Pohjanmaan maakuntastrategia 2014 2017 Ympäristöselostus 1
SISÄLLYS 1. JOHDANTO... 3 2. POHJANMAAN MAAKUNTASTRATEGIAN 2014 2017 TAVOITTEET JA TOIMENPITEET... 3 3. POHJANMAAN YMPÄRISTÖN NYKYTILA JA OMINAISPIIRTEET... 5 3.1 Maisemarakenne... 5 3.2 Maa ja kallioperä... 5 3.3 Ilmasto, ilmastonmuutos ja ilman laatu... 6 3.4 Luonnon monimuotoisuus... 7 3.5 Kasvillisuus... 7 3.6 Eläimistö... 8 3.7 Vedet... 8 3.8 Alue ja yhdyskuntarakenne sekä elinkeinot... 10 3.9 Liikenne... 12 3.10 Tekninen huolto... 13 3.11 Kulttuuriympäristö... 15 3.12 Sosiaaliset ominaispiirteet... 16 3.13 Ympäristöongelmat ja ympäristöhaasteet... 16 4. SOVA LAIN MUKAINEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY... 19 5. MAAKUNTASTRATEGIAN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET PÄÄTAVOITEKOHTAISESTI... 20 5.1 Kilpailukykyinen alue... 20 5.1.1 Päätavoitteen kuvaus... 20 5.1.2 Vaikutusten arviointi... 21 5.2 Hyvinvoiva väestö... 21 5.2.1 Päätavoitteen kuvaus... 21 5.2.2 Vaikutusten arviointi... 22 5.3 Hyvä elinympäristö... 22 5.3.1 Päätavoitteen kuvaus... 22 5.3.2 Vaikutusten arviointi... 23 6. YHTEENVETO MAAKUNTASTRATEGIAN VAIKUTUKSISTA... 24 7. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN SEURANTA... 25 2
1. JOHDANTO Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (200/2005), ns. SOVA laki ja sitä täydentävä valtioneuvoston asetus (347/2005) sisältävät säännökset yleisestä velvollisuudesta arvioida ympäristövaikutuksia riittävällä tavalla suunnitelmien ja ohjelmien valmistelussa. SOVA lain 8 :n mukaan suunnitelmasta tai ohjelmasta vastaava viranomainen selvittää ja arvioi suunnitelman tai ohjelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen todennäköisesti merkittävät ympäristövaikutukset ja laatii ympäristöselostuksen. Tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja huomioonottamista, parantaa yleisön tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia sekä edistää kestävää kehitystä. Ympäristöselostus laaditaan osana muuta valmistelua ennen suunnitelman tai ohjelman hyväksymistä. Maakuntahallitus aloitti maakuntastrategian valmistelun 21.1.2013 hyväksyessään Pohjanmaan maakuntastrategian 2014 2017 osallistumis ja arviointisuunnitelman (OAS), joka on kuvaus valmistelun osallistumisja vuorovaikutusmenettelyistä sekä maakuntastrategian vaikutusten arvioinnista. Keskeisten sidosryhmien edustajista muodostuva Pohjanmaan SOVA yhteistyöryhmä kokoontui kolmesti arviointiprosessin aikana. SOVA arvioinnin keskeiset havainnot esitellään tässä Pohjanmaan maakuntastrategian 2014 2017 ympäristöselostuksessa. Ympäristöselostuksessa esitellään ensin lyhyesti maakuntastrategian keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet sekä Pohjanmaan ympäristön nykytila ja ominaispiirteet. Tämän jälkeen käydään läpi, millä tavoin ympäristövaikutuksia on arvioitu, minkä jälkeen seuraa maakuntastrategian ympäristövaikutuksien esittely päätavoitekohtaisesti. Lopuksi vedetään yhteen maakuntastrategian vaikutusten arvioinnin keskeiset havainnot ja pohditaan ympäristövaikutusten seurantaan liittyviä asioita. Maakuntastrategian ja ympäristöselostuksen luonnos asetettiin nähtäville liiton kotisivuille ja ilmoitustaululle 30 päivän ajaksi tammikuussa 2014. Tuona aikana luonnoksesta oli mahdollista esittää mielipiteitä kirjallisesti. Lisäksi pyydettiin lausunnot Pohjanmaan kunnilta, Pohjanmaan ja Etelä Pohjanmaan ELYkeskuksilta sekä muilta keskeisiltä sidosryhmiltä. Maakuntastrategian ja ympäristöselostuksen luonnoksen nähtävillä olosta kuulutettiin maakunnallisissa sanomalehdissä ja sitä oli mahdollista kommentoida Otakantaa.fi palvelussa. 2. POHJANMAAN MAAKUNTASTRATEGIAN 2014 2017 TAVOITTEET JA TOIMENPITEET Maankäyttö ja rakennuslain (132/1999) mukaan maakunnan liiton tehtävänä on maakunnan suunnittelu. Pitkän aikavälin maakuntasuunnitelmassa osoitetaan maakunnan tavoiteltu kehitys, ja se ohjaa maakuntakaavan ja keskipitkän aikavälin maakuntaohjelman laadintaa. Maakuntaohjelma sisältää maakunnan mahdollisuuksiin ja tarpeisiin, kulttuuriin ja muihin erityispiirteisiin perustuvat kehittämisen tavoitteet, kuvauksen maakunnan kehittämisen kannalta keskeisistä hankkeista ja muista olennaisista toimenpiteistä, laadittavista yhteistyösopimuksista tavoitteiden saavuttamiseksi ja tarvittaessa määrittelyn alueen kuntien yhteistyöalueista sekä suunnitelman ohjelman rahoittamiseksi (laki alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista 7/2014). Pohjanmaalla keväällä 2013 alkaneessa valmisteluprosessissa pitkän tähtäimen maakuntasuunnitelma päivitettiin ja keskipitkän aikavälin maakuntaohjelma laadittiin yhtaikaa, ja ne yhdistettiin yhdeksi asiakirjaksi eli Pohjanmaan maakuntastrategiaksi vuosiksi 2014 2017. Tavoitteena oli helposti luettava looginen kokonaisuus, josta kuitenkin lainsäädännön edellyttämät asiakirjat ovat erotettavissa toisistaan. 3
Maakuntastrategia on maakunnan kehittämistahdon ilmaus. Sen tavoitteena on maakunnan toimijoiden yhteisen vision ja kehittämisnäkemyksen vahvistaminen sekä kehittämisen voimavarojen suuntaaminen strategisiin kohteisiin. Maakuntastrategiaan sisällytetään tavoitteita ja toimenpiteitä, joiden edistäminen edellyttää maakunnallista tai muuta laajaa yhteistyötä. Pohjanmaan maakuntastrategia perustuu maakunnan menestystekijöihin. Sen tavoitteena on määritellä tekijät, joilla Pohjanmaa menestyy alueiden välisessä kilpailussa omista lähtökohdistaan. Kehittämistoimilla haetaan myönteisiä pitkän aikavälin tuloksia etenkin aluetaloudessa, yrittäjyydessä ja työllisyydessä, yhdyskunta ja aluerakenteessa, väestön hyvinvoinnissa sekä maakunnan vetovoimaisuudessa. Pohjanmaan yhteistä tahtoa kehityksen suunnasta kuvaa seuraava visiolause: Uuden energian Pohjanmaa Energiaa huippuosaamisesta, monikulttuurisuudesta ja vahvasta yhteisöllisyydestä. Energia teema viittaa sekä maakunnan vahvaan energiateknologian ja uusiutuvan energian osaamiseen että energiseen toimintatapaan ylipäätään. Huippuosaaminen, monikulttuurisuus ja vahva yhteisöllisyys puolestaan nähdään tärkeinä maakunnan menestystekijöinä, joiden merkitys tulee kehittämistyössä tiedostaa. Pohjanmaan tahtotila voidaan puolestaan tiivistää seuraavaan lauseeseen: Vuonna 2040 Pohjanmaa on kilpailukykyinen alue, jossa väestö voi hyvin ja jossa on hyvä elinympäristö. Tästä voidaan johtaa Pohjanmaan kehittämisen kolme päätavoitetta, jotka ovat 1) kilpailukykyinen alue, 2) hyvinvoiva väestö ja 3) hyvä elinympäristö. Edellä esitettyjen päätavoitteiden mukaisesti Pohjanmaan maakuntastrategian vuotta 2040 koskeva tavoitetila koostuu seuraavista tekijöistä: Vuonna 