PÄÄTÖS Annettu julkipanon jälkeen 29.11.2007 Dnro ESA 2007 Y 18 111 ASIA LUVAN HAKIJA Päätös ympäristönsuojelulain (86/2000) 35 :n mukaisesta hakemuksesta, joka koskee maaperän ja pohjaveden kunnostamista Mikkelin kaupungissa. Solidium Oy Mannerheimintie 12 B 00100 Helsinki Yhteyshenkilö Raimo Korpinen, gsm 050 3058637 LAITOS/TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Kunnostettava kohde sijaitsee Mikkelin kaupungissa Urpolan kaupunginosassa Savonradan ja VT5:n välisellä alueella Setrikadun päässä. Solidium Oy omistaa alueen kiinteistöt 491 402 13 4, 491 402 5 1 M603 ja 491 402 5 1 M602. Mikkelin kaupunki omistaa kiinteistön 491 11 9903 0. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Toiminta on ympäristölupavelvollista ympäristönsuojelulain (86/2000) 78 :n (maaperän puhdistaminen) perusteella. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulain 31 :n 2 momentin kohdan 4) perusteella (toimivaltainen lupaviranomainen) sekä ympäristönsuojelulain 34 :n (lupaviranomaisen alueellinen toimivalta) nojalla ympäristölupahakemus käsitellään Etelä Savon ympäristökeskuksessa. ASIAN VIREILLETULO Lupahakemus on jätetty Etelä Savon ympäristökeskukselle 19.1.2007. Hakemusta on täydennetty 5.3.2007 korjatuilla tutkimuskartoilla, yleissuunnitelman liitteet 3 11 sekä 9.10.2007 päätöksen täytäntöönpanon, liikennejärjestelyjen sekä kaivantovesien viemäriin johtamisen osalta. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Alueen maaperän kunnostamisen suunnittelemista varten Etelä Savon ympäristökeskus myönsi vuonna 2005 kolme lupaa koeluonteiseen toimintaan diaarinumerot Jääkärinkatu 14 50100 Mikkeli Puh. 020 490 106 Faksi 020 490 4509 kirjaamo.esa@ymparisto.fi www.ymparisto.fi/esa Jääkärinkatu 14 FI 50100 St. Michel, Finland Tfn +358 20 49 01 06 Fax +358 20 490 45 09 kirjaamo.esa@ymparisto.fi www.miljo.fi/esa
2/45 ESA 2005 Y 101 18, ESA 2005 Y 130 18 ja ESA 2005 Y 132 18. Luvat olivat määräaikaisia ja koetoiminnat päättyivät 30.9.2006. Alueelle 17.8.1978 vahvistettu asemakaava käsittää rautatiealueen (LR); kauttakulkusisääntulo ja ohitustien (VT 5) tie, vieri, suoja ja näkemäalueineen (LT); katualuetta (Rinnekatu); sekä moottoriajoneuvojen huoltoasemien korttelialueen (AM I, e=0,3, kortteli 11 19), jolle rakennettaessa tulee noudattaa pohjavesien suojelualueita koskevia erityismääräyksiä sekä puistoalueen (P) Rinnekadun ja LT alueen välissä. Kyllästämöalueen vieressä korttelissa 11 19 on toistaiseksi Neste Oy:n huoltoasema. Alueelle 18.2.1993 vahvistettu asemakaava käsittää edellisen kaavan liikennealueiden välissä olevan liike, toimisto, teollisuus ja varastorakennusten korttelialueen (KTT II, e=0,5, m 50%, kortteli 11 18), johon päätoimintojen lisäksi saa rakentaa enintään 2 asuntoa tonttia kohti kiinteistön hoidolle välttämätöntä henkilökuntaa varten sekä suojaviheralueen (EV) korttelin länsipuolella. Kyllästämöalueen vieressä korttelissa 11 18 on nykyisin ainakin myymälöitä (HongKong) ja toimistoja. LAITOKSEN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen ympäristö Alueella on toiminut ratapölkkykyllästämö 1900 luvun alusta vuoteen 1982. Käytettynä kyllästysaineena on ollut pääsääntöisesti kreosoottiöljy. Kyllästämön toiminnan aikana kreosoottiöljyä on päässyt maaperään ja kulkeutunut edelleen pohjaveteen. Kohde sijaitsee Pursialan I luokan pohjavesialueella, 1,4 km etäisyydellä Pursialan vedenottamosta. Pohjaveden kulkeutumismatka kyllästämöalueelta vedenottamolle on n. 1,75 km kulkeutumisreitin mennessä ensin pohjoiseen ja kaartuen siitä koilliseen. Alueen naapurustossa sijaitsee liike, yritys ja asuinkiinteistöjä. Pohjoisessa kyllästämöalue rajautuu Savon rataan. Radan pohjoispuolella nousee harju, jossa on puistoa/metsää. Kyllästämöalueen itä /koillispuolella, VT5:n ja Savonradan välissä, sijaitsee vanha 1930 luvulla rakennettu toimisto ja varastorakennus (nykyisin mm. Hong Kong tavaratalo). Entisen kyllästämöalueen (suunnittelualueen) etelärajana kulkee Rinne ja Setrikatu. Rinnekadun eteläpuolinen tontti kunnostettiin 2002. Tontilla on nykyisin Lidlin kauppa. Setrikadun läheisyyteen jäi pilaantunutta maata. Kyllästämöalueen länsipuolella, aivan entisen kyllästämörakennuksen vieressä, on suosuppa, johon kyllästämön toiminnan aikana on päässyt ja johdettu kreosoottia. Kyllästämöalueelta kaakkoon, Rinnekadun ja VT5:n välissä, sijaitsee nykyisin Nesteen huoltoasema. Kaakossa, Rinnekadun eteläpuolella, sijaitsee kauppakeskus. Lounaisluodesuuntaan sijaitsee pientaloasutusta. Kyllästämötoiminnan loputtua laitoksen purkamisen yhteydessä on alueelta poistettu osa pilaantuneista pintamaista. Kyllästämöaluetta ja sen ympäristöä on tutkittu 1990 luvun puolivälistä lähtien. Kyllästämöalueelta etelään noin 500 metrin päässä sijaitsee Urpolan luonnonsuojelualue, joka on pääasiassa puroluonnon ja sitä reunustavan lehtokasvillisuuden suojelemiseksi rauhoitettu alue. Alueelta luoteeseen noin 150 metrin päässä sijaitsee maisemallisesti erikoinen, suurikokoinen, rauhoitettu monihaarainen mänty Brahenkujan kevyenliikenteen väylän varressa.
