SELVITYS YHTEISTYÖSTÄ YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLOSSA

SELVITYS YHTEISTYÖSTÄ YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLOSSA Vaihe I Suureläinpäivystyksen pikainen kuntoon saaminen Kuopion, Maaningan ja Siilinjärven alueella Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen muodostaminen Juankoski, Kaavi, Karttula, Keitele, Kuopio, Lapinlahti, Maaninka, Nilsiä, Pielavesi, Rautalampi, Rautavaara, Siilinjärvi, Suonenjoki, Tervo, Tuusniemi, Varpaisjärvi ja Vesanto 7.5.2008 Arja Saarelainen

sivu 2 Sisällysluettelo Tiivistelmä 1 Johdanto 1.1 Tavoitteet 1.2 Työprosessi 2 Lähtökohdat 2.1 Säädöspohja, ohjeisto ja suositukset 2.2 Selvitysalueesta 2.3 Nykyiset ympäristöterveydenhuollon järjestelyt ja niiden arviointia 2.5 Toimintaympäristön muutoksista 3 Yhteistoimintaa koskevat suunnitelmat ja esitykset 4 Vaihtoehdot ja niiden arviointi 4.1 Kuopio Maaninka Siilinjärvi alueen suureläinpäivystys 4.2 Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden muodostaminen ja sitä koskevaa arviointia 5 Ehdotus ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueista ja niiden järjestelyistä 5.1 Pielavesi Keitele ja Sisä-Savo 5.2 Selvitysalueen muut kunnat 6 Jatkotoimenpide-ehdotukset 7 Liitteet

sivu 3 Tiivistelmä Kuopio Maaninka Siilinjärvi alueen suureläinpäivystyksen uudelleen järjestämistä sekä yhteistyömahdollisuuksia ympäristöterveydenhuollossa tarkasteltiin Kuopion seudun aluekeskusohjelman puitteissa. Selvityksen perusteella Kuopion kaupunginhallitus ja Siilinjärven kunnanhallitus päättivät 28.4.2008 siirtää suureläinpäivystyksen järjestämisvastuun Kuopion kaupungilta Siilinjärven kunnalle. Ympäristöterveydenhuollon yhteistyöstä selvityksessä esitetään seuraavaa: 1. Sisä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymä sekä Pielaveden ja Keiteleen kansanterveystyön kuntayhtymä muodostavat ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen yhdistämällä perusterveydenhuollon kuntayhtymät. 2. Juankosken ja Nilsiän kaupungit sekä Kaavin, Lapinlahden, Maaningan, Rautavaaran, Siilinjärven ja Varpaisjärven kunnat muodostavat ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen, missä isäntäkuntana on Lapinlahden kunta. 3. Kuopiossa on oma ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö. Yhteistoiminta-alueen toiminta käynnistetään vaiheittain siten, että - vuoden 2009 alussa Lapinlahti, Maaninka, Nilsiä, Rautavaara, Siilinjärvi ja Varpaisjärvi käynnistävät yhteistoiminnan, - vuoden 2011 alussa alueeseen liittyvät Juankoski ja Kaavi. Kuopion kaupungin palveluksessa olevat eläinlääkärit siirtyvät Lapinlahden kunnan palvelukseen vanhoina työntekijöinä. Lapinlahden kunta myy eläinlääkintähuollon palvelut, tarvittaessa sekä kliiniset eläinlääkintähuoltopalvelut että valvontapalvelut Kuopiolle. Mahdollisuus ostaa Kuopion valvontayksiköltä pitkälle erikoistumista edellyttävien tehtävien hoito uudella yhteistoimintaalueella selvitetään. Tällaisia ovat mm. kemikaalivalvonta sekä laskettelukeskusten ja kylpylöiden tuoteturvallisuusvalvonta. Eläinlääkäripäivystysalueet säilytetään nykyisellään siihen saakka, kunnes uuden eläinlääkintähuoltolain edellyttämät muutokset ovat tiedossa ja niiden toteuttaminen on tarkasteltu erikseen. Pieneläinten päiväaikainen hoito säilyy entisellään. Kuopion seudun työvaliokunta pyytää selvityksestä alueen kunnilta lausunnot 16.6.2008 mennessä. Kuntien päätösten perusteella ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueelle laaditaan elo-syyskuussa 2008 toimeenpanosuunnitelma. Kunnat vastaavat selvityksen perusteella sosiaali- ja terveysministeriön, työvoima- ja elinkeinoministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön lähettämään ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden muodostamista koskevaan selvityspyyntöön.

1 Johdanto sivu 4 Kuopion kaupunki, Maaningan kunta ja Siilinjärven kunta ovat sopineet yhteisestä eläinlääkäripäivystyksestä. Sopimuksen mukaan suureläinpäivystyksestä huolehtii päivystysrengas, johon kuuluvat Maaningan ja Siilinjärven kunnasta kummastakin yksi eläinlääkärit sekä Kuopiosta kolme eläinlääkäriä. Eläinlääkäripäivystyksen organisoi Kuopion kaupunki, käytännössä kaupungin vastaava eläinlääkäri. Viralla ei ole nykyisin hoitajaa. Kuopion kaupungilta suureläinpäivystykseen osallistuvat II ja IV kaupungineläinlääkäri sekä työsopimussuhteinen päivystäjä. IV kaupungineläinlääkäri on virkavapaalla 30.6.2009 saakka eikä viralla ole hoitajaa. Nykyisen työsopimussuhteisen päivystäjän kanssa kaupungilla on 31.12.2008 saakka voimassa oleva sopimus. Maaningan ja Siilinjärven kunnaneläinlääkärit ovat hoitaneet suureläinpäivystyksen sopimuksen mukaisesti. Sen sijaan Kuopion kaupungilla ei ole ollut sopimuksen mukaista työvoimaa hoitamassa suureläinpäivystystä. Aika ajoin Kuopion, Maaningan ja Siilinjärven alueelta suureläinpäivystys on puuttunut kokonaan. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM), työvoima- ja elinkeinoministeriö (TEM) sekä maa- ja metsätalousministeriö (MMM) pyytävät 11.2.2008 päivätyllä kirjeellä (STM/2727/2005) kunta- ja palvelurakenneuudistukseen perustuen ympäristöterveydenhuollon vastaavia viranomaisia selvittämään kuntakohtaisesti ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden muodostamista. Selvitys annetaan kirjeen liitteenä olevalla lomakkeella. Viranhaltijoiden valmistelema selvitys on annettava ministeriöille 15.5.2008 mennessä, toimielimissä käsitelty selvitys 16.6.2008 mennessä. Pohjois-Savossa selvitysvelvollisia ovat Juankoski, Kaavi, Karttula, Keitele, Lapinlahti, Maaninka, Nilsiä, Pielavesi, Rautalampi, Rautavaara, Siilinjärvi, Suonenjoki, Tervo, Tuusniemi, Varpaisjärvi ja Vesanto. Selvitys on tehty yhteistyössä selvitysvelvollisten kuntien ja kuntayhtymien sekä Kuopion kaupungin ympäristöterveydenhuollon henkilöstön kanssa. Kuopion, Maaningan ja Siilinjärven suureläinpäivystyksen saamista pikaisesti kuntoon sekä ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen muodostamista on selvitetty Kuopion seudun aluekeskusohjelman puitteissa. Työn ohjausryhmänä on toiminut seudun työvaliokunta. 1.1 Tavoitteet Tämän selvityksen tavoitteena on tehdä ehdotus Kuopion, Maaningan ja Siilinjärven alueen suureläinpäivystyksen kuntoon saattamiseksi sekä valmistella STM:lle, TEM:lle ja MMM:lle annettava vastaus ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen muodostamisesta. Tavoitteiden perusteella 1. kartoitetaan Juankosken, Kuopion, Nilsiän ja Suonenjoen kaupunkien sekä Kaavin, Karttulan, Keiteleen, Lapinlahden, Maaningan, Pielaveden, Rautalammin, Rautavaaran, Siilinjärven, Tervon, Tuusniemen, Varpaisjärven ja Vesannon kuntien halukkuus perustaa yhteinen ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue. 2. selvitetään em. yhteistoiminta-alueen perustamisen edellytykset. 3. selvitetään alustavasti em. yhteistoiminta-alueen organisaatio ja järjestäjätaho.

