KIRJALLINEN KYSYMYS 1020/2001 vp Pohjois-Karjalan terveydenhoito- ja sosiaalialan laitosten valvonta Eduskunnan puhemiehelle Pohjois-Karjalan tehyläiset ammattihenkilöt ovat olleet huolissaan mm. siitä, että terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtäviä tekevät kouluttamattomat henkilöt. Vastuukysymykset eivät ole kohdallaan, jos terveydenhuollon tehtäviä ohjaa/johtaa alan ulkopuolinen koulutettu henkilö, esim. terveyspuolella sosiaalialan ammattihenkilö. Tietoon on saatettu, että koulutettu hoitohenkilöstö on ottanut yhteyttä läänin valvontaviranomaisiin mm. asiakkaiden/hoidettavien kohteluun liittyvissä asioissa. Myös työsuojelullisia puutteita esiintyy. Pääsääntöisesti puutteet ovat tulleet esille yksityisalan laitoksissa, mutta myös kuntapuolen peruspalvelujen tuottamisessa on korjaamisen varaa. Pohjois-Karjalan Pave-ryhmä on ollut yhteydessä lääniin. Lääni kuitenkin puuttuu laitosten toimintaan ainoastaan valitusten kautta, koska sen resurssit eivät riitä valvontatehtävän tehokkaaseen suorittamiseen. Tästä ovatkin olleet suorana seurauksena suuret heitot palveluiden laadussa ja tarjonnan kirjavuus maakuntamme terveyden- ja sosiaalihuollon palveluissa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallituksen mielestä Pohjois-Karjalan maakunnan terveydenhoito- ja sosiaalialan laitosten henkilöstön ammatillinen pätevyys tehtävään verrattuna kohdallaan ja henkilöstön määrä riittävä ja miten hallitus aikoo toimia, että lääninhallituksilla on riittävät resurssit ja "työkalut" valvoa terveydenhoito- ja sosiaalialan laitosten tuottamien palveluiden laatua? Helsingissä 25 päivänä syyskuuta 2001 Esa Lahtela /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1020/2001 vp: Onko hallituksen mielestä Pohjois-Karjalan maakunnan terveydenhoito- ja sosiaalialan laitosten henkilöstön ammatillinen pätevyys tehtävään verrattuna kohdallaan ja henkilöstön määrä riittävä ja miten hallitus aikoo toimia, että lääninhallituksilla on riittävät resurssit ja "työkalut" valvoa terveydenhoito- ja sosiaalialan laitosten tuottamien palveluiden laatua? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Terveydenhoito- ja sosiaalialan laitosten henkilöstön ammatillista pätevyyttä säätelee laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994) sekä asetus sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista (804/1992). Terveydenhuollon ammattihenkilölainsäädäntö lähtee potilasturvallisuuden ja laadunvarmistuksen takaamisesta samoin kuin ammattihenkilöiden ammatillisesti perustellusta yhteistyöstä sekä työvoiman joustavasta ja tarkoituksenmukaisesta käytöstä. Lain tarkoituksena on varmistaa, että terveydenhuollon ammattihenkilöillä on ammattitoiminnan edellyttämä koulutus, muu riittävä ammatillinen pätevyys ja ammattitoiminnan edellyttämät muut valmiudet. Ainoastaan lääkärin ja hammaslääkärin eräät tehtävät on erikseen lainsäädännössä mainittu, muutoin ei terveydenhuollossa ole tehtäväkohtaista lainsäädäntöä. Terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat pääsääntöisesti laillistettuja ja nimikesuojattuja ammattihenkilöitä. Kuntapuolella virkaa täytettäessä ehtona on terveydenhuollon ammatillinen koulutus. Samoin yksityisellä puolella, jota säätelee laki yksityisestä terveydenhuollosta (152/1990), lääninhallitus edellyttää lupaa terveyspalvelujen tuottajalle myöntäessään, että terveydenhuollon palveluja annettaessa on toiminnan edellyttämä terveydenhuollon henkilökunta. Toiminnan edellyttämä henkilökunta tarkoittaa sitä, että henkilökunnalla tulee olla juuri annettaviin palveluihin tarvittava koulutus ja työkokemus. Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista annetussa asetuksessa määritellään kelpoisuusehdot, joita noudatetaan niin julkisella kuin yksityisellä puolella. Laki yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta (603/1996) edellyttää lisäksi, että henkilöstön lukumäärän tulee olla riittävä palvelujen tarpeeseen ja hoidettavien lukumäärään nähden. Sekä sosiaali- että terveydenhuollon puolella laki määrittelee henkilöstön pätevyyden. Henkilöstön riittävä määrä on ongelma. Siihen on puututtu valtioneuvoston hyväksymässä sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmassa vuosille 2000 2003. Ohjelma lähtee siitä, että toiminnan edellytysten turvaamiseksi tulee olla osaava, riittävä ja hyvinvoiva henkilöstö. Tätä tavoitetta tukevia toimenpiteitä on viety eteenpäin sosiaali- ja terveysministeriössä viime ja tämän vuoden aikana. Avainasemassa kunnallisella sektorilla ovat kunnat itse nykyisen vahvan kunnallisen itsehallinnon aikana. Sosiaali- ja terveysministeriö on sisällyttänyt eräisiin laadullisiin suo- 2
