Sukellusseura Simppu ry:n jäsenlehti 6/2015

Sukellusseura Simppu ry:n jäsenlehti 6/2015

PUHEENJOHTAJALTA Kesän kuluessa Agonusreissujen määrä ei näyttänyt kovin lupaavalta, elokuun alkuun mennessä oli ollut kaksi tavallista reissuviikonloppua. Peruskurssi, kuutti ja norppaleirit oli siihen mennessä kyllä pidetty. Ehdin jo huolestua ja kyselykin lähti seuralaisille. Vastauksia tai ehdotuksia tosin ei kyselyyn tullut, mutta näyttää että huoli oli sittenkin turha. Loppuvuonna Agonukselta sukellettiin sen verran paljon, että koko vuoden kävijämäärä ylitti 2014 luvut. 123 eri henkilöä ja 218 henkilöä yhteensä kävi Agonuksella niinä 44 päivänä, kun vene oli liikkeellä. Reissumaksu pienenee ensi vuodeksi, joten odotellaan uusia kävijäennätyksiä. Aktiivisempaan toimintaankin on vielä varaa, vaikka lisäämällä kumiveneen käyttöä viikolla. Kumiveneen saa Agonuksen vierestä käyttökuntoon muutamassa minuutissa, erillistä maksua ei ole ja sukeltamaan voi lähteä silloin kun keli on kohdallaan. Pakkasta, jäätä ja avantokelejä odotellessa, kiitokset kuluneesta vuodesta. Marko AJANKOHTAISTA Vuoden viimeinen viikkosukellus Vuoden viimeinen viikkosukellus järjestetään uudenvuoden aattona, torstaina 31.12. Kohde valitaan kelien mukaan ja sukellus toteutuu, mikäli pakkaset eivät yllätä. Venemessut Pohjois Euroopan suurin veneilytapahtuma Vene 16 Båt järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 12. 21.2.2016. Veneilyn ja vesielämän suurtapahtumassa on nähtävillä yhdellä kertaa koko venealan sekä kaikenlaista veneilyharrastuksiin ja vesielämään liittyvää. Hylkyseminaari Lauantaina 13.2. on messujen seminaariohjelmassa vuorossa vuoden 2016 hylkysukellus seminaari. Ohjelman sisällöstä ei ole vielä sen tarkempaa tietoa, mutta kannattaa seurata järjestäjien Facebook sivua. www.facebook.com/hylkysukellus Uimahallivuorot joulun aikaan Uimahallin ollessa suljettu, on seuraavat Simppujen vuorot peruttu: sunnuntai 6.12., sunnuntai 27.12. ja torstai 31.12. Norppien joulutauko Norppatoiminta jää joululomalle sunnuntaina 13.12. Silloin on syksyn viimeinen harjoituskerta. Kevätkausi aloitetaan 10.1. Harjoittelua jatketaan huhtikuun loppuun asti. Kevään viimeinen harjoituskerta on 24.4. SIMPPUPOSTI: Sukellusseura Simppu ry:n jäsenlehti Kansikuva: Norpparallissa selvitettiin, millaista lastia s/s Thistlegormilla oli kyydissä, kun se upposi. Julkaisija: Sukellusseura Simppu ry Päätoimittaja: Olli Pekka Juhantila simppu@simppu.net Puheenjohtaja: Marko Niinistö puheenjohtaja@simppu.net

HALLITUKSEN PÄÄTÖKSIÄ Simpuille sekä norpille, kuuteille ja heidän vanhemmilleen järjestetään ensi vuoden alussa jäsenkysely, jonka tarkoitus on selvittää, missä toimintamme osa alueilla on parannettavaa ja millaisia palveluita jäsenet seuralta toivovat. 2016 jäsenmaksut laskutetaan jo tämän vuoden puolella. Eräpäiväksi tulee 8.1. Maksumuistutuksiin lisätään 10 euron perintäkulut. Simppupuntteja päätettiin jakaa syyskokouksen yhteydessä aktiivisen seuratoiminnan perusteella. Puntit saivat Riitta Djupfors, Päivi Liuska Kankaanpää ja Vesa Reunanen. SYYSKOKOUKSEN PÄÄTÖKSIÄ Seuran syyskokous järjestettiin 19.11. Paikalla oli kaikkiaan 17 Simppua. Täydellinen palveluiden hinnasto löytyy tämän lehden lopusta. Marko Niinistö valittiin jatkamaan seuran puheenjohtajana. Hallituksen jäsenistä erovuorossa olivat Timo Karjalainen, Saara Silfver ja Tuukka Virtanen. Heistä Timo Karjalainen valittiin jatkamaan myös seuraavat kaksi vuotta, uusina hallitukseen tulivat valituiksi Jarmo Ihander ja Veera Luhtala. Hallituksen varajäsenet vuonna 2016 ovat Jesse Böös ja Janne Torkkel. Hallituksessa jatkavat Antti Jalava, Olli Pekka Juhantila ja Retu Niemi. Hallituksen parempi esittely tulee Simppupostiin, kun uusi hallitus on järjestäytynyt ja sen tehtäväjako on sovittu. Toiminnantarkastajiksi vuodeksi 2016 valittiin Päivi Liuska Kankaanpää ja Jaakko Valjus, heidän varahenkilöikseen Mika Böös ja Jyrki Grönroos. Kokousväkeä päätöksenteon kimpussa, kuvassa vasemmalta: Kauko Tumma Yrttiranta, Jarmo Ihander, Hannu Suominen, Vesa Reunanen, Jesse Böös, Mika Böös, Eva Böös, Taru Juhantila, Tuukka Virtanen, Retu Niemi ja Timo Karjalainen. Syyskokous vahvisti jäsen ja liittymismaksut sekä jäsenpalveluiden hinnat vuodelle 2016. Samoin toimintasuunnitelma ja talousarvio saivat hyväksynnän. Jäsen ja liittymismaksut pysyvät ennallaan, mutta viikonloppujen reissuhinta laskee 40 euroon eikä nitroxista peritä erillistä maksua. Samalla reissujen minimiosallistujamäärä nousee kuuteen. Syyskokouksessa oli tarjolla Simppu pipareita. KOULUTUKSIA Koulutusten osalta vietetään talvitaukoa. Tietoa ensi vuoden koulutuksista on luvassa heti, kun koulutussuunnitelma on valmis. Koulutusten aikataulut julkaistaan seuraavassa Simppupostissa. Lisäksi ne ovat nähtävillä seuran nettisivuilla.

