KOMISSION VALMISTELUASIAKIRJA. Opas Käsite laillisesti kaupan pidetty vastavuoroista tunnustamista koskevassa asetuksessa (EY) N:o 764/2008 1

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 16.8.2013 COM(2013) 592 final KOMISSION VALMISTELUASIAKIRJA Opas Käsite laillisesti kaupan pidetty vastavuoroista tunnustamista koskevassa asetuksessa (EY) N:o 764/2008 1 (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) 1 Tämä asiakirja ei ole oikeudellisesti sitova. Euroopan komissio tai kukaan sen puolesta toimiva henkilö ei ole vastuussa siitä, mihin näitä tietoja mahdollisesti käytetään, eikä virheistä, joita huolellisesta valmistelusta ja useista tarkistuksista huolimatta voi esiintyä. Euroopan unionin tuomioistuin on viime kädessä vastuussa EU:n lainsäädännön tulkitsemisesta. FI FI

SISÄLLYSLUETTELO KOMISSION VALMISTELUASIAKIRJA Opas Käsite laillisesti kaupan pidetty vastavuoroista tunnustamista koskevassa asetuksessa (EY) N:o 764/2008... 3 1. Johdanto... 3 2. Vastavuoroisen tunnustamisen periaate... 3 3. Vastavuoroista tunnustamista koskeva asetus (EY) N:o 764/2008... 4 4. Laillisesti kaupan pidetyn käsite... 5 5. Vastavuoroista tunnustamista koskevan asetuksen mukaiset velvoitteet... 6 6. Todistuskeinot... 6 6.1. Oikeudet ja velvollisuudet... 7 6.2. Talouden toimijalle tiedottamatta jättäminen... 8 7. Tuoteyhteyspisteiden tehtävä... 8 8. Päätelmät... 10 FI 2 FI

KOMISSION VALMISTELUASIAKIRJA Opas Käsite laillisesti kaupan pidetty vastavuoroista tunnustamista koskevassa asetuksessa (EY) N:o 764/2008 1 (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) 1. JOHDANTO Komissio hyväksyi 15. kesäkuuta 2012 ensimmäisen kertomuksensa asetuksen (EY) N:o 764/2008 ( vastavuoroista tunnustamista koskeva asetus ) 2 soveltamisesta ja ehdotti, että vastavuoroista tunnustamista käsittelevän neuvoa-antavan komitean olisi seurattava tarkasti muun muassa niitä vaikeuksia, joita talouden toimijat kohtaavat yrittäessään osoittaa, että tuotetta on pidetty laillisesti kaupan toisessa jäsenvaltiossa. Tämän ongelman käsittelemiseksi tässä oppaassa pyritään tarjoamaan käyttäjäystävällistä opastusta vastavuoroista tunnustamista koskevassa asetuksessa olevasta käsitteestä laillisesti kaupan pidetty. Jäsenvaltioilta, viranomaisilta ja yrityksiltä saadut kokemukset ja tiedot otetaan huomioon, kun asiakirjaa myöhemmin päivitetään. 2. VASTAVUOROISEN TUNNUSTAMISEN PERIAATE Tavaroiden vapaa liikkuvuus on yksi Euroopan yhdentymisen menestystarinoista. Se on auttanut luomaan sisämarkkinat, joista eurooppalaiset kansalaiset ja yritykset nyt hyötyvät ja jotka kuuluvat EU-politiikan keskiöön. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset saattavat luoda lainvastaisesti esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle jäsenvaltioiden välillä soveltamalla yhdenmukaistetun lainsäädännön puuttuessa teknisiä määräyksiä, joissa esitetään vaatimuksia, jotka muissa jäsenvaltioissa laillisesti kaupan pidettyjen tuotteiden on täytettävä. Tällaisten määräysten soveltaminen toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyihin tuotteisiin voi olla vastoin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 34 ja 36 artiklaa, vaikka niitä sovellettaisiinkin erotuksetta kaikkiin tuotteisiin. Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteella, joka juontuu Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä 3, on merkittävä osa sisämarkkinoiden toiminnassa, ja se antaa mahdollisuuden tavaroiden vapaaseen liikkumiseen silloin, kun yhdenmukaistettua EUlainsäädäntöä ei ole. 1 2 3 Tämä asiakirja ei ole oikeudellisesti sitova. Euroopan komissio tai kukaan sen puolesta toimiva henkilö ei ole vastuussa siitä, mihin näitä tietoja mahdollisesti käytetään, eikä virheistä, joita huolellisesta valmistelusta ja useista tarkistuksista huolimatta voi esiintyä. Euroopan unionin tuomioistuin on viime kädessä vastuussa EU:n lainsäädännön tulkitsemisesta. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 764/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, tiettyjen kansallisten teknisten määräysten soveltamista toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyihin tuotteisiin koskevista menettelyistä sekä päätöksen N:o 3052/95/EY kumoamisesta, EUVL L 218, 13.8.2008, s. 21 29. Tämä periaate sai alkunsa 20. helmikuuta 1979 annetusta tuomiosta Cassis de Dijon, (Rewe-Zentral AG v. Bundesmonopolverwaltung für Branntwein), asia 120/78, Kok. 1979, s. 649. Komissio on vuodesta 1980 lähtien luonut joukon vastavuoroisen tunnustamisen soveltamista koskevia suuntaviivoja, jotka pohjautuvat tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja joista mainittakoon komission tiedonanto yhteisöjen tuomioistuimen 20 päivänä helmikuuta 1979 asiassa 120/78 antaman tuomion (Cassis de Dijon), EYVL C 256, 3.10.1980, aiheuttamista toimenpiteistä. FI 3 FI

Tässä oppaassa tehdään selväksi, että vastavuoroista tunnustamista koskevan asetuksen nojalla tuotteen 4 määränpääjäsenvaltion on sallittava sellaisen tuotteen saattaminen markkinoilleen, jota pidetään laillisesti kaupan toisessa jäsenvaltiossa tai sellaisessa EFTAvaltiossa, joka on Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA-sopimus) 5 sopimuspuoli, paitsi jos kyseisessä asetuksessa vahvistetut vastavuoroisen tunnustamisen epäämistä koskevat menettelylliset vaatimukset täyttyvät. Kattava katselmus niihin suojanäkökohtiin, joilla jäsenvaltiot voivat perustella rajatylittävää kauppaa estäviä kansallisia toimenpiteitä (SEUT-sopimuksen 36 artiklassa luetellut poikkeukset), esitetään komission asiakirjassa Tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien perussopimuksen määräysten soveltamisopas 6. 3. VASTAVUOROISTA TUNNUSTAMISTA KOSKEVA ASETUS (EY) N:O 764/2008 Vastavuoroista tunnustamista koskeva asetus on ollut voimassa toukokuusta 2009, ja sen tarkoituksena on vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttaminen. Asetusta sovelletaan ainoastaan sellaisiin tuotteisiin tai tuotteiden erityispiirteisiin, joita eivät koske EU-tason yhdenmukaistamistoimenpiteet, ja siinä määritellään kansallisten toimivaltaisten viranomaisten oikeudet ja velvollisuudet ja niiden yritysten oikeudet ja velvollisuudet, jotka haluavat myydä jossakin jäsenvaltiossa toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyjä tuotteita, kun viranomaiset aikovat toteuttaa rajoittavia toimenpiteitä tuotteen suhteen kansallisten teknisten määräysten mukaisesti. Vastavuoroista tunnustamista koskevassa asetuksessa keskitytään erityisesti todistustaakkaan vahvistamalla menettelylliset vaatimukset vastavuoroisen tunnustamisen epäämiselle. Vastavuoroista tunnustamista koskevaa asetusta sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa sekä EFTA-valtioissa, jotka ovat Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen sopimuspuolia. Vaikka vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta sovelletaan myös EU:n ja Turkin välisiin suhteisiin, 7 vastavuoroista tunnustamista koskevaa asetusta sinällään ei 8. 4 5 6 7 Tässä oppaassa tuotteena pidetään irtainta esinettä, joka voi olla sellaisenaan liiketoimien kohteena: yhteisöjen tuomioistuimen 21. lokakuuta 1999 antama tuomio, Peter Jägerskiöld v. Torolf Gustafsson, asia C-97/98, Kok. 1999, s. I-7319. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan esineisiin, jotka siirretään valtion rajan yli liiketoimien suorittamiseksi, sovelletaan toimien luonteesta riippumatta SEUT-sopimuksen 34 artiklaa: ks. esimerkiksi yhteisöjen tuomioistuimen 28. maaliskuuta 1995 antaman tuomion 20 kohta, The Queen v. Secretary of State for Home Department, ex parte: Evans Medical Ltd ja Macfarlan Smith Ltd, asia C-324/93, Kok. 1995, s. I-563. Tätä asiakirjaa laadittaessa EFTA-valtioita, jotka ovat Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolia, ovat Islanti, Liechtenstein ja Norja. Näin ollen Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluvat EU:n jäsenvaltiot sekä nämä kolme maata. Vastavuoroista tunnustamista koskeva asetus sisällytettiin osaksi ETA-sopimusta ETA-sopimuksen liitteen II (Tekniset määräykset, standardit, testaus ja varmentaminen) muuttamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2012 annetulla ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 126/2012 (EUVL L 309, 8.11.2012, s. 4 5). Joitain erityismukautuksia sovelletaan: asetusta sovelletaan vain sopimuksen 8 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin, eikä sitä sovelleta Liechtensteiniin sopimuksen liitteen I, liitteessä II olevan XII ja XXVII luvun sekä pöytäkirjan N:o 47 soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osalta, niin kauan kuin Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton sopimus maataloustuotteiden kaupasta on laajennettu koskemaan Liechtensteinia. Kyseinen päätös tuli kuitenkin voimaan vasta 1.4.2013, mikä johtui valtiosäännön asettamien vaatimusten täyttymistä koskevan Norjan ja Islannin ilmoituksen viivästymisestä. Näin ollen tässä oppaassa olevien jäsenvaltioita koskevien viittausten olisi katsottava käsittävän myös nämä kolme maata. Asiakirja on saatavilla verkossa osoitteessa http://ec.europa.eu/enterprise/policies/single-marketgoods/files/goods/docs/art34-36/new_guide_fi.pdf. SEUT-sopimuksen 36 artiklaa käsitellään sivulta 26 alkaen. Velvoite, jonka mukaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta on sovellettava Turkissa laillisesti valmistettuihin ja/tai kaupan pidettyihin tuotteisiin, perustuu tulliliiton viimeisen vaiheen aloittamisesta FI 4 FI

Vastavuoroista tunnustamista koskevassa asetuksessa säädetään niistä säännöistä ja menettelyistä, joita jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on noudatettava tehdessään tai aikoessaan tehdä kansallisten teknisten sääntöjen mukaisesti päätöksen, joka estäisi toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyjen, SEUT-sopimuksen 34 artiklan alaisten tuotteiden vapaan liikkuvuuden. 4. LAILLISESTI KAUPAN PIDETYN KÄSITE Vastavuoroista tunnustamista koskevassa asetuksessa itsessään ei määritellä käsitettä laillisesti kaupan pidetty sen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita varten, eli niitä tuotteita varten, joiden osalta ei ole toteutettu yhdenmukaistamistoimia. Tästä käsitteestä ei myöskään ole tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Käsitteet asettaminen saataville markkinoilla ja markkinoille saattaminen on kuitenkin määritelty asetuksessa (EY) N:o 765/2008 9. Näin ollen asettamisella saataville markkinoilla tarkoitetaan tuotteen toimittamista unionin markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta 10 ja markkinoille saattamisella tarkoitetaan tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville unionin markkinoilla 11. Vastavuoroista tunnustamista koskevan asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osalta komissio katsoo näin ollen, että kaupan pitämisellä tarkoitetaan tuotteen toimittamista jakelua, kulutusta tai käyttöä varten toisessa jäsenvaltiossa tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevassa EFTA-valtiossa liiketoiminnan