Maaperä 3/45 Pohjavesi Nykyinen maanpinta viettää loivasti itään tasolla +83,7 +84,7. VT5 on penkereellä tasolla n. + 90 92 ja Rinnekatu tasolla n. + 84 85. Entinen kyllästämöalue on pääosin sora ja sepelipintainen. Pintakerroksena on täyttömaata, jossa on sekoittuneena sepeliä, soraa ja hiekkaa. Täyttökerrokset ovat paksuimmillaan kyllästämörakennuksen alueella 3 9 metriä. Kyllästämöalueen itäosassa täyttökerrosten paksuus on 1,5 3 metriä. Alueen itäosassa täytössä on paikoitellen rakennusjätettä ja vanhan kyllästämörakennuksen perustuksia. Luonnonmaa on tiiviydeltään löyhää tai keskitiivistä hiekkaa 13 20 metrin syvyydelle maanpinnasta. Hiekkakerroksen alla, kyllästämön länsiosassa on 2...3 metriä paksu sorakerros. Sora/hiekkakerroksen alla kalliopintaa peittää ohut moreenikerros. Paikoin hiekka ja sorakerrokset ulottuvat kalliopintaan. Maapeitteen kokonaispaksuus kyllästämön pohjoisosassa on 23 24 metriä, keskiosassa 12 16 metriä sekä Rinnekadun ja VT5 välisellä alueella 29 30 metriä. Kalliopinta muodostaa kyllästämöalueella länsi itäsuuntaisen selänteen tasolla +68 +71 josta kalliopinta viettää pohjoisen, lännen ja etelänsuuntiin tasoille +62, +60 ja +56. Kalliossa voi olla rakoilua. Suoalue Kyllästämöalueen länsiosassa on osittain kaivettu ja täytetty suoalue, jonka lounaisosassa on havaittavissa vanhaa puustoa ja turvekerros tasolla +78. Suoalueelta ei ole pintavesien purku uomaa. Suoalueen pinta on tasolla n. +80. Suoalueen pohjoisosassa täytön paksuus on 5 12 metriä. Täyttö on pääosin hiekkaa. Täytössä on paikoin rakennus ja purkujätettä. Täytön alla on turvetta ja sen alla perusmaana hiekkaa, soraa ja moreenia syvyydelle 19 23 metriä maanpinnasta. Kallionpinta on tasolla +59. Kyllästämö sijaitsee tärkeällä Pursialan pohjavesialueella, josta Mikkelin kaupunki saa talousvetensä. Vedenottamon mitoitusvirtaama on 8000 m 3 /d, vettä otetaan n. 6000 m 3 /d. Pohjavesimallinnuksen mukaan pohjavesialueella muodostuu pohjavettä n. 3500 m 3 /d. Kattilalahden pintavettä imeytetään tekopohjavedeksi 2000 m 3 /d, loppu 2500 m 3 /d muodostuu rantaimeytymisenä Saimaasta. Kyllästämöalueella pohjaveden pinta on tasolla +75,4 +75,7 ja laskee itään. Pohjaveden virtaus suuntautuu aluksi kyllästämöltä koilliseen ja kääntyy sitten kaakkoon ja etelään vedenottamolle Mikkelin keskustan suunnasta tulevan suuremman pohjavesien päävirran mukana. Kyllästämöalueelta vedenottamolle on linnuntietä noin 1,4 km, pohjaveden virtaama matka on noin 1,75 km. VT5:n alapuolella on pieni kallioharjanne, joka toimii vedenjakajana estäen pohjaveden virtauksen kaakkoon ja etelään kyllästämöalueelta.
Pintavedet 4/45 Kyllästämöalueella ei ole pintavesialueita. Saimaan sisälahti (Kattilalahti) on n. 450 metrin päässä idässä. Syntyvät pintavedet sadannasta imeytyvät maaperään ja valuvat myös joissain määrin sadevesiviemäristöön. Alue ja kohteet, joihin toiminnalla on vaikutuksia KUNNOSTUS VT5:ä on tarkoitus perusparantaa Mikkelin kohdalta. Entisellä kyllästämöalueella se tarkoittaa VT5:n levennystä pohjoisen puolelle, juuri entisen kyllästämörakennuksen suuntaan. Kaihun eritasoliittymän uudet rampit tulevat kyllästämöalueen itäpuolelle. Rinne ja Setrikadun risteykseen tulisi kiertoliittymä ja Rinnekadun linjaus muuttuisi. Lisäksi alueen kevyen liikenteen järjestelyt tulisivat muuttumaan. Perusparannuksesta on laadittu yleissuunnitelma ja toteuttaminen aloitetaan aikaisintaan vuonna 2008. Aikaisemmat maaperän kunnostukset Pilaantunutta maata on tiettävästi poistettu vuonna 1959 alueen valumistasanteiden ja varastointialueiden asfaltoinnin yhteydessä. Suoalueen keski ja itäosassa on tehty turvekerroksen massanvaihto 1960 luvulla noin kahden metrin syvyyteen. Massanvaihto ulottui pohjoisosaltaan myöhemmin tehdylle täyttöalueelle. Kyllästämötoiminnan loputtua ja rakennuksia purettaessa löydettiin 1980 luvun lopulla pilaantuneita maamassoja, joita poistettiin enimmillään kuuden metrin syvyyteen asti. Maat kuljetettiin kaatopaikalle. Tarkkoja kuvauksia ja dokumentteja kunnostamisesta ei ole saatavissa, mikä vaikeuttaa tehtyjen kunnostamisten laajuuden arviointia. Kyllästämöalueen eteläosan (lautatarha aluetta) pilaantunut maa (Rinnekadun eteläpuolella, Lidl tontti) kunnostettiin maaperän massanvaihtona 2002. Etelä Savon ympäristökeskus antoi päätöksen (ESA 2002 Y 173 18) kunnostuksesta 28.6.2002. Kunnostusmenetelmän valinta Kunnostuksen yleiset tavoitteet Kunnostuksen yleisinä tavoitteina on: 1. Vähentää pilaantumisen leviämistä pohjaveden mukana ja turvata vedenottamon raakaveden laatu. 2. Vähentää kreosootin määrää maaperässä ja pohjavedessä. 3. Estää suoran kosketuksen kautta tapahtuva altistuminen pintamaakerroksissa oleviin haitta aineisiin 4. Poistaa tai vähentää kreosootin haihtuvien komponenttien aiheuttama altistuminen alueella Ympäristönsuojelulain mukaan kunnostus toteutetaan BAT periaatteen mukaisesti. Kaiken maaperässä ja pohjavedessä olevan kreosootin poistaminen ei ole mahdollista millään tekniikalla realistisilla kustannuksilla. Toisaalta tähän ei ole tarvetta, vaan tärkeimmät yleiset tavoitteet voidaan saavuttaa, kun
5/45 a. kreosootin vesiliukoisempien komponenttien kulkeutumien vedenottamolle pidetään niin pienenä, että vettä voidaan käyttää turvallisesti talousvetenä kaikissa tilanteissa (raskaammat komponentit eivät kulkeudu) b. alueelta poistetaan riittävästi kreosoottia, jotta kunnostus saadaan päätökseen järkevässä ajassa eikä jatkuvia kustannuksia muodostu pitkällä aikavälillä c. kyllästämöalueen pintamaat puhdistetaan siten, että maa aluetta voidaan käyttää asemakaavan mukaisella tavalla. Kaivetun pilaantuneen maan käsittelemiseksi on useita teknisiä vaihtoehtoja ja käsittelyyn erikoistuneita yrityksiä, joilla on ympäristöluvitettuja käsittely tai vastaanottolaitoksia. Näin ei ole tarpeen eritellä tarkemmin käsittelyvaihtoehtoja, massat voidaan toimittaa taloudellisimpaan vastaanottopaikkaan, jonka ympäristöluvassa ko. massojen käsittely sallitaan. Reunaehdot kunnostamiselle Kunnostusmenetelmiä valittaessa on lähtökohdaksi otettava myös seuraavat tekniset reunaehdot: 1. Kaikkien pilaantuneiden maiden kaivaminen ei ole mahdollista, koska pilaantuminen ulottuu erittäin syvälle (jopa 20 30 m syvyyteen asti) pilaantuminen ulottuu yli 10 m pohjavedenpinnan alle, jolloin pohjavedenpinnan alta kaivaminen edellyttäisi pohjaveden alentamista, mikä on erittäin kallista ja riskit pilaantumisen laajenemiselle ovat suuret Savon radan ja VT5:n turvallisuuden säilyttämiseksi (rakenteellinen vakavuus) kaivannoista ei saada käytännössä poistettua kaikkea pilaantunutta maa ainesta pois. Maaperän pilaantuminen jatkuu VT5:n alle. 2. Kreosootin kevyemmät ja vesiliukoisemmat komponentit ovat levinneet kohti Pursialan vedenottamoa fenoliset yhdisteet todettavasti vedenottamolle asti jo 1960 luvulla. Pohjaveden laimenemisen ja tehostuvan biohajoamisen vuoksi pitoisuudet tällä hetkellä ovat kuitenkin alle kemiallisen analyysin määritysrajan ennen vedenottamoa. 3. Kreosootin raskaimmat ja terveydellisesti haitallisimmat komponentit (joille on esitetty talousveden laatuvaatimus) eivät kulkeudu Pursialan vedenottamolle missään reaalisessa ajassa. 4. Kyllästämöalueen asemakaavan mukaisen käytön turvallisuus voidaan taata pintamaiden massanvaihdolla ja/tai pintaeristyksellä. 5. Pohjavesimallinnuksen ja riskinarvion perusteella voidaan todeta, että kunnostamistoimenpiteistä ei tule aiheutumaan merkityksellisiä haittavaikutuksia vedenottamolle. Osa alueet ja pilaantuneisuus Kunnostusmenetelmän valitsemiseksi suunnittelualue on jaettu viiteen eri osaalueeseen. Alueiden rajaukset on esitetty hakemuksen liitteessä 3 (tutkimuskartassa).
