Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 21. lokakuuta 2014 (OR. en) 14556/14 PECHE 486 DELACT 207 SAATE Lähettäjä: Saapunut: 20. lokakuuta 2014 Vastaanottaja: Kom:n asiak. nro: Euroopan komission pääsihteerin puolesta Jordi AYET PUIGARNAU, johtaja Uwe CORSEPIUS, Euroopan unionin neuvoston pääsihteeri C(2014) 7540 final Asia: KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o /, annettu 20.10.2014, tiettyä lounaisilla vesialueilla harjoitettavaa pelagista kalastusta koskevasta poisheittämissuunnitelmasta Valtuuskunnille toimitetaan oheisena asiakirja C(2014) 7540 final. Liite: C(2014) 7540 final 14556/14 si DG B 3A FI
EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 20.10.2014 C(2014) 7540 final KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o /, annettu 20.10.2014, tiettyä lounaisilla vesialueilla harjoitettavaa pelagista kalastusta koskevasta poisheittämissuunnitelmasta FI FI
PERUSTELUT 1. DELEGOIDUN SÄÄDÖKSEN TAUSTA Yhteisestä kalastuspolitiikasta (YKP) annetun uuden perusasetuksen 1 keskeisenä tavoitteena on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa EU:n kalastuksissa. Poisheittäminen tuhlaa luonnonvaroja huomattavasti ja vaikuttaa kielteisellä tavalla luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen ja kalastuselinkeinon taloudelliseen kannattavuuteen. Unionin vesillä voimassa olevaa purkamisvelvoitetta sovelletaan 1. tammikuuta 2015 alkaen pienten pelagisten lajien kalastukseen, suurten pelagisten lajien kalastukseen, teollisiin tarkoituksiin harjoitettavaan kalastukseen ja kaikkiin Itämerellä harjoitettaviin tärkeimpiin kalastuksiin. Uudistetussa kalastuspolitiikassa säädetään myös lisääntyneestä alueellistamisesta, minkä tarkoituksena on vähentää mikrotason hallinnointia EU:ssa ja varmistaa, että säännöt sopivat kunkin kalastuksen ja merialueen erityispiirteisiin. Uusi YKP sisältää eräitä säännöksiä, joilla helpotetaan purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa. On olemassa joustavuuden mahdollistavia yleisiä säännöksiä, joita jäsenvaltiot voivat soveltaa kiintiöiden hallinnoinnissa. Lisäksi uusi YKP sisältää erityisiä joustavuusmekanismeja, jotka on pantava täytäntöön monivuotisilla suunnitelmilla tai, jos sellaisia ei ole, ns. poisheittämissuunnitelmilla. Nämä poisheittämissuunnitelmat on suunniteltu väliaikaiseksi, korkeintaan kolme vuotta kestäväksi toimenpiteeksi. Samalla alueella tai merialueella sijaitsevien jäsenvaltioiden ryhmät laativat suunnitelmat keskinäisessä yhteisymmärryksessä, ja niistä tulee yhteisiä suosituksia. Tämä delegoitu säädös kattaa pienten ja suurten pelagisten lajien kalastuksessa ja teollisiin tarkoituksiin harjoitettavassa kalastuksessa lounaisilla vesialueilla (jotka kattavat ICESsuuralueet VIII, IX ja X sekä CECAF-alueet 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2.0) pyydetyt saalisrajoituksen alaiset lajit, jotka kuuluvat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamisalaan. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan mukaan poisheittämissuunnitelma voi sisältää seuraavia: erityiset säännökset kalastuksille tai lajeille, joita koskee purkamisvelvoite; eritelmä vapautuksista, joita sovelletaan purkamisvelvoitteeseen, jos kalastukset tai lajit täyttävät tietyt korkeaa eloonjäämisastetta koskevat kriteerit; asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan c alakohdassa täsmennetyt säännökset de minimis -poikkeuksista; saaliiden kirjaamista koskevat säännökset; säilyttämisen vähimmäisviitekokojen vahvistaminen. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan mukaisesti tämä ehdotus delegoiduksi säädökseksi perustuu asianomaisten jäsenvaltioiden (Portugali, Espanja, Ranska, Belgia ja Alankomaat) laatimaan ja komissiolle toimittamaan yhteiseen suositukseen. Näillä jäsenvaltioilla on välitön kalastuksenhoitoetu asianomaisissa kalastuksissa kyseessä olevalla alueella ( lounaisten vesialueiden jäsenvaltiot ). 1 http://ec.europa.eu/fisheries/reform/index_en.htm FI 2 FI
