Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 1. joulukuuta 2016 (OR. en) Toimielinten välinen asia: 2015/0287 (COD) 14827/16 ILMOITUS Lähettäjä: Vastaanottaja: Puheenjohtajavaltio Neuvosto Ed. asiak. nro: 9768/16,10231/16 Kom:n asiak. nro: 15251/15 Asia: JUSTCIV 309 CONSOM 289 DIGIT 139 AUDIO 130 DAPIX 213 DATAPROTECT 102 CODEC 1734 Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietyistä digitaalisen sisällön toimittamista koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista (Ensimmäinen käsittely) Periaatekeskustelu I Johdanto 1. Komissio hyväksyi 9. joulukuuta 2015 kaksi sopimusoikeuteen liittyvää direktiiviehdotusta: ehdotuksen direktiiviksi tietyistä digitaalisen sisällön toimittamista koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista (jäljempänä 'digitaalisen sisällön toimittamista koskeva direktiivi') 1 ja ehdotuksen direktiiviksi tietyistä tavaroiden verkkokauppaa ja muuta etämyyntiä koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista (jäljempänä 'tavaroiden verkkokauppaa koskeva direktiivi') 2. 1 2 15251/15 JUSTCIV 290 CONSOM 220 DIGIT 116 AUDIO 40 CODEC 1731 + ADD 1 + ADD 2. 15252/15 JUSTCIV 291 CONSOM 221 CODEC 1733 + ADD 1 + ADD 2. 14827/16 sas/eho/jk 1 DG D 2A FI
2. Neuvosto (oikeus- ja sisäasiat) kävi istunnossaan 9. ja 10. kesäkuuta 2016 periaatekeskustelun ehdotuksesta digitaalisen sisällön toimittamista koskevaksi direktiiviksi, ja ministerit hyväksyivät tietyt perusperiaatteet ja vahvistivat joukon poliittisia suuntaviivoja direktiiviehdotuksen teknisellä tasolla suoritettavaa tarkastelua varten 3. 3. Ehdotettu digitaalisen sisällön toimittamista koskeva direktiivi on osa digitaalisten sisämarkkinoiden strategiaa Euroopalle 4. Tämän vuoksi puheenjohtajavaltio Slovakia piti tätä ehdotusta koskevia neuvotteluja erittäin tärkeinä. 4. Käyttäen lähtökohtana neuvoston kesäkuussa 2016 vahvistamia poliittisia suuntaviivoja neuvoston yksityisoikeustyöryhmä (sopimusoikeus) kävi puheenjohtajavaltioiden Alankomaiden ja Slovakian yhteisesti laatiman tarkistetun ehdotuksen pohjalta intensiivisen kokousjakson aikana (12 kokouspäivää) perinpohjaisia keskusteluja digitaalisen sisällön toimittamista koskevan direktiivin yksittäisistä säännöksistä ja sen perustana olevista käsitteistä sekä sen suhteesta muuhun alakohtaiseen ja horisontaaliseen lainsäädäntöön. 5. Keskustelut olivat erittäin rakentavia, ja useissa teknisissä näkökohdissa edistyttiin hyvin. Ottaen kuitenkin huomioon ehdotuksen monitahoisuus ja sen suhde muuhun lainsäädäntöön keskusteluissa tuli esiin myös joitain muita kysymyksiä, joita on käsiteltävä tarkemmin teknisellä tasolla. 6. Puheenjohtajavaltio on määrittänyt kolme toimintapoliittista kysymystä, joihin olisi tässä vaiheessa hyvä saada poliittista ohjausta. Jotta digitaalisen sisällön toimittamista koskevan direktiiviehdotuksen käsittelyssä voitaisiin edistyä merkittävästi, puheenjohtajavaltio toimittaa nämä kolme kysymystä neuvostolle periaatekeskustelua varten. 3 4 9768/16 JUSTCIV 160 CONSOM 137 DIGIT 67 AUDIO 76 CODEC 809. 8672/15 COMPET 185 TELECOM 109 AUDIO 11 DIGIT 32 RECH 107 MI 291 PI 32 IND 72 ECOFIN 308 ENER 139 DATAPROTECT 70 CYBER 31 JUSTCIV 101 E-JUSTICE 56 CULT 29 EDUC 122. 14827/16 sas/eho/jk 2 DG D 2A FI
