Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa

Veli Pekka Lämsä Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 27/2005

Veli Pekka Lämsä Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 27/2005 TIEHALLINTO Oulun tiepiiri Helsinki 2005

Kansikuva: Veli Pekka Lämsä ISSN 1457-991X TIEH 4000464 Verkkojulkaisu pdf (www.tiehallinto.fi/julkaisut) ISSN 1458-1561 TIEH 4000464-v Edita Prima Oy Helsinki 2005 Julkaisua saatavana: Tiehallinto, Oulun tiepiiri TIEHALLINTO Oulun tiepiiri Veteraanikatu 5 PL 261 90101 OULU Puhelinvaihde 0204 2211

Veli Pekka Lämsä. Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa. Helsinki 2005. Tiehallinto, Oulun tiepiiri. Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 27/2005, 28 s.+liitt. 2 s. ISSN 1457-991X, TIEH 4000464. Asiasanat: asfalttimassat, päällysrakenne, uusiopäällysteet, uudelleenkäyttö, varastointi Aiheluokka: 32,33,50,51 TIIVISTELMÄ Asfalttijätettä syntyy jyrsittäessä tiepäällysteitä sekä vanhojen päällysteiden purkamisen yhteydessä. Jyrsinrouheet kierrätetään pääosin Remix- ja RCmassoissa. Muu uusiokäyttö on tierakentamisen volyymeihin nähden vähäistä, minkä vuoksi purkamisessa syntyvät asfaltinkappaleet ovat paikoitellen varastokasoissa odottamassa jalostusta (murskaus) ja uusiokäyttöä. Päällysteiden purkaminen ja hyötykäyttö kuuluvat ympäristölainsäädännön piiriin. Käytännössä edellytetään luvan hankkimista asfalttijätteen varastointiin ja murskaukseen, alle 5000 tn/vuosi paikallisen kunnan viranomaisilta ja yli 5000 tn/vuosi paikallisesta ympäristökeskuksesta. Lupa edellyttää varastokirjanpitoa sekä vuosittaista ilmoittamisvelvollisuutta paikalliseen ympäristökeskukseen. Ympäristöluvan hakeminen kestää lyhyimmilläänkin 2.5-3 kuukautta, minkä vuoksi anomus kannattaa laittaa vireille kuukausia ennen toiminnan aloittamista. Lupaa haettaessa on järkevää tehdä ennakkoneuvotteluja lupaviranomaisen kanssa mm. erilaisista selvitystarpeista. Varastoinnin suunnittelu ja lajittelu ovat kierrättämisen tehostamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää; asfalttilaadut tulee eritellä uusioraaka-aineen laadun takaamiseksi. Myös vanhat varastokasat ovat hyödynnettävissä laatua heikentävien jakeiden erottelun ja murskaamisen jälkeen. Murskaamisessa ja asfalttimurskeen työstämisessä normaaleilla työmenetelmillä ei asiantuntijalausuntojen perusteella ole ongelmia. Perusedellytyksenä vanhojen päällysteiden järkevälle uusiokäytölle ovat lyhyet kuljetusmatkat ja varastointiajat. Kylmänä hyödynnettävälle asfalttimurskeelle on useita potentiaalisia uusiokäyttökohteita, pelkästään luonnonmateriaalien korvaajana tai pitemmälle vietynä bitumisen kierrätysmateriaalin hyviä ominaisuuksia hyödyntäen. Koerakentamisella saadaan kohtuullisen nopeasti käsitys uusiorakenteiden toimivuudesta. Kokeiluissa kannattaa edetä lähtien vähäliikenteisistä teistä ja potentiaalisimmista rakennetyypeistä. Jos ensivaiheen kokeilut osoittautuvat onnistuneiksi, koerakentamista kannattaa jatkaa vaativimmissa kohteissa. Muita hyödyntämiskelpoisia tutkimusmenetelmiä etukäteisarvioiden tekemiseksi ovat puristuslujuuskokeet, joilla pystytään selvittämään uusiomateriaalin sitoutumis- ja jäykkyysominaisuuksia sekä ICT-kokeet, jolloin tutkimuksen pääasiallisena kohteena ovat materiaalin tiivistymisominaisuudet ja tyhjätila. Tiehallinnon kannattaa suosia asfalttijätteen kierrätystä sekä kansantaloudellisesta ja ekologisesta että kilpailuttamisen näkökohdista. Vaihtoehtojen lisääntyessä voidaan kilpailuttamistilanteessa saavuttaa suoria taloudellisia etuja. Lisäksi ympäristölainsäädännön muutospaineissa saatetaan lähitulevaisuudessa varastoidun asfalttijätteen haltijalle kohdistaa ympäristöveron ja jätemaksun tyyppisiä kustannuseriä. Nykyinen hankintakäytäntö ei rohkaise uusiomateriaalien käyttöön, minkä vuoksi kierrättämisen tehostamiseksi tulee kehittää selkeät ohjeet siitä, missä ja miten materiaalia voidaan käyttää rutiininomaisesti osana normaalia urakointimenettelyä.

ALKUSANAT Tämän Tiehallinnon Oulun ja Keski-Suomen tiepiirien toimeksiannosta tehdyn selvitystyön tavoitteena oli kartoittaa jäteasfaltiksi luokiteltavan läjitetyn materiaalin uusiokäytön teknisiä ja taloudellisia perusteita kokemusten ja arvioiden perusteella siten, että voidaan tehdä suosituksia asfalttijätteen kokonaistaloudelliseksi hyödyntämiseksi. Tarkoituksena oli suositusten perusteella ehdottaa sopivia koerakenteita jo kesälle 2005. Lisäksi kartoitettiin ympäristönäkökulmien huomioon ottamisen tarve asfalttijätteen varastoinnissa ja uusiokäytössä. Työtä on ohjannut projektiryhmä, johon kuuluivat: Jani Huttula Pekka Toiviainen Mikko Honkonen Tiehallinto / Oulun tiepiiri Tiehallinto / Oulun tiepiiri Tiehallinto / Oulun tiepiiri Työtä ideoivat ja kommentoivat: Seppo Kosonen Heikki Parviainen Tiehallinto / Keski-Suomen tiepiiri Tiehallinto / Keski-Suomen tiepiiri Työn kuluessa henkilökohtaisesti tai sähköpostin välityksellä haastateltuja päällystealan ammattilaisia olivat: Antero Pohjanen Heino Markkanen Mikko Puttonen Tiehallinto / Oulun tiepiiri (evp) Proj.päällikkö, Päällystepalvelut, Tieliikelaitos. Päällyste- ja kiviainespalvelun tuotevastaava, Tieliikelaitos. Oulun yliopiston Rakentamisteknologian tutkimusryhmässä työhön ovat osallistuneet Veli Pekka Lämsä ja Jouko Belt. Oulussa, elokuussa 2005 Tiehallinto Oulun tiepiiri

