38. Torstaina 6 päivänä kesäkuuta 1991

38. Torstaina 6 päivänä kesäkuuta 1991 kello 23.05 Päiväjärjestys Ilmoituksia Ensimmäinen käsittely: Ehdotus laiksi maaseutuelinkeinolain muuttamisesta...... 973 Hallituksen esitys n:o 39 Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö n:o 1 Puhetta johtaa puhemies Suominen. Nimenhuudon asemesta merkitään läsnä oleviksi ne edustajat, jotka osallistuivat edelliseen täysistuntoon. Päiväjärjestyksessä oleva asia: Ehdotus laiksi maaseutuelinkeinolain muuttamisesta Ensimmäinen käsittely Hallituksen esitys n:o 39 Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö n:o 1 P u h e m i e s : Käsittelyn pohjana on maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö n:o 1. Keskustelu: S. Ed. S-L. Anttila: Arvoisa herra puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö n:o 1 hallituksen esityksestä laiksi maaseutuelinkeinolain muuttamisesta sisältää esityksen, jolla maatilalain, maankäyttölain ja maankäyttölainoista annetun lain ja porotilalain mukaisten lainojen ja valtion myyntihintasaamisten korkojen tarkistaminen tapahtuu siten, että vuosina 1963-1983 myönnettyjen lainojen korkoja korotetaan 2,5 prosentilla, vuosina 1984--86 myönnettyjen lainojen korkoja 1,5 prosentilla ja vuosina 1987 ja 1988 myönnettyjen lainojen korkoja 1 prosentilla. Alun perin ensimmäinen versio, joka tästä lakiesityksestä tuli valiokuntaan, sisälsi esityksen, jonka mukaan näitä lainojen korkoja olisi korotettu kauttaaltaan 1,5 prosenttiyksiköllä. Kuitenkin hallituksen esityksessä tätä korotusta on porrastettu aivan oikein siten, että vuoden 1987 ja 1988 lainoista korotus olisi ainoastaan 1 prosenttiyksikkö. Kun asiaa maa- ja metsätalousvaliokunnassa käsiteltiin, meillä on hyvin laaja yhteisymmärrys siitä, että olisi ollut valmiutta jopa vielä vähemmän korottaa viimeksi myönnettyjen lainojen korkoa. Ehdotuksemme keskustelussa lähti siitä, että vuosien 1986 ja 1987 korkorasitusta olisi pitänyt lisätä ainoastaan prosenttiyksiköllä ja sen jälkeen eli vuosina 1988, 1989 ja 1990 myönnettyjen lainojen korkoja ei olisi pitänyt lainkaan korottaa. Tämä lähtee siitä ajatuksesta, että näin olisi ojennettu kättä nuorille velkaisimmille viljelijöille. Valitettavasti kuitenkin meillä käsittelyaika loppui kesken. Tämä on nyt hyvä esimerkki siitä, että näin juuri eduskunnan kesäloman kynnyksellä joudumme tekemään työtä sellaisessa tilanteessa, joka ei hyvän lainsäädäntötyön kannalta varmaankaan ole paras mahdollinen. Kunjäljellä on käsittelylle enää muutama minuutti, joudutaan monta kertaa tekemään ratkaisuja, jotka eivät välttämättä ole kokonaisuuden kannalta parhaita mahdollisia. Niinpä valiokunta päätyikinjättämään ponsilauselman, joka kuuluu seuraavasti: "Maa- ja metsätalousvaliokunta edellyttää, että hallitus seuraa tarkkaan velkarasituksen kohdistumista