6/45 Osa alue Pinta ala (m 2 ) I Suo 1 800 II Kyllästämö 4 400 III Kenttä 13 400 IV VT5:n kohta 2 600 V VT5:n eteläpuoli 10 000 Yhteensä 32 000 Maaperän pilaantuneisuuden tutkimustulokset on esitetty hakemuksen liitteenä olevassa näytepäiväkirjassa (liite 22), tutkimuskartoissa (liitteet 3 11) ja leikkauspiirustuksissa (liitteet 15 21). Pohjavesitarkkailun tulokset on esitetty hakemuksen liitteenä 23 olevassa näytepäiväkirjassa ja havaintoputkien sijainnit liitteenä 13 olevassa pohjavesipintakartassa ja liitteenä 3 olevassa tutkimuskartassa. Pintamaa osa alueilla I, II, III, V Pilaantunut pintamaa (noin 1 4 m nykyisestä maanpinnasta) on kaivuteknisesti helppo poistaa lajittelevana kaivuna ja toimittaa käsiteltäväksi/loppusijoitettavaksi vastaanottolaitokseen. Myös alueen tulevan maankäytön ja rakentamisen vuoksi jouduttaisiin joka tapauksessa poistamaan ainakin osa pintamaista, jolloin massanvaihto on perusteltu kunnostusmenetelmä pintamaiden osalta. Pinta(vaaka)eristyksellä, yhdistettynä pystyeristykseen, voidaan estää altistuminen kreosootille täysin ja vähentää oleellisesti pohjaveteen suotautuvien pintavesien määrää. Jos alueelle tehdään esimerkiksi kaatopaikan pintarakenteen tyyppinen eristys, vaikeutuu tuleva rakentaminen oleellisesti: esim. rakennusten perustukset, johtolinjat jne. puhkaisevat pintarakenteen. Jos alueelle tehdään kevyemmät pintarakenteet, esimerkiksi asfaltointi, estyy suora altistus ja kulkeutuminen pohjaveteen vähenee jonkin verran. Pintamaiden In situ käsittely vaikeuttaisi useita vuosia tai vuosikymmeniä alueen käyttöä. Lisäksi lopputulos olisi epävarma. Fytoremediaatiolla ja stabilisaatiolla voidaan vaikuttaa vain maan pintakerroksissa oleviin haitta aineisiin. Menetelmä on hidas ja lopputulos epävarma varsinaiseksi kunnostusmenetelmäksi. Lisäksi kasvillisuus estäisi alueen kaavanmukaisen maankäytön. Ko. menetelmää voidaan kuitenkin käyttää osassa kunnostettavaa aluetta. Maankäyttömuodon ja kaavatilanteen mukaan kasvillisuutta voidaan istuttaa alueille, joissa se ei estä muuta rakentamista. Viher tms. alueina ne toimisivat myös maaperän kunnostajina ja vähentäisivät suotovesien kulkeutumista syvempiin maakerroksiin. Valittu kunnostusmenetelmä: massanvaihto lajittelevana kaivuna luiskatusta kaivannosta, pintaeristys tuleva maankäyttö huomioiden. Pohjaveden yläpuolinen maakerros osa alueella IV VT5:n ja pienissä määrin myös Setrikadun alla on kreosoottia entisen kyllästämökentän pintamaan tasalla (n. +84 85) noin 7 8 m pohjaveden pinnan yläpuolella.
7/45 Pilaantuneen maan poistaminen edellyttäisi VT5:n ja Rinnekadun purkamista ja uuden työnaikaisen reitin rakentamista. Käytännössä tämä olisi erittäin hankalaa ja kallista. Biologinen in situ käsittely saattaisi olla mahdollinen, mutta hajoamispinta alaltaan laajassa kuivassa kerroksessa prosessin hallinta ja riittävän hyvien suhteiden luominen olisi vaikea. In situ käsittely edellyttäisi todennäköisesti veden tai muun apukemikaalin syöttämistä, mikä taas lisäisi riskiä, että kreosootin vesiliukoisemmat komponentit kulkeutuisivat pohjaveteen. Elektro osmoosi voitaisiin toteuttaa siten, että elektrodit sijoitettaisiin tieluiskan eri puolille ja sähkövirta kulkisi tien ali. Koska elektrodit olisivat kaukana (20 30 m) toisistaan ja maaperä on kuivaa, ei elektro osmoosilta voi odottaa luotettavia tuloksia. Paikalleen eristäminen (pinta ja pystyeristys) on mahdollista. VT5:n pintarakenteet estävät kontaktin pilaantuneeseen maahan ja alistuminen haihtumalla on erittäin vähäistä, sillä VT5:n tiealueella eivät ihmiset oleskele (jalankulku ym. kielletty). Ravintokasveja ei viljellä. Parantamalla VT5:n rakenteita siten, että sade ja sulamisvesien imeytyminen (pohjavesisuojaus, salaojitus, bentoniitti ) kreosoottipilaantuneeseen maakerrokseen on mahdollisimman pieni, saadaan minimoitua kreosootin vesiliukoisimpienkin komponenttien kulkeutumien pohjaveteen. Raskaimmat komponentit eivät kulkeudu kuivassa ympäristössä. Luontainen (monitoroitu) biohajoaminen saattaa hajottaa hitaasti kevyempiä komponentteja. Eristämisen riskinä on kreosootin hidas kulkeutuminen pohjaveteen, josta yhdisteet voivat kalliokynnyksen vaikutuksesta voivat levitä suoraan etelään. Tästä seuraisi laajempi pohjaveden pilaantuminen ja kulkeutumisreitti vedenottamolle lyhenisi. Riskitarkastelulla on syytä varmistaa kreosootin kulkeutumismahdollisuus pohjaveteen. Valittu kunnostusmenetelmä: paikkakohtainen riskinarvio ja pintaeristys. Pohjaveden yläpuolinen maakerros osa alueilla I, II, III Suo, kyllästämö ja kenttäalueilla maaperän pilaantuneisuus jatkuu osittain aina pohjaveden pintaan ja sen alapuolelle. Varsinkin kyllästämöalueella (alue II) on havaittavissa kreosoottipilaantuneisuus, joka ulottuu vaihtelevana maanpinnasta kalliopintaan. Pohjavedenpinnan yläpuolinen pilaantunut maa aines voidaan poistaa turvallisesti luiskatusta kaivannosta. Massanvaihdolla saadaan poistettua merkittävä osa maaperässä olevasta kreosootista ja siten pienennettyä pitkän ajan riskejä, koska pohjaveteen kulkeutuvan kreosootin määrä vähenee. Pysty ja pinta(vaaka)eristyksillä pystytään myös estämään maaperässä olevan kreosootin kulkeutuminen pohjaveteen ja siten vähentämään pitkän ajan riskejä. In situ käsittelyt ovat mahdollisia, erilaiset biologiset menetelmät todennäköisesti parhaimpia. Käsittely kestäisi vuosia tai vuosikymmeniä, joskin rajoitukset alueen maankäyttöön olisivat siedettäviä. Riskinä on biologisessa käsittelyssä mahdollisesti muodostuvien hajoamisen välituotteiden (esim. oxy PAHit) muodostuminen, jotka vesiliukoisina saattaisivat kulkeutua pohjaveteen ja aiheuttaa lisäpilaantumista. Kreosoottipitoisuudet ovat ainakin osittain niin korkeita, että biologinen käsittely ei välttämättä sovellu kunnostusmenetelmäksi.
