MENNEISTÄ AJOISTA KE / ONS / WED 11 / 10 / 2017 TO / THU 12 / 10 / 2017 19.00 HELSINGIN MUSIIKKITALO MUSIKHUSET I HELSINGFORS HELSINKI MUSIC CENTRE SUSANNA MÄLKKI ALEXEI OGRINTCHOUK
Oboekonsertto D-duuri RICHARD STRAUSS 2 Viime vuosisadan vaihteessa suurilla orkesterirunoillaan mainetta niittänyt ja jättimenestyksellään Ruusuritarilla (1911) kuolemattomuuden saavuttanut Richard Strauss (1864 1949) oli kiistatta Saksan suurin säveltäjä ennen toista maailmansotaa. Ruusuritarin vetoavulla hän jatkoi oopperan parissa hiipuvalla mutta kohtuullisella menestyksellä, mutta Hitlerin valtaannousu katkaisi kaiken luovuuden miltei tyystin. Natseja inhonnut Strauss joutui vuonna 1933 ottamaan vastaan epäkiitollisen pestin Reichsmusikkammerin päällikkönä suojellakseen juutalaista miniäänsä. Valtakunnansäveltäjän kynästä alkoi syntyä mm. sellaisia hirvityksiä kuin Olympiahymni (1936). Ulkomaiset kollegat eivät pidätelleet halveksuntaansa. Sodan loppuaikoina ja byrokraatin uransa jo kauan sitten hylänneenä Strauss oli vetäytynyt Garmischiin viettämään hiljaiseloa. Liittoutuneet olivat jo syvällä Saksan maaperällä, ja samana päivänä kun Hitler tappoi itsensä, Straussin ovelle rynni asumuksia ratsannut sotilasjoukko. Straussin onneksi komppaniaa johti muuan John de Lancie, siviiliammatiltaan Pittsburghin orkesterin oboisti, joka tietenkin tunsi Straussin musiikin hyvin. Seuraavien päivien aikana de Lancie vieraili usein idolinsa luona keskustelemassa musiikista, mutta ehdotukselle uudesta oboekonsertosta Strauss vastasi jyrkästi ei. Puoli vuotta amerikkalaissotilaan tapaamisesta Strauss oli säveltänyt 1900-luvun suosituimman ja parhaan oboekonserton (1945), joka kuuluu hänen taiteellisen intiaanikesänsä huippukohtiin jousiorkesteriteos Metamorfosenin ja Neljän viimeisen laulun ohella. Teos kantaesitettiin Zürichissä helmikuussa 1946, mutta vaikka Strauss oli omistanut teoksensa de Lancielle, orkesterihierarkiassa liian alhaalla ollut rivioboisti joutui odottamaan yli 30 vuotta ennen kuin pääsi itse esittämään sen. Konsertto on upea osoitus Straussin myöhemmästä kontrapunktin taidosta, jossa pitkät säkeet punoutuvat nauhamaisesti lomittain ja orkesterisoittimet muodostavat kromaattisesti väritettyä kudelmaa ilman yhtäkään turhaa täyteääntä. Vielä kantaesityksen jälkeen Strauss laajensi finaaliosan lyhyen soolokadenssin jälkeistä koodaa melkein itsenäiseksi neljänneksi osakseen.
Aubade ERIK BERGMAN Kesti jonkin aikaa, että suomalaiset musiikkipiirit ottivat käyttöönsä Arnold Schönbergin ja tämän oppilaiden Alban Bergin ja Anton Webernin kehittelemät periaatteet 12 sävelen tasavertaisesta käyttämisestä. Tämä dodekafoniaksi kutsuttu sävellystekniikka oli jo vuosikymmenten ajan hiljalleen ujuttautunut tärkeäksi osaksi germaanista kaanonia, mutta Suomeen se levittäytyi kunnolla vasta, kun suomalaiset modernistit lähtivät maailmalle sitä hakemaan. Yksi näistä sotien jälkeisen Suomen merkittävistä uranuurtajista oli Erik Bergman (1911 2006), joka raportoidessaan Hufvudstadsbladetiin nykymusiikin ISCM-päiviltä Salzburgista vuonna 1952 koki herätyksen Schönbergin 12-sävelmusiikkiin ja sen pitemmälle vietyyn ilmenemismuotoon, sarjallisuuteen. Aubade (1958) on yksi Bergmanin sarjallisen kauden huipentumista, ja syntyjään se oli merkittävä avaus suomalaisessa modernismissa. Teos käänsi jopa dodekafonian vastustajat ainakin hetkeksi puolelleen. Pohjoismaisilla musiikkipäivillä vuonna 1960 sitä pidettiin laajalti festivaalin parhaana sävellyksenä. Teoksessa Bergman käyttää hyväksi pitkälle vietyä järjestelmällisyyttä paitsi säveltasojen myös rytmin osalta. Säveltäjä liittää mukaan myös kokemuksiaan maailmanmusiikista ja näkyjään eksoottisista maisemista, joita hän toi ilmi jo vuotta aiemmin teoksessaan Rubaiyat sekä myöhemmin mm. Hathorsarjassa (1971) ja tiibetiläiskuvaelmassa Bardo Thödol (1974). Aubaden lähtökohtana on aamu-usvaan heräävä Bosporin salmi Istanbulissa, mutta muuten teoksessa ei ole ulkomusiikillista ohjelmaa. Verkkaisesti tunnelmoivan alun jälkeen seuraa rytminen jakso, joka jatkuu eri sointivärien heijastuksia tarkastelevalla muunnelmajaksolla. Aubade päättyy säveltäjän sanoin valonvärähtelyjen läpitunkemaan sointiatmosfääriin. 3
Sarja oopperasta Ruusuritari op. 59 RICHARD STRAUSS 4 Oopperasäveltäjänä Salomella ja Elektralla läpimurtonsa tehnyt Richard Strauss vaihtoi tragedian komediaan ja riisui sävelkielestään nykyajan rasitteet Ruusuritarioopperassaan (1911) nostalgiahengessä. Viedäkseen yleisön ajan ja paikan tajun vanhaan hyvään aikaan, entisajan Wieniin, Strauss pani valssiksi välittämättä siitä, että oopperan tapahtumat sijoittuvat 1750-luvulle, aikaan ennen valssibuumia. Kuningasajatus oli osin libretisti Hugo von Hofmannsthalin. Vanhanaikainen populaarityyli osoittautui vetovoimaltaan moninkertaiseksi Salomeen ja Elektraan verrattuna; Ruusuritarista tuli kaikkien aikojen hitti, jota esitettiin Dresdenissä ensi-iltavuotenaan peräti 50 kertaa, ja pian koko Euroopassa hyräiltiin Straussia. Täysiä näytöksiä varten perustettiin erillisiä Ruusuritarijunayhteyksiä, ja kehiteltiinpä hypen ympärille omat sikarija samppanjabränditkin. Ruusuritari on komediallis-sentimentaalinen lemmenleikki täynnä kolmiodraamaa, mustasukkaisuutta, valeasuja ja kommelluksia Mozartin oopperoiden tyyliin. On salarakas, nuori Octavian, joka vehtailee marsalkattaren kanssa sekä viehättävä Sophie, johon irstas