II Kysymykset periaatekeskustelua varten Neuvostoa (oikeus- ja sisäasiat) pyydetään käymään 8. ja 9. joulukuuta 2016 pidettävässä istunnossaan periaatekeskustelu seuraavista kysymyksistä ottaen huomioon tämän ilmoituksen liitteessä esitetyt taustatiedot: 1) Kumman "tavaraan sisällytettyä digitaalista sisältöä" koskevista kahdesta vaihtoehdosta olisi oltava perustana tulevalle työlle? Vaihtoehto A - sovelletaan "tavaroita koskevia sääntöjä" myös tavaraan sisällytettyyn digitaaliseen sisältöön Vaihtoehto B - sovelletaan "digitaalista sisältöä koskevia sääntöjä" kumottavissa olevan olettaman nojalla myös aineelliseen tavaraan 2) Olisiko "muut tiedot" (muut tiedot kuin henkilötiedot) katsottava mahdolliseksi vastikkeeksi digitaalisen sisällön toimittamista koskevan direktiiviehdotuksen nojalla? 3) Hyväksyttekö digitaalisen sisällön sopimuksenmukaisuutta koskevien subjektiivisten ja objektiivisten sopimuksenmukaisuuden kriteerien välistä tasapainoa koskevan muutetun lähestymistavan, joka kuvataan tämän ilmoituksen liitteessä olevan C jakson 33 kohdassa? 14827/16 sas/eho/jk 3 DG D 2A FI
LIITE A. Mitä sääntöjä olisi sovellettava "tavaraan sisällytettyyn digitaaliseen sisältöön"? 1. Taustaa 1. Yhä useampiin tavaroihin on sisällytetty digitaalista sisältöä. Tuotteiden kirjo on laaja, ja vaihtelua on myös siinä, missä määrin digitaalinen sisältö edistää tällaisten tuotteiden toimintaa (yksinkertaiset kodinkoneet, esineiden internet, älykkäät tavarat, puettavat tietokoneet, älykkäät autot, älytalot, jne.). 2. Tuotteiden valikoima ulottuu kodinkoneista, kuten pesukoneista, joissa digitaalinen sisältö pohjimmiltaan "vain" ohjaa tuotteen ensisijaista toimintoa (pesusyklin pitäminen yllä pesukoneen tapauksessa) tavaroihin, jotka on varustettu lisäsovelluksilla, jotka tekevät tällaisista tavaroista älykkäitä tuotteita (esimerkiksi älyjääkaappi, joka sisältönsä viilentämisen lisäksi tarkistaa tuotteiden määrän ja luo ostoslistan tai jopa tilaa ostokset). Tällaisiin tuotteisiin sisältyvät myös tavarat, joissa digitaalinen sisältö voidaan katsoa ensisijaiseksi tuotteen aineelliseen osaan nähden (esimerkiksi älytalon laite, joka ohjaa lämmitystä, ilmastointia, jne.) 3. Näin ollen kysymys siitä, onko vian ilmaantuessa asianmukaisempaa, että tällaisiin tuotteisiin sovelletaan tavaroiden myyntiä varten laadittuja sääntöjä/oikeussuojakeinoja vai digitaalisen sisällön toimittamista varten laadittuja sääntöjä/oikeussuojakeinoja, on keskeinen näkökohta sellaisen sääntelyjärjestelmän luomisessa, joka vastaa teknistä todellisuutta, on tulevaisuudenkestävä ja mahdollistaa yksinkertaisen ja tarvittaessa joustavan soveltamisen käytännössä. 4. Komission ehdotuksessa esitettiin, että digitaalisen sisällön toimittamista koskevaa direktiiviä ("digitaalista sisältöä koskevat säännöt") ei tulisi soveltaa "sellaiseen digitaaliseen sisältöön, joka on sisällytetty tavaroihin siten, että se toimii niiden erottamattomana osana niin, että sen toiminnot ovat toissijaisia tavaran ensisijaisiin toimintoihin nähden" 5. Tämä tarkoittaisi, että tällaiseen tavaroihin sisällytettyyn digitaaliseen sisältöön sovellettaisiin tavaroiden myyntiä koskevia sääntöjä ("tavaroita koskevat säännöt"). 5 Katso komission ehdotuksen johdanto-osan 11 kappale. 14827/16 sas/eho/jk 4