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 9 2 ASFALTTIJÄTE TIENRAKENNUSMATERIAALINA 10 2.1 Asfalttijätteen synty ja laatu 10 2.2 Varastointi 11 2.3 Murskaus 12 2.4 Uusiokäyttö ja työmenetelmät 14 3 YMPÄRISTÖNÄKÖKOHDAT JA -LAINSÄÄDÄNTÖ 16 4 UUSIOMATERIAALIN TALOUDELLINEN MERKITYS JA KÄYTTÖKOHTEET 18 5 KOERAKENNE-EHDOTUKSET 20 5.1 Lähtökohdat 20 5.2 Ensimmäisen vaiheen koerakenteet 20 5.21 Soratien kantavuuden parantaminen 20 5.22 Vähäliikenteisen päällystetyn tien kunnostaminen 21 5.3 Potentiaalisia koerakenteita 22 5.4 Erikoiskohteet 24 6 YHTEENVETO 25 7 JATKOSUOSITUKSET 27 KIRJALLISUUSLUETTELO LIITTEET

Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa 9 JOHDANTO 1 JOHDANTO Teiden purkamisten, parantamisten ja jyrsintöjen seurauksena kertyy vuosittain merkittävässä määrin käytössä ollutta asfalttia varastokasoihin. Pitkäaikainen varastointi tekee käytetystä asfaltista jätettä, minkä hävittäminen aiheuttaa kustannuksia. Asfalttijätettä voidaan käyttää uudelleen tienrakentamisessa, ja sillä saattaa olla jopa taloudellista arvoa. Tämän vuoksi myös Tiehallinnon kannalta olisi eduksi, jos asfaltin uusiokäytölle löytyisi järkeviä kohteita. Pelkästään Oulun lähistöllä sijaitsevalle Tieliikelaitoksen hallinnassa olevalle Hakoselän varastoalueelle (mm. työraportin kansikuva) on vuosien aikana kerääntynyt vähintään 40 000-45 000 tonnia käytettyä asfalttia, mistä suurin osa on purettua kuumapäällystettä (AB/ABK). Alueelta kierrätetään tällä hetkellä uusiomateriaalia vuosittain suurin piirtein yhtä paljon kuin sinne kertyy, mutta varastokasan kierrätyspotentiaali on huomattava. Periaatteessa mahdollisia asfaltin uusiokäyttökohteita on hyvin paljon. Ongelmana Tiehallinnon kannalta on se, että pitäisi pystyä varmistumaan etukäteen uusioasfalttirakenteiden toimivuudesta suunnitellulla tavalla. Näin siitä huolimatta, että hankintakäytäntöjen kehittyessä vastuuta rakenteiden toimivuudesta siirtyy enenevässä määrin urakoitsijoille takuuaikojen kasvaessa ja toimivuusvaatimusten lisääntyessä. Jo tähän mennessä uusioasfalttia on käytetty useissa kohteissa. Tällöin tilaajaosapuoli tapauskohtaisesti sopinut urakoitsijan kanssa, että uusioasfaltin käyttö on mahdollista. Uusiokäytössä vanha päällyste käytetään raaka-aineena uuden asfalttimassan tai muun rakennekerroksen valmistuksessa joko murskaus- ja asfalttiasemalla tai suoraan tiellä tapahtuvana. Kierrätys voidaan periaatteessa tehdä kuumalla, lämpimällä tai kylmällä menetelmällä. Tässä selvityksessä keskitytään pääasiassa kylmiin menetelmiin, ts. uusiokäyttöön ilman asfalttiasemakäsittelyä. Olennaisena osana selvitystyötä kartoitetaan kokeneiden päällystealalla toimivien henkilöiden (Heino Markkanen/ Proj.päällikkö, Päällystepalvelut, Tieliikelaitos; Mikko Puttonen/ Päällyste- ja kiviainespalvelun tuotevastaava, Tieliikelaitos; Antero Pohjanen/ Tiehallinto, Oulun tiepiiri evp) kokemuksia asfaltin uusiokäytöstä, joiden avulla myös testataan muodostettavia käyttöehdotelmia.

10 Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa ASFALTTIJÄTE TIENRAKENNUSMATERIAALINA 2 ASFALTTIJÄTE TIENRAKENNUSMATERIAALINA 2.1 Asfalttijätteen synty ja laatu Jätelaki määrittelee, että jätettä on aine tai esine, jonka sen tuottaja tai haltija on poistanut, aikoo poistaa tai on velvollinen poistamaan käytöstä, minkä perusteella kaikki maanrakennustyömaalta poiskuljetettu materiaali on jätettä. Jätemäärittelyn soveltaminen on aiheuttanut tulkintavaikeuksia käytännössä, koska materiaalin, tässä tapauksessa käytetyn asfaltin, uudelleenjalostaminen on jätteen hyötykäyttöä ja lopputuotoksena syntynyt asfalttimurske on tavanomaista rakennusmateriaalia. [Perälä, 1998] Asfalttijätettä syntyy tiestön ylläpito ja rakentamistoimenpiteiden yhteydessä suoritettavien päällysteiden jyrsintöjen ja purkamisten seurauksena. Päällysteen jyrsinnässä syntyvän ns. asfalttirouheen muoto voi vaihdella hieman päällystetyypin ja -lajin lisäksi jyrsintämuodon (tasaus- tai laatikkojyrsintä) seurauksena (kuva 1). Kaiken kaikkiaan asfalttirouheet ovat hyvin tasalaatuisia, eivätkä sisällä päällystemassoihin kuulumattomia materiaaleja ja rouheen raekoko on jo valmiiksi niin pientä, että sen kierrättäminen ei edellytä murskaustoimenpiteitä. Jyrsityt asfalttirouheet eivät sinänsä ole ongelma, sillä ne pääsääntöisesti kierrätetään suoraan tien päällä Remix -menetelmällä tai käytetään asemasekoitteisen RC -massan raaka-aineena. Kuva 1. Kylmäjyrsittyä asfalttirouhetta (Hakoselkä). Päällysteiden purkaminen tehdään kaivinkoneella tai vastaavalla työvälineellä ja purkujätteenä syntyy laattamaisia asfaltinkappaleita, joiden uusiokäyttö edellyttää murskaustoimenpiteitä (kuva 2). Mahdollisimman laadukkaan kierrätysmateriaalin aikaansaamiseen tulee kiinnittää huomiota jo päällysteiden purkamisvaiheessa ja läjitykseen viemisvaiheessa. Purkukohteella ei tule kuormata sekakuormia, missä asfalttijäte sisältää joukkoon kuulumattomia materiaaleja, kuten betonia, puuta, metalleja tai pohjamaata.

Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa 11 ASFALTTIJÄTE TIENRAKENNUSMATERIAALINA Kuva 2. Purettuja asfalttipäällysteitä läjitysalueella (Hakoselkä). Eri tyyppiset asfalttirouheet/murskeet sisältävät pääasiassa kiviainesta yli 90 paino-% ja bitumia noin 2-6 paino-%. Asfalttirouheiden/murskeiden irtotiheys on tyypillisesti 1500-1600 kg/m 3. [Mäkelä, 2000] 2.2 Varastointi Varastoinnilla on suuri merkitys asfalttijätteiden järkevään hyötykäyttöön. Lisäksi asfalttijätteiden varastointi kuuluu ympäristölupamenettelyn piiriin, mihin kuuluu varastonkirjanpito ts. läjitysalueen haltijan tulee kirjata ylös alueelle saapuvat ja sieltä poistuvat massat (ja niiden kohde) tonneina sekä vuosittain ilmoittaa kirjanpitoa vastaavat käyttömäärät paikalliseen ympäristökeskukseen. Parhaalla mahdollisella tavalla suoritettu asfalttijätteiden vastaanotto, lajittelu ja varastointi vaatii melkoista huolellisuutta ja suunnitelmallisuutta. Varastointi tulee tehdä siten, että eri asfalttilaatuja ja -tyyppejä ei sekoiteta keskenään vaan niille varataan omat läjityspaikkansa. Tämä edellyttää koko materiaaliketjun systematisointia aina purkamispaikalta läjitykseen, murskaukseen ja varastointiin ennen uusiokäyttöä. Lajittelu on kierrättämisen tehostamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää, koska se mahdollistaa hyvälaatuisen uusioraaka-aineen saatavuuden, jolloin siitä voidaan tarvittaessa valmistaa erilaisia tuotteita eri käyttötarkoituksiin. Asiallisimmillaan järjestettynä lajittelu edellyttää jopa valvottua, portin läpi toteutettavaa asfalttijätteen purkamista, missä vastaanottohenkilö tarkistaa materiaalin laadun ja ohjaa kuorman halutulle paikalle. Kokemusten perusteella varastokasoihin eksyy, ohjeistuksesta huolimatta, aina välillä sinne kuulumattomia materiaaleja sisältäviä kuormia.

12 Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa ASFALTTIJÄTE TIENRAKENNUSMATERIAALINA Edellä esitetyistä syistä vanhoissa varastokasoissa voi olla esim. kaidetolppia, reunakiviä, puuta, pohjamaita ja turpeita yms. Silti nämäkin asfalttijätteet ovat asiaankuulumattomien, uusioraaka-aineen laatua heikentävien jakeiden erottelun jälkeen murskattavissa ja hyödynnettävissä, ainakin toisarvoisilla tavoilla. Murskatun asfalttijätteen varastokasoja ei voi toteuttaa samaan tapaan kuin perinteisesti murskattujen luonnonmateriaalien varastoinnissa on tapana. Varastokasat tulee tehdä pyörökuormaajalla nostellen ja työkoneilla kasan päällä liikkuminen on ehdottomasti kiellettyä, koska bitumisena tuotteena asfalttimurske sitoutuu ja jäykistyy tiivistyessään (kuva 3). Tämän vuoksi varastokasojen korkeus on varsin rajallinen ja varastointi vaatii enemmän pintaalaa luonnonmateriaalikasoihin verrattuna, mikä tulee ottaa huomioon läjitysalueiden toimintoja suunniteltaessa. Kuva 3. Asfalttimursketta varastokasassa (Hakoselkä). 2.3 Murskaus Asfalttijätteen murskaustyö ei vaadi mitään lisälaitteita tai erityisiä muutoksia kalustoon, vaan se voidaan suorittaa tavanomaisella murskauskalustolla, kuten B-luokitellulla kivenmurskauslaitoksella, missä esimurskaus tapahtuu leukamurskaimella ja jälkimurskaus karamurskaimella (kuva 4). B-luokitus tarkoittaa siirrettävää laitosta (Lokotrack tai vastaava), jossa pölyn haitallinen leviäminen ympäristöön on estetty kesällä kastelemalla ja talvella suojaamalla seulastot ja muut huomattavat pölylähteet peittein. Sinänsä asfalttijätteen murskauksen pöly- ja melupäästöt ovat alhaisempia kuin luonnonmateriaalien murskauksen yhteydessä.

Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa 13 ASFALTTIJÄTE TIENRAKENNUSMATERIAALINA Kuva 4. Tela-alustainen siirrettävä murskauslaitos Lokotrack (lähde: www.siitovuori.fi). Murskaustyö vaatii suunnitelmallisuutta ja tietoa tulevista käyttötarkoituksista. Asfalttijätteen murskaus on mielellään tehtävä kylmänä tai ainakin viileänä vuodenaikana, tulevan kesän tarpeita silmällä pitäen. Asfalttimurskeen varastointiaika on järkevää pitää mahdollisimman lyhyenä rakeiden tarttumisvaaran ja sitä seuraavan varastokasan "kamittumisen" vuoksi, ts. varastoon murskaamista suuressa mittakaavassa tulevien vuosien tarpeita ajatellen tulee välttää. Vähäinen kasan jähmettyminen ei ole haitallista, koska pyörökuormaajiin ja kaivinkoneisiin löytyy yksinkertaisia lisälaitteita (esim. ALLU-kauha; kuva 5), joilla asfalttimurske saadaan vähällä vaivalla hyötykäyttöön. Kuva 5. ALLU-seulamurskaimen toimintaperiaate (lähde: www.allu.net). Kesäaikaan lämpimänä kautenakin voi murskausta suorittaa, mutta tällöin joudutaan sekaan syöttämään puhdasta luonnonkiviainesta (arviolta suhteessa 1:1) työstettävyyden ja pitempiaikaisen varastoinnin mahdollistamiseksi. Menettely kuitenkin rajaa asfalttijätteen käyttöä eri tarkoituksiin ja vähentää kierrätyksen tehokkuutta, koska puhtaan kiviaineksen käyttämisestä syntyy lisäkustannuksia. Tällaisessa tapauksessa oleellista on, että asfalttimurske ja lisäkiviaines sijaitsevat hyvin lähellä toisiaan.