2040 Pohjanmaalla on kilpailukykyinen ja monipuolinen elinkeinoelämä maakunnan kaikissa osissa. Menestystä siivittävät elinkeinoelämää tukeva tutkimus ja koulutus, vahva yhteistyön ja yrittämisen kulttuuri sekä erinomainen saavutettavuus. Kansainvälinen toimintatapa ja monikulttuurisuus ovat itsestäänselvyyksiä. Vaasa on Suomen viiden merkittävimmän kaupungin joukossa. Pohjanmaan väestö voi hyvin, ja hyvinvointierot ovat kaventuneet. Maakunnassa vallitsee vahva yhteisöllisyys ja yhdessä tekemisen meininki. Suvaitsevaisessa ja monikulttuurisessa ilmapiirissä kaikkien on hyvä asua, elää ja tehdä työtä. Pohjanmaalla on hyvä ja turvallista asua ja elää. Maakunnassa on kestävän kehityksen mukainen alueja yhdyskuntarakenne sekä puhdas ja monimuotoinen ympäristö. Pohjanmaa on energiantuotannossaan omavarainen. Sähkön ja lämmöntuotanto sekä liikenne ovat hiilidioksidineutraaleja. Alla on esitetty millaisista painopisteistä Pohjanmaan maakuntastrategian kolme päätavoitetta koostuvat: 1. Kilpailukykyinen alue Monipuolinen elinkeinoelämä Korkeatasoinen innovaatiotoiminta Toimivat yhteydet Riittävästi osaavaa työvoimaa Arvossapidetyt kulttuuriympäristöt ja elävä kulttuuriperintö 2. Hyvinvoiva väestö Osallistuvat kansalaiset Integroituneet maahanmuuttajat 4
Toimivat palvelut Vireä kulttuurielämä ja hyvät harrastusmahdollisuudet 3. Hyvä elinympäristö Kestävä alue ja yhdyskuntarakenne Vähähiilinen yhteiskunta Ympäristötietoiset toimijat Monimuotoinen luonto ja puhtaat vedet 3. POHJANMAAN YMPÄRISTÖN NYKYTILA JA OMINAISPIIRTEET 3.1 Maisemarakenne Pohjanmaan suurmaisemarakenteen perusrungon muodostavat maakuntarajojen ulkopuolelle ulottuvat ja vedenjakajaselänteiden erottamat jokilaaksot, rannikon jokisuistoalueet sekä laaja saaristo. Pohjanmaan maakunta sijoittuu sekä rannikkovyöhykkeelle että lakeusvyöhykkeelle. Lakeusvyöhyke on paljastunut veden alta noin 7 000 3 000 vuotta sitten, ja sijoittuu korkeustasojen 20 90 metrin väliselle alueelle. Lakeusvyöhykkeen maisema on merivesien tehokkaasti huuhtomaa maisemaa. Maiseman perusrungon muodostavat jokiuoma, hedelmälliset laaksot ja vedenjakajaselänteet. Selänteet rajaavat jokilaaksot yhtenäisiksi maisema alueiksi. Asutus on ensi vaiheessa hakeutunut joen rantaan muodostaen yhtenäisiä nauhamaisia kyliä. Myöhemmin asutus hakeutui kauemmaksi joesta selännealueiden reunaan. Maakunta kuuluu pääosin rannikkovyöhykkeeseen, joka on maankohoamisen leimaamaa vyöhykettä. Rannikkovyöhyke on Pohjanmaan nuorinta, viimeksi veden alta noussutta aluetta, jonka rantaviiva muuttuu jatkuvasti maan kohotessa. Maaperä on hyvin lajittunutta ja selänteiden sekä laaksojen verkosto pienipiirteistä. Vedenjakajat ovat kivikkoja tai kallioita rajaten savitasanteita. Asutus on hakeutunut kivikkoisten selänteiden reunoille ja suojaisiin meren lahtiin. Kaupungit ovat keskittyneet rannikolle jokisuistoihin. Kylät seuraavat maiseman rakennetta joko rykelminä tai leveinä nauhoina. Myös huvila asutus, joka on maan vanhinta, antaa oman leimansa kulttuurimaisemaan. 3.2 Maa ja kallioperä Vaasan seudulta pohjoiseen kallioperä on ns. Vaasan graniittia. Vaasan seudun eteläpuolinen alue kuuluu Pohjanmaan svekofenniseen liuskejaksoon, joka on syntynyt noin 1 900 miljoonaa vuotta sitten. Kallioperää peittävä yleisin maalaji on moreeni. Rannikkoalueella Oravaisista Pietarsaaren seudulle saakka esiintyy huuhtoutunutta pintamoreenia hietamoreenia. Korsnäsista etelään Suupohjan rannikkoseudulla esiintyy mäkisavimoreenia. Moreenimuodostumista yleisimpiä ovat drumliinit, kumpumoreenit ja De Geer moreenit. Suurimmat katkokset moreenialueisiin aiheutuvat jokilaaksoista, jotka ovat täyttyneet savella muodostaen laajoja tasankoja. Pohjanmaan maa ja kallioperää voidaankin pitää rakennettavuudeltaan verrattain haasteellisena alueena. Pohjanmaan maakunnan harjujaksoihin kuuluvat muodostumat ovat pääasiassa vain vähän ja loivasti ympäristöstään kohoavia ns. Pohjanmaan tyypin harjuja. Alueen harjut muodostavat kaakosta luoteeseen suuntautuvia jaksoja. Jokilaaksojen harjut ovat usein savi ja silttikerrosten peittämiä, ja niistä käytetään nimitystä piiloharju. Rannikon harjujaksot jatkuvat meren pinnan alapuolelle, ja useita niistä voidaan seura 5
ta Ruotsin puolelle saakka. Pohjanmaalla on pulaa sekä rakentamiseen soveltuvista soravaroista että hyvälaatuisesta pohjavedestä. Maakunnan sora ja hiekkaesiintymät ovat toiseksi pienimmät verrattuna muihin maakuntiin. Lisäksi maa aines ja pohjavesivarat ovat jakaantuneet epätasaisesti alueellamme. Maaperää kuormittavat sekä pistemäisistä lähteistä suoraan maahan pääsevät aineet että ilmasta laajoille alueille tuleva laskeuma. Rannikkoseudulla happamat sulfaatti eli alunamaat ovat huomattava vesistöjä happamoittava tekijä. 3.3 Ilmasto, ilmastonmuutos ja ilman laatu Länsi Suomen ilmastossa on sekä merellisiä että mantereisia piirteitä. Maakunnan merellisen sijainnin ja kapean rannikon suuntaisen muotonsa johdosta merellisen ilmaston vaikutus ulottuu lähes koko maakunnan alueelle. Merelliselle ilmastolle on tunnusomaista lämpöolojen tasaisuus. Meren läheisyydessä lämpötilan vuosi ja vuorokausivaihtelut ovat vähäisempiä kuin sisämaassa. Tämä ilmenee mm. syksyn ja kevään pidentymisenä sisämaahan verrattuna. Vaasan ja Kokkolan välinen rannikkoseutu on sekä kesällä että talvella Suomen vähäsateisinta aluetta. Rannikolla on auringonpaistetunteja enemmän kuin muualla Suomessa. Merellä ja rannikolla vallitsevat etelän ja lännen väliset tuulet. Tämä pätee myös sisämaassa, vaikkakin tuulen voimakkuus on heikentynyt. Ilmastonmuutoksen seurauksena arvioidaan voimakkaiden tuulien lisääntyvän. Suomen ympäristön tila on tällä hetkellä monessa suhteessa parempi kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Ilmastonmuutos uhkaa kuitenkin jättää saavutetun tilan varjoonsa. Ilmastomallien mukaan lämpeneminen tulee olemaan erityisen rajua Suomessa ja muilla pohjoisilla alueilla. Maailmanlaajuinen ilmastonmuutos johtuu pääosin kasvihuonekaasuista, joiden määrää ihmisen toiminta on lisännyt. Ilmastonmuutoksen täydellinen pysäyttäminen on mahdotonta. Monet ihmisen toiminnasta syntyvät kasvihuonekaasut säilyvät ilmakehässä satoja vuosia. Ne lämmittävät ilmastoa, vaikka päästöjen tuottaminen lopetettaisiin. Arvioidaan, että nykyisten päästöjen aiheuttama lämpeneminen jatkuu vielä tämän vuosisadan. Euroopan unionin tavoitteena on, että lämpeneminen saataisiin rajoitettua enintään kahteen asteeseen, jotta haitallisimmilta vaikutuksilta vältyttäisiin. Vaikka ilmastonmuutoksella arvioidaan yleensä olevan pelkästään haitallisia vaikutuksia, sillä