Ministerin vastaus KK 1020/2001 vp Esa Lahtela /sd situksiinsa henkilöstömääriä, jotta kunnilla ja laitoksilla olisi tietoa riittävän henkilöstön määristä. Esimerkkinä on vanhustenhuollon laatusuositus ja valmisteilla oleva mielenterveyspalveluiden laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriö tekee lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastojen kanssa tulossopimukset. Tulossopimuksiin sisältyy pääasiassa vain kehittämistehtävät ja lain mukaan lääninhallitukselle kuuluvia tehtäviä, ns. perustehtäviä ei tulossopimuksiin sisällytetä. Viime vuosien tulossopimuksissa on kuitenkin haluttu kiinnittää huomiota kanteluiden käsittelyyn ja sen osalta tulossopimuksiin on sisältynyt määräaika kanteluiden käsittelylle. Tulossopimuksia tehtäessä pyritään kiinnittämään huomiota siihen, että kehittämistehtäviä ei tule liikaa, jolloin myös perustehtävät kyetään suorittamaan. Sosiaali- ja terveysministeriö on havainnut tehtävien ja resurssoinnin välisen epäsuhdan. Lääninhallitusten resursseista vastaa sisäasiainministeriö. Sisäasiainministeriön johdolla kaikki lääninhallituksia ohjaavat ministeriöt ovat vuonna 2000 yhteisesti laatineet lääninhallitusten pitkäjänteisen voimavarasuunnitelman. Suunnitelmassa todetaan, että lääninhallitusten tehtävät ovat lääniuudistuksen jälkeen useilla toimialoilla lisääntyneet resurssien kuitenkin säilyessä ennallaan tai ovat lääniuudistuksen takia vähentyneet. Voimavara suunnitelmassa huomiota kiinnitetään muun muassa rakennerahastotehtävien puuttuviin resursseihin ja sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan lisääntyneisiin valvonta-, arviointi- ja ohjaustehtäviin. Hallituksen eduskunnalle Aluehallinto 2000 -uudistuksesta antaman selonteon mukaan lääninhallitusten voimavaroja tullaankin vahvistamaan kasvavilla tehtäväalueilla. Tämän mukaisesti lääninhallituksille on vuonna 2001 osoitettu rakennerahastotehtäviin tarvittavat lisäresurssit. Lisäksi vuoden 2002 talousarvioesitykseen sisältyy ehdotus viidestä uudesta läänineläinlääkäristä. Lääninhallitukset ja niitä ohjaavat ministeriöt seuraavat jatkuvasti lääninhallitusten tehtävien ja voimavarojen kehitystä ja ryhtyvät tarvittaessa toimenpiteisiin. Sosiaali- ja terveysministeriössä selvitetään parhaillaan valvontatehtävän toteuttamiseen liittyviä ongelmia. Ministeriön asettama selvityshenkilö tekee kuluvan vuoden loppuun mennessä selvityksen muun ohella Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen sekä lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastojen asemasta ja tehtävistä sosiaali- ja terveyspalvelujen ohjauksessa ja laillisuuden sekä asianmukaisuuden valvonnassa. Selvityksen jälkeen ministeriö tekee tarvittavat jatkotoimenpide-ehdotukset. Helsingissä 18 päivänä lokakuuta 2001 Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 1020/2001 rd: Anser regeringen att den yrkesmässiga kompetensen hos personalen i inrättningar inom social- och hälsovårdssektorn i Norra Karelens lanskap i jämförelse med sin uppgift är som den skall vara och personalantalet tillräckligt och på vilket sätt avser regeringen gå till väga för att landskapsstyrelserna skall ha tillräckliga resurser och "verktyg" för att övervaka kvaliteten hos de tjänster som produceras av inrättningar inom social- och hälsovårdssektorn? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Den yrkesmässiga kompetensen hos personalen i inrättningar inom social- och hälsovårdssektorn regleras av lagen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården (559/1994) samt förordningen om behörighetsvillkoren för yrkesutbildad personal inom socialvården (804/1992). Lagstiftningen gällande yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården utgår ifrån att garantera patientsäkerheten och försäkra kvaliteten liksom ifrån yrkesmässigt motiverat samarbete mellan yrkesutbildade personer samt flexibel och ändamålsenlig användning av arbetskraften. Lagens syfte är att säkerställa att yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården besitter den utbildning som yrkesverksamheten förutsätter, annan tillräcklig yrkesmässig behörighet och andra färdigheter som yrkesverksamheten förutsätter. Endast vissa av läkarnas och tandläkarnas uppgifter nämns skilt i lagstiftningen, annars finns det ingen uppgiftsspecifik lagstiftning inom hälso- och sjukvården. Yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården är i huvudsak legitimerade yrkesutbildade personer och yrkesutbildade personer med skyddad yrkesbeteckning. Då en tjänst fylls på