Puruveden Ristilahden kalastorakenne syksyllä 2014

1 Puruveden Ristilahden kalastorakenne syksyllä 2014 Tarmo Tossavainen Karelia-ammattikorkeakoulu 10.11.2014 20 sivua TUTKIMUSRAPORTTI

2 Sisällysluettelo TIIVISTELMÄ.3 1 ALKUSANAT.4 2 TUTKIMUSALUE.4 2.1 Ristilahden nykyinen veden laatu.4 2.2 Ristilahden kasviplanktonin perustuotantoa ensisijaisesti rajoittavan ravinteen arviointi.7 3 AINEISTO JA MENETELMÄT.8 3.1 Koekalastus..8 3.2 Koekalastussaaliin kalojen iänmääritys.11 3.3 Veden laadun havainnointi kalastorakenteen tutkimuksen aikana.12 4 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 12 4.1 Yksikkösaalis.12 4.1.1 Yksikkösaaliin ja veden kokonaisfosforipitoisuuden suhde.13 4.1.2 Särkikalojen osuus yksikkösaaliista..13 4.1.3 Petokalojen osuus yksikkösaaliista 13 4.2 Koekalastussaaliin eräiden kalayksilöiden iänmääritys ja kasvun arviointi 15 4.3 Ristilahden veden lämpötila kalastotutkimuksen aikana..17 5 JOHTOPÄÄTÖKSET JA TOIMENPIDESUOSITUKSET....18 6 LÄHTEET.19 Kannen kuva: Tämän raportin laatija nostaa Nordic-tutkimusverkkoa Puruveden Ristilahdesta 4.9.2014. Kuva: Keijo Silfsten/Karelia-ammattikorkeakoulu.

3 TIIVISTELMÄ Karelia-ammattikorkeakoulun Biotalouden keskus teki Puruveden Ristilahden (noin 250 ha, suurin syvyys 3,5 metriä) kalastorakenteen tutkimuksen (20 verkkoyötä Nordic-yleiskatsausverkoilla) elosyyskuussa 2014 Pro Puruvesi ry.:n toimeksiannosta. Saaliskalat olivat ahven, hauki, lahna, pasuri, särki, kiiski ja salakka. Ristilahden keskimääräinen yksikkösaalis oli 2,8 kg (179 kpl kalayksilöitä, josta särkikaloja 105 kpl [1,6 kg]). Näiden keskiarvojen perusteella Ristilahden veden kokonaisfosforipitoisuus olisi varovasti arvioituna voimakkaasti rehevöityneille (eutrofisille) järvivesille tyypillistä suuruusluokkaa. Todelliset, Ristilahdesta mitatut kokonaisfosforin pitoisuudet ovat kuitenkin lievästi rehevöityneiden (mesotrofisten) järvien tyypillisiä pitoisuuksia. Koekalastuksen perusteella Ristilahdessa on suuri, kuormitetuille järville tyypillinen särkikalakanta sekä biomassan (56,4 % keskimääräisestä yksikkösaaliista) että kappalemäärän (vastaava osuus 58,6 %) perusteella. Petokalojen osuus keskimääräisen yksikkösaaliin kokonaisbiomassasta (noin 29,8 %) on lähes tyydyttävää suuruusluokkaa. Varsinkin pedoksi luokiteltavan ahvenen (pituus > 15 cm) biomassan osuus (26,2 %) yksikkösaaliista on suhteellisen suuri ja tyypillinen hyväkuntoisille vertailujärville (RKTL:n tutkimus). Ristilahden ahvenen kokonaismäärä yksikkösaaliin massasta (39,5 %) oli RKTL:n aineiston vertailujärvien ja kuormitettujen järvien välimaastossa. Kaikkien petokalojen osuus Ristilahden keskimääräisen yksikkösaaliin kappalemäärästä oli 4,9 %. Suomunäytteistä tehtyihin iänmäärityksiin perustuvat eri saaliskalalajien arvioidut kasvunopeudet ilmentävät petokalojen hyvää ja ylitiheän särkikalakannan ajoittain heikkoa ravintotilannetta. Suuren särkikalakannan ja myös pikkuahvenen tehopyynti on suositeltavaa Ristilahdella. Tämä voisi osaltaan vähentää näiden kalaryhmien aiheuttamaa ravinteiden mobilisaatiota sedimentistä sekä kohentaa eläinplanktonpopulaatioita. Tämä tehostaisi ravinteiden ja energian kiertoa Ristilahdessa ja voisi osaltaan lievittää sisäisen kuormituksen riskiä. Ristilahden petokalakantaa ei tarvitse aktiivisesti vahvistaa istutuksilla; edellä mainittu riittävä tehopyynti vahvistaisi myös petokalakantaa. Korkeat a-klorofyllipitoisuuden havainnot, viime vuosina todetut sinileväesiintymät ja ravinne- sekä raskasmetallipitoisuuksien ajoittain voimakas vaihtelu viittaavat valuma-alueelta tulevan ulkoisen kuormituksen ja/tai sedimentistä vapautuvan sisäisen kuormituksen ongelmaan. Tämä on selvitettävä ja ratkaistava yhdessä mahdollisen kalastonhoidon, ts. laajemmin biomanipulaation kanssa, mikäli Ristilahden tilaa tahdotaan kohentaa. Tehokalastuksen saalistavoite on suhteutettava järven pinta-alaan ja veden fosforipitoisuuteen. Ristilahdesta olisi poistettava vähintään lähes 80 kg/ha kalaa vuodessa. Kun Ristilahden vesialaksi oletetaan 250 hehtaaria, tämä merkitsee noin 20 tonnin vuotuista tehokalastussaalista. Tehopyynnin olisi kestettävä 3 4 vuotta, jotta kaikki toiminnan alkaessa järvessä olevat särkikalojen ikäluokat tulevat pyynnin kohteeksi. Hankkeen toteutusvaiheessa kannattaa kalastaa mahdollisimman lyhyenä aikana tehokkaasti. Kalastuksen tulokset on syytä dokumentoida hyvin, koska on tärkeä seurata suunnitellun kalastustavoitteen täyttymistä ja arvioida tavoitteen oikeellisuutta. Ensimmäisen voimakkaan kalastusjakson jälkeen usein syntyvä nuorempien vuosiluokkien toinen aalto on aina varauduttava poistamaan kunnostushankkeen toisena tai kolmantena vuotena. Muussa tapauksessa järvi täyttyy nopeasti uusilla särkikalojen vuosiluokilla.