4. selvitetään em. yhteistoiminta-alueella virkaeläinlääkäritehtävien hoito. 5. selvitetään mahdollisuudet laajentaa suureläinpäivystysaluetta ja sen järjestäjätaho. 6. selvitetään mahdollisuudet ulkoistaa pieneläinlääkintähuolto kokonaisuudessaan. 1.2 Työprosessi Kuopion, Maaningan ja Siilinjärven suureläinpäivystyksen saamisesta pikaisesti kuntoon ja ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen muodostamista koskevan selvityksen ensimmäinen vaihe toteutettiin seuraavasti: Ajankohta Toimet 7. 30.4. Haastattelut / kirjalliset kannanotot (liite 1) sivu 5 Paula Anttila, Maaningan kunnaneläinlääkäri Seppo Hakkarainen, Koillis-Savon kansanterveystyön kuntayhtymän terveystarkastaja Marja Hakulinen, Pielaveden ja Keiteleen kansanterveystyön kuntayhtymän vastaava eläinlääkäri Pasi Hallikainen, Kuopion II kaupungineläinlääkäri Aino Heubach, Rautavaaran kunnaneläinlääkäri Ritva Hämäläinen, Koillis-Savon kansanterveystyön kuntayhtymän terveystarkastaja Heidi Kangas, Itä-Suomen lääninhallituksen läänineläinlääkäri Hannu Kirjavainen, Kuopion ympäristöterveyspäällikkö Tauno Kähkönen, Lapinlahden terveystarkastaja Eero Lappeteläinen, Siilinjärven kunnaneläinlääkäri Eeva-Liisa Launonen, Itä-Suomen lääninhallituksen lääninterveystarkastaja Tarja Lipponen, Juankosken kunnaneläinlääkäri Petra Lihtamo, Lapinlahden terveysvalvonnan johtaja (virkavapaalla) Matti Nousiainen, Siilinjärven ympäristötarkastaja Riitta Mustonen, Itä-Suomen lääninhallituksen läänineläinlääkäri Juho Pelkonen, Maaningan tekninen johtaja Lea Pöyhönen, Kuopion ympäristöjohtaja Eija Potasev, Siilinjärven toimistosihteeri Vesa Rainio, Kuopion kaupungin praktikkoeläinlääkäri (suureläinpäivystäjä) Hannele Rainivaara, Sisä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymän terveysvalvonnan johtaja Hanna Rintala, Lapinlahden ma. terveysvalvonnan johtaja Liisa Ruuska, Pielaveden ja Keiteleen kansanterveystyön kuntayhtymän terveystarkastaja Ritva Savolainen, Siilinjärven terveystarkastaja Silja Säkki, Kuopion III kaupungineläinlääkäri (virkavapaalla) Antti Vartia, Kuopion IV kaupungineläinlääkäri (virkavapaalla) Laura Virtaluoto, Nilsiän terveystarkastaja Anne Vornanen, Itä-Suomen lääninhallituksen lääninelintarviketarkastaja Raija Väänänen, Nilsiän kaupungineläinlääkäri 16.4.2008 Tiedote Savon Sanomille, paikallislehdille ja paikallisille radioasemille 21.4. Selvityksen tulokset ja esitysluonnos yhteistoiminta-alueesta ja järjestelyistä terveysvalvonnan johtajille kannanottoa varten. 22.4. Hankkeen käsittely Kuopion seudun työvaliokunnassa / ehdotus Kuopion, Maaningan ja Siilinjärven suureläinpäivystyksen kuntoon saattamiseksi

23.4. Selvitysalueen ympäristöterveydenhuollon viranhaltijoiden neuvottelu 28.4. Kuopion kaupunginhallituksen ja Siilinjärven kunnanhallituksen päätökset suureläinpäivystyksen uudelleen järjestämisestä (katso myöhemmin kohta 4.1) 21.4. 2.5. Selvitysluonnos palautekierroksella 7.5. Selvitys alueen terveysvalvonnan johtajille. Selvityksen toinen vaihe käynnistetään kuntien päätökseen perustuen kohdassa 6 esitetyn mukaisesti. sivu 6 2 Lähtökohdat 2.1 Säädöspohja, ohjeisto ja suositukset Ympäristöterveydenhuolto on osa kansanterveyslaissa (66/1972) säädettyä ennaltaehkäisevää kansanterveystyötä. Kansanterveyslain lisäksi yksilön ja hänen elinympäristönsä terveydensuojelusta säädetään terveydensuojelulaissa (763/1994), elintarvikelaissa (23/2006), kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetussa laissa (75/2004; ns. tuoteturvallisuuslaki), toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetussa laissa (693/1976; tupakkalaki), kemikaalilaissa (744/1989) ja eläinlääkintähuoltolaissa (685/1990). Ympäristöterveydenhuollon tehtävät ovat pääosin viranomaistehtäviä (lupa- ja valvontatehtäviä; terveysvalvonta), joista kliininen eläinlääkintä on selvästi erilainen tehtäväkokonaisuus. Viranomaistehtävissä käytetään julkista valtaa ja ko. tehtäviä voi hoitaa ainoastaan virkavastuulla toimivat viranhaltijat. Ts. valvontatehtäviä ei voi ulkoistaa yksityisille. Eläinsuojelu- ja eläintautivalvonta eivät kuulu eläinlääkintähuoltolain 8 :ssä määriteltyyn kunnan eläinlääkintähuoltoon, vaan niitä koskevat kunnaneläinlääkärin tehtävät on määritelty erikseen eläintautilaissa ja eläinsuojelulaissa. Kunta voi hoitaa ympäristöterveydenhuollon tehtävät itse tai alueellisesti yhteistyössä muiden kuntien tai kuntayhtymien kanssa. Valtuusto voi antaa lautakunnalle tai toimielimelle oikeuden siirtää toimivaltaansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle tai jaostolle. Kunnat voivat myös sopia toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa, että kunnalle tai sen viranomaiselle säädetty tehtävä annetaan virkavastuulla toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijan hoidettavaksi. Ympäristöterveydenhuollon tehtävät ovat laajentuneet 1990-luvulta lähtien, lainsäädäntöä on uudistettu vuodesta 2004 lähtien. Lainsäädäntömuutosten tavoitteena on ollut lisätä kunnallisen valvonnan suunnitelmallisuutta, tehokkuutta ja laatua. Myös valvonnan yhdenvertaisuus ja avoimuus ovat olleet lakimuutosten perusteena. Eläinlääkintähuollon lainsäädännön uudistus on valmisteilla (katso myöhemmin kohta 2.4). Valtioneuvosto teki 30.10.2003 MMM:n ehdotukseen (Ehdotus periaatepäätökseksi elintarvikevalvonnan kehittämisestä, MMM:n työryhmämuistio 2003:13) perustuen periaatepäätöksen elintarvikevalvonnan kehittämisestä. Periaatepäätöksen tavoitteena on säilyttää elintarviketurvallisuuden korkea taso Suomessa sekä taata kuluttajille ja elintarvikealan yrittäjille samantasoiset palvelut eri kunnissa. Periaatepäätöksen mukaan paikallinen, kuntien vastuul-