äijänkäppänä paroni Ochs on iskenyt silmänsä. Paroni Ochs värvää valeasuisen Octavianin välikädeksi kosiakseen Sophieta hopearuusulla. Kuten arvata saattaa, nuoret Octavian ja Sophie rakastuvat ikäihmisten, marsalkattaren ja paronin, jäädessä soittelemaan lehdellä. Tänä iltana esitettävä, sinfoniakonserttien vakioviihteeksi noussut parhaat palat -sarja on koottu vuonna 1945 Straussin luvalla. Energinen alkufanfaari heittää kuulijat keskelle Octavianin ja marsalkattaren makuukamaripuuhia, joita käyrätorvien hurjastelu ja kuohuvat huiput kuvaavat asiaan kuuluvalla intensiteetillä. Hopearuusu esitellään kromaattisesti helisevillä soinnuilla. Seuraa lemmekäs, lukuisten soolojen melodinen kohtaus Octavianin ja Sophien kesken, kunnes rietas paroni poukkoilee paikalle vaskijylinän seassa tanssahdellakseen lempivalssinsa. Epookkihengessä valssannut musiikki muuttuu täysin straussilaiseksi herkullisine pidätyksineen ja paisutuksineen kuvaamaan sitä haikeaa hetkeä, kun marsalkatar ja paroni huomaavat nuorten valinneen toisensa. Viimeinen valssi päättää sarjan oopperasta poiketen karnevalistisessa hengessä.
HKO SCREEN KONSERTTI-ILTA KOTISOHVALLA HSO SCREEN EN KONSERTKVÄLL I HEMSOFFAN HPO SCREEN ENJOY A CONCERT IN THE COMFORT OF YOUR VERY OWN ARMCHAIR 18.30 SUORA LÄHETYS MUSIIKKITALOSTA / DIREKTSÄNDNINGEN FRÅN MUSIKHUSET / DIRECT BROADCAST FROM THE HELSINKI MUSIC CENTRE 19.00 KONSERTTI / KONSERTEN / THE CONCERT 12.10. TO / TO / THU helsinginkaupunginorkesteri.fi 20.10. PE / FRE / FRI helsinginkaupunginorkesteri.fi & YLE Radio 1 9.11. TO / TO / THU helsinginkaupunginorkesteri.fi 23.11. TO / TO / THU helsinginkaupunginorkesteri.fi 1.12. PE / FRE / FRI helsinginkaupunginorkesteri.fi & YLE Radio 1 18.12. PE / FRE / FRI helsinginkaupunginorkesteri.fi Katsottavissa netissä 30 päivän ajan konsertin jälkeen. Se på nätet i 30 dagars tid efter konserten. Watch on demand for 30 days after the concert. Käsiohjelma / Programblad / Program Teos- ja taiteilijaesittelyt / Verk- och artistpresentationer / Programme notes and artist bios Jaani Länsiö Käännökset / Översättningar / Translations Christian Holmqvist (ruotsi / svenska / Swedish) Susan Sinisalo (englanti / engelska / English) Ulkoasu / Design Bond Creative Agency Oy Taitto ja painatus Grano Oy, Vantaa 2017 Oikeudet muutoksiin pidätetään. / Rätt till ändringar förbehålles. / All rights reserved. Käsiohjelma 2 (sis. alv. 10 % 0,18 ). Y-tunnus: 0201256-6 5
SUSANNA MÄLKKI 6 Helsingissä syntynyt ja nuoruutensa asunut Susanna Mälkki on kasvanut Helsingin kaupunginorkesterin säestyksellä. Pienenä hän istui orkesterin konserteissa perheensä kanssa, ja nuorena musiikinopiskelijana seurasi tarkasti orkesterimuusikoiden ammattitaitoa ja nautti maailman parhaiden solistien esiintymisistä. Vuonna 2004 hän pääsi ensimmäistä kertaa johtamaan orkesteria, jonka 13. ylikapellimestarina hän aloitti syksyllä 2016. Mälkin tie kapellimestariksi on kulkenut Sibelius- Akatemian ja Tukholman Edsberg-instituutin selloluokkien kautta. Hän voitti kansalliset Turun sellokilpailut ja nousi Göteborgin sinfoniaorkesterin soolosellistiksi, mutta jo nuorena kytemään jäänyt innostus orkesterinjohtamiseen ohjasi häntä koko ajan kohti kapellimestariopintoja. Mälkin ensikosketus orkesterinjohtamiseen tuli Tukholmassa orkesterisoitinten opiskelijoista kootun pienyhtyeen kapellimestarina. Toisen kerran Mälkki johti koulun kamariorkesteria Ruotsin radion sinfoniaorkesterin silloisen ylikapellimestarin Esa- Pekka Salosen seuratessa vierestä. Tunne todellisen intohimon löytymisestä oli sinä hetkenä kirkas ja on sitä edelleen. Mälkin läpimurto tapahtui vuonna 1999 Helsingin juhlaviikoilla, ja ensimmäisen vakiokiinnityksensä hän sai Stavangerin orkesterin musiikillisena johtajana. Maineikkaan nykymusiikkiorkesteri Ensemble Intercontemporainin taiteellisena johtajana (2006 2013) hän vakiinnutti nimensä aikamme musiikin syvällisenä tulkkina. Mälkki on johtanut maailman parhaita orkestereita, kuten kaikkia USA:n Big Five -orkestereita, Amsterdamin Concertgebouw ta, Berliinin filharmonikkoja ja Lontoon sinfoniaorkesteria sekä vieraillut oopperataloissa aina New Yorkin Metropolitanista ja Pariisin oopperasta Milanon La Scalaan. Kaudella 2017 2018 Mälkki debytoi Wienin valtionoopperassa. Syksyllä 2017 hän aloitti Los Angelesin filharmonikoiden päävierailijana. Musical America -lehti valitsi Mälkin vuoden kapellimestariksi 2017. Susanna Mälkin ensimmäisen ylikapellimestarikauden teemamaa oli Ranska. Tällä kaudella Helsingin kaupunginorkesteri keskittyy germaanisen kulttuuriperinnön suuriin säveltäjiin ja mielenkiintoisimpiin uudistajiin. Jos ranskalaisen
SUSANNA MÄLKKI CHRIS LEE 7