LÄHDETÄÄN KAUAS POIS Tulevana kesänä on mahdollisuus päästä muiden Simppujen mukana hieman kotivesiä ja Agonuksen viikonloppureissuja kauemmaksikin sukeltamaan. Tarjolla on kaksikin eri reissua, toinen etelään ja toinen pohjoiseen. Etelän reissu ei tosin vie sen kauemmas kuin Viroon. Pohjoisessa kohteena ovat Norjan vuonojen hylyt. juhlat. Hintaan ei sisälly laivalippuja Helsinki Tallinna Helsinki. Lisätietoja reissusta saa Mika Böösiltä mpboos@gmail.com tai 050 8363600. Reissun palveluiden tuottajasta on lisää tietoa osoitteessa www.barrakuuda.ee Viro: Rummu ja Saarenmaa Torstai 9.6 Tavataan aamulla satamassa ja ajetaan suoraan Rummuun sukeltamaan (2 sukellusta Rummussa). Rummusta on löytynyt pari uutta sukelluskohdetta olivat löytäneet pumppuaseman jostain päin monttua. Illaksi ajetaan Saarenmaalle missä illallinen sekä majoittuminen. Perjantai 10.6 Aamiainen 2 sukellusta Hylyillä Päivällinen Yösukellus (Riippuu olosuhteista) Illallinen Lauantai 11.6 Kuva viime kesän reissulta Rummuun. Norja Syksyksi on suunnitteilla sukellusmatka Norjan kirkkaisiin ja kiinnostaviin vuonoihin, tarkemmin Narvikin seudulle. Tarkka ajankohta on vielä päättämättä, mutta reissu ajoittuu joka tapauksessa lokakuulle aikaan, jolloin Agonus on jälleen nostettu talveksi telakalle. Aamiainen 2 sukellusta (Harmahylkeet ja biodyykki) Grillausjuhlat, Sauna, palju ja perinteinen Saarenmaan juhlailta Mukaan mahtuu noin kymmenen sukeltajaa. Lisätietoja reissusta saa Vesa Reunaselta vesa.reunanen@gmail.com tai 0400 967045. Sunnuntai 12.6 Aamiainen 1 hylkysukellus Siirtyminen Tallinaan ja paluu kotiin Sukelluskeskus Barrakuudan tarjoaman paketin hinta on 380 /henkilö. Se sisältää Ilmatäytöt, sinkkupullot, kuljetus Saarenmaalla satamaan ja majoituspaikan välillä, täyshoito, ruoka (juomat erikseen), kaikki sukellukset, saunailta, Barbeque Syksyn sukellusmatka Norjaan vie Simppuja näihin maisemiin. Tarkempaa tietoa retken kohteista ja aikataulusta sekä kustannuksista on luvassa kevään kuluessa.

ARKISTOLÖYTÖ Simppujen perinteisiä kevättalkoiden kohteita ovat olleet lähiseutujen uimarantojen tarkastukset. Tämä kuva löytyi vanhasta Perttelin kunnan esitteestä. Varusteista päätellen kuva voisi olla 80 luvun alkupuolelta. Tunnistaako kukaan itseään tai sukelluskaveriaan? Jos tunnistit, tee ilmianto osoitteeseen sihteeri@simppu.net SUKELTAJALIITTO 60 V. Suomalaisten sukellusseurojen kattojärjestö Sukeltajaliitto ry viettää ensi vuonna 60 vuotisjuhliaan. Juhlavuosi tulee näkymään niin liiton kuin seurojenkin toiminnassa. Nykyisin Sukeltajaliitto on 180 sukellusseuran ja 11 000 henkilöjäsenen kattojärjestö, jonka tehtäviksi on määritelty: Sukelluskouluttajien ja ohjaajien kouluttaminen sukellusseuroille Sukelluskoulutuksen opetusmateriaalin tuottaminen Sukellustapahtumien ja kilpailujen järjestäminen Sukeltaja lehden julkaiseminen Sukellusharrastuksen edunvalvonta Suomalaisten sukeltajien edustaminen maailmalla Sukelluksen asiantuntijoiden tarjoaminen median ja muun yhteiskunnan käyttöön Sukeltajaliitto on Valon, eli Valtakunnallinen liikunta ja urheiluorganisaatio ry:n jäsen. Juhlavuoden leiri Saimaalla 30.7. 7.8. Sukeltajaliiton juhlavuoden kunniaksi Itä Suomen sukellusseurat järjestävät sukellusleirin Punkaharju Kitee alueella Saimaan vesistön kirkkaimmilla sukelluskohteilla. Tapahtumat ovat pääasiassa Puru ja Pihlajaveden sekä Valkiajärven alueilla. UUSIA SUKELTAJIA Laura Lehtonen on suorittanut laitesukelluksen peruskurssin (P1) ja Heli Heinonen nitrox kurssin. PADI Deep Diver kurssin ovat suorittaneet Eva Böös, Satu Lehtinen ja Teppo Reunanen; SSI Deep Diver kurssin Simo Luhtala ja Veera Luhtala. Leirialue on norpan kotivesistössä, joten tarkkasilmäisenä voit nähdä myös itse "Nestorin" kivellä lepäämässä tai saatat törmätä siihen tervehtimässä sinua veden alla. Leirille voi osallistua leirille yhden tai useamman päivän ajaksi. Leiriorganisaatio järjestää vesikuljetukset, hengityskaasut, turvallisen sukellusympäristön ja ohjatut sukellukset sekä majoitustilaa. www.sukeltaja.fi

EI AIVAN KUIN STRÖMSÖSSÄ Syksyn tullen Salon Pursiseuran ja Salon Navigaatioseuran suurempien veneiden omistajat kokoontuvat yhteisnoston merkeissä telakoimaan veneensä talveksi niin tänäkin syksynä. Homma sujuu aina saman kaavan mukaisesti: Nosturi saapuu Pursiseuran telakalle, nostaa muutaman veneen rannalle ja siirtyy sitten Navigaatioseuran puolelle jatkamaan työtään. penkereeltä, kuin aikaisempinakin talvina, mutta muutaman veneenmitan verran joen yläjuoksulle päin. Sovitun mukaisesti navigaatioseuralaiset ja heidän mukanaan Agonusta nostamassa olleet Simput valmistelivat veneitään telakointikuntoon. Välillä vilkuiltiin naapuriin, josko siellä olisi kohta valmista. Jonkin ajan kuluttua nähtiinkin, että nosturi laski puominsa ja lähti liikkeelle. Kun saapuminen Navigaatioseuran puolelle tuntui kestävän omituisen kauan, lähdettiin selvittelemään, mitä oli tapahtunut. Nosturia ei näkynyt missään ja joku osasi kertoa sen ajaneen pois telakalta ja kääntyneen Meriniitynkadulle kohti Halikkoa. Jonkin väärinkäsityksen johdosta kuljettaja ilmeisesti oletti, että homma oli jo valmis. Koska kenelläkään ei ollut tiedossa kuljettajan nimeä eikä puhelinnumeroa, kesti oman aikansa, ennen kuin mies saatiin kiinni. Tässä vaiheessa hän oli jo kotonaan Kaarinassa samoin kuin nosturikin. Pienen selvittelyn ja muutaman tunnin odottelun jälkeen saatiin nosturi ja sen lievästi sanottuna kiukkuisen oloinen kuljettaja takaisin Saloon. Alkuperäisellä kuljettajalla oli ilmeisesti joko työtunnit tai mitta täynnä, koska hän poistui saman tien paikalta ja jätti loput veneet toisen kuljettajan nostettaviksi. Sen kummempaa selitystä tapahtuneelle ei saatu kuljettaja ei ollut oikein juttutuulella. Lopulta iltapäivän kuluessa kaikki veneet saatiin kuitenkin omille paikoilleen joen rannalle. Telakka alueella veneiden paikkoja on järjestelty uusiksi, joten Agonuskin on eri kohdassa kuin aikaisemmin. Se löytyy samasta rivistä joen Agonuksen tavarat on siirretty talveksi pumppuhuoneelle ja vene odottelee kevään kunnostuksia. NIKSEJÄ JA VINKKEJÄ Märkäpuvulla sukeltavat voivat pidentää sukelluskauttaan yksinkertaisella tavalla. Sukellusreissulle voi ottaa mukaan pari termospullollista lämmintä vettä. Kun veden kaataa kenkiin ja puvun kauluksesta sisään juuri ennen sukellusta, ei puku täyty samantien kylmällä vedellä. Kun toisen pullollisen tyhjentää pukuun sukelluksen jälkeen, on myös riisuuntuminen mukavampaa