sivu 7 la oleva valvonta kootaan 50 85 seudulliseen toimintayksikköön. Koska kansallisen ja EY:n lainsäädännön mukainen elintarvikevalvonta on kiinteä osa ympäristöterveydenhuoltoa, periaatepäätös tulee sovellettavaksi myös muuhun sellaiseen ympäristöterveydenhuoltoon liittyvään paikallisen viranomaisen toiminnan kehittämiseen, jota koskevat terveydensuojelulaki, tuoteturvallisuuslaki, eläinlääkintähuoltolaki, eläintautilaki, eläinsuojelulaki, laki toimenpiteistä tupakoinnin ehkäisemiseksi sekä kemikaalilaki. Seudullisessa yhteistyössä 1. valvontayksikkö koostuu kuntien ja kuntayhtyminen nykyisistä valvontayksiköistä muodostetusta yhdestä organisaatiosta, joka on yhteisen johdon alaisuudessa. 2. kuntien ja kuntayhtymien tehtävänä olevan muun ympäristöterveydenhuollon tulee olla osa saman valvontayksikön tehtäväkenttää. 3. tarkoituksenmukaisen työnjaon ja erikoistumisen mahdollistamiseksi valvontayksikön minimikoko on koko ympäristöterveydenhuollon toimialalla 10 15 henkilötyövuotta ottaen kuitenkin huomioon paikalliset erityistekijät. 4. koko henkilöstön ei ole välttämätöntä olla sijoitettuna valvontayksikön keskuspaikalle. 5. yksiköitä muodostettaessa tulee huomioida muu seudullinen yhteistyö, muun muassa kansanterveystyössä. Valtioneuvosto muutti periaatepäätöstä 1.3.2007. Tarkistetun periaatepäätöksen mukaan elintarvikevalvonta ja muu ympäristöterveydenhuolto tulee järjestää paikallisella tasolla siten, että kuntien vastuulla olevasta valvonnasta vastaa yhteistoiminta-alue. Yhteistoiminta-alueiden muodostamiseen sovelletaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain (169/2007, ns. puitelaki) periaatteita. Periaatepäätöksen muutoksen mukaan valtioneuvostolla on valtuus ratkaista yksittäisen kunnan kuuluminen yhteistoiminta-alueeseen, mikäli kunta ei ole tehnyt päätöstä asiasta 1.6.2009 mennessä. Yhteistoimintaalueiden tulisi olla toiminnassa viimeistään puitelain voimassaolon päättyessä vuoden 2012 lopussa. STM, kauppa- ja teollisuusministeriö sekä MMM antoivat 20.3.2007 päivätyssä kirjeessä (STM/2727/2005; MMM 989/99/2007) kunnille suositukset kuntaja palvelurakenneuudistuksen toimeenpanosta ympäristöterveydenhuollon osalta. Ministeriöiden suositusten mukaan valtioneuvostolle 31.8.2007 mennessä annettavan selvityksen tulee sisältää mm. seuraavat tiedot: - kunnista, jotka yhdessä muodostavat yhteistoiminta-alueen ympäristöterveydenhuollossa - siitä, millä puitelain 5 :n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla (kuntayhtymä vai yhteinen toimielin) edellä mainittu yhteistoiminta-alue muodostetaan sekä miten päätöksenteko yhteistoiminta-alueella järjestetään - esitettyjen toimenpiteiden aiheuttamista muutoksista sekä - ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden muodostamisen aikataulusta. Ministeriöt suosittelivat, että suunnitelmassa ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen muodostamiseksi otetaan huomioon seuraavaa:

sivu 8 - Yhteistoiminta-alueen käytettävissä koko ympäristöterveydenhuollon toimialueella tulisi olla vähintään 10 henkilötyövuotta. Tämä on yleensä tarkoituksenmukainen vähimmäiskoko erikoistumisen ja toimivien sijaisjärjestelyjen varmistamiseksi. Kuitenkin erityisistä syistä, esimerkiksi syrjäisillä alueilla, missä välimatkat muuten muodostuisivat pitkiksi, voidaan yksikkö muodostaa myös pienemmällä henkilöresurssilla. Toisaalta sellaisissa yksiköissä, joissa yksittäinen ympäristöterveydenhuollon osa-alue vie huomattavan osan henkilöresursseista, tulee pyrkiä niin suureen yksikköön, että kaikille osa-alueille voidaan turvata asianmukaiset resurssit. Edellä mainittu vähimmäishenkilöresurssi tarkoittaa käytännössä sitä, että myös puitelain 5 :ssä mainittu perusterveydenhuollon vähimmäisväestöpohja (20 000) asukasta toteutuu myös ympäristöterveydenhuollossa. - Yhteistoiminta-alueen tehtäviin tulee kuulua kaikkien kansanterveyslain 1 :ssä määriteltyjen ympäristöterveydenhuollon osa-alueiden tehtävät. Yhteistoiminta-alueella voi olla muitakin tehtäviä, esimerkiksi ympäristönsuojelussa. - Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue koostuisi ensisijaisesti yhden tai useamman perusterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen kunnista. Ympäristöterveydenhuolto voidaan järjestää myös erillään perusterveydenhuollosta. - Yhteistoiminta-alueella tulisi ympäristöterveydenhuollon henkilöstöllä olla yhteinen, kokopäivätoiminen työnjohto. - Yhteistoiminta-alueen sisällä voi olla alueellisia toimipisteitä ja sisäisiä toiminta-alueita. - Yhteistoiminta-alueella voi yksittäisten toimintojen osalta olla yhteistoimintaa toisten yhteistoiminta-alueiden kanssa, kuten eläinlääkäripäivystyksen järjestäminen. Itä-Suomen lääninhallituksen 19.4.2005 päivätyn, valtioneuvoston vuonna 2003 tekemään periaatepäätökseen perustuvan kannanoton mukaan läänin alueelle tulisi perustaa 8 ympäristöterveydenhuollon alueellista yksikköä. Kannanoton mukaan yhden alueellisen yksikön muodostaisivat Koillis-Savo (Juankoski, Kaavi, Tuusniemi), Kuopio, Maaninka, Siilinjärvi ja Sisä-Savo (Karttula, Rautalampi, Suonenjoki, Tervo, Vesanto). Keitele ja Pielavesi sekä Lapinlahti, Nilsiä, Rautavaara ja Varpaisjärvi kuuluisivat Ylä-Savon kanssa samaan valvontayksikköön. Yhteistoiminta-alue on kuntien yhteistoiminnan vahvistamiseksi perustettava alueellinen organisaatio. Sen hallinnollinen muoto voi olla joko kuntayhtymä tai alueen kuntien yhteinen toimielin, jolloin yksi kunta (isäntäkunta) hoitaa yhteistoiminta-alueen kaikkien kuntien tehtävät. Isäntäkuntamallissa muut kunnat valitsevat edustajansa tämän kunnan tehtävistä vastaavaan toimielimeen. Yhteistoiminnasta tehdään kuntalain (365/1995) mukainen sopimus. Kuntalain (365/1995) 15.5.2007 voimaan astuneen muutoksen mukaan kunta voi perustaa kunnallisen liikelaitoksen liiketoimintaa tai liiketaloudellisten periaatteiden mukaan hoidettavaa tehtävää varten. Kuntaliiton Kuntakonsernia ja kunnallista liikelaitosta koskeva sääntely kuntalaissa 15.5.2007 alkaen yleiskirjeen (19/80/2007, 21.8.2007) mukaan liikelaitos toimii ensisijaisesti palvelujen tuottajana. Kunnalliselle liikelaitokselle voidaan lisäksi antaa tehtävä, jota hoidetaan liiketaloudellisten periaatteiden mukaisesti, vaikka kyse ei ole varsinaisesta, edellä mainitut ehdot muutoin täyttävästä liiketoiminnasta.

sivu 9 Tehtävä on liiketaloudellisten periaatteiden mukaisesti järjestettyä silloin, kun tehtävän tulojen on tarkoitus kattaa sen suorittamisesta aiheutuvat menot jollakin määrätyllä aikajaksolla. Tehtävää voidaan hoitaa liiketaloudellisten periaatteiden mukaisesti myös kunnan peruspalveluissa ja viranomaistehtävissä. Tulot voivat tällöin olla asiakasmaksujen lisäksi korvauksia jäsen- tai sopimuskunnilta taikka korvauksia kunnan toiselta yksiköltä. Kuntaliitto on antanut yleiskirjeen myös ympäristöterveydenhuollon toimintaalueen muodostamisesta (yleiskirje 15/80/2007, 1.6.2007). 2.2 Selvitysalueesta Selvitysalueen kunnat kuuluvat Koillis-Savon, Kuopion, Sisä-Savon ja Ylä- Savon seutukuntiin. Nilsiä on esittänyt, että se siirrettäisiin Kuopion seutukuntaan. Seutukuntajakoon voi tulla muutoksia 1.1.2009. Selvitysalueen seutukunnat sekä kuntien väkiluku ja pinta-ala ovat seuraavat (Pohjois-Savon liiton Tilastotietoja Pohjois-Savosta internetsivu, http://www.pohjoissavo.fi/fi/psl/liitetiedostot/tilastot/astih07.pdf): Kunta Väkiluku 31.12.2007 Maa-aluetta (km 2 ) Vesialuetta (km 2 ) Pinta-ala yhteensä (km 2 ) Asukasta / maa-km 2 Koillis-Savon seutukunta Juankoski 5 454 465,4 121,0 586,3 11,7 Kaavi 3 490 674,1 115,5 789,7 5,2 Nilsiä 6 537 711,9 135,9 847,8 9,2 Rautavaara 1 988 1 151,2 83,9 1 235,1 1,7 Tuusniemi 2 934 543,4 156,2 699,6 5,4 Kuopion seutukunta Kuopio 91 320 1 124,1 604,4 1 728,5 81,2 Karttula 3 518 473,5 115,3 588,8 7,4 Maaninka 3 884 466,9 108,3 575,2 8,3 Siilinjärvi 20 750 401,1 106,8 507,9 51,7 Sisä-Savon seutukunta Suonenjoki 7 678 713,8 148,6 862,4 10,8 Rautalampi 3 592 539,0 223,0 762,0 6,7 Tervo 1 792 347,7 143,4 494,0 5,2 Vesanto 2 477 422,8 147,0 569,8 5,9 Ylä-Savon seutukunta 1) Keitele 2 462 481,9 96,6 578,4 5,5 Lapinlahti 7 519 613,8 98,1 712,0 12,2 Pielavesi 5 292 1 153,5 253,1 1406,6 4,6 Varpaisjärvi 3 023 483,1 50,1 533,2 6,3 Yhteensä 173 710 13 477,3 1) Ylä-Savon seutukuntaan kuuluvat myös Iisalmi, Kiuruvesi, Sonkajärvi ja Vieremä. Pohjois-Savossa on eniten työpaikkoja terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluissa, teollisuudessa sekä kaupanalalla. Selvitysalueen kunnissa maatalouden työpaikkoja on eniten Kuopiossa (422 työpaikkaa), Nilsiässä (416 työpaikkaa), Pielavedellä (367 työpaikkaa), Lapinlahdella ja Maaningalla (315 työpaikkaa kummassakin kunnassa) sekä Juankoskella (305 työpaikkaa). Maatalous on merkittävin työllistäjä Maaningalla ja Varpaisjärvellä. Majoitus- ja ravitsemistoiminnassa on merkittävästi työpaikkoja Kuopiossa (1 326 työpaikkaa), Siilin-