14 Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa ASFALTTIJÄTE TIENRAKENNUSMATERIAALINA Vanhaa päällystemateriaalia on murskattu muun muassa #40-50 mm max raekokoon, mikä on siinä mielessä edullista välivarastoinnin kannalta, että kohtuullisen suurirakeisena se ei ole niin herkkää rakeiden tarrautumiselle kuin pienemmät jakeet. Jos uusiomateriaalin käyttökohde on tien pinnassa kulutuskerroksena, murskaus on suoritettava pienempään raekokoon, esim. #20 mm tai vielä pienemmäksi, mikä sinänsä ei ole ongelma. 2.4 Uusiokäyttö ja työmenetelmät Kerroksen levitys ja tasaus Asfalttimurskeen levitystyö voidaan tehdä samalla tavalla kuin normaalin murskekerroksen levitys; suoraan kuorma-auton lavalta tai murskeen/ asfaltin levitintä käyttäen. Asiantuntijat arvioivat asfalttimurskeen kerrokseksi levittämisen onnistuvan paremmin kuin tavanomaisen karkean murskeen, lajittumisen ollessa vähäisempää materiaalin sisältämän bitumin vaikutuksesta. Myös asfalttimurskeen lisäys sekoitusjyrsinnällä (yhdessä vanhan päällysteen kanssa) onnistuu hyvin. Kerroksen muotoilu ja tasaus tapahtuu normaaliin tapaan tiehöylällä. Materiaalin laatu vaikuttaa työstettävyyteen, esim. kylmäjyrsityn rouheen rakeet pyrkivät tarttumaan toisiinsa, mikä saattaa vaikeuttaa kerroksen tasaamista. Pienillä kohteilla esitetään materiaalin levittämiseen ja tasaamiseen soveltuvaksi isoa pyöräkuormaajaa. Tästä olisi se etu, ettei kohteella tarvittaisi erillistä tiivistämiskalustoa, koska pyöräkuormaajalla voidaan saada aikaiseksi riittävä tiivistys. Kerroksen tiivistäminen Asfalttimurskekerroksen tiivistäminen normaalilla jyräyskalustolla ei kokemusten perusteella aiheuta ongelmia, kun käytetään tavanomaista työmenetelmää kastelu-muotoilu-tiivistäminen. Materiaalin laatu vaikuttaa saavutettavaan tiiviyteen. Kestopäällysteistä tehdyt murskeet (AB/ABK, SMA yms.) tiivistyvät huonommin kuin pehmeät asfalttimurskeet (PAB-V ja vanha öljysora). AB murskeen tyhjätilaksi muodostunee arvioiden perusteella noin 10 %. Kylmäjyrsitty asfalttirouhe tiivistyy puolestaan helposti. Asfalttimurske sitoutuu ainakin jossain määrin. Asfalttimurskekerroksen kantavuusominaisuudet ovat oletettavasti paremmat kuin tavanomaisella murskeella. Pinnan tasaisuus ja kiinteys Tasatun ja tiivistetyn asfalttimurskekerroksen pinta on vähintään yhtä tasainen kuin tavanomaisella karkealla murskeella. Pinnan kiinteys riippuu materiaalista. PAB-V murskeella saadaan kerroksen pinnasta kiinteä. Kestopäällysteistä tehdyillä asfalttimurskeilla pinnan kiinteys ei ole samaa luokkaa kuin PAB-V murskeella, mutta murskeen max raekoon pienentäminen otaksuttavasti edesauttaa kiinteän pinnan aikaansaamista.

Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa 15 ASFALTTIJÄTE TIENRAKENNUSMATERIAALINA Kerroksen homogeenisuus Asfalttimurske on mitä ilmeisimmin vähemmän lajittuvaa kuin karkea tavanomainen murske. Lajittelemattoman materiaalin käyttö murskauksessa saattaa aiheuttaa asfalttimurskekerrokseen laadunvaihtelua. Em. tekijät huomioon ottaen asfalttimurskekerroksen homogeenisuus on vähintään yhtä hyvä kuin käytettäessä tavanomaista mursketta.

16 Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa YMPÄRISTÖNÄKÖKOHDAT JA -LAINSÄÄDÄNTÖ 3 YMPÄRISTÖNÄKÖKOHDAT JA -LAINSÄÄDÄNTÖ Paitsi, että vanhan päällysteen uusiokäyttö vähentää hyödyntämiskelpoisen materiaalin sijoittamista kaatopaikoille, se on myös tehokas tapa säästää uusiutumattomia luonnonvaroja (bitumi, kiviainekset). Päällysteet ovat hyvin kierrätykseen sopivaa materiaalia; purkaminen, lajittelu ja varastointi oikein järjestettynä vanhat päällysteet voidaan uusiokäyttää 100-prosenttisesti. Lisäksi säästyy energiaa bitumin tislauksen ja kiviaineksen murskauksen vähentyessä. Ympäristönäkökohdista katsottuna vanhojen päällysteiden kierrätys tulee pyrkiä järjestämään siten, että kuljetusmatkat ja varastointiaika ovat mahdollisimman lyhyitä. Asfalttirouhetta voidaan säilyttää ulkona varastokasoissa ilman, että materiaali aiheuttaa haittaa ympäristölle. Asfaltin sisältämää bitumia pidetään yleisesti kemiallisesti reagoimattomana aineena, joka ei reagoi helposti muiden aineiden kanssa. Bitumi ei haihdu eikä hajoa tai muutu luonnossa. Vesi ja vesiliuokset eivät liuota bitumia. Toisaalta bitumi ei liukene veteen eikä siitä liukene ainesosia veteen. Hiilivetyjä sisältävät liuottimet kuten lakkabensiini, bensiini ja öljyt liuottavat bitumia. [Mäkelä, 2000] Asfalttiasema ja murskaustoiminta vaatii ympäristöluvan. Tämän lisäksi ympäristölainsäädännön piiriin kuuluu vanhojen päällysteiden purkaminen kaatopaikalle/varastoon vietäväksi ja hyötykäyttö. Nykyisten lakien ja asetusten mukaan asfalttijätteiden varastointi on luvanvaraista (ympäristölupa). Pienimmille jätemäärille (<5000 tonnia vuodessa) lupa haetaan paikallisen kunnan viranomaisilta ja suurempien (>5000 tonnia vuodessa) paikallisesta ympäristökeskuksesta. Asfalttijäte luokitellaan tavanomaiseksi jätteeksi, ei ongelmajätteeksi. Ympäristöluvan hakemisessa on järkevää olla liikkeellä hyvissä ajoin, useita kuukausia ennen toiminnan aloittamista, koska lyhyimmilläänkin asian käsittelyyn kuluu 2.5-3 kuukautta (kuva 6). Lupaa haettaessa kannattaa aina tehdä ennakkoneuvotteluja luvan myöntävän viranomaisen kanssa mm. erilaisista selvitystarpeista. Ympäristölupahakemus liitteineen ja tarpeellisine selvityksineen tehdään kolmena kappaleena ja se kannattaa toimittaa lupaviranomaiselle alun alkaen selkeästi täytettynä ja mahdollisimman täydellisenä käsittelyprosessin selkeyttämiseksi ja -ajan minimoimiseksi. Säännösten perusperiaatteena on, että asfalttijätteitä saa varastoida enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Jos jätteen hyödyntäjä on hakenut pitempiaikaisen varastointi- ja hyödyntämisluvan, niin on muistettava varastoinnin fifo-periaate (first in, first out) eli ensiksi varastoitu materiaali tulisi myös hyödyntää ensimmäisenä. Varastointiin voivat lisäksi paikalliset ympäristöviranomaiset antaa muita omia ohjeitaan.

Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa 17 YMPÄRISTÖNÄKÖKOHDAT JA -LAINSÄÄDÄNTÖ Lupahakemus Neuvottelut, tarkastuskäynnit Tiedottaminen Lausunnot Muistutukset, mielipiteet Toiminnanharjoittajan kuuleminen ------ Lupaharkinta ------ PÄÄTÖS - tiedottaminen - julkipano Muutoksenhaku VaaHao => KHO Mahdollinen täytäntöönpanomääräys Kuva 6. Lainvoimainen päätös Ympäristölupakäsittelyn vaiheet. Valvonta ja tarkkailu Varsinainen päällystemateriaalien uusiokäyttö ja tierakenteeseen sijoittaminen edellyttää vain varastokirjanpidon päivittämistä (sisään tulevat ja ulos menevät massamäärät tonneina sekä kohde) ja ilmoittamisvelvollisuuden täyttämistä. Menettelyn lähtökohtana lienee läjitysalueen massojen hallinta, seuranta ja massamäärien pitäminen ympäristölupien mukaisina. Lain mukaanhan vuosittaiset käyttömäärät on ilmoitettava paikalliseen ympäristökeskukseen, mikä käy esim. TYVI -järjestelmän kautta (www.tyvi.org : TYVIjärjestelmä on yrityksille yhdenmukainen tapa ilmoittaa tietoja sähköisesti viranomaisille ja viranomaistehtäviä hoitaville tahoille. Sen tavoitteena on helpottaa tietojen ilmoittamista sekä vähentää siihen kuluvaa työtä ja kustannuksia. TYVI-järjestelmän koordinoinnista ja kehittämisestä vastaa valtiovarainministeriö). Yksityiskohtainen asfalttijätteiden hyötykäyttöä ohjaava lainsäädäntö löytyy mm. Valtion säädöstietopankin internet-sivuilta osoitteesta www.finlex.fi ja säännöstön muodostavat : Ympäristönsuojelulaki 86/2000 ja -asetus 169/2000 Jätelaki 1072/1993 ja -asetus 1390/1993 Jäteverolaki 495/1996 Valtioneuvoston päätös kaatopaikoista 1049/1999 (voimaan 1.1.2000).

18 Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa UUSIOMATERIAALIN TALOUDELLINEN MERKITYS JA KÄYTTÖKOHTEET 4 UUSIOMATERIAALIN TALOUDELLINEN MERKITYS JA KÄYTTÖKOHTEET Asfalttijätettä on arvioitu syntyvän Suomessa noin 250 000-300 000 tonnia vuosittain. Vuosituhannen vaihteessa asfalttiteollisuuden tuotantovolyymista noin 12 % oli asfalttirouheen/murskeen uusiokäyttöä. [Mäkelä, 2000] Valtaosa massoista voidaan hyödyntää siten, että se on taloudellisesti kannattavaa. Päällysteissä käytetään laadukkaita kiviaineksia. Lisäksi vanhojen päällysteiden sisältämistä bitumeista saadaan uusiokäytössä suoraa taloudellista hyötyä, uuden bitumin menekin vähentyessä. Uusiokäyttö onkin lisääntynyt merkittävästi viimeisinä vuosina ja osa päällystealan yrityksistä jopa ottaa vastaan purettuja, puhtaita päällysteen kappaleita ja -rouheita alueilla, missä uusiomateriaalin menekki on hyvä. Pääasiallisena asfalttijätteen käyttökohteena on tällä hetkellä uusioasfaltit. Uusioasfaltin tekeminen edellyttää erittäin hyvälaatuista uusioraaka-ainetta, kun parhaimmillaan RC-massoja on tehty siten, että jopa 100 % kiviaineksesta on ollut asfalttimursketta. Tällainen on mahdollista, kun tarkkaan tiedetään, kuinka laadukasta asfalttimurske on ja että käyttötarkoitus on sellainen, mihin kyseinen RC-massa on sopivaa. Muu murskatun asfaltin hyötykäyttö on ollut tierakentamisen volyymeihin nähden vähäistä. Asfalttirouhetta tai -mursketta on sellaisenaan käytetty mm. väliaikaisena pinnoitteena liikennejärjestelyissä työmaateillä sekä jonkin verran piha-alueilla ja varastokentillä (kuva 7 ja liitteet). Työmaateiden pinnoitukset toimivat tarkoitukseensa nähden hyvin, mutta uusiokäytöstä saatava hyöty on varsin lyhytaikaista. Kuva 7. Asfalttimurskeella pinnoitettu piha-alue (Liminka, Tieliikelaitoksen varastoalue).

Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa 19 UUSIOMATERIAALIN TALOUDELLINEN MERKITYS JA KÄYTTÖKOHTEET Uusiomateriaalia on ajan saatossa käytetty mm. erilaisissa stabilointimenetelmissä lisäämään kantavuutta ja vähentämään erikseen lisättävän sideaineen tarvetta, sekoitusjyrsinnän yhteydessä sekä SOP pintauksen alustana. Kokemusten mukaan se sopii erittäin hyvin päällystetyn tieverkon reunantäytöksi. Asfalttijätettä on myös kierrätetty lisäämällä sitä kantavan kerroksen murskeen sekaan murskaustyön yhteydessä. Kansantaloudellisesti ja kestävän kehityksen periaatteita noudattaen olisi hyvin järkevää, että kaikki käytöstä poistuva asfalttijäte pyrittäisiin hyödyntämään uudelleen, ottaen vielä huomioon käytön priorisointi. Tilaajaosapuolen tulisi ohjata (jopa vaatia) urakkakyselyissään kohteilta purettavien päällysteiden kierrätystä. Lisäksi urakoitsijalla tulisi olla oikeus muuhun käyttöön sellaiselle asfalttijätteelle, jota ei voida hyödyntää kyseisessä urakassa. On kuitenkin muistettava, että perusedellytyksenä vanhojen päällysteiden järkevälle uusiokäytölle ovat lyhyet kuljetusmatkat, koska materiaali on aina kallista kuorma-auton lavalla. Taloudellisimmillaan hyötykäyttö on tilanteessa, missä vanha päällyste kierrätetään uudelleen käyttöön suoraan parantamistoimenpiteiden kohteena olevalla tiestöllä.

