettajaryhmään. Näin turvataan näiden kurssien opetuksen ja kehitystyön jatkuvuutta sekä kurssien tarkoituksenmukaista sijoittamista lukujärjestykseen. Vaikka ilmailulinjan päätähtäin on asetettu liikennelentäjän, lennonjohtajan ja sotilaslentäjän ammatilliseen koulutukseen, on aivan selvää, ettei tämä haave syystä tai toisesta toteudu kaikkien osalta. Harrastelentämisen alue on näin aina varteenotettavana vaihtoehtona myös ammatillisessa mielessä. Osin tähän liittyen on lukion kursseina lupakirjan lentäneille rakennettu koulutusputki suoraan UL- lennonopettajaksi. Koulutusputki tarkoittaa lupakirjan suorittamisen jälkeistä koulutuksella tuettua lentämistä tiiviillä aikataululla. Käytännössä opettajaksi valmistuu kahden vuoden minimiajassa. Opiskelija ehtii siis parhaimmillaan lukioaikanaan valmistua lennonopettajaksi. Tiiviistä lentämisestä ja nuoresta iästä huolimatta voisi järjestelmän kuvitella tuottavan ihan mallikasta ainesta Suomen Urheiluilmailuopiston opettajakoulutukseen. Keväällä 2011 tarjotaan ensimmäisiä kandidaatteja opettajakursseille. Koulutusputken avulla ilmailulinja ja Phil saavat tulevaisuudessa taattua lennonopettajaresurssinsa. Erityisen merkittävää ilmailulinjakonseptia ajatellen on se, että lennonopettajat ovat jatkuvan koulutuksen tuloksena kasvaneet oikeisiin metodeihin ja ennen kaikkea asenteisiin. Koulutettavinahan on pääsääntöisesti ilmailulinjalla opiskelevia nuoria. Ja vaikka haave ilmailun ammatillisesta koulutuksesta toteutuukin, tarjoaa harrastelentäminen luonnollisesti upean vapaa-ajan harrasteen, jonka eri lajeissa voi edetä kilpailutasolle. Ilmailulinjalla tuetaankin voimakkaasti ilmailun eri harrastelajeihin tutustumista. Viime keväänä käynnistyi tarkkuuslennon projekti. Tavoitteena oli osallis- P-H ILMAILU 15
Vääksyn Yhteiskoulun Ilmailulinja Philin Eurostar hallissa Pirkkalassa amputoituna siipitarkastuksen jälkeen. tuminen vuoden 2010 tarkkuuslennon SM-kisoihin. Rissalassa pidettyjen harjoituskilpailujen nostattaman innon myötä näin myös tapahtui. Valmistautumista vaikeutti ja osallistumista uhkasi Eurostar- koneisiin kohdistunut siipiongelma. Käytännössä ongelma sivujuonteineen tuhosi koko kesän lentämisen ja aiheutti kohtuuttomia taloudellisia tappiota. Ongelma kertoi yleishyödyllisen kouluttajan erittäin huonosta asemasta tällaisissa tapauksissa. Tarkkuuslentämisen ohella purjelento on tarkoitus kytkeä olennaiseksi jatkokoulutuksen osaksi. Tässä yhteistyötahona on korkeatasoisesta purjelennosta, jämäkästä koulutuksesta tunnettu Kouvolan Seudun Ilmailuyhdistys. Koulutus tapahtuu Selänpäässä. Viime kesänä valmistui jo ensimmäiset lupakirjat. Kehitystyön turvaaminen ja tiedotus Asikkalan kunnassa ilmailulinjan merkitystä pidetään keskeisenä niin koko kunnalle ja sivistystoimelle kuin kunnan imagollekin. AIRekry- projektiin perustettiin edelleen toimiva, keskeisistä päättäjistä ja ilmailulinjan toimijoista muodostuva kehittämisen ohjausryhmä. Ryhmän sisältä, koulun ja Philin edustajista muodostettiin käytännön kehitystyöstä vastaava operatiivinen ryhmä. Kehitystyön turvaamiseksi kunta on myöntänyt projektin jälkeen erillisen kehitysresurssin mahdollistamaan kehitystyöstä vastaavan henkilön päätoimisuuden. Tällä hetkellä ilmailulinjan toiminnan turvaamiseksi kaavaillaan kolmen koulun oman opettajan muodostamaa ydinryhmää. Ryhmä tulisi koulutuksen myötä vastaamaan erityisesti ilmailulinjan kehitystyön