5. "Tavaroita koskevilla säännöillä" tarkoitetaan tässä yhteydessä kulutustavaroiden kauppaa ja takuita koskevan direktiivin 1999/44/EY 6 sääntöjä ja/tai tavaroiden verkkokauppaa ja muuta etämyyntiä koskevan direktiiviehdotuksen 7 uusia sääntöjä (jos kyseinen direktiiviehdotus hyväksytään). 6. Neuvoston hyväksyttyä poliittiset suuntaviivat kesäkuussa 2016 8 yksityisoikeustyöryhmä (sopimusoikeus) tarkasteli kolmea vaihtoehtoa, jotka voidaan esittää pääpiirteissään seuraavasti: 1) sovelletaan "tavaroita koskevia sääntöjä" tavaraan sisällytettyyn digitaaliseen sisältöön; 2) käytetään "jaettua lähestymistapaa" ja sovelletaan "tavaroita koskevia sääntöjä" varsinaiseen tavaraan, johon digitaalinen sisältö on sisällytetty, ja sovelletaan "digitaalista sisältöä koskevia sääntöjä" tavaraan sisällytettyyn digitaaliseen sisältöön; 3) sovelletaan "digitaalista sisältöä koskevia sääntöjä" sekä digitaaliseen sisältöön että tavaraan, johon se on sisällytetty, yhdistettynä poikkeukseen, joka antaa toimittajalle mahdollisuuden todistaa, että vika on tavaran laiteosassa, jolloin tällaista vikaa korjattaessa sovellettaisiin "tavaroita koskevia sääntöjä". 7. Yksityisoikeustyöryhmän keskusteluissa toinen vaihtoehto sai vain vähän kannatusta, koska sen soveltamista käytännössä pidettiin vaikeana. Muut kaksi vaihtoehtoa (joihin viitataan jäljempänä vaihtoehtoina A ja B) saivat kumpikin kannatusta useilta jäsenvaltioilta. Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei ole kuitenkaan saanut tähän mennessä puolelleen selkeää enemmistöä. 8. Näin ollen puheenjohtajavaltio pyytää ministereitä ilmoittamaan yksityisoikeustyöryhmälle, kumpi näistä kahdesta vaihtoehdosta olisi otettava lähtökohdaksi tulevalle teknisen tason työskentelylle. 6 7 8 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/44/EY, annettu 25 päivänä toukokuuta 1999, kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista, EYVL L 171, 7.7.1999, s. 12. Katso asiakirja 15252/15 JUSTCIV 291 CONSOM 221 CODEC 1733 + ADD 1 + ADD 2. Katso asiakirjan 9768/16 LIITTEEN kohta 12. 14827/16 sas/eho/jk 5
9. Päättäessään tästä kysymyksestä ministereitä pyydetään pitämään mielessä, että digitaalisen sisällön toimittamista koskevan direktiiviehdotuksen 3 artiklan 3 kohdan sanamuodon (komission ehdotuksessa esitetty muotoilu, jota jäsenvaltioiden enemmistö on kannattanut työryhmätasolla) mukaan "digitaalista sisältöä koskeviin sääntöihin" sisältyviä oikeussuojakeinoja sovellettaisiin myös mihin tahansa aineelliseen välineeseen (eli tavaraan 9 ), "johon digitaalinen sisältö on tallennettu siten, että aineellinen väline toimii yksinomaan digitaalisen sisällön siirtovälineenä". Kuvaavimpia esimerkkejä tällaisista aineellisista välineistä ovat CD-levyt, DVD-levyt ja USB-muistitikut. 10. Olisi myös huomattava, että mitä tulee toimituksiin ja tapauksiin, joissa toimitusta ei tapahdu, kuluttajan oikeuksia koskevan direktiivin 2011/83/EU sääntöjä sovellettaisiin edelleen sekä aineellisiin välineisiin (kuten kuvattu edellisessä kohdassa) että tavaroihin, joihin on sisällytetty digitaalista sisältöä (niin vaihtoehdon A kuin vaihtoehdon B mukaisesti). 2. Tavaraan sisällytettyä digitaalista sisältöä koskevat vaihtoehdot Vaihtoehto A - sovelletaan "tavaroita koskevia sääntöjä" myös tavaraan sisällytettyyn digitaaliseen sisältöön 11. Tämä vaihtoehto tarkoittaisi, että sellaisten tavaroiden toimittaminen, joihin on sisällytetty digitaalista sisältöä, kuuluisi ainoastaan "tavaroita koskevien sääntöjen" piiriin. Näin ollen tavaraan sisällytettyyn digitaaliseen sisältöön ei sovellettaisi erityisiä standardeja, joita edellytetään digitaalisen sisällön osalta "digitaalista sisältöä koskevien sääntöjen" nojalla (esimerkiksi digitaalisen sisällön toimittamista koskevan direktiiviehdotuksen 6 ja 6 a artiklan sopimuksenmukaisuuden kriteerit, jotka koskevat muun muassa ominaisuuksia, toimivuutta, yhteentoimivuutta, saatavuutta, jatkuvuutta tai vaatimusta, että digitaalisen sisällön mukana on toimitettava sellaiset lisätarvikkeet ja ohjeet, jotka kuluttaja voi kohtuudella odottaa saavansa). 