20 Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa KOERAKENNE-EHDOTUKSET 5 KOERAKENNE-EHDOTUKSET 5.1 Lähtökohdat Koerakentamisella on mahdollista saada kohtuullisen nopeasti varmuus uusioasfalttirakenteiden toimivuudesta. Koerakentaminen edellyttää suunnittelua, rakentamisen toteuttamisen kirjaamista ja seurantaa. Rakentamisen ja seurannan aikana tarvitaan mittauksia ja määrityksiä, joiden avulla voidaan arvioida tierakenteen toimintaa, kuntoa ja kunnon kehittymistä. Oleellisena osana koerakentamista ovat referenssikohteet. Koerakentamisessa kannattaa edetä vaiheittain lähtien toisaalta vähäliikenteisistä teistä ja toisaalta kaikkein potentiaalisimmista vaihtoehdoista. Kylmänä hyödynnettävän asfalttimurskeen uusiokäytölle on periaatteessa kaksi päälinjaa: korvataan tavanomaista murskattua materiaalia tai hyödynnetään uusioasfaltin hyviä ominaisuuksia. Jälkimmäinen vaihtoehto tarjoaa suuremmat hyödyt suuremmalla riskillä kuin tavanomaisen murskeen korvaaminen, mistä syystä se vaatii hyvän varmistuksen toimivuudesta. 5.2 Ensimmäisen vaiheen koerakenteet 5.21 Soratien kantavuuden parantaminen Ehdotuksessa koerakenteiksi soratien kantavuuden parantamiseksi vanhaan rakenteeseen lisätään asfalttimursketta seuraavien periaatteiden mukaisesti (kuva 8) : A. B. Uusi sorakulutuskerros Uusi sorakulutuskerros AB murske Soratierakenne Vanha sorakulutuskerros poistetaan AB murskeen lisäys ja sekoitusjyrsintä vanhan rakenteen kanssa Soratierakenne Vanha sorakulutuskerros poistetaan A. Lisätään kerros murskattua AB:tä, esim. 100 mm (paksuus arvioidaan kantavuuden perusteella) B. AB murskekerroksen lisäys, esim. 100 mm, ja sekoitus olemassa olevaan rakenteeseen sekoitusjyrsinnällä (materiaalin lisäys arvioidaan tarpeen perusteella) Kuva 8. Koerakenne-ehdotuksia AB murskeen käytöstä soratien parantamisessa. Molemmissa menetelmissä poistetaan hienoainespitoinen kulutuskerros ennen murskatun asfaltin lisäystä. Kantavuuden parantamisen jälkeen tehdään

Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa 21 KOERAKENNE-EHDOTUKSET tavanomainen sorakulutuskerros, mihin voidaan käyttää vanhaa poistettua kulutuskerrosmateriaalia, jos se on kelvollista. Sekoitusjyrsinnällä voidaan pienentää hienoainespitoisuus (#0.063 mm) halutun suuruiseksi, mutta tällöin ongelmaksi jää se, että sorakulutuskerros sisältää savilajitetta (# 0.002 mm), mikä pieninäkin pitoisuuksia heikentää kerroksen kantavuusominaisuuksia. Riskit: Murskatun AB kerroksen lisääminen kuivattaa liiaksi sorakulutuskerrosta, jolloin saattaa esiintyä pölyämistä ja kulutuskerroksen purkautumista. Sateella on riski, ettei kulutuskerros pysy jäykällä alustalla. Sekoitusjyrsintää käyttäen toteutettuna (B) rakenteeseen ei liittyne niin oleellisia riskejä. Molempia menetelmiä voidaan käyttää myös tapauksissa, missä soratie muutetaan päällystetyksi tieksi. 5.22 Vähäliikenteisen päällystetyn tien kunnostaminen Nopeasti vaurioituvilla vähäliikenteisillä päällystetyillä teillä kantavuus on usein alhainen ja sitomattoman kantavan kerroksen yläosassa on runsaasti hienoainesta. Kunnostusmenetelmänä voidaan käyttää periaatteessa kahta eri tapaa (kuva 9) : A. B. Päällyste / pintaus Päällyste / pintaus AB murske Sekoitusjyrsintä Vanhan rakenteen yläosa AB murskeen lisäys ja sekoitusjyrsintä AB murske ja vanhan rakenteen yläosa Vanha rakenne Vanha rakenne A. Vanhan rakenteen yläosan sekoitusjyrsintä, minkä jälkeen AB murskekerroksen lisäys (paksuus kantavuuden perusteella) B. AB murskekerroksen lisäys ja sekoitusjyrsintä yhdessä vanhan rakenteen yläosan kanssa (materiaalin lisäys arvioidaan kantavuuden perusteella) Kuva 9. Koerakenne-ehdotusten mukainen AB murskeen käyttö ja kunnostusmenetelmät vähäliikenteisillä päällystetyillä teillä. Molemmissa menetelmissä tehdään lisäksi uusi kulutuskerros. Rakenteen toiminnan kannalta menetelmien ero on vähäinen. Riskit: Kumpaankaan menetelmään ei liity erityisiä riskejä. Myöskään mahdollinen urautuminen ei muodostune merkittäväksi, jos liikenne on kohtuullisen vähäistä.

22 Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa KOERAKENNE-EHDOTUKSET Päällystämisen / pinnoitteen osalta kokeilun arvoisia vaihtoehtoja ovat vähäliikenteisillä teillä tavanomaisen 100 kg/m 2 PAB-V laatan lisäksi seuraavat: A. Ohut PAB-V päällyste (noin 60 kg/m 2 ) B. SIP/SOP päällyste C. Kuumennus ja tiivistys (vain käytettäessä murskattua AB kerrosta) Riskit: Ohut PAB-V päällysteeseen (A) ei liity suuria riskejä. SIP/SOP päällysteeseen (B) ei liity erityisen suuria riskejä. Mahdolliset purkaumakohdat on helppo ja halpa korjata. Kuumennus ja tiivistys (C) vaihtoehto sisältää selvän purkautumisriskin, mistä syystä sitä kannattaa harkita vain kaikkein vähäliikenteisimmillä kohteilla. Toisaalta menetelmä on selvästi halvin. Todennäköisesti paras tulos saavutetaan, jos vanha päällystemateriaali murskataan pieneen, esimerkiksi #20 mm, raekokoon, koska asfalttimurskeen maksimi raekoko vaikuttaa pinnan tasaisuuteen ja kiinteyteen. Kulutuskerroksen alustan ollessa kiinteä purkautumisriski on ilmeisen pieni. Pinnan kiinteys mitä ilmeisimmin vähentää myös vaihtoehdon C purkautumisriskiä. 5.3 Potentiaalisia koerakenteita Vanhaa päällystettä voidaan murskauksen jälkeen uusiokäyttää hyvinkin monella eri tapaa. Ohessa on listattu muutamia esimerkkejä ja niihin mahdollisesti liittyviä selvitystarpeita. A. Murskatun AB:n jäykkyyden hyödyntäminen kantavassa kerroksessa B. Murskatun AB:n stabilointi C. Sorateiden kelirikkokorjaukset D. Teiden/ pientareiden leventäminen Murskatun AB:n jäykkyyden hyödyntäminen kantavassa kerroksessa Periaatteessa asfalttimurskeesta rakennettu kerros (A) sitoutuu ainakin jossain määrin eli uusiomateriaalikerros on jäykempi kuin sitomattomasta murskeesta tehty vastaava rakenne. Jotta uusiomateriaalin jäykkyysominaisuuksia voidaan hyödyntää, kerroksen tulee olla kohtuullisen homogeeninen, että rakenteeseen ei jää heikkoja kohtia. Kerros tulee myös pystyä tiivistämään hyvin, ettei siihen synny alku-urautumista. Jäykkyyden hyödyntäminen on taloudellisimmillaan kohteilla, missä on raskasta liikennettä eli lähinnä pääteillä. Toisaalta pääteillä tulee olla suuri varmuus rakenteen toimivuudesta suunnitellulla tavalla. Koerakentaminen ja siihen liittyvä seuranta on välttämätöntä ennen kuin voidaan hyödyntää asfalttimurskekerroksen sitoutumista vilkasliikenteisillä teillä. Sitoutuminen voidaan todentaa PPL-mittauksilla. Tiheysmittaukset Troxler - laitteella saattavat olla ongelmallisia johtuen asfalttimurskeelle todennäköisestä sideainepitoisuuden vaihtelusta. Koerakentamisella tulee selvittää

Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa 23 KOERAKENNE-EHDOTUKSET myös mahdollista alku-urautumista, pinnan tasaisuutta ja kiinteyttä sekä työmenetelmän toimivuutta. Murskatun AB:n stabilointi Murskatun AB:n stabiloinnin (B) toimivuuteen liittyy hyvin samankaltaisia tutkimustarpeita kuin murskatun AB kerroksen jäykkyyden hyödyntämiseen (A). Lisäksi tulee selvittää stabiloinnin yhteydessä AB murskeeseen lisättävän sideaineen (lähinnä bitumi, sementti, masuunihiekka) laadun ja määrän vaikutusta stabiloidun rakenteen toimintaan. Reunastabilointi asfalttimursketta uusiokäyttäen on myös potentiaalinen kokeilukohde. Kapeilla teillä reunakantavuus on sivutuen puutteesta johtuen alhainen, minkä seurauksena reunat pyrkivät painumaan aiheuttaen ns. reunapainumaa. Reunapainumien korjaamisessa on ajan saatossa käytetty jonkin verran reunastabilointia. Sorateiden kelirikkokorjaukset Riskit AB murskeen uusiokäytössä sorateiden kelirikkokorjauksissa (C) ovat mitä ilmeisimmin varsin pienet. Varmempi lopputulos saavutetaan käyttämällä paksua asfalttimurskekerrosta kuin sekoittamalla asfalttimursketta olemassa olevaan rakenteeseen. Runkokelirikon poistamismielessä voidaan kohteeseen tehdä 20-30 cm paksuinen asfalttimurskekerros. Paksu, osittain sitoutuva kerros pienentää tehokkaasti liikennekuormituksen aiheuttamia rasituksia alempana tierakenteessa. Osittain sitoutuva kerros estää myös alapuolisen materiaalin sekoittumisen kerrokseen. Jotta kerros toimisi suunnitellulla tavalla, kerroksen tekemisen aikana alapuolisen rakenteen tulee olla riittävän kantavaa tiivistämisen kannalta eli menetelmässä edellytetään kohtalaisen kuivia olosuhteita. Runsas asfalttimurskeen lisääminen sekoitusjyrsintää käyttäen olemassa olevaan rakenteeseen voi myös helpottaa kelirikko-ongelmaa. Asfalttimurske karkeuttaa päällysrakennetta ja sekoitusjyrsintä homogenisoi rakennetta. Teiden/ pientareiden leventäminen Asfalttimurskeen uusiokäyttöön teiden (päällystettyjen pientareiden) leventämisessä (D) tavanomaisen murskeen sijasta ei liity kovinkaan suuria riskejä, varsinkin kun leventämisen rajakohta sijoitetaan pientareelle. Tällöin mahdollinen kuormituskestävyyteen liittyvä ero rakenneosien välillä ei vaikuta tien käytettävyyteen. Kokeilutoiminta kannattaisi aloittaa vähemmän tärkeistä kohteista. Leventämiskohteilla kokeilemisen arvoista on myös sivukaltevuuden korjaamiseksi suoritettavassa kylmäjyrsinnässä syntyvän rouheen suora hyödyntäminen osana reunan täyttömassoja. Menetelmä vaatii ennen jyrsintätyötä suoritettavan vanhan piennaralueen aukaisemisen leventämisen edellyttämällä tavalla, jolloin rouhe voidaan suoraan uusiokäyttää rakenteeseen reunan täyttönä, mikä vähentää materiaalien kuljetuskustannuksia.

24 Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa KOERAKENNE-EHDOTUKSET 5.4 Erikoiskohteet Murskaamalla vanha päällystemateriaali pieneen maksimi raekokoon siitä voidaan todennäköisesti rakentaa kerros, minkä pinta on sellaisenaan riittävän tasainen ja kiinteä tiettyihin erikoiskohteisiin. Tällaisia erityiskohteita voisivat olla mm. risteysalueiden reunatäytöt, levennykset ja lipat vähäliikenteisillä teillä sekä siltojen ja rautatien ylityksien kohdalla olevat ns. tumppipäällysteet, jotka useimmiten sijaitsevat syrjäisillä soratietaipaleilla. Myös todella vähäliikenteisten SOP teiden korjauksissa voitaisiin harkita pieneen maksimiraekokoon murskatun asfaltin käyttöä pinnan tasaamiseksi joko sellaisenaan tai esim. pintaa kuumentamalla ja tiivistämällä. Jos vanhoille varastokasoille ei löydy taloudellisesti järkeviä käyttökohteita esim. materiaalin heikkolaatuisuuuden vuoksi, muita vaihtoehtoisia uusiokäyttökohteita ovat erilaiset ympäristörakenteet, kuten meluvallit.

Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa 25 YHTEENVETO 6 YHTEENVETO Vuosittain jyrsimällä tai päällysteitä purkamalla Suomessa syntyväksi arvioitu asfalttijätteen määrä on noin 250-300 tuhatta tonnia. Vanhojen päällysteiden jalostaminen ja kierrätys, lähinnä uusioasfalttien raaka-aineena, on lisääntynyt viimeisinä vuosina, mutta siitä huolimatta erinäisille läjitysalueille on aikojen saatossa kertynyt merkittävässä määrin käytöstä poistettua asfalttijätettä. Kansantaloudellisesti ja ekologisesta näkökulmasta olisi hyvin järkevää, että kaikki käytöstä poistuva päällyste pyrittäisiin hyödyntämään uudelleen. Tämän lisäksi ympäristölainsäädännön muutospaineissa on lähitulevaisuudessa läjitysalueelle varastoidun asfalttijätteen haltijalle mahdollisesti odotettavissa ympäristöveron ja jätemaksun tyyppisiä kustannuseriä. Varastoinnin suunnittelulla on suuri merkitys uusiokäytön tehostamiseen. Asfalttijätteiden vastaanotto, lajittelu ja varastointi vaatii erityistä huolellisuutta ja suunnitelmallisuutta. Lajittelu on kierrättämisen tehostamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää; eri asfalttilaatuja ja -tyyppejä ei tule sekoittaa, koska se mahdollistaa hyvälaatuisen uusioraaka-aineen saatavuuden. Vanhoissa varastokasoissa voi olla sinne kuulumattomia materiaaleja, kuten kaidetolppia, reunakiviä, puuta, pohjamaita, turpeita yms. Tällaisetkin massat ovat hyödynnettävissä uusioraaka-aineen laatua heikentävien jakeiden erottelun ja murskaamisen jälkeen, ainakin toisarvoisilla tavoilla. Perusedellytyksenä vanhojen päällysteiden järkevälle uusiokäytölle ovat lyhyet kuljetusmatkat ja varastointiajat. Vanhojen päällysteiden murskaamisessa ja asfalttimurskeen työstämisessä normaaleilla työmenetelmillä (levitys, tasaus, tiivistys) ei asiantuntijalausuntojen perusteella ole ongelmia. Murskatun asfaltin arvioitiin olevan jopa vähemmän herkkää lajittumiselle sisältämänsä bitumin vuoksi kuin karkeat luonnonmateriaalit. Nykyisten lakien ja asetusten mukaan asfalttijätteiden varastointi, kuten murskaus- ja asfalttiasematoimintakin on luvanvaraista. Ympäristölupa haetaan pienillä <5000 tn/vuosi jätemäärillä paikallisen kunnan viranomaisilta ja suurilla >5000 tn/vuosi määrillä paikallisesta ympäristökeskuksesta. Ympäristöluvassa edellytetään reaaliaikaista varastokirjanpitoa (alueelle tulevat ja ulos menevät massatonnit sekä kohde) sekä ilmoittamisvelvollisuutta vuosittaisista käsittelymääristä paikalliseen ympäristökeskukseen. Ympäristöluvan hakeminen kestää lyhyimmilläänkin 2.5-3 kuukautta, minkä vuoksi anomus kannattaa laittaa vireille hyvissä ajoin, useita kuukausia ennen toiminnan aloittamista. Lupaa haettaessa kannattaa aina tehdä ennakkoneuvotteluja luvan myöntävän viranomaisen kanssa mm. erilaisista selvitystarpeista. Potentiaalisia asfalttimurskeen uusiokäyttökohteita on hyvin paljon. Yksinkertaisimmillaan kylmänä hyödynnettävällä uusiomurskeella voidaan pelkästään korvata luonnonmateriaaleja tai pitemmälle vietynä käytössä hyödynnetään asfalttimurskeen sitoutumis- ja jäykkyysominaisuuksia.