voi olla myös myönteisiä vaikutuksia, joita ovat esimerkiksi termisen kasvukauden piteneminen ja talvimerenkulun helpottuminen. Ilmastonmuutos lisää sään ääri ilmiöiden yleistymistä: kuivia jaksoja, kovia tuulia ja äkillisiä rankkasateita. Ilmastonmuutoksen arvioidaan vaikuttavan luontoon monella tavalla: lumi ja jääpeite vähenee, meren pinta nousee, maaperässä tapahtuu muutoksia, lajien levinneisyysalueessa tapahtuu muutoksia, havumetsävyöhyke siirtyy 400 500 km pohjoisemmaksi, biologiset prosessit aikaistuvat ja vedet lämpenevät. Alueidenkäytössä ilmastonmuutokseen varautumista ja sopeutumista vaativat sadannan kasvu, nykyistä voimakkaampi tuulisuus, rankkasateiden ja myrskyjen lisääntyminen, pohjavesi ja jäätymisolosuhteiden muutokset sekä nykyistä laajemmat tulvat. Lämpenemisestä johtuvaa merenpinnan nousua tasoittaa rannikolla maankohoaminen. Ennakolta tulviin voidaan parhaiten varautua ottamalla tulvat huomioon maankäytössä ohjaamalla uusi rakentaminen pois tulvaherkiltä alueilta. Ilmastonmuutoksen hillitseminen on avainasemassa Pohjanmaan luonnon ja ympäristön hyvinvoinnin edistämisessä lähivuosina. Maakunnassa laaditaan energiastrategiaa täydentävä maakunnallinen ilmastostrategia, jossa määritellään pidemmän aikavälin strategia ja tavoitteet hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. 6
3.4 Luonnon monimuotoisuus Pohjanmaan luonto on maamme oloissa erityislaatuinen ja monimuotoinen. On merta, saaristoa, jokia, metsiä, soita, harjuja ja peltoa. Näistä edustavimmat osat on otettu mukaan valtioneuvoston hyväksymiin valtakunnallisiin suojeluohjelmiin. Alueella on useita rantojensuojeluohjelmaan, lintuvesiensuojeluohjelmaan, soidensuojeluohjelmaan, lehtojensuojeluohjelmaan ja vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluvia kohteita sekä kaksi harjujensuojeluohjelmaan kuuluvaa kohdetta. Rantojensuojelu on painottunut merialueelle. Merenkurkun kaikki rantojensuojelukohteet sisältyvät laajaan Korsnäsista Uudenkaarlepyyn saaristoon saakka ulottuvaan suojelualuekokonaisuuteen. Lintuvesiensuojeluohjelmaan sisältyy edustavimpia matalia merenlahtia, kuten kansainvälisesti arvokkaiksi luokitellut Eteläinen Kaupunginselkä, Vassorinlahti ja Lapväärtinjokisuisto Härkmerenlahti. Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi on suojeluohjelmia toteutettu vuodesta 1980 alkaen. Pääosa näiden ohjelmien kohteista sisältyy myös Euroopan yhtenäiseen suojeltavien alueiden NATURA 2000 verkostoon, ja niiden toteutus etenee hyvin. Ilmastonmuutos on uhka myös luonnon monimuotoisuudelle. Rannikolla maankohoaminen on 6 8 mm vuodessa, muuttaen jatkuvasti rannikon elinympäristöjä ja maisemaa, ja luoden erinomaiset puitteet luonnon säilymiselle ja kehittymiselle alueella. Merenkurkun saaristo on nimetty UNESCOn luonnonperintökohteeksi geologisten ominaisuuksien perusteella vuonna 2006. Sen erityispiirteitä ovat De Geer moreenit sekä maankohoaminen ja siihen liittyvät luonnon hitaat vaihettumisilmiöt, joita ovat flada kluuvijärviketjut. Maan kohotessa nämä kuroutuvat merenlahdet erkanevat kokonaan meren vaikutuksesta. Maankohoaminen on luonnonperintöalueella 8 8,5 mm vuodessa ja uutta maata syntyy noin 1 km 2 vuodessa. Uhanalaisen kasvi ja eläinlajiston kannalta erityisen merkittäviä ovat perinnemaisemat. Perinnemaisemat ovat maatalouden perinteisten maankäyttötapojen synnyttämiä maisemia, kuten niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia. Nämä luontotyypiltään perinnebiotoopeiksi kutsutut alueet ovat kasvi ja eläinlajistoltaan erittäin monipuolisia. Perinnemaisemien ja niillä elävien lajien säilyminen edellyttävät kohteiden hoitamista perinteisen maatalouden menetelmin. 3.5 Kasvillisuus Pohjanmaa sijoittuu lähes kokonaan rannikkoa myötäilevään 20 30 kilometriä leveään Etelä Suomen eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Alueella moni eteläinen kasvilaji saavuttaa levinneisyytensä äärirajan. Suomessa ainoastaan Pohjanlahden rannikolla ja läntisellä Ahvenanmaalla kasvavaa tyrniä on erityisesti ulkosaaristossa. Pohjanmaan rannikolla maankohoaminen vaikuttaa merkittävästi kasvillisuuteen pitäen yllä kasvillisuuden jatkuvaa kehitystä. Merestä kohoavan maan kasvillisuus noudattaa selvää korkeussuuntaista vyöhykkeisyyttä. Eri lajit seuraavat toisiaan sitä mukaan, kun kasvupaikkojen olosuhteet maankohoamisen myötä muuttuvat. Ensimmäisenä puulajina tulee merestä kohonneille alueille yleensä leppä, jonka jälkeen alueen valtaa kuusi. Maankohoamisen jatkuessa metsät muuttuvat yhä karummaksi. Tämä uusien metsien kehityskulku ja muuttuminen maankohoamisen paljastamilla rannoilla tekevät rannikkometsistä monimuotoisia ja maailmanlaajuisestikin mielenkiintoisia. Alueen maa alasta on metsämaata vajaa 70 % pääpuulajin ollessa mänty. Metsistä kolmannes on kuusivaltaista. Metsämaasta soiden osuus on vajaa 30 %. Alueen suot ovat lähinnä kasvuturpeen tuotantoon soveltuvia. Rannikkoalue nousee pienen kaltevuuden johdosta nopeasti merestä, mikä johtaa metsämaiden sois 7
tumiseen. Varsinkin rannikon kuusikot ovat alttiita soistumiselle. Ilmaston lämpeneminen voi edistää jalojen lehtipuiden leviämistä alueelle. 3.6 Eläimistö Rannikkoalue on eteläboreaalista vyöhykettä. Merialueilla Merenkurkun saaristo muodostaa monien merellisten eliölajien pohjoisrajan. Merenkurkussa asuu kaksi hyljelajia, harmaahylje ja itämerennorppa. Saaristo on luonnollinen esiintymisalueen raja suolaisen ja makean veden kalastolle. Lapväärtinjoki ja Ähtävänjoki ovat maamme harvoja jokia, joissa elää jokihelmisimpukka. Lapväärtinjoessa elää myös luonnonvarainen meritaimenkanta. Arvokkaan meritaimenkannan vuoksi Lapväärtin Isojoki kuuluu kansainvälisiin Project Aquan vesistönsuojelukohteisiin. Suurpetojen määrä on ollut Pohjanmaalla kasvussa. Susia esiintyy säännöllisesti erityisesti Suupohjan rannikkoseudulla. Myös karhukanta on vakiintunut, ja karhujen levinneisyys ulottuu Suupohjan rannikkoseudun eteläosiin. Ilveksen asuinalueet ovat rannikon tuntumassa Suupohjan rannikkoseudulta Vaasanseudulle. Pohjanmaan rannikon linnusto koostuu sekä täällä pesivistä että Merenkurkun kautta muuttavista linnuista. Pohjanlahden rannikko on kansallisesti erittäin merkittävä muuttokäytävä useille lintulajeille. Saaristo ja jokisuut tarjoavat runsaslajiselle linnustolle erinomaiset pesimis ja levähdysmahdollisuudet. Söderfjärdenin peltoaukea on esimerkiksi erittäin tärkeä levähdyspaikka suuremmille muuttolinnuillemme, kuten kurjelle. Merenkurkun merikotkat muodostavat huomattavan osan Suomen koko merikotkakannasta. Pohjanmaan rannikolla on myös Suomen tihein liito oravakanta. Rannikko Pohjanmaalla on myös yksi Suomen tiheimmistä hirvikannoista eli yli 3 hirveä/1000 ha. Valtatiellä 8 välillä Vaasa Oulu hirvionnettomuudet ovatkin valitettavan yleisiä. Suomen hirvikannan koko syksyn 2012 jahdin jälkeen oli noin 68 000 hirveä. Parhaillaan on käynnissä Suomen riistakeskuksen koordinoimana hirvikannan hoitosuunnitelman valmisteleminen. 