12. Tämä vaihtoehto kuvastaisi näkemystä siitä, että "esine", johon digitaalinen sisältö on sisällytetty, on "tavara", ja mahdollistaisi järjestelmän, joka on helposti ennustettavissa keskivertokuluttajan näkökulmasta ottaen huomioon, että toisin kuin vaihtoehdossa B, siihen ei liity olettamaa, vaan sääntö, jota sovelletaan joka tapauksessa. Tämän vaihtoehdon mukaan tavaroita koskevia sääntöjä sovellettaisiin, vaikka vika olisi selvästi tavaraan sisällytetyssä digitaalisessa sisällössä. 9 Katso tässä yhteydessä myös kuluttajan oikeuksia koskevan direktiivin 2011/83/EU johdantoosan 19 kappale. 14827/16 sas/eho/jk 6
Vaihtoehto B - sovelletaan "digitaalista sisältöä koskevia sääntöjä" kumottavissa olevan olettaman nojalla myös tavaraan 13. Tämä vaihtoehto tarkoittaisi, että "digitaalista sisältöä koskevia sääntöjä" sovellettaisiin sekä digitaaliseen sisältöön että tavaraan, johon se on sisällytetty. Se yhdistettäisiin poikkeukseen, joka antaa toimittajalle mahdollisuuden todistaa, että vika on tavaran laiteosassa, jolloin sovellettaisiin "tavaroita koskevia sääntöjä" korjattaessa tällaista vikaa. 14. Tämän vaihtoehdon tarkoituksena on mahdollistaa joustavuus niiden sääntöjen soveltamiseksi, jotka ovat asianmukaisimmat riippuen vian sijainnista. Pitämällä lähtökohtana digitaalista sisältöä koskevien sääntöjen soveltamista tässä vaihtoehdossa on tarkoitus ottaa huomioon se, että yhä digitoidummassa maailmassa tavaroiden toiminta (ja näin ollen myös mahdolliset viat) ovat todennäköisesti yhä riippuvaisempia digitaalisista prosesseista ja niiden komponenttien digitaalisesta luonteesta johtuvista erityispiirteistä. Soveltamalla digitaalista sisältöä koskevia sääntöjä ainoastaan oletussääntönä tässä vaihtoehdossa mahdollistetaan tavaroita koskevien sääntöjen soveltaminen tapauksissa, joissa se olisi asianmukaisempaa, koska vika on laiteosassa. Tätä koskeva todistustaakka olisi elinkeinonharjoittajalla/toimittajalla. Kuvaava esimerkki katso alaviite 10 10 Kuvaava esimerkki, joka koskee nykyaikaista autoa, jossa esimerkiksi jarruja ohjataan sähköisesti: Jos jarrut eivät toimi, vaihtoehdon A mukaisesti tavaroita varten laadittuja sopimuksenmukaisuuden kriteerejä ja vian korjaamista koskevia sääntöjä sovellettaisiin myös jarruja ohjaavaan ohjelmistoon. Vaihtoehdon B mukaisesti oletettaisiin, että vika on tavaraan sisällytetyssä digitaalisessa sisällössä ja näin ollen sovellettaisiin oletusarvoisesti digitaalista sisältöä varten laadittuja sopimuksenmukaisuuden kriteerejä ja vian korjaamista koskevia sääntöjä, jollei elinkeinonharjoittaja/toimittaja ole todistanut, että vian lähde on laiteosassa eli esimerkiksi vahingoittuneessa/rikkoutuneessa jarrulevyssä. 14827/16 sas/eho/jk 7