4 1 ALKUSANAT Puruveden Ristilahden kalastorakenteen tutkimus tehtiin syksyllä 2014 Pro Puruvesi ry.:n, yhdyshenkilönään puheenjohtaja Reijo Jantunen, toimeksiannosta Karelia-ammattikorkeakoulun Biotalouden keskukselle. Tutkimuksen kenttätöihin osallistuivat työtä ohjanneen ja sitä tehneen ja tämän raportin laatineen Tarmo Tossavaisen (limnologi, MMM, päätoiminen tuntiopettaja) lisäksi Karelia-ammattikorkeakoulun laboratoriomestari Keijo Silfsten sekä bio- ja ympäristötekniikan insinööriopiskelijat Mikko Hiltunen, Joose Korhonen, Pasi Näätänen, Emma Pölönen, Ilkka Saloranta, Kaisa Tuomisto ja lehtori Jari Spoof. Lisäksi Reijo Jantunen, Eero Luukkanen ja Mikko Liukko olivat talkoohengessä käsittelemässä koekalastussaalista. Pro Puruvesi ry.:lle tahdomme lausua suurkiitokset tämän tutkimuksen toimeksiannosta ja kaikin puolin hienosti sujuneista käytännön järjestelyistä! 2 TUTKIMUSALUE 2.1 Ristilahden nykyinen veden laatu Puruveden Ristilahden vesipinta-ala on noin 250 hehtaaria ja suurin syvyys keskivedenkorkeudella noin 3,5 metriä. Ristilahden vedenlaadun tulokset 30.01.2012 27.08.2014 poimittiin Suomen Ympäristökeskuksen Hertta-ympäristötietojärjestelmästä 15.09.2014 (taulukko 1). Ristilahden veden kokonaisfosforin (13 25 µg/l) ja kokonaistypen (430 660 µg/l) pitoisuudet ovat mesotrofisille järvivesille tyypillisiä (taulukot 1-3). Suhteellisen voimakas ravinnepitoisuuksien heilahtelu aiheutuu ravinteiden vapautumisesta järven pohjasedimenteistä (eli sisäisestä kuormituksesta) sekä valuma-alueelta tulevan ulkoisen kuormituksen vuodenaikaisvaihteluista. Näiden keskinäistä osuutta heilahteluun ei kyetä arvioimaan pelkkien järviveden pitoisuushavaintojen perusteella. Avovesikauden kohonneet kokonaisfosforin pitoisuudet (25 µg/l heinäkuussa 2012 ja 2013) saattavat ilmentää voimakkaasti liettyneissä matalissa järvissä tyypillistä tuulten aiheuttamaa fosforin resuspensiota. Sisäinen kuormitus kohottaa tyypillisesti myös pohjanläheisen veden raudan ja mangaanin pitoisuuksia päällysveteen verrattuna. Tämä voitiin selkeästi todeta talvikerrosteisuuden lopulla 24.3.2014. Tällöin alusveden mangaanipitoisuus (140 µg/l) oli noin 15-kertainen päällysveteen (9,3 µg/l) verrattuna. Alusveden rautapitoisuus (680 µg/l) oli kaksinkertainen päällysveteen (340 µg/l) verrattuna (taulukko 1). Kasviplanktonin a-klorofyllipitoisuuden havainnot (6,9 13 µg/l) ovat eutrofisten vesien suuruusluokkaa (taulukot 1 ja 4). Yleisesti mille tahansa maamme kalalajille ja niiden eri kehitysvaiheille nyrkkisääntönä tyydyttävälle hyvinvoinnille pidetään veden happipitoisuuden alarajana 5 mg/l, mikäli vedenlaatu (kuten happamuus, raskasmetallit) ei muutoin vaikeuta kalan hyvinvointia. Siten Ristilahden happitilannetta vuosina 2012 2014 voidaan havaintojen (5,2 13,5 mg/l) perusteella luonnehtia tyydyttäväksi.