sivu 10 järvellä (180 työpaikkaa) ja Nilsiässä (135 työpaikkaa). (Pohjois-Savon työpaikat toimialoittain ja kunnittain 31.12.2005, ennakkotieto, http://www.pohjoissavo.fi/fi/psl/liitetiedostot/tilastot/2007/tp05ennakko.pdf) Maatilojen ja kotieläinten määrät vaihtelevat huomattavasti selvitysalueen kunnissa. Yli 5 000 nautaa on Nilsiässä, Juankoskella, Pielavedellä, Lapinlahdella, Maaningalla, Siilinjärvellä ja Kuopiossa. Eniten nautatiloja on Nilsiässä, Juankoskella, Kuopiossa ja Pielavedellä. Vuonna 2007 Pohjois-Savon maatiloilla tuotettiin maitoa keskimäärin 168,5 m 3 /tila. Maidontuottajien määrä ja tuotetun maidon määrä vuonna 2007 oli seuraava (http://www.te- keskus.fi/public/download.aspx?id=10684&guid={c6f22a1e-f9dd-4523- B0F0-6F07167509BE},Tilastokatsaus 2007, Pohjois-Savon TE-keskus, maaseutuosasto 2008): Kunta Maitotiloja Tuotettua maitoa (m 3 ) Juankoski 101 18 045 Kaavi 48 4 814 Tuusniemi 47 5 014 Karttula 26 4 147 Rautalampi 38 4 069 Suonenjoki 30 5 001 Tervo 20 2 370 Vesanto 41 5 998 Keitele 41 6 018 Pielavesi 106 17 740 Kuopio 107 14 594 Maaninka 74 14 187 Siilinjärvi 74 14 902 Lapinlahti 89 15 173 Nilsiä 144 24 153 Rautavaara 32 4 972 Varpaisjärvi 77 13 407 Sikatiloja on eniten Juankoskella, Maaningalla, Nilsiässä ja Varpaisjärvellä. Sikoja on eniten Lapinlahdella, Varpaisjärvellä, Juankoskella, Maaningalla, Nilsiässä ja Siilinjärvellä. Lampoloita on eniten Kaavilla, Kuopiossa ja Pielavedellä. Lampaita on eniten Siilinjärvellä, Tervossa ja Kuopiossa. Siipikarjaa on merkittävästi Lapinlahdella (27 801 eläintä), Kuopiossa (3 881 eläintä) ja Pielavedellä (566 eläintä). Hevostiloja ja hevosia on eniten Kuopiossa ja Siilinjärvellä. Pinta-alaa kohti eniten eläimiä on Lapinlahdella, sitten Juankoskella, Maaningalla, Varpaisjärvellä ja Siilinjärvellä. Maatilojen ja kotieläinten määrä kunnittain on esitetty kohdassa 2.3. 2.3 Nykyiset ympäristöterveydenhuollon järjestelyt ja niiden arviointia Suurimmassa osassa selvityskunnista ympäristöterveydenhuollon tehtävät ovat yksikössä, joka hoitaa perusterveydenhuollon. Kemikaalivalvonta kuuluu

Kunta / kunnat Juankoski, Kaavi ja Tuusniemi Karttula, Rautalampi, Suonenjoki, Tervo ja Vesanto Keitele ja Pielavesi Kuopio Lapinlahti Maaninka Nilsiä Rautavaara Siilinjärvi Varpaisjärvi sivu 11 ympäristöterveydenhuollon tehtävistä vastaavalle toimielimelle Koillis- ja Sisä- Savossa sekä Kuopiossa, Maaningalla ja Siilinjärvellä. Kaikki selvitysalueen ympäristöterveydenhuollon yksiköt vastaavat 1.2.2006 voimaan astuneen lääkelain (395/1987) muutokseen perustuvasta tupakoinnin lopettamiseen tarkoitettujen nikotiinikorvausvalmisteiden myyntilupien myöntämisestä ja myyntipaikkojen valvonnasta. Ympäristöterveydenhuollon tehtävät hoitavan yksikön sijainti organisaatiossa, ympäristöterveydenhuollon tehtävät hoitava toimielin sekä toimielimen muut tehtävät ovat seuraavat: Ympäristöterveydenhuolto organisaatiossa, toimielin Koillis-Savon kansanterveystyön kuntayhtymä 1), kuntayhtymän hallitus Sisä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymä, kuntayhtymän hallitus Pielaveden ja Keiteleen kansanterveystyön kuntayhtymä, kuntayhtymän hallitus Ympäristökeskus, ympäristölautakunta Terveysosasto, peruspalvelulautakunta Ympäristöpalvelut, ympäristölautakunta Toimielimen muut tehtävät perusterveydenhuolto perusterveydenhuolto, psykiatria perusterveydenhuolto ympäristönsuojelu, kuluttaja- 2), talous- ja velkaneuvonta, luonnontieteellinen museo kuluttajaneuvonta 2), perusterveydenhuolto, sivistyspalvelut, sosiaalipalvelut ympäristönsuojelu, rakennusvalvonta, yksityistieasiat, tekninen toimi ml. liikelaitostoiminta, kaavoitus perusterveydenhuolto, sosiaalipalvelut perusterveydenhuolto, sosiaalipalvelut ympäristönsuojelu Terveyspalvelut, perusturvalautakunta Terveyspalvelut, perusturvalautakunta Maankäyttöpalvelut, ympäristölautakunta Perusturvapalvelut, perusterveydenhuolto, sosiaalipalvelut perusturvalautakunta 1) Tuusniemi eroaa 31.12.2008 Koillis-Savon kansanterveystyön kuntayhtymästä (Tuusniemen kunnanvaltuusto 17.12.2007 48) 2) kuluttajaneuvonta siirtynee valtiolle vuoden 2009 alussa Ympäristöterveydenhuollon ammattivirkoja selvitysalueella on tällä hetkellä seuraavasti: Valvontayksikkö Virat ja niiden määrät Työpanos (htv 1) ) Koillis-Savon kansanterveystyön kuntayhtymä (Juankoski, Kaavi ja Tuusnie- Kunnaneläinlääkäri, 2,8 Terveystarkastaja, 2 2,8 2

