Väyläalueen ja väylätilan maarittely S Yleisohje *Vaylaosasto Helsinki 995 ISBN 951-49 - 0906-2
-j _L o' "4.. -" r-. tfj '...:. -. i'.: -1 r-.
Merenkulkuhallitus 11.5.1995 Väyläosasto Väyläalueen ja väylätilan maanttey I. Yleistä Väyläalueen ja väylätilan määrittelytarve on lähtöisin laitoksen halusta selkeyttaä. vastuutaan väyläasioissa. Myös viimeaikaiset muutokset väylien perustamiseen liittyvässä lainsäädännössä edellyttävät väyläalueen määrittelyä. Vesilaissa käytetään väylistä ja niihin toiminnallisesti liittyvistä alueista yleisnimityksiä "kulkuväylä" ja "muu vesiliikennealue". Kulkuvaylat ovat joko yleisiä tai yksityisiä. Merenkulkuhal litus luokittelee vesiliikenteelle tarkoitetut väylät kauppamerenkulun väyliin, muihin hyötyliikenteen väyliin ja veneväyliin. Vesioikeus voi hakemuksesta määrätä julkiseksi kulkuväyläksi sellaisen vesistön osan, joka on tarpeen pitää avoimena yleistä laiva- tai veneliikennettä varten. Vesioikeuden väyläpäätöksessä määrätään mm. väylän sijainti (väyläalue). Siten väyläalue tulee nykyisin määritellyksi aina, kun vaylan perustamiselle tai muutokselle joudutaan hakemaan vesioikeuden lupa. Varsinaisen väyläalueen ulkopuolelle jää lähes aina vesialueita, joissa vesisyvyys on varmistettu samoilla menetelmillä ja perusteilla kuin varsinaisella väyläalueella. Myös nämä alueet ovat syvyytensä puolesta vesiliikenteen käytettävissä. Ko. alueista käytetään tässä ohjeessa yleisnimitystä "varmistettu lisäalue". 2. Väyläalueen määritelmä Väyläalue on vesiliikenteen käyttöön tarkoitettu, väylänreunaviivoj en raj aama (lute 1). Väylänpitäjä vastaa väyläalueesta. alue Väyläalueeseen kuuluvat myös väylän yhteyteen suunnitellut vesiliikenteen erityisalueet kuten ankkurointi-, odotus- ja kääntöpaikat (lute 2 ). 3. Muun vesialueen käyttö Vesiliikenne voi käyttää hyväkseen myös vaylän ulkopuolisia alueita, mutta tällöin on vesillä liikkujan varmistettava, että alueet ovat sopivia ja vapaita suunniteltuun käyttöön. 4. Viitoituksen soveltaminen väyläalueen määrittelyssä Käytössä oleva viitoitusjärjestelmä A mandollistaa sekä lateraali- että kardinaalimerkkien käytön. Lateraalimerkit soveltuvat parhaiten navigointiin tarkoitetun väyläalueen merkitsemiseen. Kardinaalimerkkej ä voidaan myös käyttää väyläalueen merkitsemiseen silloin, kun se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi.