8/45 Valittu kunnostusmenetelmä: massanvaihto lajittelevana kaivuna luiskatusta kaivannosta, pintaeristys tuleva maankäyttö huomioiden. Pohjaveden alapuolinen maakerros osa alueilla I, II ja kreosoottifaasi Suon ja kyllästämöalueen kohdalla on kreosoottia kulkeutunut pohjaveden pinnan alapuolelle aina kallioon asti. Osa kreosootista on omana faasinaan, josta sen vesiliukoisempia komponentteja liukenee hitaasti ja raskaampia komponentteja erittäin hitaasti. Kreosoottifaasi on levinnyt kallion tai moreenin pinnassa sekä mahdollisesti myös kalliorakoilua pitkin. Massanvaihto syvälle kallion pintaan ei ole teknisesti mahdollista. Kreosoottifaasin ja väkevän pohjaveden poistaminen pumppaamalla on mahdollista. Koska pumppausta rajoittaa kreosootin erittäin huono kulkeutuvuus, on pumppausnopeuden oltava hidas. Pumppaus käyttäen useita eri pumppauskaivoja sykleittäin, antaisi todennäköisesti parhaan mahdollisen tuloksen poistettaessa kreosoottifaasia ja väkevää pohjavettä alueelta. Pumpattu vedensekainen kreosootti (mahdollisimman väkevää mahdollisimman pieni määrä) on suhteellisen helppo kerätä talteen ja hävittää asianmukaisesti. Biologinen in situ puhdistus ei onnistune korkeiden haitta ainepitoisuuksien vuoksi. Elektrokineettinen ja kemiallinen puhdistus lienee mahdollinen, mutta edellyttää laajoja lisätutkimuksia, jotta esim. elektrodien ym. paikat saadaan sijoitettua toimivasti. Lisäksi kasvaa riski, että muodostuu uusia vesiliukoisia hajoamistuotteita, jotka kulkeutuvat nopeasti pohjaveden mukana. Pysty ja pintaeristys on mahdollinen, mutta linjan paikka edellyttää runsaasti lisätutkimuksia. Jos pystyeristysseinälinjasta tulee pitkä (arvio vähintään 300 m) ja syvä (20 30 m), noussevat kustannukset erittäin suuriksi. On ilmeistä, että kallioon asti ulottuvasta pystyeristysseinästä huolimatta ainakin hieman haitta aineita pääsisi kulkeutumaan kalliorakoilun kautta pystyeristysseinän alitse. Pystyeristysseinän vaikutus pohjaveden virtaussuuntiin ja nopeuksiin edellyttää mallinnusta ja riskinarviointia. On ilmeistä, että pystyeristysseinän ulkopuolelle pohjavesikerrokseen jäävät haittaaineet lähtisivät kulkeutumaan uusiin suuntiin. Valittu kunnostusmenetelmä: Kreosoottifaasin ja väkevän pohjaveden poistaminen vaiheittaisella pumppauksella, eristäminen. Pohjaveteen liuenneet haitta aineet Pohjaveteen on liuennut kreosootin komponentteja eri tavoin: raskaammat 5, 6 ja yli 6 renkaiset ovat levinneet vain muutaman kymmenen metrin matkan. 3 ja 4 renkaiset (asenafteeni ja fluoreeni) ovat jo Kaihunharjussa satojen metrien päässä kyllästämöltä. Naftaleenin levinneisyysalue on pienentymässä luontaisen biohajoamisen tehostumisen vuoksi. Liuenneiden kevyempien PAH komponenttien leviämistä voidaan rajoittaa seuraaviin keinoin. Biologinen in situ puhdistus, jossa lisätään happea ja ravinteita sekä lisäksi mahdollisesti ph:n säätö. Esimerkiksi Biowall rakenteen tyyppinen ratkaisu lienee toimiva. On tärkeää sijoittaa reaktiivinen seinämä kohtaan, jossa haitta ainepitoisuudet ovat sopivia ja veden virtaussuunta ja nopeus on tunnettu.
9/45 Biologisen in situ puhdistuksen lisäksi pohjavettä voidaan käsitellä pumppauskäsittely yksiköllä. Valittu kunnostusmenetelmä: Kreosoottifaasin ja väkevän pohjaveden poistaminen vaiheittaisella pumppauksella, in situ puhdistus (reaktiivinen seinämä) yhdistettynä pumppauskäsittelyyn. Esivalmistelut Tehdään tarvittavat rakennussuunnitelmat (mm. kaivantojen vakavuus, kunnostuksen aikaiset liikennejärjestelyt) ja koordinoidaan suunnitelmat VT5:n parantamisen suunnitelmien sekä maankäytön suunnitelmien kanssa. Tiedotetaan kunnostamisesta naapurustolle. Selvitetään maanalaiset kaapelit ja johdot. Alueelta raivataan puusto sekä alueella mahdollisesti varastoidut tavarat poistetaan. VT5:n ja Savon radan välinen alue aidataan ennen pintamaiden massanvaihdon aloittamista. Kulku työmaa alueelle ohjataan lukittavasta portista. Aitausta ei välttämättä pureta massanvaihdon päätyttyä, vaan se voi toimia muiden, myöhempien kunnostusvaiheiden aitana. VT5:n eteläpuolisille alueille, joissa kaivettavien massojen määrä on pienempi, tehdään kulloisenkin kaivuvaiheen ympärille aita, joka puretaan massanvaihdon päätyttyä. Massanvaihto Aitoihin kiinnitetään pilaantuneen maan kunnostuksesta kertovat kyltit. Tavoitepitoisuus Koska alueen tuleva maankäyttö on liike, toimisto ym. rakennuksia, olisi tämän perusteella lähtökohtainen kunnostuksen tavoitepitoisuus valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukainen ylempi ohjearvo. Koska alue on kuitenkin pohjavesialueella, valitaan kunnostuksen tavoitepitoisuudeksi alempi ohjearvo. Kaikilta osin tätä ei kuitenkaan saavuteta. Jos kuitenkin kunnostuksen aikana tiedetään, että tuleva rakentaminen edellyttää joillain kohdilla syvempää massanvaihtoa, tehdään se valmiiksi kunnostusvaiheessa. Kunnostuksen tavoitteena on puhdistaa maaperä siten, että alue saadaan asemakaavan mukaiseen käyttöön. Lisäksi tarkoitus on vähentää pohjaveteen pitkän aikavälin kuluessa kulkeutuvien haitta aineiden määrää ja/tai suotautuvan veden määrää. Lajitteleva kaivu Kaivu toteutetaan lajittelevana kaivuna, jolloin erityyppiset massat ohjataan soveltuviin vastaanottopaikkoihin. Lajittelussa erotellaan: jos pitoisuus alle kynnysarvon: vapaasti (alueella) hyötykäytettävät massat jos pitoisuus kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä: sijoitus maankaatopaikalle tai hyötykäyttöön kohteessa. Hyötykäyttö kohteessa vaatii suunnitelmat ja ympäristöluvan.
