KIRJALLINEN KYSYMYS 262/2011 vp HPV-rokotteen sisällyttäminen kansalliseen rokotusohjelmaan Eduskunnan puhemiehelle Rokottaminen on usein tehokas keino ennaltaehkäistä sairauksia sekä niistä aiheutuvia kustannuksia ja kärsimyksiä niin yhteiskunnan kuin yksilönkin näkökulmasta. Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa todetaankin, että kansallisen rokotusohjelman kehittämistarpeet arvioidaan myös tällä vaalikaudella. Kohdunkaulan syöpää ennalta ehkäisevän HPV-rokotteen lisäämisestä kansalliseen rokotusohjelmaan on osaltaan tehty laajat selvitykset. Niiden seurauksena mm. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on päätynyt suosittamaan sosiaali- ja terveysministeriölle HPV-rokotteen ottamista mukaan ohjelmaan. Rokote on myös ollut käytössä jo vuosia kutakuinkin kaikissa Länsi-Euroopan maissa paitsi Suomessa. Papa-seulontaohjelman kehittämiseen vedoten ministeriö on kuitenkin lykännyt HPV-rokotteen sisällyttämistä osaksi kansallista rokotusohjelmaamme. Tämä on herättänyt huolta etenkin niiden ikäryhmien suojauksesta, jotka eivät olisi ehtimässä mahdollisesti tehostettavien seulontojen piiriin. THL:n esityksen mukaanhan rokotetta suositellaan kaikille 11 12-vuotiaille tytöille. Kansalaisten terveyden edistämiseksi on tärkeää saada käyttöön kaikkein kustannustehokkaimmat keinot ehkäistä ei-toivottuja tartuntoja. Pienille lapsille saadaankin maassamme neuvolajärjestelmän ansiosta hyvä rokotuskattavuus monia tarttuvia tauteja vastaan. Jotta kustannuksia pystyttäisiin hillitsemään jo ennen niiden syntymistä, myös kansallista rokotusohjelmaamme on syytä päivittää aina tuoreimman ja luotettavimman tutkimustiedon perusteella. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus on aikonut ryhtyä turvatakseen kansalaisilleen riittävän HPV-suojan? Helsingissä 3 päivänä marraskuuta 2011 Anne-Mari Virolainen /kok Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 262/2011 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus on aikonut ryhtyä turvatakseen kansalaisilleen riittävän HPV-suojan? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Viittaan kirjalliseen kysymykseen KK 258/2011 vp Hanna Tainio /sd antamaani vastaukseen. Kansalliseen rokotusohjelmaan tällä hetkellä kuuluvien rokotteiden tarkoitus on torjua esimerkiksi ilman, pisaroiden, ruoan tai käsien välityksellä tarttuvia tauteja, joiden tehokkaaseen torjumiseen on olemassa vähän tai ei ollenkaan muita keinoja kuin rokottaminen. HPV-rokote poikkeaa näistä rokotteista usealla tavalla: sen perimmäisenä tavoitteena on ehkäistä syöpää, joka on saanut alkunsa HPV- eli papilloomaviruksen aiheuttamasta pitkittyneestä infektiosta, sukupuoliteitse saadun tartunnan seurauksena. HPV-tartunta on hyvin yleinen noin puolet naisista saa tartunnan jo kolmen vuoden kuluessa ensimmäisestä yhdynnästään. HPV-tartuntaa voidaan kuitenkin estää paitsi rokottamalla, myös käyttämällä kondomia. HPV-tartunnan aiheuttamia solumuutoksia voidaan löytää seulonnalla eli ns. PAPA-testauksella, ja syövän esiasteita voidaan hoitaa. Pieni osa HPV-tartunnoista kuitenkin johtaa vuosien tai vuosikymmenten kuluessa syöpään, joista kohdunkaulan syöpä on yleisin. Näitä todetaan Suomessa nykyisin noin 150 vuodessa, ja tehokkaasta hoidosta huolimatta noin kolmannes syöpään sairastuneista naisista kuolee tähän tautiin. Yli viisikymmentä vuotta jatkuneen joukkotarkastusseulonnan ansiosta kohdunkaulan syövän ilmaantuvuus ja kuolleisuus on Suomessa väkilukuun