Suomalaista uutta brittiläisittäin Timothy Redmond Laura Mikkola TORSTAINA 31.10.2013 KLO 19 MADETOJAN SALI
Ohjelma Torstaina 31.10.2013 klo 19 SUOMALAISTA UUTTA BRITTILÄISITTÄIN Timothy Redmond, kapellimestari Laura Mikkola, piano Magnus Lindberg (1958 ): Chorale Jouko Tötterström (1956 ): Pianokonsertto nro 1, ke. Omistettu Laura Mikkolalle. Introduzione: Giardino Orientale. Andante Meditazione: Miracolo di Natale. Lento ma mesto Passaggio. Moderato maestoso Cadenza in modo di ciaccona. In tempo di sarabanda Finale: Toccata inseguimento. Presto maniaco väliaika 20 min. Einojuhani Rautavaara (1928 ): Sinfonia nro 7, Angel of Light Tranquillo Molto allegro Come un sogno Pesante-cantabile Konsertin aikana kuvaaminen ja nauhoittaminen kielletty Konsertti päättyy n. klo 20.50 Jälkikaiku konsertin jälkeen Konserttiyhteistyössä Uuden Musiikin Lokakuu ry
Magnus Lindberg: Chorale Magnus Lindbergin (s. 1958) Chorale (2001 2002) sai kantaesityksensä Leicesterissä (The Philharmonia Orchestra/ Esa-Pekka Salonen), jossa se edelsi ohjelmassa Alban Bergin viulukonserttoa. Tällä on tavallista enemmän merkitystä, sillä molemmat teokset hyödyntävät Bachin koraalia Es ist genug, siinä muodossa kuin se esiintyy kantaatissa O, Ewigkeit du Donnerwort BWV 20. Lindberg on aiemminkin viitannut teoksissaan muihin säveltäjiin ja erityisesti barokkimusiikkiin, mutta Choralessa Bach on läsnä kaiken aikaa. Lindbergin teos asettuu musiikin historiassa Bachkunnianosoitusten sarjaan, mutta se tutkii koraalin olemusta omilla ehdoillaan. Monien muiden teostensa tavoin Lindberg pinoaa myös Choralessa motiivisen kehittelyn eritempoisiin kerroksiin ja luo tehokkaasti kasvavan jännitteen, joka kappaleen lopussa purkautuu. Choralessa toteutuvat mikrotasolla ne prosessit, jotka Aurasta alkaen ovat tehneet vaikutuksen suurina spektaakkeleina. Jousista ja puhaltimista koostuva kokoonpano tehostaa eri tempojen suuntausta, nostaen toisinaan alkuperäisen koraaliaiheen tunnistettavasti esiin ja kätkien sen uudelleen harmoniseen liikkeeseen. Kaikki on ohi hämmästyttävässä noin kahdeksassa minuutissa. Jouko Tötterström: Pianokonsertto Antti Häyrynen Sävelsin ensimmäisen pianokonserttoni joulukuun 2011 ja elokuun 2012 välisenä aikana. Työ oli varsin haastava ja vaati paljon etukäteissuunnittelua ennen kuin pääsin toteuttamaan kaikkia musiikillisia ideoitani nuottikuvaksi ja soivaksi materiaaliksi asti. Kävin myös teoksen suunnitteluvaiheessa ideoitani selkiyttäneen keskustelun Laura Mikkolan kanssa ennen varsinaisen sävellysprosessin aloittamista. Konsertossa on muutamia piirteitä, jotka tekevät siitä poikkeavan verrattuna klassiseen perinteeseen. Näitä ovat esimerkiksi viisiosaisuus, osien tempomaailman poikkeavuus perinteisestä nopea hidas nopea-kaavasta ja soolokadenssin rakentaminen itsenäiseksi laajaksi finaalia edeltäväksi osaksi. Osat ovat keskenään varsin erilaisia niin tunnemaailmaltaan kuin tekstuuriltaankin. Minulla oli voimakkaita visuaalisia mielikuvia sävellystyöni aikana. Näiden merkitystä en kuitenkaan halua avata kuulijalle liikaa, koska toivon, että jokainen hahmottaa ja kokee teoksen omalla tavallaan. Eläköön moninaisuus niin musiikin kuuntelussa kuin esittämisessäkin. Ensimmäinen osa, Itämainen puutarha, tuo kelloineen ja runsaine sointiväreineen kuulijan ulottuville kaukaista mystiikkaa ja vahvaa