Väyläalueeseen kuuluvien erityisalueiden kuten ankkurointi- ja odotuspaikkojen merkitsemiseen tulee käyttää kardinaalimerkkejä. Lateraalimerkkiä. ei saa kyttää väyläalueen ulkopuolella olevien matalien merkitsemiseen (kohta 7). 5. Väyläalueen osoittaminen kartalla Väyläalue ja siihen liittyvät erityisalueet määritelläan tarkasti väyläkartalla, jossa esitetään väylän geometria, mitat ja turvalaitteet sekä sidotaan mm. reunaviivat lute 3 ). ja turvalaitteet koordinaatistoon ( Väyläalue ja siihen liittyvät erityisalueet voidaan osoittaa myös merikartalla joko rasteroinnilla tai väylänreunaviivojen avulla. Tällöin tarkkuus on sama kuin graafinen tarkkuus. Tämä ohje ei ota yksityiskohtaisemmin kantaa siihen, kartan minkä vylien osalta väyläalue tullaan jatkossa merkitsemään merikarttaan tai on ollut, että merikartalle mandollisiin muihin julkaisuihin. Yleisperiaatteena rasteroidaan lähinnä 1-luokan vylät sekä muut tärkeät vaylät tapauskohtaisen harkinnan perusteella. Väyläaluetta ei ole syytä jatkaa tarpeettoman kauas ulkomerelle. Yleensä riittää, kun väylä ulotetaan ns. tulokäytävänä turvalliseen syvyyteen saakka. Tulokäytävän reunalinjoja ei merkitä turvalaitteilla maastoon, ellei käytävän välittömässä läheisyydessä ole vaarallisia karej a. Tulokäytavä voi mm. talviliikenteen takia muodostua leveäksi suppiloksi. Tällöin voi olla järkevää jakaa suppilo erisyvyisiin käytäviin. Väylän kulkusyvyyttä matalampia tulosuppilon osia ( varmistettuja lisäalueita) ei merkitä maastoon eikä rasteroida, vaan ne osoitetaan muuten kartalla. 6. Väyläalueen osoittaminen maastossa Maastossa väyläalueen rajoja osoittavat merenkulun turvalaitteet. Turvalaitteet sijoitetaan ensisijaisesti navigoinnin tarpeiden mukaan. Väyläalueen reunoille tai niiden läheisyyteen ei yleensä ole tarkoituksenmukaista asettaa niin paljon merkkejä, että reunaviivat tulisivat yksikäsitteisesti määritellyiksi. Siten väylän reunaviivan määrittäminen luonnossa edellyttää myös karttaa. Väyläaluetta määrittäviä turvalaitteita voi olla myös varsinaisen väyläalueen ulkopuolella. Tällaisia turvalaitteita ovat rpm. väylän reunamerkit, joiden kohtisuora etäisyys vaylänreunasta ilmoitetaan väylä- ja merikartalla. Luonnossa väyläalueen rajoja osoittavat useimmiten kelluvat turvalaitteet, jotka olosuhteista ja kiinnitystavasta riippuen liikkuvat kiinnityspisteensä ympärillä. Viittojen liike on pientä ja niiden voidaan katsoa osoittavan suoraan asennuspisteeseensä, mikä on myös viitan virallinen sijauntipiste. Poijut puolestaan liikkuvat vapaasti asennuspisteensä ympärillä, joten ne on päätetty asentaa virallisesta sijaintipisteestä väylälle päin niin, että poiju ei missään olosuhteissa pääse liikkumaan väyläalueen reunan ulkopuolelle ( lute 4 ). Poijun osoittama väyläalue on siten luonnossa jonkin verran kapeampi kuin 2