3.7 Vedet Etelä Pohjanmaan ELY keskus huolehtii vastuuviranomaisena vesienhoitolain mukaisista tehtävistä Etelä Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski Pohjanmaan maakuntien alueilla. Niitä ovat muun muassa pinta ja pohjavesien ominaispiirteiden selvittäminen ja ihmisvaikutusten arviointi, vesien tilan seurantaohjelman laatiminen, tilan seuranta, ekologisen tilan luokittelu sekä vesienhoidon suunnittelu ja yhteistyö. Vesienhoidon suunnittelu etenee kuuden vuoden jaksoissa. Kesällä 2012 alkoi Etelä Pohjanmaan ELY:n toimialueen vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelmien päivittäminen vuosiksi 2016 2021. Pintavedet Vesipinta ala muodostaa kolmasosan maakunnan kokonaispinta alasta. Merenrannikon rantaviiva on pitkä, saaret mukaan luettuna rantaviivan pituus on noin 5 500 km. Alueella on poikkeuksellisen vähän järviä verrattuna muuhun Suomeen. Järvet ovat pieniä ja matalia ja siten herkkiä pilaantumiselle. Pohjanlahteen laskee 11 valuma alueeltaan vähintään 200 km 2 vesistöä. Näistä suurin on Kyrönjoki. Alueen tasaisuudesta johtuen joet ovat herkkiä tulvimaan. Keväisin tulvia aiheuttavat lumien sulaminen ja jääpadot, muina aikoina muun muassa runsaat sateet. Bergön ympäristössä Selkämeri kapenee ja muuttuu Merenkurkuksi, joka on matalaa aluetta lukuisine luotoineen ja saarineen. Matala Merenkurkku muodostaa kynnyksen Selkäme 8
ren ja Perämeren välille. Merenkurkku on vaihettumisvyöhyke merellisemmän Selkämeren ja makeamman veden hallitseman Perämeren välillä. Merenkurkulle on tyypillistä meriveden vähäsuolaisuus. Merenkurkun saaristo on matalien moreeniharjanteiden kuvioimaa maan ja meren mosaiikkia. Saaristolle luonteenomaisia ovat maan kohotessa kuroutuvat merenlahdet, fladat ja kluuvijärvet, jotka vähitellen erkanevat kokonaan meren vaikutuspiiristä. Fladat ja kluuvijärvet ovat maailmanlaajuisesti ainutlaatuisia ekosysteemejä. Alueen joet ovat reheviä. Rehevyyden lisäksi on jokivesistöjen alaosilla maaperästä johtuvia happamuushaittoja. Erityisesti maa ja metsätalous on heikentänyt vesistöjen veden laatua. Vesilaitoksista pintavettä käyttävät vielä Vaasa (Kyrönjoki) ja Pietarsaari (Ähtävänjoki). Merialueen kuormituksesta suurin osa tulee jokivesien mukana. Jokien lisäksi merialuetta kuormittavat asutuksen ja teollisuuden puhdistetut jätevedet sekä kalankasvatus. Vaikka teollisuuden ja yhdyskuntien päästöt vesiin ovat pitkällä aikavälillä laskeneet, ei vesien tila ole kohentunut johtuen suuresta hajakuormituksesta. Kuva 1. Pintavesien ekologinen tila (HERTTA / EPO ELY) Kuvassa 1 on nähtävillä Pohjanmaan pintavesistöjen tila vuosina 2008 ja 2013. Pintavesien ekologinen tila on Pohjanmaalla selvästi huonompi kuin Suomessa keskimäärin. Pohjanmaalla pintavesien tilaa voi pitää hyvänä ainoastaan rannikolla. Kuitenkin suurten kaupunkien edustalla myös rannikkovesien ekologinen tila on tyydyttävä ja useiden sisälahtien tila on välttävä. Jokien ja järvien ekologinen tila on pääosin arvioitu tyydyttäväksi tai sitä huonommaksi. Alueen jokien ja järvien tilaa heikentävät hajakuormituksen aiheuttama rehevöityminen ja happamien sulfaattimaiden kuivatuksen aiheuttama kuormitus. Ulommille merialueille Merenkurkkuun ja Selkämerelle mentäessä pintavesien tila on pääosin hyvä. Pohjanlahden avomerialue on jo Itämeren puhtaimpia alueita. 9
Pohjavedet Muuhun Suomeen verrattuna Länsi Suomen pohjavesiesiintymät ovat huonolaatuisia ja jakautuneet erittäin epätasaisesti. Pohjavesien kemiallinen tila arvioidaan Pohjanmaalla pääosin hyväksi, mutta maakunnassa on myös useita mahdollisia riskialueita. Riskialueiden ja seuranta tai selvityskohteiden määrä on Pohjanmaalla kasvanut viime vuosien aikana huomattavasti (ks. kuva 2). Rannikkoalueella suurimmat pohjavesivarat ovat maakunnan pohjoisosassa Uudenkaarlepyyn, Pedersören ja Kruunupyyn alueella. Pohjavesiä on niukasti Vaasan Mustasaaren alueella, Kyrönmaalla ja Pietarsaaren Luodon alueella. Pohjoisella alueella harjut ovat jääkautta seuranneiden järvi ja merivaiheiden rantavoimien tasoittamia. Harjut kohoavat vain vähän ympäristöstään, ja pohjavesi esiintyy lähellä maan pintaa. Keskisellä ja eteläisellä rannikkoalueella sijaitsevat peitteiset pitkittäisharjut, joiden korkeimmat kohdat kohoavat vain pieninä kohoumina niitä peittävien savikerrosten läpi. Kuva 2. Pohjavesien kemiallinen tila (HERTTA / EPO ELY) Maakunnassa on 138 pohjavesialuetta. Pohjavedet ovat luontaisesti vähän happamia ja monin paikoin niissä esiintyy kohonneita rauta ja mangaanipitoisuuksia. Useilla alueilla pohjavedet ovat vaarassa pilaantua. Suurimman riskin muodostavat maa ainesten otto, turkistarhaus, maatalous, teollisuus ja tiestön kunnossapito. Alueen pohjavesialueille laaditaan suojelusuunnitelmia. Suojelusuunnitelmien lisäksi tehdään pohjavesialueiden kunnostussuunnitelmia ja kunnostuksia. Maa ainesten otossa on siirrytty yhä enemmän murskatun kalliokiviaineksen käyttöön soran sijasta, mikä on myönteistä pohjavesien suojelun kannalta. 3.8 Alue ja yhdyskuntarakenne sekä elinkeinot Pohjanmaan maakunta koostuu vuoden 2013 alusta lähtien 15 kunnasta, jotka muodostavat Suomen länsirannikolle kapean 230 km pitkän ja noin 20 50 km leveä rannikkokaistaleen (maapinta ala noin 7 600 km 2 ). 10