tunnelmaa. Vastakkain ovat kellojen ja jousien teemat sekä pianon purskahtelevat kuvioinnit. Toinen osa, Joulun ihme, syntyi kirjaimellisesti joulun 2011 aikana. Minua inspiroi paitsi joulun sanoma, myös tuon pimeän vuodenajan niukka, mutta sävykäs valo, tietty pysähtyneisyys ja tunnelma, taustalla enkelikellojen vieno helinä. Kolmas osa, jonka hieman moniselitteinen otsikko voidaan tulkita esimerkiksi läpikuluksi, matkaksi jostain jonkin kautta jonnekin, tuo sekä tempollista että dynaamista kontrastia melko rauhallisten ensimmäisten osien jälkeen. Pianon tekstuuri muuttuu vähitellen osan loppua kohti virtuoosisemmaksi, kunnes musiikki huipentuu pasuunoitten ja jousten teemaan, jota vastaan trumpetit soittavat fanfaarejaan ja piano helisyttää omaa kuviointiaan. Tämän jälkeen osa seestyy oboen ja jousten soinnin myötä. Neljäs osa on laaja kuuden minuutin mittainen soolokadenssi, joka on sävelletty vapaaseen chaconnemaiseen variaatiomuotoon. Kadenssi alkaa sarabandemaisella harmonisella kudoksella tihentyäkseen virtuoosisiin purkauksiin ennen osan lopun musiikillista loittonemista ja hiipumista. Finaali (Takaa-ajo-toccata) on maanisen raju, kulmikkaan rytmikäs, tanssillinen ja dynaaminen ilmestys, joka täydentää konserton musiikillisen sateenkaaren omilla väreillään. Pianistin osuus on osassa varsin solistinen, ja se villiintyy osan loppupuolen huipennuksessa kuvioiduksi tekstuuriksi, jonka mukana soi vaskien soittama teema. Jouko Tötterström on oululainen musiikin tohtori, pianisti, pedagogi ja säveltäjä. Hän on työskennellyt Oulun konservatorion pianonsoiton yliopettajana v. 1985 1999 ja sen jälkeen Oamk:n kulttuurialan yksikössä yliopettajana. Hän toimii myös nykymusiikkiseura Lokakuun puheenjohtajana ja toisena taiteellisena johtajana Markku Korhosen kanssa. Hänellä on laaja sävellystuotanto, joka sisältää runsaasti sekä kamarimusiikkia että orkesteriteoksia. Syksystä 2012 syksyyn 2013 hän työskenteli päätoimisena säveltäjänä Oulun Läänin Taidetoimikunnan työskentelyapurahan turvin. Einojuhani Rautavaara: Sinfonia nro 7, Angel of Light Jouko Tötterström Einojuhani Rautavaara (s. 1928) on yksi sodanjälkeisen Suomen merkittävimpiä sinfonikkoja, vaikka hänen aktiivisuutensa monilla muilla sävellyksen aloilla toisinaan peittääkin tämän tosiasian. Hämmentävä on monille järjestyksen ihmisille myös se tyylillinen kirjo, joka kattaa Rautavaaran musiikkia, myös sinfoniatuotantoa. Sen sijaan että olisi kehitellyt kurinalaisesti yksiä ja samoja ideoita tai periaatteita, Rautavaara on liikkunut vapaasti yli tyylien ja
