Skotlantilainen James Francis Edward Keith syntyi 1696 ja kuoli Hän oli skotlantilainen

Transkriptio

1 Skotlantilainen James Francis Edward Keith syntyi 1696 ja kuoli Hän oli skotlantilainen jakobiitti joka tunnetaan varsinkin hänen urastaan sotapäällikkönä Preussin hallitsijan Frederick Suuren palveluksessa. Sen sijaan Suomen kannalta erityisen kiinnostava on hänen aikansa Venäjän palveluksessa, johon sisältyi myös sotilas- ja siviilihallintokausi Suomessa, jolloin maa oli osana Ruotsia. Ennen astumistaan Venäjän palvelukseen vuonna 1728 Keith ehti palvella Espanjan kruunua everstinä yhdeksän vuoden ajan, sillä hänet oli karkotettu maanpakoon koska hän oli toiminut James Stuartin puolesta ja osallistunut epäonnistuneisiin jakobiittikapinoihin vuosina 1715 ja Palvellessaan Venäjää hän otti vuonna 1730 vastaan everstiluutnantin viran keisarinna Annan henkilökohtaisena henkivartijana mitä pidettiin yhtenä suurimmista luottamusviroista. Keith onnistui yhdessä irlantilaisen kenraalin Peter de Lacy: n kanssa kehittämään ja parantamaan venäläisten joukkojen sotataitoja ja kokemusta. Tämä johti venäläisten menestykseen sotatantereilla ja myös auttoi Keithiä itseään etenemään nopeasti urallaan. Keithin muihin saavutuksiin verrattuna, hänen palveluksestaan Suomessa tiedetään suhteellisen vähän, vaikka tämä jakso oli hyvin menestyksekäs Keithin elämässä ja toiminnassa. Historiallinen konteksti ja ajanjakso huomioon ottaen Keithin ura oli jossain määrin tyypillinen tuolle ajalle luvulla skotlantilaisia palkattiin runsain joukoin Pohjoismaihin ja Venäjälle ja monet onnistuivat saavuttamaan huomattavan aseman ja vaikutusvaltaa. Pelkästään Suomessa toimi jo 1600-luvulla useita kymmeniä skotlantilaisia sotilaallisissa viroissa ja saman verran oli skotlantilaisia opiskelijoita, joista monet siirtyivät sotilaallisiin tehtäviin luvulla skotlantilaisten läsnäolo oli vieläkin näkyvämpää kun Suomi sai kaksi skotlantilaista kenraalikuvernööriä Venäjän miehitysvuosien aikana. Ensimmäinen heistä oli ruotsalaissyntyinen skotti Gustav Otto Douglas. Erittäin epäsuosittu, Douglas oli tsaarin palveluksessa ja Suomen kuvernöörinä vuonna

2 Toinen kenraalikuvernööreistä oli kenraali James Keith ja hänen suosionsa Suomessa oli aivan toista luokkaa kuin Douglasin, huolimatta siitä, että hänen oleskelunsa täällä jäi lyhyeen. Heidän luonteensa kuvaukset ovat miltei vastakkaiset Douglas mainitaan epäsuosittuna, töykeänä ja kovakouraisena kun taas Keithiä pidettiin pätevänä, ystävällisenä ja suosittuna. Keith toimi venäläisten joukkojen ylipäällikkönä Venäjän ja Ruotsin välisen sodan, ns. pikkuvihan alkaessa. Hän johti menestyksekkäästi 1741 Lappeenrannan taistelua, jossa hän erottui rohkeudellaan ja johtajan ominaisuuksillaan. Venäläisten voitto oli jossain määrin seurausta juuri Keithin ja Lacyn johtamistaidoista. He olivat järjestelmällisesti parantaneet joukkojen kurinalaisuutta ja tehokkuutta. Lopputuloksena oli, että suuri osa Suomen alueesta päättyi venäläisten haltuun. Menestyksekkään valloituskampanjan lopuksi Keithistä tuli de facto Suomen kuvernööri. Siitä huolimatta, että hän oli kuvernöörinä vain niin kauan kun venäläiset pysyivät Suomessa, oli hänellä tärkeä osuus mm. Turun maapäivillä käsitellyissä kysymyksissä. Keith kutsui Turun kokouksen koolle Kutsussa mainittiin, että kokouksessa on tarkoitus keskustella kaupunkien ja koko maan eduista. Maanpäivien yhteydessä käsiteltiin myös virkamies- ja kielikysymyksiä. Vaikka Keith edustikin Venäjän näkökulmaa tehdessään päätöksiä, hän oli selvillä kieliasioista maassa ja kansalaisten toiveista ja käytti asemaansa niiden hyväksi. Keith kuvataan historiantutkimuksessa henkilönä, jota arvostettiin järjestyksen luomisesta ja asukkaiden huomioonottamisesta. Tämän lisäksi Keithin hallinnollisten toimien seurauksena koettiin Suomessa vuoden 1742 lopussa taloudellinen nousukausi, huolimatta siitä että alue oli itse asiassa miehitetty. Keithin aikalainen, Henrik Wegelius, ilmaisi näkemyksen että koska Keith oli luonut järjestystä maahan, ja koska hän oli oikeudenmukainen ja inhimillinen, ansaitsi hän että hänet muistettaisiin kunnioitettavasti kaikkialla Suomessa. Useat suomalaiset historioitsijat ovat todenneet että, vaikka Keith oli 2