974 Torstaina 6. kesäkuuta 1991 velallisiin ja ryhtyy tarvittaessa pikaisiin toimenpiteisiin vanhimpien lainojen korkojen korottamiseksi vielä enemmän, jotta nuorten ja velkaisimpien viljelijöiden asemaa voitaisiin helpottaa sekä kohtuuehtoisten uusien luottojen saatavuus turvata." Tällä esityksellä pyritään saamaan lisää rahoitusta maatilatalouden kehittämisrahastoonja samalla säästetään valtion korkotukimenoja niin, että niiden yhteisvaikutus tänä vuonna on 50 miljoonaa markkaa ja ensi vuonna on yhteisvaikutukseksi laskettu 130 miljoonaa markkaa. Maa-ja metsätalousvaliokunta pyysi perustuslakivaliokunnalta lausunnon tämän lakiesityksen säätämisjärjestyksestä. Saamamme lausunnon mukaisesti valiokunta on tarkistanut esityksen 59 a :ään perustuslakivaliokunnan esityksen mukaisesti uuden 1 momentin, jolla turvataan se, että jatkossa selkeämmin on sanottuna se, mihin perustuu näiden lainojen korkojen korottaminen varsinkin, kun saadun selvityksen mukaan velkakirjoissa läheskään aina ei ole mainittu korotusmahdollisuudesta. Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi totean, että jatkossa kun hallitus tuo esityksiä eduskuntaan, niin vakavasti vetoan siihen, että erityisesti nuorten viljelijöitten asemaa, jotka ovat viimeisen 5-7 vuoden aikana tilan hankkineet, pyrittäisiin näissä ratkaisuissa ottamaan huomioon, koska heillä, jos kellä, on tarvetta saada kädenojennus niiden kustannusten kohdalla, jotka heille sukupolvenvaihdoksesta ja tilan hankkimisesta on aiheutunut. Ed. P u 11 i a i n e n ( vastauspuheenvuoro ): Arvoisa puhemies! Valiokunnan arvoisa puheenjohtaja varsin hyvin kuvasi sitä työtä, mitä valiokunnassa tehtiin. Kuitenkin hän olisi voinut vielä lisätä siihen sen, että tämän asian esittely oli aika puutteellinen, itse hallituksen esitys siltä osin, että siinä ei ollut kunnolla selvitelty, mitä maatilalain 69 velvoittaa ottamaan huomioon. Tässä on jälleen kerran sellainen tilanne, että kun tehdään hallituksen esitystä suurella kiireellä, ei ehkä ole aikaa kiinnittää kaikkiin näkökohtiin huomiota. Sitten kun täällä sitä tehdään, niin kuin ed. S-L. Anttila kuvasi, suurella kiireellä, tulee vielä suurempia ongelmia. Eli poliittista tahtoa löytyy, mutta teknistä valmiutta ei, ja sitten joudutaan edellyttämisponnella selviytymään tästä päivästä tulevaisuuteen. Lopputulos on juuri se, minkä ed. Anttila totesi, eli varsin kehno. Ed. S-L. Antti 1 a (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Ed. Pulliainen on aivan oikeassa. Minusta tästä vahingosta tavallaan viisastuneena seuraavan kerran, kun saman tyyppinen tilanne tulee, meidän pitää pyytää ministeriön ja maatilahallituksen asianomaiset viranhaltijat valiokunnan oven taakse valmiiksi siltä varalta, että tarvitaan konsultaatiota. Ed. Rajamäki (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Sosialidemokraatit olisivat toivoneet, että lakia olisi valiokunnassa muutettu niin, että uudempien nuorten viljelijöiden lainojen korot olisivat nousseet vähemmän eli olisi painotettu vanhempiin lainoihin. Valiokunta yksituumaisesti pyrki tähän, mutta ei päässyt ratkaisuun. Sen takia sosialidemokraatit eivät vastalausetta mietintöön jättäneet, vaan esittämämme ponsi riitti meille: "Valiokunta edellyttää, että hallitus seuraa tarkkaan lain täytäntöönpanoa ja ryhtyy tarvittaessa pikaisiin toimenpiteisiin vanhempien lainojen korkojen korottamiseksi vielä enemmän ja erityisesti uudempien lainojen ja nuorten viljelijöiden