yhteydessä joko maksua vastaan tai maksutta. Vastaavasti komissio katsoo, että käsitteellä laillinen kaupan pitäminen tarkoitetaan, että edellisessä kappaleessa tarkoitetun toimittamisen olisi tapahduttava toisessa jäsenvaltiossa, sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti; tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevassa EFTA-valtiossa, sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Lisäksi kuluttajille tarkoitettuihin (tai kuluttajien todennäköisesti käyttämiin) EU:n markkinoille saatettuihin tuotteisiin sovelletaan yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin 12 vaatimuksia ja turvallisuutta koskevia kriteerejä. 8 9 10 11 12 22. joulukuuta 1995 tehdyn EY-Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/95 (EYVL L 35 13.2.1996) 5 7 artiklaan, joissa säädetään, että määrällisiä tuontirajoituksia vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet poistetaan EU:n ja Turkin väliltä. Päätöksen N:o 1/95 66 artiklan mukaisesti tulliunionin piiriin kuuluvien tuotteiden osalta 5 7 artiklaa on niiden täytäntöönpanoa ja soveltamista varten tulkittava asian kannalta merkittävien Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioiden mukaisesti. Tämän vuoksi tuomioistuimen oikeuskäytännöstä johtuvia periaatteita, jotka liittyvät SEUT-sopimuksen 34 ja 36 artiklaan, erityisesti asiaan Cassis de Dijon, sovelletaan myös Turkkiin. Ks. edellä. Turkki on kuitenkin antanut kansallisen asetuksen vastavuoroisesta tunnustamisesta yhdenmukaistamattomilla aloilla; se tuli voimaan 1. tammikuuta 2013. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta, EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30 47. Asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artiklan 1 alakohta. Asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artiklan 2 alakohta. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/95/EY, annettu 3 päivänä joulukuuta 2001, yleisestä tuoteturvallisuudesta, EYVL L 11, 15.1.2002, s. 4 17. FI 5 FI

Mitä tulee kolmansista maista tuotuihin tuotteisiin, niiden on oltava laillisesti kaupan pidettyjä jossakin jäsenvaltiossa tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevassa EFTAvaltiossa, jotta ne voisivat hyötyä vastavuoroisesta tunnustamisesta. Talouden toimija tuo kolmannesta maasta tuotteita johonkin EU-valtioon tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevaan EFTA-valtioon. Kun nämä tuotteet on luovutettu vapaaseen liikkeeseen 13, niitä pidetään yhteisötavaroina. Tuosta hetkestä alkaen näitä tuotteita voidaan pitää kaupan toisessa EU-valtiossa tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevassa EFTAvaltiossa vastavuoroista tunnustamista koskevan asetuksen ehtojen mukaisesti. 5. VASTAVUOROISTA TUNNUSTAMISTA KOSKEVAN ASETUKSEN MUKAISET VELVOITTEET EU-lainsäädännön olennaisiin periaatteisiin kuuluu, että vastavuoroista tunnustamista koskevan asetuksen soveltamisalaan kuuluva tuote nauttii SEUT-sopimuksessa taattua tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevaa perusvapautta, kun määränpääjäsenvaltio ei ole tehnyt sen vastaista perusteltua päätöstä oikeasuhteisten teknisten määräysten pohjalta 14. Tuotteiden vapaata liikkuvuutta koskeva perusvapaus ei ole ehdoton vapaus: vastavuoroisen tunnustamisen ehtona on määränpääjäsenvaltion oikeus arvioida tarve soveltaa teknistä määräystä, kuten vastavuoroista tunnustamista koskevassa asetuksessa todetaan. Näin ollen vastavuoroista tunnustamista koskevassa asetuksessa annetaan talouden toimijoille mahdollisuus toimittaa vastaanottavan jäsenvaltion vastuuviranomaisille tietoa tuotteen laillisesta kaupan pitämisestä toisessa jäsenvaltiossa tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevassa EFTA-valtiossa. Kun määränpääjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen vaatii toisessa jäsenvaltiossa tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevassa EFTA-valtiossa laillisesti kaupan pidetyn tuotteen vaatimustenmukaisuuden arviointia omien teknisten määräystensä suhteen, se olisi tehtävä vastavuoroista tunnustamista koskevan asetuksen ehtoja noudattaen. Asetuksen 4 artiklassa käsitellään tuotetta koskevien tietojen keruuta. Kyseisen artiklan mukaan toimivaltainen viranomainen voi pyytää talouden toimijalta suhteellisuusperiaatteen asianmukaisesti huomioon ottaen asian kannalta merkityksellisiä tietoja kyseessä olevan tuotteen ominaisuuksista ja/tai asian kannalta merkityksellisiä ja helposti saatavilla olevia tietoja tuotteen laillisesta kaupan pitämisestä toisessa jäsenvaltiossa. 6. TODISTUSKEINOT Vastavuoroista tunnustamista koskevassa asetuksessa ei täsmennetä todistuskeinoja, joita talouden toimijat voivat käyttää osoittaakseen, että tuotetta on pidetty laillisesti kaupan toisessa jäsenvaltiossa tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevassa EFTA-valtiossa. Näin vältetään ylimääräisen hallinnollisen taakan asettaminen, eikä tämä rajoita millään tavoin niitä 13 14 Yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 79 artiklassa säädetään seuraavaa: Muiden kuin yhteisötavaroiden luovutus vapaaseen liikkeeseen antaa niille yhteisötavaroiden tullioikeudellisen aseman. Luovutus vapaaseen liikkeeseen sisältää kauppapoliittisten toimenpiteiden soveltamisen, muiden tavaran maahantuontia koskevien muodollisuuksien suorittamisen sekä lain mukaan kannettavien tullien kantamisen. Yleisestä tuoteturvallisuudesta annetussa direktiivissä annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus toteuttaa nopeasti rajoittavia toimenpiteitä vaarallisten tai todennäköisesti vaarallisten tuotteiden osalta kyseisen direktiivin 8, 11 tai 12 ja 18 artiklan nojalla. FI 6 FI

todistuskeinoja, jotka talouden toimija voi esittää osana 4 artiklan b alakohdassa mainittuja tietoja, jotka annetaan määränpääjäsenvaltion viranomaisille. On myös huomattava, että jäsenvaltiot noudattavat hyvin erilaisia järjestelmiä, kun on kyse tuotteiden markkinoille saattamisesta ja tämän toiminnan valvomisesta etukäteen (ennakkolupamenettelyt) tai jälkikäteen (markkinavalvonta) useimmissa tapauksissa tuotetta voidaan pitää laillisesti kaupan ilman, että sille on ensin saatava hyväksyntä. Näin ollen mitä tahansa todistetta, kuten tuotetta koskevaa laskua, tuote-etikettiä, päivämäärällä varustettua katalogia, myynti- tai verokirjanpitoa, rekisteröintejä, lisenssejä, ilmoituksia viranomaisille tai viranomaisilta, sertifiointeja, otteita julkisista rekistereistä jne. olisi pidettävä soveltuvina osoittamaan tuotteen tosiasiallinen kaupan pitäminen toisessa jäsenvaltiossa tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevassa EFTA-valtiossa. 6.1. Oikeudet ja velvollisuudet Vastavuoroista tunnustamista koskevan asetuksen 4 artiklan b alakohdan mukaan määränpääjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi pyytää asianomaiselta talouden toimijalta asian kannalta merkityksellisiä tietoja tuotteen aiemmasta laillisesta kaupan pitämisestä toisessa jäsenvaltiossa tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevassa EFTA-valtiossa. Tarkemmin sanoen: Jos talouden toimijalla on todiste sen toisen jäsenvaltion tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevan EFTA-valtion, jossa tuotetta pidetään tosiasiallisesti kaupan, kansallisen lainsäädännön vaatimusten mukaisuudesta (kuten alkuperäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kirjallinen