EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 29.6.2012 COM(2012) 359 final KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta annetun direktiivin 2009/43/EY saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) FI FI
SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto... 4 2. Saattaminen osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä... 5 3. Direktiivin soveltamisala: puolustukeen liittyvät tuotteet... 5 4. Ennakkoluvan periaate... 6 4.1. Puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoon jäsenvaltioiden välillä on saatava ennakkolupa... 6 4.2. mutta vapautukset ovat mahdollisia... 6 4.2.1. Siirrot valtion viranomaisten ja puolustusvoimien välillä, kansainvälisten järjestöjen toimesta tai yhteiseen puolustusmateriaalihankkeeseen... 6 4.2.2. Humanitaariseen apuun ja hätätilanteisiin liittyvät siirrot... 6 4.2.3. Korjausta, huoltoa, näyttelyä tai esittelyä varten tehtävät siirrot... 7 4.2.4. Muut vapautukset...7 4.3. Jäsenvaltion alueelle tulevien tai sen alueen kautta kuljetettavien puolustukseen liittyvien tuotteiden kauttakulku- ja saapumisluvat... 7 4.4. Komponentit... 7 5. Yleiset, koonti- ja yksittäiset siirtoluvat... 8 5.1. Kolmentyyppisiä siirtolupia... 8 5.2. Yleiset siirtoluvat... 8 5.2.1. Yleisistä siirtoluvista hyötyvät toimittajat... 8 5.2.2. Puolustukseen liittyviä tuotteita yleisen siirtoluvan nojalla saavat vastaanottajien ryhmät...9 5.2.3. Yleisen siirtoluvan nojalla siirrettävien puolustukseen liittyvien tuotteiden tyypit... 9 5.2.4. Rekisteröinti ennen yleisen siirtoluvan ensimmäistä käyttöä... 9 5.3. Koontisiirtoluvat... 10 5.4. Yksittäiset siirtoluvat... 10 5.5. Toimittajilta edellytettävät tiedot... 10 5.6. Lupaviranomaiset... 11 6. Luotettavuustodistusten antaminen vastaanottaville yrityksille... 11 6.1. Luotettavuustodistusten antamisen päämäärä... 11 6.2. Luotettavuustodistuksen antamisperusteet... 11 FI 2 FI
6.3. Luotettavuustodistusten antamiseen liittyvien keskeisten osatekijöiden saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä... 11 6.4. Luotettavuustodistuksen saaneita vastaanottajia koskevien tietojen julkaiseminen.. 12 6.5. Luotettavuustodistuksen antavat viranomaiset... 12 6.6. Suojatoimenpiteet... 12 7. Vienti siirron jälkeen... 12 8. Seuraamukset... 13 9. Haasteet direktiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä... 13 10. Päätelmät... 14 LIITE... 15 FI 3 FI
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta annetun direktiivin 2009/43/EY saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) 1. JOHDANTO Direktiivin tavoitteena on yksinkertaistaa EU:n 1 sisällä tapahtuviin puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoihin sovellettavia sääntöjä ja menettelyjä sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan takaamiseksi. Puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja unionin sisällä koskevissa jäsenvaltioiden säädöksissä on tähän asti ollut eroavaisuuksia. Ne saattavat haitata tuotteiden siirtämistä ja vääristää kilpailua sisämarkkinoilla ja heikentää näin Euroopan unionin puolustusteollisuuden innovointia, teollista yhteistyötä ja kilpailukykyä. Direktiivin täytäntöönpanon oletetaan poistavan puolustukseen liittyvien tuotteiden kaupan esteitä, edistävän yhteisiä tuotantohankkeita, lisäävän EU:n puolustusalan yritysten kilpailukykyä ja lujittavan sisämarkkinoita. Puolustusjärjestelmiä toisiinsa liittävien tahojen pitäisi näin ollen voida avata toimitusketjunsa nykyistä paremmin ennakoitavissa olosuhteissa, saada lisää mittakaavaetuja ja optimoida puolustusalan valmistusketju. Uudet säännöt voivat lisäksi luoda mahdollisuuksia alan pk-yrityksille, jotta ne voivat mennä mukaan toimitusketjuihin toisissa jäsenvaltioissa. EU:n puolustusalan teollinen ja teknologinen perusta vahvistuisi. Direktiivi auttaa myös vähentämään talouden toimijoiden ja jäsenvaltioiden viranomaisten hallinnollista rasitusta. Vientivalvonta EU:ssa tehostuisi, kun jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset voisivat keskittää resurssit arkaluonteisimpiin siirtoihin ja pitää näin yllä korkeaa turvallisuustasoa. Direktiivi antaa lisäksi lisätakeita laittomia siirtoja vastaan, sillä se mahdollistaa jälleenviennin jäljitettävyyden ja raportoinnin ja lisää keskinäistä luottamusta samanmielisten unionin ulkopuolisten maiden kanssa. Jäsenvaltioiden oli saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään viimeistään 30. kesäkuuta 2011, ja sitä pitäisi soveltaa 30. kesäkuuta 2012 alkaen. Direktiivin 14 artiklassa perustetaan jäsenvaltioiden edustajista muodostuva komitea, joka on mukana direktiivin muiden kuin keskeisten osien (kuten sen liitteen) muuttamisessa. Komitea avustaa komissiota myös tukemalla jäsenvaltioita direktiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanossa. Tällä kertomuksella pannaan täytäntöön direktiivin 17 artiklan 1 kohta, jonka mukaan komissio esittää kertomuksen jäsenvaltioiden toimista direktiivin saattamiseksi osaksi niiden kansallista lainsäädäntöä. Kertomus laadittiin niiden komissiolle tiedoksi toimitettujen 1 Direktiivissä mainitaan siirrot yhteisön sisällä. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen hyväksymisen jälkeen termi yhteisö on korvattu termillä unioni. FI 4 FI
