13.11.2014 Jokelanlahden ja Kuivaniemenlahden niittosuunnitelma Lestijärvi
Sisältö LIITELUETTELO 1. Sijaintikartta 1:40 000 2. Suunnitelmakartta 1:5000 3. Kustannusarvio
1. Hankkeen tarkoitus ja taustatiedot Jokelanlahti ja Kuivaniemenlahti sijaitsevat Lestijärven eteläosassa noin 5 km Lestijärven kuntakeskuksesta kaakkoon. Hankealueen sijaintikartta on esitetty liitteessä 1. Jokelanlahti ja Kuivaniemenlahti ovat Lehtosenjoen suualuetta, joka on Lestijärven päälaskujoki. Lehtosenjoen valuma-alueella on maa- ja metsätaloutta. Joki tuo ravinteita Lestijärveen. Lestijärvi on ollut alun perin vähäravinteinen ja kirkasvetinen. Nykyään järvi on humuspitoinen, lievästi rehevä ja järvellä esiintyy mm. verkkojen limoittumista. Lahdilla on runsas vesikasvillisuus, joka haittaa mm. kalastusta ja veneilyä. Hankealueella ei ole tehty kasvillisuuskartoitusta vuoden 1979 jälkeen. Maastokatselmuksen, ilmakuvien ja valokuvien perusteella on kuitenkin selvää, että hankealueella on myös uposlehtistä ja kelluslehtistä kasvillisuutta. Tämä tuo epävarmuutta niiton onnistumiselle. Hankkeen ohjausryhmän kanssa on kuitenkin sovittu, että niitot toteutetaan. Hankkeen tarkoituksena on niittää lahtia maltillisesti ja lisätä lahtien avovesialueita. Niittoa voi joutua tehostamaan raivausnuottauksella. Suunnittelussa huomioidaan virkistyskäytön lisäksi alueen maisemallinen, linnustollinen ja kalastollinen arvo. Hanke ei tarvitse vesilain mukaista lupaa. Hankkeesta sovitaan kirjallisesti vesialueen omistajien kanssa. Ranta-asukkaita tiedotetaan hankkeesta, sillä esim. mökkiläiset käyttävät Lestijärven vettä saunavetenä. ELY-keskukselle tulee tehdä kirjallinen ilmoitus vähintään kuukausi ennen töiden aloittamista. 2. Suunnitellut toimenpiteet 2.1 Yleistä Hankealueella on havaittu ilmaversoisista kasveista esim. järviruokoa, järvikaislaa ja järvikortetta. Niitoilla voidaan vähentää pysyvästi ilmaversoisia vesikasveja. Niitot kannattaa toteuttaa kuitenkin maltillisesti ja laikuttaisesti, jotta esim. järviruoko ei korvaudu järvikortteella, ja kasvillisuus ei yksipuolistu. Hankealueelta on löydetty kelluslehtisistä mm. ulpukoita, lumpeita ja siimapalpakkoa. Näiden kasvien niittotulokset ovat epävarmat. Pehmeävartiset kelluslehtiset hidastavat niittoa, kun kasvillisuus kietoutuu ja takertuu niittokoneisiin. Niitto ei myöskään vähennä merkittävästi kelluslehtisiä, koska ravinteet ovat varastoituneena juuristoon ja kasvillisuus saattaa jopa innostua ensimmäisistä niitoista ja vallata ilmaversoisilta vapautunutta vesialaa. Tämän vuoksi niittojen toisto on erittäin tärkeää.