SUSANNA MÄLKKI musiikin tunnusmerkkeinä ovat värikylläisyys, aistikkuun ja hetkellisen lumon vangitseminen, kuuluu germaanisuudessa eeppisyys ja pitkän linjan tarinankerronnan perinne. Nykypäivän yhteiskunnassa sinfoniaorkesteri ei voi keskittyä kapeaan osaan ohjelmistosta, vaan pitää olla valmiudet soittaa kaikkea. Nyt syvennymme eri tyyleihin kausi kerrallaan, Mälkki perustelee koko kauden jatkuvaa punaisen langan seuraamista. Musiikillisesti germaaninen kulttuuri on ollut aina keskeinen, ja itselleni on tärkeää ja ajankohtaista pohtia kysymystä eurooppalaisuudesta ja eurooppalaisesta identiteetistä. Vaikka suomalaisuusaate oli voimissaan yli sata vuotta sitten, ja omaperäisyyttä korostettiin, niin meillä on paljon myös keskieurooppalaisia perinteitä. Myös suomalainen musiikki on germaaniselle musiikkiperinteelle paljon velkaa. Vaikka Mälkki on jo vuosia asunut Pariisissa ja johtanut useita orkestereita Ranskassa, siellä hänen työnsä on keskittynyt pääosin 1900-luvun musiikkiin. Muualla maailmalla, sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa Mälkki on esittänyt paljon kantarepertuaaria perinteikkäiden sinfoniaorkestereiden kanssa. Jo 135 vuotta yhtäjaksoisesti toiminutta kaupunginorkesteria Mälkki pitää osana Helsingin identiteettiä. Meidän orkesterimme on olemassa siksi, että yleisö saisi kuulla elävänä näitä teoksia. Musiikki on kirjoitettu soivaksi. On tärkeää, että meillä on täällä erinomainen orkesteri, joka tarjoaa parhaissa mahdollisissa olosuhteissa taidekokemuksia kaikille. Yhteinen kuuntelukokemus on suuri elämys. Olisi sääli, jos musiikkia olisi kuunneltavissa vain äänilevyltä. Vaikka yleisö istuu paikallaan, se ei missään nimessä tarkoita passiivisuutta. Sekä muusikot että yleisö osallistuvat esitykseen yhdessä. 8
LISÄÄ MUSIIKKIENERGIAA MYRSKYN JÄLKEEN Leif Segerstam, kapellimestari Helsingfors Sång- och Musikförbund Pjotr Tšaikovski: Myrsky, sinfoninen fantasia Sebastian Hilli: Affekt Pjotr Tšaikovski: Francesca da rimini SAKSALAINEN SIELUNMESSU Simone Young, kapellimestari Elza Van Den Heever, sopraano Daniel Schmutzhard, baritoni Musiikkitalon kuoro Alban Berg: Seitsemän varhaista laulua Johannes Brahms: Ein deutsches Requiem KE 25 / 10 / 2017 19.00 TO 26 / 10 / 2017 19.00 Australialainen Simone Young on johtanut maailman parhaita orkestereita Wienin ja Berliinin filharmonikoista New Yorkin Metropolitan-oopperaan ja vierailee vihdoin myös Suomessa. Brahmsin tulkitsijana hän on ohittamaton toimittuaan kymmenen vuoden ajan säveltäjän synnyinkaupungin Hampurin filharmonikoiden ylikapellimestarina. Maailman oopperatalojen vakionimet Elza van den Heever ja Daniel Schmutzhard loistavat Saksalaisessa sielunmessussa, jonka elämänmyönteinen viesti on enemmän lohdullinen kuin murheellinen. MAISEMIA MOLLISSA Joana Carneiro, kapellimestari Tianwa Yang, viulu Felix Mendelssohn: Hebridit-alkusoitto Benjamin Britten: Viulukonsertto Robert Schumann: Sinfonia nro 4 PE 20 / 10 / 2017 19.00 Nuori Sebastian Hilli voitti ensimmäisellä orkesteriteoksellaan Toru Takemitsu -sävellyskilpailun. Säveltäjän uusi teos Affekt saa kantaesityksensä Helsingin kaupunginorkesterin Emeritus-ylikapellimestarin Leif Segerstamin johdolla. Satojen laulajien suurkuoro sekä sinfoniaorkesteri esittävät Helsingfors Sångoch Musikförbundin 100-vuotisjuhlien kunniaksi sävelletyn teoksen, jonka tekstit ovat kirjailija Mårten Westön käsialaa. PE 03 / 11 / 2017 19.00 Se on kiistatta toistaiseksi paras teokseni. Vaikkakin se on aika vakava, siinä on melkoisia melodioita! yltyi muuten niin vähäsanainen Benjamin Britten luonnehtimaan Espanjan sisällissodan muistolle säveltämäänsä viulukonserttoa. Brittenin melankolinen sävelkieli on kuin varta vasten suunniteltu viime vuosisadan musiikkiin erikoistuneelle, vuonna 2015 Vuoden viulistiksi valitulle Tianwa Yangille. TICKETMASTER: 36 7 sis. palvelumaksun / inkl. serviceavgift / incl. service charge 9
ALEXEI OGRINTCHOUK Muusikkoperheen poika Alexei Ogrintchouk (s. 1978) aloitti musiikkiharrastuksen pianonsoitolla vanhempiensa tavoin, mutta vain kolmen vuoden harjoittelun jälkeen hän huomasi konserteissa käydessään haltioituvansa oboen äänestä yhä uudestaan. Niinpä hän yhdeksänvuotiaana, omien sanojensa mukaan melko vanhana, vaihtoi soitinta ja aloitti opiskelun maineikkaassa Moskovan Gnesininstituutissa. Oboe on ihmissielun ääni. Jos ette usko, kuunnelkaa vaikka Bachin pääsiäisoratorion Adagio. Koette uudestisyntymisen, Ogrintchouk kuvaili The Telegraphille vuonna 2011. Gnesinin kilpailuhenkinen ilmapiiri ja Ogrintchoukin lahjakkuus kohtasivat nopeasti ja hedelmällisesti, ja jo muutaman vuoden opiskelun jälkeen hän esiintyi ympäri Venäjää, Japania ja Eurooppaa. Hänen taitonsa eivät jääneet huomaamatta, ja vain 16-vuotiaana hän muutti itsenäisesti opiskelemaan Pariisiin idolinsa Maurice Bourguen henkilökohtaisesti kutsumana. Tuota aikaa hän on muistellut käänteentekevänä kokemuksena aikuistumisen ja itsenäisen selviytymisen kannalta. Kilpailumenestys seurasi pian. Ogrintchouk voitti 19-vuotiaana tärkeän kansainvälisen CIEMkilpailun, mitä seurasi Juventus-palkinto 1999 sekä lukuisia muita kunniamainintoja sekä stipendejä. Menestyksensä ansiosta hänen soolouransa on hyvin kiireinen huolimatta siitä, että hän on soittanut vuodesta 2005 lähtien Amsterdamin Concertgebouw n orkesterin ykkösoboistina. Solistina ja kamarimuusikkona hän on esiintynyt käytännössä kaikkien merkittävien orkestereiden ja konserttisalien vieraana. Helsingin kaupunginorkesterin solistina hän soitti vuonna 2011. Konserttitoiminnan ohella Ogrintchouk opettaa Lontoon Royal Academyssa sekä Haagin kuninkaallisessa konservatoriossa. Vuodesta 2011 lähtien hän on toiminut entisen opettajansa Maurice Bourguen seuraajana Geneven musiikkikorkeakoulussa. 10
ALEXEI OGRINTCHOUK MARCO BORGGREVE. 11