suhteutettuina kuitenkin maailman vähäisintä. Ihmisen papilloomaviruksia tunnetaan yli sata erilaista tyyppiä, joista sukupuoliteitse tarttuvia on kolmisenkymmentä. Näistä noin puolet on niin sanottuja korkean riskin virustyyppejä, jotka voivat johtaa vuosien tai vuosikymmenten kuluessa kohdunkaulan syövän kehittymiseen. Suomessa on kaupallisesti saatavilla kaksi HPV-rokotetta, joista toinen sisältää näistä syöpään altistavista virus-tyypeistä kahta virustyyppiä (HPV16 ja 18), toinen neljää tyyppiä (HPV6, 11, 16 ja 18). Kumpikin rokote on todettu turvalliseksi ja vasta-aineita synnyttäväksi ja kummankin rokotteen suojateho rokotteen sisältämiä virustyyppejä kohtaan on tutkituissa ikäryhmissä hyvä. Nykyiset rokotevalmisteet kattavat noin kaksi kolmannesta mahdollisista syöpään altistavista viruksista. Rokottamalla saavutetun suojan ulkopuolelle jää edelleen noin kolmannes syöpään johtavista infektioista. Kansallinen papilloomavirustautien torjuntatyöryhmä asetettiin toukokuussa 2008. Sen tehtävänä oli kartoittaa HPV:n aiheuttama tautitaakka Suomessa ja antaa ehdotus parhaista mahdollisista toimenpiteistä sekä kohdunkaulan syövän että HPV-tautitaakan vähentämiseksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos nimesi työryhmän pohtimaan HPV-tautien torjuntatyötä kokonaisuutena. Sen tehtävä ei siten rajoittunut rokottamiseen liittyviin kysymyksiin vaan myös seulontaan ja sen järjestämisen kustannusvaikuttavuuden arviointiin. Työryhmä sai raporttinsa valmiiksi huhtikuussa 2011. Sen jälkeen asiaa käsiteltiin THL:n asettamassa kansallisessa rokotusasiantuntijaryhmässä, ja THL suositti kesäkuussa 2
Ministerin vastaus KK 262/2011 vp Anne-Mari Virolainen /kok HPV-rokotetta kansalliseen rokotusohjelmaan. Elokuussa asiaa käsiteltiin STM:n tartuntatautien neuvottelukunnassa, joka puolsi rokottamista. Koska HPV-asiantuntijaryhmän raportti käsitteli toimeksiantonsa mukaisesti sekä rokottamista että seulontaa, asia siirtyi STM:n seulontatyöryhmän käsittelyyn, mikä on parhaillaan meneillään. Seulontojen toteuttamiseen on tarjolla uusia menetelmiä, joiden kustannusvaikuttavuudella on eroja. HPV-rokottamiseen, seulontaan ja erityisesti nuorten seksuaaliterveyden edistämisen kokonaisuuteen liittyviä päätöksiä on lupa odottaa alkavan talven aikana. Hallitus tulee tekemään päätöksensä parhaaseen mahdolliseen tutkittuun tietoon ja kansalaisten tasa-arvoisuutta edistävään periaatteeseen nojautuen. Helsingissä 29 päivänä marraskuuta 2011 Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 262/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Anne-Mari Virolainen /saml: Vilka åtgärder har regeringen tänkt vidta för att garantera medborgarna ett tillräckligt skydd mot HPV? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Jag hänvisar till mitt svår på skriftligt spörsmål SS 258/2011 rd; Hanna Tainio /sd. Avsikten med de vaccin som för närvarande ingår i det nationella vaccinationsprogrammet är att förebygga sjukdomar som sprids exempelvis som luftburna, som droppsmitta, via mat eller händer när det finns få eller inga andra effektiva förebyggande åtgärder än att vaccinera. HPV-vaccinet avviker från dessa vaccin på flera sätt: dess primära syfte är att förebygga cancer, som har uppstått till följd av en kvarstående, sexuellt överförd infektion orsakad av HPV, dvs. papillomvirus. HPV-infektion är mycket vanlig - cirka hälften av alla kvinnor blir smittade redan inom tre år från sitt första