suuntausten raja-aitojen. Kolmannessa sinfoniassaan (1961) Rautavaara etsi tietään brucknerilaisen monumentalismin viitoittamana, mutta neljännessään (Arabescata, 1964) hän sävelsi ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan suomalaisen sarjallisen sinfonian. 1970-luvulla Rautavaaran sinfoniatuotanto keskeytyi ja säveltäjä näytti vahvasti epäilevän rakenteellisen formalismin mahdollisuuksia; ajatus tietoisesti keskitetyn materiaalin sanelemasta rakennustavasta näytti hänestä toivottoman mekaaniselta. 1980-luvulla Rautavaara kuitenkin palasi sinfoniaformaattiin uudistaen kaksi ensimmäistä sinfoniaansa. Viidennen sinfonian (1985) työnimenä oli Monologues with Angels ( Yksinpuheluja enkeleiden kanssa ) ja kuudes (Vincentiana, 1992) pohjautui osin taidemaalari van Goghista kertovan Vincent-oopperan aineistoon. Enkelitematiikka ilmestyi Rautavaaran tuotantoon orkesteriteoksessa Angels and Visitations ( Enkeleitä ja koettelemuksia, 1978), jota seurasivat kontrabassokonsertto Angel of Dusk ( Hämärän enkeli, 1980, kamariversio 1970/93), sekä vaskiteos Playgrounds for Angels ( Leikkikenttiä enkeleille, 1981). Enkeliaiheiden yllyttyä vuosia myöhemmin muotivirtaukseksi Rautavaara joutui puolustamaan enkelimystiikkaansa löysiä populaarimielikuvia vastaan, joissa enkelit ovat lähinnä kristillisen kitschin yöpaitaan puettu blondiini joutsenen siivet selässä, kuten hän totesi. Rautavaaran ajatuksissa enkeli on voimakas, selittämätön ja pelottavakin olento, muistuttaen runoilija Rilken Duinoon elegioiden avauksesta: Ein jeder Engel ist schrecklich ( Kauhea on jokainen enkeli ). Laajemmin säveltäjä on kytkenyt enkelinäkemyksensä psykoanalyytikko Carl Gustaf Jungin arkkityyppiteoriaan: Kukaan ei voi kestää arkkityyppien täydellistä menetystä. Kukaan ei viihdy kulttuurissa, josta isä- ja äitihahmot puuttuvat. Jokainen tuntee ne varusteet, joita uskonto on aina antanut tässä suhteessa. Onnettomuudeksi on paljon ihmisiä, jotka ajattelemattomasti kysyvät, ovatko nuo hahmot tosia, kun itse asiassa on kysymys psykologisesta tarpeesta. Mitään ei saavuteta rationalisoimalla ne pois. Nämä arkkityypit ovat ankkuroituneet syvälle tietoisuuteemme ja kollektiiviseen muistiin. Kyseessä eivät ole mitkään sinfonisissa draamoissa seikkailevat sankarit, enkeliotsikoidut sävellykset eivät kerro mitään tarinoita tai toteuta ohjelmia. Arkkityyppinen kokemus on tunnistamaton, toistaiseksi selittämätön, mutta aina välttämätön: Sen tulee meitä seurata ja meidän sitä, yhä tänään, jos mielimme elämää hallita ja maailmaa ymmärtää. Rautavaaran seitsemännen sinfonian, Angel of Light ( Valon enkeli ), tilasi Bloomingtonin sinfoniaorkesteri 25-vuotisjuhliinsa vuonna 1995, jolloin teos myös kantaesitettiin. Teos sai Midempalkinnon Cannesissa vuonna 1997, ABC-palkinnon Australiassa ja Grammy-nominationin USA:ssa. Helsingin kaupunginorkesterin ja Leif Segerstamin Ondine-yhtiölle tekemä levytys teoksesta on ollut arvostelu- ja myös myyntimenestys ympäri maailmaa.