koordinoinnista kokonaisuutena. Kaavaillulla ryhmällä Asikkala on jo tällä hetkellä keskeinen toimenkuva aineenopetuksen soveltavissa ilmailun kursseissa. Koulutuksesta tulee vastaamaan kehittämisestä ja lentokoulutuksesta nyt vastaavat tahot. Pidemmällä tähtäimellä on tavoitteena saada em. ryhmästä vähintään yksi henkilö myös lennonopettajakoulutukseen. Ryhmän ehkä tärkein tehtävä on koko lukion opettajakunnan sitoutumisen vaaliminen. Ilmailulinja voi toimia korkeatasoisesti vain yhteisössä, joka uskoo ideaan ja seisoo sen takana. Tiedotuksessa ja markkinoinnissa perille meno muodostaa ikuisen taistelukentän. Hienoillakaan websivuilla tai nettilehdillä ei ole merkitystä, jos ne eivät löydä oikeaa kohderyhmää. Toimivien tiedotusalustojen rakentaminen Facebookeineen, twittereineen, keskustelufoorumeineen on vaativaa. Tässä kamppailussa nuorten lukiolaisten osuus on erittäin olennainen. Ilmailulinjalla on suunniteltu myös erityiskurssit opiskelijoille, jotka ovat kiinnostuneita tiedotuksen ja markkinoinnin problematiikasta. Philin asema lukio-opetuksen tuottajana säilyy ilmailulinjakonseptissa vahvana, vaikka kehitysvastuuta ja tiettyjä kurssikokonaisuuksia pyritäänkin siirtämään lukion omista opettajista muodostuvan ydinryhmän harteille. Philin näkökulmasta on tärkeää, että se pystyy keskittymään yhä enemmän sen ydinosaamiseen eli ilmailulinjan kursseina tapahtuvaan lentokoulutukseen ja ilmailun eri lajien harrastusedellytyksien parantamiseen osana ilmailulinjakokonaisuutta. Käytännön etu kasvavassa lukion omien opettajien opetusalueessa on esimerkiksi se, että tunnit voidaan sijoittaa tulevaisuudessa vapaammin lukujärjestyksen prime time paikoille. Joka tapauksessa ilmailun tieto-taito alueella on perusvaatimuksena Philin ja sen yhteistyötahojen asiantuntemus ja käytännön kiinteä yhteistyö. Kaivinkone Urakointi Hannu Savola Kettulantie 412 17430 Kurhila koneenhenki@gmail.com mahdollisuuksia Päijänteen rannalla www.asikkala.fi P-H ILMAILU 16
Purjelennon SM-kilpailut 2010 Räyskälä 6.6. 12.6. Teksti: Aleksi Viitala Kuva: Jarmo Raikamaa Padasjoen Lentokerhon järjestämät purjelennon suomenmestaruuskilpailut lennettiin tänä vuonna Räyskälän Lentokeskuksessa. Pohjoismaiden vilkkain lentokeskus tarjosi jälleen loistavat puitteet kilpailuille niin lentäjien kuin organisaationkin kannalta. Kilpailuviikon sää osoittautui odotettua paremmaksi ja kokoon saatiin viisi kisapäivää seitsemästä. Suomenmestaruudesta taistelemassa oli mukana 38 lentäjää, luokkia ollessa kolme: 15 m, 18 m ja vakioluokka. Tositoimiin päästiin ensimmäisestä päivästä lähtien. Aamun briefingissä kaikille kolmelle luokalle jaettiin itään suuntautuva tehtävä. Vakioluokan reitti käännepisteineen oli Räyskälä Hollola Selänpää Porras Räyskälä. Pituutta tehtävällä oli 320 kilometriä. 15 m ja 18 m luokat saivat 349,8 kilometrisen tehtävän käännepisteiden ollessa Räyskälä Jaala Humppila Räyskälä. Hinaukset alkoivat 12.10 vakioluokan lähtiessä taivaalle ensimmäisenä. Sää tarjosi reitillä haasteita pakottaen muutaman kilpailijan laskeutumaan maastoon. Päivävoittajat luokittain: vakioluokassa Markku Kuusisto Porin Ilmailukerhosta, 15 m luokassa Hannu Nurmiranta Karhulan Ilmailukerhosta ja 18 m luokassa Martti Sucksdorff Helsingin Ilmailukerhosta. Toisen kilpailupäivän tehtävät olivat pituuksiltaan lähes samat kuin ensimmäisenä päivänä. Vakioluokka sai tehtäväkseen 328,9 kilometrin pituisen monikulmion viidellä pisteellä, reitin käännepisteineen ollessa Räyskälä Hämeenkoski Forssa Punkalaidun Tervakoski Lietsa Räyskälä. 