aseman parantamiseksi." Minusta valiokunta pyrki kuitenkin yksituumaisesti sosialidemokraattien tavoitteisiin. Ed. Rinne (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Edustajatoveri Rajamäki tässä jo sanoikin, että sosialidemokraatit ajoivat voimakkaasti nimenomaan tätä, että nuorten viljelijöiden asema parantuisi. Niinhän siinä kävi, että sosialidemokraattien ponnella sitten sitä ajetaan, kun porvarit eivät nuorten vaikeuksissa olevien viljelijöitten asiaa oikein ymmärrä. Näin siellä kävi. Ed. V i s t b a c k a : Herra puhemies! Hallitus esittää maaseutuelinkeinolain muutosta siten, että aikaisempien maatilalain, maankäyttölain, maankäyttölainoista annetun lain ja porotilalain mukaisten lainojen valtion myyntisaamisten korkoja tarkistettaisiin keskimäärin 1,5 prosenttiyksiköllä kuitenkin niin, että saamisesta tai lainasta maksettava vuotuinen korko olisi vähintään 4 prosenttia. Maa- ja metsätalousvaliokunta pyysi perustuslakivaliokunnalta lausuntoa säätämisjärjestyksestä. Tiedän, että kun perustuslakivaliokunta on äänestyksen jälkeen tehnyt päätöksen, säätäruisjärjestykseen ei voida tehdä muutoksia. Haluan tässä yhteydessä tuoda eräitä näkökohtia esiin, nimenomaan mielestäni tärkeitä

Maaseutuelinkeinot 975 lainsäätämisjärjestykseen liittyen. Oli mielenkiintoista huomata, että jälleen kerran keskustapuolueen vaihtoehto oli se, että nyt kun ollaan hallituksessa, niin lähdetään tavallaan rokottamaan, ihan suoraan sanoen, maatalousväestöä. Valiokunnassa vasemmistoliiton edustaja Laine ja vihreitten Nikula ovat myös jättäneet lainsäätämisjärjestykseen oman eriävän mielipiteensä. Äänestyksen jälkeen perustuslakivaliokunta tuli siihen lopputulokseen, että laki voidaan säätää tavallisessa säätämisjärjestyksessä, vaikka osa professoritason asiantuntijoistakin oli toista mieltä. Minun mielestäni laki olisi tullut säätää vaikeutetussa lainsäätämisjärjestyksessä, koska tähän liittyy monenlaisia ongelmia. Kuuitujen asiantuntijoitten mukaan osassa velkakirjoista on merkintä lainaehdoissa, että lainojen korkoja voidaan korottaa. Toisaalta asiantuntijat kertoivat, että erittäin monien lakien perusteella annetuissa lainoissa ei velkakirjoihin ole merkitty valtuutta nostaa korkoja. On myönnettävä, että asianomaisissa laeissa, joita on muutettu vuosien varrella erittäin paljon, on erilaisia säädöksiä siitä, millä tavoin korkoja mahdollisesti myöhemmin voidaan muuttaa. Korkojen korotus konkretisoituu lähinnä mm. maatilalain mukaisissa lainoissa. Ainakin valiokunnassa esitettyjen kopioitten mukaan niihin velkakirjoihin ei ole merkitty lainkaan mahdollisuutta korottaa korkoja. Toisaalta ennen kuin käytännössä maatilalain mukaisia lainoja myönnetään, yleensä aina viranomaisten taholta todetaan tila elinkelpoiseksi sillä tavoin, että tila pystyy suoriutumaan velan lyhennyksistä ja myös koroista sillä korkotasolla, joka sillä hetkellä on vallinnut. Kuuitujen asiantuntijoitten mukaan myös nämä viranomaiset ovat olleet siinä uskossa, että korkotaso säilyy. Kun tehdään laskelmia tilan elinkelpoisuudesta, lasketaan nimenomaan sillä korkomäärällä, joka lain mukaan sillä hetkellä vallitsee. Niissä