Edeltäviin enkeliaiheisiin teoksiin verrattuna seitsemäs sinfonia on nimensä mukaisesti valoisampi, etsien rauhaa ja tasapainoa, sekä edeten seesteisemmin ja lopputuloksestaan varmempana. Teos on neliosainen, mutta toista osaa lukuun ottamatta suhteellisen hitaista tempoista rakentuva: motiivinen perusta kulkee hyvinkin yhtenäisenä läpi sävellyksen ja selkeänä kontrastina vallitsee mystis-valoisien (tonaalisten) ja riitasointis-ahdistavien elementtien rituaalinen koitos. Tyyliltään teosta voi pitää esimerkkinä suomalaisesta postmodernismista, miksei myös uusromantiikasta. Ensimmäisen osan (Tranquillo) avaukseen tuovat taivaallisen sävynsä lyömäsoitinten helähdykset. Täällä kaikki on suurta, avaraa ja verkkaista, liikkuen, kasvaen ja tiivistyen vaskien suurieleiseen hymnimotiiviin, joka säveltäjän mukaan onkin kuin siivillä varustettu. Tämä jyhkeinä blokkeina nouseva koraalimainen sävelmä kohoaa kahdesti aallonharjalle, vetäytyen kuin vältellen suuria voimannäyttöjä. Musiikin kuulaasta hohteesta huokuu myös eleginen alakulo, romanttinen sivullisuuden ja luopumisen tunne. Toinen osa (Molto allegro) edustaa vastavoimia. Scherzomaisesti lyhytjänteinen musiikki hakee purkautumistietä aggressioilleen, mutta musiikin komediallinen, tutusti groteski ilme vie terää kauhunäyiltä. Hymnitematiikka seikkailee ensin jousissa ja sitten vibrafonin ja harpun muuntelemana, saaden vastaansa äkäisiä sivalluksia trumpeteilta ja tuimempia iskuja koko orkesterilta. Musiikin vääristyneessä ilmeessä, kontrapunktisissa sommitelmissa ja tarkoituksellisen banaaleissa kommenteissa toteutuu mm. Mahleria ja Šostakovitšia muistuttava parodian keinoin toteutettu kriittisyys. Konflikti jää kuitenkin ratkaisematta kolmannen osan vaipuessa syvään uneen (Come un sogno). Motiiviset hahmot muuttuvat etäisiksi ja viitteellisiksi ja vain tekstuurin hetkeksi tihentyessä hymniaihe häilähtää viulujen korkeissa huiluäänissä. Musiikki tuntuu ajelehtivan haalealla ulapalla, pahaa-aavistamattomassa pehmokauneudessa (romanttinen viulusoolo), jonka pysähtyneisyyttä tuskin mikään lävistää. Finaali (Pesante cantabile) on hymniaiheen lopullinen lunastus ja vapautus. Vaskikuoron julistavista sointupylväistä alkaa, säveltäjän sanoin, kehräytyä jousien laulava resitaatio. Se kohoaa kerta kerralta yhä ylemmäs valoon ja vetää yhä enemmän orkesteria mukaansa, kunnes korkeimmillaan hiljenee hymniaiheen varioimiseen laajoina melodisina kaarina. Jousissa viuhuu klustereiden tuuli ja vasket nostavat aihettaan uljaana crescendona kirkkaisiin kerrostumiin, joissa kuulijan eteen puhkeaa uudenlainen runous. Päätöksen diminuendossa enkelinäky loittonee arkitietoisuudelta ja jousien horisonttiin sulautuva aaltoliike tuntuu jäävän iäksi heilumaan kahden maailman välille. Antti Häyrynen
Tapahtumat, messut, konsertit, pelit. Ja paljon muuta. Edullisemmin Kalevan kestotilaajille kumppanikortilla. Katso ajankohtaiset edut www.kaleva.fi/kumppaniedut tai seuraa ilmoittelua Kalevassa. Elämänmakua.