10/45 jos pitoisuus yli alemman ohjearvon: sijoitus tai käsittely luvanvaraisessa vastaanottopaikassa mahdolliset ongelmajätteet: sijoitus tai käsittely luvanvaraisessa vastaanottopaikassa Lisäksi poistetaan erikseen maassa vielä olevat vanhat rakenteet, mm. kyllästämön perustukset, sekä eritellään selkeät rakennusjätteet. Kaivettavan maa aineksen lajitteluperusteita voidaan muuttaa maa aineksen vastaanottolaitosten lupa ja hinnoittelukriteerien mukaan (kuitenkin kunnostuskohteen ympäristöluvan mukaisesti). Lajittelu perustuu sekä kenttämittauksiin ja laboratorioanalyyseihin, joita varten näytteet pyritään ottamaan ennen kunnostusta tehtävistä koekuopista. PAH yhdisteille ei ole ongelmajätteen raja arvoa (Dahlbo, ympäristöopas 98/2002). Sen sijaan ympäristöoppaassa todetaan, että jos öljytuotteissa bentso(a)pyreenin pitoisuus on yli 0,005 % (=50 mg/kg), pitää PAH yhdisteiden esiintyminen tutkia tarkemmin. Kaivantojen tuenta Kaivannot tehdään ensisijaisesti luiskattuina kaivantoina. Syvissä kaivannoissa huomioidaan erityisesti VT5:n sekä Savonradan läheisyys (luiskajyrkkyydet, luiskien ja kaivannon pohjan vakavuus). Kaivannot luiskataan VT5:n sivustalla 1:2 ja muilla alueilla 1:1,5 kaltevuuteen. Kaivua ei uloteta VT5:n tai Savonradan pengerrakenteisiin. Alueen pintavedet pyritään ohjaamaan pintakallistuksilla sivuojille poispäin kaivannoista. Kaivujen toteuttamisesta laaditaan rakennussuunnittelun yhteydessä erillinen kaivusuunnitelma vakavuustarkasteluineen. Kaivusuunnitelmaa täydennetään tarvittaessa tuentasuunnitelmalla, jos kaivutyötä ei voida toteuttaa jollain osalla luiskattuna kaivantona. Täytöt Kaivannot täytetään kerroksittain tiivistäen puhtailla kitkamailla. Kaivantojen täyttöihin voidaan käyttää alueelta kaivettuja puhtaita kitkamaita (haitta ainepitoisuudet alle kynnysarvon). Kaivannot täytetään nykyiseen maanpinnantasoon noin tasolle +85, jos rakennussuunnitelmassa ei muuta esitetä. Maanpinta muotoillaan siten, että alueelle ei jää laajoja vettä kerääviä painanteita. Alueella jäävät luiskat muotoillaan 1:2 kaltevuuteen. Poistettavien maiden määrä Pilaantuneisuus Pintamaat (0 4 m syvyyteen) ovat pilaantuneet kreosootilla epähomogeenisesti. Varsinkin kenttäalueella (alue III) ja VT5:n eteläpuolisella alueella on pilaantuneisuutta havaittavissa hyvin vaihtelevina kerroksina ja alueina eri syvyyksillä. Ainoastaan kyllästämöalueella (alue II) on havaittavissa yhtenäisempi pilaantuneisuuden alue, jossa pilaantuneisuus ulottuu vyöhykkeenä maakerrosten läpi kalliopintaan. Alueen maanpintaa on muokattu useissa eri vaiheissa kyllästämötoiminnan aikana sekä sen jälkeen ja osa alueen pilaantuneista massoista poistettu. Näin ollen pintamaiden pilaantuneiden kerrosten välissä on osittain puhtaita ja lievästi pilaantuneita maakerroksia.
11/45 Pintamaiden PAH kokonaispitoisuudet ovat olleet suurimmillaan >1000 mg/kg, osassa näytteissä ei taas ole havaittu lainkaan PAH yhdisteitä. Massamäärät Pilaantuneet maat poistetaan osa alueilta I, suoalue II, kyllästämö III, kenttä V, VT5:n eteläpuoli (Setrikatu) Kaivettavan alueen pinta ala on n. 28 000 m 2. Kaivusyvyys vaihtelee välillä 1 10 m. Maa aines on sekalaista kivennäismaata (hiekka, soraa, mursketta). Lisäksi ainakin kyllästämön alueella (alue II) on havaittu täyttömaissa rakennusjätettä, tiiliä ja betonia. Suoalueella maa aines on osin turvetta ja humusta. Yhteensä pilaantuneita massoja poistetaan n. 34 000 m 3 eli n. 51 000 tonnia. Näissä massoissa PAH yhdisteitä on yhteensä n. 43 tonnia. Kaivantovedet Kunnostustyömaan kaivantoon teoreettisesti kertyvä vesimäärä on laskettu vuosien 1971 2000 välisenä aikana Mikkelin Suonsaaren säähavaintoasemalla mitatun maksimivuorokausisadannan avulla (60,1 mm). Kaivannon kokona on käytetty 1 ha (10 000 m 2 ), todellisuudessa kerrallaan avoinna oleva kaivanto on pienempi. Näillä lähtöarvoilla vuorokaudessa kaivantoon kertyvä maksimivesimäärä olisi noin 600 m 3. Todellisuudessa kaivantoon kertyvä vesimäärä on pienempi kuin sadannan avulla laskennallisesti arvioitu vesimäärä. Kaivantoon kertyvää vesimäärää pienentää haihdunta ja imeyntä. Kunnostustyömaan alueella maaperä on hyvin vettä johtavaa, jolloin suurin osa kaivantoon kertyvästä sadevedestä imeytyy maaperään. Kokonaishaihdunnan osuus on kasvillisuuden puuttuessa normaalia pienempi ja voimakkaasti riippuvainen ilman lämpötilasta ja tuulisuudesta. Kaivannossa hetkellisesti seisovan veden määrään vaikuttaa lisäksi sateen intensiteetti. Voimakkaiden sadekuurojen aikana kaivannossa havaittava painannesäilyntä on suurempi, kuin pidempiaikaisen ja heikompi intensiteettisen sateen, jolloin sadevesi ehtii imeytyä maaperään. Vuorokaudessa kaivannosta pumpattavan veden maksimimäärä voi olla tasoa 100 m 3. Kaivannoista pumpattavan kuivatusveden maksimi PAH pitoisuus voisi olla varovaisuusperiaatteen mukaisesti 50 µg/l ja maksimipumppausmäärä 100 m 3 /d. Jos pitoisuudet ja/tai määrät ovat suurempia, esikäsitellään viemäriin johdettava vesi siten, että ko. arvot täyttyvät. Seuranta Kaivettavista massoista otetaan seurantanäytteitä lajittelevan kaivun ohjaamista varten 1/200 m 3 (=n. 170 näytettä). Jäännöspitoisuusnäytteitä otetaan kaivannon pohjalta ja luiskista 1/400 m 2 (n. 70 näytettä). Näytteistä määritetään pima asetuksen mukaisesti 16 PAH yhdisteen (antraseeni, asenafteeni, asenaftyleeni, bentso(a)antraseeni, bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, dibentso(a,h)antraseeni, fenantreeni, fluoranteeni, fluoreeni, indeno(1,2,3 c,d)pyreeni, kry
12/45 seeni, naftaleeni ja pyreeni) kokonaispitoisuus sekä kuuden erikseen mainitun PAHyhdisteen pitoisuus (antraseeni, bentso(a)antraseeni, bentso(a)pyreeni, bentso(k)fluoranteeni, fenantreeni, fluoranteeni ja naftaleeni).. Massanvaihtoa suoritettaessa on huomioitavaa, ettei kaikkea pilaantunutta maaainesta saada poistettua. Pohjaveden ja VT5:n alapuolisiin maakerroksiin tulee jäämään jäännöspitoisuuksia. VT5:n eristäminen Pilaantuneisuus VT5:n alla on kreosoottia tasolla +83 +87. Kreosootin päällä on osittain kyllästämötoiminnan aikainen asfaltti. Kreosootti ei ole kosketuksissa pohjaveteen, jonka pinta on tasolla n. +75,5. VT5:n penger ja pintarakenteet toimivat jo nykyisellään pilaantuneen maakerroksen pintaeristyksenä, vähentäen pintavesien kulkeutumista pilaantuneeseen maakerrokseen sekä estäen suoran kosketusaltistumisen. Tavoite Estetään maaperässä olevien haitta aineiden kulkeutuminen pohjaveteen. Suora altistuminen pilaantuneiden maiden haitta aineille on estetty em. VT5:n penger ja pintarakenteilla. Eristäminen VT5:n luiskiin rakennetaan pohjavesisuojausta vastaava eristysrakenne bentoniittimatto tai ohutmuovirakenteena. Rakenne toteutetaan VT5:n perusparannuksen rakentamisen yhteydessä tai sen jälkeen erillisenä työnä. VT5:n perusparannuksesta on laadittu erillinen yleissuunnitelma ja rakentaminen toteutuu aikaisintaan vuonna 2008. Rakenteen yläpuolelle muodostuvat pintavedet johdetaan pintakallistuksin ja sivuojin alueen sadevesijärjestelmään. Pilaantuneen väkevän pohjaveden sekä kreosoottifaasin puhdistus Pilaantuneisuus Kreosoottifaasia on pohjavesiputkien asennuksen ja tarkkailujen yhteydessä havaittu erityisesti entisen kyllästämörakennuksen läheisyydessä olevista putkissa. Entisen kyllästämörakennuksen kohdalla olevassa putkessa VRP1 on useissa syvyyksissä PAH komponenttien pitoisuus ollut suurempi kuin niiden vesiliukoisuus, mikä tarkoittaa kreosoottifaasin olemassa oloa. Niukkaliukoisten PAH yhdisteiden (4, 5 ja 6 renkaiset) kohonneita pitoisuuksia ei ole enää putkessa R35, joka on n. 50 m etäisyydellä suosta virtaussuunnassa alaspäin. Tavoite Poistetaan väkevää kreosoottipitoista vettä ja kreosoottia, jotta haitta aineiden liukenemista pohjaveteen vähennetään, mikä vähentää edelleen haitta aineiden kulkeutumista kohti vedenottamoa. Erityisesti voidaan poistaa helppoliukoisempia kreosootin komponentteja.