3 maassamme vihollisen edustajana, jätti hän valoisan muiston jälkeensä. Lokakuussa 1742 Keith ei enää ollut siviilijohdossa, mutta säilytti asemansa venäläisten joukkojen ylimpänä komentajana Suomessa. Keithin siviilihallinnosta lähdön syistä historioitsija Blomstedt kirjoittaa seuraavaa: Pian tämän jälkeen oli selvä, että miehitys päättyisi jonkinlaiseen poliittiseen ratkaisuun ja että koko Suomea ei liitettäisi Venäjään. Tällöin katsottiin tarpeelliseksi vapauttaa sotilasjohto siviilihallinnon taakasta. Keith oli Suomessa siviilihallinnon johdossa vain muutaman kuukauden ajan. Aiemmin hän oli ollut hyvin suosittu kuvernöörinä myös Ukrainassa, mutta silloinkin hänen siviilijohtonsa kesti alle vuoden. Mutta mielenkiintoista on se, että kummassakin tapauksessa hänet vapautettiin hallintotehtävistä ei sen takia, että hän ei olisi ollut pätevä hallintotehtävissä, vaan siksi että hänen asiantuntemuksensa muissa valtiotehtävissä oli vielä suurempi. Yksinkertaisesti Keithiä ja hänen monipuolisia taitojaan tarvittiin vielä enemmän muissa yhteyksissä. Yksi tärkeistä kysymyksistä jotka liittyvät Keithiin ja muihin hänen kaltaisiinsa sotilaallisissa viroissa oleviin ulkomaalaisiin, on kysymys siitä miten he toimivat ja ylläpitivät asemiaan palvellessaan ulkomailla, varsinkin Venäjän palveluksessa. Esimerkiksi Keith toimi korkeissa viroissa ja eteni huomattavasti urallaan. Lisäksi, ollessaan Venäjän palveluksessa, hän nautti silti arvostusta ja luottamusta Ruotsissa. Vapaamuuraritoiminta, epämuodolliset verkostot, sukulaisuussuhteet, ja muiden yhteyksien käyttö olivat hyvin tärkeitä Keithille. Uransa aikana hän käytti suhdeverkostoaan parhaalla mahdollisella tavalla hyödykseen mikä mahdollisti sellaisia ratkaisuja, jotka eivät muuten olisi tulleet kysymykseenkään. Lyhyen hallintokautensa vuoksi Keithin aika Suomessa on ulkomailla vähemmän tunnettu verrattuna hänen huomattaviin menestyksiin sotilaallisissa tehtävissä. Tänä päivänä Keithiä 3

4 muistetaan sekä suomalaisessa historiankirjoituksessa että kansalliskirjallisuudessa. Erityisen tunnettu Suomessa on Keithin ja Eva Merthenin rakkaustarina, ikuistettuna suomalaisen kirjailijan Zacharias Topeliuksen romaanissa nimeltä Suomen herttuatar. Teos ilmestyi alunperin ruotsinkielisenä ja suomenkielinen versio julkaistiin Helsingissä v On tärkeä myös huomata että muitakin skotlantilaisia tai skotlantilaissukuisia hallintomiehiä oli Suomessa sekä ennen Keithiä että Keithin jälkeen. Silti nimenomaan James Keith jätti historiaan erityisen vahvan muiston. Luonteeltaan oikeudenmukainen, lempeä ja empaattinen, Keith pyrki jopa lyhyen Suomen oleskelunsa aikana ennen kaikkea ymmärtämään suomalaisten pyrkimyksiä ja tekemään miehitysajasta mahdollisimman siedettävän. Paitsi poikkeuksellinen johtaja hän oli myös poikkeuksellinen henkilö. On selvää, että häntä arvostettiin erityisesti suuren sotakokemuksensa ja sotilaallisen ammattitaitonsa vuoksi. Mutta tätäkin tärkeämpiä hänen urallaan olivat hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa. Juuri näiden avulla Keith onnistui tehtävien hoitamisessa paremmin kuin edeltäjänsä ja myös paremmin kuin monet heistä, jotka häntä seurasivat. 4

5 Atina Nihtinen, Tutkija, Åbo Akademi, Historia Kenraalikuvernööri James Keith ja hänen hallintokautensa Ukrainassa ja Suomessa, Oheisena oleva esitys on tiivistelmä Aberdeenin yliopistossa vuonna 1999 pidetystä esitelmästä, joka ilmestyi myöhemmin artikkelina kirjassa Military Governors and Imperial Frontiers (2003). Kenraalikuvernööri James Keithin aika Suomessa on vähemmän tunnettu verrattuna hänen huomattaviin menestyksiinsä sotilaallisissa tehtävissä. Tärkeimmät kysymykset, joihin pyrin esitelmässäni vastaamaan koskivat syitä miksi juuri Keithiä valittiin sotilaallisiin ja siviilitehtäviin ja miten häneen suhtauduttiin Ukrainassa ja Suomessa. Tutkiessani näitä kysymyksiä lähdin liikkeelle suomalaisessa historiankirjoituksessa olevista kuvauksista Keithistä. Ulkomaalaisten lähteiden ja vertailujen avulla pyrin täydentämään kuvaa siitä miksi juuri James Keith jätti historiaan poikkeuksellisen myönteisen muiston. Tutkimus osoitti että vapaamuuraritoiminta, epämuodolliset verkostot, sukulaisuussuhteet, ja muiden yhteyksien käyttö olivat hyvin tärkeitä Keithille. Vaikka hänen toimintansa sotatehtävien ulkopuolella muistetaan harvemmin, ehkä juuri se oli merkittävintä hänen elämässään ja urallaan. 11