Timothy Redmond, kapellimestari Timothy Redmond johtaa orkestereita kautta Euroopan. Hän vierailee säännöllisesti Royal Philharmonic Orchestran kapellimestarina sekä levyttämässä että konserttisaleissa. Redmond on konsertoinut mm. seuraavien brittiorkestereiden johtajana: London Symphony Orchestra, Royal Liverpool Philharmonic, Ulsterin ja BBC:n filharmoniset orkesterit, Orchestra of Opera North ja BBC Concert Orchestra. Hän käy säännöllisesti johtamassa Hallén orkesteria ja Northern Sinfoniaa. Hän on hiljattain vieraillut johtamassa orkestereita Bosniassa, Virossa, Suomessa, Italiassa, Makedoniassa, Sloveniassa ja Yhdysvalloissa. Hän esiintyy myös säännöllisesti radiossa ja televisiossa. Timothy Redmond on tunnettu nykymusiikkikapellimestari. Työskenneltyään läheisesti Thomas Adèsin kanssa The Tempest -teoksen kantaesityksen parissa hän on johtanut Powder Her Face -teoksen ylistettyjä esityksiä Royal Opera Housessa ja Mariinski-teatterissa Pietarissa. 2010 hän johti St Louisin oopperassa Peter Ashin ja Donald Sturrockin The Golden Ticket -oopperan kantaesityksen. Monet oopperaproduktiot ovat saaneet nauttia Redmondin johtamisesta: Opera North (Don Giovanni), English National Opera (maailman kantaesitys Will Toddin oopperasta Damned and Divine), English Touring Opera (Carmen, Taikahuilu), Almeida Opera/ Aldeburgh Festival (maailman kantaesitys Raymond Yiun oopperasta The Original Chinese Conjuror) sekä monia muita. Hän on johtanut myös UKLA-festivaalilla Los Angelesissa ja ollut useina kausina De Vlaamse Operassa ja Garsington Operassa. Hän on levyttänyt mm. EMI:lle ja Harmonia Mundille. Kaudella 2012/13 hän palasi johtamaan mm. London Symphony Orchestraa, Royal Philharmonic Orchestraa ja BBC:n sinfoniaorkestereita. Metropolitan-oopperassa hän oli avustamassa Thomas Adèsia The Tempest -oopperan New Yorkin ensi-iltaa varten.
Laura Mikkola, piano Laura Mikkola on opiskellut Sibelius-Akatemiassa sekä Yhdysvalloissa Philadelphian Curtis Institute of Musicissä ja Indianan Bloomingtonin University-School of Musicissä. Hänen opettajinaan ovat toimineet Murray Perahia, Menahem Pressler, Gary Graffman, Dmitri Baskirov, Tapani Valsta sekä Ferenc Rados. Mikkola on voittanut useita palkintoja, mm. toisen palkinnon ja yleisöpalkinnon arvostetussa Queen Elisabeth -pianokilpailussa Brysselissä 1995. Mikkola on soittanut mm. seuraavien orkestereiden solistina: Helsingin kaupunginorkesteri, Radion sinfoniaorkesteri, Los Angeles Philharmonic ja Pietarin Mariinsky-teatterin orkesteri. Hän on pitänyt resitaalikonsertteja kaikkialla