METSÄTEIDEN TALVIKUNNOSSAPITO

TUOMAS VILLMAN METSÄTEIDEN TALVIKUNNOSSAPITO Opinnäytetyö Metsätalouden koulutusohjelma Toukokuu 2007

KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 9.5.2007 Tekijä Tuomas Villman Koulutusohjelma ja suuntautuminen Metsätalouden koulutusohjelma Metsä- ja puutalouden markkinointi Nimeke Metsäteiden talvikunnossapito Tiivistelmä Metsäteiden talvikunnossapitoon ei ole aikaisemmin tehty varsinaisia ohjeita, joissa ilmenisi miten esim. kääntöpaikat, risteysalueet ja yleisesti tiet tulisi aukaista. Yleisemmin kirjallisuuden ohjeet ovat, että tiet aurataan tarvittaessa eli silloin kun tietä tarvitaan puutavaran kuljettamiseen, mutta ei kerrota miten. Puutavara-autonkuljettajilla on se tieto, miten tiet ja sen eri kohdat tulee aukaista. Ammattimaisilla aurausurakoitsijoilla on vastaavasti se tieto, millaisella kalustolla metsätiet saadaan siihen kuntoon, että puukuorman hakeminen onnistuu vaivattomasti. Haastattelemalla aurausurakoitsijoita ja puutavara-autonkuljettajia saatiin tulokset, yhdistämällä saadut tiedot sekä kirjallisuutta apuna käyttäen ohjeet syntyivät. Toivottavasti tästä työstä on tulevaisuudessa hyötyä puutavara-autonkuljettajille, sillä heidän suurta ammattitaitoa vaativaa työtä tällä työllä pyritään helpottamaan. Toisena tarkoituksena tällä työllä on antaa neuvoja metsäteiden aurausta suorittaville henkilöille, jotka eivät välttämättä hahmota kokonaiskuvaa siitä miten työ tulee tehdä. Asiasanat (avainsanat) metsätie, kunnossapito, kalusto Sivumäärä Kieli URN 22 s + 2 s. liitteitä + opas 11 s. Suomi URN:NBN:fi:mamk-opinn200724780 Huomautus (huomautukset liitteistä) Erillinen opas, joka sisältää metsäteiden aurausohjeet. Lisäksi esitteitä kunnossapitokalustosta. Ohjaavan opettajan nimi Opinnäytetyön toimeksiantaja Timo Antero Leinonen Antti Korpilahti, Metsäteho Oy

DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis May 9, 2007 Author Tuomas Villman Degree programme and option Degree Programme in Forestry Forest Product Marketing Name of the bachelor's thesis Maintenance of forest roads during winter. Abstract The maintenance of roads during winter is mostly removing snow from the roads. In the Southern part of Finland the amount of snow is much smaller than in the Northern Finland. Also the time when snow is on the ground is different in different parts of Finland. It alternates from three to seven months. Snow and ice make every kind of moving on the roads more difficult, because they both are slippery materials. They also cause accidents on the roads. The maintenance of public roads during winter is mostly performed by trucks or tractors. Tractor is more suitable for forest road maintenance during winter and also during summer. Winter road and some of the forest roads are available only when the ground is frozen and snow is on the ground. Winter road is made by trampling the snow tight and in that way the ground freezes harder and becomes more durable. Then it is possible to pick up a load of timber with a lorry from difficult places, which is impossible during summer when the ground is unfrozen. In the thesis guidelines for the people who are performing maintenance of forest roads during winter were made. Because up to the present time there has not been decent guidelines for this matter. The guidelines which have information for example how turning places, crossing areas and generally how forest roads should be ploughed. Subject headings, (keywords) forest road, maintenance, equipment Pages Language URN 22 p + app. 2 p + separate guidelines 11 p. Finnish URN:NBN:fi:mamk-opinn200724780 Remarks, notes on appendices separate guidelines. Also brochures from maintenance equipment. Tutor Employer of the bachelor's thesis Timo Antero Leinonen Antti Korpilahti, Metsäteho

SISÄLTÖ KUVAILULEHDET 1 JOHDANTO...1 2 METSÄTIET...2 2.1 Yleistä metsäteistä...2 2.2 Metsäteiden mitoitus...2 2.3 Metsäteiden rakentaminen...3 2.4 Kunnossapito...5 3 TALVIKUNNOSSAPITOKALUSTO...7 3.1 Traktori...7 3.2 Työkoneet...8 3.2.1 Lumilinko...8 3.2.2 Alueaura...9 3.2.3 Kärkiaura...11 3.2.4 Takalana...11 3.2.5 Alusterä...12 3.2.6 Polanneterä...13 4 HAASTATTELUJEN TOTEUTUS...13 5 TULOKSIA...14 5.1 Aurausurakoitsijat...14 5.2 Puutavara-autojen kuljettajat...16 6 POHDINTA...19 LÄHTEET...22 LIITTEET...23

1 JOHDANTO 1 Opinnäytetyön tavoitteena on luoda metsäteiden talvikunnossapidon opas, jossa on tietoa metsäteiden aurauksesta, kääntöpaikkojen tekemisestä, polanteen poistosta sekä risteysalueiden aukaisemisesta. Varsinaisen oppaan tekeminen perustui pääosin haastattelujen tuloksiin. Eli haastateltavana oli puutavara-auton kuljettajia ja yrittäjiä ja heiltä saamien tietojen perusteella nähtiin ongelmat, joita ilmeni metsäteiden auraamisessa. Aurausurakoitsijoita haastattelemalla selvisi eri työkoneiden soveltuvuus teiden aukaisuun ja yleensäkin kaluston vaatimukset. Yhdistämällä nämä tiedot ja jonkin verran kirjallisuutta apuna käyttäen ohjeet syntyivät. Aiemmin ei varsinaisia ohjeita metsäteiden auraamiseen ole Suomessa tehty. Tästä syystä osa metsäteistä on aurattu puutteellisesti ja kääntöpaikat ahtaiksi. Tällöin esim. puutavara-auton kääntäminen teettää kuljettajalla ylimääräräistä työtä ja tehokasta työaikaa menee hukkaan sen takia, että kääntöpaikan tekemiseen ei ole paneuduttu tai ei ole tietoa siitä kuinka paljon tilaa puutavara-auto vaatii kääntyäkseen. Kunnollisesti tehty metsäteiden auraus säästää kustannuksia niin puuautoyrittäjälle ja puuta ostavalle firmalle, joka aurauksen on tilannut. Tämän päivän metsäautotiet on kuitenkin pääosin tehty riittävän kokoisiksi nykyiselle puutavara-autokalustolle, joten se ei enää ole niin suuri ongelma. Tavoitteena tällä työllä on antaa tietoa kokonaisuudessaan metsäteiden auraamisen tärkeydestä. Tärkein tavoite on helpottaa puutavara-autojen kuljettajien työtä. Lisäksi yhtenä tavoitteena on helpottaa auraamista tekevien ihmisten työtä siten, että on ohjeet, joiden mukaan tulisi toimia. Lisäksi ohjeista on varmasti myös hyötyä uusille alalle pyrkiville yrittäjille. Samoin puunmyyjille, jotka haluavat itse hoitaa teiden aukaisun. Heillä ei välttämättä ole tarvittavaa tietoa siitä, kuinka tiet tulee puhdistaa ja minkä kokoisiksi kääntöpaikat tulee tehdä.