3 teoreettinen väyläalue ( lute 5 ). 7. Väyläalueen ulkopuolella olevat kelluvat turvalaitteet Mikäli väyläalueen läheisyydessä on viita tai poiju niin sijoitettuna, että vesiliikenne voi käyttää väylän ja turvalaitteen välistä aluetta hyväksi, on turvalaitteen ja väyläalueen välinen alue varmistettava tutkimuksilla väylän kulkusyvyyttä vastaavaan tasoon (lute 6). 8. Kelluvan turvalaitteen teoreettinen ja todellinen paikka Väylä- ja merikartoilla kelluvat turvalaitteet ja niiden sijoittajat esitetään teoreettisten merkkipaikkojen mukaisesti. Luonnossa vastaavat turvalaitteet poikkeavat olosuhteista, turvalaitetyypistä ja asennuksen epätarkkuudesta johtuen jonkin verran teoreettisilta paikoiltaan. Tuulesta, aallokosta ja virtauksista aiheutuva kelluvan turvalaitteen poikkeama asennuspisteestä on likimain seuraava: Turvalaitetyyppi viitta jännitetty, kelluva turvalaite vapaasti kelluva poiju t = vesisyvyys Poikkeama 0...0,3 t 0....0,3 t 0....l t Asennuspaikka teoreettinen reunalinja teoreettinen reunalinja maksimipoikkeaman verran reunalinjasta väylän puolelle 9. Väyläalueen koko Asennustarkkuutta voidaan tarpeen mukaan säädellä. Alueilla, missä väylätila on rajoitettu, voidaan asennustarkkuus valita 1....5 m. Väyläalueen muoto ja koko määräytyvät väyläsuunnittelun yhteydessä. Suunnittelussa otetaan huomioon kulloinkin voimassa olevat suunnitteluohjeet sekä käyttäjien näkemykset. Nykyisissä ohjeissa ei ole suosituksia väylänleveyden maksimiarvoille. Väylänleveyden maksimiarvoa voidaan käyttää silloin, kun matalikot, vesialueen muu käyttö tai muut syyt eivät rajoita väylänleveyttä. Väyläalueen määrittelyssä voidaan väylänleveyden maksimiarvona käyttää laivaväylien osalta toistaiseksi seuraavia arvoja: - yksikaistainen ja suojainen väylä l0...25 x alusleveys* - kaksikaistainen ja suojainen väylä 20...50 x alusleveys - avomerellä lähestyttäessä väylän suuta 0,5..3,0 km** * Alusleveydellä tarkoitetaan leveimmän mitoitusaluksen leveyttä. **Tämä ns. tulokäytävä kapenee lähestyttäessä väylän suuta. Väylällä voi olla
4 myös useamman syvyisiä tulokäytäviä. Olemassa olevilla laivaväylillä saattaa olla kohtia, jotka ovat edellä esitettyjä mittoja leveämpiä. Näitä väyläkohtia ei ole tarpeen kaventaa pelkästään väyläalueen määrittelyn takia. 10. Väylätilan määritelmä Väylätila on väylänreunaviivojen, haraustason ja vapaan alikulkukorkeuden rajaama tila, joka on tarkoitettu vesiliikenteen käyttöön. Väylänpitäjä vastaa väylätilasta ( lute 5 ). 11. Väylätilan osoittaminen kartalla Väylätila määritellään tarkasti väyläkartalla, jossa esitetään väyläalueen lisäksi haraussyvyydet sekä mandolliset aukeantilan rajoitukset. Väylätila voidaan osoittaa myös merikartalla täydentämällä väyläaluetietoja haraustiedoilla sekä mandollisilla aukeantilan rajoituksilla. 12. Väylätilan osoittaminen maastossa. 13. Varmistettu lisäalue Väylätilan mandolliset korkeusrajoitukset osoitetaan maastossa. Ilmajohtojen alikulkukorkeus ilmoitetaan rannalle pystytetyissä tauluissa. Silloissa alikulkukorkeuden ilmoittava merkki kiinnitetään siltapalkkiin. Haraussyvyyden muutoksia ei osoiteta maastossa. Varmistettu lisäalue on kartassa osoitettuun tasoon varmistettu varsinaisen väyläalueen ulkopuolinen alue ( lute 7 ). Varmistetulla lisäalueella on vesisyvyyden riittävyys varmistettu yhtä luotettavasti kuin varsinaisella väyläalueellakin. Varmistettu lisäalue on määritelty väylän kulkusyvyyttä vastaavaan tasoon, ellei lisäalueen haraussyvyyttä ole erikseen mainittu. 14. Ohjeen soveltamisalue Tätä ohjetta sovelletaan kaikkiin väyliin ja venereitteihin riippumatta siitä, merkitäänkö väyläalue merikarttaan tai muihin julkaisuihin.
