MATKAKERTOMUS Bioenergiamatka Saksaan ja Itävaltaan 4. 7.3.2010 Kokoonnuimme aikaisin torstaiaamuna 4.3.2010 Helsingin lentokentällä. Lentomme Saksaan laskeutui aikataulun mukaisesti noin klo 8.00. Lentokentältä lähdimme ajamaan kohti ensimmäistä vierailukohdettamme, joka sijaitsi lähellä Itävallan rajaa. Ensimmäinen vierailukohteemme Biomassehof Achental Gmbh sijaitsee eteläisessä Saksassa Tirolin alueella. Yritys toimii Grassaun kaupungissa ja sen lähialueilla. Yrityksen toiminta perustuu bioenergiatuotteiden (hake, pelletti, briketti, ym. kauppaan ja välitykseen lähialueiden pien- ja suurkäyttäjille. Yrityksen toimitilat koostuvat haketerminaalista ja erilaisista varastorakennuksista. Varastoissa hake on lajiteltu laatuluokittain. Pienkäyttäjille, kuten maatiloille yritys toimittaa kuivattua ja tasalaatuista haketta, jonka kosteusprosentti on noin 25. Suurkäyttäjille, kuten voimalaitoksille toimitettava hake ei laadultaan vastaa pienkäyttäjien haketta. Suurkäyttäjien hake varastoidaan ulkona, eikä sitä myöskään erikseen kuivata. Yrityksellä ei ole omaa haketus- ja kuljetuskalustoa. Haketus- ja kuljetuspalvelut ostetaan alihankintana paikallisilta yrittäjiltä. Yritys on laajentamassa toimintaansa lämpöyrityspuolelle. Yrityksen toimitilojen viereen rakennettiin parhaillaan uutta 3 MWh:n hakelämpökeskusta, jolla on jatkossa tarkoitus lämmittää mm. lähistöllä sijaitsevat kerrostalot. Kuva 1. Biomassehof Achental:in rakenteilla oleva 3 MWh:n hakelämpölaitos
Lounaan jälkeen matkamme jatkui seuraavaan vierailukohteeseen Itävallan puolelle. Saavuimme iltapäivällä vuoriston ympäröimään pieneen Loferin kylään. Tutustuimme Biomasseheizwerk Lofer nimisen yrityksen toimintaan. Yritys omistaa aluelämpölaitoksen, jonka yhteydessä tuotetaan myös sähköä. Sähköä tuotetaan hakekattilan yhteyteen kytketyllä, Italiasta tekniikkaa (Turboden) olevalla ORC-generaattorilla. Tällaista tekniikkaa ei tietääksemme ole Suomessa toistaiseksi käytössä. Yrityksen edustaja kertoi, että tekniikka on aivan uutta ja sitä on tällä hetkellä käytössä muutamassa kohteessa. Laitoksessa tuotettu sähkö myydään kokonaisuudessaan valtakunnan verkkoon ja lämpö puolestaan hyödynnetään paikallisesti. Itävallassa puuenergialla ja myös muilla uusiutuvilla energialähteillä tuotetulle sähkölle maksetaan syöttötariffitukea. Tuen määrä riippuu tuotantoyksikön tehosta. Tämän kokoluokan (3 MWh) laitoksella tuotetulle sähkölle tuen määrä on 16 cent/kwh. Lämpökeskuksen polttoaineena käytetään haketta, joka hankitaan lähiseudun maanviljelijöiltä ja hakeurakoitsijoilta. Laitoksen lämpöverkkoon on kytketty käytännössä lähes kaikki Loferin kylän noin 160 asuinrakennuksesta, sekä St.Martinin kylän rakennukset noin 80 kpl. Yritys aikoo jatkossa edelleen laajentaa toimintaansa, mikäli lähialueiden kylät ovat kiinnostuneita liittymään lämmönjakoverkkoon. Vierailun jälkeen matkamme jatkui kohti Linzin kaupunkia, jossa majoittauduimme. Kuva 2. Loferin aluelämpölaitoksen sähköntuotantoyksikkö.