15 m ja 18 m luokat saivat identtisen tehtävän kuten eilen. Reittinä oli Räyskälä Hollola Padasjoki Somero Urjala Räyskälä, pituutta tehtävälle kertyi 342,8 kilometriä. Eroa ensimmäiseen päivään oli sää, joka osoittautui varsin hyväksi kilpapurjelennon kannalta. Hyvä lentosää näkyi kilpailijoiden keskinopeuksissa, lähes kaikkien rikkoessa 100 km/h keskinopeuden. Päivävoittajat luokittain: vakioluokassa Kaj Westerbacka Nuorisoilmailijoista, 15 m luokassa Harri Hirvola Hämeenlinnan Ilmailukerhosta ja 18 m luokassa Martti Koivula Hämeenlinnan Ilmailukerhosta. Toisen kilpailupäivän nopeustehtävän vastapainoksi kolmannen päivän tehtävät olivat kilpailun toistaiseksi pisimmät sään tarjotessa oman haasteensa. Vakioluokka tehtävä oli pituudeltaan 341,9 kilometriä, reitin ollessa Räyskälä Vesivehmaa Padasjoki Turenki Urjala Loimaa Räyskälä. 15 m ja 18 m luokat saivat pituudeltaan 369,3 kilometrisen monikulmion, käännepisteiden ollessa Räyskälä Syrjäntaka Selänpää Vesivehmaa Forssa Räyskälä. Vakioluokan koneille sääolot osoittautuivat erityisen haastaviksi, sillä kolmasosa koneista joutui tekemään maastolaskun. Kolmannen kilpailupäivän voiton avaimiksi osoittautui säätuntemus ja kokemus. Päivävoittajat luokittain: vakioluokassa Timo Saarnimo Espoon Ilmailukerhosta, 15 m luokassa Tapio Tourula Helsingin Ilmailukerhosta ja 18 m luokassa Antti Lehto Hämeenlinnan Ilmailukerhosta. Neljännen kilpailupäivän sää vaikutti samankaltaiselta kuin edeltäneenä päivänä, mikä vaikutti tehtävien pituuksiin. Vakioluokan tehtävä oli 310,0 kilometrinen, reitin ollessa Topeno Syrjäntaka Humppila Lauttakylä Kiikala Räyskälä. 15 m ja 18 m luokat saivat tehtäväkseen 341,3 kilometrisen monikulmion reittinään Lietsa Nastola Humppila Kiikala Räyskälä. Aamulla heikolta vaikuttanut sää parani päivää kohden. Verrattain lyhyet tehtävät yhdessä erinomaiseen lentosäähän näkyi keskinopeuksissa; kaikissa luokissa ylitettiin kirkkaasti 120 km/h keskinopeus. Päivävoittajat luokittain: vakioluokassa Aku Jaakkola Hämeenlinnan Ilmailukerhosta, 15 m luokassa Tapio Tourula Helsingin Ilmailukerhosta, 18 m luokassa Olli Teronen Hämeenlinnan Ilmailukerhosta. Viides kilpailupäivä valkeni lupaavana, joten tehtävät mitoitettiin viikon pisimmiksi. Vakioluokka sai tehtäväkseen monikulmion pituudeltaan 406,0 kilometriä, reitin ollessa Topeno Hämeenlinna Mankala Punkalaidun Kiikala Räyskälä. 15 m ja 18 m luokkien reitiksi määriteltiin Lietsa Syrjäntaka Nastola Tervakoski Eura Kiikala Räyskälä, pituuden ollessa 468,7 kilometriä. Päivä ei tarjonnut suurempia yllätyksiä, vaan pilotit lensivät reitin rutiinilla läpi. Päivävoittajat luokittain: vakioluokassa Markku Kuusisto Porin Ilmailukerhosta, Harri Hirvola Hämeenlinnan Ilmailukerhosta ja 18 m luokassa Martti Koivula Hämeenlinnan Ilmailukerhosta. Kuudennen kilpailupäivän aamu näytti paremmalta mitä säätiedotus lupasi, joten lentotehtävät laadittiin. Pian kävi kuitenkin selväksi, ettei sää sallisi purjelentoa. Näin ollen kello 10 pidetyssä briefingissä ei tehtävää annettu. 10.45 olleessa toisessa briefingissä tilanne varmistui. Perjantaina palkittiin muitakin kuin päivävoittajia: kello 13.00 pidetyssä tiedotustilaisuudessa Räyskälä säätiön toiminnanjohtaja Mari Heikkilä kertoi Tasavallan Presidentin myöntäneen lentokapteenin arvonimen organisaation hinauslentäjänä toimineelle Reijo Tikli Mäkeläiselle. Kilpailujen päätöspäivä valkeni harmaana ja kaikille oli selvää ettei tänään lennettäisi. Kello 10.00 pidetyssä briefingissä asia varmistui. Seuraavan ohjelmassa oli ykköshallissa pidetty palkintojenjakotilaisuus kello 17.00. Suomen ilmailuliitto jakoi SM mitalit voittajille, minkä jälkeen organisaatio palkitsi jokaisen luokan kuusi parasta. P-H ILMAILU 17