Asutus on jo keskiajalta lähtien keskittynyt Pohjanmaalla viljaviin jokilaaksoihin ja suistoihin ja myöhemmin myös rannikolle kalastuselinkeinojen myötä. Elinkeinorakenteen muutosten myötä asutus on keskittynyt kaupunkeihin ja maaseututaajamiin (ks. kuva 3). Maakunta on verrattain tiheästi rakennettu ja vuoden 2012 lopussa maakunnassa asui 179 663 asukasta. Maakunta koostuu kahdesta kaupunkiseudusta. Pietarsaaren kaupunkiseutuun kuuluvat Pietarsaaren lisäksi Uudenkaarlepyyn kaupunki sekä Kruunupyyn, Pedersören ja Luodon kunnat. Pietarsaaren kaupunkiseudulla asuu n. 50 000 asukasta. Vaasan kaupunkiseutuun kuuluvat Vöyrin, Mustasaaren, Laihian, Isonkyrön, Maalahden ja Korsnäsin kunnat. Vaasan kaupunkiseudulla asuu n. 112 000 asukasta ja näistä yli puolet Vaasan kaupungissa. Kolmannen aluekokonaisuuden muodostavat Suupohjan rannikkoseudun kolme pientä kaupunkia; Närpiö, Kristiinankaupunki ja Kaskinen. Tällä alueella asuu n. 18 000 asukasta. Kuva 3. Asutuksen jakaantuminen taajama ja haja asutukseen (HERTTA / EPO ELY) Kaupunginseudut on viime aikoina nostettu esille tärkeimpinä suunnittelukokonaisuuksina ja rakennemallia laaditaan parhaillaan sekä Pietarsaaren että Vaasan kaupunkiseuduille. Pohjanmaan aluerakenteeseen vaikuttavat myös Keski Pohjanmaan Kokkolan ja Etelä Pohjanmaan Seinäjoen kaupungit ja yhteistyö näiden kaupunkiseutujen kanssa on erityisen tärkeätä. Pohjanmaalla on myös monta elinvoimaista maalaiskeskustaa ja kylää. Rannikolla ja saaristossa on lisäksi runsaasti vapaa ajan asutusta. Pohjanmaan kilpailukyky on arvioitu maan kolmanneksi parhaimmaksi heti Uudenmaan ja Pirkanmaan jälkeen. Hyvää kehitystä selittää pitkälti Vaasan seudulla sijaitseva Pohjoismaiden merkittävin energiateknologiakeskittymä, jonka yhteenlaskettu liikevaihto on noin 4 miljardia euroa ja joka työllistää yli 10 000 ihmistä. Pohjanmaan kilpailukyky ei kuitenkaan lepää yhden keskittymän varassa, vaan keskeisenä menestystekijänä on aina ollut monipuolinen elinkeinorakenne. Energiateknologian lisäksi merkittäviä teollisuuden aloja ovat massan ja paperituotteiden valmistus, kemianteollisuus, jalostusteollisuus, metallituotteiden valmistus, elintarviketeollisuus sekä kulkuneuvoteollisuus, jossa veneteollisuudella on merkittävä osuus. 11
Monipuolinen elinkeinoelämä luo suojaa suhdannevaihteluja vastaan ja aikaa myöten myös uuden kasvun mahdollisuuksia. Suurteollisuus on sijoittunut rannikon kaupunkeihin, ja sille on ominaista vahva suuntautuminen vientiin. Viennin osuus teollisuuden liikevaihdosta on yli 70 prosenttia. Suurteollisuus on synnyttänyt ympärilleen monipuolisia alihankintaketjuja, joihin kuuluvia yrityksiä sijaitsee rannikkokaupunkien ohella myös maaseudulla. Suurimmat työpaikkakeskittymät ovat kaupungeissa. Myös palvelut ovat keskittyneet suurimpiin taajamiin. Palvelujen tarjonta on suurin maakuntakeskuksessa Vaasassa. Pohjanmaan alkutuotantoa leimaavat erityisalat. Turkistarhaus on keskittynyt pääosin Vaasan pohjoispuolelle sekä Korsnäsiin ja kasvihuoneviljely ja perunanviljely puolestaan Vaasan eteläpuolelle. Myös luonnonmukainen tuotanto on Pohjanmaalla yleisempää kuin keskimäärin Suomessa. Viljanviljelyä ja sikataloutta on erityisesti Kyrönmaalla. Alueella on myös muita maakuntia vahvempi kalatalous. Alueella on runsaasti virkistys ja retkeilyreittejä, kuten vaellusreittejä, luonto ja kulttuurireittejä, veneily ja melontareittejä sekä hiihtolatuja ja moottorikelkkareittejä. Meren rannalla on runsaasti hyviä uimarantoja. 3.9 Liikenne Maakunnan yhdistää muuhun maahan ja Eurooppaan pääliikenneväylä E8 (vt 8) sekä luoteiskaakkoissuuntainen E12 (vt 3), jotka kuuluvat myös Euroopan TEN T liikenneverkkoon. Valtatiet 13, 18 ja 19 yhdistävät maakunnan sisämaahan. Logistisesti tärkeitä yhteyksiä ovat lisäksi Kaskisten satamaan johtava kantatie 67 ja Pietarsaaren satamaan johtava kantatie 68. Maantieverkosto on Pohjanmaalle logistisesti erittäin tärkeä. Rataverkon merkitys sekä rahti että matkustajaliikenteelle on keskeisessä asemassa varsinkin maakunnan pohjoisosassa. Suomen päärata, Pohjanmaan rata, kulkee Uudenkaarlepyyn, Pedersören ja Kruunupyyn kautta mahdollistaen toimivat ja nopeat junayhteydet etelään ja pohjoiseen Pietarsaaren seudulta Pännäisten asemalta. Vaasasta on sähköistetty rautatieyhteys Seinäjoen kautta Helsinkiin, Tampereelle ja Ouluun. Alueen saavutettavuutta ja rautatieliikenteen merkittävyyttä ovat lisänneet Vaasan radan sähköistäminen ja matka ajan lyhentyminen Etelä Suomeen sekä Bothnian Corridor kuljetuskäytävän, Euroopan TEN Tprioriteettihankkeen, toteutuminen. Seinäjoelta Kaskisiin kulkeva yksiraiteinen sähköistämätön ratayhteys toimii kokonaan tavaraliikenneratana. Lisäksi Seinäjoelta on sähköistämätön raideyhteys Jyväskylään. Kansainvälisissä yhteyksissä lentoliikenne näyttelee tärkeää roolia. Maakunnassa on kaksi lentokenttää, Vaasan ja Kokkola Pietarsaaren kentät, jotka kuuluvat TEN T lentokenttäverkostoon. Vaasan ja Kokkola Pietarsaaren lentoasemat ovat kansainvälisiä ja niistä on suorat reittilennot Helsinkiin ja Tukholmaan. Vaasan lentoasema on matkustajaliikenteen määrällä mitattuna Suomen kuudenneksi suurin. Myös lentorahtikuljetukset lisääntyvät koko ajan, ja monet alueen yritykset ovat riippuvaisia niistä. Vaasan lentoaseman yhteyteen rakenteilla oleva lentologistiikkakeskus mahdollistaa kansainvälisten materiaalivirtojen nopean liikkumisen. Maakunnassa on neljä syväsatamaa, jotka sijaitsevat Kristiinankaupungissa, Kaskisissa, Vaasassa ja Pietarsaaressa. Satamilla on merkitystä niin kansainväliselle tavaraliikenteelle kuin matkustajaliikenteellekin. Matkustaja ja rahtiliikennettä kulkee Vaasan satamasta. Muut satamat ovat keskittyneet tavaraliikenteeseen. Näistä Kaskisten ja Pietarsaaren satamat ovat osa eurooppalaista TEN T verkostoa. Pohjanmaalla on pitkästä rannikosta johtuen lukuisia kalasatamia ja kalastuksen tukikohtia. Kaskisten kalasatama jalostusyk 12
siköineen on maakunnan suurin kalasatama ja yksi maan suurimmista kalasatamista. Lukuisat vierasvenesatamat ovat tärkeitä erityisesti maakunnan matkailun kehittämiselle. Pohjanmaan joukkoliikenteen tarjonta on keskittynyt kaupunkiseutujen läheisyyteen ja arkipäiville, jolloin joukkoliikenteen kysyntä on koulu ja opiskelumatkojen vaikutuksesta suurin. Työmatkaliikenteessä suurin kysyntä keskittyy Vaasan ja Pietarsaaren kaupunkiseuduille sekä suurimpien pendelöintialueiden Mustasaari Vaasa, Laihia Vaasa, Isokyrö Vaasa ja Isokyrö Seinäjoki sekä Seinäjoki Vaasa väleille. Pohjanmaan joukkoliikenneverkko on maakunta ja seututasolla kutakuinkin kattava, mutta pääteiden ja kaupunkiseutujen ulkopuolella vuorotarjonta voi paikoin olla jopa peruspalvelutason alapuolella. Vuosina 2012 2016 tavoitteena on joukkoliikenteen kysynnän lisääminen etenkin Vaasan kaupunkiseudun bussiliikenteessä sekä Vaasan ja Seinäjoen välisessä junaliikenteessä. Muualla Pohjanmaalla joukkoliikenteen kysynnän ei oleteta kasvavan merkittävästi. 