kansallisten säädösten pohjalta, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Niistä on täydellinen luettelo liitteenä. Kertomuksesta saa myös alustavan käsityksen edessä olevista haasteista. 2. SAATTAMINEN OSAKSI JÄSENVALTIOIDEN LAINSÄÄDÄNTÖÄ Vaikka direktiivissä asetettu määräaika sen saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä oli yli kaksi vuotta siitä, kun se julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä, useiden jäsenvaltioiden näytti olevan vaikea saattaa se ajallaan osaksi lainsäädäntöään. Komissio on saanut virallisen ilmoituksen direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä saattavista säädöksistä suurimmalta osalta jäsenvaltioita (20) (yksityiskohdat liitteessä). Muut jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet komissiolle, että ne ovat edenneet menettelyssä pitkälle. Komissio käynnisti SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla rikkomista koskevia menettelyjä kansallisten täytäntöönpanotoimien ilmoittamatta jättämisen vuoksi niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät olleet toimittaneet sille tiedoksi kansallisia sääntöjä, joilla direktiivi saatetaan osaksi niiden kansallista lainsäädäntöä. Tällä hetkellä seitsemän jäsenvaltiota ei ole vielä ilmoittanut direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Yksi jäsenvaltio on toimittanut tiedot osittain. 3. DIREKTIIVIN SOVELTAMISALA: PUOLUSTUKEEN LIITTYVÄT TUOTTEET Direktiiviä sovelletaan puolustukseen liittyviin tuotteisiin, jotka on lueteltu sen liitteessä, jota on jo muutettu kahdesti: 22. marraskuuta 2010 annetulla komission direktiivillä 2010/80/EU 2 ja 22. maaliskuuta 2012 annetulla komission direktiivillä 2012/10/EU 3. Nämä muutokset ovat seurausta direktiivin 13 artiklan 1 kohdasta, jossa säädetään, että komissio saattaa direktiivin liitteessä olevan puolustukseen liittyvien tuotteiden luettelon ajan tasalle siten, että se vastaa tarkasti Euroopan unionin yhteistä puolustustarvikeluetteloa. Euroopan unionin yhteinen puolustustarvikeluettelo on annettu sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä 8. joulukuuta 2008 vahvistetun neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP 4 yhteydessä. Yhteisessä kannassa velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että ne voivat kansallisen lainsäädäntönsä perusteella valvoa EU:n yhteisessä puolustustarvikeluettelossa olevan teknologian ja tarvikkeiden vientiä. Yhteisen kannan mukaan EU:n yhteinen puolustustarvikeluettelo toimii jäsenvaltioiden kansallisten sotilasteknologia- ja puolustustarvikeluetteloiden viiteluettelona mutta ei suoranaisesti korvaa niitä. Neuvosto päivittää luetteloa vuosittain yleensä silloin, kun tavanomaisten aseiden sekä kaksikäyttötuotteiden ja -teknologioiden viennin valvontaa koskevan Wassenaarin järjestelyn 5 2 3 4 5 EUVL L 308, 24.11.2010, s. 11. EUVL L 85, 24.3.2012, s. 3. EUVL L 198, 13.12.2008, s. 99. Wassenaarin järjestelyssä on mukana 41 maata, ja sen sihteeristö on Wienissä. Sen tavoitteena on parantaa alueellista ja kansainvälistä turvallisuutta edistämällä tavanomaisten aseiden ja kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian siirtojen avoimuutta ja suurempaa vastuullisuutta ja estämällä aseiden epävakauttava keskittyminen. FI 5 FI
puitteissa hyväksyttyyn ampumatarvikeluetteloon on tehty muutoksia. Luettelo sisältää 22 sotilaskäyttöön tarkoitettujen tuotteiden pääkohtaa, mukaan luettuina tietyt tuotteet muun muassa seuraavissa luokissa: pienaseet ja kevyet aseet (ja niihin tarkoitetut ammukset), panssarivaunut ja muut aseistetut sotilasajoneuvot, taistelualukset (pinta-alukset ja vedenalaiset), panssarointi-/suojavarustukset, ilma-alukset ja miehittämättömät ilma-alukset jne.). 4. ENNAKKOLUVAN PERIAATE 4.1. Puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoon jäsenvaltioiden välillä on saatava ennakkolupa Direktiivissä täsmennetään, että puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoon jäsenvaltioiden välillä on saatava ennakkolupa (lupa) (4 artikla). Siirrolla tarkoitetaan puolustukseen liittyvän tuotteen toimittamista tai siirtämistä toimittajalta vastaanottajalle toiseen jäsenvaltioon. Luvalla tarkoitetaan jäsenvaltion kansallisen viranomaisen myöntämää lupaa, jonka nojalla toimittajat saavat siirtää puolustukseen liittyviä tuotteita vastaanottajalle toisessa jäsenvaltiossa. Kaikki direktiivin kokonaan tai osittain osaksi kansallista lainsäädäntöään saattaneet jäsenvaltiot ovat sisällyttäneet lainsäädäntöönsä ennakkolupaa koskevan vaatimuksen. 4.2. mutta vapautukset ovat mahdollisia 4.2.1. Siirrot valtion viranomaisten ja puolustusvoimien välillä, kansainvälisten järjestöjen toimesta tai yhteiseen puolustusmateriaalihankkeeseen Jäsenvaltiot voivat vapauttaa puolustukseen liittyvien tuotteiden siirrot ennakkolupavelvoitteesta, jos toimittaja tai vastaanottaja on valtion viranomainen tai osa puolustusvoimia tai jos kyseessä on Euroopan unionin, Naton, IAEAn tai muun hallitustenvälisen järjestön tehtäviensä suorittamista varten tekemä hankinta. Lupavelvoitteesta voidaan vapauttaa myös siirrot, jotka ovat tarpeen jäsenvaltioiden yhteisen puolustusmateriaalihankkeen täytäntöönpanoa varten (4 artiklan 2 kohta). Bulgaria, Tšekki (ainoastaan, kun on kyse puolustusvoimista tai yhteisistä hankkeista), Saksa (ainoastaan, kun on kyse valtion viranomaisista ja puolustusvoimista), Viro, Kreikka, Ranska, Liettua, Unkari (ainoastaan, kun on kyse yhteisistä hankkeista), Malta, Alankomaat, Slovenia, Slovakia ja Ruotsi ovat käyttäneet hyväkseen näitä vapautuksia. 4.2.2. Humanitaariseen apuun ja hätätilanteisiin liittyvät siirrot Jäsenvaltiot voivat lisäksi vapauttaa puolustukseen liittyvien tuotteiden siirrot ennakkolupaa koskevasta velvoitteesta, kun siirto liittyy katastrofitilanteessa annettavaan humanitaariseen apuun tai lahjoitukseen hätätilanteessa. Bulgaria, Viro, Kreikka, Espanja, Ranska, Liettua, Unkari, Malta, Itävalta, Slovenia, Slovakia ja Ruotsi ovat käyttäneet hyväkseen näitä vapautuksia. FI 6 FI
