Taulu 1 HELMIKUUN MANIFESTI VENÄLÄISTÄMINEN ALKAA (NS. 1. SORTOKAUSI) Venäjän tarve yhtenäistyä, erityisesti rajamaakuntia venäläistämällä, johti Suomen osalta Helmikuun manifestin julistamiseen 15.2.1899. Sen mukaan Suomen erityisasema omine lakeineen, keskusvirastoineen ja sotaväkineen oli lopetettava. Myös venäjänkielen asemaa oli parannettava. Helmikuun manifesti nostatti suuren kohun ja käynnisti passiivisen vastarinnan. Taiteilija Edward Isto maalasi tilanteen innoittamana taulun Hyökkäys, josta julkaistiin myös postikortteja. Muisteltiin ihannoiden keisari Aleksanteri II:a, mm. kukittamalla näyttävästi hänen muistopatsaansa Senaatintorilla 13.3.1899. Postikorteilla reagoitiin nopeasti Venäjän toimenpiteisiin ja vaatimuksiin: sanomalehtien lakkauttamisiin, suomalaisten postimerkkien kieltämiseen, oman armeijan lopettamiseen jne. Ajalle tyypillisiä olivat myös surukortit ja surumerkit mustine reunuksineen. Kansallistunnetta nostatettiin monin tavoin. Tuotiin esiin Suomen historiaa ja suomalaisuutta; Vänrikki Stoolin tarinat, Kalevala, kansallispuvut, kansanlaulut, luonto, nähtävyydet jne. Myös kulttuurin saavutuksia esiteltiin laajasti. Ja kaikesta julkaistiin postikortteja. Euroopassa postikortista oli tullut suuri muoti-ilmiö, jonka ensimmäinen huippu osui 1900-luvun alkupuolelle. Postikortti oli uusi, nopea ja edullinen tapa välittää tietoa ja kertoa kuulumisia.
Taulu 2 VUODET 1908 1916 2.6.1908 käynnistyi Suomen toinen venäläistämisvaihe (ns. Toinen sortokausi), kun Nikolai II määräsi että lainsäädäntö ja yleiset hallitusasiat on Suomenkin osalta alistettava Venäjän Ministerineuvostolle. Eduskunnan puhemies Svinhufvud arvosteli määräystä voimakkaasti. Tämän arvostelun seurauksena Nikolai II hajotti Suomen eduskunnan. Ohessa Svinhufvudin puheen sisältävä postikortti. Korttien julkaiseminen poliittisista asioista väheni selvästi toisen venäläistämisvaiheen aikana. Ehkä turtuminen epävarmoihin aikoihin näkyi siten, että postikortteja käytettiin enenevästi henkilökohtaisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi vuosilukukorttien suosio kasvoi voimakkaasti 1908 alkaen. Ajankohtaisista asioista julkaistiin edelleen kortteja, esimerkiksi Savonlinnan ensimmäisistä oopperajuhlista v. 1912 sekä v. 1916 avatusta Kansallismuseosta. Tukholman olympiakisoissa v. 1912, jossa Suomi esiintyi omana joukkueenaan, Hannes Kolehmainen juoksi Suomen maailmankartalle. 28.7.1914 alkoi ensimmäinen maailmansota, jolla oli heijastusvaikutuksia myös Suomeen. Suomalaisten jääkäreiden salainen sotilaskoulutus alkoi Saksassa 25.2. 1915.