Kuva 1. Siimapalpakko (lähde wikipedia). Kasvin tarkemmat tuntomerkit esim. virtuaalikasviosta (http://pinkka.helsinki.fi/virtuaalikasvio/plant.php?id=10026&haku=&global=&bundle =19647&pcat=4) Alueella on myös uposlehtisiä kuten ahvenvitaa sekä vesisammaleita (http://pinkka.helsinki.fi/virtuaalikasvio/plant.php?id=131&image_id=33042&prms=). Uposlehtisten valtaamien alueiden niittoa kannattaa vältellä. Uposlehtiset voivat lisääntyä pienistäkin kasvin kappaleista. Niittoa voidaan täydentää kolmantena vuonna raivausnuottaamalla irrallaan kasvavien uposlehtisten alueet. Raivausnuottaus on melko työläs kasvuston poistomenetelmä, mutta yksittäisten niittojen tulokset jäävät ilman nuottausta epävarmoiksi. 2.2 Suunnitelma ja töiden toteutus Koska tuoreita kasvillisuuskartoituksia hankealueelta ei ole tehty, esitetyt niittoalueet ovat ohjeellisia. Alueet on esitetty suunnitelmakartassa (liite 2). Vihreällä rajatun hankealueen sisäpuolelta niitetään oranssilla merkityt alueet, Jokelanlahdella korkeintaan 7 ha:n laajuinen alue, ja Kuivaniemenlahdella 3 ha:n alue. Niitot voidaan tehdä myös maltillisempana. Niittoalueet ovat laikuttaiset ja reunoiltaan mosaiikkimaiset, ja alueiden muotoa voi muuttaa havaitun kasvillisuuden perusteella siten, että niitetään pääasiallisesti ilmaversoisia ja vältellään uposlehtisiä vesikasveja. Jokisuiden kasvillisuutta ei niitetä, koska kasvillisuus pidättää ja pysäyttää osittain Lehtosenjoelta tulevaa ravinne- ja kiintoainekuormaa. Niitoilla laajennetaan avovesialuetta. Niitettävillä alueilla tehostetaan veneväylien vedenvaihtuvuutta ja aukipysymistä. Niittoalueet tehdään poimuileviksi saarekkeiksi, siten että ulapalle päin tehdään leveämmät yhtenäiset avovesialueet, jotta aallokkon vaikutus kasvaa hankealueella. Niittoajankohta on heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin, koska silloin kasvien ravinnemäärä on suurimmillaan versoissa ja pienimmillään juurissa. Näin varmistetaan kasvillisuuden heikkeneminen. Tällöin ei myöskään häiritä alueen linnustoa ja kalastoa merkittävästi. Ensimmäisenä kesänä niitetään kahdesti, jolloin ensimmäinen niitto tehdään juuri ennen kasvien kukkimista kesäkuun lopulla ja seuraava niitto tästä 3-4 viikon kuluttua. Vesikasvit leikataan mahdollisimman läheltä pohjaa. Niittoalueet eivät ole välttämättä kauttaaltaan kasvillisuuden peitossa, mutta niitettävät alueet ovat 0,8-1,2 metrin syvyisiä. Näin ollen kasvillisuus pysyy pois alueilta pitempään. Matalampia alueita ei niitetä, sillä kasvillisuus valtaa matalikot heti ja kasvillisuussuhteet ja -vyöhykkeet
voivat muuttua epäsuotuisaan suuntaan. Niitto kannattaa tehdä keräävällä ja paalaavalla niittokoneella. Pysyvämpien tuloksien saavuttamiseksi, niitto suoritetaan kolmena kesänä. Esim. ilmaversoiset ruovikot vähenevät merkittävästi vasta kolmantena niittokesänä. Ennen niittoa poistetaan mahdolliset kalanpyydykset. Mahdolliset vedenalaiset kivet tulee merkitä. Niittokone lasketaan vesille venesatamasta, josta myös paalut kerätään kuljetuskaluston kyytiin. Poistettavan kasvijätteen läjitysalueen tulee olla niin kaukana rantaviivasta, ettei niittojäte tai siitä valuva ravinnepitoinen vesi kulkeudu takaisin vesistöön. Läjitysalueen sijainti sovitaan ennalta kirjallisesti. Niittojäte voidaan myös halutessa kompostoida tai käyttää rehuna. Eri toimijoilla on käytössään erilaisia niittokalustoja. Esim. moottoriveneeseen kiinnitetyt viikatteet sopivat harvaan pehmeään kasvustoon ja veneen keulaan kiinnitetyt leikkurit sopivat väylien niittoihin, kun kasvillisuus on harvaa. Ponttonirunkoiset niittokoneet vaativat yli 0,5 m syvyyden ja sopivat harvan kasvuston niittoon. Kelluslehtisiä