NO72
NO72 The Rise and Fall of Estonia Idea, konsepti, ohjaus ja suunnittelu Tiit Ojasoo ja Ene-Liis Semper Musiikillinen suunnittelu Tiit Ojasoo Tekstit Ene-Liis Semper, Eero Epner, näyttelijöiden improvisaatiot Lavalla Rasmus Kaljujärv Eva Klemets Risto Kübar Mirtel Pohla Jaak Prints Gert Raudsep Tambet Tuisk Marika Vaarik Sergo Vares Ääni nauhalta Tõnu Mikiver Esitetään yhtenä näytöksenä Kiitos Gary Hill, Henn Jõe, Mirje Mändla, Leelo Tungal, Mats Traat, Jaan Kruusvall, Marju Lauristin, Andrus Ansip Ensi-ilta 23. maaliskuuta 2011 NO99-teatterissa ja Nokia-konserttitalossa.
Lava Näyttämövastaava Kairi Mändla Tarpeistonhoitajat Ülle Hertmann, Hanna Touart Päänäyttämömestari Reigo Tammjärv Näyttämömestarit Risto Roosaar, Mihkel Tomberg, Ivar Villers Ääni-insinöörit Hendrik Kaljujärv, Martin Hein Valoinsinöörit Ants Kurist, Margus Mänd, Siim Reispass Puvustajat Anu Jääts, Moonika Lausvee Maskeeraajat Gristina Krüger, Kaia Pihlak Ompelijat Maimu Meritee, Sirje Kiil Videolähetys Miksaaja Maarja Pärsim Pääoperaattori Alvar Kõue Operaattorit Sten-Johan Lill, Aivo Rannik, Ott Tiigirand Videoinsinööri Ahto Vaher Äänioperaattorit Jevgeni Berezovski, Antti Mäss, Jaan Andres Tellus Ohjelman valokuvat ja koostaminen Eero Epner Kääntäjä Reetta Sahlman Ohjelman ulkoasu Martin Pedanik Teatterin johtaja ja taiteellinen johtaja Tiit Ojasoo
The Rise and Fall of Estonia Opaskirja esitykseen Teatteri NO99:n esityksen The Rise and Fall of Estonia ensi-ilta oli vuoden 2011 maaliskuussa 1700-paikkaisessa Nokia-konserttitalossa Tallinnassa. Esityksiä oli kymmenen ja saman vuoden syksyllä vielä kolme yli 19 000 katsojalle. Esitys päätti Teatteri NO99:n viidestä esityksestä koostuneen ns. Viro-syklin, johon kuuluvat mm. myös Tampereen Teatterikesässä esitetty GEP (suomeksi Kuumat virolaiset kundit ) ja Kuidas seletada pilte surnud jänesele (suomeksi Kuinka selittää kuvia kuolleelle jänikselle ). Tämä käsikirja selittää muutamia esityksessä olevia viitteitä ja sitaatteja. Pidätys. Virossa pidätykset ovat olleet yksi 1900-luvun suurimpia pelon aiheita. Ihmisiä alettiin pidättää heidän poliittisten näkökantojensa tai epäsopivaan sosiaaliseen luokkaan kuulumisen vuoksi jo vuosisadan alussa, mutta se oli erityisen yleistä 1940-luvulla ja 1950-luvun alkupuolella. Pidätysten syyt eivät usein olleet juridisesti korrekteja, vaan pikemminkin tekaistuja, ja pidätettyjen tulevaisuus jäi salaisuudeksi vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi sen jälkeen. Tämän vuoksi ovelle koputtaminen oli Virossa vaaran ja pelon merkki. Vielä 1980-luvulla monet vanhemmat ihmiset pitivät kaapin pohjalla pussillisia kuivattuja leivänkannikoita, jotta odottamattoman ja nopean pidätyksen tapahtuessa olisi mahdollista ottaa mukaan edes joitain ruokavaroja. Pidätyksiä tekivät pääasiassa Neuvostoliiton edustajat, mutta 1930-luvulla ei ollut harvinaista, että epäoikeudenmukaisia poliittisia pidätyksiä tapahtui myös itsenäisessä Virossa. Savisaaren silmät. Edgar Savisaar on Viron suurimman puolueen, Viron keskustapuolueen (viroksi Eesti Keskerakond) perustaja ja sen puheenjohtaja vuodesta 1991 alkaen, pientä taukoa lukuun ottamatta. 1980-luvun lopulla hän oli yksi Rahvarinne-kansanrintaman johtajista ja menestyksensä aallonharjalla toimi lyhyen aikaa myös pääministerinä. Savisaar on populisti, jonka kanssa yhteistyötä pyritään välttämään. Aina se ei ole kuitenkaan mahdollista ja vallan säilyttämiseksi useat erilaiset poliittiset voimat ovat tehneet hänen kanssaan yhteistyötä, mutta pääministeriksi Savisaar ei ole enää noussut. Tällä hetkellä hän toimii Tallinnan kaupunginjohtajana. Hänen silmänsä olivat muutamia vuosia sitten Viron keskustapuolueen vaalimainosjulisteissa. Viron suurimman ääniharavan silmälasipäiset silmät lähettivät äänestäjälle ristiriitaisia signaaleja voimasta ja vallasta, luottamuksesta ja rehellisestä katseesta. Nokia-konserttitalo. Nokia-konserttitalo sijaitsee Solaris-ostoskeskuksessa (ostoskeskus sai nimensä Andrei Tarkovskin samannimisen elokuvan mukaan, joka kuvattiin osittain Tallinnassa, mutta ostoskeskuksella ei ole