HELSINGIN KAUPUNGINORKESTERI Helsingin kaupunginorkesteri on perustettu vuonna 1882 ja on siten Pohjoismaissa pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut ammattisinfoniaorkesteri. Se on kasvanut 36 muusikon soittajistosta 102 vakinaisen soittajan orkesteriksi, joka konsertoi vuosittain yli 100 000 kuulijalle. Viisi ensimmäistä vuosikymmentä orkesterin ylikapellimestarina oli sen perustaja Robert Kajanus. Vuosina 1892 1923 orkesteri kantaesitti valtaosan Jean Sibeliuksen sinfonisesta tuotannosta säveltäjän itsensä johdolla. Sittemmin kaupunginorkesteria ovat luotsanneet mm. Paavo Berglund, Okko Kamu ja Leif Segerstam. Ylikapellimestari John Storgårdsin kausi päättyi vuoden 2015 lopussa. Kapellimestari Susanna Mälkki valittiin syyskuun 2014 alussa orkesterin seuraavaksi ylikapellimestariksi, ja hänen kolmivuotinen kautensa käynnistyi syksyllä 2016. Vuonna 2011 kaupunginorkesteri aloitti konsertoinnin uudessa kotisalissaan Helsingin Musiikkitalossa. Vuosittaisten 70 80 konsertin lisäksi orkesteri tekee säännöllisesti ulkomaankiertueita. Ensimmäinen konserttimatka suuntautui Pariisin maailmannäyttelyyn kesällä 1900. Orkesteri on Euroopan lisäksi vieraillut neljä kertaa Yhdysvalloissa ja Japanissa sekä tehnyt ensimmäisenä suomalaisena sinfoniaorkesterina konserttikiertueen Etelä-Amerikkaan. HKO on saanut tunnustusta levytyksistään, joista useille on myönnetty palkintoja sekä Grammyehdokkuuksia. www.helsinginkaupunginorkesteri.fi helsinki.philharmonic@hel.fi helsinkiphilharmonic @HelsinkiPhil helsinkiphilharmonic HelsinkiPhilharmonic 12
RICHARD STRAUSS Oboekonsert D-dur Richard Strauss (1864 1949), som vid sekelskiftet vunnit ryktbarhet med sina stora orkesterdikter och blivit odödlig i och med braksuccén med Rosenkavaljeren (1911), var utan tvivel Tysklands största tonsättare under tiden före det andra världskriget. Rosenkavaljeren garanterade att han kunde fortsätta komponera operor vilkas framfångar dock blev allt mer och mer måttliga. Då Hitler kom till makten gick kreativiteten i lås. Strauss avskydde nazisterna men tog år 1933 emot den otacksamma tjänsten som chef för Reichsmusikkammer för att skydda sin judiska svärdotter. Ur rikstonsättarens penna flödade monstrositeter i stil med Olympisk hymn (1936). Kollegerna utomlands dolde inte sitt förakt. I krigets slutskede hade Strauss för länge sedan övergett sin karriär som byråkrat och dragit sig tillbaka till Garmisch. De allierade befann sig redan djupt inne i Tyskland, och samma dag Hitler tog sitt liv kom amerikanska soldater till Strauss dörr. Till all tur var kompaniledaren en viss John de Lancie, i det civila oboist i Pittsburgs orkester. Denne kände förstås väl till Strauss musik. Under de följande dagarna besökte de Lancie ofta sin idol för att prata om musik. Denne sade dock bestämt nej då det blev tal om att skriva en oboekonsert. Ett halvt år senare hade Strauss komponerat 1900-talets populäraste och bästa oboekonsert (1945). Verket hör till höjdpunkterna i hans indiansommar vid sidan om Metamorfoser för stråkar och Fyra sista sånger. Oboekonserten uruppfördes i Zürich i februari 1946. Strauss hade tillägnat verket de Lancie. Som vanlig radmusiker befann sig de Lancie dock så långt nere i orkesterhierarkin att det gick över 30 år före han fick chansen att uppträda som verkets solist. Oboekonserten är ett praktexempel på Strauss sena musiks kontrapunktik. Långa linjer flätas samman och orkesterinstrumenten skapar en kromatiskt färgad textur utan något överflödigt. Ännu efter uruppförandet utvidgade Strauss finalsatsen: codan efter den korta solokadensen har närapå blivit en självständig fjärde sats. ERIK BERGMAN Aubade Det tog tid före de finländska musikkretsarna började göra något med de av Arnold Schönberg och dennes elever, Alban Berg och Anton Webern utvecklade principerna om de 12 tonernas jämlika 13
bruk. Den dodekafoniska kompositionstekniken hade under årtiondenas gång långsamt men säkert lyckats bli en viktig del av den germanska musikens kanon. I Finland spreds tekniken på allvar först då de finländska modernisterna reste ut i världen för att studera den. En av den finländska efterkrigstidens viktiga pionjärer på denna front var Erik Bergman (1911-2006). Då han år 1952 rapporterade för Hufvudstadsbladet om ISCM-dagarna i Salzburg upplevde han en väckelse vad gällde Schönbergs 12-tonsmusik och dess längre utvecklade form, serialismen. Aubade (1958) utgör Bergmans seriella periods höjdpunkt och var därtill en viktig spelöppning i den finländska modernismen. Verket fick till och med dodekafonins motståndare att ens för en stund nicka instämmande. Aubade ansågs allmänt vara det bästa verket på Nordiska musikdagarna år 1960. Bergman utgår från en långt organiserad behandling av tonhöjd och rytm. Han har även utnyttjat sina erfarenheter av världsmusik och exotiska länder, något han hade gjort redan året innan i Rubaiyat och senare skulle upprepa i bl.a. Hathor (1971) och Bardo Thödol (1974). Aubades utgångspunkt är Bosporen vid Istanbul insvept i morgondimma; verket saknar dock ett utommusikaliskt program. Efter en långsam, atmosfärisk start följer ett rytmiskt parti som går över i variationer som studerar olika klangfärger. Aubade avslutas, som Bergman formulerade det, med en klangatmosfär genomsyrad av ett pulserande ljus. 14 RICHARD STRAUSS Svit ur operan Rosenkavaljeren op. 59 Som operatonsättare gjorde Richard Strauss sitt genombrott med Salome och Elektra. I den nostalgiska Rosenkavaljeren (1911) ersatte han tragedi med komedi och lade undan ett modernistiskt tonspråk. För att förflytta publiken till 1750-talets Wien använde sig Strauss av valser trots att dansformen då ännu inte hade slagit igenom. Idén var delvis librettistens, Hugo von Hofmannsthals. Den gammalmodiga, populärt hållna musiken gjorde Rosenkavaljeren till en enorm hit. I Dresden gavs den hela 50 gånger under premiäråret, och snart nynnade hela Europa på Strauss melodier. Det fanns egna tåg för att föra publiken till vissa uppsättningar, och man skapade cigarr- och champagnemärken med anknytning till operan. Rosenkavaljeren är en komisk och sentimental kärlekslek. Triangeldramer, svartsjukeutbrott, förklädnader och missförstånd följer Mozarts operors anda. Den unga Octavian har en affär med fältmarskalkinnan, och den liderlige baron Ochs kastar blickar på den charmerande Sophie. Baronen anlitar Octavian till sin