NORPPAILUA SILLOIN ENNEN Vuoden 2003 norppaleirin teemana olivat intiaanit. Vastuu Agonuksen lokikirjan täyttämisestä oli annettu norpille itselleen, joten merkinnätkin ovat hieman erinäköisiä kuin lokikirjassa yleensä. Muistijälki leiristä näyttää tältä: Norppaleiri Intiaanit; 18. 20.7.2003. Jutta, Arvi, Aarne, Otto K, Tuomas, Sanni, Otto N, Minttu, Kimmo, Saima, Ville, Joonas, Joona, Samu Petri, Heljä, Hannu & Satu Lähtö River of Salo 18.25 Ensin pidettiin nimenhuuto. Sitten kaikki pyydettiin yläkertaan. Kun kaikki oli yläkerrassa niin valittiin 4 heimoa ja niille kapteenit. Kapteenit oli Minttu, Samu, Saima ja Joona. Sitten tehtiin intiaaniheimo säännöt. Sitten kuunneltiin heimotarinoita. 20.30 pysähdyimme uimaan koko porukka Lappdaliin. 21.00 jatkoimme Sandööseen. Sitten teimme omat nimilaatat, jossa luki intiaaninimemme. Teimme hienot koolaasit heimoistamme. Onneksi kaikki saivat valmiiksi. Sitten saavuimme Sandööseen 23.55. SU 20.07.2003 Herätys klo 8:00. Aamiainen Uinti saareen Inkkariskabat rannalla, jousiammuntaa, keihäänheittoa, kivipussin tarkkusheittoa Uinti Agonukselle Lähtö kotiin Tomi ja Jani poistuivat omalle alukselle Inkkaritaitokilpailujen viimeinen osa Agonuksen siivous Palkintojen jako Joukkuekisan voittivat Metsäinkkarit: Joona, Petri, Arvi, Sanni Taitokilpailun tulokset I Ville, II Samu, III Arvi Salossa 17.30 19.07.2003 LA Heräsimme n. klo 8.30 Ensiksi söimme aamupalaa, sitten menimme uimaan. Sitten menimme rannalle, missä jokaisella heimolla oli tehtävänä tehdä oma leiri. Kun olimme tehneet ne Heljä ja Satu arvostelivat ne. Kun ne oli arvosteltu niin menimme tekemään luolamaalauksia. Nekin arvosteltiin sitten me uimme Agonukselle. Sitten me saunoimme, jonka jälkeen menimme grillaamaan rantaan. Menimme uimaan klo 23.00. (Kaiken sortin pientä hämminkiä Agonuksella. Septipumppu ei toiminut!!!). Sandön on ollut norppaleirien vakiokohde jo vuosia (kuva yle.fi)

NORPPARALLI PUNAINENMERI Syksyn norpparallin järjestelyvastuu oli annettu Simpuille. Rallin teemaksi valikoitui Punainenmeri. Syynä valinnalle oli, että samaan aikaan, kun rallin suunnittelua aloiteltiin, iso joukko Simppuja suunnitteli sukellusmatkaa Punaisellemerelle. Kaikki tehtävät testattiin ennen rallin alkua. Kun toteutukseen ympättiin vielä TV:stä tuttu Amazing Race, saatiin aikaiseksi omintakeinen sekoitus matkailua ympäri Salon uimahallia höystettynä teemaan sopivilla tehtävillä ja muutamilla hieman päänvaivaakin aiheuttaneilla ohjeilla. Järjestelyjä tehtiin koko syksy norppavastaava Jarmo Ihanderin johdolla. Tehtäviä ja käytännön järjestelyitä pohdittiin norppaohjaajien ja muutamien muiden norppa aktiivisten simppujen kesken. Itse tapahtuman toteutukseen saatiin mukaan lähes kolmekymmentä talkoolaista niin Simppuja kuin norppien vanhempiakin. Osanottajamäärältään ralli oli varsin onnistunut, kisaamassa oli kaikkiaan 62 norppa Simppujen lisäksi kuudesta muusta seurasta: Aboa Aquanauts, Murena, Nokian Urheilusukeltajat, Nousu, Rauman laitesukeltajat ja Urheilusukeltajat. Lisäksi paikalla oli parikymmentä eri seurojen ohjaajaa ja Sukeltajaliiton nuorisovaliokunnan edustajaa. Testien perusteella rasteihin tehtiin vielä pientä säätöä, joten ohjeitakin jouduttiin vielä uusimaan. Aikaisin lauantaiaamuna alkoi ralliradan rakentaminen uimahallille. Kun rastit alkoivat näyttää valmiilta, Joonatan Hollménin, Arvi Sarmialan, Elvi Lehtosen ja Maija Lehtosen muodostama testiryhmä kulki läpi radan useampaan kertaan testaten kaikkien rastien toimivuuden. Tehtävärasteja oli kaikkiaan kahdeksan. Aina tehtävän oikein suoritettuaan kilpailijat saivat kirjallisen vihjeen seuraavan rastin sijainnista ja siellä odottavasta tehtävästä. Osallistujien saapumista odottaessa tehtävien valvojilla ja rallin johtajalla oli vielä hetki aikaa hengähtää.

Ralliin saapuvat norpat ja heidän ohjaajansa otettiin vastaan pitopalvelu Vikströmillä, jossa päivä alkoi lounaalla. Missä se Punainenmeri olikaan? Toisena tehtävänä oli asettaa meret paikoilleen. Pienimpien norppien sarjassa riitti se, että löysi kartalta Punaisenmeren. Isommille norpille oli järjestetty hiukan enemmän päänvaivaa Punaisenmeren ja valtamerien lisäksi piti osata asettaa kartalle pari pienempääkin vesialuetta. Makaroonilaatikko maistui myös talkooväelle. Ennen varsinaiseen rallisuoritukseen pääsyä oli ralliparilla tehtävänään heittää noppaa niin monta kertaa, että molemmat saivat saman silmäluvun. Tämän jälkeen päästiin ensimmäisen varsinaisen tehtävän kimppuun. Punainen meri löytyi pienen hakemisen jälkeen. Seuraavaa vihjettä hakiessanne saatatte palella luki rastilta saadussa ohjeessa. Se johdatti kilpailijat kylmäaltaalle. Itse tehtävän suoritusohjeet oli viety altaaseen, josta ne piti hakea. Kylmään veteen kahlaaminen ei toisille ollut temppu eikä mikään, toiset joutuivat hetken ehkä kaksikin keräämään rohkeutta. Ensimmäinen tehtävä oli kilpa altaassa. Toinen parista istui kyydissä ja toinen toimi moottorina, kun matkaa Punaisenmeren toiselle rannalle ja takaisin taitettiin sarjasta riippuen joko patjoilla tai kanooteilla. Varsinainen tehtävä oli yhdistää meret ja niiden suolapitoisuudet keskenään. Tehtävä ei ollut aivan niin helppo kuin olisi voinut kuvitella, erityisesti päänvaivaa tuottivat Atlantin ja Punaisenmeren suolapitoisuudet. Kumpi olikaan 3,7 % ja kumpi 4,2 %? (Punainenmeri on se suolaisempi).

tuneen ja uppoamaisillaan olevan laivan kylkeä mereen. Matkalla piti löytää vihje siitä, mikä vuosi tuolloin oli. Vuosiluvun numerot oli sekoitettu ja piilotettu eri puolille liukumäkeä. Kylmää kuin Jäämeressä. Kaikki eivät löytäneet vuosilukua heti ensimmäisellä laskulla. Oliko Punaisenmeren suolapitoisuus sittenkään 25 %? Onneksi seuraava tehtävä oli lämpimämmässä terapia altaassa, jossa etsittiin korallien ja levien seasta simpukkapareja. Mitä aluksella olikaan lastinaan? Sen muistaminen ja selvittäminen oli tehtävä hylyllä, jossa oli kuvia niin aluksen lastista kuin muistakin tavaroista, joita Thistegorm ei kuljettanut tai joita ei tuohon aikaan vielä ollut edes olemassa. Tehtävän vaikeutta lisäsi se, että tunnistetut tavarat piti näyttää hylyllä olleille sukeltajille. Terapia altaasta oli tehty koralliriutta. Liukumäen rappuset saivat toimia portaina s/s Thistlegormin komentosillalle, josta laskettiin kallis s/s Thistlegorm.