mi) Terveysvalvonnanjohtaja, 0,2 0,2 Kuopio Hygieenikkoeläinlääkäri, 1 Kaupungineläinlääkäri, 3 + 1 3) Lapinlahden, Nilsiän, Rautavaaran ja Varpaisjärven muodostama ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue Kemisti, 1 5) Suunnitteluinsinööri, 1 Tarkastaja-näytteenottaja, 1 5) Ympäristöjohtaja, 1 Ympäristöterveyspäällikkö, 1 Ympäristöterveyssuunnittelija, 1 Ympäristöterveystarkastaja, 8 8) Vastaanottoavustaja, 1 Vastaava eläinlääkäri, 1 Kunnaneläinlääkäri, 5 Terveystarkastaja, 2 Terveysvalvonnanjohtaja, 1 Maaninka Kunnaneläinlääkäri, 1 Tekninen johtaja, 1 Terveys-/ympäristötarkastaja Kunnaneläinlääkäri, 3 Terveystarkastaja, 1 Pielaveden ja Keiteleen kansanterveystyön kuntayhtymä (Pielavesi ja Keitele) Siilinjärvi Kunnaneläinlääkäri, 3 Terveystarkastaja, 1 Ympäristöpäällikkö, 1 Ympäristötarkastaja 1 Sisä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymä (Karttula, Rautalampi, Suonenjoki, Tervo ja Vesanto) Kunnaneläinlääkäri, 4,2 Terveystarkastaja, 3 15) Terveysvalvonnanjohtaja, 0,8 0 2) 2 + 1 4) 1 0,3 1 0,5 6) 0,9 7) 1 2) 7) 7,9 4) 9) 1 0 5 1,7 10) 1 1 0,3 11) 3 12) 1 1 1 0,2 13) 0,6 14) Yhteensä Eläinlääkintähuolto, 24 20 Terveysvalvonta, 25,4 24,4 6) 1) Työpanos ympäristöterveydenhuollon tehtävissä, htv = henkilötyövuosi. 2) Hygieenikkoeläinlääkäri virkavapaalla 31.3.2009 saakka. Tehtävät ovat 31.12.2008 saakka jaettu ympäristöterveystarkastajille. 3) Lisäksi 1 työsopimussuhteinen päivystävä eläinlääkäri. 4) Pieneläinten päiväajan praktiikka ulkoistettu 30.6.2008 saakka. 5) Määräaikainen. 6) Normaalisti 0,2 0,3 htv. 7) Ympäristönsuojelun tehtäviä yhteensä 0,2 htv. 8) 1 virka täytetty väliaikaisesti. 9) Lisäksi työllistetty vastaanottoavustaja 0,85 htv 10) Kuluttajaneuvontaa 0,3 htv, loppunee 31.12.2008. 11) Ostopalveluna Siilinjärven kunnalta 12) Vastaavan eläinlääkärin tehtäviä 6 tuntia/viikko. 13) Ympäristönsuojelun tehtäviä 0,8 htv. 14) Ympäristönsuojelun tehtäviä 0,4 htv. 15) 1 terveystarkastajan virka täyttämättä 4,2 3 0,8 sivu 12 Selvitysalueen valvontayksiköillä on yhteensä 8 331 säännöllistä valvontaa edellyttävää ympäristöterveydenhuollon kohdetta. Määrään eivät sisälly lääkelain nojalla valvottavat nikotiinivalmisteiden myyntipaikat. Kohteista yli puolet (4 449 kohdetta) on elintarvikevalvonnan kohteita. Toiseksi eniten, noin 20 % on terveydensuojelulain mukaisia kohteita. Ympäristöterveydenhuollon valvontakohteiden määrät osa-alueittain selvitysalueen kunnissa ovat liitteessä 2. Elintarvikevalvonnan kohteista eniten on alkutuotantopaikkoja. Säännöllisen valvonnan piiriin kuuluvien alkutuotantopaikkojen määrä lisääntyi elintarvike-

sivu 13 lain uudistuksen myötä. Maidon- ja munantuotannon sekä lihakarjan kasvatuksen lisäksi alkutuotantoa ovat kasvisten, hedelmien, viljan ja sienten viljely, hunajantuotanto sekä metsästys, kalastus ja luonnonvaraisten marjojen ja sienten kerääminen. Valtakunnallinen elintarvikevalvontaohjelma 2008 julkaisussa (Eviran julkaisuja 19/2007) esitettyjen tuotannon luonteen ja laajuuden perustuvien ohjeellisten tarkastuskertojen ja tarkastuksiin käytettävien aikojen perusteella selvitysalueella säännölliseen elintarvikevalvontaan tarvitaan 8,6 htv. Työpanokseen ei sisälly pienteurastamoiden, joille tehdään tarkastus jokaisella teurastuskerralla, valvonta. Riskinarviointiin perustuen tarkastuskertoja voidaan lisätä tai vähentää korkeintaan 50 %. Selvitysalueella suurimman työpanoksen, 4,7 htv vaatii ammattikeittiöiden valvonta, erityisesti keskuskeittiöt ja ravintolat, jotka toimittavat ruokaa myös muualla tarjottavaksi. Terveydensuojelulain mukaisista valvontakohteista 8 % (137) on ns. korkean riskin kohteita eli kohteita, joissa on todennäköistä, että toiminnassa voi aiheutua terveyshaittaa esimerkiksi, kun altistuvien määrä on suuri, toiminta on herkkä häiriölle, vaikutukset terveyteen ovat merkittäviä tai altistusaika on pitkä. Tällaisia kohteita ovat mm. - talousvettä toimittavat laitokset, joilla on vähintään 50 käyttäjälle tai jotka toimittavat vettä vähintään 10 m 3 /vuorokausi sekä - kylpylät, uimahallit ja uimalat. Korkean riskin kohteet tulisi tarkastaa 1 2 kertaa vuodessa (Valtakunnallinen terveydensuojelun valvontaohjelmavuosille 2008-2010, STTV:n oppaita 2:2007). Kun em. kohteet tarkastetaan kerran vuodessa, tarvitaan vähintään 0,3 htv työpanos. Säännöllinen valvonta muissa terveydensuojelulain mukaisissa kohteissa kuten päivähoitopaikoissa, kouluilla, vanhainkodeissa, palvelutaloissa, kauneushoitoloissa ja kuntosaleilla edellyttää noin 1,1 htv työpanosta. Selvitysalueen tuoteturvallisuusvalvonnan kohteista noin 27 % tulisi tarkastaa vähintään kerran vuodessa (Tuoteturvallisuusvalvonnan valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2008-2010, Kuluttajaviraston julkaisuja 9/2008). Näitä ovat: - uimahallit, kylpylät tai vastaavat (26 kohdetta) - uimarannat (144 kohdetta) - laskettelu-/snowtubing-/mäkiautokeskukset (6 kohdetta) - talviuintipaikat (21 kohdetta). Säännöllinen valvonta selvitysalueella edellyttää lisäksi seuraavat työpanokset: - tuoteturvallisuusvalvonta 1 htv. - tupakkavalvonta 0,4 htv (Valtakunnallinen tupakkalain valvontaohjelma vuosille 2008-2010, STTV:n oppaita 4:2007) - kemikaalivalvonta 0,3 htv (Valtakunnallinen kemikaalilain valvontaohjelma vuosille 2008-2010, STTV:n oppaita 5:2007). Ympäristöterveydenhuollon säännöllinen valvonta selvitysalueella edellyttää yhteensä noin 11,7 htv työpanoksen, johon ei sisälly pienteurastamoiden

sivu 14 valvonta. Elintarviketurvallisuusvirasto on arvioinut, että kokonaistyöpanostarve on 1,5 2 kertaa kohteiden tarkastuksiin tarvittava aika. Kun elintarvikevalvonnan osalta tehtyä arviota laajennetaan koskemaan koko ympäristöterveydenhuoltoa, tarvitaan säännöllisen valvontaan 17,5 23,4 htv. Tämä henkilöresurssi mahdollistaa myös muiden lakisääteisten tehtävien hoitamisen kuten valvonnan suunnittelun sekä elinympäristön terveellisyyden edistämisen sekä terveyshaittojen ja vaarojen torjunnan ennakolta. Selvitysalueella ympäristöterveydenhuollon henkilöstöä on nykyisin 24,4, htv, mistä 2 htv on määräaikaista työpanosta ja 0,2 0,3 htv poikkeuksellista työpanosta. Edellä mainittuun työpanokseen ei sisälly kliinisen eläinlääkintähuollon tarvitsemat resurssit. Selvitysalueen kunnissa on 5 päivystysaluetta. Kuntayhtymien muodostamien päivystysalueiden lisäksi päivystysalueet muodostavat Kuopio, Maaninka ja Siilinjärvi sekä Lapinlahti, Nilsiä, Rautavaara ja Varpaisjärvi. Alla olevassa taulukossa on päivystävien eläinlääkäreiden määrät päivystysalueittain sekä maatilojen ja kotieläinten määrät kunnittain.