j &t; I 2: oiajok &kiph4kio08.30-16.00 st va: igar kl. 08.30-16.00,,-.. uusi, sessaln,jqrmatonvjdbetatajslototaifr, \ 31 22 ihramtsow! \hb 25 161 171.' 32 f 78 24 «-'S.,. &. N. 41 39 H 24 7i..'?' 15-"-' 35,-' ioi i ' " c : 27 0 78 -- VjIecbdon,"O -,. Sakbdaa 7.2'- s. ( 14 '" -s 4.2 '-._. 24, 3-1 j'32 ' ' 15\ 4.2 29 _,- 73,1 s j \ K 20 '- 9 I_- 0,7 K 22 g '' 38 23 29 8-34 - 46 40 39 48 44 Lu 36 27 46 38 51 29 H I 42 42-21 38 6 I 43 31 1 76 37 40 38!'4"y '; 40 K -._-27-4 113 40 77,,! 36 31 ¼ 23 I 22 38 33 45 0 2 _,_25-46 23. 50 27 Atannd 46 25 28 34 44 44 ¼- -._c 791 '77' 29 47-50 2? 28' - 38 45 47 22 23 5 38.J'' ''' k ç.r' 35 k' 24 5 2 _' 42 43 45 52,:- 26 c k «37 Hel;ngn r4i8l 1(3 \.._ io 36!l6 37 35 2; - - - - 23 S' 54 52 '-:4,5,S' ('i; () 23 '-_'? 1 57 38 2? 32 52 "lo' -- "-v 38 38 34 Esimerkki väylaalueen rasteroinnista merikartalla 58 56 59 34 o 58 Helsingin edusta 27 57 59. 38 - - 35 57 LUTE 1 4
, 1k L' \tb l5 L A4Jt 'IPI j )i.&hm *) '.t Sando f.fc l6ho; -. Fc'4 (,.! ',t 1.3 ',asthbiq '. I. S. I '...._.: s '..,.,. 35 37 -- -! -. 38 ' 35, -'. 28 4.5 9P, le 9 -k. 5( I';- 169 38.:._' 21 I,. 1 -.'. flu. ' 2 - - - ksk - i-?...--,,;-.. '2 al flod.':?.fn a ' 011010 - -... ' c '' Na ri al 1-27 24 33 2& - ' 14 '' 29.5 2.z"'I 9átövre - Itj, "lz -, - - s::1 ' :. Gm- KäIderso ". 8 ".. 7 31 ".4) : - -- 4. is 74 2 1 -.5 -. -.5 oimq ''.' - 'I Ma,O l5'.: im Strômsi 36 T \, a;. I A.. 22 3._'.5_...!. -... 5' \ 27 24 _ 4 - ' \ ------- - -S. :Z--) "o:\ 5O---- _55,_Z: 58_ 62 ---- 5. -.- -.-, _ ----- 'I \ - 55 A Sto a's.ggskar 'J1Th Aggsk? 2 4.. - _2 28 A53 I- lj......... -.........:. _. _ ODAS..:'2......... -h.5" A" '') ' -.i;; I; :<t'-' ;':-... I ce I!1!! j ria :=tatia LUTE 2
- V 433 43.7tI V x (71 1II V I,,,,1 35 ' V - 437 1(7.311 :.. I - (7$ 124.85$ - -, V 4" (7$ 478.111 P.ItInkI I - 171 111.15$ _4._ Y 43$ IfløS kl.... s ni 44$.I Lån6n _ S., S. V. 433 817 485 28 I 433 171.31$ V - 432 771. I 576 7U.m 25 I -. S. -,, 1 V 434 373.LII I - 878 778.31$ 1 V 434 (18.211 V 433 411.311... 11s 3 x. 8 ' ;:IIIIIIVF. 4 V ni 3 * 171 2.11.115 fi' 1-175 181 4 - Co.hot in X175. 7 ç> «I, 5- X IIS 541. TLrIrIOt I (71 671.311 6 V 433 117.111 - V 43$ l2,.. I 171 2 \ \ V.181 - '. 6 X 8322.4ll4.. \ \ V - 421 348.411 1 ni 211.112 - ni R8&tt.n 31 I - 434377.711 311 V3. 2 V 41 434185.418 -., _ '7 '' Lk.kår.tc t cot.n V - 43$ 612.31$ 1.174(12.I5$ I T 434171.tSS 'S * i. 8 I - 11t. 9 8X.4a.lIe 1157414.IN I - (74 ni.111 (I, C C = H I-n V - 435 \ \ V ni \ Ml
\ LUTE 4...I - - - - t. A. I H Lj ) \, L" 1) ( \pijun flikkuma- alue Poijun virallinen S ij a in t lp i ste Poijujen asennuskäytäntö = Väyläalueen reunalinja = Varmistetun alueen reunalinja
vävlätila väyläalueen a Iii.!i!!iIIil :::iiiiii!! i -ilul' IIhnusi salu' varmistettu syvyys - -- - -2 poijun suurin - siirtymä vävläalueen reun väyläalueen reuna 1 viitta CD leveys 1