Merellä kalat ottavat hylyt pian kodikseen, mutta millaiset kalat ja onko niistä vaaraa sukeltajille? Se oli viimeisen tehtävän aihe. Hauki ja Särki oli helppo tunnistaa, niitä ei Punaisessameressä ole. Punaisellamerellä kun oltiin, oli paikalla myös laitesukeltajia. Hylkytehtävän valvojina toimineet Janne Torkkel ja Mika Böös kehuivat upeaa sukellusympäristöä ja hienoa näkyvyyttä. Tosin kahden tunnin ja kymmenen minuutin sukelluksella Punainenmerikin alkoi tuntua kylmältä. Kisaa käytiin pareittain kaikkiaan viidessä sarjassa. Voittajiksi selviytyivät: 10 12 vuotiaat tytöt: Saga Salminen ja Ada Hakkarainen Urheilusukeltajista. 10 12 vuotiaat pojat: Aslak Hjelm ja Matias Vehmasaho Nokian Urheilusukeltajista. Maalissa kilpailijat otti vastaan Simppujen oma Phil Keoghan eli puheenjohtaja Marko Niinistö. 13 15 vuotiaat tytöt: Tiina Boman ja Viivi Arminen Noususta. 13 15 vuotiaat pojat: Samuli Vehmasaho ja Niilo Santaharju Nokian Urheilusukeltajista. 7 9 vuotiaiden sarjassa palkittiin kaikki osallistujat. Omaa rallivuoroaan odottaville oli tarjolla erilaisia pelejä. Twister oli yksi suosituimmista. 7 9 vuotiaat osallistujat palkintojenjaolla.

MITÄ KUIVAPUVUN ALLE? Talvi tulee ja vedet viilenevät, mutta sukeltamaan pitäisi silti päästä. Mitä pukisi kuivapuvun alle, että pysyisi lämpimänä? Kysymys oikeasta aluspuvusta on yhtä vaikea kuin kysymys siitä, mikä on paras kuivapuku. Mielipiteitä ja näkemyksiä on yhtä monta kuin erilaisia pukuja. Tarkoitus ei ole tässä yhteydessä esitellä kattavaa selvitystä kaikista vaihtoehdoista, vaan ainoastaan muutamia mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Suuri osa kuivapuvulla sukeltavista simpuista käyttää joko kotimaisen Ursuitin tai englantilaisen eezlen aluspukuja, joten aloitetaan niillä: Ursukin Ursuit X tex pukuja on tarjolla kahtena eri versiona. Toinen on tarkoitettu kesä ja toinen talvikäyttöön. Lisäksi Ursukilla on valikoimissaan erityisesti kylmiin vesiin suunniteltu XTreme aluspuku. Vaikuttaa siltä, että erityisesti Ursuit kuivapuvuilla sukeltavat ovat olleet tyytyväisiä saman valmistajan aluspukuihin. Puvuista on erikseen mallit miehille ja naisille. X tex pukujen hinnat ovat myyjäliikkeestä riippuen noin 230 euroa. XTremen hinta on suunnilleen sata euroa korkeampi. Pukujen materiaali on kerrosrakenteinen. Yksi materiaalikerroksista on hengittävä, mutta vesitiivis kalvo. Puvussa on myös hyvät taskut ja kainaloissa sekä kuivapuvun tyhjennysventtiilin kohdalla tuuletusaukot. Weezle aluspukuja on myös tarjolla useita eri paksuuksia. Kaikkia malleja ei välttämättä saa suomalaisista sukellusliikkeistä. Yleisimmät käytössä olevat mallit ovat Extreme ja Extreme plus, jotka on tarkoitettu erityisesti kylmiin vesiin. Weezle on tunnetusti lämmin, mutta jotkut sukeltajat valittavat, että tiivispintaisesta puvusta ei ilma välttämättä tule ulos kovinkaan helposti ja ohut, tiivis pintakangas saattaa tukkia kuivapuvun poistoventtiilin. Haalarimallisten Weezle aluspukujen hinnat ovat noin 250 euroa, kaksiosaiset ovat kalliimpia. Weezlen puvut ovat unisex malleja. Niissä on kaksi taskua ja erityisen lämpimäksi suunniteltu kaulus. Ellei kokovalikoimasta löydy sopivaa, on tehtaalta mahdollista tilata myös mittatilauspuku. Ursuit ja Weezle pukujen suosioon vaikuttanee se, että molempia on helposti saatavilla ja että ne ovat lämpimiä, kun sukelletaan joko trilaminaatti tai kumipuvulla. Northern Diver on englantilainen kuiva ja märkäpukujen valmistaja, jonka valikoimissa on myös erilaisia aluspukuja. Näiden Metalux pukujen erikoisuutena on puvun välikerrokseen ommellut metallikalvo suikaleet, jotka heijastavat ruumiinlämmön takaisin ja auttavat pitämään sukeltajan lämpimänä. Pukuja on saatavilla kahta eri paksuutta. Hinnat ovat noin 120 puntaa. Käytössä puku on osoittautunut varsin toimivaksi ja talvisukelluksillakin lämpimäksi kokonaisuudeksi. Hieman erikoisempi aluspuku on FourthElementin Halo3, joka on suunniteltu erityisesti tekniikkasukeltajien tarpeisiin. Siinä on kiinnitetty erityistä huomiota puvun kelluttavuuden minimointiin. Lisäksi sen lämpöeristeet on suunniteltu siten, että ne lämmittävät juuri sieltä, missä eristystä tarvitaan ennen kaikkea silloin, kun ollaan normaa

lissa uintiasennossa. Pukujen hinnat ovat edullisimmillaan noin 420 euroa. Netissä pukua on kehuttu, mutta autenttisia käyttökokemuksia ei ole. Vaihtoehtoja näille puvuille löytyy toki muiltakin valmistajilta mm. Aqualungin, Baren, Beuchatin, Mareksen ja Subgearin valikoimista. Niitä on tarjolla myös kotimaisissa sukellusvarustekaupoissa. Onko aluspuvuille vaihtoehtoja? Toki. Aina voi harrastaa tässäkin yhteydessä kerrospukeutumista ja koota alusasun sopivasta määrästä vaikkapa teknisiä asusteita. Periaatteessa myös villa on hyvä alusasumateriaali se lämmittää myös kosteana ja märkänä. Neopreenikuivapukuun ohuempi aluspuku Neopreeniset kuivapuvut eivät ole jotain syystä saavuttaneet Suomessa kovinkaan suurta suosiota. Yhtensä syynä on varmaankin se, että kotimaiset kuivapukuvalmistajat eivät sellaisia tee. Neopreenikuivapukujen käyttäjiä tosin tapaa jatkuvasti yhä enemmän. Niillä on pari ylivoimaista ominaisuutta muihin materiaaleihin verrattuna: puvun materiaali itsessään toimii lämmöneristeenä kesäolosuhteissa pärjää jopa kokonaan ilman aluspukua; puvut ovat usein leikattu paremmin istuviksi ja tuntuvat mukavilta päällä; ja niiden hinta on varsin kohtuullinen. Pikaisen markkinakartoituksen perusteella suomalaisista sukellusliikkeistä löytyy ainakin Baren, Mareksen ja Scubapron neopreenikuivapukuja. Näillä puvuilla sukellettaessa ei tarvita yhtä paksua ja lämmintä aluspukua kuin trilaminaattitai kumipuvulla. Usein melko ohut fleecevuorinen aluspuku riittää. Niitä löytyy samoilta valmistajilta kuin neopreenisia kuivapukujakin. Hinnat alkavat noin sadasta eurosta. Ei varsinainen sukellusaluspuku, mutta toimii Yksi hiukan erilainen pukuvaihtoehto, jota Mika pääsi kesällä kokeilemaan, on rautakaupoissa myytävä norjalaisen Brynjen valmistama Arctic 2 kerroksinen villa asu. Tässä hänen kokemuksiaan: Puku on erittäin ohut ja soveltuu ainakin kesällä käytettäväksi sellaisenaan. Itsellä oli tosin tekninen kerrasto alla pukua kokeillessa. Suomen kesän lämpimähköissä vesissä yhdistelmä oli varsin sopiva. Toisin kuin perinteiset aluspuvut, villapuku on erittäin ohut ja ihon myötäinen. Olo olikin kuin teräsmiehellä... tai Peter Panilla, kun puvun veti päälleen. Tämän johdosta kuivapuvun tyhjentäminen oli erittäin helppoa, kun aluspuku ei pakkautunut poistoventtiilin eteen. Ilma suorastaan karkasi puvusta käsivartta nostaessa. Moni lienee törmän nyt ongelmaan esim. Weezlen aluspuvulla sukeltaessa, ettei ilma tahdo tulla puvusta pois. Toisaalta, jos omistat väljän kuivapuvun, niin tällaisen ohuen alusasun käyttö saattaa aiheuttaa yllätyksiä kun puvusta tulee entistä väljempi. Jos oma pelastusrengas on päässyt kasvamaan ja puku ahdistaa, niin tässä voisi olla yksi ratkaisu. Myös neopreenisen kuivapuvun omistajille tällainen ohut aluspuku saattaisi olla oiva vaihtoehto. Valmistajan sanoin puvun teho perustuu punottuun verkkokankaaseen, joka siirtää tehokkaasti kosteuden pois iholta. Kun verkon päälle lisää ohuen kerroksen esim. T paidan, väliin jäävä ilma eristää ja pitää lämpimänä. Ajatuksena onkin, ettei päälle tarvitsisi pukea paksua aluspukua, vaan pärjäisi parilla ohuella kerroksella. Siitä, miten tuo käytännössä toimii kylmissä vesissä esim. talvella, ei ole kokemusta. Valmistajan mukaan kyseiset puvut ovat mm. ammattisukeltajien käyttämiä. Insinööreille ei puvusta ole tarkempaa dataa jaettavaksi, joten lämpöarvojen vertailu muihin pukuihin jää tältä erää. Ekonomeja kiinnostava tieto lienee hinta, joka on n. 200 euroa.

