KU7 Savipään teko Kurssi alkoi hyvin ja tuntui mahtavalta alkaa muovata savea omin käsin siinä sai käyttää yllättävän paljon voimaa! Otteet muuttuivat varmemmiksi vähitellen kun aloin saamaan oikeanlaisen rytmin saven työstämiseen. Tämä on ensimmäinen kuva minkä otin savipäästä. Pää alkoi syntyä yllättävän nopeasti vaikka ensin epäröinkin mistä tulisi aloittaa. Ensin muovasin pään, josta tuli sileä ja luontevan tuntuinen. Järkytys oli suuri kun se kaunis soikeahko kallo pitikin halkaista kahtia ja kaapia molemmat kallonpuolikkaat ontoksi. Tein kaulan joka lopulta kiinnitettiin päähän. Aluksi siitä tuli todella pitkä ja huteran tuntuinen, myöhemmin sitä tulikin paljon lyhennettyä ja muokattua. Tässä kuvassa olen muovaillut jo hieman kasvoja ja hakenut todentuntusia piirteitä. Katsoin mallia omista kasvoistani. Lisää savea tuli lisättyä mm. nenän kohdalle ja käsillä työstin kasvojen muotoja, mm silmäkuopat syntyivät painelemalla.
Tässä vaiheessa kaulaa olikin jo lyhennetty ja kaula kiinnitetty olkapäihin kiinni. Olkapäistä tuli aluksi todella massiiviset ja tukevat. Kaulaa tuli veistettyä parempaan muotoon, ja samoin kasvoja vielä muokattua. Huulet olivat edelleen hiukan hakusessa, mutta nenä alkoi olla paremmalla mallilla. Silmämunat tuli laitettua ja leukaakin muokkasin eneemmän.
Seuraavaksi muokkasin hartijoita paljon, tehden niistä lyhyemmät ja sirommat. Kaulaa ja kasvoja yhä muokattiin (pinnasta lähtikin savea pois paljon) ja sitten oli aika siirtyä työstämään päänahkaa. Raaputin haarukalla päänahan karheaksi jotta pinta olisi tarttuva ja aloin suunnittelemaan mitä haluaisin tehdä sen päälle. Mieleeni muodostui kuva huiviin kääritystä päästä, jossa olisi paljon laskoksia ja liikettä. Näin aloin toteuttamaan ideaa ja vähitellen käärimään laskoksia pään ympärille (kuvassa huivi on vielä hyvin keskeneräisenä). Lisäsin myös korvien paikat päähän.
Tässä on kuva takaapäin huivista (melkein) valmiina kiedottuna tiiviisti pään ympärille. Huivi toi mukavan persoonallisen vaikutelman ja istui hauskasti kehystämään kasvoja. Olkapäitä vielä työstin lisää tehden niitä kapeammiksi.
Huivista huolimatta halusin tehdä myös hiukset, jotka karkailivat osittain harteille huivin välistä. Mielestäni ne mukavasti tasoittivat sileän ihon ja laineikkaan huivin tunnelmaa karheudellaan. Hiuksista tuli aluksi jotenki lonkeromaiset, käärmemäiset (Meduusa henkiset) mutta myöhemmin onnistuin hiukan hälventämään vaikutelmaa. Kasvojen työstäminen edistyi, sain kulmakarvat tehtyä ja huuletkin olivat löytäneet jo oikean muotonsa. Silmiä aloin myös työstämään niitä olikin hankala saada aluksi oikeille kohdilleen ja samanmuotoisiksi. Huomasin miten silmät vaikuttivat suuresti koko kasvoihin ja katseeseen.
Tässä kuvassa työ on valmis. Lisäsin hiuksia, tosin siitä vaikutelmasta että ne ovat puunjuuria kurottamassa kohti syvyyksiä en ikinä oikein päässyt eroon ja toisaalta jotenkin nautin siitä miten ne kulkevat pitkin hartijoita, näyttää kuin niillä jokaisella olisi oma päämäärä ja oma tietoisuus. Silmät jäivät aika isoiksi lopullisessa versiossaan, mutta löysivät myös oman muotonsa ja näyttävät mielestäni harmonisilta. Veistoksen ilme on vakaa, rauhallinen ja jollain tapaa mysteerinen siinä merkityksessä että ei ole helposti pääteltävissä minkälaista tunnetilaa tai ajatusta se kuvastaa. Nään myös jonkinlaista itsevarmuutta, päättäväisyyttä ja suvaitsevaisuutta veistoksessa. Pää on hiukan kääntyneenä, ja olemus on monessa kohtaa hiukan epäsymmetrinen kuitenkin luontevalla tavalla eihän ihmisen kasvot yleensä olekaan täydellisenn symmetrisiä. Olen tyytyväinen siihen että valitsin huivin tekemisen päähän, se tuo jotenkin eksoottisen vaikutelman. Veistokseni näyttää siltä kuin kuuluisi johonkin toiseen aikaan ja paikkaan kuin suomeen 2000-luvulle.
Tässä viimeinen kuva sivusta, jossa näkyy loppusilauksena tekemäni korvat. Tästä kulmasta myös hiukset näyttävät hitusen inhimillisemmiltä. Savipään tekeminen oli mielenkiintoinen ja unohtumaton prosessi. Välillä piti tuiotella peiliin, ottaa selfieitä ja yrittää tehdä veistoksesta mahdollisimman paljon oman itseni näköinen. Kuitenkaan lopputuloksessa en nää kovin paljon itseäni tai ehkä se kuvastaa vain joitain puoliani itsessäni joita en tunne kovin hyvin (vielä). Jotain samankaltaisuutta veistoksen ja omien kasvojen välillä kuitenkin havaitsen. Kurssi oli varsin lyhyt, ja veistoksen tekeminen oli nopea prosessi. Savipää syntyikin kyllä yllättävän nopeasti, eikä työ jäänyt montaa kertaa junnaamaan paikoilleen kun siihen sai inspiraation. Työskentely saven kanssa oli innostavaa, luovaa ja luontevan tuntuista. Käytin paljon omia sormia mutta myös mm. puuveisten ja haarukoiden käyttö tuli olennaiseksi osaksi työskentelyä.
Ilman Marikan opetusta ei veistoksen luomisesta olisi tullut mitään. Kaikki ohjeistus ja apu viitoittivat prosessia ja saivat sen sujumaan helposti kuin unelma.