vahvistus 15 ), komissio katsoo, että olisi hyödyllistä, että tämä todiste toimitettaisiin määränpääjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Olisi myös hyödyllistä, jos talouden toimija toimittaisi niiden lain säännösten viitetiedot, joita sovelletaan toisessa jäsenvaltiossa tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevassa EFTA-valtiossa. Jos tämä ei ole mahdollista, määränpääjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi harkittava näiden tietojen hankkimista suoraan näiden valtioiden viranomaisilta tuoteyhteyspisteen kautta (ks. jäljempänä 7 kohta). Määränpääjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi tarvittaessa pyytää talouden toimijan toimittamien asiakirjojen käännöstä. Jäsenvaltion olisi kuitenkin kohtuutonta vaatia konsuli- tai hallintoviranomaisen oikeaksi todistamaa tai virallistamaa käännöstä 16 tai määrätä käännöksen toimittamiselle hyvin lyhyttä määräaikaa, lukuun ottamatta erityistapauksia. Komissio katsoo myös, että määränpääjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on määriteltävä ne asiankirjan osat, joista käännös on tarpeen. Viranomaisen olisi myös vältettävä vaatimasta käännöstä silloin, kun kyseiset asiakirjat ovat saatavilla muulla kielellä, jota viranomainen ymmärtää. 15 16 Sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama todiste, jossa ETA-tuotetta pidetään laillisesti kaupan, on vain yksi useista mahdollisuuksista: määränpääjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ei voi vaatia sitä. Ks. yhteisöjen tuomioistuimen 8. toukokuuta 2003 antaman tuomion 63 kohta (ATRAL v. Belgian valtio, asia C-14/02), jossa tuomioistuin on tarkentanut, että sellaisen ehdon asettaminen, jonka mukaan ETA-tuotteiden on oltava sellaisten teknisten standardien ja määräysten mukaisia, joilla taataan määränpääjäsenvaltion vaatimaa suojelun tasoa vastaava suojelun taso, on SEUT-sopimuksen 34 artiklan vastaista. Ks. tästä asiasta yhteisöjen tuomioistuimen 17. kesäkuuta 1987 antama tuomio, Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta, asia 154/85, Kok 1987, s. 2717. FI 7 FI

6.2. Talouden toimijalle tiedottamatta jättäminen Komissio katsoo, että määränpääjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tietopyyntö (ja/tai toimivaltaisen viranomaisen suorittama tuotteen tutkiminen) ei saa aiheuttaa tuotteen kaupan pitämisen keskeyttämistä määränpääjäsenvaltiossa määräämättömäksi ajaksi tai pitkäksi ajaksi siihen asti, kunnes kyseinen toimivaltainen viranomainen on tehnyt kaupan pitämistä koskevan perustellun päätöksen, 17 lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyse direktiivissä 2001/95/EY 18 tai asetuksessa (EY) N:o 178/2002 tarkoitetun hälytystilanteen seurauksena määrätystä kiireellisestä toimenpiteestä 19. Näin ollen, kuten vastavuoroista tunnustamista koskevan asetuksen 6 artiklan 4 kohdassa todetaan: Jos toimivaltainen viranomainen ei anna 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua päätöstä tiedoksi talouden toimijalle tämän artiklan 2 kohdassa määritetyn ajanjakson kuluessa, tuotetta katsotaan pidettävän laillisesti kaupan kyseisessä jäsenvaltiossa siltä osin kuin kyse on sen tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta teknisen määräyksen soveltamisesta. 