4.2.3. Korjausta, huoltoa, näyttelyä tai esittelyä varten tehtävät siirrot Koska direktiivillä pyritään merkittävästi vähentämään EU:n lupaviranomaisten ja puolustusteollisuuden hallinnollista rasitusta, jäsenvaltiot voivat lisäksi vapauttaa sellaiset puolustukseen liittyvien tuotteiden siirrot, jotka ovat tarpeen korjausta, huoltoa, näyttelyä tai esittelyä varten tai sen jälkeen. Bulgaria, Viro, Kreikka, Ranska, Malta, Itävalta, Slovenia, Slovakia ja Ruotsi ovat käyttäneet hyväkseen tätä vapautusta. 4.2.4. Muut vapautukset Direktiivissä valtuutetaan komissio jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan hyväksymään muita vapautuksia, kun siirto tapahtuu sellaisissa olosuhteissa, jotka eivät vaikuta yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen, kun ennakkolupavelvoite ei direktiivin hyväksymisen jälkeen ole enää jäsenvaltioiden kansainvälisten sitoumusten mukainen tai kun siirto on tarpeen hallitustenvälistä yhteistyötä varten. Komissio ei ole tähän mennessä saanut tällaisia pyyntöjä eikä todennut erityistä tarvetta muihin vapautuksiin. 4.3. Jäsenvaltion alueelle tulevien tai sen alueen kautta kuljetettavien puolustukseen liittyvien tuotteiden kauttakulku- ja saapumisluvat Direktiivissä on uutta muun muassa se, että sillä poistetaan kauttakulku- ja saapumisluvat kyse on siis puolustukseen liittyvien tuotteiden kuljetuksesta yhden tai useamman sellaisen jäsenvaltion kautta, josta tuotteet eivät ole lähtöisin tai joka ei ole tuotteiden vastaanottaja sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten säännösten soveltamista, joita tarvitaan yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen liittyvistä syistä, kuten kuljetusten turvallisuuden varmistamiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että alkuperäjäsenvaltion myöntämän yleisen, koontitai yksittäisen luvan (ks. yksityiskohdat jäljempänä kohdassa 5) pitäisi riittää puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoihin EU:n sisällä. Yhdessäkään direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään saattaneessa jäsenvaltiossa ei vaadita EU:n sisäisissä siirroissa kauttakulku- ja saapumislupia, direktiivissä säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Esimerkiksi Saksa vaatii yleisen saapumis- ja kauttakulkuluvan ainoastaan sota-aseiden ollessa kyseessä. Alankomaat perustaa ennakkoilmoitusjärjestelmän. Unkari edellyttää kauttakulkulupia vain tietyiltä tuotteiden luokilta ja pitää voimassa saapumisluvat. Tämän lupien ja niihin liittyvien hallinnollisten menettelyjen vähentämisen oletetaan yksinkertaistavan merkittävästi puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja EU:n sisällä, vähentävän yrityksiin kohdistuvia hallinnollisia vaatimuksia ja parantavan jäsenvaltioiden toimitusvarmuutta. 4.4. Komponentit Puolustukseen liittyvien tuotteiden komponenteilla on erityissija direktiivissä. Monet puolustukseen liittyvien yritysten väliset liiketoimet liittyvät EU:ssa komponentteihin, joita siirretään toimittajalta (usein pk-yritys) sellaiselle toimijalle, joka liittää vastaanottamansa komponentin osaksi laajempaa alajärjestelmää (esim. kaikuluotain) tai järjestelmää (esim. sukellusvene). Komponentteja liittävät yritykset tuottavat yleensä isoja asejärjestelmiä, joihin FI 7 FI
kuuluu mahdollisesti toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalta toimittajalta hankittuja komponentteja (esim. ilma-alukseen sisällytettävät liittimet). Komponentteja ei määritellä direktiivissä virallisesti, mutta sen 4 artiklan 7 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltioiden on määritettävä komponenttien siirtolupien ehdot käyttäen perustana arviota, joka on tehty siirron arkaluonteisuudesta tiettyjen kriteerien mukaisesti. Tällaisia kriteerejä ovat muun muassa komponenttien luonne suhteessa niihin tuotteisiin, joihin ne on tarkoitus sisällyttää, sekä suhteessa mihin tahansa sellaiseen lopullisen tuotteen käyttötarkoitukseen, joka voi aiheuttaa huolta, sekä komponenttien merkitys suhteessa niihin tuotteisiin, joihin ne on tarkoitus sisällyttää. Jollei jäsenvaltio pidä komponenttien siirtoa arkaluonteisena, sen on pidättäydyttävä asettamasta kyseessä olevien komponenttien viennille rajoituksia, jos vastaanottaja esittää käyttöä koskevan ilmoituksen, jossa se vakuuttaa, että siirtoluvan kohteena olevat komponentit liitetään tai on tarkoitus liittää vastaanottajan omiin tuotteisiin eikä niitä voida siirtää eteenpäin tai viedä sellaisenaan muutoin kuin huollettavaksi tai korjattavaksi (4 artiklan 8 kohta). Direktiivin kokonaisuudessaan osaksi lainsäädäntöään saattaneet jäsenvaltiot ovat ottaneet nämä säännökset huomioon antamissaan kansallisissa säädöksissä. 