mellanhand för att fria till Sophie. Naturligtvis går det så att ungdomarna Octavian och Sophie får varandra medan de äldre gestalterna, fältmarskalkinnan och baronen, inte får något alls. Den orkestersvit ur operan som ges i kväll och som har blivit symfonikonserternas återkommande underhållningsnummer är sammanställd år 1945 med tonsättarens tillstånd. Den energiska inledningsfanfaren slungar in lyssnaren mitt i Octavians och fältmarskalkinnans sysslor i sängkammaren. Silverrosen presenteras med kromatiskt glittrande ackord, och sedan följer en kärleksfullt melodisk scen mellan Octavian och Sophie. Baron Ochs struttar in och tar ett par valssteg. Läckra förhållningar och en svällande orkestersats skildrar det bitterljuva ögonblick då fältmarskalkinnan och baronen förstår att ungdomarna har funnit varandra. Den sista valsen avslutar sviten i en karnevalstämning. SUSANNA MÄLKKI Susanna Mälkki är född i Helsingfors, där hon även tillbringade sin ungdom. Hon har vuxit upp ackompanjerad av Helsingfors stadsorkester: som liten gick hon på orkesterns konserter med sin familj, och som ung musikstuderande följde hon noggrant med orkestermusikernas arbete och världens bästa solisters uppträdanden. År 2004 fick hon för första gången dirigera orkestern. Hösten 2016 inledde hon sitt arbete som orkesterns 13. chefdirigent. Vägen till dirigent tog sats från Sibelius-Akademins och Stockholms Edsberg-instituts celloklasser. Mälkki segrade i Åbo nationella cellotävling och blev Göteborgs symfonikers solocellist. Redan tidigt var hon dock intresserad av att få dirigera. I Stockholm dirigerade hon en ensemble med orkesterelever. Nästa gång fick hon dirigera samma skolas kammarorkester i närvaro av Sveriges radios symfoniorkesters dåvarande chefdirigent Esa-Pekka Salonen. I det ögonblicket stod det klart för Mälkki att hon hade funnit sin verkliga passion. Den känslan har inte försvunnit. Mälkki gjorde sitt genombrott på Helsingfors festspel år 1999. Hon fick sin första tjänst som musikalisk ledare för Stavangers orkester. Som konstnärlig ledare för den legendariska orkestern för ny musik, Ensemble Intercontemporain (2006-2013) befäste hon sitt rykte som en suverän tolkare av vår tids musik. Mälkki har dirigerat flera av världens bästa orkestrar såsom Amerikas s.k. Big Five-orkestrar, Concertgebouw i Amsterdam, Berlins filharmoniker och Londons symfoniker. Hon har gästat bl.a. Metropolitan i New York, operan i Paris och La Scala i Milano. Säsongen 2017-18 debuterade hon på Staatsoper Wien. Hösten 15
2017 inledde hon sitt arbete som Los Angeles filharmoniska orkesters första gästdirigent. År 2017 valde tidningen Musical America Mälkki till Årets dirigent. Susanna Mälkkis första period som chefdirigent hade Frankrike som tema. Denna konsertsäsong tar Helsingfors stadsorkester fasta på det germanska kulturarvet: dess stora tonsättare och dess mest intressanta förnyare. Om den franska musiken präglas av färg, sensualism och ögonblickets skönhet karaktäriseras den germanska musikens tradition av ett episkt berättande. Mälkki motiverar varför en viss säsong har en viss röd tråd: I dagens samhälle kan en symfoniorkester inte koncentrera sig på en snäv del av repertoaren, man bör kunna spela allt. Nu går vi på djupet med olika stilar, en säsong åt gången. Musikaliskt sett har den germanska kulturen alltid varit central. För mig själv är det viktigt och aktuellt att grubbla över frågan om det europeiska och den europeiska identiteten. Trots att finskhetsideologin för över hundra år sedan var så stark, och man underströk originalitet, hade vi också flera centraleuropeiska traditioner. Även den finländska musiken står i stor skuld till den germanska musiktraditionen. Trots att Mälkki i redan flera års tid varit bosatt i Paris och dirigerat flera franska orkestrar har hennes arbete där huvudsakligen fokuserat på musik från 1900-talet. I övriga världen - både i Europa och i Förenta staterna - har Mälkki dirigerat en hel del stamrepertoar med de anrikaste symfoniorkestrarna. För Mälkki utgör Helsingfors stadsorkester, som existerat kontinuerligt i 135 år, en del av Helsingfors identitet. Vår orkester finns till för att publiken skall få höra dessa verk live. Musik skrivs för att höras. Det är viktigt att vi här har en utmärkt orkester som i bästa tänkbara omständigheter kan erbjuda konstupplevelser åt alla. Att få höra musik tillsammans med andra är en stor upplevelse. Det vore synd om musik kunde avlyssnas endast från skiva. Att publiken sitter på stället innebär inte alls att den vore passiv. Såväl musiker som publik deltar i ett framförande tillsammans. 16 ALEXEI OGRINTCHOUK Alexei Ogrintchouk (f. 1978) är född till en musikerfamilj. Han började spela piano, men efter tre år fann han att han på konserter alltid blev förhäxad av oboens ljud. I 9 års ålder bytte han instrument och började studera på Gnesin-institutet i Moskva. Oboen är människosjälens röst, berättade Ogrintchouk i The Telegraph år 2011. Tror ni mig inte, så lyssna på Adagiot i Bachs Påskoratorium. Ni kommer att tro att ni varit med om en pånyttfödelse.