B. Soveltamisala: Olisiko "muut tiedot" (muut tiedot kuin henkilötiedot) katsottava mahdolliseksi vastikkeeksi ehdotetun digitaalisen sisällön toimittamista koskevan direktiivin nojalla? 15. Neuvoston kesäkuussa 2016 hyväksymissä poliittisissa suuntaviivoissa 11 todettiin, että henkilötiedoilla on nykyaikaisissa liiketoimintamalleissa aiempaa suurempi arvo ja kannatettiin periaatteessa ajatusta, että digitaalisen sisällön toimittamista koskevan direktiiviehdotuksen soveltamisalaan sisällytettäisiin sopimukset, joissa digitaalista sisältöä toimitetaan henkilötietoja vastaan. Samalla niissä korostettiin, että on vältettävä puuttumasta millään tavoin EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamiseen 12. 16. Slovakian puheenjohtajakaudella on käytetty huomattavasti aikaa yleisen tietosuoja-asetuksen ja digitaalisen sisällön toimittamista koskevan direktiiviehdotuksen välisen suhteen selventämiseen. Kyseiset vuorovaikutussuhdetta koskevat keskustelut ovat kuitenkin osoittautuneet monimutkaisiksi ja tuoneet esiin lisäkysymyksiä, joita on vielä käsiteltävä teknisellä tasolla. 17. Neuvoston oikeudellista yksikköä on pyydetty antamaan kirjallinen lausunto joistain tässä yhteydessä esiin tuoduista kysymyksistä. Lisäksi jotkin valtuuskunnat ehdottivat lisänäkemysten pyytämistä tietosuoja-asiantuntijoilta, jotta tietosuojaan liittyviin näkökohtiin saataisiin selvennystä. 18. Vaikuttamatta mahdollisiin päätöksiin kysymyksistä, jotka liittyvät henkilötietoihin mahdollisena vastikkeena, teknisellä tasolla käytäviä keskusteluja hyödyttäisi poliittisella tasolla annettava selvennys siihen, olisiko se, että kuluttaja antaa "muita tietoja", katsottava mahdolliseksi vastikkeeksi digitaalisen sisällön toimittamista koskevan direktiiviehdotuksen nojalla. 11 12 Katso asiakirjan 9768/16 LIITTEEN kohta 13. Katso asiakirjan 9768/16 LIITTEEN kohta 8. 14827/16 sas/eho/jk 8
19. Neuvoston kesäkuussa 2016 hyväksymien poliittisten suuntaviivojen mukaisesti 13 yksityisoikeustyöryhmässä käydyissä keskusteluissa yritettiin selventää "muiden tietojen" käsitettä. 20. Komission mainitsemiin esimerkkeihin "muista tiedoista", jotka toimittaja voisi monetisoida, sisältyivät: kuluttajan ottamat valokuvat vuoresta tai kuluttajan laatimat reseptit, laulut tai runot jne., jotka anonymisoidaan ja joita toimittaja voisi käyttää esimerkiksi mainostamistarkoituksiin; yhdistetyt anonyymit tiedot henkilöiden ryhmästä (kuten samasta urheilulajista tai harrastuksesta kiinnostuneista henkilöistä), joissa ei viitata tunnistettuihin henkilöihin ja joita käytetään markkinointitarkoituksissa; 14 tiedot verkkosivustoista tai sovelluskaupoista, joissa kuluttajat ovat vierailleet, tai digitaalisesta sisällöstä, jota he ovat käyttäneet, keräämättä tietoja heidän henkilöllisyydestään, tällaisten tietojen käyttämiseksi suositumpien tuotteiden kehittämiseksi. 15 21. Yksityisoikeustyöryhmässä käydyissä keskusteluissa ja erityisesti tietotekniikkaasiantuntijoiden kanssa 19. lokakuuta 2016 käydyssä keskustelussa tuli ilmi, että käytännössä kaikki tiedot, joita kuluttajat antavat digitaalisen sisällön toimittamista vastaan, voidaan jäljittää yksittäiseen henkilöön. Näin ollen voidaan laajasti ottaen todeta, että digitaalisen sisällön toimittamista koskevan direktiivin yhteydessä kuluttajien digitaalisen sisällön toimittamista vastaan antamat tiedot olisivat useimmissa tapauksissa luonteeltaan henkilötietoja ("henkilötiedot" sellaisena kuin se on määritelty yleisessä tietosuojaasetuksessa; samaa määritelmää käytetään digitaalisen sisällön toimittamista koskevassa direktiivissä). 