Euroopassa, Japanissa, Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Etelä Amerikassa. Hän on myös esiintynyt lukuisilla musiikkifestivaaleilla. Kuuluisista konserttisaleista mainittakoon Metropolitanin Taidemuseo New Yorkissa, Tonhalle Zürichissa ja Châtelet Pariisissa. Hän on tehnyt yhteistyötä monien huippukapellimestarien kanssa: Esa-Pekka Salonen, Jukka-Pekka Saraste, Leif Segerstam, Sergiu Comissiona, Osmo Vänskä, Valery Gergijev, Mikko Franck, Eri Klas ja Vladimir Ashkenazy. Hänen ensikonserttinsa Tokion Suntory Hallissa oli vuonna 1995. Vuonna 1996 häntä kuultiin New Yorkissa Carnegie Hallissa, Weill Recital Hallissa ja vuonna 1997 kapellimestari Esa-Pekka Salosen johtamana Hollywoodissa. Vuonna 2002 hän piti ensikonserttinsa Kennedy Centerissä Washingtonin Kansallisen Sinfoniaorkesterin kanssa ja keväällä 2005 hän debytoi Frankfurtin Radion Sinfoniaorkesterin kanssa. Nykyään hän esiintyy säännöllisesti Kiinassa ja Japanissa. Vuodesta 2003 lähtien Laura Mikkola on toiminut Iitin Musiikkijuhlien taiteellisena johtajana. Mikkolan ohjelmistoon sisältyy yli 50 konserttoa. Lisäksi hän esittää säännöllisesti kamarimusiikkia mm. sellisti Martti Rousin, klarinetisti Kari Kriikun, viulisti Jan Söderblomin sekä kapellimestari Philippe Entremontin kanssa.
Oulu Sinfonia on Pohjois-Suomen ainoa ja EU-alueen pohjoisin sinfoniaorkesteri. Se aloitti toimintansa vuonna 1937 ja 1954 sai oikeuden käyttää kaupunginorkesterin nimeä. Orkesteri kunnallistettiin vuonna 1961. Nykyisen nimensä orkesteri otti käyttöön vuonna 2005. Tunnettuja kapellimestareita ja orkesterin kehittäjiä ovat viime vuosikymmeninä olleet Urpo Pesonen, Paavo Rautio, Onni Kelo, Rauno Rännäli, Ari Angervo, Peeter Lilje, Arvo Volmer ja Dmitri Slobodeniouk. Orkesterin päävierailija vuosina 1997 1999 oli John Storgårds ja vuosina 2005 2009 Jaakko Kuusisto. 2010 2013 taiteellisena johtajana toimi Anna-Maria Helsing. Viime kauden orkesterin taiteellisena partnerina ollut Johannes Gustavsson on tästä syksystä lähtien Oulu Sinfonian ylikapellimestari. Orkesteri on tehnyt useita levytyksiä, mm. Leevi Madetojan koko orkesterituotannon ja Okon Fuoko -balettipantomiimin kokonaislevytyksen. Näiden jälkeen on ilmestynyt Mozartin aarioiden ja alkusoittojen levy, solistina Helena Juntunen. Vuosina 1997 2009 orkesterin nimikkosäveltäjänä oli Olli Kortekangas. Tänä aikana orkesteri levytti Kortekankaan oopperan Messenius ja Lucia. Viime keväänä ilmestyi Kimmo Hakolan ja Toshio Hosokawan kitarakonsertot sisältävä levy. Solistina soittaa Timo Korhonen, orkesteria johtaa Santtu-Matias Rouvali. Oulu Sinfonian löydät myös Facebookista