Kombinationen av institutets tävlingsanda och Ogrintchouks begåvning var fruktbar, endast ett par år efteråt uppträdde han med framgång runtom Ryssland, Japan och Europa. På personlig uppmaning av sin idol Maurice Bourgue flyttade han 16 år gammal till Paris för att ta lektioner. Perioden blev helt avgörande vad gällde att bli självständig som såväl människa som musiker. 19 år gammal vann Ogrintchouk första pris i den internationella CIEM-tävlingen. Nya tävlingsframgångar följde, liksom flera hedersomnämnanden och stipendier. Sedan år 2005 är Ogrintchouk oboist i Concertgebouworkestern i Amsterdam. Han har samtidigt gjort en omfattande karriär som solist och kammarmusiker. Han har uppträtt med ungefär alla betydande internationella orkestrar. Med Helsingfors stadsorkester uppträdde Ogrintchouk år 2011. Han är lärare på Royal Academy of Music i London och Kungliga konservatoriet i Haag. Sedan är 2011 har han undervisat vid även musikhögskolan i Geneve; i lärarposten efterträdde han sin förra lärare, Maurice Bourgue. HELSINGFORS STADSORKESTER Helsingfors stadsorkester är grundad år 1882 och är därmed den kontinuerligt längst verksamma orkestern i Norden. Ensemblen bestod till en början av 36 musiker. Idag består orkestern av 102 fast anställda musiker. Den konserterar årligen för över 100 000 lyssnare. Under orkesterns fem första årtionden var dess chefdirigent dess grundare, Robert Kajanus. 1892-1923 uruppförde orkestern majoriteten av Jean Sibelius symfoniska produktion under tonsättarens egen ledning. Senare har stadsorkestern letts av bl.a. Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam och John Storgårds. I början av september 2014 valdes Susanna Mälkki till orkesterns nästa chefdirigent. Mälkki inledde sin treårsperiod hösten 2016. År 2011 började stadsorkestern konsertera i sin nya hemsal i Musikhuset i Helsingfors. Orkestern ger årligen 70-80 konserter och gör regelbundet konsertturnéer utomlands. Den första konsertresan riktades världsutställningen i Paris sommaren 1900. Orkestern har turnerat i Europa samt bl.a. fyra gånger i Förenta Staterna och Japan. Den var den första finländska symfoniorkester som turnerade i Sydamerika. HSO har blivit uppmärksammad för sina skivinspelningar. Flera av dem har tilldelats pris och bl.a. Grammy-nomineringar. www.helsingforsstadsorkester.fi 17
RICHARD STRAUSS Oboe Concerto in D Major On the day that Hitler committed suicide, a band of Allied soldiers raided the house where Richard Strauss was living, seeking out Nazi sympathisers. Luckily for Strauss (who hated the Nazis but had reluctantly bowed to them in order to protect his Jewish daughter-in-law), the leader was John de Lancie, a professional oboist from Pittsburgh. Over the next few days, de Lancie returned several times to talk about music with his idol, but Strauss categorically resisted de Lancie s suggestion that he compose a new oboe concerto. By the time six months had passed, in 1945, he had nevertheless written what would become the best and most popular oboe concerto of the 20th century. It was premiered in Zurich in February 1946, but although Strauss had dedicated it to de Lancie, the rank-and-file oboist had to wait 30 years before he personally had a chance to perform it. The concerto is a magnificent demonstration of Strauss s late command of counterpoint. After the premiere, he expanded the coda following the short final-movement cadenza into what virtually became an independent fourth movement. ERIK BERGMAN Aubade Finnish composers were relatively slow to adopt the early 20th-century technique known as dodecaphony, and it was not until 1952 that Erik Bergman (1911 2006) attended a conference in Salzburg and brought home its most advanced application, serialism. His Aubade of 1958 is one of the greatest works of his serialist period and for a moment it even won the approval of dodecaphony s opponents. In 1960 it was rated the best composition at a Nordic music festival. The idea of composing Aubade once came to me in Istanbul, as the morning mist hung heavily over the Bosporus and the foghorns hooted all around, said Bergman. This scene provided the inspiration for a beautiful, picturesque one-movement work, though it should not be looked upon as programme music proper. After a set of variations examining different reflections of timbres, it ends in a timbral mist shot through and through with shimmering light. 18