5 Kuitenkin Ristilahden mataluuden (vähäisen tilavuuden) ja em. pitoisuuksien heilahtelun (ulkoinen kuormitus sisäinen kuormitus), korkeiden a-klorofyllipitoisuuksien sekä typen ajoittaisen minimiravinneroolin (ks. kappale 2.2) vuoksi olisi erittäin aiheellista tutkia ja selvittää lahteen kohdistuva ulkoinen kuormitus sekä sedimentin mittauksin (redox-potentiaali, kairaukset) arvioida sisäisen kuormituksen osuutta. Pohjaeläintutkimus kertoisi myös selkeästi järven pohjan tilasta. Vedenlaatuaineiston, Ristilahden morfometristen ominaisuuksien sekä aivan viime vuosina dokumentoitujen (2011, 2013, 2014) sinileväesiintymien vuoksi voidaan perustellusti arvioida, että Ristilahti on sietokykynsä äärirajoilla. Rehevöityneille järville tyypilliset piirteet kalastorakenteessa (särkikalojen suuri ja petokalojen pienehkö osuus) voivat osaltaan heikentää Ristilahden tilaa. Järven sietokyky tarkoittaa etenkin sitä, että järven sisäinen ja/tai ulkoinen kuormitus on niin voimakasta, että järvi ei kykene aerobisissa oloissa mineralisoimaan orgaanista ainesta riittävän tehokkaasti. Tämä heikosti hajonnut aines vajoaa pohjaan ja aiheuttaa siellä liettymistä sekä hapen kulumista ja tällöin voimakkaan sisäisen kuormituksen riskin. Avovesikaudellakin vesimassan ilmastumisen aiheuttama orgaanisen sedimentin mineralisaatio on tuskallisen hidasta (resuspensio; ks. myös edellä). Ylitiheä kalakanta voi osaltaan pahentaa tilannetta pöyhimällä ja syömällä sekä siten mobilisoimalla ja mineralisoimalla pohjasedimentin sisältämiä ravinteita. Taulukko 1. Puruveden Ristilahden veden laadun havainnot 30.01.2012-27.08.2014 (Suomen Ympäristökeskus, ympäristötietojärjestelmä Hertta, poimittu 15.09.2014). Pvm Kok. syv. Näytesyv. Lämpöt. O 2 O 2 kok. N NH + 4 -N NO - 2 +NO - 3-3 -N kok. P PO 4 -P a-chl Fe Mn M m C mg/l kyll. % µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 30.1.12 2,5 1 1,2 10,3 73 650 17 340 20 19.4.12 2 1 2,5 7,3 54 660 15 710 78 16.7.12 3,1 1 20,1 7,9 87 440 25 13 590 37 2 19,9 7,8 86 17.4.13 2 1 1,3 10,1 71 610 13 850 61 11.7.13 2,8 1 21,6 8,2 93 520 25 8,4 960 42 24.3.14 2,8 1 4,4 13,5 104 550 9 130 13 2 340 9,3 1,8 4,2 5,2 39 590 3 180 16 4 680 140 24.6.14 2,7 1 16,3 9,3 95 430 2 5 18 2 6,9 490 21 27.8.14 2 1 16,4 8,9 91 570 2 5 20 2 Keskiarvo.......... 557,78 18 9,43

6 Taulukko 2. Järven rehevyystason luokittelu veden kokonaisfosforipitoisuuden perusteella (vrt. esim. Wetzel 2001). Taulukko 3. Järven rehevyystason luokittelu veden kokonaistyppipitoisuuden perusteella (vrt. esim. Wetzel 2001). Taulukko 4. Järven rehevyystason luokittelu kasviplanktonin a-klorofyllipitoisuuden perusteella.

7 2.2 Ristilahden kasviplanktonin perustuotantoa ensisijaisesti rajoittavan ravinteen arviointi Liebigin klassisen minimitekijälain mukaan kasvunopeuden määrää se tekijä, jota on suhteellisesti vähiten saatavilla. Fosfori on useimmiten minimiravinteena Suomen sisävesistöissä. Rannikkovesialueella sekä rehevöityneissä sisävesissä minimiravinteena voivat olla typpi, fosfori tahi molemmat ravinteet samanaikaisesti (esim. Salonen 1992). Vuosien 2012-2014 perustuotantokausilla tehtyjen vedenlaadun havaintojen perusteella typpi on ajoittain jopa selkeästi minimiravinne (taulukot 5 ja 6). Yleisesti tämä mahdollistaa sinilevien kilpailuedun muihin kasviplanktonryhmiin nähden, koska sinilevät kykenevät ainoana leväryhmänä sitomaan ilmakehästä typpeä ja siten hyödyntämään kasvussaan veden sisältämän fosforin ylimäärän. Taulukko 5. Ensisijaisesti kasviplanktonin perustuotantoa rajoittavan makroravinteen (kokonaisfosfori tai kokonaistyppi) arviointi veden fosforin ja typen pitoisuuksien perusteella (esim. Salonen 1992). Taulukko 6. Puruveden Ristilahden kasviplanktonin perustuotantoa ensisijaisesti rajoittavan ravinteen eli minimiravinteen arviointi vuosien 2012-2014 tuotantokausien aikana otettujen veden fosforin ja typen pitoisuuksien perusteella. Tunnuslukujen perustana ovat Suomen Ympäristökeskuksen ympäristötietojärjestelmästä 15.09.2014 poimitut veden laadun tulokset.