Ii Erityisalue (kuuluu väyläalueeseen, ka rclina al ime rkl ntä) Väyläatueen ulkop. erillisen matalan merkintä (Kardinaalimerkintä, varmistettu tisäalue ulottuu merkkiin saakka)..1t ) 0 - C r"), j - - TI ---- väyläalueen reunavilva - c.j - - _ = varmistetun alueen reunavilva L...",' = \ äfläailje = varmistettu lisäalue K 1 -' '
-seen Navi2003 LuTE 7 9.3.1995 Väyläalueen ja väylätilan määrittely VARNISTETTTJ LI SÄALUE Varmistetun lisäalueen määritelmä Varinistettu lisäalue on väylään liittyvä, täyssyväksi varmistettu, varsinaisen väyläalueen ulkopuolinen vesialue. Alue on todettu väylän vahvistamispäätöksessä. Varmistetun lisäalueen määrittäminen Varmistettu lisäalue liittyy varsinaiseen väyläaluee eräänlaisena väyläalueen 'levennyksenä'. Yhdessä ne muodostavat 'epävirallisen laajennetun väyläalueen' Varmistetulla lisäalueella vesisyvyys on varmistettu samoilla menetelmillä ja samoin perustein kuin varsinaisella väyläalueella. Varmistettu lisäalue määritetään yleensä väylän kulkusyvyyttä vastaavassa tasossa. Erityistapauksissa voidaan alue määrittää myös jollekin muulle syvyydelle. Varmistetulla lisäalueella ei ole tarkoitus tehdä väylätöitä, kuten ruoppauksia tms. Sen on oltava luonnostaan täyssyvää aluetta. Jos alueella todetaan matalia, kavennetaan varmistettua lisäaluetta siten, että kosketukset jäävät reunavlivan ulkopuolelle. Varmistetun lisäalueen merkitseminen Varmistettua lisäaluetta ei merkitä maastoon. Niillä alueilla, joissa on turvalaittein merkitty väyläalueen ulkopuolelle jääviä matalia, varmistetun lisäalueen tulee ulottua väylästä vähintään merkkeihin asti. Varmistettua lisäaluetta ei yleensä merkitä merikartoille. Alueet voidaan merkitä tarvittaessa erikoiskarttoihin ja erikoisjulkaisuihin. Syvyystaso, johon varmistettu lisäalue on määritetty, merkitään erikseen näkyviin silloin, kun se poikkeaa väyläalueen syvyystasosta. Ellei syvyyttä ole kartalla erikseen merkitty, merkitsee se, että alue on varmistettu väylän kulkusyvyyttä vastaavassa haraustasossa. Varmistetun lisäalueen juridinen merkitys Väylän kuntoonpanija vastaa siitä, että varmistetuksi lisäalueeksi merkityllä alueella ei kyseisen väyläpäätöksen vahvistamishetkellä ole haraussyvyyttä matalampia kohtia.
-hin. Väylään liittyvät ankkurointi-, ohitus-, kääntö- yms. alueet ovat väyläaluetta, ja niillä on siten suurempi kuin varmistetulla lisäalueella. status Varmistetulle lisäalueelle ei haeta vesioikeuden lupaa julkisen kulkuväylän määräämisen yhteydessä, eikä aluetta ole tarpeen esittää hakemusasiakirjois -sa. Varmistetulla lisäalueella ei vesiliikenteellä ole erityisasernaa suhteessa vesistön muihin käyttömuotoi Joissain tapauksissa varmistettua lisäaluetta on syytä jopa supistaa vesistön muiden käyttömuotojen tarpeiden pohjalta huolimatta siitä, että laajempi alue täyttäisikin varmistetun alueen tekniset vaatimukset.