laskelmissa ei oteta huomioon lainkaan sitä, että korko mahdollisesti myöhemmin nousee. Kuuitujen asiantuntijoitten mukaan nyt esitetty koron korotus merkitsee keskimäärin 5 000-10 000 markan lisäkorkorasitusta vuodessa ja korkorasitus on useimmiten ja hyvin monen sukupolvenvaihdoksen suorittaneen kohdalla huomattavasti korkeampi. Tämän korotuksen kautta hyvin moni tila käsitykseni mukaan joutuu vaikeuksiin ja voi sanoa, että tilan elinkelpoisuus vaarantuu. Voidaan sanoa, että kyseessä on saavutetun edun vaarantaminen, ja minun mielestäni tätä lakia ei olisi pitänyt lähteä säätämään normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä etenkään, koska tämä minun mielestäni loukkaa hallitusmuodossa olevia omaisuudensuojasäännöksiä myös. Lisäksi asiantuntijoiden taholta esitettiin aika voimakkaasti myös sellaisia näkemyksiä, että kyse on tavallaan yksityisoikeudellisesta sopimuksesta, joka on tehty pankin ja viljelijän välillä. Periaatteessa on paikallaan, että yleisellä tasolla pohditaan sitä ja otetaan huomioon, että velkakirjan laatijana on ollut velkoja, jolloin velallisella ei ole käytännössä kovinkaan paljon mahdollisuuksia lähteä pohtimaan, mitä siinä velkakirjassa todella on, varsinkin kun ottaa huomioon, että yleensä aina ennen kuin tällainen laina myönnetään, viranomainen suorittaa määrätyt laskelmat ja toteaa, kuten äsken sanoin, tilan elinkelpoisuuden. Minun mielestäni tällaisessa tilanteessa lailla ei pitäisi puuttua tällaisiin korkoihin nimenomaan silloin, kun velkakirjassa ei ole mainittu tällaista mahdollisuutta lainkaan. Minun mielestäni tällaisessa tilanteessa, kun velkakirjassa ei ole ehtoa, korkoa voitaisiin korottaa ainoastaan asianomaisten sopijaosapuolten välisellä sopimuksella. Vaikka tähän eivät kiinteästi liitykään ne oikeudenkäynnit, joita on käyty viime aikoina pankkien yksipuolisten koron nostojen osalta ja joissa tähän mennessä pankit ovat hävinneet - vielä ei ole tietämäni mukaan saatu korkeamman oikeuden päätöstä eli nämä päätökset eivät ole lainvoimaisia - niin analogisesti voitaneen kuitenkin tulkita, että kyse on saman suuntaisesta tilanteesta. (Ed. P. Leppänen: Miksei hallitus anna esitystä?) - Se onkin mielenkiintoinen kysymys, ed. P. Leppänen, ja mielenkiintoista oli myös kuulla maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajan S-L. Anttilan puheenvuoro äsken. - Kun näin lähdetään korottamaan, niin minun mielestäni silloin loukataan kyllä aika pitkälle niitä määrättyjä sopimusoikeudellisia säännöksiä, mitä tässä maassa yleisesti noudatetaan. Niitä tulkitaan yleensä aina velkojan eli yleensä myös velkakirjan laatijan vahingoksi. Kun tällaista koronkorotusvaraumaa ei ole tehty, niin minun mielestäni voi sanoa, että jopa perustuslain vastaisella tavalla puututaan velallisen varallisuusasemaan. Valiokunnan arvoisa puheenjohtaja totesi, että kyseisessä ponsiesityksessä korostetaan