8 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 Koekalastus Ristilahden vesiala on noin 250 hehtaaria. Suurin syvyys on keskivedenkorkeudella 3,5 metriä. Tällöin riittävä pyyntiponnistusmäärä kalastorakenteen arvioimiseksi on 20 verkkoyötä Nordicyleiskatsausverkoilla (Olin ym. 2014). Ristilahden koekalastuksen pyyntiponnistusten ajankohdat olivat 26.-27.08., 27.-28.08., 03.-04.09. ja 10.-11.09.2014 (ks. tarkemmin taulukko 11). Verkkokoekalastusta voidaan käyttää kalakannan suhteellisen koon, kalayhteisön rakenteen, lajien runsaussuhteiden ja populaatiorakenteen muutosten arvioinnissa. Kalataloustarkkailussa verkkokoekalastuksen tarkoituksena on useimmiten arvioida rehevöittävän kuormituksen pitkäaikaisvaikutuksia kalastoon. Lisäksi verkkokoekalastuksella saadaan näytteitä esimerkiksi kalapopulaation ikärakenteen, kalojen kasvun, ravinnon tai vierasainejäämien tutkimiseksi. Verkkokoekalastukset tehdään kesäkerrostuneisuuden aikana, heinäkuun alun ja syyskuun puolivälin välisenä aikana. Silloin olosuhteet ja kalojen käyttäytyminen ovat mahdollisimman vakaita. Pyyntiajaksi suositellaan verkkojen laskua illan suussa ja nostoa seuraavana aamuna, jolloin pyyntiajaksi tulee noin 12 tuntia. Erillisiä pyyntikertoja on hyvä olla vähintään kolme, ja kalastus kannattaa jakaa useammalle viikolle, jotta sääolosuhteiden vaikutus verkkosaaliisiin tasaantuu. Koekalastuksissa käytettävä Nordic-verkko on yleiskatsausverkko. Sen koko on 1,5 m x 30 m, jossa samassa verkossa on 2,5 metrin pituisina kaistaleina 12 eri solmuväliä (5 55 mm) verkon suunnittelun yhteydessä satunnaistetussa järjestyksessä (kuva 1). Solmuvälit kasvavat kertoimen 1,25 mukaan, tällä pyritään siihen, että verkon pyydystystehokkuus säilyisi mahdollisimman samana erikokoisille kaloille. Tarvittava pyyntivuorokausien määrä riippuu tutkittavan vesialueen pinta-alasta ja syvyyssuhteista (kuva 1 ja taulukko 7). Kuva 1. Nordic-yleiskatsausverkon rakenne ja syvyysvyöhykkeittäin ositetun satunnaisotannan periaate (Olin ym. 2014).

9 Taulukko 7. Tarvittava verkkoöiden kokonaismäärä järven pinta-alan ja syvyysvyöhykkeiden määrän mukaan. Jos järvessä on vain yksi syvyysvyöhyke (< 3 m), ohjeelliset verkkomäärät löytyvät sarakkeesta I, kahden syvyysvyöhykkeen (< 3 ja 3-10 m) järvelle sarakkeesta II, kolmen syvyysvyöhykkeen järvelle (< 3, 3-10 ja 10-20 m) sarakkeesta III ja neljän vyöhykkeen järvelle sarakkeesta IV (< 3, 3-10, 10-20 ja > 20 m). Verkkomäärän jakaminen eri syvyysvyöhykkeille tehdään syvyysvyöhykkeiden pinta-alojen mukaan. Kussakin ositteessa (esim. syvyysvyöhykkeen 3-10 m pintaverkot) verkkoöitä pitäisi kuitenkin tulla vähintään 2 (Olin ym. 2014). Järven kokonaispyyntiponnistus eli verkkoöiden määrä jaetaan eri syvyysvyöhykkeille. Näin saavutetaan kattava otanta ja verkkosaaliin suurta satunnaisvaihtelua saadaan pienennettyä. Pyyntiponnistus kohdistetaan eri syvyysvyöhykkeille niiden pinta-alojen mukaisessa suhteessa: Matalaan veteen (< 3 m) lasketaan vain pohjaverkkoja 3-10 metriä syvään veteen lasketaan pohjaverkkojen lisäksi sama määrä pintaverkkoja. Tarvittaessa tässä voi käyttää myös tarkempaa syvyysvyöhykejakoa, eli 3-6 metriä ja 6-10 metriä. 10-20 m syviin paikkoihin lasketaan sama määrä pohja-, pinta- ja välivesiverkkoja. (4) Yli 20 m syviin paikkoihin voidaan laskea pohja- ja pintaverkkojen lisäksi kahdet välivesiverkot (6m ja 15 m syvyyteen). Hapettomiin vesikerroksiin verkkoja ei lasketa. Kalastamalla vähintään kolme kertaa ei-peräkkäisinä päivinä, voidaan tasoittaa säätekijöistä johtuvaa vaihtelua aineistossa. Tarkkailussa käytettävien pyyntipaikkojen valinta tehdään satunnaisotannalla. Kerran tehdyn satunnaistamisen jälkeen on usein perusteltua käyttää myöhempinä seurantajaksoina samoja pyyntipaikkoja. Satunnaisotantaan perustuva pyyntipaikkojen valinta lisää aineistojen vertailukelpoisuutta ja pienentää systemaattisten virheiden (esim. valitaan hyvät apajapaikat) riskiä. Tarkkailun kohteeksi valittavan alueen kartta jaetaan ruutuihin (vähintään 50 m x 50 m), jotka numeroidaan ja ruuduista arvotaan verkkopaikat. Kuhunkin paikkaan lasketaan yksi yleiskatsausverkko tai eri syvyyksillä olevien verkkojen jata.

10 Kuva 2. Puruveden Ristilahden koekalastuksen pyyntiponnistusruudut 1 81. Kunkin ruudun pinta-ala on (max.) 4 hehtaaria, ts. 200 x 200 metriä. Kartta: Maanmittauslaitoksen Kiinteistötietopalvelu, tulostettu 26.05.2014. Kuva 3. Puruveden Ristilahden Nordic-tutkimusverkkojen 1-20 sijainti 27.08.-11.09.2014 välisenä aikana.