3.10 Tekninen huolto Jätehuolto Alueen jätehuoltoyhteistyö on kehittynyt pitkälle eikä Pohjanmaan maakunnassa ole enää toiminnassa kaatopaikkoja. Alueella toimii kolme alueellista jätehuoltoyhtiötä (Oy Stormossen Ab, Oy Ekorosk Ab ja Oy Botniarosk Ab). Suomen oloissa erittäin hyvin keskittyneen jätehuoltoyhteistyön myötä mm. jätteiden toimittaminen hyötykäyttöön on sujuvaa. Stormossenin alueella on Stormossenin biokaasulaitos ja Ekoroskin alueella jätteiden lajittelulaitos. Stormossenin alueella Mustasaaressa toimii alueellisten jätehuoltoyhtiöiden (Oy Botniarosk Ab, Ab Stormossen Oy, Lakeuden Etappi Oy, Millespakka Oy ja Vestia Oy) yhteinen vuonna 2012 käyttöön otettu jätteenpolttolaitos. Westenergy Oy Ab:n jätteenpolttolaitos täydentää toimivaa jätehuollon kokonaisuutta. Alueen teollisuusjätteestä hyödynnetään 60 %. Hyödynnettävä jäte on pääosin metsäteollisuuden puujätettä ja energiatuotantolaitoksilta syntyvää jätettä, kuten lentotuhkaa. Etelä ja Länsi Suomen vuonna 2009 valmistuneessa jätesuunnitelmassa esitetään suunnittelualueen (kattaa 12 maakuntaa) jätehuollon nykytila sekä tulevaisuuden kehittämistarpeet vuoteen 2020. Jätesuunnitelman tavoitteena on vähentää jätteen syntyä, lisätä jätteen hyödyntämistä ja tehostaa jätehuollon ennakointia ja suunnittelua. Etelä ja Länsi Suomen jätesuunnitelmassa on asetettu valtakunnallista jätesuunnitelmaa tiukemmat tavoitteet yhdyskuntajätteiden hyödyntämiselle. Vesihuolto Pohjanmaalla 99 % asutuksesta on liittynyt säännöllisen valvonnan alaisiin vesijohtoverkostoihin. Alueella talousveden hankinta perustuu pääasiassa pohjaveteen. Alueen talousvedestä noin 50 % on pohjavettä ja noin 50 % pintavettä. Talousvettä toimittavista laitoksista pintavettä raakavetenä käyttää vielä Vaasan kaupungin vesilaitos ja Pietarsaaren kaupungin vesilaitos. Vaasan vesilaitos käyttää raakavetenään Kyrönjoen vettä ja Pietarsaaren vesilaitos Ähtävänjoen vettä. Jätevesihuolto Pohjanmaan maakunnan asukkaista 70 % asuu kiinteistöissä, jotka on liitetty yleisiin viemärilaitoksiin. Jätevedet johdetaan keskitetysti käsiteltäviksi kaikissa kuntakeskuksissa. Tulevaisuudessa osa pienistä ja van 13
hoista jätevedenpuhdistamoista poistuu käytöstä, kun jätevedet saadaan johdettua siirtoviemäreitä pitkin käsiteltäviksi entistä suurempiin ja tehokkaampiin puhdistamoihin, mikä mahdollistaa aiempaa tehokkaamman puhdistustason ja paremman toimintavarmuuden. Jätevesihuollossa tavoitteena on laajentaa taajamien viemäriverkostoja niin, että niiden läheisyydessä oleva haja asutus saadaan liitettyä yleiseen viemäriverkostoon. Hajajätevesiasetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla tuli voimaan vuoden 2004 alussa. Asetus edellyttää saostuskaivokäsittelyä tehokkaampaa jätevesien puhdistusta vuoteen 2016 mennessä. Energiahuolto Teollisuus ja energiantuotanto ovat keskittyneet rannikolle Pietarsaareen, Vaasaan ja Kristiinankaupunkiin. Pietarsaaressa on maailman suurin puuta ja turvetta käyttävä monipolttolaitos Alholmens Kraft 2. Bioenergian osuus Pohjanmaalla energiahuollossa on vielä vähäinen, mutta sen osuus kasvaa tulevaisuudessa. Korsnäsissa, Närpiössä, Kristiinankaupungissa ja Luodossa on tuulivoimaloita. Rannikon hyvät tuuliolosuhteet luovat hyvät edellytykset myös tuulivoiman lisäämiselle. Suomessa oli vuonna 2012 vireillä yhteensä 205 tuulivoimapuistohanketta, joiden suunniteltu teho olisi 8900 MW. Pohjanmaan maakunnassa on suunnitteilla yhteensä 35 tuulivoimahanketta, joiden voimaloiden kokonaisteho olisi 2500 3000 MW. Tehossa mitattuna noin 30 % Suomessa vireillä olevista hankkeista sijoittui siis Pohjanmaan maakunnan alueelle. Kuvasta 4 nähdään, miten sähkönkulutus on viime vuosina jakautunut Pohjanmaalla eri käyttötarkoituksien mukaan. Kuva 4. Sähkönkulutus Pohjanmaan maakunnassa (Energiateollisuus / EPO ELY) 14
3.11 Kulttuuriympäristö Pohjalainen rakennettu kulttuuriympäristö on omintakeinen ja muusta maasta erottuva. Pitkään yhtäjaksoisena säilyneestä asutuksesta kertovat lukuisat kiinteät muinaisjäännökset ja jokilaaksojen aukeat viljelymaisemat. Pohjanmaan kulttuurimaisemalle luonteenomaiset piirteet saivat alkunsa jo 1600 luvun nauhamaisista jokivarsialueista. Rannikolle 1600 luvulla perustetut puukaupungit (Pietarsaari, Uusikaarlepyy, Vaasa, Kaskinen ja Kristiinankaupunki) keskittyivät jokisuistoihin korostaen vesiliikenteen merkitystä. Myös huvila asutus, joka on maan vanhinta, antaa oman leimansa kulttuurimaisemaan. Tänä päivänä olemassa oleva rakennuskanta on Suomen vanhinta, mutta kansainvälisesti katsottuna erittäin nuorta. Pohjanmaalla on vielä paljon vanhaa rakennuskantaa verrattuna muuhun Suomeen ja arvokkaaksi luokiteltuja kyläkokonaisuuksia (esim. Härkmeren kylä Kristiinankaupungissa). Pohjalaisten puukaupunkien yhtenäinen kaupunkirakenne ja rakennuskanta ovat säilyneet paremmin kuin sisämaan puukaupunkien, joten ne ovat merkittäviä valtakunnallisen rakennetun kulttuuriperinteen edustajia. Kuvassa 5 on nähtävillä suojeltujen rakennusten määrä kolmessa pohjalaismaakunnassa. Vanhojen pohjalaisten rannikkokaupunkien puukaupunginosat ovat säilyneet suhteellisen hyvin. Parhaiten ja yhtenäisimpänä säilynyt pohjalainen puukaupunki on Kristiinankaupunki, joka säilyi ainoana kaupunkina tulipalolta. Laajoja puutalokokonaisuuksia on säilynyt myös Kaskisissa ja Pietarsaaressa. Pohjanmaalla on myös runsaasti uudempaa arvokasta rakennuskantaa, joka on syytä huomioida kulttuuriympäristöä arvioitaessa. Maaseutu pohjalaistaloineen ja latomaisemineen sekä saaristo viljelys ja laidunympäristöineen on edelleen pohjalaista kulttuuriympäristöä. Myös kylien historialliset ominaispiirteet etenkin rannikolla ja saaristossa näkyvät vielä, vaikka kylät ovat ajan myötä yhdenmukaistuneet. Merenkurkun saaristo, Kyrönjokivarsi ja viljelylakeudet sisältyvät ympäristöministeriön julkaisemaan luetteloon Suomen 27 kansallismaisemasta. Härkmeri, Övermalax Åminne, Björköby, Söderfjärden, Kyrönjokilaakso, Vöyrinjokilaakso ja Vanha Vaasa sisältyvät ympäristöministeriön vuonna 1993 julkaisemaan luetteloon valtakunnallisesti arvokkaista maisema alueista. Ympäristöministeriössä on meneillään valtakunnallisesti arvokkaiden maisema alueiden päivitys ja täydennysinventointi. Ehdotukset Pohjanmaan, Etelä Pohjanmaan ja Keski Pohjanmaan valtakunnallisesti arvokkaiksi maisema alueiksi 2013 sisältyy raporttiin Maaseudun kulttuurimaisemat ja maisemanähtävyydet. 15