2 2 METSÄTIET 2.1 Yleistä metsäteistä Metsätiestö on yksi metsäteollisuuden puuhuollon ja metsätalouden harjoittamisen perusedellytyksiä. Metsätiet palvelevat myös maaseudun muita tarpeita metsätalouden lisäksi. Hyväkuntoinen tiestö on yksi perusedellytyksistä, jotta metsäteollisuudelle voidaan toimittaa ympäri vuoden oikeanlaista raaka-ainetta. (Uusitalo 2003,189.) Metsätiestö on osaltaan vaikuttanut siihen, että Suomessa on puunkorjuun ja kuljetusten kustannustaso kilpailukykyinen ja kantohinnat melko korkeat olosuhteisiin nähden. (Niemelä 2002, 449). Metsähallitus sekä puutavarayhtiöt aloittivat metsäteiden rakentamisen 1930 - luvulla. Yksityismailla rakentaminen alkoi käytännössä vasta vuoden 1948 jälkeen, kun metsäteiden rakentamiseen ryhdyttiin käyttämään metsänparannusvaroja. Teiden käytöstä, ikääntymisestä ja vanhoista mitoituksista johtuen, niiden kunto ja varsinkin kantavuus heikkenivät ajan myötä. Suurin osa tarvittavista teistä on jo rakennettu ja uusien teiden rakentaminen on pääosin nykyisen tieverkon täydentämistä lyhyillä pistoteillä. Näistä syistä johtuen painopiste 2000 - luvun alussa on siirtynyt uusien teiden rakentamisen sijasta teiden perusparannuksiin ja kunnossapitoon. Metsäteiden kokonaispituus Suomessa on noin 125 000 km, kun kaikki omistajaryhmät otetaan huomioon. Näistä yksityismetsissä on noin 77 000 km. (Niemelä 2002, 449.) 2.2 Metsäteiden mitoitus Metsätiet on mitoitettu puutavara-autojen mittojen, painojen ja tien liikennemäärän perusteella. Ne jaetaan käyttötarkoituksensa ja runkorakenteensa perusteella kolmeen luokkaan: runkoteihin, alueteihin ja varsiteihin. Runkotie on laajojen metsäalueiden tie, joka kerää liikennettä alueteiltä ja varsiteiltä. Se on rakenteeltaan ja sorastukseltaan niin kantava, että sen pitäisi kestää myös kuljetuksia kevätkelirikon aikana. Aluetie on myös suurehkojen metsäalueiden tie, joka liittyy haarana runkotiehen tai yleiseen tiehen. Sen tulisi kestää syyskelirikon aikaisia kuljetuksia. Varsitiet ovat lyhyehköjä teitä, jotka palvelevat leimikko- ja tilakohtaisia kuljetuksia kaikkina muina aikoi-

3 na paitsi kelirikon aikana. (Uusitalo 2003,194.) Kaikki metsätiet ovat sorapintaisia yksiajokaistaisia teitä, joissa on riittävät kohtaamis- ja kääntöpaikat (Kuva 1). Varsitiellä sorastusleveys on 3,6 metriä, runko- ja aluetiellä 4,0 metriä. (Niemelä 2002, 449.) KUVA 1. Y-mallinen kääntöpaikka. 2.3 Metsäteiden rakentaminen Kun tien rakentamispäätöksestä on päästy yksimielisyyteen, voidaan tielinjan maastosuunnittelu aloittaa. Linja merkitään linjakeppien avulla maastoon. Lisäksi tielinja merkitään kartalle ja millimetripaperille maastossa suoritettavien matka- ja kulmamittausten perusteella. Teiden risteyksistä, kaarteista, liittymistä ja nousukulmista on olemassa hyvinkin tarkat ohjeet. Erillisen pituusleikkauspiirroksen avulla voidaan tehdä massansiirtolaskelmat. Suunnittelun lähtökohtana on, että massoja joudutaan siirtämään mahdollisimman vähän. (Uusitalo 2003, 194-195.) Metsätien rakentaminen koostuu aina useista eri työvaiheista, jotka toteutetaan yleensä parin vuoden aikana. Työn suorittavat yleensä kyseisiin töihin erikoistuneet urakoitsijat. Kalustona käytetään pääasiassa tela-alustaisia ympäripyöriviä kaivinkoneita. (Niemelä 2002, 451.) Tien rakentamisessa voidaan käyttää myös puskutraktoria. Se sopii kohteisiin, joissa massoja joudutaan siirtämään pitkiä matkoja tien pituussuun-

nassa. (Uusitalo 2003, 195.) Puskutraktorilla ei kuitenkaan voi tehdä kunnollisia ojia, eikä siirrellä suuria kiviä, joten kaivinkone on tienrakentamisen tärkein työkone. 4 Ennen varsinaista tien rakentamista on poistettava puusto tiealueelta, jonka leveys on noin 12 metriä. Muita ennakkovalmisteluja voi olla tiepohjan vahvistustyö rakentamista edeltävänä talvena. (Niemelä 2002, 451.) Perustyö eli tierungon rakentaminen sisältää tiealueen raivauksen, sivuojien kaivamisen, tarvittavat maaleikkaukset ja pengerrykset sekä tien pohjan muotoilun ja tasoituksen. Perustöiden yhteydessä tehdään myös mahdolliset louhinta- ja räjäytystyöt sekä rumpuputkien asennukset. Tarkoitus on saada tiepohja niin valmiiksi kuin mahdollista paikanpäällä olevilla materiaaleilla. Yleensä sivuojista, ojaluiskista tai niiden taakse tehtävistä maanottokuopista, saadaankin riittävästi maa-ainesta tiepohjan tekoon. Maanottokuoppiin sekä tien notkelmakohtiin sijoitetaan pääosa tien pohjasta nousevista kivistä, kannoista ja muusta raivausjätteestä. Tavoite on, että penkoille ei jää metsänpääsyä, puutavaran varastointia tai maisemaa haittaavia esteitä. Tien runko muotoillaan hieman kuperaksi ja maat tiivistetään siten, että runkoon ei jää painanteita. (Niemelä 2002, 451-452.) KUVA 2. Metsätien rakentamista.