26 Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa YHTEENVETO Tiehallinnon kannattaa tilaajaosapuolen ominaisuudessa suosia entistä enemmän asfalttijätteen uusiokäyttöä, paitsi kansantaloudellisesta, niin kilpailuttamisnäkökohdista katsoen. Vaihtoehtojen lisääntyessä voidaan kilpailuttamistilanteessa saavuttaa suoria taloudellisia etuja. Nykyinen hankintakäytäntö ei rohkaise uusiomateriaalien käyttöön, mikä on ymmärrettävää, koska uusiorakenteiden toimivuudesta ei ole vielä varmuutta. Haastatteluissa suunnittelu- ja urakoitsijaosapuolen mielipiteenä nousi esiin, että tilaajan tulisi ohjata (jopa vaatia) urakkakyselyissään kohteilta purettavien päällysteiden kierrätystä. Lisäksi esitettiin, että urakoitsijalla tulisi olla oikeus muuhun käyttöön sellaiselle asfalttijätteelle, jota ei voida hyödyntää urakkakohteella. Kaiken kaikkiaan asfalttijätteen uusiokäytön tehostamiseksi tulee kehittää selkeät ohjeet siitä, missä ja miten materiaalia voidaan käyttää rutiininomaisesti osana normaalia urakointimenettelyä. Taloudellisimmillaan uusiokäyttö on silloin, kun materiaalia hyödynnetään ilman välivarastointia, jolloin ei edes synny tarvetta vanhan päällysteen kuljetukseen varastointiin ja jalostamiseen.

Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa 27 JATKOSUOSITUKSET 7 JATKOSUOSITUKSET Vanhojen päällysteiden uusiokäyttö ja kierrätys on tähän mennessä tapahtunut lähinnä tapauskohtaisiin arvioihin perustuen. Päällysteiden kierrätyksessä on kuitenkin niin huomattava potentiaali, muutoinkin kuin RCmassojen osalta, että Keskushallinnon tulisi ottaa vetovastuu menettelyjen kehittämisessä ja uusiokäytön tehostamisessa. Toimintakäytäntöjen systematisoimiseksi ja järkeistämiseksi tulisi laatia asfaltin uusiokäytön edistämissuunnitelma, mihin sisältyisi tarkasti harkittuja selvityksiä ja käytännön kokeiluja, joiden tulokset saatettaisiin yleiseen käyttöön. Koerakentaminen on yksinkertaisuudessaan suositeltava tapa saada kohtuullisen nopeasti varmuus uusioasfalttirakenteiden toimivuudesta. Kokeiluissa kannattaa edetä vaiheittain lähtien vähäliikenteisistä teistä ja potentiaalisimmista rakennetyypeistä. Jos ensivaiheen kokeilut osoittautuvat onnistuneiksi, niin koerakentamista kannattaa jatkaa vaativimmissa kohteissa. Kokeiluissa uusiokäytön edistämisen tavoiteasettelun mukaisena lähtökohtana voi olla : Kehittää menetelmiä vanhojen varastokasojen hyödyntämiseksi, jolloin voidaan pienentää olemassa olevia varastoja. Kehittää menetelmiä suoraan kohteella ilman välivarastointia tehtävän uusiokäytön tehostamiseksi, jolloin ei synny tarvetta vanhan materiaalin kuljetukseen ja varastointiin. Esimerkkinä suoraan kohteella tehtävästä uusiokäytöstä on sekoitusjyrsintä, minkä käyttö on viime aikoina merkittävästi lisääntynyt, mutta jonka soveltuvuus on, niin teknisestä kuin taloudellisesta näkökulmasta, vailla perusteellisia selvityksiä. Koerakentamisen lisäksi hyödyntämiskelpoisia tutkimusmenetelmiä etukäteisarvioiden tekemiseksi asfalttimurskerakenteiden toiminnasta tierakenteen osana ovat laboratorio-olosuhteissa tehtävät : Puristuslujuuskokeet, joilla pystytään selvittämään uusiomateriaalin sitoutumis- ja jäykkyysominaisuuksia. ICT-kokeet, jolloin tutkimuksen pääasiallisena kohteena ovat materiaalin tiivistymisominaisuudet ja tyhjätila.

28 Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa KIRJALLISUUSLUETTELO KIRJALLISUUSLUETTELO Perälä, Anna-Leena & Nippala, Eero. Rakentamisen jätteet ja niiden hyötykäyttö. Valtion teknillinen tutkimuskeskus, VTT Tiedotteita-1936. Espoo 1998. Harri Mäkelä, Harri Höynälä. Sivutuotteet ja uusiomateriaalit maarakenteissa - Materiaalit ja käyttökohteet. TEKES teknologiakatsaus 91/2000. Helsinki 2000.

LIITE 1/1 Kuvia asfalttimurskeella pinnoitetusta piha-alueesta (Liminka, Tieliikelaitoksen varastoalue).

LIITE 1/2 Kuvia asfalttimurskeella pinnoitetusta piha-alueesta (Liminka, Tieliikelaitoksen varastoalue).

ISSN 1457-991X TIEH 4000464