sivu 15 Kunta Päivystävien Maatilojen ja kotieläinten määrä 1.5.2007 1) eläinlääkäreiden määrä Nautaeläimet Siat Lampaat Hevoset Juankoski 130 6 839 9 3 768 5 142 27 115 Kaavi 3 61 1 875 0 7 69 12 42 Tuusniemi 55 2 080.. 3 112 26 119 Karttula 31 1 451 0.. 7 26 Rautalampi 52 2 401.. 0 16 118 Suonenjoki 5 36 1 585.. 4 27 10 87 Tervo 29 987 0 4 376 9 66 Vesanto 50 2 123.... 10 34 Keitele 3 51 2 159 0 4 23 7 23 Pielavesi 124 5 969 4 1 767 7 50 14 57 Kuopio 2) 128 5 100 5 1 374 7 364 46 322 Maaninka 2) 5 101 5 814 7 3 768 6 328 19 84 Siilinjärvi 2) 91 5 423 4 2 063 4 523 30 217 Lapinlahti 117 5 835 6 7 464 4 154 28 104 Nilsiä 5 172 9 001 7 2 836 5 89 20 73 Rautavaara 38...... Varpaisjärvi 1 614 93 4 765 1) Lähde: Matilda 2) suureläinpäivystys ja pieneläinpäivystys erikseen. 7 4 440.. 10 34 Ympäristöterveydenhuollon toimintamenot (brutto) sekä menot asukasta ja valvontakohdetta kohti vuonna 2007 olivat seuraavat:

sivu 16 Valvontayksikkö Toimintamenot vuonna 2007 Brutto ( ) /asukas /valvontakohde 1) Koillis-Savon kansanterveystyön 355 512 29,93 371,10 kuntayhtymä (Juankoski, Kaavi ja Tuusniemi) Kuopio 1 262 375 13,82 427,78 Lapinlahti 205 598 27,34 585,75 Nilsiä 194 867 29,81 379,86 Rautavaara 69 149 34,78 523,85 Varpaisjärvi 86 389 28,58 346,95 Maaninka 90 975 23,42 248,57 Pielaveden ja Keiteleen kansanterveystyön 258 077 2) 33,28 419,64 kuntayhtymä (Pielavesi ja Keitele) Siilinjärvi 239 687 3) 11,55 295,18 Sisä-Savon terveydenhuollon 474 921 4) 24,92 343,15 kuntayhtymä (Karttula, Rautalampi, Suonenjoki, Tervo ja Vesanto) Keskiarvo 18,64 388,61 1) Kemikaalivalvonta ei kuulu Pielaveden ja Keiteleen kansanterveystyönkuntayhtymän eikä Lapinlahden, Nilsiän, Rautavaaran ja Varpaisjärven ympäristölautakuntien tehtäviin. Ei sisällä nikotiinivalmisteiden vähittäismyynnin valvontakohteita. 2) sisältää sisäiset menot 7 132.23 3) sisältää sisäiset vuokrat 13 731 4) sisältää vyörytyserät hallinnon ja kiinteistön menoista (25 949 ) Vuonna 2003 ympäristöterveydenhuollon menot olivat keskimäärin 11,41 /asukas. Toimintamenot eri kokoisissa kunnissa olivat seuraavat: - alle 2 000 asukasta 19,98 /asukas - 2 001 6 000 asukasta 20,06 /asukas - 6 001 10 000 asukasta 15,49 /asukas - 10 001 20 000 asukasta 14,12 /asukas - 20 001 40 000 asukasta 11,17 /asukas - 40 001 100 000 asukasta 10,58 /asukas - yli 100 000 asukasta 4,58 /asukas. (Jari Keinänen, STM ja Matti Karuvaara, STTV 4.4.2006 Mikkeli) Selvityskunnissa ympäristöterveydenhuollon valvonnasta on ryhdytty perimään maksuja vaihtelevasti. Pääosassa kuntia valvonta on tullut maksulliseksi 1.1.2008. Pielavedellä ja Keiteleellä valvonnasta ryhdytään perimään maksu 1.7.2008. Siilinjärvellä valvonta tuli maksulliseksi 1.1.2007. Kuopion seudun työvaliokunnan 12.9.2006 päätökseen perustuen tehtiin selvitys eläinlääkintähuollon kehittämisestä. ELL Virpi Seppänen kartoitti nykytilanteen ja odotettavissa olevat toimintaympäristön muutokset sekä arvioi resurssitarpeita ja tehtäväjakoa. Selvityksessä tarkasteltiin seuraavia vaihtoehtoja:

1. nykyisiin organisaatioihin perustuen kuntien väliset sopimukset. 2. isäntäkuntamalli. 3. peruseläinlääkintäpalvelut (praktiikka ja päivystys) ulkoistaminen (Kuopion seudun kuntien eläinlääkintähuollon kehittämisselvitys, Kuopion seudun työvaliokunta 15.5.2007). Kuopion II, III ja IV kaupungineläinlääkärit ovat 3.4.2008 tehneet selvityksen kaupungin eläinlääkintähuollon tilanteesta ja esityksen organisaatiomuutoksesta. sivu 17 Arviot ympäristöterveydenhuollon nykyisten järjestelyiden toimivuudesta ja henkilöstön riittävyydestä sekä toivotut/esitetyt lisäresurssit ovat seuraavassa taulukossa. Valvontayksikkö Koillis-Savon kansanterveystyön kuntayhtymä (Juankoski, Kaavi ja Tuusniemi) Kuopio Lapinlahti, Nilsiä, Rautavaara ja Varpaisjärvi muodostavat ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen Nykyisten järjestelyiden toimivuus ja henkilöstön riittävyys Normaalitilanteessa toimii, kohtalaisesti saatu sijaisia mm. kesäksi. Äkilliset poissaolot ja lyhyemmät lomat aiheuttavat suurta päivystys- ym. rasitusta ja vaikeuttavat mm. pakollisiin koulutuksiin osallistumista. Terveysvalvonnan järjestelyt ovat aika toimivat, järjestelyt mahdollistavat erikoistumisen. Pitkät poissaolot hankaloittavat toimintaa. Eläinlääkintähuolto pieneläinten osalta toimii hyvin. Suureläinpäivystystä hankaloittaa pitkät virkavapaat ja äkilliset poissaolot. Päivystysjärjestelyt ovat haavoittuvat, sijaisten saaminen on vaikeaa. Eläinlääkintähuolto toimii hyvin. Järjestelmä on kuitenkin haavoittuva etenkin, kun sijaisten saaminen on vaikeaa. Valvontasuunnitelmaa laadittaessa tarkastusten tiheyksiä vähennetty 50 %. Terveysvalvonnanjohtajalla ja terveystarkastajilla ei ole sijaista. Terveysvalvonnanjohtajan ollessa lomalla, kiireelliset teh- Täyttämättömät virat, toivotut / esitetyt lisävirat Toiveena osa-aikainen (50 %) praktikko, joka osallistuisi päivystykseen. Eläinsuojelu tulisi voida ulkoistaa. Navettatarkastukset saadaan tehdyksi, mikäli jääviysongelmat eivät estä. Kuopiolla ei ole myytävää ennen kuin olemassa olevat virat ovat täytetty. Päivystysalueelle tarvittaisiin uusi praktikkoeläinlääkärin virka (170 200 htpv/v), jolloin tehtävät voidaan hoitaa myös lomien aikana. Virka olisi joko Varpaisjärven tai Lapinlahden kunnan virka.