5 Tien rungon kuivumisen jälkeen voidaan suorittaa vielä erillinen tiepohjan tasaus (kuva 3). Tämän jälkeen alkaa pintakerrokseen tulevien tiemassojen ajaminen. Tierungon päälle pyritään ensiksi rakentamaan eristävä suodatinkerros, jonka tehtävänä on estää routivan maan sekoittuminen pintakerroksiin ja estää kapillaarisen veden nousu. Tähän sopiva materiaali on tasarakenteinen karkea sora tai hiekka, kunhan se ei sisällä orgaanisia aineita. Eristävän kerroksen päälle ajetaan jakava kerros, jonka tehtävänä on jakaa autojen renkaista kohdistuva kuormitus mahdollisimman laajalle alueelle. Paras materiaali on soramurske, joka sisältää suurien jakeiden lisäksi myös pienempiä jakeita. Päällimmäiseksi ajetaan kulutuskerros, jonka tehtävänä on suojata jakavaa kerrosta ja muodostaa tielle mahdollisimman kiinteä ja tasainen pinta. Siihen käytetään pääosin hienojakoista mursketta, joka sisältää paljon pieniä maa-aineksia sitovia jaekokoja. (Uusitalo 2003,196.) KUVA 3. Tiepohjan tasausta. 2.4 Kunnossapito Tien kunnossapidoksi on yksityistielaissa määritelty sellaiset toimet, jotka ovat tarpeen tien pysyttämiseksi tarkoitustaan vastaavassa kunnossa. Kunnossapidon tarpeeseen vaikuttaa liikenteen määrä ja laatu, mutta myös ilmastolliset olot ja tien alkuperäinen laatu. Kunnossapidon tavoitteena on säilyttää tie niin lähellä alkuperäistä tai

myöhemmin säilytettävää laatutasoa kuin käytännössä on mahdollista ja taloudellisesti järkevää. (Metsätien kunnossapito 2003, 4.) 6 Puhuttaessa kunnossapitotöistä, tarkoitetaan yleensä päivittäisen liikenteen turvaamiseksi ja liikenteen sujuvuuden takaamiseksi tehtävästä hoitotyöstä, sekä tien kunnon ylläpitämiseksi ja palauttamiseksi tehtävästä kunnostustyöstä. Hoitotyöt ryhmitellään töiden luonteen mukaan kesähoitoon, talvihoitoon ja muuhun hoitoon. (Yksityisten teiden kunnossapito 1999, 17.) Metsäteiden kesäkunnossapidon toimenpiteitä ovat höyläys, lanaus, sorastus ja vesakontorjunta. Höyläyksen tarkoituksena on tasoittaa ajorataa ja muotoilla ajorataa vastaamaan liikenteen vaatimuksia. Tärkeää on myös palauttaa ajoradan laitaan siirtynyt irtonainen kiviaines takaisin ajoradalle, sekä sekoittaa kulutuskerros, kiviaines, sidemaa ja muut aineet kulutuskerrokseen. Lisäksi poistamalla reunapalteet vesi pääsee valumaan sivuojiin. Höyläys tulee ajoittaa tarpeen mukaan. Yleensä se tehdään keväällä roudan sulamisen jälkeen, sorastuksen yhteydessä ja syksyllä ennen tien pinnan jäätymistä. (Yksityisten teiden kunnossapito 1999, 18.) Lanauksen tarkoituksena on tasoittaa tien pinnan kuopat ja pienet epätasaisuudet sekä sekoittaa kulutuskerroksen materiaaleja. Kelirikkoaikana se myös nopeuttaa tien pinnan kuivumista. Tie lanataan yleensä myös keväällä roudan sulamisen jälkeen, syksyllä ennen pinnan jäätymistä ja muuten tarpeen mukaan. Tien pinnan tulisi olla kostea lanauksen aikana, jolloin se tiivistyy paremmin, mutta rankkasateella lanausta ei kannata tehdä. (Yksityisten teiden kunnossapito 1999, 19.) Sorastuksella korjataan kuoppia ja painaumia. Määräajoin on tarpeen lisätä pintasoraa koko tielle, sillä liikenne kuluttaa tietä ja kulutuskerroksen kiviaines kulkeutuu ojiin tai painautuu tien runkoon. Ajettavan materiaalin tulee kestää kulutusta, oltava hyvin tiivistyvää ja vähän pölyävää. Hyvä materiaali kulutuskerrokseen on 0-30 mm murske tai vastaavaan rakeisuuteen seulottu sora tai soramoreeni. (Metsätien kunnossapito 2003, 8.) Vesakontorjunnan tavoitteena on poistaa vesakko tien näkemäalueilta kuten kaarteista ja liittymistä, sivuojista ja varsinkin niistä kohdista, joissa se haittaa veden virtausta. Vesakon poisto on myös maisemallinen tekijä, joten se tulee tehdä kohteissa, joissa se

7 rumentaa maisemaa. Tietyissä kohdissa vesakko aiheuttaa lumen kinostumista tielle ja tämä aiheuttaa ongelmia tien talvikunnossapidon suhteen. (Yksityisten teiden kunnossapito 1999, 22.) Vesakontorjunta olisi suositeltavaa tehdä 2-4 vuoden välein (Yksityisteiden kunnossapito). Lisäksi tien rungon kuivatuksen varmistamiseksi on tien sivu ja laskuojat pidettävä auki ja huolehdittava rumpujen ja siltojen korjaamisesta. Rumpujen korjaamisessa kannattaa tutkia syyt, joiden vuoksi korjausta tarvitaan, ettei samaa virhettä tehtäisi uudelleen. (Niemelä 2002, 453.) Talvikunnossapidon tärkein työ on lumen auraus, metsäteillä se tarkoittaa lähinnä teiden aukaisua vain silloin, kun tietä tarvitaan kuljetuksiin. Yleensä kuljetuksen suorittaja tai metsänomistaja vastaavat aurauskustannuksista. (Niemelä 2002, 453.) Runsaslumisina talvina voivat aurausvallit muodostua niin korkeiksi, että auraustyö vaikeutuu. Varsinkin risteysalueilla tulee huolehtia siitä, etteivät vallit vaaranna liikenneturvallisuutta. Lumen korkeus saa näkemäalueilla olla enintään metrin tien pintaa ylempänä, jolloin näkyvyys myös henkilöautosta on riittävä. (Yksityisten teiden kunnossapito 1999, 25.) Metsäteiden aurauksessa käytettävä kalusto koostuu yleensä traktorista, sen eteen asennettavasta lumiaurasta ja taakse asennettavasta lumilingosta. (Yksityisten teiden kunnossapito 1999, 24.) 3 TALVIKUNNOSSAPITOKALUSTO 3.1 Traktori Traktorin tulee olla mielellään yli 75 kw eli yli 100 hevosvoimainen ja nelivetoinen (kuva 4), kuten lähes kaikki tämän kokoluokan traktorit ovatkin. Voimaa tarvitaan, sillä aurausnopeus ei saa pudota paljoa loivissakaan nousuissa. Painoakin tulee olla traktorissa reilusti, jotta traktori vie aurauskalustoa eikä toisinpäin. Käytettäessä etukuormaajassa olevaa alueauraa, voi etukuormaajalle tulla painoa yli 800 kg ja lisäksi kuormaajan omapaino. Tällöin olisi hyvä olla myös traktorin takana painoa esim. hie-