5. YLEISET, KOONTI- JA YKSITTÄISET SIIRTOLUVAT 5.1. Kolmentyyppisiä siirtolupia Ennen direktiivin antamista yksittäiset luvat olivat yleisin hallinnollinen väline useimmissa jäsenvaltioissa. Yksittäistä lupaa edellytettiin ennen jokaista siirtoa, mihin liittyi omat menettelynsä ja kustannuksensa. Tämän vuoksi direktiivillä otettiin käyttöön kaksi uutta lupatyyppiä, yleiset ja koontiluvat, joilla yksinkertaistetaan siirtomenettelyjä. Euroopan puolustusteollisuus voi näiden uusien lupatyyppien ansiosta hyötyä toimivasta, saumattomasta ja luotettavasta toimitusketjusta hankkiessaan tarvikkeita toisesta jäsenvaltiosta. Kaikki direktiivin osaksi lainsäädäntöään saattaneet jäsenvaltiot ovat sisällyttäneet lainsäädäntöönsä nämä kolme lupatyyppiä eli yleiset, koonti- ja yksittäiset siirtoluvat samoin kuin direktiivissä säädetyt niihin liittyvät ehdot. 5.2. Yleiset siirtoluvat 5.2.1. Yleisistä siirtoluvista hyötyvät toimittajat Yleisellä siirtoluvalla myönnetään jäsenvaltion alueelle sijoittautuneille toimittajille lupa toteuttaa luvassa määritettyjen puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille vastaanottajaryhmille (5 artikla). Toimittajien on joko täytettävä yleiseen lupaan liittyvät ehdot tai haettava koonti- tai yksittäistä lupaa. Yleinen siirtolupa julkaistaan, eikä se edellytä yksittäisen luvan hakemista siirtoa varten. Edellytykset täyttävät toimittajat voivat sen ansiosta siirtää tuotteita ilman, että niiden on tässä vaiheessa täytettävä muita muodollisuuksia. Jäsenvaltiot valvovat siirtoja jälkikäteen. Tämäntyyppinen lupa yksinkertaistaa olennaisesti menettelyjä vähemmän arkaluonteisia siirtoja toteuttavien toimittajien kannalta. Jäsenvaltiot voivat sen ansiosta keskittää FI 8 FI
valvontansa arkaluonteisempiin siirtoihin, kun tapauskohtaisia analyyseja ei edellytetä kaikista toimista. 5.2.2. Puolustukseen liittyviä tuotteita yleisen siirtoluvan nojalla saavat vastaanottajien ryhmät Yleisissä siirtoluvissa olisi määritettävä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevien vastaanottajien ryhmät. Vastaanottajaryhmiin kuuluvat luotettavuustodistuksen saaneet yritykset, jäsenvaltion puolustusvoimat tai puolustusalan hankintaviranomaiset, jotka tekevät hankintoja ainoastaan jäsenvaltion puolustusvoimien käyttöä varten. Yleisiä siirtolupia on käytettävä myös silloin, kun siirto tehdään esittely-, arviointi- ja näyttelytarkoitusta varten tai jos siirto tehdään huoltoa ja korjausta varten, jos vastaanottaja on puolustukseen liittyvien tuotteiden alkuperäinen toimittaja (5 artiklan 2 kohta). Direktiivissä tarjotaan kuitenkin jäsenvaltioille mahdollisuus laajentaa näitä vastaanottajaryhmiä tai lisätä muihin tarkoituksiin toteutettavia siirtoja. Yleisiä lupia on saatavilla edellä mainittuja ryhmiä varten kaikissa direktiivin kokonaisuudessaan osaksi lainsäädäntöään saattaneissa jäsenvaltioissa. Slovenia myöntää yleisiä lupia ainoastaan puolustusvoimille ja luotettavuustodistuksen saaneille vastaanottajille, kun taas muissa tapauksissa luvasta myönnetään poikkeus. Espanja myöntää yleisiä lupia NATOn ja NAMSAn toimintoihin liittyviin siirtoihin. Bulgaria, Kreikka, Kypros ja Malta myöntävät yleisiä lupia 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin yhteistyöohjelmiin. 5.2.3. Yleisen siirtoluvan nojalla siirrettävien puolustukseen liittyvien tuotteiden tyypit Jäsenvaltioilla on oikeus määrittää kyseessä oleviin puolustukseen liittyviin tuotteisiin tai tuoteluokkiin sovellettava lupatyyppi (4 artiklan 5 kohta). Useat jäsenvaltiot, kuten Viro, Espanja, Ranska, Kypros, Alankomaat ja Portugali, ovat jo toimittaneet komissiolle yleisiä lupia koskevat luettelonsa. Jäsenvaltioiden oletetaan kuitenkin julkaisevan luettelot yleisten lupiensa kattamista tuoteluokista ja niihin liittyvistä muista ehdoista viimeistään 30. kesäkuuta 2012 eli direktiivin täytäntöönpanolle asetettuun määräaikaan mennessä. 5.2.4. Rekisteröinti ennen yleisen siirtoluvan ensimmäistä käyttöä Jäsenvaltiot voivat määrittää rekisteröinnin ehdot ennen yleisen siirtoluvan ensimmäistä käyttöä (5 artiklan 4 kohta). Esimerkiksi Bulgaria, Tšekki, Espanja, Ranska, Kreikka, Itävalta, Malta, Alankomaat, Portugali ja Slovenia ovat sisällyttäneet tämän vaatimuksen lainsäädäntöönsä. Toimittajien on lisäksi ilmoitettava kohtuullisen ajan kuluessa sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, josta ne haluavat siirtää puolustukseen liittyviä tuotteita, aikeestaan käyttää yleistä siirtolupaa ensimmäisen kerran (8 artiklan 2 kohta). Useat jäsenvaltiot, esimerkiksi Kreikka, Ranska, Kypros, Latvia, Itävalta, Slovakia, Slovenia ja Ruotsi, vaativat tällaista rekisteröintiä. Jäsenvaltiot voivat määrittää lisätiedot, joita voidaan vaatia yleisen siirtoluvan nojalla siirrettävistä puolustukseen liittyvistä tuotteista. Tämä säännös voi auttaa jäsenvaltioita kartoittamaan ne toimittajat, jotka todellisuudessa käyttävät yleisiä lupia, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa tarkistaa toimittajan kirjanpidon. FI 9 FI