HYLKYKOHDE Edellisessä Simppupostissa kerrottiin, että parkkilaiva Siivon hylyllä on käynyt hylynryöstäjiä. Samaa asiaa käsiteltiin myös Sukeltaja lehden numerossa 4/2013. Eli tuolloin julkaistun artikkelin jälkeen hylkytavaran ryöstely on edelleen jatkunut. On käsittämätöntä, mitä iloa joku saa siitä, että voi katsella hylystä peräisin olevia astioita tai muuta tavaraa olohuoneen kirjahyllyn reunalla. Luulisi, että jokainen sukeltaja katselee samoja tavaroita mieluummin hylyn kannella. Siitä huolimatta, että hylkyä on sumeilematta rosvottu, se on upea sukelluskohde. Tosin sijainti melko ulkona merellä tekee kohteen saavuttamisen melko haasteelliseksi. Tarvitaan hyvä keli, jotta sinne pääsee Agonuksella. Millainen alus Siivo oikein oli? Siivo oli vetoisuudeltaan 324,18 rekisteritonnin kolmemastoinen parkkilaiva. Sen pituus oli 39,8 ja leveys 8,7 metriä. Alus oli rakennettu vuonna 1875 Korppoossa. Kun se oli viimeisellä matkallaan vuonna 1900, sitä pidettiin jo liian vanhana ja huonokuntoisena meriliikenteeseen. Onkin totta, että 25 vuotta on melkoinen ikä puiselle purjealukselle. Aluksen omistaja tässä vaiheessa oli föglöläinen varustamo, joka oli ostanut sen Turusta edellisen vuoden helmikuussa 13 500 markan hintaan. Kuntonsa vuoksi se oli saanut alan ihmisiltä kyseenalaisen lempinimen, uiva ruumisarkku. Marraskuun puolivälissä 1900 se oli lähtenyt kapteeni G. Sjölundin komennossa Helsingborgista kohti Helsinkiä. Lastina oli 70 000 tulenkestävää tiiltä. Perille Siivo ei koskaan saapunut. Alus upposi Rosalan lounaispuolella lähellä Bengtskäriä. Mukana meni lasti ja aluksen kymmenen hengen miehistö. Tämä oli itse asiassa jo kolmas kerta, kun alus oli merihädässä kapteeni G. Sjölundin komennossa. Edellisenä vuonna alusta kohdanneista vaikeuksista tosin selvittiin pienin vaurioin. Aivan tarkka uppoamisaika ei ole tiedossa. Tuohon aikaan ei laivoissa ollut radioita, eikä aikatauluja osattu arvioida kovinkaan tarkkaan. Ketään ei jäänyt kertomaan, mitä ja koska oikeastaan tapahtui. Keskiviikkona 12.12. Åland sanomalehdessä oli lyhyt maininta, ettei alus ole edelleenkään saapunut Helsinkiin. Tammikuun 23. samainen lehti arvioi, että alus ja sen kymmenen hengen miehistö on suurella todennäköisyydellä menetetty. Hittisissä oli joulukuussa löydetty maihin ajautuneena osa aluksen rikistä ja muuta materiaalia, joka oli tunnistettu kuuluvan kadonneeseen alukseen. Toukokuun ensimmäisenä päivänä 1901 Åland uutisoi hylyn löytyneen Hiittisten pitäjän alueelta. Uutisen mukaan se oli hajonnut kahteen osaan. Hylyn sijainti jäi kuitenkin unohduksiin, kunnes TV:stäkin tuttu sukellusseura Pargas Tumlare onnistui paikantamaan hylyn jälleen vuonna 2009. Siivon haaksirikko oli vain yksi monista alueella tapahtuneista. Alueen vaarat merenkululle olivat ilmeisiä ja asialle piti tehdä jotain. Neljä vuotta myöhemmin samalla alueella tapahtunut höyrylaiva Helsingforsin haaksirikko sai vihdoin aikaan päätöksen rakentaa majakka Bengtskäriin. Melko ehjä hylky makaa kölillään osittain saveen uponneena noin 34 metrin syvyydessä. Aluksen mastot ovat kaatuneet. Hylyn sijainti on Bengtskäristä länteen kohdasta 59 o 44,0 N; 22 o 10,7 E. Siivosta ei ole tallessa kuvia, mutta jonkinlaisen käsityksen aluksesta saa tästä parkkilaiva Wäinämöisen kuvasta (kuva Uudenkaupungin museo)

Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että 1870 luvulla Suomen lipun alla purjehti myös toinen Siivo niminen parkki. Toinen, vanhempi Siivo, oli rakennettu 1866. Se joutui joulukuussa 1879 Pohjanmerellä kovan syysmyrskyn kouriin, ajautui matalikolle Tanskan rannikolla ja pirstoutui kappaleiksi. Parkkilaiva Parkki on 3 5 mastoinen purjealus, joka on täystakiloitu. Se tarkoittaa, että aluksen mastoissa on takimmaista lukuun ottamatta sekä raaka että haruspurjeet. Takimmaisessa mastossa on kahvelipurje. Tällainen takila tekee aluksesta sekä nopean, vakaan, että helposti ohjattavan. Vaikka lähempänä pintaa olikin levää, oli pohjalla erinomainen näkyvyys. Poijuköysi on kiinni hylyn perässä n. 30 metrissä. Näkyvyys on todellakin kohdallaan, yli 10 metriä. Kauempana hylyssä näkyy edelleen valokeilojen liikettä ja tiheään välähtäviä salamavaloja. Etenemme vasenta kylkeä kohti keulaa. Aluksen mastot ja takilointi löytyy hylyn vasemmalta puolelta. Takiloinnin yksityiskohtien katsomiseen menisi kokonainen sukellus, tehdään se seuraavalla kerralla. Parkkilaiva Onnista tehdystä maalauksesta käy ilmi, millaiset purjeet parkkilaivoissa oli. Sukellus Siivon hylylle On lauantai 23.8.2015 Agonusreissu numero 17. Reissunvetäjänä toimii Vesa Reunanen. Noin kello 8 Agonus laskee ankkuriin Siivon poijun viereen. Pinnalla keli on mitä parhain, aurinko paistaa ja meri on tyyni. Alkubriiffi, parien valinta ja veteen. Ensimmäinen sukellukseni tälle hylylle alkaa 9:03. Jo noin 10 metrin kohdalla näen edellisen parin valokeilat hylyn päällä. Odotettavissa on siis hyvä näkyvyys, vaikka vielä tässä syvyydessä on paljon levää liikkeellä. Pelkässä jäljellä olevassa takilassa olisi nähtävää ainakin yhdelle, ehkä useammallekin sukulaiselle. Keulassa kansilaudoitus on ehjä ja ankkuripeli hienosti tutkittavissa. Siirryttäessä kohti keskilaivaa, kansilaudoitus puuttuu ja hylyn sisäosat tulevat näkyviin. Astioita, iso saviruukku ja kasoittain tiiliä osuu valokeilaan.

poijuköydessä olevaa naruhässäkkää, mikä lienee ollut tuossa ideana. 35 min kohdalla pinnalla, säiliöt täyttöön ja seuraavaa sukellusta varten kyselemään neuvoja, mistä laivakello löytyy. Ankkuripeli on hienossa kunnossa. Hylyn mittasuhteista saa kuvan vertaamalla sukeltajan ja ankkuripelin kokoa. Lähteet: hylyt.net; Wikipedia; Lasse Pekkinen; Sukeltaja 4/2013; retkipaikka.fi; Taavi Kilpi, Historian kuteita; suomenmuseotonline.fi. Kuvat hylyltä Lasse Pekkinen. Sukelluksen hylylle teki Marko Niinistö. Viimeisen parin kolmen vuoden aikana hylynryöstäjät ovat käyneet paikalla ja vieneet osan esineistä. KÄYTETTYJÄ VARUSTEITA? Etenkin kovaa vauhtia kasvavien norppien ja kuuttien vanhemmat kyselevät usein, mistä saisi ostettua edullisesti käytettyjä sukellusvarusteita. Jotain voi löytyä netissä olevilta kaikenlaisen käytetyn tavaran myyntisivuilta, eli huuto.net:stä tai tori.fi:stä. Tarjonta on hyvin rajallista. Laivakellokin on paikoillaan, vaikka sitä ei tällä sukelluksella nähtykään. 20 minuuttia sukellusaikaa on täynnä, on aika aloittaa nousu. Turvapysähdys menee ihmetellessä Joitain sukellusvarusteita on tarjolla omalla nettisivullamme olevalla kirpputorilla, se löytyy osoitteesta http://simppu.net/etusivu/kirpputori/. Sen suosio ei tosin ole mitenkään huomattava. Varmempia paikkoja ovat snorkkeli.net sivustolla olevat ostetaan ja myydään palstat. Facebookissa käytetyt sukellustavarat liikkuvat ScubaTori ryhmässä, jonka käyttö tosin edellyttää ryhmään liitymistä.

NOVEMBERFEST JA DIVERSNIGHT Kansainvälinen yösukellustapahtuma Diversnight on siirretty totutusta torstai illasta lauantaiksi. Niinpä saimme yhdistettyä samaan tapahtumaan kaksi Simppujen perinnettä: Novemberfestin ja Diversnightin. Novemberfestiä vietetään sukelluskauden päätöstapahtumana. Siinä yhdistyvät oktoberfest, pikkujoulut ja sukeltaminen. Eli vanhan kaavan mukaan tarjolla oli grilliruokaa, saunomista, uimista, sukelluksia ja mukavaa seuraa. Vuoden 2015 suurimman DIversnightin tittelin sai Tanskan Middelfartissa 73 osanottajaa koonnut sukellus. Suomessa eniten sukeltajia kokoontui Tampereelle. Oma tapahtumamme oli osanottajamäärältään kolmanneksi suurin Suomessa, yhtä suuri kuin Riihimäen Urheilusukeltajien tapahtuma Iso Melkuttimella. Maailmanlaajuisesti sukeltajia oli 1609 kaikkiaan 21 maassa ja 135 kohteessa. Paikalla oli kuutisenkymmentä Simppua, eikä tunnelmaa latistanut edes tapahtuman kanssa samaan aikaan alkanut vesisade. Heti klo 20 olivat ensimmäiset sukeltajat vedessä valmiina sukellukselle (kuva Jarmo Ihander). Jarmo Ihanderin tuomat salaatit ja grilliruuat katosivat nopeasti parempiin suihin. Tiia Åkerfelt ja Jorma Välimäki lähdössä sukellukselle (kuva Jarmo Ihander). Nuorimmat osallistujat olivat kuutti ikäisiä. Ilta huipentui klo 20:15, jolloin Diversnightiin osallistuneet kuusitoista laitesukeltajaa ja kaksi vapaasukeltajaa painuivat pinnan alle Nummijärven kylmään, mutta kirkkaaseen veteen. Aivan kaikki ravut eivät ole kadonneet Nummijärvestä. Tämä kaveri löytyi järven pohjamudista ihmettelemästä illan menoa (kuva Oskari Sundholm).

HARRASTESUKELLUS JA OMATOIMI NEN MERIARKEOLOGINEN TUTKI MUS Lasse Pekkisen artikkelissa johdatellaan Simppuja meriarkeologisen tutkimuksen saloihin. Arkeologinen tutkimus tuo uuden näkökulman myös vanhoihin tuttuihin sukelluskohteisiin. Johdanto Suurin osa Suomessa sukeltavista harrastajista on joskus vieraillut puualuksen hylyllä. Useasti sukeltaja näkee pohjassa vain kasan lankkuja ja erilaisia rakenteita, joista on vaikea saada ymmärrystä. Sukellusharrastuksen edetessä saattaa monelle tarjoutua mahdollisuuksia sukeltaa erilaisissa historiallisissa hylyissä. Sukellukset hylyillä sekä tehdyt havainnot ovat saattaneet herättää kysymyksiä ja tiedonjanon. Juuri näin on käynyt omalla kohdallani. Kirjoitukseni tavoitteena on antaa lukijalle tietoa omatoimisesta hylkytutkimuksesta ja keinoja joilla voi saada vastauksia kysymyksiin. Kutsutaankin asiaa tässä vaikka harrastepohjaiseksi ja omatoimiseksi meriarkeologiseksi tutkimukseksi. Lähdeaineiston etsintä Lähdeaineiston tutkimuksella on oleellinen merkitys, jotta palasia voidaan laittaa oikeille paikoilleen. Lähes jokainen sukeltaja on tutustunut hylyt.net sivustoon, joka onkin hyvä portaali hylkyjen paikantamiseen sekä tiedonhankintaan. Toinen erinomainen lähde on Kulttuuriympäristön rekisteriportaali. Tämä on museoviraston ylläpitämä palvelu, josta löytyy kattavasti tietoa myös vedenalaisista muinaisjäännöksistä. Monesti nämä portaalit ainoana tiedonlähteenä ovat kuitenkin riittämättömiä. Merenkulun historiaan, haaksirikkoihin, laivanrakentamiseen, meriarkeologiaan, hylkytutkimukseen yms. löytyy käyttökelpoista lähdeaineistoa myös sekä kirjallisena että digitaaliarkistoista. Nykyaikaiset digitaaliarkistot ovat helpottaneet harrastelijoiden kotisohvalta ja netin kautta tapahtuvaa tutkimustyötä. Monessa arkistossa aineiston digitalisointi on tosin vasta alkuvaiheessa. Innokkaimmat voivat myös vierailla paikanpäällä mm. merenkulkuhallituksen arkistoissa, kansallisarkistossa tai vaikka Helsingin yliopiston kirjastossa. Ankkuripelin pienoismalli v.1845. Collection/Copyright National Maritime Museum, London. Perustiedot kuntoon Fredrik af Chapman piirustus teoksessa Architectura Navalis Mercatoria (1768). Hylyistä innostuneen sukeltajan on hyvä hankkia riittävästi perustietoutta. Tiedon lisääntyessä alkaa sukeltaja katsella hylkyä aivan uudella tapaa. Kiireellä sukeltaminen saattaa vaihtua rauhalliseen ja