8 koitin tai lumilinko (kuva 5) tasapainottamaan yhdistelmää. Koko talven auraamattomana olleilla metsäteillä ja varsinkin nuoskalumen aikaan tulee traktori varustaa nelipyöräketjuin työtä helpottamaan. Sillä nuoskalumella on taipumus paakkuuntua isoiksi palloiksi ja pyöriä tien sivuun käytettäessä traktorin edessä olevaa alueauraa. Tällaisissa tilanteissa on pyörien pidolla ja voimalla tärkeä merkitys työn sujuvuuden kannalta. (Sairanen 2002, 128 130.) KUVA 4. Traktori aurausvarustuksessa. (Tehoa laitteessa on yli 90 kw ja painoa varusteineen yli 6000 kg.) 3.2 Työkoneet 3.2.1 Lumilinko Lumilinko on traktorin takanostolaitteisiin asennettava laite, joka sopii hyvin metsäteiden lumenpoistoon, sillä metsätiet ovat leveydeltään noin neljän metrin luokkaa ja ne ovat yleensä melko mutkaisia. Linko seuraa hyvin traktorin jälkiä, joten puhdistukseen riittää yksi edestakainen linkous. Lingon tulee tosin olla vankkarakenteinen. (Yk-

9 sityisten teiden kunnossapito 1999, 25). Lingon alaterinä kannattaa käyttää erillistä ns. kampaterää (kuva 5) tai verkkoterää, näin itse lingon runko ei kulu ja terät leikkaavat tienpinnan paremmin puhtaaksi lumesta. Lisäksi lingon tulee olla riittävän raskas (> 600 kg). Hyvinä puolina verrattuna alueauraan on lumen puhaltaminen kauemmas esim. kohteissa, joissa tien varrella oleva puusto haittaa lumen poistamista. Huonoja puolia ovat lingon tukkeentuminen nuoskalunta lingotessa ja arkuus vaurioille. (Kunnela 2007.) Molempiin suuntiin ajettava avoin linko eli ns. suurteholinko on erittäin tehokas työkone paksun lumen poistoon ja myös kinosten aukaisuun. Hyväkuntoisella ja raskaalla lingolla voidaan jossain määrin poistaa jäätymätöntä polannetta. (Yksityisten teiden kunnossapito 1999, 25). KUVA 5. Lumilinko ja kampaterät (hammasterät). 3.2.2 Alueaura Traktorin eteen asennettava alueaura on hyvillä tieosuuksilla huomattavasti nopeampi kuin lumilinko. Pakosti hitaasti ajettavilla teillä kuten metsäautoteillä etua ei tule niin paljoa. Pahoissa tuiskupaikoissa aurausvallit pyrkivät myös nousemaan korkeammiksi kuin lumilingolla ajettaessa. Sama ilmiö toistuu myös jyrkissä ylämäissä, jos traktori ei jaksa ylläpitää riittävän suurta nopeutta. Alueauroilla on monia valmistajia, sekä monia eri malleja. Osa malleista kiinnitetään traktorin eturunkoon ja ylösnosto tapahtuu hydraulisylinterillä. Lisäksi on malleja, jotka kiinnitetään traktorin etukuormaajaan. Eroa aurojen rakenteessa on myös paljon, esim. siipien muotoilussa. Siiven ja ylälipan kaarevuus ovat ratkaisevia lumenheitto-ominaisuuksien kannalta. Alueaurassa on tärkeä olla törmäyssuojajousto, joka antaa periksi mikäli aura törmää johonkin liikkumattomaan esteeseen esim. kiveen tai kantoon. Yleensä se on eri valmistajilla eri

10 tavalla toteutettu. Aurauskulman säätö on yleensä toteutettu kahdella hydraulisylinterillä. Tien aurauksessa aurat pidetään yleensä äärilaitaan käännettynä, jolloin rasitus tulee varsinaiselle siivenjoustojärjestelmälle. Pihoja, risteyksiä ja kääntöpaikkoja auratessa voidaan suuntaa helposti vaihtaa puolelta toiselle. (Sairanen 2002, 120 124.) Etukuormaimella auraa työnnettäessä joutuvat etukuormaajan aisat kovalle vääntö ja sivuttaisrasitukselle. Kuormainvalmistajat suosittelevatkin käyttämään traktorin keulaan lisävarusteena kiinnitettäviä puskutukia, jotka estävät kuormaimen aisojen joustamisen. Tuet säädetään sopivalle korkeudelle, jolloin aisat voidaan vapaasti laskea tukien varaan. Alueaura säädetään siten, että vain tukijalat vastaavat tiehen ja auran terä kulkee tien pintaa hipoen. (Sairanen 2002, 126.) Alueaurassa hyviä puolia lumilinkoon verrattuna nopeuden lisäksi on pienempi polttoaineen kulutus ja suurempi työleveys (Kunnela 2007.) KUVA 6. Etukuormaajaan kiinnitetty alueaura. (Kuvassa oikealla näkyy myös sivuttaisrasitusta vähentävät puskutuet.)

3.2.3 Kärkiaura 11 Kärkiaura on traktorin eteen joko etukuormaajaan tai eturunkoon kiinnitettävä laite. Se soveltuu erinomaisesti paksun lumen poistoon, mutta vaatii kohtuullisen tasaisen tiepohjan. Laite ei ole kovin monikäyttöinen ja sillä on hankala aukaista risteykset ja kääntöpaikat. (Kunnela 2007.) 3.2.4 Takalana Takalana on traktorin nostolaitteisiin asennettava laite, joka soveltuu hyvin kesäaikaan tapahtuvaan kunnossapitoon esim. tiepohjan tasaukseen, lanaukseen, maansiirtoon ja lumitöihin. Takalanassa on yleensä hydraulisesti (kuva 7) tai käsin tapahtuva aurauskulman säätö. Lisäksi sitä voidaan käyttää peruuttaen tai vetäen. (Optimal takalana 2007.) Joissakin takalanoissa on kaksipuolinen kulutusterä, joista toinen on tasainen ja toinen hammastettu. Lisävarusteena on tiettyihin merkkeihin ja malleihin saatavana myös tukipyörät, jolloin esimerkiksi tien lanauksessa tarkkuus paranee. (VM-takalanat 2007.) Metsäteiden auraamiseen takalana ei ole välttämättä hyvä vaihtoehto, lähinnä se soveltuu talvitiepohjan tasaamiseen. KUVA 7. Hydraulisesti säädettävä takalana.