Pumppaus 13/45 Alueelle, jossa on kreosoottifaasia tai väkevää pohjavettä, asennetaan aluksi 4...5 pohjavesikaivoa. Jokaisessa kaivossa on useita pumppausputkia, joiden siivilä /imuosa on eri tasolla. Jos putkien asennuskohdassa havaitaan ruhjeista kalliota, asennetaan yhden putken siivilä myös kallioon ruhjeen tasolle. Myöhemmin, 1 2 vuoden kuluttua, voidaan asentaa lisää pohjavesiputkia, 4 5 kpl, uusiin kohtiin. Tällöin jokaisesta kaivosta voidaan pumpata halutusta pohjavesikerroksesta ja siten estetään, että vesi tulisi vain parhaiten johtavasta kerroksesta, jolloin haitta aineet jäisivät paikalleen. Siivilätasot ja syvyydet määrätään kaivokohtaisesti tehtävin pohjatutkimuksin, jossa selvitetään maaperän kerrosrakenne. Mallinnuksen mukaan pumppauskaivoja ei kannata olla enempää kuin 6 7, sillä sen jälkeen kaivot alkavat häiritä toisiaan. Yhdestä kaivosta ei mallin mukaan kannata pumpata yhtäjaksoisesti kuin korkeintaan 4 8 tuntia pumppausmäärästä riippuen. Sen jälkeen pitoisuus laskee niin alas, että pumppaus on järkevää keskeyttää ja vaihtaa pumppauskaivoa. Yhden vuorokauden aikana ei mallin mukaan kannata pumpata enempää kuin n. 15 m 3 /d (kaikista kaivoista yhteensä). Kaivojen ja pumppaustasojen pumppaussykliä vaihdellaan pitoisuuksien laimetessa siten, että käsittelyyn saadaan mahdollisimman väkevää ja tasalaatuista vettä mahdollisimman vakiolla nopeudella. Asennettuja kaivoja voidaan tarvittaessa käyttää myös pohjaveden voimakkaampaan pumppaukseen. Tällä ns. suojapumppauksella voidaan tarvittaessa estää haittaaineiden kulkeutuminen pohjaveden mukana kohti vedenottamoa. Veden käsittely Imukaivoista vesi johdetaan käsittelykonttiin, joka sijaitsee suunnittelualueella. Vesi kootaan aluksi tasausaltaaseen, jossa voidaan tasata laatu ja määrävaihteluita. Tasausaltaan koko on alustavasti 20 30 m 3, siten että siihen voidaan varastoida 2 3 vuorokauden pumpattu vesimäärä. Veden käsittelyn yksikköoperaatiot ovat alustavasti: erotin, jossa raskas kreosoottifaasi laskeutuu pohjalle optio, joka voidaan ohittaa tarvittaessa, kiintoaineksen erotus, esim. hiekkasuodatus optio, joka voidaan ohittaa tarvittaessa: kemikaalien lisäys, jos käsittely sitä vaatii aktiivihiilisuodatus tai reaktiivinen suodatus (jotta käsitelty vesi voidaan johtaa viemäriin) Öljynerottimen ja suodatuksen kreosoottipitoinen jäte toimitetaan käsiteltäväksi, tarvittaessa ongelmajätekäsittelyyn. Mitoitusvirtaama 5 15 m 3 /vuorokausi. Pumppausnopeus on niin pieni, että sillä ei ole vaikutusta alueen luonnolliseen pohjaveden virtaukseen. Esimerkki pumppausperiaatteesta on: yhdestä putkesta tietyltä tasolta pumpataan vakioaika, esim. 5 h kerrallaan sitten siirrytään seuraavaan putkeen tietylle tasolle, josta pumpataan vakioaika
14/45 kun kaikki tarvittavat putket ja tasot on pumpattu, aloitetaan uusi pumppauskierros alusta. Lepoaikana putken läheisyyteen on taas ehtinyt kertyä kreosoottipitoista vettä. Oikeaa pumppaussykliä etsitään yritys erehdys menetelmällä. Sykliä muutetaan kokemusten ja analyysitulosten perusteella. Prosessin ohjaus Käsittelyyn tulevan veden PAH pitoisuutta seurataan soveltuvalla kenttätestillä (esim. PAH soil test, spektrofotometri, sameus, väriluku ) joka kalibroidaan laboratorioanalyyseillä. Prosessin ohjaaja käy alkuvaiheessa paikalla päivittäin, myöhemmin käyntiväliä harvennetaan prosessin toiminnan vakiintuessa. Toiminnan lopettaminen Faasin pumppausta seurataan aktiivisesti. Tulokset raportoidaan vuosittain. Kun pumppausta ja käsittelyä on toteutettu 3 vuotta (=maaperän massanvaihto on saatu päätökseen), arvioidaan tulokset sekä minkälainen hyöty jatkamisella on saavutettavissa. Arvioinnissa tarkastellaan onko pumppauksella saavutettavissa oleellista parantumista alueen pohjaveden tilaan ja voidaanko veden mukana kulkeutuvia kevyempien PAH yhdisteiden määrää vielä vähentää. Niin kauan kuin pumppauksen hyöty kustannus suhde on hyvä, jatketaan pumppausta aina määräaika (esim. vuosi) kerrallaan. Jos näyttää että alueelta ei voida enää poistaa oleellista määrää kreosoottia, esitetään Etelä Savon ympäristökeskukselle pumppauksen lopettamisesta. Laimean veden in situ puhdistus (reaktiivinen seinämä) Tavoite Vähennetään kreosootin liukoisten komponenttien määrää pohjavedessä, mikä vastaavasti pienentää haitta aineiden leviämistä vedenottamoa kohti. Tehostettu biohajoaminen Syötetään happea ja ravinteita pohjaveteen siten, että alueen luonnollisen hajottajamikrobikannan toiminta tehostuu, mutta pohjaveden luonnollinen virtauskuva muuttuu mahdollisimman vähän. Hapen, ravinteiden ja alueen pohjaveden sekoittuminen tapahtuu pumppaamalla ravinteita ja happea pohjaveteen ja pohjaveden alapuoliseen maaperään. Tätä voidaan tarvittaessa tehostaa nostamalla alueen pohjavettä käsittelyyksikköön, jossa veteen sekoitetaan happi ja ravinteet. Hapekas ja ravinteikas vesi kierrätetään takaisin alueen pohjaveteen. Tehostamalla pumppausta edelleen ja kierrättämällä tehokkaammin pohjavettä alueella, saadaan nopeammin aikaan biologisesti aktiivinen alue. Sijainti Sijoitetaan kyllästämöalueen itäreunalle alueelle, jossa liikkuvimpien 3 renkaisten PAH yhdisteiden pitoisuus kohtuullinen, mutta jossa ei enää ole niukkaliukoisia 5 ja 6 renkaisia PAH yhdisteitä. Pohjavesiputkissa 35R ja 42R asenafeenin pitoisuus vaihtelee tyypillisesti välillä 100 400 µg/l ja fluoranteenin pitoisuus välillä 30 150