Taulu 3 VUOSI 1917 ITSENÄISTYMINEN Helmikuun vallankumous (joka alkoi suomalaisen ajanlaskun mukaan 10.3.1917) käynnisti Venäjällä valtavan poliittisen myllerryksen, joka johti 15.3.1917 Nikolai II:n eroamiseen. Vallankumouksen uhrien muistoksi järjestettiin näyttäviä muistotilaisuuksia, mm. Pietarissa ja Helsingissä. Siperiaan karkotettu Svinhufvud palasi 29.3.1917 Suomeen ja osallistui keskeisenä henkilönä Suomen itsenäistymisen valmisteluun. 1. 2.10.1917 pidettiin eduskuntavaalit, johon liittyen ohessa Ruotsalaisen kansanpuolueen vaalikortti. Lokakuun vallankumouksen jälkimainingeissa Suomen itsenäisyyssenaatti antoi 4.12. julistuksen Suomen itsenäisyydestä, jonka eduskunta hyväksyi 6.12.1917. Venäjän armeijassa kenraaliluutnantiksi v. 1917 ylennetty ja reserviin siirretty Mannerheim saapui Helsinkiin 18.12.1917. 31.12.1917 Neuvosto-Venäjä tunnusti Suomen itsenäisyyden. Näyttelytaulun ylempi kuva Pietarissa keväällä 1917 painettu kaksoiskortti. Vasemmalla: Suomen talonpoikien ja työmiesten edustajat kantavat harteillaan vallankumouksen punaiseen pukeutunutta Suomi-neitoa, joka kantaa Suomen leijonalippua. Oikealla: Venäläinen sotilas kädessään keisarilta riistetty kruunu ja takanaan keisarinna Aleksandra, jonka jaloissa murhattu Rasputin. Kortissa kuvattu leijonalippu nostettiin Suomen Senaatin salkoon 21.3.1917. Näyttelytaulun alempi kuva Pietarissa keväällä 1917 painettu kaksoiskortti. Vasemmalla: Venäjän väliaikaisen hallituksen oikeusministeriksi nimitetyn A.F. Kerenskin kasvokuvan alla venäläiset vallankumoukselliset mukanaan lippu, jossa teksti: vapaus veljeys tasa-arvo. Maahan heitettynä keisarinvallan tunnukset. Oikealla: Suomen kenraalikuvernööriksi nimitetyn M.A. Stahovitsin kasvokuvan alla Suomi-neito ja suomalainen talonpoika mukanaan Suomen leijonalippu. Maassa on rikotut keisarinvallan kahleet, joista Suomikin vallankumouksen myötä vapautui.
Taulu 4 SURUKORTIT Kun helmikuun manifesti julkaistiin (15.2.1899), suomalaiset reagoivat siihen voimakkaasti ja tunteellisesti. Helsingissä näyteikkunoihin ilmestyi surukoristeluja, ihmiset pukeutuivat mustaan ja ylioppilailla oli surunauhat käsissään. Suomen oman postimerkin käytön kieltämistä v.1900 vastustettiin Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemalla surumerkillä. Venäläiset viranomaiset kielsivät sen ja myös vaakunamerkin käytön välittömästi. Suruteemaa seuraten alettiin julkaista ja käyttää surukortteja. Aihepiirit liittyivät lähinnä suomalaiseen maisemaan ja eri paikkakuntiin. Myös suomalaisista tunnetuista henkilöistä ja muistomerkeistä tehtiin surukortteja. Surukortit olivat käytössä erityisesti vuodesta 1905 eteenpäin. Tunnuskuva on vuodelta 1901. Siinä on kuvattuna Suomen rajat, vaakunan värit ja keskellä viimeiset suomalaiset postimerkit leimalla varustettuna.
Taulu 5 KALEVALA JA KANTELETAR Kalevala on Suomen kansalliseepos, joka ilmestyi vuonna 1835. Se perustuu Elias Lönnrotin 1800-luvun alkupuolella kokoamiin suomalais-karjalaisiin kansanrunoihin. Kanteletar (ilmestyi v. 1840) on puolestaan Elias Lönnrotin kokoama kansanrunokokoelma, jota voidaan pitää Kalevalan sisarteoksena. 1800-luvun lopulla suomenmielisyys lisääntyi ja kielitaistelu suomen ja ruotsin kielten välillä kiihtyi. Suomalaisuuden juuret, erityisesti Kalevala alkoi kiinnostaa taiteilijoita, etunenässä taiteilijat Akseli Gallen-Kallela ja S.A. Keinänen. Suomalainen mytologia toimi inspiraation lähteenä monella taiteen alalla, ennen kaikkea kuvataiteessa ja musiikissa. Suomen asema Venäjän autonomisena suuriruhtinaskuntana antoi mahdollisuuden luoda identiteettiä. Samalla alkoi kehittyä tärkeä osa itsenäisen valtion perustaa: oma kieli, historia, kulttuuri ja ajan kanssa: halu itsenäistyä.