voidaan poistaa myös vetämällä järven pohjaa pitkin ketjulla painotettuja teriä. Paalaavat ja kuljettimilla varustetut koneet tai leikkaava ja keräävä harvesteri soveltuu hankealueelle, ja tuo parhaan niittotuloksen. Näitä koneita on käytetty myös kohteissa, joissa on uposkasveja ja vesisammalia. Niittokalusto ja niittotyyli vaikuttavat kustannuksiin. Esimerkiksi paalaava niittokone voi yltää keskimäärin tuntitehoon 3 paalia / h, ja paaliin mahtuu kasvustoa noin 0,5 ha:n alalta. Tällainen kone voi kuljettaa kerrallaan 4 paalia. Koneen tehot, niittosyvyydet, teräleveydet yms kannattaa varmistaa ennen niittojen suorittamista. Paalaavan koneen käyttö tulee yleensä kokonaiskustannuksiltaan edullisimmaksi, sillä niiton hitain ja vaikein vaihe on niittojätteen keräys ja kuljetus. Suomessa tunnettuja valtakunnallisia niittourakoitsijoita ovat mm. Rantapalvelu Jari Vuorela, Lahti, Tmi Asmo Paloniitty (Kaislapojat), Hämeenlinna, Niittourakoitsija Mikko Hirvonen ja Juhani Peuhkurinen, Rajaselkä, Rantaservice Oy, Punkaharju ja Tmi Hannu Soimavuori, Asikkala. Myös esim. monilla kalastusseuroilla on omia niittokalustoja, jos haluaa paikallisen urakoitsijan. Raivausnuottaus on hyvä apu uposlehtisten ja vesisammalen poistoon. Vaikka menetelmä on melko työläs, varmistaa nuotan käyttö sen, että uposlehtisiä ei pääse ajelehtimaan uusille niittojen ansioista vapautuneille alueille. Raivausnuottaus voidaan tehdä samoilla nuotilla, joilla hoitokalastajat tekevät nuotta-apajien ja pohjan raivaamista. Nuotta voidaan virittää myös niiton ajaksi, jolloin leikattu massa vedetään sen avulla rantaan. Raivausnuottausta on käytetty vesikasvien vähentämiseen esimerkiksi Kuusamojärven Partastenlahdella. Menetelmässä verkkoa vedetään joko veneillä tai rannalta käsin traktorilla, nuotattu kasvimassa on raskasta, ja massan talteenottoon kannattaa varata aikaa. Nuotan veto ja kelaus kannattaa tehdä riittävän hitaasti, jolloin poistetut kasvit tukkivat havaksen, ja nuotan läpi ei pääse kasvinpätkiä, joista uposlehtiset lähtisivät jälleen kasvamaan. 2.3 Vaikutusten arviointi Niitto voi lisätä uposlehtisiä hankealueella. Niitto aiheuttaa väliaikaista veden samentumista. Niitto ja erityisesti kasvijätteen keräys tulee suorittaa huolella, jotta ajelehtiva leikkuujäte ei aiheuta esim. hajuhaittaa. Mikäli kasvijätteitä ei saada kerättyä huolella, voi veteen vapautua ravinteita, jotka kuluttavat happea, aiheuttavat pohjan
liettymistä, ja voivat lisätä leväkukintoja jne. Liian rajut niitot voivat vähentää linnuston ja kalaston lisääntymis-, syönnös, ja pesimisalueita. 3. Hoito ja kunnossapito Niiton tulokset ovat toistettuinakin väliaikaisia, ja kasvillisuus voi ryöpsähtää. Kolmantena kesänä voikin suorittaa niittojen jälkeen uposlehtisten valtaamilla alueilla raivausnuottauksen. Lisäksi niittoalueita tarkkaillaan vielä suunnitelmassa esitetyn kolmen niittokesän jälkeen, ja niittoja toistetaan tarvittaessa. 4. Kustannusarvio Liitteessä 3 esitetyn kustannusarvion mukaan hankkeen kokonaiskustannukset ovat noin 41 000 e. Kustannusarvio ei sisällä raivausnuottausta. Oulussa 13.11.2014 Maveplan Oy Kiilakiventie 1 90250 OULU Virve Kupiainen Hannu Alatalo dipl.ins. dipl.ins. 044-516 9196 040-516 1504
LIITE 3 Jokelanlahden ja Kuivaniemenlahden niittosuunnitelma Lestijärvi PAALAAVALLA KONEELLA: SUORITE MÄÄRÄ YKSIKKÖ YKS.HINTA YHT. EURO 1. Vuosi Niitto x 2 20 ha 800,00 16000 Kuljetukset ja läjitykset (noin 20 paalia) x 2 2 erä 1500,00 3000 2. Vuosi Niitto, keräys, kuljetus, läjitys 10 ha 800,00 8000 3. Vuosi Niitto, keräys, kuljetys, läjitys 10 ha 800,00 8000 Yleiskulut -yleis- ja yhteiskustannukset, noin 15% 6000 YHTEENSÄ (alv. 0 %) 41000