15/45 µg/l. Pohjavesimallinnuksessa nämä on arvioitu eniten kulkeutumisriskiä aiheuttaviksi yhdisteiksi. 5 ja 6 renkaistan PAH yhdisteiden pitoisuus on alle määritysrajan. Pohjaveden virtausnopeus on n. 0,5 1 m/d, joten vesi virtaa putkirivistön väliä 1...2 kuukautta. Asenafteenin ja fluoranteenin kulkeminen kestää 2 4 kuukautta. Rakenne Virtaussuuntaan nähden poikittain asennetaan 10 15 m välein ilmastusputkia ja ravinteiden syöttöputkia. A. Vastaava imuputkistorivi asennetaan 20 30 metrin etäisyydelle virtaussuunnassa alaspäin. Imukaivoista pumpataan vesi käsittelykonttiin, jossa lisätään ravinteet (typpi, fosfori) sekä vesi hapetetaan. Pumppausmäärä on pieni. B. Syöttöputkia ilmastetaan ja niiden kautta lisätään typpi fosfori liuosta. YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN Jätevedet ja päästöt vesiin ja viemäriin Kunnostyön aikana tarvittava puhdas vesi hankitaan Mikkelin kaupungin vesijohtoverkosta. Kaivantoon kertyvän sadeveden haitta ainepitoisuus riippuu sen pilaantuneen maan kreosoottipitoisuudesta, jonka kanssa puhdas sadevesi on kosketuksissa ja kosketuksen kestosta. Raskaammat ja haitallisimmat PAH yhdisteet ovat erittäin niukkaliukoisia: 5 renkaisten PAHien liukoisuudet ovat vain muutama µg/l. Vain kevyempien yhdisteiden, naftaleenin ja kolmirenkaisten PAHien, vesiliukoisuudet ovat yli 1000 µg/l. Näiden liukoisuutta rajoittaa kontaktiaika. On ilmeistä, että raskaiden, haitallisempien PAH yhdisteiden pitoisuudet eivät kaivantovesissä voi nousta kuin edes µg/l tasolle. Jos kontaktiaika on riittävän pitkä, voisi kokonais PAH pitoisuus nousta tasolle sata µg/l. Jos käytetään em. maksimioletuksia, voisi vuorokauden mittaisen rankkasateen seurauksena kaivannoista pumpattava vesi (100 m 3, PAH 100 µg/l) sisältää noin 10 grammaa PAHeja. Mikkelin jätevedenpuhdistamon normaali virtaama on 11.000 m 3 /d, rankkasateilla virtaama kasvaa tästä muutaman tuhat m 3 /d. Em. oletuksilla PAH pitoisuus puhdistamolla olisi enimmillään tasolla 1 µg/l. Mahdollisesti jätevedenpuhdistamolle kulkeutuvat PAH yhdisteet jäävät lietteeseen. Puhdistamolta lähtevän veden laatuun kaivantovesien johtamisella ei ole merkitystä. Hakemuksen mukaan kunnostustyön aikana ei haitta ainepäästöjä kohdistu vesistöön. Päästöt ilmaan Kunnostustyön aikana voi ilmetä vähäisiä haitta aineiden haihtuvien komponenttien aiheuttamia päästöjä ilmaan haihtumisen seurauksena. Lisäksi päästöjä voi aiheuttaa maan pölyäminen. Haihtumista ja pölyämistä estetään suorittamalla alueen massanvaihtotyöt pieninä kokonaisuuksina, jolloin kunnostamisen vaatima pinta ala pysyy
16/45 pienenä. Alueelta poistettavat massat peitetään kuljetuksen ajaksi. Tarvittaessa maaperää kastellaan. Melu ja tärinä Kunnostustyön aikana aiheutuu normaaliin maarakentamiseen liittyvää melua ja tärinää työssä käytettävistä maarakennuskoneista ja menetelmistä. Kunnostustyön melua aiheuttavat työt suoritetaan arkisin klo 7.00 18.00 välisenä aikana. Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen Kaivettavan alueen pinta ala on n. 28 000 m 2. Kaivusyvyys vaihtelee välillä 1 10 m. Maa aines on sekalaista kivennäismaata (hiekka, soraa, mursketta). Lisäksi ainakin kyllästämön alueella (alue II) on havaittu täyttömaissa rakennusjätettä, tiiliä ja betonia. Suoalueella maa aines on osin turvetta ja humusta. Taulukko. Arvio lajittelevalla kaivulla poistettavien pilaantuneiden ja lievästi pilaantuneiden massojen sekä PAH yhdisteiden määristä osa alueittain. Yli ylemmän ohjearvon Ohjearvojen välissä m 3 ktr t (ktr) kg PAH m 3 ktr t (ktr) kg PAH Alue I (suo) 1277 1916 625 0 0 0 Alue II (kyllästämö) 16001 24 001 26 315 1 219 1 828 132 Alue III (kenttä) 7 522 11 283 12 709 3 059 4 588 241 Alue IV (VT:n kohta) 0 0 0 0 0 0 Alue V (VT:n eteläpuoli) 3 588 5 382 3 313 1 300 1 949 75 YHT. 28388 42 582 42 961 5 577 8 366 447 Yhteensä pilaantuneita massoja poistetaan n. 34 000 m 3 eli n. 51 000 tonnia. Näissä massoissa PAH yhdisteitä on yhteensä n. 43 tonnia. Kaivu toteutetaan lajittelevana kaivuna, jolloin erityyppiset massat ohjataan soveltuviin vastaanottopaikkoihin. Lajittelussa erotellaan: jos pitoisuus alle kynnysarvon: vapaasti (alueella) hyötykäytettävät massat jos pitoisuus kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä: sijoitus maankaatopaikalle tai hyötykäyttöön kohteessa. Hyötykäyttö kohteessa vaatii suunnitelmat ja ympäristöluvan. jos pitoisuus yli alemman ohjearvon: sijoitus tai käsittely luvanvaraisessa vastaanottopaikassa mahdolliset ongelmajätteet; sijoitus tai käsittely luvanvaraisessa vastaanottopaikassa Lisäksi poistetaan erikseen maassa vielä olevat vanhat rakenteet, mm. kyllästämön perustukset, sekä eritellään selkeät rakennusjätteet.
Päästöt maaperään ja pohjaveteen sekä niiden estäminen 17/45 Maaperän ja pohjaveden lisäpilaantumista voi aiheuttaa alueella olevien haittaaineiden leviäminen kunnostustyön aikana voimakkaasti pilaantuneelta alueelta (kyllästämöalue) häiriötilanteessa. Mahdollisten häiriöiden varalta varaudutaan rakentamaan pohjaveden suojarakenne pohjaveden pääasialliseen virtaussuuntaan kyllästämöalueesta koillisen/idän suuntaan sekä entisen kyllästämöalueen eteläpuolelle. Suojarakenteella voidaan vähentää entiseltä kyllästämöalueelta lähtevän haitta ainepitoisen veden määrää. Maaperän massanvaihtotöitä ei uloteta pohjavesipinnan alapuolelle. Tällöin vältetään kaivutöistä aiheutuva maa ainekseen sitoutuneiden haitta aineiden suora leviäminen pohjaveteen. Lisäksi häiriötilanteen sattuessa voidaan suojapumppauksissa tarpeen mukaan käyttää hyväksi alueella olevia pohjaveden tarkkailuputkia. Myös väkevän pilaantuneen pohjaveden ja kreosoottifaasin käsittelyä sekä laimean veden tehostettua biohajoamista varten asennettavia pumppukaivoja voidaan vakavassa häiriötilanteessa käyttää suojapumppaukseen entisellä kyllästämöalueella. Kaivojen käyttöönotto suojapumppaukseen voidaan toteuttaa hyvin nopealla aikataululla häiriötilanteen havaitsemisesta. Kaivojen suojapumppauksen vaikutusalue sijoittuu pääasialliselle kunnostusalueelle (entinen kyllästämöalue) sekä pohjaveden virtaussuuntaan entisen kyllästämöalueen koillispuolelle. TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Kunnostustoimenpiteiden riittävyyttä alueen maaperästä ja pohjavedestä todettujen haitta aineiden muodostamien terveydellisten ja ekologisten riskien hallitsemiseksi kunnostuksen aikana ja pitkällä aikavälillä kunnostuksen jälkeen on arvioitu erillisellä riskinarviolla. Pintamaassa esiintyvät haitta aineet Kunnostussuunnitelman mukaan suora altistuminen estetään massanvaihdoilla ja eristysrakenteilla. Massanvaihto ja pintarakenteet rajoittavat myös ekologiset riskit merkityksettömän pieniksi. Syvemmällä maassa olevat haitta aineet Syvemmälle maahan jäävistä haitta aineista raskaat ja terveydelle haitallisimmat PAH yhdisteet ovat käytännöllisesti katsoen liikkumattomia eikä niistä ole nähtävissä terveydellisten tai ekologisten haittojen riskiä. Pohjaveteen liuenneet haitta aineet Pilaantuneen alueen pohjavettä ei purkaudu pintavedeksi normaalin vedenoton tilanteessa eikä PAH yhdisteitä kulkeudu pintavesiin. Vedenoton keskeytyessäkin PAHyhdisteiden pitoisuudet järveen purkautuvassa pohjavedessä jäävät laimeneminen huomioon ottaen merkityksettömän pieniksi.