3.2.5 Alusterä 12 Alusterä on traktorin alle asennettu hydraulisesti säädettävä laite, joka on tarkoitettu talvisin polanteiden poistoon ja auraukseen sekä kesäisin tehtävään sorateiden kunnostukseen. (Pajakulmalta välineet tienhoitoon 2006, 17.) Laite lisää huomattavasti traktorin käyttömahdollisuuksia tienhoidossa. Terän asennus ei rajoita traktorin muuta varustelua, joten tarvittaessa terän kanssa voi käyttää muitakin traktorin eteen tai taakse asennettavia työkoneita. Laitteen säätö tapahtuu sähköisesti erillisen hallintalaitteen avulla. Alusteriin on yleensä saatavilla erilaisia terävaihtoehtoja kuten tasa-, verkko tai tappiteriä (kuva8), jotka mahdollistavat työskentelyn niin kesä- ja talvikunnossapidossa. Laitteen ollessa yläasennossa, maavaraa jää sen alle noin 30 cm, joten se rajoittaa liikkumista maastossa. (Härkönen 2005, 54-55.) Alusterän kanssa työskennellessä laitteen näkyvyys on huono, sillä se on traktorin alla piilossa. Laitteen säätäminen tapahtuu ovien alalaseista näkyvien päätyjen ja takalasista näkyvän työjäljen perusteella. Näkyvyyttä parantava peilivarustus voisi olla kokeilun arvoinen ratkaisu tai työkonekäytössä yleistynyt kamera ja näyttöruutu- järjestelmä. (Härkönen 2005, 55.) KUVA 8. Alusterä tappiterillä.

3.2.6 Polanneterä 13 Polanneterä on traktorin perään kolmipistenostolaitteisiin ja vetolaitteeseen kiinnitettävä laite (kuva 9). Laitteessa käytetään hyväksi traktorin omaa painoa laittamalla hydraulisylinteri laitteen ja traktorin väliin. Sylinterillä painatetaan laitetta maata vasten ja se samalla keventää traktorin takapyöriä. Terän painatuksen suurimman voiman määrää käytännössä pyörien pito sekä traktorin teho. Mikäli traktorissa käytetään pyörissä ketjuvarustusta, on polanteen irrotuskyky melko suuri. Laitteisiin on saatavilla eri terävaihtoehtoja mm. verkko-, tappi- tai hammasteriä. Laitetta voi myös käyttää kesäaikaisiin tienhoitotöihin. Kovaksikin tiivistyneestä tienpinnasta saadaan tavara irtoamaan ja korkeuden sekä kallistuksen säädön ansiosta voidaan tien pintaa muotoilla. (Sairanen 2006, 104 105.) KUVA 9. Polanneterä. (Liukkauden torjuntaa 2007).

4 HAASTATTELUJEN TOTEUTUS 14 Haastatellut ovat Viitasaaren alueella toimivia puutavara-autoyrittäjiä sekä aurausurakoitsijoita. Aurausurakoitsijoita oli kolme, puutavara-autoyrittäjiä kaksi ja lisäksi kuljettajia. Otin heihin ensin puhelimitse yhteyttä, sovin tapaamisesta ja kävin heitä paikan päällä tapaamassa. Mielestäni puutavara-auton kuljettajien haastattelut olisi voinut suorittaa pelkästään kirjallisella kyselyllä ja näin osittain tapahtuikin. Haastatellut olivat niin reiluja ja suhtautuivat positiivisesti asiaan, että jakoivat kyselylomakkeita työkavereilleen ja nämä suurimmaksi osaksi vastasivatkin. Kuitenkin keskustelemalla kasvotusten asiat tuli paremmin ymmärretyksi ja esille nousi sellaisia asioita, joihin kyselylomakkeissa ei puututtu. Aurausurakoitsijoiden haastattelu ei mielestäni onnistu kunnolla muuten kuin paikanpäällä. Toki puhelimella tai kyselylomakkeella saadaan jonkinlaisia tuloksia, mutta eri asia on, ymmärtääkö haastattelija asiat samalla tavalla kuin haastateltava on ne tarkoittanut. Lisäksi haastattelujen ohella tehtävä kaluston kuvaus ei onnistu muuten kuin paikan päällä. Haastateltavien määrä oli tässä tapauksessa suhteellisen pieni, vain kymmenen henkilöä. Se on tähän työhön riittävä, sillä tämän työn tarkoituksena ei ole lähteä etsimään tilastollisia eroja eri asioiden välillä, vaan tarkoitus oli selvittää ne ongelmat, joita metsäteiden auraamisessa ilmenee ja se miten ongelmat poistetaan eli millaisella kalustolla ja tekniikalla tiet saadaan riittävän hyvään kuntoon. Tulokset olivat hyvin samankaltaisia, tietyt asiat nousivat selvästi esille. 5 TULOKSIA 5.1 Aurausurakoitsijat Ensimmäisenä listalla ovat traktorin vaatimukset. Traktorin tulee olla nelivetoinen ja tehoa siinä saisi olla vähintään 75 kw tai enemmän. Tässä asiassa kaikki urakoitsijat olivat samoilla linjoilla. Painoluokka traktoreissa on yleensä vähintään 4 500 kg. Yksi urakoitsija oli vahvasti palapintarenkaiden kannalla, lisäksi nastoista olisi lisähyötyä. Renkaisiin tulevista ketjuista on apua, mutta ne ovat herkästi kuluvia ja epämiellyttä-