22. Keskusteluissa kävi ilmi myös, että vaikka olisikin tietoja, jotka eivät kuuluisi "henkilötietojen" laajan määritelmän piiriin, tällaisten "muiden tietojen" soveltamisala olisi melko rajoitettu. 13 14 15 Katso asiakirjan 9768/16 LIITTEEN kohta 14. Esimerkiksi kuluttajien verkossa seuraamasta tv-sarjasta kerätyt tiedot, jotka eivät sisällä tietoja heidän henkilöllisyydestään ja joita käytetään määrittämään suurten kuluttajaryhmien mieltymyksiä (muuten kuin yksilöllisesti), jotta voitaisiin kehittää suositumpia ja näin ollen tuottavampia tv-sarjoja. Esimerkiksi verkkopelejä tarjoava yritys voisi päätellä tällaisten tietojen perusteella, että tietyntyyppiset pelin sisäiset ostokset (esimerkiksi pelihahmot tai palkinnot) ovat suositumpia kuin toiset, ja voisi suunnitella uuden pelin luomalla siihen laajemman valikoiman suositumpia hahmoja. 14827/16 sas/eho/jk 9
23. Joka tapauksessa "henkilötietojen" ja "muiden tietojen" erottaminen toisistaan vaikuttaa käytännössä olevan vaikeaa, ja se riippuisi henkilötietojen määritelmän hienovaraisesta ja tapauskohtaisesta e contrario -tulkinnasta. 16 Huolta kannettiin siitä, että "muiden tietojen" käsite aiheuttaisi oikeudellista epävarmuutta ottaen huomioon "henkilötietojen" laaja määritelmä henkilötietojen suojaa koskevassa EU:n lainsäädännössä. 24. Jotkin valtuuskunnat pitivät näitä vaikeuksia perusteena sille, että "henkilötietojen" ja "muiden tietojen" välillä ei tehtäisi eroa ja että harkittaisiin ajatusta saattaa kaikenlaiset tiedot digitaalisen sisällön toimittamista koskevan direktiivin soveltamisalaan mahdollisina vastikkeina. Eräs toinen komission esittämä peruste, joka myös tukisi "muiden tietojen" katsomista mahdolliseksi vastikkeeksi, oli se, että muiden kuin henkilötietojen sisällyttäminen digitaalisen sisällön toimittamista koskevan direktiivin soveltamisalaan poistaisi mahdollisuuden kiertää direktiivin säännöksiä yksinkertaisesti anonymisoimalla tiedot. 25. Taloudellisesta näkökulmasta esitettiin kuitenkin epäilyksiä sen suhteen, olisiko tällaisilla kuluttajan vastikkeena antamilla "muilla tiedoilla" taloudellista arvoa, jolla voitaisiin perustella se, että toimittajalle asetetaan velvoite tarjota digitaalisen sisällön toimittamista koskevassa direktiivissä säädetyt sopimukseen perustuvat oikeussuojakeinot siinä tapauksessa, että digitaalisessa sisällössä on vikaa. 26. Vaikka useat jäsenvaltiot kannattivat "muiden tietojen" sisällyttämistä vastikkeena digitaalisen sisällön toimittamista koskevan direktiivin soveltamisalaan, useat muut jäsenvaltiot vastustivat tätä ajatusta. 16 Kuten tietosuojatyöryhmä esittää (katso lausunto 4/2007 henkilötietojen käsitteestä WP 136, s. 24, http://ec.europa.eu/justice/policies/privacy/docs/wpdocs/2007/wp136_fi.pdf), "... on olemassa monia tilanteita, joissa tietojen voidaan katsoa olevan muita kuin henkilötietoja. Näin on esimerkiksi silloin, kun tietojen ei voida katsoa koskevan tiettyä henkilöä tai kun henkilön ei voida katsoa olevan tunnistettu tai tunnistettavissa." Kun määritetään, onko tästä kyse vai ei, on käytettävä tapauskohtaista arviointia ottaen huomioon kaikki kohtuullisesti toteutettavissa olevat keinot henkilön tunnistamiseksi annettujen tietojen avulla. Toisaalta "näiden seikkojen arvioiminen muuttuu ajan myötä, ja tunnistaminen ei ehkä onnistu tänään kaikilla nyt kohtuullisesti toteutettavissa olevilla keinoilla" (katso lausunnon 4/2007 sivu 15). Ttämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että tällainen mahdollisuus olisi käytettävissä tulevaisuudessa. 14827/16 sas/eho/jk 10