RICHARD STRAUSS Suite from the opera Der Rosenkavalier, Op. 59 Having made a name for himself with his operas Salome and Elektra, Richard Strauss decided to exchange tragedy for comedy and to write an opera in nostalgic vein: Der Rosenkavalier (1911). In order conjure up a suitable atmosphere, Vienna in the 1750s, he chose to feature a waltz, regardless of the fact that the waltz boom still lay ahead in the future. The opera became an all-time hit; special trains were run to take audiences to performances (no fewer than 50 in Dresden in the year of the premiere), and the opera even acquired its own cigar and brandy brands. The Suite to be heard tonight is a selection of items from the opera made in 1945 with Strauss s permission. The opera itself is a comic-sentimental love-game packed with drama, jealously and people in disguise, just as in a Mozart opera. There is the young Octavian flirting with the ageing Marschallin, and the charming Sophie on whom the debauched Baron Ochs has cast his eye. The Baron enlists the services of the disguised Octavian to propose to Sophie with a silver rose (painted in chromatically tinkling chords). Needless to say, the youngsters fall in love and the oldies are left to lick their wounds. SUSANNA MÄLKKI A conductor born and bred in Helsinki, Susanna Mälkki grew up to the accompaniment of the Helsinki Philharmonic Orchestra. Her parents took her to concerts at an early age; as a young music student she kept a close eye on how the musicians played and enjoyed performances by the world s best soloists. In 2004 she received her first invitation to conduct the orchestra of which she would become Chief Conductor in autumn 2016. Susanna Mälkki s path to the conductor s podium passed through the cello classes of the Sibelius Academy and the Edsberg Institute in Stockholm. Winner of the national Turku Cello Competition, she was appointed principal cellist of the Gothenburg Symphony Orchestra, but her early desire to conduct was constantly urging her to study the art. Her first experience of actually conducting was with a small ensemble of students of orchestral instruments in Stockholm. Her second appearance was with the school s chamber orchestra, under the watchful eye of Esa-Pekka Salonen, at that time Principal Conductor of the Swedish Radio Symphony Orchestra. Since that day, she has never lost the clear sense of discovering her true passion. Her real breakthrough came in 1999, at the Helsinki Festival, and her first regular appointment was as Artistic Director of the 19
Stavanger Symphony Orchestra. Her Music Directorship of the celebrated Ensemble Intercontemporain (2006 2013) established her as a profound interpreter of contemporary music. Susanna Mälkki has conducted the world s best orchestras, such as the US Big Five, the Amsterdam Concertgebouw, the Berlin Philharmonic and the London Symphony, and made guest appearances at opera houses ranging from the New York Metropolitan to the Paris Opera and La Scala, Milan. During the 2017/2018 season she makes her debut at the Vienna State Opera and in autumn 2017 takes over as Principal Guest Conductor of the Los Angeles Philharmonic. Musical America voted her Conductor of the Year 2017. The theme of Susanna Mälkki s first season as Chief Conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra was France. This season, the Orchestra focuses on the great composers and most interesting renewers of the Germanic cultural heritage. If French music is characterised by a profusion of timbres, elegance and an attempt to capture the fleeting magic moment, then the hallmarks of the Germanic tradition are epic proportions and sustained narrative. In today s society, a symphony orchestra cannot concentrate on a narrow section of the repertoire; it must be capable of playing everything. We re now immersing ourselves in different styles, one season at a time, says Chief Conductor Mälkki in explanation of the line running right through the season. Musically, Germanic culture has always occupied a central position, and for me, it s both important and timely to reflect on Europeanism and the European identity. Though the Finnish ethos was strong more than 100 years ago, and the accent was on uniqueness, we also have plenty of Central European traditions. Finnish music also owes a lot to the Germanic music tradition. Susanna Mälkki has lived in Paris for years and conducted many orchestras in France, but her work there has focused mainly on 20th-century music. Elsewhere in the world, in both Europe and the United States, she has widely performed the standard repertoire with time-honoured orchestras. She regards the Helsinki Philharmonic Orchestra, which has been continuously active for no fewer than 135 years, as part of Helsinki s identity. Our orchestra exists so that audiences can hear works live. Music is written to be heard. It s important for us to have an excellent orchestra here offering artistic experiences for all under the best possible conditions. Listening with others is a great experience. It would be a pity if we could only listen to music on records. Even though the audience are sitting still, no way does it mean they re passive. The musicians and audience join together in the performance. 20