Oulu Sinfonia I viulu Andres Kaljuste, I konserttimestari * Lasse Joamets, I konserttimestari Anne Somero, äj * Anita Virkkala, väj * Romuald Gwardak Johanna Korhonen Tiina Kortelainen Oksana Kumpulainen Antti Laitinen Virva Pietilä Ismo Sirén II viulu Austra Steke, äj Sari Suihkonen, väj Laura Kangas * Sari Karppinen Marjukka Lahes Nadya Pugacheva Liina Räikkönen * Jari Suomalainen Toni Tuovinen Alttoviulu Johanna Tuikka, äj Susanna Nietula, väj Andrus Järvi Anna-Maija Rousselle Emiliano Travasino Jari Välimäki Sello Arto Alikoski, soolosellisti Riina Salminen, äj Juhana Ritakorpi, väj Mikaela Fagerholm * Janne Varis Harri Österman Kontrabasso Anne Seppänen, äj * Katri-Maria Leponiemi, väj * Juha Nääppä Harri Sarkkinen Huilu Albert Stupak, äj Emma Tessier, väj Jenni Pekkola Oboe Matti Kettunen, äj Sara Tilander, väj * Ilkka Hirvonen Klarinetti Markku Korhonen, äj Kenneth Sjöwall, väj Nora Niskanen Fagotti Jari Laakso, äj Ladislau Acs, väj Ann-Louise Wägar Käyrätorvi Pasi Salminen, äj* Sauli Orbinski, väj* Leo Palosaari Jukka Yletyinen Trumpetti Sakari Suoninen, äj Jukka-Pekka Peltoniemi, väj Jarmo Väärä Pasuuna Erkki Hirsimäki, äj Jukka Myllys, väj Jorma Teeri Tuuba Gustavo Subida, äj Patarummut Kalevi Ohenoja, äj Lyömäsoittimet Marcus Ström, äj * tilapäinen kiinnitys
Kuukauden orkesterilainen Kuva: Juha Sarkkinen Tapaamme joka kuukausi oulusinfonialaisen, joka kertoo työstään ja itsestään. Pitkän uran lempeä päätös On vuosi 1964. 14-vuotias Keijo Haikola on juuri aloittanut Oulun varuskuntasoittokunnan oppilaana. Ensimmäinen soittotunti luo suuntaviivat aina tähän päivään asti: Haikola saa käteensä vapaana olleen käyrätorven ja juuri siitä syttyy kipinä muusikon-uralle. Nuori mies ottaa uuden soittimen nopeasti haltuunsa ja matka jatkuu Helsingin ja Mikkelin varuskuntasoittokuntien kautta silloiseen Oulun kaupunginorkesteriin. Sinfonikon uraa on nyt takana 38 vuotta. Vuosien varrella tutuiksi ovat käyneet niin piano kuin kitarakin, mutta ykkösenä on aina pysynyt käyrätorvi. Kyllä se on ihan minun soittimeni. Käyrätorvi on hieno orkesterisoitin, jolle on kirjoitettu paljon teoksia. Siinä on pehmeä ääni, ei niin sotaisa kuin esimerkiksi trumpetissa tai pasuunassa", Haikola kuvailee. "Hiljaiseksi herrasmieheksi" tituleeratun Haikolan lempiteosten listalta löytyy liuta klassikoita, Beethovenia ja Brahmsia esimerkiksi. Jokaiseen konserttiin Haikola valmistautuu keskittymällä, kirjojen parissa tai rauhallisella kävelyllä. "Jos erehtyy konserttiaamuna vaikkapa marjametsään, siitä saa kyllä maksaa väsymyksenä illan konsertissa", tietää Haikola kokemuksesta.