5.3. Koontisiirtoluvat Koontisiirtolupa on jäsenvaltion kansallisen viranomaisen yksittäiselle toimittajalle tämän hakemuksesta myöntämä ennakkolupa luvassa määritettyjen tuotteiden siirtämiseen ilman määrällisiä rajoituksia määrätyille vastaanottajille, ja se voidaan uusia (6 artikla). Tällä luvalla voidaan yksinkertaistaa menettelyjä, koska se ei liity yksittäiseen lähetykseen vaan sitä voidaan käyttää kattamaan useita siirtoja pidemmän ajanjakson kuluessa. Näistä luvista voi olla erityistä hyötyä toimitettaessa rutiiniluonteisia lähetyksiä vakioasiakkaille tai sellaisten pk-yritysten kannalta, joiden tuotevalikoima on rajallinen. Kokemukset tietyistä jäsenvaltioista ovat osoittaneet, että koontisiirtoluvilla voidaan yksinkertaistaa menettelyjä huomattavasti. Kun Ranska otti vuonna 2002 käyttöön koontisiirtoluvat osallistuvien yritysten luettelon pohjalta (kohteena erityisesti pk-yritykset), ensimmäiset myönnetyt 35 lupaa korvasivat 1 250 yksittäistä lupaa, mikä vähensi huomattavasti byrokratiaa. Koontisiirtolupia on direktiivin vaatimusten mukaisesti saatavilla kaikissa direktiivin osaksi lainsäädäntöään saattaneissa jäsenvaltioissa. Komissiolle ei ole toimitettu tietoja koontisiirtolupien kattamista tuoteluokista. 5.4. Yksittäiset siirtoluvat Yksittäiset siirtoluvat ovat jäsenvaltion kansallisen viranomaisen yksittäiselle toimittajalle yhtä tietyn suuruista tuotteiden siirtoa varten myöntämiä lupia. Niitä olisi käytettävä ainoastaan 7 artiklassa säädetyissä tapauksissa: kun siirtolupahakemus koskee vain yhtä siirtoa, kun se on tarpeen jäsenvaltion keskeisten turvallisuusetujen suojelemiseksi tai yleiseen järjestykseen liittyvistä syistä tai kun se on tarpeen jäsenvaltioiden kansainvälisten velvoitteiden ja sitoumusten noudattamiseksi. Yksittäisiä siirtolupia voidaan käyttää myös silloin, kun jäsenvaltiolla on painavia syitä uskoa, että toimittaja ei pysty täyttämään yleisen tai koontisiirtoluvan ehtoja. Yksittäisten siirtolupien myöntämisperusteet ovat näin ollen rajalliset. Yksittäisiä siirtolupia on määrä käyttää vain tietyissä tapauksissa. Oletuksena on, että vastaisuudessa suurin osa EU:n sisäisistä siirroista voidaan toteuttaa yleisten ja koontisiirtolupien nojalla, ja yksittäisiä lupia käytetään vain kaikkein arkaluonteisimmissa tapauksissa. Komissiolle ei ole toimitettu tietoja yksittäisten siirtolupien kattamista tuoteluokista. 5.5. Toimittajilta edellytettävät tiedot Toimittajien on toimitettava vastaanottajille ja viranomaisille tietoa ja pidettävä siirroista kirjaa helpottaakseen asianmukaisen valvonnan toteuttamista. Kaikki direktiivin kokonaisuudessaan osaksi lainsäädäntöään saattaneet jäsenvaltiot ovat sisällyttäneet tietoja, raportointia ja kirjanpitoa koskevia säännöksiä kansalliseen lainsäädäntöönsä. Esimerkiksi Espanjassa ja Alankomaissa toimittajien on annettava asiaan liittyville viranomaisille tietoa puolivuosittain ja Unkarissa puolestaan joka kolmas kuukausi. Kirjanpito on säilytettävä kolme vuotta Ruotsissa, seitsemän vuotta Irlannissa ja Kyproksella ja kymmenen vuotta Bulgariassa ja Ranskassa. FI 10 FI
5.6. Lupaviranomaiset Luvananto kuuluu eri jäsenvaltioissa eri elimille. Portugalissa ja Ranskassa siitä vastaa puolustusministeriö, mutta Unkarissa elinkeinolupavirasto, Alankomaissa talousministeriö ja Ruotsissa asesulku- ja vientivalvontavirasto (ISP). 6. LUOTETTAVUUSTODISTUSTEN ANTAMINEN VASTAANOTTAVILLE YRITYKSILLE 6.1. Luotettavuustodistusten antamisen päämäärä Luotettavuustodistuksen antaminen on yksi direktiivin keskeisistä osatekijöistä, ja se tuo uuden toimintamallin puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtojen valvontajärjestelmään. Kun vastaanottajalle annetaan luotettavuustodistus, vahvistetaan sen luotettavuus, kun kyseessä on sen kyky vastaanottaa puolustukseen liittyviä tuotteita toisen jäsenvaltion myöntämän yleisen siirtoluvan perusteella. Se on luottamusta lisäävä toimenpide ja jälkikäteisvalvontaa tehostava väline. Sillä vähennetään laittomien siirtojen riskiä ja parannetaan yleisen siirtoluvan nojalla siirrettyjen puolustukseen liittyvien tuotteiden jäljitettävyyttä. 6.2. Luotettavuustodistuksen antamisperusteet Direktiivin 9 artiklan 2 kohdassa säädetään yleisistä koko EU:ssa sovellettavista luotettavuustodistuksen antamisperusteista. Todistuksella pyritään tarjoamaan jäsenvaltioille ja toimittajille takeet vastaanottavan yrityksen kokemuksesta puolustukseen liittyvässä toiminnassa samoin kuin siitä, että se noudattaa oikeudellisia vaatimuksia (erityisesti jälleenviennin osalta), ja sen sisäisten valvontaohjelmien ja -rakenteen luotettavuudesta ja laadusta. Todistuksen antamisella tunnustetaan erityisesti, että asianmukaisia riskinehkäisytoimia on toteutettu tavaroiden, myös aineettomien hyödykkeiden (teknologia, taitotieto, ohjelmistot jne.), suojaamiseksi. Säännökset edellyttävät uusien oikeudellisten ja institutionaalisten puitteiden luomista jäsenvaltioissa. Helpottaakseen direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä komissio antoi 11. tammikuuta 2011 suosituksen 2011/24/EU 6 luotettavuustodistusten antamisesta puolustusalan yrityksille direktiivin 2009/43/EY 9 artiklan mukaisesti. Siinä annetaan ohjeet luotettavuustodistusten antamisperusteista. Sen päätavoitteena on varmistaa luotettavuustodistusten antamisperusteiden yhtenevä tulkinta ja soveltaminen esimerkiksi sen vuoksi, että todistukset voitaisiin tunnustaa vastavuoroisesti entistä nopeammin. Suosituksessa kehotetaan jäsenvaltioita panemaan se täytäntöön viimeistään 30. kesäkuuta 2012 6.3. Luotettavuustodistusten antamiseen liittyvien keskeisten osatekijöiden saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä Ilmoitettujen kansallisten täytäntöönpanotoimien mukaisesti ne jäsenvaltiot, jotka ovat kokonaisuudessaan saattaneet direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään, ovat ottaneet käyttöön tarvittavat säännökset luotettavuustodistusten antamiseksi puolustukseen liittyvien tuotteiden vastaanottajille. Kyseiset jäsenvaltiot ovat 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimenneet toimivaltaiset viranomaiset ja 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistaneet luotettavuuden arviointia koskevat kriteerit. Kansallisissa säädöksissä säädetään yleensä 6 EUVL L 11, 15.1.2011, s. 62. FI 11 FI