kommunsidan är yrkesmässig utbildning inom hälso- och sjukvården ett förbehåll. Detsamma gäller på den privata sidan, som regleras av lagen om privat hälso- och sjukvård (152/1990), där länsstyrelsen förutsätter då den beviljar tillstånd till en producent av hälso- och sjukvårdstjänster, att den hälso- och sjukvårdspersonal som förutsätts för verksamheten finns då hälso- och sjukvårdstjänster ges. Den hälsooch sjukvårdspersonal som verksamheten förutsätter betyder att personalen skall ha den utbildning och arbetserfarenhet som är nödvändig för just de tjänster som ges. I förordningen om behörighetsvillkoren för yrkesutbildad personal inom socialvården definieras de behörighetsvillkor som skall följas både på den offentliga och den privata sidan. Lagen om tillsyn över privat socialservice (603/1996) förutsätter dessutom att personalantalet skall vara tillräckligt stort i förhållande till behovet av tjänster och antalet personer som skall vårdas. Både på social- och hälsovårdssidan reglerar lagen personalens behörighet. Det tillräckliga personalantalet utgör ett problem. I detta har man ingripit i statsrådets beslut om mål- och verksamhetsprogram för social- och hälsovården 2000 2003. Programmet utgår ifrån att det måste finnas en kunnig, tillräcklig och välmående personal för att kunna säkra verksamhetens förutsättningar. Åtgärder som understöder detta mål har 4
Ministerns svar KK 1020/2001 vp Esa Lahtela /sd förts framåt i social- och hälsovårdsministeriet under det föregående och pågående året. Kommunerna själva befinner sig i en nyckelposition inom den kommunala sektorn under denna tid som präglas av starkt kommunalt självstyre. Social- och hälsovårdsministeriet har låtit personalantal ingå i vissa av sina kvalitativa rekommendationer för att kommuner och inrättningar skall ha information om storleken på en tillräcklig personal. Som exempel finns kvalitetsrekommendationen om vård och tjänster för äldre och kvalitetsrekommendationen om mentalvårdsservice som är under beredning. Social- och hälsovårdsministeriet gör löneavtal med länsstyrelsernas social- och hälsovårdsavdelningar. Löneavtalen innehåller huvudsakligen endast utvecklingsuppgifter och uppgifter som enligt lag tillhör länsstyrelserna, s.k. basuppgifter inkluderas inte i löneavtalen. I de senaste årens löneavtal har man dock velat fästa uppmärksamhet vid behandlingen av klagomål och för dess del har en utsatt tid för behandling av klagomål ingått i löneavtalen. Då löneavtalen görs upp strävar man efter att fästa uppmärksamhet vid att det inte skall finnas för många utvecklingsuppgifter, för att man skall kunna utföra också basuppgifterna. Social- och hälsovårdsministeriet har observerat en disproportion mellan uppgifter och resursering. Inrikesministeriet ansvarar för länsstyrelsernas resurser. Under ledning av inrikesministeriet har alla ministerier som styr länsstyrelser tillsammans gjort upp en långsiktig resursplan för länsstyrelserna år 2000. I planen konstateras det att länsstyrelsernas uppgifter på flere verksamhetsområden efter länsreformen har ökat medan resurserna har bibehållits på samma nivå eller har minskat på grund av länsreformen. I resursplanen fästs uppmärksamhet vid bland annat strukturfondsuppgifternas avsaknad av resurser och de ökade övervaknings-, utvärderings- och styrningsuppgifterna inom social- och hälsovårdsministeriets förvaltningsområde. Enligt regeringens utredning gällande Aluehallinto 2000 (Regionalförvaltning 2000) reformen, som gavs till riksdagen, kommer länsstyrelsernas resurser att bekräftas inom de växande uppgiftsområdena. I enlighet med detta har länsstyrelserna år 2001 anvisats de tilläggsresurser som behövs för strukturfondsuppgifterna. Dessutom ingår ett förslag om fem nya länsveterinärer i budgetpropositionen för år 2002. Länsstyrelserna och ministerierna som leder dem följer kontinuerligt med länsstyrelsernas uppgifters och resursers utveckling och vidtar åtgärder vid behov. Vid social- och hälsovårdsministeriet utreds för tillfället problem som har att göra med genomförandet av övervakningsuppgiften. Utredningsmannen som tillsatts av ministeriet kommer under vid utgången av det pågående året att göra en utredning om bland annat Rättsskyddscentralen för hälsovårdens samt länsstyrelsernas social- och hälsovårdssektioners status och uppgifter i styrningen av social- och hälsovårdstjänster och övervakningen av lagligheten och ändamålsenligheten. Efter utredningen kommer ministeriet att göra nödvändiga förslag om fortsatta åtgärder. Helsingfors den 18 oktober 2001 Omsorgsminister Osmo Soininvaara 5