Perjantaina 5.3.2010 heräsimme Linzin kaupungissa Tonavan rannalla. Aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Welsin kaupunkia ja messualuetta. Welsin energiamessut ovat yksi Euroopan suurimmista alan tapahtumista vuosittain. Messuilla on kattavasti esillä bio- ja aurinkoenergian lisäksi monia mielenkiintoisia sovelluksia uusiutuvan energian hyödyntämiseen. Messuilla oli esillä mm. lämpövoimakone, jolla tuotetaan sähköä pienen mittakaavan (alle 1 MWh) hakelämpölaitoksen yhteydessä. Tekniikka sinänsä ei ole uutta, mutta sovellus tässä tarkoituksessa on harvinainen. Laitoksen sähköntuotantohyötysuhde ja kallis investointikustannus tosin rajaavat sen käyttömahdollisuudet Suomessa lähes olemattomiksi. Keski-Euroopassa sähkön hinta on huomattavasti korkeampi, joten siellä taloudellisesti kannattavaa sähkön pientuotantoa on helpompi harjoittaa. Suomalaisia näytteilleasettajia messuilla ei ollut esillä kuin yksi takanvalmistaja, Tulikiven Nunnauunit. Messuilla oli esillä huomattava määrä puun pienpolttojärjestelmiä, joiden tekninen kehitys on Suomalaisia laiteratkaisuja edellä monessa suhteessa. Esimerkiksi kaikki esillä olleet pienpolttokattilat oli varustettu automaattisella tuhkanpoistolla ja savukaasujen palamisilman mittaus- ja säätöautomatiikalla. Esillä olleet laitteet olivat myös muotoilultaan ja ulkonäöltään huomattavasti kotimaisia versioita kehittyneempiä. Messut olivat hyvin järjestetyt ja niistä jäi kaikin puolin erittäin positiivinen kokemus matkalla olleelle seurueellemme. Kuva 3. Aurinkopaneeleilla verhoiltu rakennuksen seinä messualueella.
Lauantaina 6.3.2010 aamiaisen jälkeen luovutimme huoneet Linzissä ja lähdimme ajamaan kohti Grieskirchenin kylää. Päivän ohjelmassa oli tutustuminen Bäuerliche Bioenergie Fröling Grieskirchen Gmbh energiaosuuskunnan toimintaan. Osuuskunnan omistavan lähialueen maanviljelijät noin 160 kpl. Osuuskunta on rakentanut haketta polttoaineenaan käyttävän aluelämpölaitoksen, joka toimittaa kaukolämpöä Grieskirchenin kylään. Lämpölaitoksen käyttämä hake hankitaan osuuskunnan jäseniltä. Laitoksessa tuotettu lämpö hyödynnetään kylän kaukolämpöverkossa. Lämpölaitoksen viereen oli myös rakennettu muutaman osuuskunnan jäsenen omistama biokaasulaitos. Biokaasulaitos käyttää raaka-aineenaan maissia ja sikaloiden lietettä. Biokaasulaitoksella tuotettu sähkö myydään kokonaisuudessaan valtakunnan verkkoon. Biokaasulla tuotetulle sähkölle maksetaan Itävallassa syöttötariffitukea, joka määräytyy laitoksen tehon mukaan. Tämä laitos tuotti sähköä 300 kw:n teholla ja sille maksetaan tukea noin 17 c/kwh. Biokaasulaitoksen rakennuskustannukset olivat ylittyneet arvioidusta noin 0,5 miljoonalla eurolla, ollen yhteensä noin 1,5 milj. Tämä on puolestaan johtanut siihen, että laitoksen taloudellinen tilanne ei omistajan mukaan ole kovin hyvä. Itävallassa ei kuulemma biokaasulaitoksilla mene taloudellisesti muutenkaan kovin hyvin. Vierailun jälkeen matkamme jatkui kohti historiallista Saltzburgin kaupunkia. Kuva 4. Grieskirchenin aluelämpölaitoksen kattilahuone.
Kuva 5. Grieskirchenin energiaosuuskunnan biokaasulaitos, sähköteho 300 kw. Sunnuntaina 7.3.2010 heräsimme pirteinä Salzburgin kaupungista. Aamulla lähdimme opastetulle kaupunkikierrokselle, jossa näimme mm. kaupungin lämpölaitoksen sekä historiallisen vanhankaupungin Mozartin synnyinkotineen. Kaupunkikierroksen jälkeen matkamme jatkui Saksan puolelle, Chiemsee järven rannalle. Matkamme viimeinen vierailu kohdistui Gut Ising nimiseen maatilamatkailuyritykseen. Yrityksellä on majoituspalveluiden lisäksi ohjattua ratsastustoimintaa. Käyntimme varsinainen tarkoitus oli tutustuminen yrityksen lämpökeskukseen, jossa poltetaan hevosenlantaa hakkeen kanssa seospolttona. Saksassa hevosenlannan polttaminen on sallittua paikallisen ympäristöviranomaisen luvalla. Suomessa lannan polttaminen on jätteenpolttolain alaista toimintaa, joka vaatii huomattavasti vaikeamman lupakäytännön ja teknisen toteutuksen. Lannan polttaminen teknisesti onnistuu suhteellisen helposti seospolttona hakkeen kanssa. Ongelmaksi poltossa voi muodostua lannan korkea klooripitoisuus syntyneessä tuhkassa ja korroosiovaikutus kattilan tulipinnoilla. korroosiovaikutus voidaan ehkäistä mm. keraamisilla tulipinnoilla. tuhkaongelma oli ratkaistu tilalla siten, että poltossa syntynyt tuhka neutraloidaan kalkkijauheella, jolloin se on levityskelpoinen pelloille. Vierailun jälkeen matkamme jatkui kohti Munchenin lentokenttää ja ohjelmassa oli enää paluulento takaisin Helsinkiin. Huittisissa 7.4.2010 Jani Suoniemi