toisten jäsenvaltioiden antamien todistusten tunnustamisesta (9 artiklan 6 kohta). Direktiivin kokonaisuudessaan osaksi kansallista lainsäädäntöään saattaneet jäsenvaltiot ovat lisäksi ottaneet käyttöön tarvittavat mekanismit, joilla valvotaan luotettavuustodistusten antamisperusteiden noudattamista ja sovelletaan tarvittavia korjaavia toimenpiteitä (9 artiklan 5 ja 7 kohta). 6.4. Luotettavuustodistuksen saaneita vastaanottajia koskevien tietojen julkaiseminen Jäsenvaltioiden on julkaistava ja pidettävä säännöllisesti ajan tasalla luetteloa luotettavuustodistuksen saaneista vastaanottajista ja ilmoitettava siitä komissiolle, Euroopan parlamentille ja muille jäsenvaltioille. Lisäksi direktiivissä säädetään, että komissio saattaa jäsenvaltioiden luotettavuustodistuksen saaneiden vastaanottajien keskusrekisterin julkisesti saataville verkkosivustollaan (9 artiklan 8 kohta). Komissio on tätä tarkoitusta varten luonut CERTIDER-tietokannan. Tämä järjestelmä suunniteltiin yhdessä jäsenvaltioiden edustajista muodostuvan, tähän tarkoitukseen perustetun työryhmän kanssa. Järjestelmää testasivat ja sen validoivat jäsenvaltioiden edustajat, joiden tehtävänä on syöttää rekisteriin tiedot luotettavuustodistuksen saaneista tuotteita vastaanottavista yrityksistä. CERTIDER on saatavilla osoitteessa http://www.ec.europa.eu/enterprise/sectors/defence/certider/. 6.5. Luotettavuustodistuksen antavat viranomaiset Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltaiset viranomaiset huolehtimaan luotettavuustodistusten antamisesta alueelleen sijoittautuneille, muiden jäsenvaltioiden julkaisemien yleisten siirtolupien kattamille puolustukseen liittyvien tuotteiden vastaanottajille. Tämä tehtävä on eri jäsenvaltioissa uskottu eri tahoille: Kreikassa, Ranskassa, Sloveniassa ja Portugalissa puolustusministeriölle, Tšekissä ja Espanjassa teollisuusministeriölle ja Itävallassa, Alankomaissa, Slovakiassa ja Liettuassa talousministeriölle. 6.6. Suojatoimenpiteet Direktiivissä annetaan mahdollisuus peruuttaa väliaikaisesti toisessa jäsenvaltiossa toimivan luotettavuustodistuksen saaneen vastaanottajan yleinen siirtolupa tietyissä tapauksissa ja tietyin edellytyksin (15 artikla). Lisäksi siinä säädetään menettelystä, jolla asiasta on ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle. Useat jäsenvaltiot, kuten Bulgaria, Irlanti, Kreikka, Espanja, Kypros, Malta, Itävalta, Slovenia, Slovakia ja Ruotsi, ovat päättäneet sisällyttää nämä säännökset lainsäädäntöönsä. 7. VIENTI SIIRRON JÄLKEEN Puolustukseen liittyvien tuotteiden vientiä säännellään neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP säännöksillä. Direktiivi 2009/43/EY ei vaikuta puolustukseen liittyvien tuotteiden vientipolitiikkaa koskevaan jäsenvaltioiden harkintavaltaan (1 artiklan 2 kohta). Siirtolupiin saattaa kuitenkin liittyä erityisiä rajoituksia unionin ulkopuolisiin maihin suuntautuvan viennin osalta. Direktiivin 4 artiklan 6 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on FI 12 FI
määritettävä kaikki siirtolupien ehdot, mukaan lukien kaikki mahdolliset rajoitukset, jotka koskevat puolustukseen liittyvien tuotteiden vientiä oikeushenkilöille tai luonnollisille henkilöille kolmansissa maissa, ottaen huomioon siirrosta aiheutuvat riskit, jotka liittyvät muun muassa ihmisoikeuksien, rauhan, turvallisuuden ja vakauden turvaamiseen. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos vientilupaa hakeva vastaanottaja on vastaanottanut puolustukseen liittyviä tuotteita vientirajoituksia sisältävän siirtoluvan perusteella, se ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille noudattaneensa kyseisten rajoitusten ehtoja ja myös sen, onko se saanut vaaditun alkuperäjäsenvaltion suostumuksen (10 artikla). Direktiivin kokonaisuudessaan osaksi lainsäädäntöään saattaneet jäsenvaltiot ovat sisällyttäneet nämä säännökset lainsäädäntöönsä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että suorittaessaan vientimuodollisuuksia tullitoimipaikassa viejä osoittaa, että vientiin on saatu tarvittava lupa (11 artiklan 1 kohta). Vaaditut tullimenettelyt ovat käytössä kaikissa niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat saattaneet direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään. Useat jäsenvaltiot, kuten Bulgaria, Irlanti, Kreikka, Kypros, Unkari, Portugali ja Slovenia, ovat käyttäneet hyväkseen 11 artiklan 2 kohdan tarjoamaa mahdollisuutta keskeyttää vienti alueeltaan enintään 30 päiväksi. Jäsenvaltioiden, jotka ovat säätäneet, että puolustukseen liittyvien tuotteiden vientiä varten tarvittavat tullimuodollisuudet voidaan suorittaa vain tietyissä tullitoimipaikoissa, olisi ilmoitettava nämä tullitoimipaikat komissiolle (11 artiklan 4 kohta). Komissio julkaisee nämä tiedot Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa. Tätä nykyä ainoastaan Bulgaria, Kreikka ja Ruotsi ovat lainsäädännössään hyödyntäneet tätä mahdollisuutta. 