Taulu 6 KANSALLISPUVUT, KANSANTANSSIT JA KANSANLAULUT Ensimmäiset kansallispuvut koottiin 1800-luvun loppupuolella kansallisromanttisen aatteen innoittamana. Haluttiin tuoda voimakkaasti esille omaa erityislaatuisuutta sekä suomalaisia perinteitä. Postikorteissa esiteltiin laaja valikoima eri alueiden ja eri paikkakuntien kansallispukuja monien taiteilijoiden toimesta. Kansallisaatteen nostamana alettiin 1800-luvun lopulla kerätä myös suomalaista kansantanssiperinnettä. Siitä muotoutui osa suomalaisia juuria korostavaa kulttuuria. Kansantanssit edistivät osaltaan kansallispukujen käyttöä. Suomen Kansantanssin Ystävät on perustettu vuonna 1901. Kuvitetut suomalaiset kansanlaulut olivat suosittuja postikortteja venäläistämisen vuosina. Samoin kuin eri puolilla järjestetyistä laulujuhlista julkaistut kortit. Laulujuhlat ovat suuria kuorojen kokoontumisia, jotka saavuttivat Viron kaltaisen kansallisen aseman 1900-luvun taitteessa. Niille osallistui laulajia kaikista eri kansankerroksista. Helsingin laulujuhlille v. 1900 osallistui peräti 87 kuoroa.
Taulu 7 KULTTUURI JA URHEILU Suomalainen kulttuuri eli voimakasta kukoistuksen aikaa 1800-luvun lopulta alkaen. Otettiin vaikutteita Euroopasta ja luotiin samalla omaa kulttuuria laajalla rintamalla. Oli luonnollista, että kulttuurin saavutukset ja keskeiset vaikuttajahenkilöt esiintyivät postikorteissa. Kuvataide, musiikki, kirjallisuus, teatteri ja arkkitehtuuri kaikki olivat vahvistamassa suomalaista identiteettiä ja kasvattamassa itsenäisyystahtoa. Urheilusta ja urheilusankareista tehtiin myös runsaasti kortteja. Menestyminen olympialaisissa ja muissa suurissa urheilutapahtumissa nosti suomalaisten itsetuntoa ja teki Suomea tunnetuksi kansainvälisesti.
Taulu 8 PASSIIVINEN VASTARINTA Postikorteilla oli 1800-luvun lopulta alkaen merkittävä rooli tiedon jakajana, mielipiteisiin vaikuttajana sekä kansallistunteen vahvistajana. Se oli uusi eurooppalainen ilmiö, jolle oli kysyntää ja tarvetta. Ei ollut radiota eikä televisiota. Puhelinkin toimi vain paikallisesti. Sanomalehtien levikki oli pientä, eikä niissä juurikaan ollut kuvia. Oli selvää, että kysyntään vastattiin julkaisemalla paljon ja monenlaisia kortteja. Myös posti toimi nopeasti ja tehokkaasti. Postikortit toimivat paitsi tiedon välittäjinä myös passiivisen vastarinnan välineenä. Postikorttien aiheilla otettiin suoraan poliittista kantaa, mutta ehkä vielä enemmän epäsuorasti. Julkaistiin kortteja Suomen historiasta ja suomalaisuuden juurista, dokumentoitiin laulujuhlia ja kulttuuritapahtumia, esiteltiin Suomen luontoa ja paikkakuntia ja nostettiin esiin ajankohdan tunnettuja henkilöitä. Postikortin käyttötarkoitusta tai lähettämisajankohtaa ei missään erikseen määrätä. Niinpä kortin kuva-aihe ja kirjoitettu teksti eivät aina liity mitenkään toisiinsa. Myös kortin ilmestymispäivän ja lähettämispäivän välillä saattaa olla vuosien, jopa kymmenien vuosien ero.