samlag. Förutom genom vaccinationer är det också möjligt att förebygga HPV-infektion genom att använda kondom. Förekomsten av cellförändringar orsakade av HPV-infektion kan fångas upp genom screening eller s.k. papa-testning och förstadier till cancer kan behandlas. En liten del av HPV-infektionerna utvecklas emellertid under ett tidsförlopp som kan sträcka över år eller årtionden till någon form av cancer, av vilka livmoderhalscancer är den vanligaste. I Finland konstateras numera cirka 150 fall av sådan cancer årligen och trots en effektiv vård avlider omkring en tredjedel av de insjuknade kvinnorna till följd av sjukdomen. Tack vare de massundersökningar som har utförts i drygt femtio år är förekomsten av och dödsfrekvensen i livmoderhalscancer i förhållande till folkmängden i Finland dock den lägsta i världen. Man känner till över hundra olika typer av humant papillomvirus, av vilka ett trettiotal smittar vid sexuellt umgänge. Av dessa är omkring hälften virus av s.k. högrisktyp, vilka under loppet av några år eller årtionden kan ge upphov till livmoderhalscancer. I Finland finns två HPV-vaccin tillgängliga på marknaden. Det ena vaccinet innehåller två av dessa cancerframkallande virustyper (HPV 16 och 18) och det andra fyra typer (HPV 6, 11, 16 och 18). Vartdera vaccinet har konstaterats vara tryggt och ge upphov till antikroppar och har i de undersökta åldersgrupperna gett god skyddseffekt mot virustyperna som vaccinet innehåller. De nuvarande vaccinpreparaten täcker cirka två tredjedelar av virusen som eventuellt kan leda till cancer. Vaccination skyddar fortsättningsvis inte mot den återstående tredjedelen av cancerframkallande infektioner. En nationell arbetsgrupp för att bekämpa sjukdomar som orsakas av papillomvirus tillsattes i maj 2008. Den hade till uppgift att kartlägga sjukdomsbördan till följd av HPV i Finland och lägga förslag till bästa möjliga åtgärder för att minska såväl fallen av livmoderhalscancer som den sjukdomsbörda som HPV medför. Institutet för hälsa och välfärd (THL) tillsatte arbetsgruppen för att göra en övergripande bedömning av bekämpningen av sjukdomar orsakade av HPV. Dess uppdrag var således inte begränsat till frågor i anslutning till vaccinationer utan gällde dessutom metoderna för samt en kostnadsanalys av att organisera screening. Arbetsgruppen färdigställde sin rapport i april 2011. Därefter be- 4
Ministerns svar KK 262/2011 vp Anne-Mari Virolainen /kok handlades ärendet i en expertgrupp som THL hade tillsatt för det nationella vaccinationsprogrammet och i juni rekommenderade THL att HPV-vaccinet intas i det nationella vaccinationsprogrammet. I augusti behandlades ärendet i social- och hälsovårdsministeriets delegation för smittsamma sjukdomar, som för sin del förordade vaccinationer. Eftersom HPV-expertgruppens rapport behandlade såväl vaccinationer som screening, så som uppdraget förutsatte, gick ärendet vidare till ministeriets arbetsgrupp för screening och där behandlas ärendet som bäst. Det finns nu nya metoder med olika kostnadseffekt att tillgå för att genomföra screeningarna. Besluten om HPV-vaccinationer, screeningar och i synnerhet åtgärder som främjar ungas sexualhälsa överlag är att vänta under den kommande vintern. Regeringen kommer att fatta sitt beslut med stöd av bästa möjliga kliniska effektdata och principen om att främja medborgarnas jämlikhet. Helsingfors den 29 november 2011 Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson 5