8. SEURAAMUKSET Jäsenvaltioiden on säädettävä direktiivin täytäntöönpanemiseksi hyväksyttyjen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista (16 artikla). Tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset ovat hyödyllisiä toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen keskinäisen luottamuksen vaiheittaiseksi rakentamiseksi jäsenvaltioiden kesken. Seuraamusten on myös oltava riittäviä, jotta varmistetaan direktiivin säännösten täytäntöönpano tämä koskee erityisesti luotettavuustodistuksen antamista koskevien yhteisten perusteiden noudattamista ja puolustukseen liittyvien tuotteiden jatkokäyttöön siirron jälkeen sovellettavia rajoituksia. Kaikki direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään saattaneet jäsenvaltiot ovat sisällyttäneet lainsäädäntöönsä seuraamuksia koskevia säännöksiä. Seuraamuksissa on kyse joko sakkomaksuista (Unkari ja Tšekki) tai sakkomaksujen ja vankeusrangaistuksen yhdistelmästä (Irlanti, Malta ja Ruotsi). 9. HAASTEET DIREKTIIVIN SAATTAMISESSA OSAKSI KANSALLISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ Kuten edellä mainittiin, direktiivin saattamiseen osaksi kaikkien jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä liittyy edelleen haasteita. Ne liittyvät erityisesti direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseen. Kun prosessi on saatu päätökseen, puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevat säännöt ja menettelyt ovat EU:ssa yksinkertaisempia ja näin voidaan varmistaa sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta puolustusalalla. FI 13 FI
Vaikka direktiivin liitteen pitäisi aina vastata EU:n yhteistä puolustustarvikeluetteloa, käytäntö osoittaa, että liitteen muuttamismenettely vie ainakin seitsemän kuukautta. Näin ollen se poikkeaa EU:n yhteisestä puolustustarvikeluettelosta ainakin seitsemän kuukauden ajan vuodesta. Lisäksi jäsenvaltioiden on saatettava liitettä muuttava komission direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään, mikä edellyttää kansallista lainsäädäntö- tai hallinnollista menettelyä. Näin ollen voidaan olettaa, että liitteen osaksi kansallista lainsäädäntöä saattavat säädökset eivät koskaan vastaa kyseisenä hetkenä voimassa olevaa EU:n yhteistä puolustustarvikeluetteloa tämä olisi mahdollista ainoastaan silloin, jos jäsenvaltiot saattavat EU:n yhteisen puolustustarvikeluettelon osaksi kansallista lainsäädäntöään odottamatta liitteeseen tehtäviä muutoksia. Nämä poikkeavuudet johtavat lainsäädännöllisiin ja hallinnollisiin eroavuuksiin kansallisten viranomaisten ja puolustusalan yritysten välillä EU:ssa. Niiden vuoksi ei myöskään päästä lainsäätäjän tavoittelemaan direktiivin liitteen ja EU:n yhteisen puolustustarvikeluettelon väliseen tiukkaan vastaavuuteen. Komissio katsoo, että on välttämätöntä yksinkertaistaa sitä menettelyä, jolla direktiivin liite ja EU:n yhteinen puolustustarvikeluettelo saadaan vastaamaan toisiaan. Komissio aikoo tarkastella tätä kysymystä lisää yhdessä neuvoston ja Euroopan parlamentin kanssa. 10. PÄÄTELMÄT Direktiiviä 2009/43/EY sovelletaan sellaisella sisämarkkinoiden alalla, jolla jäsenvaltiot ovat toistaiseksi usein määränneet poikkeuksia siihen liittyvien turvallisuusnäkökohtien vuoksi. Direktiivillä autetaan lujittamaan sisämarkkinoita, vähentämään hallinnollista rasitusta, vahvistamaan EU:n puolustusteollisuuden perustaa ja liittämään toimitukset paremmin yhteen ja lisäämään toimitusvarmuutta. Lisäksi sillä tehostetaan vientivalvontaa ottaen huomioon jäsenvaltioiden tavoitteet turvallisuuden alalla. Direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on useimmissa jäsenvaltioissa merkittävä edistysaskel kohti puolustusalan sisämarkkinoiden yhdentymistä. Direktiivin saattaminen ajallaan osaksi kansallista lainsäädäntöä osoittautui jäsenvaltioille haasteelliseksi. Direktiivi on kuitenkin saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä siinä määrin, että sen keskeiset osat on saatu hyvin liitettyä kansalliseen lainsäädäntöön. Tämä koskee eritotenkin koko EU:ssa yhtenäistä yksinkertaistettua lupajärjestelmää, aiemmin kansallisella tasolla laaditut erilaiset ammustarvikeluettelot korvaavaa yhteistä puolustustarvikeluetteloa sekä luotettavuustodistusten antamista puolustusalan yrityksille, mikä lisää keskinäistä luottamusta ja mahdollistaa puolustusalan yritysten luotettavuuden yhteisen tunnustamisen. Komissio seuraa tiiviisti direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoa. Se käyttää apunaan komiteaa voidakseen auttaa jäsenvaltioita tässä prosessissa ja kartoittaa niiden tarpeet ajoissa. Komissio tarkastelee direktiivin täytäntöönpanoa ja raportoi siitä Euroopan parlamentille ja neuvostolle 30. kesäkuuta 2016 mennessä. 7 7 Kuten 17 artiklan 2 kohdassa säädetään. FI 14 FI