7. TUOTEYHTEYSPISTEIDEN TEHTÄVÄ Tuoteyhteyspisteiden päätehtävänä on tarjota tietoa tuotteita koskevista teknisistä määräyksistä talouden toimijoille ja muissa jäsenvaltioissa tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevassa EFTA-valtiossa toimiville toimivaltaisille viranomaisille sekä tarjota näiden viranomaisten yhteystiedot. Vastavuoroista tunnustamista koskevassa asetuksessa puututaan näin ollen niihin vaikeuksiin, jotka vaikuttavat vuoropuheluun kansallisten viranomaisten välillä yhdenmukaistamattomilla aloilla. Tuoteyhteyspisteiden perustamisen ansiosta on huomattavasti yksinkertaistettu yhteyksiä kansallisten viranomaisten välillä, kun on kyse tuotteita koskevista yhdenmukaistamattomista aloista EU:n alueella. Yhteydet kansallisten viranomaisten välillä ovat usein myös tarpeen, jotta saadaan lisää tietoa tuotteesta ja toisessa jäsenvaltiossa tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevassa EFTAvaltiossa sovellettavista teknisistä määräyksistä, myös siitä, pidetäänkö tuotetta siellä laillisesti kaupan. Tuoteyhteyspisteiden tiedotustoimien avulla lievitetään näin ollen sekä yksittäisille talouden toimijoille että kansallisille viranomaisille aiheutuvaa rasitusta. Vastavuoroista tunnustamista koskevassa asetuksessa asetetaan tuoteyhteyspisteille useita tehtäviä, jotka liittyvät tietoihin, joita tarjotaan talouden toimijoiden pyynnöstä tai muiden jäsenvaltioiden tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevan EFTA-valtion toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä. Erityisesti asetuksen 10 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa: Tuoteyhteyspiste siinä jäsenvaltiossa, jossa asianomainen talouden toimija on laillisesti pitänyt kaupan kyseistä tuotetta, voi antaa asiaan vaikuttavia tietoja 17 18 19 Ennakkolupamenettelyä koskevassa erityistilanteessa tavaraa ei voida pitää kaupan ennen kuin lupa on saatu. On korostettava, että kuten vastavuoroista tunnustamista koskevan asetuksen johdanto-osan 12 kappaleessa selitetään, tuotetta koskeva ennakkolupavaatimus ei sinänsä muodostaisi tässä asetuksessa tarkoitettua teknistä määräystä, joten päätös jättää tuote markkinoiden ulkopuolelle tai poistaa se markkinoilta yksinomaan sillä perusteella, että sillä ei ole voimassa olevaa ennakkolupaa, ei olisi sellainen päätös, johon tätä asetusta sovelletaan. Ks. alaviite 13. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä. FI 8 FI

tai huomautuksia 6 artiklassa tarkoitetulle talouden toimijalle tai toimivaltaiselle viranomaiselle. Vaikka vastavuoroista tunnustamista koskevassa asetuksessa ei asetetakaan mitään velvollisuutta tuoteyhteyspisteille, siinä annetaan näille elimille mahdollisuus avustaa talouden toimijoita tai viranomaisia toisessa jäsenvaltiossa tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevassa EFTA-valtiossa tarjoamalla näille asiaan kuuluvaa tietoa tuotteen laillisesta kaupan pitämisestä, jos sitä on saatavilla. Tapaus 1: Hallinnollinen yhteistyö Talouden toimija on saattanut tuotteen markkinoille jäsenvaltiossa tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevassa EFTA-valtiossa, jossa ei ole käytössä mitään erityisiä velvollisuuksia sen kaupan pitämisen suhteen, ja haluaa nyt tuoda sen myös toisen jäsenvaltion markkinoille. Määränpääjäsenvaltion viranomaiset haluaisivat varmistaa, onko siinä valtiossa, jossa tuotetta on tosiasiallisesti pidetty kaupan, ryhdytty mihinkään oikeudellisiin menettelyihin tai markkinavalvontatoimiin sen havaittujen turvallisuuspuutteiden vuoksi. Sen jäsenvaltion tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevan EFTA-valtion toimivaltaisten viranomaisten, jonka markkinoille talouden toimija yrittää tuoda tuotteensa, olisi sitten otettava yhteyttä alkuperäjäsenvaltion tuoteyhteyspisteeseen suoraan tai oman tuoteyhteyspisteensä kautta. Tämä tuoteyhteyspiste vuorostaan toimittaa heille asianomaisten viranomaisten yhteystiedot ja/tai välittää pyynnön näille. Hallinnollisen yhteistyön ansiosta viranomaiset saavat tiedon toisessa jäsenvaltiossa toimivista vastaavista