tutkiskelevaan tarkkailuun. Aikaisemmin tuntemattomat esineet ja rakenteet saavat merkityksen, jolloin sukelluksista saattaa tulla antoisampia. Pohjalla makaava hylky alkaa kertoa omaa tarinaansa. Hyvää perustietoutta on merenkulun ja laivanrakennuksen historian tietämys sekä laivojen kehityksen ymmärtäminen. On tärkeää tietää, ketä vesillä on liikkunut ja miksi; mitkä maat ovat olleet hallitsevia merivaltoja; ja milloin on käyty sotia. Tärkeää on myös tietää, ketkä ovat milloinkin käyneet kauppaa ja millaista kauppaa on käyty. Laivojen ankkuripaikoista ja purjehdusreiteistä on hyvä tietää jotakin. Purjealusten tyypit kuuluvat myös pohjatietouteen. Mitä ovat esimerkiksi koggilaivat, karakit, kuutit, parkkilaivat, fregatit, kuunarit. Laivatyyppien tuntemus helpottaa hylyn ajoittamista ja tunnistamista. Hylyn osien tunnistaminen Hylyn osien tunnistaminen merenpohjassa on mahdollista ainoastaan, jos tuntee puulaivan rakennetta laivana ennen haaksirikkoa. Tällöin on pystyttävä tunnistamaan laivan eri osia ja tiedettävä niiden merkitys. Seuraavassa on mainittu laivan osia, joihin kannattaa perehtyä. Jotkut osat ovat sellaisia, joista voidaan tehdä selkeitä johtopäätöksiä laivan ajoittamiseksi ja tunnistamiseksi. Köli. Erityyppisissä laivoissa on erilaisia kölejä, joista voidaan tehdä päätelmiä alustyypin suhteen. Keula ja peräranka. Kaaret. Aluksen laitojen runko. Kylkilaudoitus. Tasasauma vai limisaumatekniikka. Kapyysi eli keittiö. Keittiön sijainti ja tulipesän rakenne ovat hyviä kohteita tunnistamisen kannalta. Mastot ja takilointi. Mastot olivat hyvin kalliita. Hinta saattoi olla jopa puolet aluksen hinnasta ja ne pyrittiin pelastamaan mikäli mahdollista. Hylky ilman mastoa on merkki pelastuksen suorittamisesta haaksirikon jälkeen. Peräsin ja ruoriratas. Ruori yleistyi vasta 1700 luvun jälkipuoliskolla. Pumppu. Entisaikojen laivat alkoivat vuotamaan ennemmin tai myöhemmin, minkä vuoksi kehitettiin tyhjennyspumput Ankkuri. Hyvä ajoituksen määrittelyyn. Ankkuriketjut tulivat käyttöön vasta 1800 luvun alussa, jonka jälkeen ne levisivät nopeasti maailman merille. Ankkuripeli ja käymäkela. Hyvä myös ajoituksen määrittämiseen. Mikäli laivassa oli laivakello oli se ripustettu ankkuripelin lähelle. Painolasti. Kiviä, rautaharkkoja, betonia. Hylyn esineistön ja lastin tunnistaminen Hylyn kansallisuutta ja ikää voidaan selvittää rakennustavan ja rakennusmateriaalien tutkimisella. Myös hylystä tavattava esineistö auttaa aluksen iän määrittämistä. Tähän on kerätty hylyistä useimmiten tavattuja esineitä: Kaksi Hollantilaista kauppalaivaa kuivattavat purjeita. Piirros v.1665. Collection/Copyright National Maritime Museum, London. Lasipullot. Pullon muodot ja painatukset. Poltettu savi. Ajoitus ja kansallisuuden määritys vaihtelevat. Liitupiiput. Posliiniesineet. Kohtalaisen hyvä ajoittaja koska kansallisuus on helppo määrittää. Suosittu kaup

pa artikkeli ja siltä osin huono hylyn ajoittaja. Plokit, jumprut ja rustin jumprut. Tykit ja aseet. Kolikot. Laivan lasti. Suositut vienti ja tuontitavarat eri aikakausilta. kuitenkin sellaisen etäisyyden päässä perästä, ettei se liity peräsimeen. Mikä mekanismi tässä on kyseessä? Jokainen sukeltaja voi havainnoida ja kiinnittää huomiota yläpuolella luetteloituihin seikkoihin kajoamatta itse hylkyyn. Valokuvaus ja videointi auttavat hylyn osien tunnistamisessa jälkikäteen. Monesti heti sukelluksen jälkeen voidaan tehdä muistiinpanoja. Hylystä voidaan tehdä piirros, johon lisätään tehtyjä havaintoja. Hylkypiirroksen ei tarvitse olla täydellinen, vaan yksinkertainen luonnos riittää. Seuraavilla sukelluksilla piirrosta voidaan täydentää ja puutteita korjailla, jolloin se paranee ja tarkentuu. Puinen ratasmekanismi purjealuksen peräosassa. L. Pekkisen kotiarkisto. Vanhan kolmimastoisen purjealuksen hamppulastia takakannelta. L. Pekkisen kotiarkisto. Esimerkkejä omatoimisesta tutkimisesta sekä tietojen hakemisesta Esimerkki 1. Puinen ratasmekanismi. Kysymys. Seuraavissa kahdessa valokuvassa on puinen ratasmekanismi. Kuva on otettu Porvoon edustalla makaavasta kolmimastoisen purjealuksen hylystä. Kohteesta on löydetty lastin paalisinetti vuodelta 1777, joka on todennäköisesti myös aluksen uppoamisvuosi. Hylky on edelleen tunnistamaton. Kuvan mekanismi sijaitsee perän puolella, mutta Esimerkki 1. Puinen ratasmekanismi. Vastaus. Asia jäi minua askarruttamaan, joten aloitin tiedon hakemisen netistä sekä myös kirjoista. Ensimmäiset viitteet mahdollisesta vastauksesta löytyivät rakkaan läntisen naapurimme digitaltmuseum.se portaalista. Portaalin hakutoiminto hakee kootusti tietoja useammasta arkistosta. Jäljet johtivat lopulta Sjöhistoriska museet tietokantoihin. Halusin tiedolle vielä vahvistuksen, joten siirryin virtuaalisesti Lontoon Greenwichissä sijaitsevan National Maritime Museum digitaaliarkistoihin. Lopulta löysin useampia viitteitä ja piirustuksia, joista on esimerkki alapuolella olevissa kuvissa. Kyseessä on alkeellinen käymäkela, joka on romahtanut vaakatasoon kannelle. Kela on aikoinaan ollut pystyssä ja