Kuva 5. Suojellut rakennukset Etelä Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski Pohjanmaan maakunnissa (Museovirasto / EPO ELY). 3.12 Sosiaaliset ominaispiirteet Valtakunnallisten tilastojen valossa Pohjanmaan maakunta voi hyvin. Yksi tärkeimmistä väestön hyvinvointia edistävistä ja syrjäytymistä ehkäisevistä tekijöistä on työ. Maakunnan työttömyysaste on jo pitkään ollut maan alhaisimpia, syntyvyys on maan keskitasoa korkeampi ja Pohjanmaan väestö elää terveempänä, tyytyväisempänä ja pitempään kuin väestö Suomessa keskimäärin. Maakunnan erityispiirteitä ovat ruotsinkielinen ja suomenkielinen kulttuuri, joita rikastuttavat muut kielet ja kulttuurit. Pohjanmaan väestö on sosiaalisesti aktiivista. Tämä näkyy Pohjanmaalla maan keskiarvoa vilkkaampana yhdistys ja kulttuurielämänä. Vaikka Pohjanmaan väestö voi keskimäärin hyvin, ovat eri väestöryhmien ja yksilöiden hyvinvointierot huomattavat ja vaarassa kasvaa. Seurauksena on syrjäytymisen ja eriarvoisuuden kasvu, kun sosiaaliset ja mielenterveyden ongelmat lisääntyvät. Erityisen tärkeää maahanmuuttajien nopean kotoutumisen ja työllistymisen kannalta on suomen tai ruotsin kielen oppiminen. Asiantuntija arvioiden mukaan Pohjanmaan alueen merkittävimpiä hyvinvoinnin riskitekijöitä ovat psyykkiset pitkäaikaissairaudet, yksinäisyys, päihteiden käyttö, velkaongelmat ja nuorisotyöttömyys. 3.13 Ympäristöongelmat ja ympäristöhaasteet Vesistöt Kuten aiemmin on tuotu jo esille, happamoituminen on Pohjanmaan rannikon erityisongelma. Maaperää, vesistöjä ja elollista luontoa rasittava happamoituminen on alueella peräisin sekä maaperästä että ilman epäpuhtauksista. Merestä maankohoamisen myötä muodostuneita happamia sulfaattimaita, alunamaita, on Pohjanmaan rannikolla runsaasti (yli 100 000 ha). Happamuudesta johtuvia ongelmia esiintyy jokien alajuoksulla ja jokisuistoalueilla. Alunamaiden aiheuttama vesistöjen happamuus on alueemme ehkä vai 16
kein vesiensuojeluongelma, jonka näkyvimpänä seurauksena ovat ajoittain toistuvat laajat kalakuolemat. Ongelmallista on lisäksi valuma alueilta jokivesien mukana tulevien kiintoaineiden kasaantuminen jokien alajuoksuille ja jokisuistoihin. Koska valuma alueista vain alajuoksut kuuluvat Pohjanmaan maakuntaan, ovat vaikutusmahdollisuudet niihin vähäiset. Alueen jokien suurin ongelma happamuuden lisäksi on rehevyys, mikä johtuu ravinteiden lisääntymisestä vesistöissä. Merialueen kuormituksesta suurin osa tulee jokivesien mukana. Myös kalankasvatus verkkoaltaissa kuormittaa suoraan merialueita. Ihmistoiminta kuormittaa vesistöjä monin eri tavoin. Pohjanmaan vesistöjen tilaan vaikuttavat erityisesti ravinnekuormitus, happamuus ja metallikuormitus, kiintoainekuormitus sekä hygieenistä tilaa heikentävä kuormitus. Monien vesien tilaan liittyvien ongelmien taustatekijänä on voimaperäinen maankäyttö. Vesistöjen suurin fosforikuormittaja on hajakuormitus, joka on pääosin peräisin maataloudesta (45 %), hajaasutuksesta (8 %), turkiseläintuotannosta (8 %) ja metsätaloudesta (3 %). Luonnon huuhtoutuman osuus on 18 %. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman tavoitteena onkin uusia menetelmiä ja tutkimustietoa hyödyntäen sekä tarvittaessa viljelyn tarkoituksenmukaisuutta tarkastellen vähentää maataloustuotannon ravinnepäästöjä. Haja ja loma asutuksen jätevedet ovat maatalouden jälkeen suurimpia vesistöjen fosforikuormittajia yhdessä teollisuuden kanssa. Pohjanmaan asukkaista vielä 30 % asuu kiinteistöissä, joita ei ole liitetty yleisiin viemärilaitoksiin. Hajajäteasetus, joka astui voimaan vuoden 2004 alusta (siirtymäaika vuoteen 2016 asti), koskee kaikkia jätevettä tuottavia kiinteistöjä viemäriverkostojen ulkopuolella. Hajajätevesiasetuksen tarkoituksena on vähentää haja asutuksen jätevesien haitallisia vaikutuksia pinta ja pohjavesiin. Useissa kunnissa on meneillään haja asutuksen jätevesihankkeita. Maakunnan kilpailukyvyn ja väestön hyvinvoinnin kannalta tärkeitä ovat laadukas ympäristö ja luonnonvarat. Elinympäristön terveellisyys, turvallisuus, rauhallisuus ja luonnonläheisyys kuuluvat yhä vahvemmin elämän laatuun. Alueen luonnon ja kulttuuriympäristöjen monipuolisuus tarjoaa hyvät mahdollisuudet vapaa ajanvietolle ja luonto ja kulttuurimatkailulle. Puhtaat vesistöt ovat yksi Suomen erityisistä voimavaroista. Pintavesien laadun parantamiseksi on alueidenkäyttöä tärkeää suunnitella valuma aluekohtaisesti, jotta koko valuma alueelta tulevat haitalliset vesistövaikutukset saadaan minimoitua. Pohjanmaan kolmen maakunnan haasteena on yhteistyö ja toimintojen yhteensovittaminen erityisesti Kyrönjoen ja Ähtävänjoen valuma alueilla, koska Vaasan ja Pietarsaaren vesilaitokset ottavat vielä raakavetensä näistä joista. Haasteena on myös pienvesistöjen ennallistaminen. Ilman laatu Merkittävimmät ilman epäpuhtauksien päästölähteet ovat alueellamme energiantuotanto, teollisuus ja liikenne. Maakunnan erityispiirteitä ovat rannikkoalueen isot sähköä ja lämpöä tuottavat hiili ja turvevoimalat sekä kasvihuoneviljelyyn liittyvät pienet öljykattilat. Alueella on teollisen toiminnan ja energiatuotannon vähentämistoimia kohdistettu tavallisimpien rikki, typpi ja hiukkaspäästöjen vähentämisen lisäksi erityisesti hajupäästöihin ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen vähentämiseen (ks. kuva 6). Tieliikenteen pakokaasujen mukana ilmaan joutuu vuosittain suuria määriä haitallisia aineita, kuten hiilimonoksidia, hiilivetyjä ja typen oksideja. Ongelmallisin näistä on kasvihuoneilmiötä aiheuttava hiilidioksidi. Myös tieliikenteen hiukkaspäästöt ovat merkittävät. Ilman laatua seurataan jatkuvatoimisilla mittauksilla Suupohjan rannikkoseudulla, Pietarsaaren seudulla ja Vaasassa. Ilman rikkidioksidipitoisuudet ovat alueella matalat. Sen sijaan typenoksidien pitoisuudet ovat ajoittain korkeat johtuen liikenteestä. Alueella ilman 17
laatu on rikkidioksidia tarkasteltaessa ollut hyvä kaikilla paikkakunnilla, mutta typenoksidipitoisuudet ovat ajoittain korkeat kaupunkien liikenneväylien varrella. Kuva 6. Teollisuuden ja energiantuotannon rikkidioksidipäästöt (VAHTI / EPO ELY) Melu ja tärinä Melu on merkittävä elinympäristön laatua ja viihtyisyyttä heikentävä ympäristöongelma. Melu vaikuttaa monella tavalla kielteisesti ihmisen terveyteen, mutta ympäristömeluhaitta voi ilmetä myös muuna kuin terveyshaittana. Melu voi aiheuttaa viihtyvyyshaittaa esimerkiksi virkistyskäytölle. Vapaa ajan melu on kasvava ongelma äänekkäiden vapaa ajanviettotapojen ja viihde elektroniikan lisääntyvän käytön takia. Päiväsaikaan häiritsevän melun rajana pidetään 55 desibeliä (db). Suomessa yli 55 desibelin melualueilla asuvien määrä on pienempi kuin useimmissa Keski Euroopan maissa. Ympäristömelulle altistuminen keskittyy suurimmille kaupunkiseuduille. Pohjanmaalla melu ei ole niin suuri ongelma kuin Etelä Suomessa. Tieliikenne on ylivoimaisesti suurin ympäristömelulähde. Liikenneviraston ja kaupunkien selvitysten mukaan maanteiden liikenteen yli 55 db melulle altistuu noin 330 000 asukasta ja yli 50 db yömelulle noin 175 0000 asukasta. Rautatieliikenteen yli 55 db melulle altistuu puolestaan noin 150 000 asukasta yli 50 db yömelulle noin 110 000 asukasta. Eniten tieliikenteelle altistutaan suurissa kaupungeissa. Vaasan taajamaalueella korkeimmat liikennemeluarvot keskittyvät pääsisääntuloreiteille ja keskustan vilkkaimmille katuosuuksille. Myös raide ja lentoliikenteen melulle altistuminen keskittyy suurimmille kaupunkiseuduille. Maakunnassa lentoliikenteestä aiheutuvaa melua esiintyy Vaasan ja Mustasaaren alueella ja Kruunupyyssä. Lentomelulle altistuvat kenttien läheisyydessä sekä nousu ja laskusektorialueilla asuvat ihmiset. Pohjanmaan radan varrella rautatiemelu ulottuu 300 400 metrin etäisyydelle radasta. Teollisuusmelua aiheuttavat paikallisesti teollisuuslaitokset. Myös tuulivoimarakentamiseen liittyvät meluvaikutukset ovat viime vuosien aikana herättäneet paljon keskustelua Pohjanmaalla, joka suunnitteilla olevien tuulivoimahankkei 18