Maaninka Pielaveden ja Keiteleen kansanterveystyön kuntayhtymä (Pielavesi ja Keitele) Sisä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymä (Karttula, Rautalampi, Suonenjoki, Tervo ja Vesanto) Siilinjärvi tävät hoitaa praktikko. Suureläinpäivystys ei toimi, sillä Kuopio ei kykene vastaamaan omasta osuudestaan. Laitosvalvonta ei toimi, hygieniatarkastuksia tekemättä. Vaikeuksia saada sijaisia. Nykyinen järjestelmä haavoittuvainen. Yhden poissaolo kuormittaa kohtuuttomasti muita. Eläinlääkintähuollossa tullaan toimeen, päivystyksiä on eläinlääkärikohtaisesti suhteellisen tiheään. Pielavedelle ei saatu praktikoille sijaista kesälle 2008. Terveydenhuoltokäynnit ennätetään tehdä. Vastaavan eläinlääkärin tehtävien hoitaminen edellyttää laajaa ammattitaitoa. Hallintotehtävät ml. valvontasuunnitelman laadinta ja valvonnasta laskuttaminen vievät aikaa tarkastuksilta. Terveystarkastajalla on ollut kesällä sijaisena eläkkeelle siirtynyt terveystarkastaja. Nykyiset järjestelyt toimivat oikein hyvin. Henkilöstövajaus noin 1 htv. Erikoistuminen ja kollegiaalinen tuki rajoittunutta. Ei todellista sijaistamismahdollisuutta. Eläinlääkintähuollon valvontatehtäviä varten tulisi olla oma erillinen virka. Myös lomien ja päivystysvapaiden pitäminen edellyttäisi yhtä lisävirkaa. - 1 terveystarkastajan virka on täyttämättä sivu 18 I kunnaneläinlääkärin virkaa ja uutta praktikkoeläinlääkärin toimea ollaan täyttämässä. Esitys yhdestä tarkastajasta. Itä-Suomen lääninhallitus on tarkastellut eläinlääkintähuollon ja elintarvikevalvonnan järjestelyitä kuluttajan aseman kannalta (Itä-Suomen läänin peruspalvelujen tila 2006 julkaisu, 2007). Virka-aikana tuotantoeläinten sairaskäynnit saadaan hoidettua hyvin. Päivystysaikana palvelujen saantinopeuteen vaikuttaa päivystysalueen koko ja tilan sijainti. Päivystysaikana työmäärät vaihtelevat huomattavasti alueen koosta ja eläinmäärästä riippuen. Varsinaisen eläinlääkäriavun antaminen ja muiden virkatehtävien kuten elintarvikevalvonnan yhteensovittaminen on vaikeaa. Eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikevalvontaketjun alkutuotantovalvonta kytkeytyy eläinten terveyden ja sairauden hoitoon sekä eläinten hyvinvointiin.

sivu 19 Elintarvikevalvonnan riittävyyttä on arvioitu vertaamalla elintarvikevalvontaan käytettyä työpanosta ns. laskennalliseen vähimmäistarpeeseen, joka lasketaan valvontayksikön alueella sijaitsevien valvontakohteiden lukumäärän ja tyypin, vuosittain tarvittavien valvontakäyntien lukumäärän ja työajan sekä elintarvikevalvonnan muihin tehtäviin tarvittavan työajan perusteella. Selvitysalueen kuntien ja koko Itä-Suomen läänin alueen vuotta 2005 koskevat tiedot ovat seuraavassa taulukossa. Tarkastetut kohteet / Valvontayksikkö Käytetty työpanos / vähimmäistarve 1)2)3) kaikki kohteet 1)2)3) Koillis-Savon kansanterveystyön kuntayhtymä 0,97 0,68 (Juankoski, Kaavi ja Tuusniemi) Kuopio 0,78 0,54 Lapinlahti, Nilsiä, Rautavaara ja Varpaisjärvi 0,39 0,69 Maaninka 0,51 0,71 Pielaveden ja Keiteleen kansanterveystyön 0,93 0,91 kuntayhtymä (Pielavesi ja Keitele) Siilinjärvi 0,71 0,63 Sisä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymä 0,74 0,94 (Karttula, Rautalampi, Suonenjoki, Tervo ja Vesanto) Itä-Suomen lääni - keskiarvo 0,77 0,73 - minimi 0,39 0,29 - maksimi 1,45 1,00 1) Kunnallisen elintarvikevalvonnan riittävyyden arviointi 2005, Eviran julkaisuja 10/2007. 2) Tavoitteena on, että suhdeluku on yksi tai enemmän. 3) Ei sisällä maidontuotantotiloja. Elintarvikevalvonnassa vähimmäistavoitteena on, että jokaisessa valvontakohteessa tehdään kerran vuodessa perustarkastus. Vuonna 2005 tämä ei toteutunut yhdessäkään selvitysalueen kunnassa. Itä-Suomen lääninhallitus on arvioinut elintarvikevalvonnan vaatimustenmukaisuutta seuraavissa selvitysalueen kunnissa: - Koillis-Savon kansanterveystyön kuntayhtymä vuonna 2005 - Pielaveden ja Keiteleen kansanterveystyön kuntayhtymä vuonna 2006 - Nilsiän kaupunki vuonna 2006 - Rautavaaran kunta vuonna 2007. Huomattavaa on, että nykyisin ympäristöterveydenhuollossa valvonnan tarve ei pääsääntöisesti perustu kohdekohtaiseen riskinarviointiin. Säännöllisen valvonnan suunnittelu perustuu kohteiden aiemmasta valvonnasta saatuihin tietoihin sekä valtakunnallisissa valvontaohjelmissa annettuihin tarkastustiheyksiin ja aikoihin. 2.5 Toimintaympäristön muutoksista Puitelakiin perustuen perusterveydenhuolto on järjestettävä kunnassa tai yhteistoiminta-alueella, jossa on vähintään 20 000 asukasta. Selvitysalueen kunnissa perusterveydenhuolto on suunniteltu järjestää seuraavasti:

sivu 20 Kunta Juankoski Kaavi Karttula Keitele Kuopio Lapinlahti Maaninka Nilsiä Pielavesi Rautalampi Rautavaara Siilinjärvi Suonenjoki Tervo Tuusniemi Varpaisjärvi Vesanto Perusterveydenhuollon järjestävä taho Kuopio liikelaitos (sairaanhoitopiiri) Kuopio yhdessä Varpaisjärven kanssa Siilinjärvi (3set; Maaninka, Nilsiä, Siilinjärvi) Siilinjärvi (3set; Maaninka, Nilsiä, Siilinjärvi) liikelaitos (sairaanhoitopiiri) liikelaitos (sairaanhoitopiiri) liikelaitos (sairaanhoitopiiri) Siilinjärvi (3set; Maaninka, Nilsiä, Siilinjärvi) Suonenjoki liikelaitos (sairaanhoitopiiri) Kuopio yhdessä Lapinlahden kanssa liikelaitos (sairaanhoitopiiri) Karttulan kunta ja Kuopion kaupunki ovat selvittämässä kuntaliitosta. Mikäli kuntaliitos toteutuu, Karttulan ympäristöterveydenhuollon palvelut ja eläinlääkäripalvelut tuottaa joko Kuopion kaupunki tai ne ostetaan Sisä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymältä. Ratkaisun määrittää palvelujen paras saatavuus. (Karttulan kunnan ja Kuopion kaupungin kuntaliitoksen vaikutusten arvioinnin loppuraportti, 13.12.2007). Kuntaliitos on kaupunginvaltuuston käsiteltävänä 16.6.2008. Tuusniemen kunta ja Kuopion kaupunki selvittävät Tuusniemen perusterveydenhoidon ja ympäristöterveydenhuollon siirtymistä Kuopion kaupungin järjestettäväksi vuoden 2009 alusta (Tuusniemen kunnanvaltuusto 17.12.2007, Kuopion kaupunginhallitus 21.1.2008). Selvitystä tekevän työryhmän 4.4.2008 kokouksen 8.4.2008 päivätyn muistion (http://www.kuopio.fi/attachments.nsf/files/180408131855970/$file/muistio_ 040408_ja_linkit.pdf) mukaan kuntayhtymä järjestää eläinlääkintähuollon. Luonnos hallituksen esitykseksi eläinlääkintähuoltolaiksi on parhaillaan lausunnolla. Luonnoksen yleisperustelujen mukaan Eläinlääkintähuoltolaki ehdotetaan uudistettavaksi kokonaisuudessaan. Ehdotettua uutta lakia sovellettaisiin paitsi eläinlääkäripalveluihin myös elintarvikevalvontaan, eläintautivalvontaan ja eläinsuojeluvalvontaan. Ehdotuksen mukaan kunta olisi nykyiseen tapaan vastuussa eläinlääkäripalvelujen järjestämisestä alueellaan. Kunnan olisi ehdotuksen mukaan järjestettävä kaikille kotieläimille samantasoiset peruseläinlääkäripalvelut. Laissa myös säädettäisiin, että niissä tapauksissa, joissa elintarviketuotantoa varten pidettävien eläinten terveydenhuoltoa varten olisi perustettu valtakunnallinen eläinten terveydenhuolto-ohjelma, kunnan tulisi järjestää peruseläinlääkäripalveluihin kuuluvat terveydenhuoltopalvelut ohjelman mukaisesti. Tällä hetkellä valtakunnallisia terveydenhuolto-ohjelmia on olemassa nautojen ja sikojen terveydenhuoltoa varten.