ALEXEI OGRINTCHOUK The oboe, said Alexei Ogrintchouk (who originally comes from Moscow and was born in 1978) in a Telegraph interview in 2011, is the voice of the human soul. If you don t believe me, listen to the Adagio from Bach s Easter Oratorio. You will think you have been reborn. He was nine when he began his oboe lessons, and after only a few years was already performing around Russia, Japan and Europe. At 16, he moved to Paris to study with his idol, Maurice Bouorgue, and he was only 19 on winning the prestigious international CIEM competition in Geneva, the first of many prizes. Despite being the no. 1 oboist in the Amsterdam Concertgebouw Orchestra, he still finds time for a busy career as a soloist and chamber musician and for teaching at the Royal Academy of Music in London and the Royal Conservatory in The Hague. Since 2011, the year in which he last appeared with the Helsinki Philharmonic Orchestra, he has been Maurice Bourgue s successor at the Haute École de Musique in Geneva. THE HELSINKI PHILHARMONIC ORCHESTRA The Helsinki Philharmonic Orchestra, the first professional symphony orchestra to be founded in the Nordic countries, has been operating without a break for 135 years. It has grown from a band of 36 players to an orchestra of 102 regular members giving concerts attended by a total audience of a good 100,000 a year at the Helsinki Music Centre and abroad. Between 1892 and 1923 the HPO gave the first performances of almost all the symphonic works by Jean Sibelius with the composer himself conducting. The HPO s founder and first Chief Conductor Robert Kajanus was succeeded by Paavo Berglund, Leif Segerstam and John Storgårds. Conductor Susanna Mälkki was appointed the next chief conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra in autumn 2014. She began a three-year term as Chief Conductor of the Orchestra in autumn 2016. Works by Sibelius and Rautavaara have featured on the highlyacclaimed discs made by the HPO. The disc of songs by Sibelius, featuring soprano Soile Isokoski and Leif Segerstam, was awarded the MIDEM Classical Award in Cannes in 2007, and Towards the Horizon, disc containing music by Einojuhani Rautavaara under the baton of John Storgårds, the Gramophone Award in 2012. www.helsinkiphilharmonicorchestra.fi 21
22 I VIULU I VIOLIN Pekka Kauppinen I Jan Söderblom I Satu Savioja II Eija Hartikainen Katariina Jämsä Maiju Kauppinen Kati Kuusava Helmi Kuusi Ilkka Lehtonen Jani Lehtonen Anna Malmivirta Kari Olamaa Erkki Palola Kalinka Pirinen Petri Päivärinne Elina Viitasaari Elina Lehto ** Mikaela Palmu ** II VIULU II VIOLIN Anna-Leena Haikola 4 Ari Vilhjalmsson 4 Heini Eklund 6 Teija Kivinen 7 Satu Alanko-Rautamaa Teppo Ali-Mattila Silja Fontana Matilda Haavisto Linda Hedlund Anna-Kaisa Oravisto Siiri Rasta Krista Rosenberg Mirjam Suomisto-Vallbacka Heikki Tamminen Osmo Vallbacka Eva Ballaz ** Antti Kortelainen ** Pia Sundroos ** ALTTOVIULU ALTVIOLIN VIOLA Atte Kilpeläinen 4 Torsten Tiebout 4 Petteri Poijärvi 6 Tuula Saari 7 ** Aulikki Haahti-Turunen Tuomas Huttunen Kaarina Ikonen Tiila Kangas Veikko Lipponen Carmen Moggach Lotta Poijärvi Markus Sallinen Heikki Vehmanen Matthias Funke ** Maarit Holkko ** Silja Salorinne ** SELLO CELLO Tomas Nuñez-Garcés I Tuomas Ylinen I Kari Lindstedt II Jaani Helander Mathias Hortling Veli-Matti Iljin Jaakko Rajamäki Ilmo Saaristo Aino-Maija Riutamaa de Mata ** KONTRABASSO KONTRABAS DOUBLE-BASS Mikko Moilanen 4 Ville Väätäinen 4 Adrian Rigopulos 4 * Jiri Parviainen 6 Martti Pyrhönen 7 Paul Aksman Eero Ignatius Tuomo Matero Viktor Varga ** HUILU FLÖJT FLUTE Päivi Korhonen 4 Elina Raijas 4 * Qiao Zhang 5 ** Tapio Laivaara Katja Ceder ** Pikkolo Piccolo Jenny Villanen OBOE Hannu Perttilä 4 Jussi Jaatinen 5 Nils Rõõmussaar 5 * Englannintorvi Cor Anglais Paula Malmivaara KLARINETTI KLARINETT CLARINET Osmo Linkola 4 Anna-Maija Korsimaa 5 Es-klarinetti E Flat Clarinet Petteri Kivioja Bassoklarinetti Bass Clarinet Heikki Nikula
FAGOTTI FAGOTT BASSOON Markus Tuukkanen 4 Mikko-Pekka Svala 5 Kontrafagotti Contrabassoon Noora Kärnä Erkki Suomalainen KÄYRÄTORVI VALTHORN HORN Ville Hiilivirta 4 Mika Paajanen 4 Sam Parkkonen 6 Miska Miettunen Sakari Niemi Joonas Seppelin Antti Nisula ** TRUMPETTI TRUMPET Pasi Pirinen 4 Thomas Bugnot 5 Alfonso Cantó Ramón Mika Tuomisalo PASUUNA BASUN TROMBONE Valtteri Malmivirta 4 * Jussi Vuorinen 5 * Anu Fagerström Bassopasuuna Bass Trombone Tom Bildo Niklas Larsson ** TUUBA TUBA Petri Keskitalo 4 PATARUMMUT TIMPANI Tomi Wikström 4 Mikael Sandström 5 LYÖMÄSOITTIMET SLAGINSTRUMENT PERCUSSION Xavi Castelló Aràndiga 4 Pasi Suomalainen 5 HARPPU HARPA HARP Anni Kuusimäki 4 Minnaleena Jankko 5 ORKESTERI- JÄRJESTÄJÄT ORKESTER- INSPICIENTER STAGE MANAGERS Mikko Aspinen Matti Tähkävuori I / II / III 4 5 6 7 * ** KONSERTTIMESTARI / KONSERTMÄSTARE / LEADER SOOLOSELLISTI / SOLOCELLIST / PRINCIPAL CELLIST ÄÄNENJOHTAJA / STÄMLEDARE / SECTION PRINCIPAL VUOROTTELEVA ÄÄNENJOHTAJA / ALTERNERANDE STÄMLEDARE / ASSOCIATE PRINCIPAL VARAÄÄNENJOHTAJA / VICESTÄMLEDARE / SUB-PRINCIPAL III SOITTAJA / MUSIKER / PLAYER VAKITUISEN SOITTAJAN TILAPÄINEN TEHTÄVÄ / ORDINARIE MUSIKERS TILLFÄLLIGA UPPGIFT / TEMPORARY POSITION, REGULAR PLAYER MÄÄRÄAIKAINEN KIINNITYS / TIDSBUNDET ENGAGEMANG / TEMPORARY PLAYER 23
I & III SARJAT / SERIER / SERIES SUSANNA MÄLKKI kapellimestari / dirigent / conductor ALEXEI OGRINTCHOUK oboe Richard Strauss (1864-1949) Oboekonsertto D-duuri (1945-1948) 26 Oboekonsert D-dur Oboe Concerto in D Major Allegro moderato Andante Vivace - Allegro väliaika / paus / interval Erik Bergman (1911-2006) Aubade op. 48 (1957-1958) 12 Richard Strauss (1864-1949) Ruusuritari, sarja op. 59 (1909-1910) 24 Rosenkavaljeren, svit Rosenkavalier Suite 12.10. HKO SCREEN #hkoscreen SUORA LÄHETYS / DIREKTSÄNDNING / LIVE BROADCAST HELSINGINKAUPUNGINORKESTERI.FI Katsottavissa netissä 30 päivän ajan konsertin jälkeen. Se på nätet i 30 dagars tid efter konserten. Watch on demand for 30 days after the concert. Konsertti päättyy n. klo / Konserten avslutas ca kl / The concert ends at about 21.00