27. Jotta asian käsittelyssä edistyttäisiin, olisi hyödyllistä saada neuvostolta ohjausta siitä, miten tätä kysymystä olisi käsiteltävä tulevissa teknisen tason neuvotteluissa. 28. Ministereille osoitetun kysymyksen tarkoituksena on saada ohjausta siitä, olisivatko "muut tiedot" (muut kuin henkilötiedot) katsottava vastikkeeksi, jolla voitaisiin perustella se, että toimittajalle asetetaan velvoite tarjota digitaalisen sisällön toimittamista koskevassa direktiivissä säädetyt sopimukseen perustuvat oikeussuojakeinot. 29. Tämä kysymys ei liity "tietoihin, jotka kuluttaja luo tai tallentaa käyttämällä toimitettua digitaalista sisältöä tai palvelua", kuten esimerkiksi kuluttajan pilveen tallentamiin tietoihin (henkilötietoihin ja muihin kuin henkilötietoihin). Mitä tulee "tietoihin, jotka kuluttaja luo tai tallentaa käyttämällä toimitettua digitaalista sisältöä tai palvelua", direktiivissä säädetään / on säädettävä säännöistä tällaisten tietojen palauttamiseksi kuluttajalle sopimuksen päättyessä (tämän osalta on vielä käytävä teknisiä keskusteluja tarkistetun puheenjohtajavaltion tekstin 10231/16 13 a artiklan 3 kohdasta) riippumatta poliittisesta valinnasta, joka tehdään "vastikkeena käytettyjen muiden tietojen" sisällyttämisestä direktiivin soveltamisalaan. 14827/16 sas/eho/jk 11
C. Subjektiivisten ja objektiivisten sopimuksenmukaisuuden kriteerien välinen tasapaino 30. Vastauksena jäsenvaltioiden huoliin komission alkuperäisen ehdotuksen käsitteestä, jossa asetettiin etusijalle subjektiiviset sopimuksenmukaisuuden kriteerit (eli sopimuksessa sovitut kriteerit) objektiivisiin sopimuksenmukaisuuden kriteereihin (eli lainsäädännössä määrättyihin kriteereihin) nähden, neuvoston kesäkuussa 2016 hyväksymissä poliittisissa suuntaviivoissa 17 todettiin, että paremman tasapainon saavuttamiseksi digitaalista sisältöä olisi arvioitava niin sopimusehtojen kuin EU:n lainsäädännössä määriteltyjen objektiivisten vaatimustenmukaisuuskriteerien perusteella. 31. Näiden suuntaviivojen mukaisesti puheenjohtajavaltiot Alankomaat ja Slovakia ehdottivat sopimuksenmukaisuussäännöksiin merkittäviä muutoksia, joissa annetaan subjektiivisille ja objektiivisille kriteereille tasavertainen asema. Tämä lähestymistapa ja uusien 6 ja 6 a artiklan muutettu sanamuoto saivat laajaa kannatusta. 32. Yksityisoikeustyöryhmässä käydyistä intensiivisistä ja rakentavista keskusteluista huolimatta ei ole kuitenkaan vielä päätetty siitä, missä määrin olisi oltava mahdollista poiketa objektiivisista sopimuksenmukaisuuden kriteereistä, eikä myöskään niistä olosuhteista, joissa tämän tulisi olla mahdollista. 33. Kompromissiratkaisuna tähän kysymykseen puheenjohtajavaltio ehdottaa, että noudatetaan laajalti direktiivin 1999/44/EY 2 artiklan 3 kohdan lähestymistapaa ottamalla ehdotetussa digitaalisen sisällön toimittamista koskevassa direktiivissä käyttöön sääntö, jonka mukaan ei ole olemassa sopimuksenvastaisuutta, jos sopimuksen tekoajankohtana a) kuluttaja tiesi, että digitaalisen sisällön jokin tietty piirre poikkesi objektiivisista sopimuksenmukaisuuden vaatimuksista, ja b) kuluttaja nimenomaisesti hyväksyi tämän poikkeamisen sopimusta tehtäessä. Tämän säännön mukaisesti todistustaakka näkökohtien a ja b osalta on toimittajalla. 17 Katso asiakirjan 9768/16 LIITTEEN kohta 21. 14827/16 sas/eho/jk 12