Oulu Sinfonian vuosiin on mahtunut paljon hyviä muistoja, inspiroiva käyrätorviryhmä ja kannustavat kollegat. Yhtä 70-luvulla vieraillutta solistia Haikola muistaa erityisellä lämmöllä. "Viulisti Heimo Haiton tapa soittaa Saint-Saënsin Johdanto ja Rondo Capriccioso oli musiikillisesti aivan ylivertainen. Hänen jälkeensä kukaan solisti ei ole tehnyt yhtä suurta vaikutusta. Haikolan arkea värittävät lähellä asuvat lapsenlapset. Yksi- ja nelivuotiaat soittajanalut ovat jo osoittaneet mielenkiintoa pappansa käyrätorvea kohtaan: soitinta on tutkittu ja nappeja paineltu ahkerasti. Eläkepäivien alkuun on enää muutama viikko, mutta Haikola ottaa asian leppoisaan tyyliinsä. Musiikki säilyy elämässä mukana edelleen. Kenties myös jatkan soittamista jossain pienemmässä kokoonpanossa. Vaimoni on käynyt konserteissani jo 20 vuoden ajan, nyt ehdimme käymään niissä myös yhdessä. Haikolan viimeinen konsertti Oulu Sinfoniassa on 17. lokakuuta. Silloin Madetojan salissa soi Beethovenin Oodi ilolle. Teksti: Katja Liesilinna Kuva: Kati Leinonen
Oulun Energia turvaa edulliset ja varmat energiapalvelut alueensa ihmisille ja yrityksille. Oulun Energia hankkii, myy ja jakaa sähköä ja lämpöä sekä tuottaa niihin liittyviä palveluja asiakkaidensa käyttöön. Paikallisesti tuotetun energian hyöty palautuu moninkertaisesti pohjoissuomalaisten arkeen. Tästä toiminnasta rakentuu pohjoista voimaa. Oulun OP on yksi Suomen suurimpia osuuspankkeja ja kuuluu suomalaiseen OP-Pohjola-ryhmään. Se palvelee pankki- ja vakuutusasiakkaitaan 17 konttorissa ja kahdessa palvelupisteessä 11 kunnan alueella. Voimakkaasti kehittyvän pankin palveluksessa on lähes 300 pankki- ja vakuutusalan asiantuntijaa. Kaleva on Pohjois-Suomen suurin ja Suomen neljänneksi suurin seitsenpäiväinen sanomalehti. Kaleva tuo sisältöä elämään kertoo tärkeimmät uutiset ja kiinnostavimmat jutut sekä tarjoaa hyödyllisimmät palvelut. Kaleva palvelee monipuolisesti ja laadukkaasti lukija- ja ilmoitusasiakkaita. Kaleva.fi on Suomen suosituimpia verkkolehtiä ja kertoo tuoreimmat uutiset 24/7.
Seuraavat konsertit Sunnuntai 3.11. klo 14 Tulindbergin sali ELÄMÄN VÄRIT Kamarikonsertti Oulu Sinfonian muusikoita Vapaa pääsy Torstai 7.11. klo 19 Madetojan sali HÄMÄRÄ SAAPUU Johannes Gustavsson, kapellimestari Lilli Paasikivi, mezzosopraano Jean Sibelius: Bardi, op. 64 Gustav Mahler: Kindertotenlieder Jean Sibelius: Sinfonia nro 6 d-molli, op. 104 Kausikonsertti, kesto noin 1 h 35 min Liput 8 24 euroa liput: OULU10, Torikatu 10, avoinna ma to klo 8 17, pe klo 8 16 Ylikiimingin yhteispalvelupiste, Harjutie 18 Avoinna: ma pe klo 8.30 16 Haukiputaan palvelupiste Lanssi, Kirkkotie 3 Avoinna: ma pe klo 8.00 15.45 Kiimingin yhteispalvelupiste, Lempiniementie 2 Avoinna: ma pe klo 9 16 Yli-Iin yhteispalvelu, Ukkoherrankuja 10 B Avoinna: ma pe klo 8.30 11 ja 11.30 16 (Ilman palvelumaksua) Lippupalvelu, 0600 10 800 (1,96 /min + pvm). Palvelumaksu alk. 1,50 /lippu. www.lippupalvelu.fi Avoinna ma la klo 8 21, su klo 8 18. Suoramyyntipaikat Oulussa: Stockmannin palvelupiste, Prismat Raksila ja Limingantulli, R-Kioskit Pateniemi ja Ratakatu, Musiikki-Kullas (palvelumaksu alk. 1,50 /lippu). Varatut liput noudettavissa myös kaikista R-kioskeista. Konserttipaikoilla tuntia ennen konsertin alkua, palvelumaksu 3 /lippu. www.oulusinfonia.fi Oulun Konttori, Painatuskeskus