viä ajaa. Turvallisuussyistä traktorin katolla tulee olla hyvin näkyvä, vilkkuva majakkavalo. 15 Toisena selvitettävänä asiana oli erilaisten työkoneiden soveltuvuus metsäteiden aukaisuun. Lumilingon hyviä puolia on lumen heittäminen kauas jolloin korkeita penkkoja ei muodostu. Lingon tulee olla vankkarakenteinen ja ammattikäyttöön tarkoitettu, kuten Hukin valmistamat lingot. Linkoaukaisun huonoja puolia on hitaus paksulla lumella ja vaurioalttius esim. irtokivet, sekä nuoskalumella lingon tukkeutuminen. Nämä asiat nousivat kaikkien urakoitsijoiden haastatteluissa esille. V-mallinen linko ei sovellu paksun umpihangen aukaisuun, vaan suurteholinko soveltuu tällaiseen paremmin, koska sillä voidaan lingota molempiin suuntiin. Alueaura on ehkä paras vaihtoehto teiden aukaisussa normaalilumisena talvena. Se on nopea, sietää iskuja eli on kestävä, kunhan on varustettu törmäyssuojalla. Lisäksi hammasterillä varustettuna sillä onnistuu myös polanteen poistokin kohtuullisesti. Auran leveys tulee olla noin 2,8-3,2 metriä. Nämä asiat nousivat päällimmäisiksi alueauran kohdalta. Lisäksi alueaura on kokonaisuudessaan monipuolinen työväline. Kärkiaura soveltuu haastateltavien mielestä parhaiten paksun lumen aikaan tasapohjaisille teille, mutta muuten se ei ole kovin monikäyttöinen. Sillä on hankala aurata risteys- ja kääntöpaikat. Takapuskulevy ei haastateltavien mielestä oikein sovellu metsäteiden aukaisuun. Lähinnä se sopii alkutalven ensimmäisiin aurauksiin ja talvitiepohjan tasauksiin. Alusterä on haastateltavien mielestä hyvä laite myöhemmän talven polanteen poistoon. Yhdellä yrittäjällä oli kyseinen laite käytössä ja hänen mielestään se sopii hyvin myös tien karhennukseen. Hänen mielestään alusterän huonoja puolia on mm, se vaatii toimiakseen kunnolla vähintään 7 000 kg painavan ja 115 kw tehokkaan traktorin. Lisäksi se on kallis. Kolmantena asiana oli polanne, sen muodostuminen ja poistaminen. Polannetta muodostuu liikuttaessa auraamattomilla tai huonosti auratuilla teillä. Runsas- ja lauhalumisena talvena sitä voi syntyä paljonkin. Haastateltavien mielestä parhaiten polanteen

poisto onnistuu alusterällä tai traktorin perään asennettavalla polanneterällä. Lisäksi hammasterällä varustetulla alueauralla polanteen poisto onnistuu myös kohtuullisesti. 16 Kun tiedustelin millaisia määriä metsäteitä voi yhdellä traktorilla aurata, kovin tarkkaa arviota ei kukaan osannut antaa. Kuitenkin kaikki haastateltavat auraavat myös yleisiä teitä, joissa aurausnopeus on suurempi kuin metsäteillä, joten kukaan ei ole pelkästään keskittynyt metsäteihin. Yhden arvion mukaan päivässä yhdellä traktorilla voi aurata noin 15-20 km metsätietä. Siihen vaikuttavat tien kunto, aurattavien teiden etäisyydet toisistaan eli välinkulkuun menevä aika ja lumen määrä sekä tietenkin millainen on aurauskalusto. Viimeisenä asiana tiedustelin muita kommentteja ja vinkkejä. Kaikki urakoitsijat olivat sitä mieltä, että teiden auraus tulisi jättää pelkästään ammattilaisten tehtäväksi. Heillä on siihen soveltuva kalusto ja yleensä tietoa siitä, kuinka tiet tulee aukaista. He varmaankin ajattelevat myös omaa etuaan, sillä teiden auraus on heille tulonlähde. Yksi urakoitsija nosti esille auraustilauksen ennakoinnin. Olisi hyvä ilmoittaa auraustarpeesta urakoitsijalle ajoissa, mielellään muutaman päivän etukäteen, jolloin urakoitsija ehtisi järjestää ja hieman suunnitella tulevia töitään. Lisäksi toinen urakoitsija otti kantaa yleisesti metsäteiden kunnossapitoon. Tien reunoilta tulisi poistaa vesakko muutaman vuoden välein, sorastaa ja lanata riittävästi tien kunnossapitämiseksi. Yleensäkin metsätiet tulisi tehdä leveämmiksi ja kääntöpaikat isommiksi. Tällä tavoin helpotetaan talviauraustyötä ja samalla mahdollistetaan hyvät puunkuljetusolot. 5.2 Puutavara-autojen kuljettajat Puutavara-autojen kuljettajien haastatteluissa oli tarkoitus selvittää yleisesti miten lumi vaikuttaa teillä liikkumiseen, millaisia ongelmia siitä muodostuu ja miten tiet tulisi aukaista. Ensimmäisenä kysymyksenä oli lumen paksuus, koostumus ja sen vaikutukset. Lähes kaikki haastateltavat olivat sitä mieltä, että noin 5 cm kovettunut lumi alkaa vaikeuttaa liikkumista ja puuterilunta saa olla hieman enemmän noin 10-15 cm. Mäkisessä maastossa jo ohuempikin lumikerros hankaloittaa liikkumista. Yhden kuljettajan kommentti olikin puuterilunta voi olla tietysti vähän enemmän, mutta siitähän sitä

polannetta alkaa kehittyä, varsinkin jos joutuu useamman kerran ajamaan samaa tietä. 17 Seuraavana kysymyksenä oli polanne. Onko ongelma ja millaisia vaikeuksia se aiheuttaa? Kaikki kuljettajat olivat sitä mieltä, että polanne on ongelma ja siitä aiheutuu monenlaisia ongelmia mm. auton luisumisia puolelta toiselle sekä kiinnijäämisiä. Vauhti on pidettävä hiljaisena, joten mäkien ylityksiin ei saa riittävästi nopeutta. Pahimmassa tapauksessa polanne voi aiheuttaa koko yhdistelmän ojaan suistumisen ja kaatumisen. Lauhalla kelillä liikuttaessa polanne on erityisen liukas ja tällöin yleensä pahimmat tilanteet syntyvätkin. Eräs autoyrittäjä totesi että monesti hakkuukone ja kuormatraktori viedään auraamattomille teille ajamalla ja sen jälkeen polanne on todellinen ongelma, mikäli aurauskalusto ei ole riittävän järeä saamaan tietä kunnolla puhtaaksi lumesta. Auraus jo ennen hakkuukoneen vientiä työmaalle edistäisi tierungon routaantumista ja siirtäisi kelirikon alkua. Kolmantena asiana selvitin, mitä asioita tulisi ottaa huomioon kääntöpaikkojen, mutkien ja mäkikohtien sekä risteysalueiden aurauksessa. Kääntöpaikkojen aurauksessa tulee ottaa huomioon yhdistelmän mitat. Kääntöpaikassa, jossa on pistot (esim. Y-mallinen), yhdistelmä tulee saada pistoon suoraksi eli vähintään 30 metriä suoraa per pisto. Ahtaissa paikoissa lumet tulisi työntää ojiin, jotta tilaa kääntymiselle olisi enemmän. Kääntölenkit tulee kierrättää tarpeeksi leveälle, etteivät auton keula ja kärryn perä mene umpihankeen. Päänsääntöisesti kääntöpaikoilla kaikki käytettävissä oleva tila tulee aukaista lumesta. Mutkien kohdissa tie tulee aurata reunoja myöten mahdollisimman leveäksi jo reilusti ennen ja jälkeen mutkan. Eli autoa täytyy pystyä kierrättämään mutkan kohdassa, sillä kärry oikaisee mutkissa. Tästä kaikki kuljettajat olivat yhtä mieltä. Yksi kuljettaja lisäsi vielä, että myös mutkissa polanne tulisi poistaa. Mäkien kohdissa tie tulisi saada mahdollisimman puhtaaksi, mielellään hiekka saisi tulla näkyviin ja polanne tulee poistaa. Tästäkin kaikki olivat samaa mieltä. Risteysalueilla tiet tulee aukaista reunoja myöten ja mahdollisimman puhtaaksi lumesta, eli auki koko risteysalue.