minkäänlaista sidosta elokuvaan). Kyseessä on noin 1700-paikkainen sali, jossa järjestetään erilaisia konsertteja ja musikaaleja. Konserttitalolla esitettiin myös esitys The Rise and Fall of Estonia. Solaris-ostoskeskuksen tilalla oli vuosikymmeniä Sakala-kulttuurikeskus. Luvan Sakala-keskuksen purkamiseksi antoi yleisestä mielipiteestä huolimatta Edgar Savisaar. Solaris-ostoskeskuksen kehittäjästä tuli ennen tätä Keskustapuolueen jäsen, mutta hän kieltää, että näiden kahden välillä olisi minkäänlaista sidettä. Sakala-keskuksen purkaminen aloitettiin päivä kunnallisvaalien jälkeen ja Solaris-keskus valmistui hieman ennen parlamenttivaaleja. Keskus rakennettiin niin hätäisesti, että suuri osa katosta romahti avajaisten jälkeen. Ansip. Andrus Ansip on Viron pääministeri seitsemättä vuotta sekä konservatiivis-liberaalin ja populistis-pragmaattisen Viron reformipuolueen (viroksi Eesti Reformierakond) puheenjohtaja. Muutamia vuosia sitten Ansip lupasi viedä Viron viiden kaikista vauraimman Euroopan maan joukkoon. Ansipin mukaan virolaiset ovat voittajakansaa. Pioneerit. Pioneerit olivat osa neuvostoajan kasvatusjärjestelmää. Alaluokkien oppilaat olivat ns. lokakuun lapsia, lukioikäiset nuoret saivat jo liittyä komsomoliin. Välissä olevina vuosina oltiin pioneereja lähinnä pakon edessä, mikä tarkoitti mm. kiinnostavia hankkeita, metsäleirejä ja uskollisuusvalaa leniniläiselle aatteelle. Jos pioneeriksi ei liittynyt, siitä seurasi ongelmia. Venäläiset. Ennen toista maailmansotaa Viron väestöstä venäläisiä oli noin 13 prosenttia, 40 vuotta myöhemmin yli 34 prosenttia. Viro oli koko Euroopan yksi kauttakuljetuimpia valtioita: toisen maailmansodan jälkeen sen läpi kulki yli kolme miljoonaa ihmistä. Heistä vain harvat asettuivat Viroon, mutta kuitenkin tarpeeksi moni, joten väestön kokoonpano muuttui kansallisuuksien näkökulmasta ratkaisevasti. Suurin osa tulijoista oli vierastyöläisiä, jotka asettuivat asumaan Itä-Virumaalle ja Tallinnaan. Viron uudelleenitsenäistymisen jälkeen jotkut heistä lähtivät. Monet virolaiset suhtautuvat venäläisiin epäluuloisesti, pitäen heitä epälojaaleina tai osasyyllisinä Neuvostoliiton rikoksiin. Venäläiset ovat huomanneet tämän suhtautumisen, eivätkä pidä sitä normaalina. Suomi. Suomi on merkinnyt Virolle todella paljon. Toisen maailmansodan aikaan useat Suomen-pojat taistelivat Suomen puolella. Suomi taas antoi apuaan Viron sotilaille taistelussa neuvostomiehitystä vastaan. Muutamien mielestä avun olisi tullut olla laajempaa ja Suomen myöhempi suhde Neuvostoliittoon oli liian ystävällismielinen. Neuvostomiehityksen aikana Suomen televisio oli pohjoisvirolaisten ainoa kanava jossain määrin riippumattoman tiedon saamiseksi. 1980-luvulla Suomesta tuli lähin
länsimaa, josta hankittiin useita kulutusyhteiskunnan fetissejä: purkkaa, farkkuja, reppuja ym. 1990-luvulta alkaen Suomi on ollut houkutteleva kohde virolaisille työntekijöille: aluksi Suomessa tehtiin matalapalkkatöitä (mansikoiden poiminta tms.). Nykyään Suomessa asuu myös huippuasiantuntijoita, esimerkiksi lääkäreitä. Kulttuurisiteet kahden maan välillä ovat erityisen vahvat ja hyvät. Žiguli. Autoliike VAZ rakennettiin 1960-luvun puolivälissä Fiatin ja Neuvostoliiton yhteisenä yrityksenä. Ensimmäinen malli oli nk. VAZ 2101 eli Žiguli, joka oli käytännössä FIAT 124:n kopio, mutta sitä oli muokattu mm. Siperian oloihin. Myöhemmin tuotettiin myös Žigulin lisämalleja. Neuvostoliitossa auton ostoon tarvittiin erityinen autonostolupa, jota ei saanut kuka tahansa se piti ansaita. Uuden Žigulin omistaminen oli tämän vuoksi juhlapäivä. Autoa hoidettiin yhtä huolellisesti tai jopa tarkemmin kuin omaa kotia. Myöskään verhoilla ja kukkaruukuilla varustetut Žigulit eivät olleet harvinaisia. 