viranomaisista ja voivat saada heiltä helposti tietoa ja ryhtyä vuoropuheluun heidän kanssaan. Tapaus 2: Suhteettomat vaatimukset Tunnustaakseen tietyntyyppiset tuotteet muissa jäsenvaltioissa laillisesti kaupan pidetyiksi jäsenvaltion A viranomaiset hyväksyvät ainoastaan viralliset todistukset, jotka on antanut alkuperäjäsenvaltion hallinto. Kyseiset viranomaiset eivät ota lainkaan huomioon muuntyyppisiä asiakirjoja, vaan pitävät niitä helposti väärennettävinä. Niin tuotteiden kohdalla, joita pidetään kaupan jäsenvaltioissa, joissa tällaisia todistuksia annetaan, tämä vaatimus ei aiheuta ongelmaa, sillä kyseiset todistukset vahvistaisivat välittömästi, että tuotteita pidetään laillisesti kaupan siellä. Sen sijaan niiden tuotteiden kohdalla, joita pidetään kaupan jäsenvaltioissa, joissa tällaisia todistuksia ei anneta (esimerkiksi sen vuoksi, että niissä luotetaan yksinomaan markkinavalvontamekanismeihin), tämä ehto aiheuttaisi mahdottoman esteen. Päätelmänä voidaan todeta, että tällainen ehto on suhteeton, ja se muodostaa määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavan toimenpiteen, joka on SEUT-sopimuksen 34 artiklan vastainen. Tapaus 3: Ennakkolupamenettelyt Jotkin talouden toimijat uskovat, että kun tuotetta on jo pidetty laillisesti kaupan yhdessä jäsenvaltiossa, sen ei pitäisi enää tarvita lupaa määränpääjäsenvaltiossa. Näin ei välttämättä ole. Tällaisia kansallisia menettelyjä voidaan edelleen soveltaa määränpääjäsenvaltiossa ja vaikka niitä pidettäisiin tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoitteena ne voivat olla perusteltuja, jos niillä pyritään EU:n oikeudessa tunnustetun yleisen edun saavuttamiseen ja ne ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia. FI 9 FI

8. PÄÄTELMÄT Vastavuoroista tunnustamista koskeva asetus on suunniteltu varmistamaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen noudattaminen sisämarkkinoilla ja ETA-sopimuksen sopimuspuolina olevissa EFTA-valtioissa erityisesti käynnistämällä vuoropuhelu tilanteissa, joissa markkinoillepääsy estetään. Kun keskustellaan käsitteestä laillisesti kaupan pidetty, useimmat ongelmat johtuvat joko niistä vaikeuksista, joita talouden toimijat kohtaavat tämän vuoropuhelun alussa, yrittäessään löytää soveltuvat todistuskeinot, tai kun vuoropuhelu on jo aloitettu ja viranomaiset esittävät lisävaatimuksia sen jälkeen, kun joitain asiakirjoja on jo toimitettu. Mitä tulee riittäviin todistuskeinoihin, kyse on pääasiassa tiedonsaannista, sillä talouden toimijat eivät aina ole tietoisia siitä, että ne voivat esittää melkein minkä tahansa asiakirjan, joka on tehty niiden tavanomaisen kaupallisen toiminnan yhteydessä toisessa jäsenvaltiossa tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevassa EFTA-valtiossa, sen osoittamiseksi, että niiden tuotteita on pidetty siellä laillisesti kaupan. Mitä tulee lisävaatimuksiin, viranomaisten olisi tuotetta tutkiessaan ja arvioidessaan erityisesti sen suhteen, pidetäänkö sitä laillisesti kaupan toisessa jäsenvaltiossa oltava tietoisia siitä, että asetuksen 5 artiklan ja EU:n tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltion tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevan EFTA-valtion on osoitettava, että toimenpide (tai vaatimus) on välttämätön, ja tapauksen mukaan, että asianomaisten tuotteiden kaupan pitäminen aiheuttaa riskin ja että kyseinen toimenpide (tai vaatimus) on suhteellisuusperiaatteen mukainen. Päätelmänä todetaan, että asianomaisella valtiolla on todistustaakka osoittaa, että toimenpiteen tai vaatimuksen ilmoitettua tavoitetta ei voida saavuttaa millään muulla keinolla, jolla olisi vähemmän rajoittava vaikutus kauppaan. FI 10 FI