18/45 Kunnostuksen jälkeenkin jo liuenneena Kaihunharjussa olevat 3 renkaiset PAHyhdisteet voivat kulkeutua vedenottamolle. Pitoisuudet ovat laimenemisen vuoksi niin pieniä, että terveysriskiä vedenkäyttäjille ei ole. Pohjaveteen on levinnyt niin paljon PAH yhdisteitä, että pilaantuneella alueella tehtävistä kunnostustoimenpiteistä huolimatta niiden pitoisuudet Pursialan vedenottamon vedessä tulevat todennäköisesti nousemaan hieman. Vedenottamolle kulkeutuu kuitenkin vähiten haitallisia PAH yhdisteitä, eikä niistä aiheudu mainittavaa terveysriskiä. Laskelmien perusteella turvamarginaali on niin suuri, että mahdolliset tunnistamattomatkaan yhdisteet eivät nosta riskiä merkitykselliseksi. Alueen pohjavesikerrokseen kohdistuvilla kunnostustoimenpiteillä, kuten kreosoottifaasin poistamisella, voidaan rajoittaa PAH yhdisteiden kulkeutumista vedenottamolle pitkällä aikavälillä. Lyhyellä aikavälillä toimenpiteet voivat lisätä pitoisuuksia toimenpidealueella. Haitta aineet leviävät kuitenkin niin hitaasti, että pitoisuuksien nousu voidaan havaita ja kunnostussuunnitelmassa on varauduttu tällaiseen tilanteeseen. Väkevän pohjaveden ja kreosootin pumppaus vähentää potentiaalisesti leviävien PAH yhdisteiden määrää, mutta käytännössä kaikkea kreosoottia ei saada poistetuksi missään vaiheessa. Kreosootin kokonaismäärän vähentäminen pienentää vedenottamoon kohdistuvaa pitkän aikavälin riskiä, mutta todennäköisesti ei oleellisesti pienennä keskipitkän aikavälin riskiä. Suunnitellulla laimean veden puhdistuksella voidaan vähentää kunnostustoimenpiteistä mahdollisesti aiheutuvaa PAH yhdisteiden pitoisuuksien nousua pohjavedessä. Keskipitkällä aikavälillä laimean veden käsittelyllä pienennetään vedenottamon suuntaan kulkeutuvien PAH yhdisteiden määrää. Pohjaveteen liukenevat ja mahdollisesti vedenottamolle kulkeutuvat PAH yhdisteet ovat suhteellisen heikosti toksisia. Näin ollen todelliset terveysriskit ovat vähäisiä, mutta psykologiset tekijät voivat olla merkityksellisempiä. VT5:n alle eristetty kreosootti VT5:n alueelta ei kulkeudu PAH yhdisteitä pohjaveden mukana siinä määrin, että niillä olisi käytännössä vaikutusta PAH yhdisteiden pitoisuuksiin vedenottamolla. Suojaustoimenpiteillä voidaan estää suora altistuminen maaperän haitta aineille ja oleellisesti vähentää PAH yhdisteiden kulkeutumista pohjaveteen. Vedenottamolla havaittavat PAH pitoisuudet Kulkeutuminen huomioon ottaen fluoreeni ja asenafteeni ovat osoittautuneet kriittisimmiksi kohdealueen pohjavedestä tunnistetuiksi yhdisteiksi. Kulkeutumislaskelmien tulosten mukaan asenafteenin pitoisuus Pursialan vedenottamon vedessä voi nousta enimmillään tasolle 5 g/l ja fluoreenin pitoisuus jää alle 3 g/l. Kun asenafteenin hyväksyttävänä enimmäissaantina pidetään 6 10 2 mg/kg/d, Pursialan vedenottamon vettä saa juoda pahimmassakin laskelmien mukaisessa tilanteessa noin 700 l päivässä. Kun fluoreenin hyväksyttävänä enimmäissaantina pidetään 4 10 2 mg/kg/d, Pursialan vedenottamon vettä saa juoda vastaavasti 800 l päivässä.
Muut selvitykset 19/45 Faasin osittaisen poiston vaikutus Lähdealueella (entisen kyllästämörakennuksen alueella) kallionpinnalla ja pohjavedessä olevan faasin osittaisen poiston vaikutusta on mallinnettu. Laskelman lähtötilanteeksi otettiin pitoisuuskartta koko alueelle v. 2006 lopussa. Mallilla laskettiin vaihtoehdot, joissa lähdealueen faasista poistettiin 10/30/50 %. Vertailun vuoksi laskettiin myös tilanne, jossa faasi poistettaisiin kokonaan. Tulosten mukaan faasin poisto alkaa vaikuttaa vedenottamon pitoisuuksiin asenafteenille vasta vuoden 2050 jälkeen ja fluoreenille vielä myöhemmin. Siihen asti mallin laskema pitoisuus on lähes identtinen faasin erilaisilla poistomäärillä. Tämä johtuu siitä, että faasin poiston vaikutus näkyy vedenottamolla sillä samalla viiveellä, joka haitallisilla yhdisteillä kestää kulkeutua voimakkaimmin pilaantuneelta alueelta vedenottamolle. Jo matkalla olevat haitta aineet jatkavat kulkuaan faasin poistosta huolimatta. Näin ollen faasin poistolla voidaan vaikuttaa kyllästämöalueen pohjaveden puhdistumiseen kuluvaan aikaan, mutta ei juurikaan vedenottamon veteen muodostuviin enimmäispitoisuuksiin. In situ käsittelyjen vaikutus Pohjaveden voimakkaimmin pilaantuneella alueella tapahtuvien in situ käsittelyjen vaikutus näkyy muutamaa vuotta aiemmin kuin faasin poiston vaikutus, mutta tässäkin tapauksessa muutos vedenottamon pitoisuuksissa tapahtuisi laskelmien mukaan vasta n. 2050 2055. Vedenottamon pumppausmäärien vaikutus Jos pumppausta ei ole (Q=0 m 3 /d), niin pitoisuudet vedenottamoalueen lähiputkissa (54, 55 ja 65) alkavat laskea. Tässä vaihtoehdossa osa PAH yhdisteistä kulkeutuisi todennäköisesti Saimaaseen. Pumppausmäärän ollessa 1 000 m 3 /d pitoisuus vedenottamolla pysyy mallin mukaan hyvin alhaisella tasolla. Rantaimeyntää ei tässäkään vaihtoehdossa tapahdu vaan osa esiintymän vesistä purkautuu Saimaaseen. Pumppausmäärän ollessa 3 000 m3/d eli selvästi nykyistä vedenottoa pienempi määrä, vedenottamon pitoisuus kasvaa alkuvaiheessa hitaammin kuin suuremmilla pumppausmäärillä (Q=8 000 m 3 /d ja Q=12 000 m 3 /d), mutta laskentajakson lopulla pitoisuus vedenottamolla olisi lähes sama kuin suuremmilla pumppausmäärillä. Pumppausmäärän lyhytaikaisen vaihtelun merkitys Mallilla laskettiin pumppauksen lyhytaikaisen vaihtelun merkitys vedenottamon pitoisuuksiin siinä tilanteessa, jossa asenafteenipitoisuus olisi noussut tasolle 2 µg/l (vastaa vuotta 2030). Pumppaus oli suurimmillaan 12 000 m 3 /d ja pienimmillään 1000 m 3 /d. Tulosten mukaan pumppausmäärän muuttamisella voidaan vaikuttaa jonkin verran pitoisuuksiin myös siinä tilanteessa, jossa yhdisteet ovat levinneet jo ottamon alueelle. Pumppausmäärällä tai sen vaihtelulla ei ole merkittävää vaikutusta voimakkaimmin pilaantuneen alueen virtaussuuntiin. Pumppausmäärän kasvattaminen lisää jonkin