18 Neljäntenä asiana selvitin kuinka suuri osa metsäteistä tarvitsisi parannusta aurauksen suhteen. Vastaajakohtainen vaihtelu oli suurta. Pääsääntöisesti noin puolet metsäteistä on tyydyttyvässä kunnossa aurauksen suhteen. Tähän asiaan vaikuttavat tietenkin kuljettajien suhtautuminen asiaan, kokemus ja ammattitaito. Nuorempien ja vähemmän kokemusta omaavien kuljettajien mielestä suurin osa metsäteistä vaatisi parempaa kunnossapitoa, mikä on toisaalta ymmärrettävää. Paikkakuntakohtaiset erot ovat suuria. Tulisi käyttää aurauksessa vain alan ammattiurakoitsijoita, ei isäntälinjan perälanoja, totesi eräs puutavara-autonkuljettaja-yrittäjä. Viidentenä asiana oli tarkoitus selvittää kenelle ohjeet ovat tarpeen: urakoitsijoille vai isännille, jotka haluavat itse aurata tiensä? Pääsääntöisesti molemmille, kuitenkin moni ammattiurakoitsija osaa aurata tiet riittävän hyvin. Isännille ohjeet olisivat tarpeellisimmat. Yksi yrittäjä lisäsi vielä listaan työnjohdon, syy lienee se että työnjohdon pitäisi joskus hieman tarkemmin miettiä millaisiin kohtiin varastopaikan sijoittaa. Kuudentena asiana oli suuntaus eli mihin ollaan menossa ja onko tarvetta aurausohjeille? Tarvetta ohjeille tuntuu olevan ja suurin osa vastanneista oli sitä mieltä, että suuntaus on kuitenkin parempaan ammattiurakoitsijoiden kohdalla. Osa oli eri mieltä. Eri mieltä olleet painottivat lähinnä teiden suunnitteluun ja sen kautta tilan tarpeen huomioon ottamisen. Hyvät vanhemmat auramiehet ovat jääneet eläkkeelle, nuoremmille auramiehille ohjeet ovat tarpeellisia kertoi yrittäjä, jonka mielestä myös suunta on huonompaan. Seitsemäntenä tiedustelin hieman autosta, renkaista ja ketjujen käytöstä. Suurin osa suosii ja käyttää vetävää teliä eli auto vetää kaikilla takapyörillä. Tavallisellakin telillä (eli vetävinä pyörinä ovat telin etummaiset pyörät) pärjää, mutta telivetoinen auto antaa enemmän virheitä anteeksi. Renkaina tulee olla mahdollisimman karkeapintaiset palarenkaat ja talvella myös lamellipintainen rengas toimii. Talvella varsinkin lauhalla kelillä ja mäkisillä teillä liikuttaessa paripyöräketjut ovat ehdottoman tärkeät. Viimeisenä asiana tiedustelin myös muita kommentteja ja vinkkejä. Positiivista oli lähes jokaiselta vastaajalta kommentti. Myös autonkuljettajilta tuli sellaista kommenttia, että metsäteiden auraus tulisi teettää alan ammattilaisilla ja kunnon kalustolla, eikä ns. isäntälinjan vehkeillä. Eräs kuljettaja kommentoi, että auraajien ja teiden suunnit-

19 telijoiden kannattaisi joskus istua puuauton kyydissä, jolloin se voisi muuttaa heidän käsitystään ja ajattelutapaansa sekä toimintamalleja. Eräs toinen kuljettaja painotti myös teiden suunnittelua, sillä monilla uusillakin metsäteillä kääntöpaikat ja liittymät ovat ahtaita. Talvikunnossapidossa tila yleensä vain vähenee. Ehdotus olikin, miksei kääntöpaikoista voisi rakentaa laaja-alaisia lenkkejä, jonka halkaisija olisi esim. 100-200 metriä ja jätettäisiin puustoa kasvamaan lenkin sisään. Tällöin myös puutavaran varastointi onnistuisi koko lenkin alueelle. Yksi syy, miksi näin ei toimita, ovat varmasti kustannukset. Yksi yrittäjä mainitsi myös tienvarsien vesakoitumisesta. Se on myös ongelma ja vesakot naarmuttavat autoa ja särkevät peilejä. Tien varret tulisi perata parin vuoden välein. 6 POHDINTA Työn aikana toteutui se arvio, että metsäteiden talvikunnossapidosta on hyvin vähän kirjoitettua tietoa. Syitä siihen on varmaan monia, mutta päällimmäisenä syynä uskon aiheen olevan yleisesti pidetty vähemmän tärkeänä. Monessakin teoksessa oli tietoa yleisesti metsäteiden kunnossapidosta, kuten lanauksesta, höyläyksestä ja yleensä kesäkunnossapidosta, mutta talvikunnossapidosta tietoa sai todella etsiä. Mielestäni metsäteiden hyvässä kunnossa pitäminen ei ole pelkästään lumettomaan aikaan tehtävää työtä, vaan se on ympärivuotista. Haastatteluja tehdessä oli mukava huomata, miten positiivisesti niin aurausurakoitsijat kuin puutavara-autonkuljettajatkin suhtautuivat asiaan. Heillä oli aikaa keskustella asiasta ja vastata kysymyksiin. Kysymyksiä oli kuitenkin paljon ja heidän vastauksista huomasi, että he todella perehtyivät asiaan. Toisaalta se on ainakin puutavara-autojen kuljettajien osalta ymmärrettävää, sillä heidän tekemää ja suurta ammattitaitoa vaativaa työtään tällä työllä pyritään helpottamaan. Haastateltavien määrä oli pieni, mutta kuitenkin tulokset mielestäni saavutettiin ja oppaan tekeminen tulosten perusteella onnistui. Oppaassa käy ilmi, miten metsätiet ja niiden eri kohdat tulisi aurata. Eri asia on, miten se tällä hetkellä onnistuu. Siinä mielessä puutavara-auton kuljettajien tuloksia ei voida yleistää vaan ne yksittäisiä ja pie-