11 Taulukko 8. Puruveden Ristilahden Nordic-tutkimusverkkojen 1-20 pyyntipaikkojen ( Ristilahtinet ) koordinaatit yhtenäiskoordinaattijärjestelmän mukaan 27.08.-11.09.2014. Koordinaatit määritettiin Garmin 60CSxsatelliittipaikanninlaitteella ±2 ±3 metrin tarkkuudella. Taulukon oikean reunan sarakkeessa on pyyntipaikan kokonaissyvyys. Kaikki verkot sijoitettiin RKTL:n ohjeen mukaisesti pohjaan (Olin ym. 2014). 3.2 Koekalastussaaliin kalojen iänmääritys Koekalastussaaliin kaikkien kalalajien yksilöistä otettiin suomunäytteitä iänmääritystä ja kalojen kasvunopeuden arviointia varten (kuvat 4 ja 5 sekä taulukot 12-17). Suomunäytteet preparoitiin Karelia-ammattikorkeakoulun Biotalouden keskuksen laboratoriossa ja iänmääritykset tehtiin perinteisen mikrolukulaitteen avulla (kuva 5). Kuva 4. Suomujen näytteenottokohdat tärkeimmillä kalaryhmillä (Raitaniemi, Nyberg ja Torvi 2000).

12 Kuva 5. Insinööriopiskelija Kaisa Tuomisto määrittää Puruveden Ristilahden koekalastussaaliin haukiyksilön ikää mikrolukulaitteen avulla Karelia-ammattikorkeakoulun Biotalouden keskuksen laboratoriossa marraskuussa 2014 (kuva: Tarmo Tossavainen). 3.3 Veden laadun havainnointi kalastorakenteen tutkimuksen aikana Ristilahden veden lämpötila mitattiin Limnos-vesinäytteenottimen avulla jokaisen pyyntiponnistuksen yhteydessä keskeltä Ristilahtea. 4 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 4.1 Yksikkösaalis Puruveden Ristilahden keskimääräinen yksikkösaalis 20 Nordic-verkkoyön otannan perusteella 27.08.-11.09.2014 oli 2,8 kg, joka koostui keskimäärin 179 kappaleesta kalayksilöitä (taulukko 11, vrt. taulukko 10).

13 4.1.1 Yksikkösaaliin ja veden kokonaisfosforipitoisuuden suhde Tammen ym. (2006) laatiman regressiosuhteen mukaan Ristilahden veden kokonaisfosforipitoisuus olisi keskimääräisen yksikkösaaliin (2,8 kg, 179 kalayksilöä) perusteella noin 75 90 µg/l. Nämä pitoisuudet ovat selkeästi rehevöityneille (eutrofisille) järvivesille tyypillisiä pitoisuuksia. Vuosien 2012-2014 Ristilahden veden kokonaisfosforipitoisuuden havainnot vaihtelivat 13 25 µg/l (taulukko 11). Nämä ovat mesotrofisten järvivesien (kok. P yleisesti noin 10 35 µg/l) suuruusluokkaa. Ristilahden keskimääräisen yksikkösaaliin koko ilmentää joka tapauksessa selkeää mesotrofiaa. Fosforin ja typen sekä kasviplanktonin a-klorofyllipitoisuuksien meso-eutrofiset havainnot tukevat vankasti tätä johtopäätöstä. Pelkän särkikalojen keskimääräisen yksikkösaaliin (105 kpl) perusteella Ristilahden veden kokonaisfosforipitoisuus olisi Tammen ym. (2006) raportissa esitetyn regressioyhtälön perusteella noin 75 µg/l, ts. samaa vahvasti eutrofisten järvivesien suuruusluokkaa kokonaisyksikkösaaliin vastaavan regression tavoin. 4.1.2 Särkikalojen osuus yksikkösaaliista Särkikalojen (särki, lahna, pasuri ja salakka) biomassan osuus keskimääräisestä yksikkösaaliista (56,4 %, taulukko 9) on jokseenkin samaa suuruusluokkaa kuin Tammen ym. (2006) kuormitettujen järvien aineistossa, jossa vastaava arvo (mediaani) on noin 60 % ja aineiston vaihteluväli noin 53 75 %. Särkikalojen yksilömäärän osuus (58,6 %, taulukko 9) keskimääräisestä Ristilahden yksikkösaaliista on myös vastaavaa suuruusluokkaa Tammen ym. (2006) kuormitettujen järvien vastaavaan arvoon (mediaani noin 61 62 %, vaihteluväli noin 50 70 %) verrattuna. Hyväkuntoisissa vertailujärvissä särkikalojen biomassaosuus (mediaani noin 45 %, vaihteluväli noin 40 60 %) ja yksilömäärän osuus (mediaani noin 35 %, vaihteluväli noin 25 53 %) ovat siten varsin selkeästi pienempiä Ristilahden vastaaviin arvoihin verrattuna. 4.1.3 Petokalojen osuus yksikkösaaliista Petokalaksi (pituus yli 15 cm) luokiteltavan ahvenen osuus keskimääräisen yksikkösaaliin biomassasta (26,2 %, taulukko 9) on Ristilahdessa suhteellisen suuri verrattuna Tammen ym. (2006) esittämään hyväkuntoisten vertailujärvien vastaavaan arvoon (mediaani noin 20 % ja aineiston vaihteluväli noin 15 47 %). Ristilahden ahvenen kokonaismäärä yksikkösaaliin massasta (39,5 %, taulukko 9) asettuu likipitäen puoliväliin Tammen ym. (2006) aineiston vertailujärvien (mediaani noin 55 % ja vaihteluväli noin 40 82 %) ja kuormitettuja järvien (mediaani noin 27 %; vaihteluväli noin 20 38 %) vastaavia tunnuslukuja. Kaikkien petokalojen (ahven > 15 cm ja hauki) osuus Ristilahden keskimääräisen yksikkösaaliin kappalemäärästä on varsin pieni, 4,9 %. Vastaava osuus biomassasta (29,8 %) on suhteellisen korkea ja sinänsä myönteinen järven tilan kannalta (taulukko 9). Yleisesti kun järvessä on petokaloja vähintään 33 %, voidaan kalastorakenteen arvioida olevan terveellä pohjalla (Tammelan koekalastusraportti_7jarvea.pdf).