976 Torstaina 6. kesäkuuta 1991 nuorten viljelijöiden asemaa ja myös sitä, että nämä korotukset tehtäisiin tasapuolisemmin. Minun mielestäni eräs mielenkiintoinen piirre tässä lakiesityksessä on se, että tämä on taannehtiva laki, ja sen perusteella pystytään korottamaan jo voimassa olevia korkoja, siis sellaisiakin lainojen korkoja, joissa velkakirjassa ei ole asianomaista mainintaa. Minun mielestäni jos lähdetään siihen, että korkoja pitää korottaa - tämän päivän aikana me olemme useaan eri kertaa kuulleet, että valtio tarvitsee lisää rahaa ja rahaa - niin korotusten pitäisi tapahtua voimassa olevan lainsäädännön mukaan ja nimenomaan sen mukaan, mikä on oikeustulkinta asioissa. Kun yleensä perustuslakivaliokunnassa on menetelty sillä tavoin, että ei olla sidoksissa hallituksen esityksiin eli myös yksittäiset edustajat voivat äänestää oman mielensä mukaan, jälleen kerran tänään aamupäivällä oli mielenkiintoista havaita, millä tavalla esimerkiksi keskustapuolueen kansanedustajat käyttäytyivät (Ed. S-L. Anttila: Missä asiassa? - Nimenomaan perustuslain säätämisjärjestyksen osalta. - Kun on keskusteltu käytävillä asianomaisten henkilöiden kanssa, on paljastunut jälleen kerran eräs ikävä totuus. Kaikki me tiedämme, miten normaalisti valiokunnassa joudutaan käyttäytymään, mutta vanhan tradition mukaan perustuslakivaliokunnassa voidaan äänestää hieman toisellakin tavalla eikä käy, niin kuin ed. Särkijärvelle tänään on käynyt. Herra puhemies! Kun minun mielestäni tämä lakiesitys ei täytä ihan kaikkia niitä kriteereitä, joita voimassa olevan oikeuskäytännön mukaan minun mielestäni pitäisi olla, tulen lakiesityksen toisessa käsittelyssä esittämään lisäystä asianomaiseen 5 a :n loppuosaan nimenomaan sillä tavoin, että tätä korotusta ei voitaisi tehdä sellaisten lainojen osalta, joiden lainaehdoissa ei ole mahdollistettu koron myöhempää tarkistamista. Ed. S-L. Antti 1 a (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Ed. Vistbackalle aivan lyhyesti totean, että maatilalain 69 :ssä on varattu mahdollisuus koron korottamiseen lailla ja nähdäkseni tämä nimenomaan on ollut perustuslakivaliokunnan lausunnon perusta. Tiedän aivan hyvin oman perustuslakivaliokunnan edustajani kanssa keskusteltuani, että perustuslakivaliokunnassa asiantuntijoista on ollut hyvin pieni osa sitä mieltä, että tarvitaan perustuslain säätämisjärjestys. Kieltämättä tilanne on sikäli hankala, että tässä puututaan sellaiseen sopimukseen, velkakirjaan, joka on saattanut jo useampia vuosia sitten, jopa 15-20 vuotta sittenkin, olla laadittuna ja tehtynä, mutta maatilalain 69 tämän puuttumismahdollisuuden sallii. Ed. L a a k s o ( vastauspuheenvuoro ): Herra puhemies! Ed. Vistbacka on aivan oikeassa siinä, että tämä lakiesitys sisältää koko joukon ongelmia. Itse näkisin, että kolme suurempaa ongelmaa muodostuu, mikäli tämä lakiesitys hyväksytään. Ensinnäkin tämän lakiesityksen hyväksymisen myötä korotetaan jo voimassa olevien lainojen korkoja, vaikka lainasopimukseen ei olisikaan kirjattu koron korotusmahdollisuutta. Olen aivan varma siitä, että tämä lakiesitys poikii hyväksymisensä jälkeen joukon oikeudenkäyntejä. On selvää, että ne kansanedustajat ja hallituspuolueet, jotka ovat säätämässä tämän kaltaista lakia, ottavat jo tässä vaiheessa vastuun tulevista oikeudenkäynneistä, joita mielestäni voidaan hyvin verrata niihin oikeudenkäynteihin, joita