Taitolentoa Helsinki-Malmilla AS202 Bravolla Kirjoittaja kirjoitti ylioppilaaksi Vääksyn Yhteiskoulun Ilmailulinjalta keväällä 2010 ja on koulutusputkessa ilmailulinjan lennonopettajaksi Teksti ja kuvat: Mikko Autio Sveitsiläisessä kolmepaikkaisessa, taitolentokelpoisessa koulukoneessa AS 2020 Bravossa on 180 hevosvoimaa ja G-rajat +6G ja -3G Kilpataitolentoa lennetään moottori- ja purjekoneilla ennalta määrätyssä ilmatilassa (ns. boksissa), jonka vaakasivujen mitta on 1000metriä, yläraja noin 1000m (n. 3000ft). Alaraja vaihtelee kilpailuluokasta riippuen 100sta metristä 450metriin. Taitolennossa suorituksen arvostelu perustuu liikkeiden puhtauteen ja jatkuvuuteen. Kilpailun tuomaristo arvostelee suorituksen maasta katsottuna ja vähentää pisteitä kulmavirheistä, epäsäännöllisen ympyrän kaarista ja liikkeiden epäkeskeisista sijoituksista linjoille jne. Taitolentoliikkeitä on useita tuhansia ja jokaisella liikkeelle / liikesarjalla on kriteerien mukaan määritetty vaikeuskerroin. Tuomariston pisteet kertomalla vaikeuskertoimella saadaan suorituspisteet. Taitolentoon vaaditaan taitolentokelpoinen lentokone. Lentokoneelle asetettuihin vaatimuksiin, kuuluvat koneen tavallista suurempi lujuus, ohjattavuus sekä moottorin käyminen selkälentoa lennettäessä. AS202 Bravo P-H ILMAILU 18 Bravo on Sveitsiläinen taitolentokelpoinen kolmepaikkainen peruskoulukone, jota käytetään sotilas- ja siviilikäytössä ympäri maailman. Bravossa on 180 hevosvoiman Lycoming- bokserimoottori, jossa taitolentoon soveltuva öljyjärjestelmä. Koneen maksimilentoonlähtöpaino on 1080kg ja koneessa on vakiokierrospotkuri. G-rajat koneella ovat +6.0G- -3.0G. Kone on rungoltaan lyhyt ja lentoonlähdössä sen huomaa, kone vaatii huomattavasti jalkaa, jotta nokkapyörä pysyy kiitoradan keskiviivalla. Siivekepoikkeutukset ja peräsimen liikeradat ovat pienet, mutta todella herkät ohjaamiseen. Briefing Kyseessä on päivän ensimmäinen lento. Tarkastamme koneen (OH- NTJ) ulkopuolisesti lentokäsikirjan + checklistin mukaisesti ennen koneeseen menoa ja varmistumme polttoaineen määrän olevan sopiva lennolle. Moottori alkaa yskiä liikkeitä tehtäessä mikäli polttoainetta on liian vähän. Liika polttoaine on haitaksi koneen liikehtimiselle. Puhelin soitto EFES:iin(aluelennonjohtoon), josta saamme Superilta luvan suorittaa lennon kentän päällä ylärajana 4000ft. Helsinki-Vantaan käytössä oleva kiitotie vaikuttaa lentopaikkaan, saako selvityksen kentän päälle vai täytyykö lentää DEGER ulos ja ennalta määrättyyn boksiin Porvoon suuntaan. Puhelin soiton jälkeen lentohaalari päälle pelastusvarjopakkaus selkään ja koneeseen. Lensimme kaksi noin puolen tunnin lentoa, jolla ensimmäisellä saimme selvityksen kentän päälle, toisella lennolle saimme selvityksen boksiin. Tarkistuksia ja selvityksiä Ennen moottorin käynnistystä kertaamme hätätilanne toimenpiteet niin maassa, kuin lennolla. Moottori käyntiin ja yhteys Malmin rullaukseen, jolle ilmoitamme lentosuunnitelman, sekä