14 Taulukko 9. Puruveden Ristilahden syksyn 2014 Nordic-verkoilla (20 verkkoyötä) koekalastussaaliin keskeiset tunnusluvut. Kalaryhmä Keskimääräisen yksikkösaaliin kappalemäärä Keskimääräisen yksikkösaaliin massa (g) Osuus keskimääräisestä yksikkösaaliista (kpl, %) Osuus keskimääräisestä yksikkösaaliista (g, %) särkikalat 104,9 1581 58,6 56,4 ahven, pituus yli 15 8,7 733 4,9 26,2 cm (ts. petoahvenet) ahven, kaikki 72,7 1105 40,6 39,5 petokalat 8,8 835 4,9 29,8 Taulukko 10. Eräiden Pohjois-Karjalassa tehtyjen kalastotutkimusten yksikkösaaliita (Tossavainen 2011 [66], 2013, 2014a, 2014b, Turunen 1990, 5). Järvi (koekalastusvuosi) Vesiala (ha) Rehevyystaso Keskimääräinen yksikkösaalis (kg) Puruveden Ristilahti (2014) 250 Mesotrofinen 2,8 Jukajärvi (2012) 218 Mesotrofinen 0,6 Jukajärvi (1990) 218 1,1 Purnulampi, Lieksa (2010) 3,1 mesotrofinen, erittäin 0,4 vaikea happitilanne Kuohattijärvi, Nurmes (1996) 1100 oligotrofinen 0,9 Tohmajärvi (2008) 1300 mesotrofinen 1,5 Polvijärvi (2008) 20 eutrofinen 1,7 Kiteenjärvi (2009) 1200 mesotrofinen 1,9 Kalattomanlampi, Outokumpu (2005) 6 meso-eutrofinen 4,5 Vuonisjärvi. Lieksa (2013) 64 (meso- ) eutrofinen 2,4 Taulukko 11. Puruveden Ristilahden koekalastussaalis syksyllä 2014 Nordic-verkoilla pyydettynä.

15 Kuva 6. Laboratoriomestari Keijo Silfsten (vas.) Karelia-ammattikorkeakoulusta sekä Pro Puruvesi ry.n puheenjohtaja Reijo Jantunen irrottelevat kaloja Nordic-tutkimusverkosta Puruveden Ristilahden itärannalla 29.08.2014. Kuva: Tarmo Tossavainen. 4.2 Koekalastussaaliin eräiden kalayksilöiden iänmääritys ja kasvun arviointi Ristilahden koekalastussaaliin eräiden kalayksilöiden iänmääritykset ja arvioidut kasvunopeudet ilmenevät taulukoista 12 16. Kaikkien tutkittujen petokalojen (molemmat saaliiksi saadut hauet sekä pedoksi luokiteltavat ahvenet [pituus 15 cm], n = 10) arvioitu kasvunopeus oli valtaosin hyvä (taulukot 12 ja 15). Tutkittujen pikkuahventen (pituus < 15 cm, n = 5) arvioitu kasvunopeus oli valtaosin vähintään kohtalainen (taulukko 15). Tutkittujen särkikalojen (lahna; n = 8, särki; n = 10) arvioidut kasvunopeudet olivat pääosin kohtalaisia (taulukot 14 ja 16). Tulokset ovat yhtenevät yksikkösaaliin rakenteen kanssa. Petokaloilla on hyvä ravintotilanne. Särkikalakannat ovat suuria ja niiden ravintotilanne on ajoittain heikko. Tällöin eläinplanktonpopulaatiot, joiden tärkeänä tehtävänä on laiduntaa kasviplanktonia, voivat joutua ajoittain liian voimakkaan saalistuksen kohteeksi ekosysteemin ravinteiden ja energian kierron kannalta. Myös sedimentin käyttö ravintona voi olla ajoittain mahdollista. Molemmat mekanismit kärjistävät rehevöitymistä.

16 Taulukko 12. Puruveden Ristilahden syksyn 2014 koekalastussaaliin haukiyksilöiden arvioitu ikä ja kasvu. Näyte (oma juokseva nro) Pituus (cm) Ikä Arvioitu kasvunopeus 1 58 6+ (varsin) hyvä 2 56 6+ (varsin) hyvä Taulukko 13. Puruveden Ristilahden syksyn 2014 koekalastussaaliin eräiden kiiskiyksilöiden arvioitu ikä ja kasvu. Näyte (oma juokseva nro) Pituus (cm) Ikä Arvioitu kasvunopeus 11 8 3+ tai 4 +.. 12 4,5 2+.. Taulukko 14. Puruveden Ristilahden syksyn 2014 koekalastussaaliin eräiden lahnayksilöiden arvioitu ikä ja kasvu. Näyte (oma juokseva nro) Pituus (cm) Ikä Arvioitu kasvunopeus 13 36,5 9+ tai 10+ Kohtalainen 14 43 13+.. 15 26 4+ Hyvä 18 18,5 4+ Kohtalainen 21 15 8+ Huono 16 25 5+ Kohtalaisen hyvä 22 11,5 3+ Kohtalaisen huono 19 9,5 2+ Kohtalainen Taulukko 15. Puruveden Ristilahden syksyn 2014 koekalastussaaliin eräiden ahvenyksilöiden arvioitu ikä ja kasvu. Näyte (oma juokseva nro) Pituus (cm) Ikä Arvioitu kasvunopeus 34 22 6+ Hyvä 49 20 6+ Hyvä 46 18 5+ Hyvä 45 16 5+ Kohtalainen 50 20 5+ Hyvä 40 20 4+ Hyvä 51 20 5+ hyvä 37 15 4+ Hyvä 42 7,5 1+ Vähintään kohtalainen 41 6,8 1+ Vähintään kohtalainen 47 18 5+ tai 6+ Kohtalainen hyvä 48 11,5 3+ Hyvä 39 13 5+ Kohtalainen 43 7,5 1+ Vähintään kohtalainen 44 16 4+ Hyvä