20 neltä alueelta saatuja. Jos haastattelut olisi tehty esim. etelärannikolla, jossa lumen määrä on huomattavasti vähäisempi tai Pohjois-Suomessa, jossa lunta on huomattavasti enemmän, olisivat tulokset tietyiltä osin varmasti olleet erilaiset. Siinä mielessä tietyt kysymykset kuljettajien haastatteluissa olivatkin aika turhia, niillä ei ollut mitään tekemistä koko oppaan kanssa. Kysymyksiin olisi riittänyt hyvin pelkästään se, millaisia vaatimuksia heillä on teiden auraamisen suhteen eli tavoite, johon teiden auraajien tulisi pyrkiä. Aurausurakoitsijoiden haastatteluissa kaikki esille tulleet asiat olivat tärkeitä oppaan suunnittelussa ja toteuttamisessa ja muutenkin heiltä saatu tieto oli myös tärkeässä osassa koko työtä. Mielenkiintoista oli huomata että lähes kaikissa aurausurakoitsijoiden ja autonkuljettajien haastatteluissa nousi esille se, että metsäteiden auraus tulisi jättää pelkästään ammattilaisten tehtäväksi. Kyseinen asia nousi esille haastateltavien puolesta. Metsäyhtiöidenkin puolesta on menty ja ollaan koko ajan enemmän menossa siihen suuntaan, että metsäteiden auraaminen teetätetään ammattilaisilla. Siinä mielessä suunta on oikea. Metsäteiden talvikunnossapitoon liittyviä tutkimuksia voisi tehdä varmasti enemmänkin. Aikaisemmin mainitut ns. turhat kysymykset olivat siis tässä työssä vähemmän tärkeitä, mutta asiaa voisi tutkia laajemmin esim. maakunta- tai läänikohtaisesti. Tällaisessa työssä voitaisiin haastatella pelkästään puutavara-autojen kuljettajia ja selvittää miten suuri osa metsäteistä vaatisi parannusta talvikunnossapidon suhteen ja millaista, sekä tarkemmin millä alueilla tai missä kunnissa. Sillä samat autot ja kuljettajat liikkuvat monien kuntien alueella ja he varmasti näkevät ja tietävät millä alueilla kunnossapidossa on onnistuttu ja missä olisi parannettavaa. Tällaisen selvityksen avulla esim. aurauspalveluja tilaavat metsäyhtiöt saisivat tietoa talvikunnossapidon nykytilasta eli missä asiat ovat kunnossa ja millä alueilla kunnossapitoon pitäisi enemmän kiinnittää huomiota. Se voisi tarkoittaa esim. tässä työssä syntyneen ohjeen jakamista sitä tarvitseville. Yksi mahdollinen työ voisi olla tämän oppaan niin sanottu päivittäminen, jossa kiinnitettäisiin enemmän huomiota esim. graafiseen puoleen eli piirrettäisiin enemmän ja siistimpiä kuvia kääntöpaikkojen mallista, risteysalueista ja mutkien kohdista. Lisäksi

21 oppaassa voisi olla kaksi eri osaa, joista toinen olisi laajempi. Siitä voisi käydä tarkemmin ilmi samoja asioita kuin tämän työn kolmoskappaleesta eli kunnossapitokalustosta ja auraustekniikasta. Suppeammassa osassa olisi pelkästään aiemmin mainittuja kuvia ja ohjeita itse auraamiseen. Tämä voisi olla esim. taitettava A4- kokoinen paperi, joka hylkisi likaa sekä vettä. Tätä ohjetta voisi pitää koko ajan traktorissa ja siitä voisi tarvittaessa katsoa neuvoja. Se olisi vähän samantapainen kuin metsäkoneisiin tarkoitettu harvennusmalliohje.

22 LÄHTEET Härkönen, Heikki 2005. Traktorista tienhoitokone. Koneviesti 12/2005, 54-55. Kunnela, Jari 2007. Haastattelu 22.2.2007. Koneurakointi Jari Kunnela. Liukkauden torjuntaa 2007. WWW-dokumentti. www.polannetera.fi. Ei päivitystietoa. Luettu. 5.4.2007 Metsätien kunnossapito. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 2003 Helsinki: Libris Oy. Niemelä, Hannu 2002. Metsätiet. Teoksessa Tapion taskukirja 24.uudistettupainos: 449 453. Jyväskylä: Metsälehtikustannus. Optimal takalana 2007. WWW-dokumentti. www.lansikarhu.com/optimal.html. Ei päivitystietoa. Luettu.13.3.2007 Pajakulmalta välineet tienhoitoon 2006. NH news. New Holland asiakaslehti. Syksy 2006, 17. Sairanen, Ismo 2002. Alueaurakolmikko kokeilussa. Koneviesti 18/2002, 120-130. Sairanen, Ismo 2006. Helppokiinnitteinen polanneterä Kainuusta. Koneviesti 2/2006, 104-105. Uusitalo, Jori 2003. Metsäteknologian perusteet. Hämeenlinna: Karisto Oy. Yksityisteiden kunnossapito. Metsäkeskus Pohjois-Karjala. opas. Yksityisten teiden kunnossapito. Tielaitos 1999. Oulu: Kalevan kirjapaino. VM- takalanat 2007. WWW-dokumentti. www.agrimarket.fi/main.cfm?ia=250821. Ei päivitystietoa. Luettu.13.3.2007.

23 LIITTEET LIITE 1.kysymyslomake aurausurakoitsijoille Metsäteiden talvi kunnossapito-opas nimi Kysymykset aurausurakoitsijoille 1. Traktori, minkä kokoinen ja tehoinen traktori on riittävä? 2. Eri työkoneiden soveltuvuus metsäteiden aukaisuun, hyvät ja huonot puolet, miten lumen paksuus vaikuttaa valintaan? Lumilinko, millainen? Alueaura Kärkiaura Takapuskulevy, millainen Alusterä 3. Polanne, miten paljon sitä metsäteillä on ja miten poisto onnistuu parhaiten? 4. Kuinka pitkästi metsäteitä voi hoitaa yhdellä koneella, arvio? 5. Muita kommentteja, vinkkejä

24 LIITE 2.Kysymyslomake puutavara-auton kuljettajille Metsäteiden talvikunnossapito-opas nimi Kysymykset puutavara-auton kuljettajille 1. Miten paksu lumi alkaa haitata liikkumista? Miten lumen koostumus vaikuttaa, esim. puuterilumi, kovettunut lumi 2. Polanne metsäautoteillä, onko ongelma, millaisia vaikeuksia siitä aiheutuu? 3. Mitä asioita tulisi ottaa huomioon metsäteiden aurauksessa? - kääntöpaikat - mutkan kohdat - mäen kohdat - risteys alueet 4. Miten iso ongelma on huonosti auratut metsätiet? %- miten suuri osa tarvitsisi parannusta/millaista? 5. Kenelle nämä ohjeet olisi tarpeen? isännille, urakoitsijoille, 6. Mihin suuntaan ollaan menossa? Onko metsäteiden aurausohjeille tarvista? 7. Puutavara-auto, vetävä teli vai tavallinen, millainen rengastus on toimiva, onko ketjuille käyttöä? 8. Muita kommentteja, vinkkejä