kyseessä olevan ennalta sovittu taitokoulutuslento aluelennonjohdon kanssa. Malmin rullauksen taajuudelta saamme selvityksen kentän päälle 4000ft tai alle minimi 2000jalkaa, sekä rullausohjeet lentoonlähtöä varten. Normaalit checklistin proseduureja noudattaen odotuspaikalla tehdään koekäyttö, ohjainratojen kokeilu sekä varmistetaan kuomun olevan lukittu. Turvavyöt vielä kiristetään, sekä ettei ohjaamossa ole irrallisia esineitä. Lennolle kolme kutoselta Lentoonlähtö kiitotieltä 36, vasemmalla kaarrolla keräten korkeutta pitäen silmällä muuta liikennettä laskukierroksessa. Liikehtiminen edellyttää
HÄMEEN MOREENIJALOSTE OY 0400-833 707 Aika toteuttaa haaveesi www.blueskies.fi YRITYSPALVELU PIRJO NYLUND Vääksyn Yhteiskoulun Ilmailulinja Yhteistyössä ilmailun ammattilaisten kanssa - simulaatiolla tuettu ilmailun perusteoria - simulaatiolla tuettu syventävä teoria - aineenopetuksen ilmailun kurssit - UPL / PPL lupakirja- ja tutustumiskurssit - vierailut ilmailun eri kohteisiin - yhteensä 16 Ilmailu -oppiaineen kurssia vyk.asikkala.fi opo 044 7780 414 Otamme vuosittain 20 uutta opiskelijaa Valintakriteereinä opintomenestys ja pisteytetty haastattelu. www.phil.fi vyk.asikkala.fi Päijät-Hämeen Ilmailuyhdistys ry PHIL yhteistyössä Blue Skies Aviation Oy kanssa. P-H ILMAILU 19
Taitolentoa Helsinki-Malmilla AS202 Bravolla n. 120-130Solmun aloitusnopeutta, kierrosluku 2500rpm, seos rikkaalla sekä kaasu tarpeen mukaan täyttäen kierrosluvun 2500. Lähes jokainen liike aloitetaan asettamalle kone 45 (asteen) liukuun, jotta tavoitenopeus saadaan nopeusmittariin. Nopeus 130kts liuússa, sauvan vetoa vaakalentoon, josta reippaalle vedolla kone 3.5G:n nousuun. Silmukan laella vedon löysäystä, katse ylöspäin (oikeastaan alaspäin, kun ollaan ylösalaisin) ja kevyt veto sauvasta kone vaakalentoon. Harjoittelimme silmukoita, vaakakierteitä, tynnyreitä sekä puolikasta kuubalaista kahdeksikkoa. Myös selkälentoa lennettiin useampi sekunti. Samoin harjoiteltiin syöksykierteestä oikaisemista. Pari taitolentoliikettä Videosta kaapatussa kuvassa hiuksia ei nosta pelkkä jännitys Barrel roll / slow roll eli tynnyri ja hidas vaakakierre Bravo jyrkähköön liukuun eli diveen, jotta saadaan nopeus 130solmua, kevyt veto sauvasta ja nokka 30astette horisontin päälle siiveke poikkeutus täysin valittuun suuntaan. Sauva palautetaan keskiasentoon ja lentorata jatkuu vaakalentona samaan suuntaan, kuin ennen liikettä. Selkälento AS202 Bravon siipiprofiili mahdollistaa selkälennon. Nokka horisontin yläpuolelle, josta siivekkeillä kääntö selkälentoon. Jotta haluttu korkeussäilyy selkälennon ajan, kone vaatii sauvasta työntöä ja nokka on verrattain ylhäällä. Mikäli nokka ei ole riittävän ylhäällä, kone vajoaa. Hidas vaakakierre vasemmalle hyvässä alussa Yleisesti Taitolento on haasteellista ja tarjoaa jatkuvaa kehitystä itselle ja omalla lentotaidolle. Suurin vaikeus taitolennossa on saada liikkeet puhtaiksi, kulmat oikeiksi, sekä jatkaa uuteen liikkeeseen edellisen päätyttyä. Yksilöissä on suuria eroja, toiset tottuvat ensimmäiselle lennolle lentotiloihin, jotkut vaativat useamman lennon. Toiset taas eivät totu koskaan G-voimien nopeaan muuttumiseen. Taitolento moottorikoneella on arvokasta, mutta on se sen arvoista! Tutustu taitolentoon: http://www.taitolento.fi http://www.youtube.com hakusanalla: Aerobatic training as202 = allekirjoittaneen videokooste lennoista. P-H ILMAILU 20