17 Taulukko 16. Puruveden Ristilahden syksyn 2014 koekalastussaaliin eräiden särkiyksilöiden arvioitu ikä ja kasvu. Näyte (oma juokseva nro) Pituus (cm) Ikä Arvioitu kasvunopeus 24 16 5+ Kohtalainen 25 7,5 3+ Huono 28 14 4+ kohtalaisen hyvä 31 10 3+ Kohtalaisen hyvä 33 18 6+ Kohtalainen 32 18 5+ Kohtalaisen hyvä 27 14,5 5+ Kohtalainen 30 15 6+ Melko kohtalainen 29 15 6+ Melko kohtalainen 26 14 4+ Kohtalaisen hyvä Kuva 7. Koekalastussaaliin käsittelytila Puruveden Ristilahden itärannalla syksyllä 2014. Kuva: Tarmo Tossavainen. 4.3 Ristilahden veden lämpötila kalastotutkimuksen aikana Ristilahden vesinäytteet otettiin Limnos-näytteenottimella jokaisen pyyntiponnistusrupeaman aikana lämpötilan ja siten kesäkerrosteisuustilanteen todentamiseksi. Taulukko 17. Puruveden Ristilahden veden lämpötila kalastorakenteen tutkimuksen aikana syksyllä 2014. Havaintopaikka sijaitsi keskellä Ristilahtea ja kokonaissyvyys oli noin kolme metriä. Näyte otettiin vesipatsaan puolivälistä eli noin 1,5 metristä. Mittausajankohta Veden lämpötila ( C) 28.08.2014 +16,6 03.09.2014 +15,2 10.09.2014 +15,8

18 5 JOHTOPÄÄTÖKSET JA TOIMENPIDESUOSITUKSET Koekalastuksen perusteella Ristilahdessa on suuri, kuormitetuille järville tyypillinen särkikalakanta sekä biomassan (56,4 % keskimääräisestä yksikkösaaliista) että kappalemäärän (vastaava osuus 58,6 %) perusteella. Petokalojen osuus keskimääräisen yksikkösaaliin kokonaisbiomassasta (29,8 %) on lähes tyydyttävää suuruusluokkaa. Varsinkin pedoksi luokiteltavan ahvenen (pituus > 15 cm) biomassan osuus (26,2 %) yksikkösaaliista on suhteellisen suuri. Suomunäytteistä tehtyihin iänmäärityksiin perustuvat eri saaliskalalajien arvioidut kasvunopeudet ilmentävät petokalojen hyvää ja ylitiheän särkikalakannan ajoittain heikkoa ravintotilannetta. Suuren särkikalakannan ja myös pikkuahvenen tehopyynti on suositeltavaa Ristilahdella. Tämä voisi osaltaan vähentää näiden kalaryhmien aiheuttamaa sedimentin sisältämien ravinteiden mobilisaatiota ja mineralisaatiota sekä kohentaa eläinplanktonpopulaatioita. Tämä tehostaisi ravinteiden ja energian kiertoa Ristilahdessa ja voisi osaltaan lievittää sisäisen kuormituksen riskiä. Ristilahden petokalakantaa ei tarvitse aktiivisesti istutuksin vahvistaa. Särki- ja pikkukalakantojen riittävä tehopyynti edistäisi myös petokalapopulaatioita. Korkeat a-klorofyllipitoisuuden havainnot, viime vuosina todetut sinileväesiintymät sekä ravinne- ja raskasmetallipitoisuuksien ajoittainen voimakas vaihtelu viittaavat valuma-alueelta tulevan ulkoisen kuormituksen ja/tai sedimentistä vapautuvan sisäisen kuormituksen ongelmaan. Tämä on selvitettävä ja ratkaistava yhdessä mahdollisen kalastonhoidon (biomanipulaation) kanssa, mikäli Ristilahden tilaa tahdotaan kohentaa. Tehokalastuksen saalistavoite on suhteutettava järven pinta-alaan ja veden fosforipitoisuuteen. Särkikalavaltaisissa suomalaisissa ja keskieurooppalaisissa järvissä tehdyissä onnistuneissa ravintoketjukunnostuksissa poistettu kalamäärä korreloi selvästi fosforipitoisuuden kanssa (kuva 8). Siten saalistavoitteen voi alustavasti arvioida veden fosforipitoisuuden perusteella (Sammalkorpi ja Horppila 2005, 178). Jos kunnostuksen vaikutuksen on tarkoitus näkyä veden laadussa 1 2 vuoden kuluessa, järkevä saalistavoite on vähintään 50 100 kg/ha vuodessa Etelä- ja Keski-Suomen rehevissä järvissä, joiden veden fosforipitoisuus on alle 50 µg/l (Sammalkorpi ja Horppila 2005, 179). Tämän perusteella Ristilahdesta, jonka veden keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus on 18 µg/l, olisi poistettava vähintään lähes 80 kg/ha kalaa vuodessa (kuva 8). Kun Ristilahden vesialaksi oletetaan 250 hehtaaria, tämä merkitsisi noin 20 tonnin vuotuista tehokalastussaalista. Mikäli ulkoinen kuormitus on liian korkea, muutos ei ole pysyvä, koska kalasto palautuu nopeasti ilman jatkuvaa tehokasta kalastusta ja erittäin vahvaa petokalakantaa (Sammalkorpi ja Horppila 2005, 179). Edellä mainitun tehopyynnin olisi kestettävä 3 4 vuotta, jotta kaikki toiminnan alkaessa järvessä olevat särkikalojen ikäluokat tulevat pyynnin kohteeksi (Kairesalo, Keto ja Sammalkorpi 1990, 316). Hankkeen toteutusvaiheessa kannattaa kalastaa mahdollisimman lyhyenä aikana tehokkaasti. Kalastuksen tulokset on syytä dokumentoida hyvin, koska on tärkeä seurata suunnitellun kalastustavoitteen täyttymistä ja arvioida tavoitteen oikeellisuutta. Ensimmäisen voimakkaan kalastusjakson jälkeen usein syntyvä nuorempien vuosiluokkien toinen aalto on aina varauduttava poistamaan kunnostushankkeen toisena tai kolmantena vuotena. Muussa tapauksessa järvi täyttyy nopeasti uusilla särkikalojen vuosiluokilla. Tiedetään tapauksia, joissa eläinplanktoniin kohdistuva saalistus on kasvanut lyhytkestoisen tehokalastuksen jälkeen (Sammalkorpi ja Horppila 2005, 180).