pankkeja vastaan on käyty laittomista koron korotuksista. Toiseksi en usko, että ponnella kyetään hoitamaan nuorten ja kaikkein velkaantuneimpien maanviljelijöiden asemaa. Tilanne muodostuu heidän kohdaltaan varmasti ongelmalliseksi. Kolmas ongelma on se, että lisärasitus, joka korkojen korotuksen myötä kohdistuu nuoriin ja velkaantuneimpiin, saattaa todellakin vaarantaa monen tilan elinkelpoisuuden. Tästä syystä suhtaudun erittäin varauksellisesti tämän kaltaisen lain hyväksymiseen. Ed. V ä h ä n ä k k i ( vastauspuheenvuoro ): Herra puhemies! Olen täysin yhtä mieltä ed. Vistbackan kanssa itse korkojen korottamisesta. Olen sitä vastaan näiden lakiesitysten varsinaisen substanssin osalta. Mutta ihmettelen suuresti ed. Vistbackaa siinä, että hänjuristina on paavillisempi kuin paavi itse. Keskustapuolueen edustajat äänestivät, näin muistelen, perustuslakivaliokunnassa nimenomaan tavallisen lainsäätämisjärjestyksen puolesta. Heillä olisi luullut olevan jos kellään eniten se mielipide, että vaikeutettu säätämisjärjestys olisi tässä paikallaan. Mutta hekin katsoivat, että edellytyksiä ei ole, taikka olivatko he niin hallituksen uskollisia sotureita tai oliko se juridiselta pohjalta, mutta joka tapauksessa keskustapuolue oli tavallisen lainsäätämisjärjestyksen kannalla. Mielestäni ed.

Maaseutuelinkeinot 977 Vistbackan arvostelun ei tulisi kohdistua perustuslakivaliokunnan käsittelyyn, vaan itse lakiin. Sitä ei voida täällä muuttaa, mutta lakia voidaan eli itse substanssi, jos vain voimaa riittää. Ed. Saapunki (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Ed. Vistbackan puheenvuoron johdosta haluan todeta, että henkilökohtaisesti oli erittäin vaikea hyväksyä tätä lakiesitystä, mutta kun on oppinut kuuntelemaan tämän salin keskustelua ja SDP on jatkuvasti vaatinut, että pitäisi maataloudenkin tulla näihin talkoisiin, niin ajattelin että tämä täytyy hyväksyä, että jossakin voitaisiin osoittaa, että maatalouskin on joissakin talkoissa tässä yhteiskunnassa. Toivon todella, että ed. Rinne myös tulevaisuudessa on talonpojan puolella, niin kuin tänä päivänä tällä hetkellä. Ed. Z y s k o w i c z (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Ed. Vistbackan puheenvuoroon totean ensin, että on aivan selvää, että silloin kun perustuslakivaliokunnassa ratkaistaan kysymys lainsäätämisjärjestyksestä, se on sen kaltaista oikeudellisluonteista harkintaa, jonka yhteydessä eivät "normaalit" hallituspuolueiden pelisäännöt tms., jotka ovat asiassa mukana silloin kun lakiesityksiä käsitellään valiokunnissa valmistelevasti, voi olla ratkaisevina. Sen vuoksi arvostan sitä, että keskustan edustajat perustuslakivalio kunnassa, jotka kaikki ovat uusia ainakin perustuslakivaliokunnassa, eivät tässä yhteydessä antaneet sen seikan olla ratkaisevana, että suhtautuivat monetkin, näin ymmärsin, kriittisesti itse lakiesitykseen, vaan päätyivät sille kannalle, mille valiokunnan hyvin selvä enemmistö päätyi säätämisjärjestysasiassa, että laki on säädettävissä tavallisena lakina. Mitä itse säätämisjärjestysasiaan tulee, niin ehkä siitäkin ihan lyhyesti. Perustuslakivaliokunta katsoi, että kun puheena