den lukumäärän perusteella on yksi tärkeimpiä tulevaisuuden tuulivoima alueita. Tuulivoimalan ääni syntyy roottorin lapojen tuottamasta äänestä sekä voimalan koneiston osien aiheuttamasta äänestä. Tärinä rinnastetaan usein meluun; molemmathan ovat värähtelyä. Runkomelu on äänen säteilyä värähtelevistä (tärisevistä) pinnoista. Maankäytön suunnittelun kannalta keskeinen tärinälähde on liikenne. Tärinä on potentiaalinen ongelma savikolle tai vastaavalle pehmeälle maalle rakennetun väylän ympäristössä. Runkoääni leviää puolestaan tehokkaimmin kovassa kalliossa. Tärinälle ei ole annettu ohjearvoja. 4. SOVA LAIN MUKAINEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY Pohjanmaan maakuntastrategian 2014 2017 ympäristövaikutusten arviointiprosessi perustuu maakuntahallituksen 25.3.2013 hyväksymässä osallistumis ja arviointisuunnitelmassa määriteltyyn suunnitelmaan vaikutusten arvioinnista. Arvioinnin tarkkuustaso vastaa lokakuussa 2013 valmistuneen maakuntastrategian luonnoksen tasoa. Aiempien ohjelmakausien kokemusten perusteella voidaan jo todeta, että maakuntastrategian vaikutukset ympäristöön ovat luonteeltaan pääasiassa välillisiä ja/tai kumuloituvia. Koska maakuntastrategia on luonteeltaan varsin yleispiirteinen, joudutaan arvioinnissakin tarkkojen ympäristövaikutusten sijasta tarkastelemaan suunniteltujen toimenpiteiden samansuuntaisuutta soveltuvien ympäristötavoitteiden, kuten kestävän kehityksen ja ilmastotavoitteiden kanssa. Ohjelman luonteen mukaisesti sen vaikutustarkastelut on tehty ohjelman päätavoitetasolla ja niissä keskitytään merkittävimmiksi arvioituihin vaikutuksiin. Vaihtoehtotarkastelussa on päädytty tarkastelemaan SO VA laissa mainittuja vaihtoehtoja eli maakuntastrategian ja sen 0 vaihtoehdon vaikutuksia. Ohjelman vaikutusten arvioinnin vertailukohdaksi on otettu ympäristön nykytila, koska 0 vaihtoehtoa (ympäristön todennäköinen kehitys, jos ohjelmaa ei toteuteta) on käytännössä mahdotonta uskottavasti määritellä. Ympäristöselostuksessa esitetään arviointi seuraavista ohjelman toteuttamiseen liittyvistä vaikutuksista: Sosiaaliset vaikutukset: väestö, ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys. Ekologiset vaikutukset: luonnon monimuotoisuus, eliöstö, kasvillisuus, maaperä, vesi, ilma, ilmastotekijät. Kulttuuriset vaikutukset: rakennettu kulttuuriympäristö, kulttuurimaisema, kaupunkikuva, kulttuuriperintö. Taloudelliset vaikutukset: aineellinen omaisuus, luonnonvarojen hyödyntäminen. Alue ja yhdyskuntarakenteelliset vaikutukset: kohdealueen sisäinen rakenne. Tasa arvovaikutukset: sukupuolten välisen tasa arvon ja saavutettavuuden toteutuminen. Maakuntastrategian päätavoitteiden ja niiden painopisteiden vaikutuksia arvioidaan viisiportaisella asteikolla: merkittävä myönteinen vaikutus vähäinen myönteinen vaikutus 0 ei mainittavia myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia vähäinen kielteinen vaikutus merkittävä kielteinen vaikutus 19
Maakuntastrategian vaikutuksia käsittelevä taulukko on ympäristöselostuksen liitteenä 1. Seuraavassa kappaleessa maakuntastrategian keskeisiä ympäristövaikutuksia käydään läpi toimintalinjakohtaisesti. 5. MAAKUNTASTRATEGIAN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET PÄÄTAVOITEKOHTAISESTI Kuten aiemmin tuotiin esille, Pohjanmaan maakuntastrategia 2014 2017 koostuu kolmesta päätavoitteesta, jotka ovat 1) kilpailukykyinen alue, 2) hyvinvoiva väestö ja 3) hyvä elinympäristö. Nämä päätavoitteet on taas jaettu useampaan painopisteeseen, joissa on kuvattu hieman tarkemmin kyseisen päätavoitteen saavuttamista edistäviä toimenpiteitä. Seuraavaksi käydään läpi millaisia ympäristövaikutuksia maakuntastrategian päätavoitteissa ja sen painopisteissä kuvatut toimenpiteet voivat aiheuttaa. 5.1 Kilpailukykyinen alue 5.1.1 Päätavoitteen kuvaus Jotta Pohjanmaan maakunta olisi kilpailukykyinen alue myös tulevaisuudessa, maakuntastrategian mukaan on kiinnitettävä huomiota seuraaviin osatekijöihin. Nämä osatekijät ovat aiemmin mainittuja maakuntastrategian painopisteitä. Monipuolinen elinkeinoelämä: Elinkeinoelämän monipuolisuudesta tulee jatkossakin pitää huolta koko maakunnan alueella. Käytännössä se tarkoittaa yritysten monipuolista toimiala ja kokorakennetta, kasvua ja kansainvälistymistä sekä yrittäjämäistä asennetta. Nykyisten vahvojen toimialojen lisäksi on tuettava uusien toimialojen kehittymistä. Korkeatasoinen innovaatiotoiminta: Korkeatasoista innovaatiotoimintaa tarvitaan, jotta elinkeinoelämä voisi uusiutua. Erityisesti pk yritysten tuotteiden, palvelujen ja prosessien kehittäminen on tärkeää, sillä maakunnassa tarvitaan kansainvälisesti kilpailukykyisiä kasvuyrityksiä, joiden liiketoiminta ei ole yhden asiakkaan varassa. Korkeakoulujen ensisijaisena roolina alueen innovaatiojärjestelmässä on tehdä tutkimusta, joka palvelee alueen elinkeinoelämää. Tämä edellyttää saumatonta yhteistyötä korkeakoulujen ja yritysten kesken. Toimivat yhteydet: Toimiva liikennejärjestelmä on elinkeinoelämän elinehto. Maan sisäisten yhteyksien lisäksi kansainvälinen vientiteollisuus tarvitsee hyviä yhteyksiä suoraan ulkomaille. Kaikkien asukkaiden mahdollisuudet liikkua helposti paikasta toiseen on turvattava. Julkisten resurssien niukkuus tulevina vuosina edellyttää uusien toiminta ja rahoitusmallien luomista liikennejärjestelmien kehittämiseen. Toisaalta liikennejärjestelmään liittyy myös merkittäviä mahdollisuuksia, joita on kyettävä hyödyntämään. Esimerkiksi Venäjän taloudellinen kehitys voi tulevaisuudessa vaikuttaa merkittävästi kuljetusvirtoihin, jolloin poikittaisten kuljetuskäytävien kehittäminen luo Pohjanmaalle merkittäviä uusia mahdollisuuksia. Riittävästi osaavaa työvoimaa: Jatkossa osaamisen ja tiedon merkitys tuotannontekijänä korostuu. Osaava työvoima on elinkeinoelämän keskeinen resurssi, josta on tulevina vuosina pulaa väestön ikääntymisen takia. Osaavan työvoiman saatavuus varmistetaan huolehtimalla ikärakenteeltaan ja osaamiseltaan tasapainoisesta väestörakenteesta sekä korkeasta työllisyydestä. 20