19 Kuva 8. Tehokalastuksessa poistettavan saalismäärän arviointi veden fosforipitoisuuden perusteella. Kun poistettujen särkikalojen määrä on ollut vähintään käyrän osoittamaa suuruusluokkaa, on veden laadussa saatu aikaan ainakin lyhytaikainen muutos (Jeppesen & Sammalkorpi 2002). Ristilahdelle poistettavan kalan vähimmäismäärä (kg/ha) = 16,9 x 18 (µg/l: nykyinen kokonaisfosforipitoisuus) 0,52 76 kg/ha 6 LÄHTEET RKTL. Ohjeistus verkkokoekalastusten käyttöön kalataloustarkkailuissa. http://www.rktl.fi/www/uploads/images/kala/ymparisto/vpdohjeet.pdf Jeppesen, E. & I. Sammalkorpi 2002. Lakes. Julkaisussa: Davy, A. J. & Perrow, M. R. (toim.). Hanbook of ecological restoration. Vol. II. Restoration in practice. Cambridge University Press: 297 324. Olin, M., A. Lappalainen, T. Sutela, T. Vehanen, J. Ruuhijärvi, A. Saura ja S. Sairanen. 2014. Ohjeet standardinmukaisiin koekalastuksiin. RKTL:n työraportteja 21/2014. 22 sivua. ISBN 978-952-303-142-5 (Verkkojulkaisu). Kairesalo, T., J. Keto ja I. Sammalkorpi 1990. Biomanipulaatio (ravintoketjukunnostus). Teoksessa: Ilmavirta, V. (toim.). Järvien kunnostuksen ja hoidon perusteet. Sivut 310 326. ISBN 951-570-051-5. Yliopistopaino. Sammalkorpi, I. ja J. Horppila 2005. Ravintoketjukunnostus. Teoksessa: Ulvi, T. ja E. Lakso (toim.). Järvien kunnostus. Sivut 169-189. Edita. Suomen Ympäristökeskus. Ympäristöopas nro 114. ISBN 951-37-4337-3. Tammi, J., M. Rask ja M. Olin 2006. Kalayhteisöt järvien ekologisen tilan arvioinnissa ja seurannassa. Kala- ja riistaraportteja nro 383. Helsinki. 52 sivua + 9 liitettä. ISBN 951-776-531-2. http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/rp383_verkko.pdf Tammelan koekalastus raportti. http://www.tammela.fi/userfiles/tammela/file/asuminen_ja_rakentaminen/vesiensuojelu/hankkeet/jarvetj akalat/tammelan%20koekalastus%20raportti_7jarvea.pdf

20 Turunen, T. 1990. Jukajärven kalasto vuonna 1990. Joensuun yliopisto, Karjalan Tutkimuslaitos, Ekologian osasto. Tutkimusraportti. 7 sivua. Tossavainen, T. 2011. Valtimon kunnassa sijaitsevan Kalliojärven alueen järvien (Pohjajärvi, Pitkälahti- Sorsajärvi ja Kalliojärvi-Patojärvi) pohjasedimentin laatu ja määrä kevättalvella 2011: tutkimusraportti järvialueen kunnostussuunnittelua varten. Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulu, ympäristöteknologian koulutusohjelma, Biotalouden keskus. 15.06.2013. 28 sivua. Tossavainen, T. 2014. Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit. Kunnostussuunnittelun esitutkimus. Karelia-ammattikorkeakoulun julkaisuja C:11. Painossa. Tossavainen, T. 2014. Kontiolahden ja Joensuun alueilla sijaitsevan Jukajärven nykytila sekä alustava kunnostus- ja hoitotoimien pohdinta. Jukajärven lasku-uoman Jukajoen nykytilan alustava tarkastelu. Kareliaammattikorkeakoulun julkaisuja C:12. Painossa. Raitaniemi, J., K. Nyberg ja I. Torvi 2000. Kalojen iän ja kasvun määritys. RKTL. ISBN 951-776-296-8. Salonen, S. 1992. Fosfori ja typpi vesien rehevöittäjinä; vaikutusten arviointi. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja. Wetzel, R. G. 2001. Limnology: Lake and River Ecosystems. Third Edition. Elsevier Academic Press. ISBN-13: 978-0-12-744760-5. 1006 pages.

21