olevat lainat perustuvat maatilalakiin, niin maatilalaki on eräällä tavoin tullut jo osaksi sitä lainaehtokokonaisuutta, josta velkasuhde on syntynyt. Näin ollen sen velkasuhteen ehdoksi on myös tullut maatilalaissa oleva säädös, joka mukaisesti voidaan lailla korkoa tarkistaa. Toisin sanoen, emme voineet hyväksyä sellaista kantaa, että sen vuoksi, että käytössä ovat olleet kelvottomat lomakkeet, olisi viety lainsäätäjäitä se kompetenssi, mikä Iainsäätäjälie kuuluu. Ed. V i s t b a c k a ( vastauspuheenvuoro ): Arvoisa puhemies! Ed. S-L. Anttilalle totean ja samalla myös ed. Zyskowiczille, että siitä huolimatta, vaikka maatilalain 69 :n korotus mahdollistetaan, minun mielestäni on noudatettava hieman toisenlaisia säännöksiä silloin, kun laatija, myöntäjä, velkoja, on laatinut sellaisen velkakirjan, että tavallinen velallinen, joka ottaa velan, ei voi lukea papereista, että tällainen mahdollisuus on. Ja nimenomaan, kuten asiantuntijat totesivat valiokunnassa, myös viranomaiset, jotka selvittävät näitä asioita, eivät tämän suuntaisia asioita ole lainkaan edes tiedostaneet. Ei voida lähteä tulkinnassa siitä, että aina on velallisen syy. Minun mielestäni on velkojan vastuu tällaisissa tilanteissa. Ja se, mitä ed. Laakso sanoi täällä, pitää täysin paikkansa siinä, että mitä ilmeisimmin, kun tämä korotusesitys hyväksytään kolmannessa käsittelyssä hallituspuolueitten toimesta, seuraa joukko oikeudenkäyntejä, jolloin jälleen kerran katsotaan, mikä on velallisen asema. Arvoisa puhemies! Vielä ed. Vähänäkilie siitä, että kyllä puheenvuorossani totesin, mikä on perustuslakivaliokunnan asema, ja myös sillä tavoin, että kun keskustapuolue on hallituksessa, niin asia lähti nimenomaan tähän suuntaan. Lopuksi vielä, herra puhemies, ed. Zyskowiczille: Minulla on henkilökohtaisia kokemuksia siitä, että kun hallituspuolueen edustajana perustuslakivaliokunnassa äänestin ja panin vastalauseen, minkä ryöpytyksen sain. Ed. K o s k i n e n ( vastauspuheenvuoro ): Herra puhemies! Ed. Zyskowicz toikin esille ne keskeiset näkökohdat, joihin perustuslakivaliokunnan kannanotto pohjautuu. Olisi todella varsin outoa, jos maatilahallituksen laiminlyönti velkakirjalomakkeiden hyväksymisessä johtaisi siihen, että jouduttaisiin perustuslain säätämisjärjestyksessä muuttamaan korkoehtoja, vaikka näissä laeissa on nimenomaan tavallisella lailla valtuutettu korkoon myöhemmin puuttumaan. Tältä osalta korostaisin sitä, että perustuslakivaliokunnan lausunnossa on kirjattuna velvoite hallitukselle. Valiokunta piti vakavana puutteena oikeusturvan kannalta sitä, että kyseistä ehtoa ei ole mainittu maatilalain mukaisissa velkakirjoissa, ja perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan hallituksen on huolehdittava tämän epäkohdan korjaamisesta siltä osin kuin siitä vielä voi aiheutua haittoja. Uuden maaseutuelinkeinolain mukaisissa velkakirjoissa pitäisi myös huolehtia siitä, että tällaista puutetta ei ilmaannu. 62 210270E