LIITE Luettelo direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä saattavista kansallisista säädöksistä 8 Jäsenvaltio Komissiolle ilmoitettu kansallinen toimi direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä Viimeisin komissiolle ilmoitettu tilanne kansalliseen lainsäädäntöön saattamisen osalta Belgia - Brysselin pääkaupunkialueella lainsäädäntö oli määrä lähettää parlamentin käsittelyyn huhtikuussa 2012. Flanderissa lainsäädäntömenettely saatiin päätökseen 6. kesäkuuta 2012. Valloniassa lainsäädäntö oli määrä lähettää parlamentin käsittelyyn huhtikuussa 2012. Bulgaria Asetus nro 56 puolustukseen liittyvien tuotteiden ja kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetusta laista, annettu 25.3.2011 Tšekki Laki sotatarvikkeiden ulkomaankaupasta annetun lain nro 38/1994, elinkeinolupalain nro 455/1991, sellaisena kuin se on muutettuna, ja lain nro 140/1961 (rikoslaki), sellaisena kuin se on muutettuna, muuttamisesta, annettu 20.7.2011 Tanska Laki nro 413 aseista ja räjähteistä annetun lain ja sotatarvikkeista annetun lain muuttamisesta, annettu 9.5.2011 osittain Saksa Laki yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta 6. 8 Jäsenvaltioiden ilmoittamat kansalliset täytäntöönpanotoimet löytyvät osoitteesta http://eurlex.europa.eu/lexuriserv/lexuriserv.do?uri=celex:72009l0043:fi:not. FI 15 FI
toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/43/EY saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, annettu 27.7.2011 Viro Laki strategisista tarvikkeista, annettu 12.7.2011 Irlanti Statutory Instrument -asetus nro 346, vuodelta 2011, Euroopan yhteisöjen asetus (puolustukseen liittyvien tuotteiden siirrot yhteisön sisällä), vuodelta 2011 Kreikka Laki nro 4028 aseisiin, ampumatarvikkeisiin, räjähtäviin aineisiin ja räjähteisiin liittyviä asioita sääntelevän lain nro 2168/1993 säännösten ja muiden säännösten muuttamisesta, annettu 11.11.2011 Espanja Kuninkaallinen asetus nro 844/2011 puolustusmateriaalin, muun materiaalin ja kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian ulkomaankaupan valvonnasta annetun asetuksen hyväksymisestä 12. joulukuuta 2008 annetun kuninkaallisen asetuksen nro 2016/2008 muuttamisesta, annettu 17.6.2011 Ranska Laki nro 2011-702 puolustukseen liittyvien tuotteiden tuonnin ja viennin valvonnasta, puolustukseen liittyvien siirtojen yksinkertaistamisesta EU:ssa ja puolustus- ja turvallisuusalan markkinoista, annettu 22.6.2011 Asetus nro 2011-1467 sotatarvikkeiden, aseiden ja ammusten ja samantyyppisten tuotteiden tuonnista EU:n ulkopuolelta ja viennistä EU:n ulkopuolelle ja puolustukseen liittyvien tuotteiden EU:n sisäisistä siirroista, annettu 9.11.2011 Sekundäärilainsäädäntö, julkaistaan yleiset siirtoluvat jossa FI 16 FI
Italia - Lainsäädäntömenettely saatiin päätökseen 30. toukokuuta 2012, mutta kansallisia toimenpiteitä ei ole ilmoitettu. Kypros Latvia Valvottuja tuotteita (puolustukseen liittyvien tuotteiden siirrot yhteisön sisällä) koskeva asetus, vuodelta 2011 Muutos strategisten tarvikkeiden lupien ja muiden strategisten tarvikkeiden vapaaseen liikkeeseen laskemiseen liittyvien asiakirjojen myöntämis- tai epäämismenettelystä 20. heinäkuuta 2010 annettuun hallituksen asetukseen nro 657, tehty 28.6.2011 Liettua Liettuan tasavallan laki strategisten tarvikkeiden valvonnasta annetun Liettuan tasavallan lain muuttamisesta, nro XI-1616 (Virallinen lehti, 2011, nro 128-6052), annettu 11.10.2011 Liettuan tasavallan rikoslaki, nro VIII-1968 (Virallinen lehti, 2000, nro 89-2741) Laki Liettuan tasavallan rikoslain muuttamisesta, nro IX-1495 (Virallinen lehti, 2003, nro 38-1733) Laki nro IX-2511 hallinnollisista rikkomuksista annetun lain muuttamisesta ja täydentämisestä (Virallinen lehti, 2004, nro 166-6060) Liettuan puolustusministeriön 7. heinäkuuta 2011 antama määräys nro V-766 yhteisen puolustustarvikeluettelon hyväksymisestä 29. joulukuuta 2009 annetun määräyksen nro V- 1216 muuttamisesta (Virallinen lehti, 2011, nro 92-4400) FI 17 FI
Liettuan tullilaitoksen pääjohtajan 11. kesäkuuta 2010 antama määräys nro 1B-393 tulliviranomaisten luokittelun hyväksymisestä 25. kesäkuuta 2009 annetun määräyksen 1B-351 muuttamisesta (Virallinen lehti, 2010, nro 70-3528) Luxemburg Parlamentin oli määrä hyväksyä kansalliset toimenpiteet 13. kesäkuuta 2012. Unkari Hallituksen asetus nro 160/2011 sotatarvikkeiden ja -palvelujen viennin, tuonnin, siirtojen ja kauttakulun hyväksymisestä ja luotettavuustodistusten antamisesta yrityksille, annettu 18.8.2011 Malta Hankintoja ja palveluja koskeva laki, annettu 8.11.2011 Alankomaat Asetus strategisista laitteista annetun asetuksen muuttamisesta, annettu 30.9.2011 Itävalta Strategisia laitteita koskeva täytäntöönpanoasetus, annettu 8.11.2011 Laki talousrikosten syyte- ja prosessitoimista, annettu 22.6.1950 Talousasioiden, maatalouden ja innovaatioiden taloussihteerin asetus yleisten siirtolupien julkaisemisesta, annettu 28.10.2011 Ulkomaankauppalaki 2011, annettu 28.4.2011 Puola - Lainsäädäntömenettely oli kesken maaliskuussa 2012. Portugali Laki 37/2011, annettu 22.6.2011 FI 18 FI
Romania - Toimista ei ole ilmoitettu Slovenia Asetus sota-aseiden ja -varusteiden tuotanto- ja kauppaluvista ja puolustukseen liittyvien tuotteiden tuonnin, viennin, kauttakulun ja siirtojen ennakkoluvista, annettu 20.7.2011 Slovakia Laki puolustukseen liittyvien tuotteiden kaupasta ja tiettyjen lakien muuttamisesta, annettu 19.10.2011 Suomi - Lainsäädäntömenettely saatiin päätökseen 14. kesäkuuta 2012, mutta kansallisia toimenpiteitä ei ole ilmoitettu. Ruotsi Laki sotatarvikkeista annetun lain (1992:1300) muuttamisesta, annettu 9.6.2011 Ammuksia koskevat tulliasetukset ja -ohjeet (TFS 1997:35) Asetus SFS 2011:850 sotatarvikkeista annetun asetuksen 1992:1303 muuttamisesta Yhdistynyt kuningaskunta Määräys vientivalvonnasta, vuodelta 2008 Yhdistyneen kuningaskunnan voimassa oleva lainsäädäntö on osittain direktiivin mukainen. FI 19 FI