1991. Viro itsenäistyi uudelleen vuoden 1991 elokuussa. Sitä edelsivät vuosikausia kestäneet erittäin jännittyneet ja kiihkeät keskustelut sekä väittelyt valtion rakentamisesta ja tulevaisuudesta. Käytännössä tuli luoda täysin uusi valtio, vaikka Viro oli vielä osa Neuvostoliittoa. Yksi tärkeimpiä kiistakysymyksiä oli, olisiko uusi Viron tasavalta 1930-luvun valtion jatke vai olisiko kyseessä täysin uusi valtio. Päädyttiin ensin mainittuun. Vuosi 1991 oli myös viimeinen vuosi, jolloin erilaiset poliittiset voimat jakoivat yhden yhteisen, erittäin selvän tavoitteen. Marju Lauristin. Marju Lauristin on tunnettu Viron yhteiskuntatieteilijä ja poliitikko, jonka vanhemmat olivat puolestaan legendaarisia kommunistisen vallankaappauksen sankareita. Lauristinin isä menehtyi jo 1940-luvulla. Hänen isäpuolensa ja äitinsä olivat sen sijaan lähes kunnia-arvon saaneita Neuvosto-Viron sankareita. Lauristinista kuitenkin tuli 1960-luvulla uuden sukupolven yksi kaikkein älykkäimpiä edustajia, jonka teot ulottuivat aina kirjallisuuskritiikistä politiikan tutkimukseen, journalismista sosiologiaan ja käytännön politiikasta professorin uraan. Monien mielestä hän on yksi Viron monipuolisimmista ja viisaimmista ihmisistä. Individualismi. Virolaisia luonnehditaan usein erittäin individualistisiksi ihmisiksi, joiden hermoille käy kaikki mahdollinen yhdessä tekeminen, mukaan lukien yhteiselo. Neuvostoliitossa tavalliset yhteisasunnot olivat jotain aivan muuta, kuin virolaisille tavalliset harvaan asutetut kylät, joissa rakennukset sijaitsivat monen sadan metrin päässä toisistaan. Intiimien asioiden tekeminen yhteisön edessä (esim. seksi, synnyttäminen, imettäminen, syöminen, kuoleminen jne.) on virolaisille luonteenvastaista.
Teatteri NO99 Teatteri NO99 perustettiin vuonna 2004, ensimmäinen esitys oli vuonna 2005. Kauden aikana tehdään kolmesta neljään uutta esitystä. Teatteri NO99 on osallistunut monille ulkomaisilla festivaaleille sekä esiintynyt viime kausina mm. Lontoossa, Pariisissa, Berliinissä, Wienissä, Münchenissä, Moskovassa, Bernissä, Hampurissa, Kölnissä, Pietarissa, Budapestissä jne. Vakioryhmä työskentelee joka esitystä tehdessä johdonmukaisesti yhdessä, jos se vain on mahdollista. Teatterin tunnetuimpia esityksiä ovat Kuidas seletada pilte surnud jänesele (suomeksi Kuinka selittää kuvia kuolleelle jänikselle ), GEP (suomeksi Kuumat virolaiset kundit ), Three Kingdoms, Nafta! ja fiktiivinen poliittinen liike Ühtne Eesti (suomeksi Yhtenäinen Viro ), jota enemmistö suuresta yleisöstä kuitenkin käsitteli oikeana, olemassa olevana poliittisena voimana. Tiit Ojasoo ja Ene-Liis Semper The Rise and Fall of Estonian ohjaajat ovat Tiit Ojasoo (s. 1977) ja Ene-Liis Semper (s. 1969). Ohjaajina he ovat tehneet yhteistyötä viimeiset yhdeksän vuotta, jonka aikana he ovat valmistaneet reilun tusinan verran esityksiä. He ovat yhdessä NO99:n perustajia, taiteellisia johtajia ja teatterin ainoat talon sisäiset ohjaajat. He ovat toistuvasti voittaneet Viron parhaan ohjaajan, esityksen sekä lavastajan palkintoja. Viime vuosina Ojasoon ja Semperin esitykset ovat saavuttaneet myös huomattavaa kansainvälistä menestystä. He ovat osallistuneet yli 20 maineikkaalle ulkomaiselle festivaalille, mm. Wiener Festwochen, Cut&Paste 2 (HAU, Berliini), Baltiiski Dom (Pietari), Politik im Freien Theater (Köln), auawirleben (Bern), KONTAKT (Toruń, Puola), Tampereen Teatterikesä, Odeon (Pariisi) jne.
Teater NO72, Sakala 3, Tallinn www.no99.ee