Taulu 9 SUOMI Passiivisen vastarinnan yksi ulottuvuus oli Suomi: kieli, maisema, lippu ja Maammelaulu. Erityisesti taiteilijat S.A. Keinänen (1841 1914) ja Ragnhild Sellen (1872 1942) tekivät paljon isänmaallisia korttiaiheita. Kortit painettiin Ruotsissa, Axel Eliassonin kustantamossa. Sellen kuvasi mm. Suomi-neitoa vahvana puolustamassa oikeuksiaan, kansallismaisemaa ja Suomen lipun eri versioita. Keinänen puolestaan kuvitti korteiksi mm. Kalevalaa, Kanteletarta sekä kansallispukuja. Amerikkaan muuttaneet suomalaiset siirtolaiset painattivat Saksassa Suomea ylevästi kuvaavan korttisarjan, jossa Maamme-laulun sanat oli painettu kortin osoitepuolelle.
Taulu 10 SUOMEN LIPPU JA VAAKUNA Suomen autonomisella suuriruhtinaskunnalla oli Aleksanteri I:n vahvistamana oma leijonavaakuna. Sen käyttämistä viranomaiset eivät voineet kieltää. Vaakunan yksityiskohdat ovat vuosien varrella vaihdelleet. Vuonna 1917 leijonavaakunasta tuli itsenäisen Suomen tunnus. Keskustelua Suomen omasta lipusta alettiin käydä 1800-luvun puolivälistä alkaen. Erilaisia ehdotuksia esitettiin, mutta pääosin väiteltiin siitä, pitäisikö maan kansallisvärien olla sinivalkoinen vai punakeltainen. Koska leijonavaakunan käyttöä ei voitu estää, käytettiin suurissa tapahtumissa useimmiten leijonalippua. Keisari määräsi 1896 ainoaksi Suomessa käytettäväksi lipuksi Venäjän lipun. Leijonalipusta tuli vastarinnan ja vapaudenkaipuun symboli. 1900-luvun alussa julkaistiin sarja Ragnhild Sellenin piirtämiä postikortteja, joissa oli erilaisia versioita Suomen lipuksi. Voimakkaimmin oli esillä siniristilippua pitelevä Suomi-neito taustanaan suomalainen kansallismaisema. Myös muut taiteilijat ottivat osaa lippukeskusteluun piirtämillään postikorteilla. Tilanne lipun osalta oli hieman epäselvä myös Suomen itsenäistyessä. Tuolloin Suomen virallisena lippuna oli Leijonalippu, jonka tilalle viralliseksi lipuksi vahvistettiin 29.5.1918 siniristilippu.
Taulu 11 KUVIA SUOMESTA Postikorttien käytön lisääntyessä voimakkaasti 1900-luvun alussa, oli yksi kasvava aihealue kuvapostikortit Suomen eri paikkakunnilta. Kulkuyhteyksien parantuminen, erityisesti rautatieverkoston laajentuminen, oli saanut ihmiset matkustamaan enemmän. Tämä loi osaltaan kysyntää paikkakunta- ja matkailukorteille. Korttien kustantajien kannalta paikkakuntakortit olivat riskittömämpiä kuin ajan tapahtumia kuvaavat; linna on linna vielä seuraavanakin vuonna. Lisäksi tällaiset kortit olivat monikäyttöisiä ja henkilökohtaiseen viestin välitykseen soveltuvia. Niillä onniteltiin, kiitettiin, kerrottiin kuulumisia ja ilmoitettiin saapumisaikoja. Koska vuoteen 1905 asti kortin osoitepuolelle ei saanut kirjoittaa muuta kuin vastaanottajan osoitteen, monet paikkakuntakortit oli sommiteltu niin, että kuvapuolella oli tilaa kirjoitukselle.