978 Torstaina 6. kesäkuuta 1991 Ed. Saapungille totealsln, että jos velkojen korkojen nosto O:sta 4 prosenttiin on tämän kansanosan osallistuminen taloustalkoisiin, se jää kovin pieneen. Se on edelleen negatiivista reaalikorkoa. Ed. N i k u 1 a : Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on jokseenkin ongelma ja eri argumentit tuotu aika hyvin esille. En halua pitkittää keskustelua. Yritän esittää niitä näkökohtia, jotka eivät vielä ole riittävästi tulleet esille. Kysymys on todella siitä, onko mahdollista maatilalain mukaisissa velkasuhteissa,jotka ovat yksityisoikeudellisia, korottaa yksipuolisesti korkoa sen jälkeen, kun tämä laki on hyväksytty. Ongelma, niin kuin täällä on todettu, on siinä, että näissä velkakirjoissa ei valiokunnan saaman tiedon mukaan ole nimenomaista ehtoa, jonka mukaan korkoa voidaan korottaa. Perustuslakivaliokunnan lausunnon sivulla 3 on perusteltu tavallista lainsäätämisjärjestystä sillä, että velat on sanottu, ja näin kiistatta on asianlaita, velkakirjoissa myönnetyn maatilalain nojalla. Tämä voidaan tulkita myös sillä tavoin, että tässä on vain viittaus rahoitusjärjestelmään eikä itse maatilalain ehtoihin. Niin kuin täällä on todettu, nämä velkakirjat ovat vakiomuotoisia, ne ovat velkojan laatimia. Vakiosopimusehtoja on tulkittava aina laatijan vahingoksi. Jos on epätietoista, kumman osapuolen hyväksi tulkinta menee, velkojan ja asiakirjan laatijan tai velallisen, silloin valitaan se tulkintavaihtoehto, joka menee asiakirjan laatijaa vastaan. Tämä on aivan yleinen periaate. Osittain tähän liittyen ymmärtäisin, että yksipuolisia asuntolainojen korko-oikeudenkäyntejä on tuomittu sillä tavoin, että velkojalla ei ole katsottu olevan tuota oikeutta. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa sivulla 4 tuodaan esille, niin kuin ed. Koskinen täällä totesi, että jatkossa olisi hyvä saada nämä ehdot velkakirjoihin. Itse asiassa valiokunnan lausunto tältä osin, vaikka se on kirjoitettu niin hyvin kuin se voidaan tällaisessa jutussa kirjoittaa, on sisäisesti ristiriitainen. Valiokunta itsekin huomauttaa, että tämmöinen ehto puuttuu, mutta silti se tällä yleismaininnalla, se ei ole edes yleisviittaus, kuitenkin on taipuvainen hyväksymään tavallisen lainsäädäntöjärjestyksen. En halua väittää, että edustamani kanta välttämättä olisi se, mikä tuomioistuimessa tulee päätetyksi oikeaksi, yhtä vähän kuin kukaan voi sanoa täällä, onko perustuslakivaliokunnan enemmistön kanta se, mikä voittaa. Itse asiassa sitä ei ratkaista täällä, vaan se ratkaistaan tuomioistuimessa, kun käydään mahdollista oikeudenkäyntiä siitä, onko valtiolla tai velkojalla ollut yksipuolinen oikeus korottaa korkoja. Sen vuoksi omassa lausunnossani olen esittänyt, että lain sanamuotoa muuttamalla päästään kiistatta sellaiseen lopputulokseen, että tavallinen lainsäädäntöjärjestys tässä asiassa on mahdollista. Kuten ed. Vistbackan puheenvuorosta kävi ilmi, hän tulee myös tekemään tällaisen esityksen toisessa käsittelyssä, ja tulen sitä tukemaan, koska se on aivan saman sisältöinen asiallisesti kuin omani. Keskustelu julistetaan päättyneeksi. Lakiehdotuksen ensimmäinen käsittely julistetaan päättyneeksi. P u h e m i e s : Eduskunnan seuraava täysistunto on huomenna perjantaina kello 0.05. Täysistunto lopetetaan kello 23.41. Pöytäkirjan vakuudeksi: Erkki Ketola