sivu 21 Ehdotuksella esitetään rajattavaksi sitä asiakaspiiriä, jota varten kunnan on järjestettävä eläinlääkäripalveluja. Ehdotuksen mukaan eläinlääkäripalveluja olisi järjestettävä kunnan asukkaiden pitämiä kotieläimiä varten sekä lisäksi sellaisia kunnan alueella pidettäviä eläimiä varten, joille eläinlääkärinapua annetaan niiden pitopaikassa. Kiireellisissä tapauksissa eläinlääkärinapua olisi kuitenkin annettava myös muille kunnan alueella oleville eläimille. Ehdotetut säännökset eläinlääkäripalveluista perittävistä maksuista vastaisivat pääosin voimassa olevaa lakia. Kuitenkin säännös kunnan oikeudesta periä maksu päivystysalueella järjestettävästä keskitetystä yhteydenottopalvelusta olisi uusi. Eläintauti- ja eläinsuojeluvalvonta eivät ehdotuksen mukaan edelleenkään kuuluisi kunnan tehtäviin, vaan säilyisivät valtion tehtävinä, jotka on säädetty paikallistasolla kunnaneläinlääkärin hoidettavaksi. Ehdotetussa laissa kuitenkin selvennettäisiin kuntien vastuuta valvontatehtävistä kunnaneläinlääkärin työnantajana. Kunnan tulisikin nimenomaisesti huolehtia voimavarojen mitoituksesta siten, että kunnaneläinlääkärille säädetyt valvontatehtävät voidaan hoitaa lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Lisäksi kunnan tulisi huolehtia näihin tehtäviin tarvittavista toimitiloista ja työvälineistä. Ehdotuksen mukaan valvontatehtävien rahoitus ei enää perustuisi valtion kunnaneläinlääkärille maksamiin toimituspalkkioihin, vaan valtio korvaisi eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan palkkauskustannukset ja muut välittömät kustannukset kunnille vuodesta 2009 alkaen. Ehdotuksen mukaan kuntien tulisi järjestää eläinlääkintähuoltoon kuuluvat tehtävät yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa tehtävien tarkoituksenmukaisen hoitamisen kannalta riittävän laajalla alueella. Yhteistoiminta-alueen muodostamiseen sovellettaisiin kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain 5 :n 2 momentin ja kansanterveyslain 5 :n 4 momentin säännöksiä. Kuntien yhteistoiminnan edistämisellä arvioidaan olevan keskeinen merkitys palvelujen laadun ja saatavuuden kannalta, sillä suuremmassa toimintayksikössä on mahdollista osoittaa voimavaroja tarkemmin niiden tarpeen mukaan ja jakaa työn kuormitusta tasaisemmin. Lisäksi niissä on mahdollisuus henkilötasolla keskittyä enemmän joihinkin tehtäväalueisiin ja syventää osaamista niillä. Tämän voidaan olettaa edistävän työn tuottavuutta. Yhteistoiminta-alueilla olisi myös nykyisiä toimintayksiköitä paremmat mahdollisuudet ottaa huomioon hallintolain (434/2003) esteellisyyssäännökset kunnaneläinlääkäreiden työjärjestelyissä. Tavoitteena työjärjestelyjä vahvistettaessa tulisi olla, että elintarvikelain, eläintautilain ja eläinsuojelulain mukaisia valvontatehtäviä hoitavat kunnaneläinlääkärit eivät valvoisi niitä asiakkaita, joihin heillä on pysyvä asiakassuhde eläinlääkäripalveluiden antajana. Tämä ei kuitenkaan saisi estää sitä, että poikkeustapauksissa sekä virkatehtävän hoitajana että eläinlääkärinavun antajana voisi toimia muukin ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen kunnaneläinlääkäri kuin se, jolle tehtävä normaalitilanteessa kuuluu. Kuntien eläinlääkäripäivystys ehdotetaan järjestettäväksi kuntien yhteistyönä yhtä tai useampaa maakuntaa vastaavalla päivystysalueella.... Suuremmalla

sivu 22 päivystysalueella kunnaneläinlääkärit joutuisivat päivystäjiksi todennäköisesti nykyistä harvemmin, mikä poistaisi päivystysaikaiseen resurssien vajaakäyttöön liittyviä ongelmia ja vähentäisi kunnaneläinlääkäreiden työn kuormittavuutta. Päivystyspalvelujen organisointi kuntien muodostamilla yhteistoimintaalueilla ei olisi tähän tavoitteeseen nähden riittävää, sillä on todennäköistä, että alueiden koko ei tällöin merkittävästi eroaisi nykyisistä päivystysalueista. Päivystysalueiden laajentuessa olisi kuitenkin pidettävä huolta siitä, etteivät eläinlääkärikäynteihin liittyvät matkat kasva kohtuuttoman pitkiksi. Laissa ehdotetaankin säädettäväksi, että kuntien on järjestettävä kiireellinen eläinlääkäriapu siten, että sitä on saatavilla palvelujen käyttäjien kannalta kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisella etäisyydellä ottaen kuitenkin huomioon maantieteelliset olosuhteet. Käytännössä tämä tarkoittaisi maakunnankokoisten päivystysalueiden jakamista pienempiin päivystyspiireihin. Päivystyspiirien toiminta ja keskinäinen yhteistyö olisi kuitenkin mahdollista järjestää joustavasti, kun päivystysjärjestelyistä sovittaisiin yhtenäisesti koko päivystysalueella. Lisääntynyt joustavuus voisi merkitä esimerkiksi sitä, että eläinlääkärikäyntejä tehtäisiin tarvittaessa päivystyspiirien rajojen ylitse. Ehdotuksen mukaan lemmikki- ja tuotantoeläimiä varten tulisi lähtökohtaisesti perustaa erilliset päivystysjärjestelmät, mikä olisi omiaan parantamaan päivystyspalvelujen saatavuutta. Lisäksi laissa säädettäisiin, että päivystysalueella asiakkaiden yhteydenotot tulisi keskittää yhteen paikkaan. Keskitetyn yhteydenottopalvelun avulla olisi mahdollista jakaa päivystykseen käytettävissä olevia resursseja kysynnän mukaan. Palvelun kautta voisi saada selvissä tapauksissa ohjauksen päivystävälle vastaanotolle tai tilata eläinlääkärin käymään tilalla. Palvelusta voitaisiin myös ohjata puheluita eteenpäin eläinlääkärille esimerkiksi hoidon tarpeen kiireellisyyden arviointia ja neuvontaa varten. Kunta voisi nykyiseen tapaan järjestää laissa säädetyt eläinlääkäripalvelut myös ostamalla ne yksityisiltä eläinlääkäripalvelun tuottajilta. Palvelun tuottajalla olisi tällöin oikeus periä palveluista asiakkaalta kunnan vahvistaman taksan mukainen maksu sekä korvaus matkakustannuksista sekä käyttämistään lääkkeistä ja tarvikkeista. Elintarvikevalvontaan, eläinsuojeluvalvontaan tai eläintautivalvontaan liittyviä tehtäviä kunta ei edelleenkään voisi siirtää yksityisen eläinlääkäripalvelun tuottajan vastattavaksi. Eläinlääkintähuoltolaissa ehdotetaan säädettäväksi myös kunnallisen eläinlääkintähuollon suunnittelusta. Elintarviketurvallisuusviraston tulisi ehdotuksen mukaan laatia valtakunnallinen ohjelma, johon sisältyisi kuntien järjestämien eläinlääkäripalvelujen saatavuutta ja laatua koskevat yleiset tavoitteet sekä kunnaneläinlääkäreille säädettyihin valvontatehtäviin kuuluvat tarkastukset, näytteenotot ja muut toimenpiteet. Kunnan tulisi laatia suunnitelma eläinlääkäripalvelujen ja valvontatehtävien järjestämisestä alueellaan. Eläinlääkäripalvelujen mitoitusta suunnitellessaan kunnan tulisi ottaa huomioon alueella tarjottavat yksityiset eläinlääkäripalvelut.. Lausunnot on annettava MMM:lle 23.5.2008 mennessä. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä valmistelee kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain yhdistämistä. Työryhmän tulee tehdä ehdotus terveydenhuoltolaista 31.5.2008 mennessä. Tavoitteena on vahvistaa perusterveyden-