kiinni kansirakenteissa. Mekanismia on käytetty voimaa vaativissa veto ja nostotöissä mm. purjetankojen kanssa tai lastin vinssaamiseen. kyseessä saattaisi olla jokin mastoon tai sen rigiin kuuluva osa mutta mikä? Puinen Y muotoinen osa Siivon keskilaivassa paapuurin puolella. L. Pekkisen kotiarkisto. Esimerkki 2. Puinen Y muotoinen osa. Vastaus. Tähän kysymykseen vastausta etsiessäni eksyin pienoismalliharrastelijoiden nettisivuille. Tämä saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta ammattimaiset laivojen pienoismallien rakentajat ottavat rakentamisen vakavasti ja jokaisen osan täytyy olla mahdollisimman autenttinen, pienen mittasuhteen kopio. Pienoismallien rakentajat käyttävät paljon arkistoja apunaan etsiessään laivojen piirustuksia sekä rakenteiden yksityiskohtia. Pian löysinkin laivojen mastojen rakentamiseen ja riggaukseen liittyviä ohjeistuksia harrastelijoiden nettisivuilta. Vanhoja rakennepiirrustuksia. Collection/Copyright National Maritime Museum, London. Esimerkki 2. Puinen Y muotoinen osa. Kysymys. Seuraavassa valokuvassa on puinen Y muotoinen osa. Kuva on otettu parkki Siivon keskikannen tietämiltä paapuurin puolelta. Tässä Simppupostissa esitellään Siivoa hylkykohteena, joten en lähde kertomaan itse purjealuksesta sen enempää. Kyseisen osan vuoksi törmäsin jälleen kysymyksiin. Mikä on tämän osan funktio? Miksi se on Y muotoinen ja mihin se liittyy? Aavistelin, että Puomin Y mallinen rakenne ja toimintaperiaate. All model. com/rigging models.

Siivo oli kolmimastoinen parkkilaiva, jossa kaksi ensimmäistä mastoa olivat täystakiloidut raaka ja haruspurjeineen ja takimmainen masto oli kuunaritakiloitu kahvelipurjeineen. Kyseinen osa on puomi, joka kuuluu Siivon takimmaiseen kuunaritakiloituun mastoon. Lopuksi Nykyajan digitaaliarkistot ja netissä pursuava tietojen paljous on tuonut omatoimisen meriarkeologisen tutkimuksen jokaisen ulottuville. Tietoa on loputtomasti ja tärkeää on löytää oleellinen paljouden keskeltä. Kannustan Simppuja tutkimaan, mitä internetillä on tarjottavaa meriarkeologian saralla. Lisään artikkelin loppuun muutamia nettiportaaleja sekä kirjasuosituksia, joilla pääsee hyvin alkuun. Itämeren ainutlaatuisilla hylyillä sukeltaminen on etuoikeus. Harvasta maailmankolkasta löytyy näin hyvin säilyneitä historiallisia hylkyjä. Tulen aina muistamaan tutkimusmatkat historiallisille hylyille. Mieleeni on jäänyt mastonkengän kohtaaminen välivedessä kuten myös vanhan purjealuksen aikakapseloitu maailma. Olen suunnannut lampun säteitä kohteisiin, jotka ovat olleet piilossa satoja vuosia. Olen sukeltanut pimeässä, hiljaisessa maailmassa historiallisiin museoihin, joihin ainoastaan sukeltajilla on pääsyliput. Hylkyjä tutkimalla opimme ymmärtämään maailmaa, joka joskus oli olemassa. Se, joka ymmärtää mennyttä, ymmärtää paremmin myös tulevaa. painatuskeskus, Helsinki 1988 Syvyyksien sylistä, C.Ahlström, Karisto, Hämeenlinna 1982 Kohti syvyyksiä, H.Konttinen, Teredo Navalis Ry, 1992 Valkopurjeiden aikaan, H.Heikkinen, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2006 Rantarosvojen saaristo, Y.Kaukiainen, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 2006 Nettiportaalit: www.wanhatpurjelaivat.net www.digitaltmuseum.se http://collections.rmg.co.uk/collections.html http://www.sjohistoriska.se/ http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteri portaali/portti/default.aspx Hyödyllistä lähdeaineistoa Kirjat: Purjehdusmerenkulun historia, E.Hornborg, WSOY, Porvoo 1965 Hylystä haaksirikkoon, R. Koivusaari, Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä 2009 Tietoa syvyyksistä, J.Grönhagen, H.Konttinen, valtion

HINNASTO 2016 LIITTYMISMAKSU Varsinaiset jäsenet 390 Simppujen perheenjäsenet 50 % alennus johtokunnan päätöksellä JÄSENMAKSU 50 / kalenterivuosi SUKELLUSMATKAT Simppuviikonloppu (max. 3 yötä) 40 / jäsen (vähintään 6 lähtijää) Pitkä reissu (yli 3 yötä) 60 / jäsen Ei laitesukeltavat aikuiset perheenjäsenet simppuhinta Ei laitesukeltavat alle 15 vuotiaat perheenjäsenet 25 Ei jäsenet kannattavan jäsenen jäsenmaksu 50 + reissun hinta Hinta määräytyy reissun pituuden, ei mukana ollun ajan perusteella ILMA / NITROXTÄYTÖT Ilman ja hapen täyttö sekä Agonuksella että pumppuhuoneella ilmaista ARGON/HELIUM Omakustannushintaan LAITESUKELLUKSEN PERUSKURSSI 390 200 kolme viimeistä vuotta maksaneena norppajäsenenä olleille LAITESUKELLUKSEN JATKOKURSSI, LAITESUKELLUKSEN SYVENTÄVÄ JATKOKURSSI, NITROX KURSSI, RD KURSSI JA DAN ENSIAPUKURSSIKOKONAISUUS (3 KURSSIA) á 100 LAITESUKELLUKSEN JATKOKURSSI, NITROX KURSSI JA RD KURSSI SEURAN ULKOPUOLISILLE á 240 Jos kurssin osanottaja liittyy kurssivuonna seuran jäseneksi, saa liittymismaksusta 140 alennuksen

HINNASTO 2016 DAN ENSIAPUKURSSIT SEURAN ULKOPUOLISILLE á 75 Jos on suorittanut kaikki 3 DAN kurssia ja liittyy kurssien suorittamisvuonna seuran jäseneksi, saa liittymismaksusta 125 alennuksen AGONUS Lainataan Sukellusseura Simpun jäsenille seuraavin ehdoin: Aluksen päällikkönä toimii johtokunnan hyväksymä henkilö Miehistönä on oltava vähintään 3 simppua 400 / viikonloppu + 25 / ajotunti Arkisin 85 / vrk + 25 ajotunti Hintaan sisältyy alus varusteineen, diesel, kumivene. Hinta ei sisällä kumiveneen polttoainetta KUMIVENE + TRAILERI Seuran järjestämille sukellusreissuille veloituksetta (polttoaineet maksavat osallistujat) Muuten 20 / vrk + polttoaine (Rekisteriote on pumppuhuoneen ilmoitustaululla) LAITEPAKETTI Säiliö, liivi, regulaattori, sukellustietokone, kompassi, painovyö ja painot Seuran järjestämiin tapahtumiin kuten keskiviikkosukellukset, Agonus reissut yms. laitepaketit ovat maksutta käytössä seuran jäsenille. Omille sukelluksille korkeintaan viikonlopuksi kerrallaan 10 MATKAKOMPRESSORI 10 / vrk tai 50 /viikko NOSTOPUSSI, MERKINANTOKÖYSI, JÄÄKAIRA, JÄÄSAHA JA AHKIO Veloituksetta Agonus ja kumivene ovat seuran jäsenten lainattavissa johtokunnan luvalla. Muut varusteet ja kalusto ovat seuran jäsenten lainattavissa kalustovastaavan luvalla. Kalustoa ei lainata seuran ulkopuolisille. Lainaus merkitään pumppuhuoneen ilmoitustaululla olevaan listaan. Käytöt maksetaan seuran tilille. SEURA TARJOAA APUA VEDEN ALLA TEHTÄVIIN TOIMIIN KUTEN RANTOJEN PUHDISTUKSET, ETSINNÄT YMS. Sukeltaja 70 / tunti, pintamies 35 / tunti + mahdolliset matkakulukorvaukset.