Taulu 12 KANSALAISTOIMINTAA Suomessa virisi 1900-luvun alkupuolella aktiivista kansalaistoimintaa. Osaan esikuva oli saatu ulkomailta, osa oli paikallista ja tilanteen tai ajankohdan aikaansaamaa. Usein kortteja kustannettiin ja myytiin varojen keräämiseksi kyseiselle toiminnalle. Esimerkkejä teemasta: Maanviljelysnäyttely Kuopiossa v.1906. Auran Osuuskauppa perustettiin v. 1906. Osuustoimintalaki on vuodelta 1901. Raittiusliike ajoi Suomeen kieltolakia, jonka eduskunta hyväksyi, mutta jota Nikolai II ei kuitenkaan vahvistanut. NNKY julkaisi vuosittain postikortin, jossa oli tunnuslause tulevalle vuodelle. Tuberkuloosin vastustamisyhdistys keräsi varoja joulukorteilla. Kouluruokailun parantamiseksi kustannettiin korttisarja. Yleisiä hyveitä nostettiin esille postikorttien avulla. Singerin mainoskorttia esiteltiin kääntöpuolella taidekortiksi. Ylioppilaiden Vappuriemua
Taulu 13 TAPAHTUMIEN DOKUMENTOINTIA Postikortit myös dokumentoivat tapahtumia ja toimivat omalla tavallaan aikansa uutisvälineenä. Erityisesti näin oli 1900-luvun alussa, kun ei juuri muutakaan ollut. Kasakkamellakoita (18.4.1902) on kuvattu useina eri kellonaikoina. Kysymys oli asevelvollisuuslain (1.8.1901) mukaisten kutsuntojen kiihdyttämien siviilien sekä poliisin ja kasakkojen välisestä yhteenotosta. Tapahtumaa ryhdyttiin myöhemmin kutsumaan poliittisista syistä Kasakkamellakoiksi. 23.2.1903 Turun hovioikeuden jäsenet (mm. Svinhufvud) erotettiin, koska he eivät peruneet Kasakkamellakoiden takia venäläisiä viranomaisia vastaan nostettua syytettä. Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri Bobrikovin 16.6.1904 ja sen jälkeen itsensä. Suomen viimeiset varsinaiset säätyvaltiopäivät avattiin 9.12.1904 Työväestö aktivoitui v. 1905. Seurauksena oli mielenosoituksia eri puolilla maata. Helsingin suurmielenosoitus käynnisti Suurlakon (30.10. 6.11.1905). Yhtenä keskeisenä vaatimuksena oli perustuslakia säätävän kansalliskokouksen valitseminen yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden perusteella.
Taulu 14 VÄNRIKKI STOOLIN TARINAT Ruotsin ja Venäjän välille syttyi vuonna 1808 sota, Suomen sodaksi nimetty. Sota päättyi Haminan rauhaan vuonna 1809 ja Suomesta tuli osa Venäjää. Häviöstä huolimatta monet suomalaiset kunnostautuivat taisteluissa. Näistä Suomen sodan sankaritarinoista J.L. Runeberg kirjoitti kansallisen heräämisen innoittamana runokokoelman Vänrikki Stoolin tarinat. Kirjan ensimmäinen osa ilmestyi v. 1848 ja toinen osa v. 1860. Runeberg halusi luoda menneisyyden, jota suomalaiset voisivat ihannoida. Vänrikki Stoolin tarinat olivat tärkeitä ja suosittuja venäläistämisvaiheiden aikana. Kirja kuuluu Suomen eniten myytyjen kirjojen joukkoon. Sen vaikutus ulottui vahvana aina toiseen maailmansotaan asti. Vänrikki Stoolin tarinoista on tehty runsaasti postikortteja eri aikoina ja eri taiteilijoiden toimesta. Tunnetuimpia ovat Albert Edelfeltin kuvitukset 1890-luvulta.