2. SÄÄDÖKSEN HYVÄKSYMISTÄ EDELTÄVÄT KUULEMISET Alueellistetun lähestymistavan täytäntöönpanoa varten lounaisten vesialueiden jäsenvaltiot sopivat, että ryhmän puheenjohtaja eli Ranska toimittaa komissiolle yhteisen suosituksen. Yhteinen suositus toimitettiinkin komission yksiköille 30. kesäkuuta 2014. Se sisältää seuraavat osat: poisheittämissuunnitelmaan kuuluvien kalastusten kuvaus; sardellin, piikkimakrillin ja makrillin kurenuottakalastusta koskeva poikkeus ICESsuuralueilla VIII, IX, ja X sekä CECAF-alueilla 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2.0 korkean eloonjäämisasteen perusteella; de minimis -poikkeus, joka koskee mustakitaturskan teollista pelagista troolarikalastusta ICES-alueella VIII tarkoituksena jalostaa kyseistä lajia aluksella surimimassaksi; de minimis -poikkeus, joka koskee valkotonnikalan pelagista troolikalastusta ICESsuuralueella VIII; de minimis -poikkeus, joka koskee sardellin, makrillin ja piikkimakrillin pelagista troolikalastusta ICES-suuralueella VIII; de minimis -poikkeus, joka koskee sardellin, makrillin, piikkimakrillin ja perunpiikkimakrillin kurenuottakalastusta ICES-suuralueilla VIII, IX ja X ja CECAF-alueilla 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2.0; säilyttämisen vähimmäisviitekoon vahvistaminen sardellille 9 senttimetriksi ICESsuuralueella IX; säilyttämisen vähimmäisviitekoon vahvistaminen sardellille 9 senttimetriksi CECAFalueella 34.1.2. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklassa kuvatun menettelyn mukaisesti tämä yhteinen suositus on niiden lounaisten vesialueiden jäsenvaltioiden välisten keskustelujen tulos, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu. Siinä on otettu huomioon kolmen asiaan liittyvän neuvoaantavan toimikunnan eli lounaisten vesialueiden neuvoa-antavan toimikunnan (SWW AC), pelagisen neuvoa-antavan toimikunnan (PEL AC) ja pitkän matkan neuvoa-antavan toimikunnan (LD AC) näkemykset, sillä yhteisen suosituksen kattamat kalastukset koskevat kyseisiä neuvoa-antavia toimikuntia. Yhteiseen suositukseen sisällytettiin kaikkien näiden seikkojen osalta perusteena olevat asiakirjat, joilla tuetaan poikkeuksia ja muita yhteiseen suositukseen sisällytettyjä määräyksiä. Neuvoa-antavat toimikunnat ja lounaisten vesialueiden kansallisten hallintojen asiantuntijat ja kalastusasioista vastaavat henkilöt kävivät suoria keskusteluja 20. toukokuuta, 6. kesäkuuta ja 12. kesäkuuta 2014. Keskusteluihin osallistui myös komission edustajia. Näissä kolmessa erillisessä kokouksessa neuvoa-antaville toimikunnille tarjottiin tilaisuus esitellä suosituksensa purkamisvelvoitteen panemiseksi täytäntöön ja keskustella niistä, myös lounaisten vesialueiden jäsenvaltioiden kanssa. Neljännessä 20. kesäkuuta 2014 pidetyssä kokouksessa lounaisten vesialueiden jäsenvaltiot esittelivät luonnoksensa yhteiseksi suositukseksi asianomaisille kolmelle neuvoa-antavalle toimikunnalle. Neuvoa-antavat FI 3 FI
toimikunnat toimittivat myöhemmin huomautuksensa yhteisen suosituksen luonnoksesta lounaisten vesialueiden jäsenvaltioille. Kaksi näistä neuvoa-antavista toimikunnista ja lounaisten vesialueiden jäsenvaltiot olivat asioista hyvin paljolti samaa mieltä. Sekä lounaisten vesialueiden neuvoa-antava toimikunta että pitkän matkan neuvoa-antava toimikunta katsoivat, että kurenuottakalastuksessa tarvittaisiin korkeaan eloonjäämisasteeseen perustuva poikkeus. Lounaisten vesialueiden neuvoa-antava toimikunta kannatti myös säilyttämisen vähimmäisviitekoon vahvistamista sardellille, ja se on antanut tästä aiemmin lausunnon. Lounaisten vesialueiden neuvoa-antava toimikunta ja pitkien matkojen neuvoa-antava toimikunta myös kannattivat yhteisessä suosituksessa ehdotettuja de minimis -poikkeuksia. Molemmat suosittivat koukku- ja siimakalastuksessa saatuja kaikkia saaliita koskevaa poikkeusta korkean eloonjäämisasteen perusteella. Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan sisällyttäneet tätä yhteiseen suositukseensa, sillä niiden arvion mukaan tahattomat saaliit näissä kalastuksissa jäävät hyvin pieniksi, eli erityistä poikkeusta ei tarvita. Neuvoa-antavat toimikunnat toivat myös esille useita epätarkkuuksia yhteisen suosituksen luonnokseen sisällytetyssä kalastusten laajuudessa. Lounaisten vesialueiden jäsenvaltiot korjaisivatkin tämän seikan lopullisessa toimitetussa yhteisessä suosituksessa. Pelaginen neuvoa-antava toimikunta esitti kattavan sarjan suosituksia alaansa kuuluvista pelagisista kalastuksista huhtikuussa 2014. Pelagisen neuvoa-antavan toimikunnan suositukset otettiin osittain huomioon lounaisten vesialueiden kalastusten osalta useissa ehdotetuissa de minimis -poikkeuksissa. Pelaginen neuvoa-antava toimikunta toi kuitenkin esille huolensa vaarasta, että samaan kantaan sovellettaisiin eri sääntöjä eri merialueilla, sillä osa kyseisen toimikunnan alaan kuuluvista kannoista on levittäytynyt useammalle alueelle. Lounaisten vesialueiden jäsenvaltiot ovat mahdollisimman pitkälti ottaneet tämän huomioon eri alueilla kyseisen tilanteen välttämiseksi. Pelaginen neuvoa-antava toimikunta myös suositti, että poisheittämissuunnitelmassa olisi otettava huomioon ylivoimaiset esteet, joissa miehistön ja aluksen turvallisuuteen liittyvät seikat eivät mahdollista purkamisvelvoitteen noudattamista. Jäsenvaltiot panivat tämän merkille mutta päätyivät siihen tulokseen, että kohtuudella voitiin katsoa, ettei tällaisiin olosuhteisiin viitattu perusasetuksessa, joten ne olivat siksi poisheittämissuunnitelman soveltamisalan ulkopuolella. Pelaginen neuvoa-antava toimikunta esitti myös joitakin yleisiä huomautuksia saaliiden kirjaamisesta. Lounaisten vesialueiden jäsenvaltiot päättivät olla sisällyttämättä kyseisiä huomautuksia suositukseen sen perusteella, että purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoon liittyviä valvonta- ja seurantatoimenpiteitä käsitellään kansallisella tasolla. Lounaisten vesialueiden jäsenvaltiot ovat myös ottaneet huomioon tieteellis-teknistaloudelliselta kalastuskomitealta (STECF) saamansa neuvot. STECF on tarjonnut lounaisten vesialueiden jäsenvaltioille ohjausta kaikilla poisheittämissuunnitelmien osa-alueilla tätä varten järjestetyissä asiantuntijaryhmän (EWG) kokouksissa (EWG 13-23 2, EWG 13-17 3 ja EWG 14-06 4 ), jotka pidettiin syyskuussa 2013, joulukuussa 2013 ja helmikuussa 2014. Näihin kokouksiin osallistui niihin kutsuttujen asiantuntijoiden lisäksi neuvoa-antavien toimikuntien ja jäsenvaltioiden tarkkailijoita. Lisäksi lounaisten vesialueiden jäsenvaltiot 2 3 4 http://stecf.jrc.ec.europa.eu/documents/43805/610582/2013-11_stecf+13-23+- +Landing+obligation+in+EU+Fisheries-part1_JRC86112.pdf http://stecf.jrc.ec.europa.eu/documents/43805/633247/2014-02_stecf+14-01++landing+obligations+in+eu+fisheries+-p2_jrc88869.pdf http://stecf.jrc.ec.europa.eu/documents/43805/675595/2014-04_stecf+14-06+- +Landing+obligations+in+EU+fisheries_p3_JRC89785.pdf FI 4 FI
ovat hyödyntäneet helmikuussa 2014 kokoontuneelta poisheittämisen jälkeisen eloonjäämisen arviointimenetelmiä käsittelevältä ICES-työryhmältä 5 saamiaan neuvoja. Jäsenvaltioiden komissiolle toimittamien yhteisten suositusten pääkohdissa eritellään poisheittämissuunnitelma asiaan liittyvien eri kalastusten osalta ja esitetään määräykset, jotka koskevat korkeaan eloonjäämisasteeseen perustuvaa poikkeusta ja de minimis -poikkeuksia, ja vahvistetaan säilyttämisen vähimmäisviitekoko. STECF arvioi nämä osa-alueet 7. 14. heinäkuuta 2014 6 pitämässään täysistunnossa. STECF oli arvioinut säilyttämisen vähimmäisviitekoon vahvistamista sardellille CECAF-alueella 34.1.2 aiemmin vuonna 2013 7. Erityisiä osa-alueita arvioidessaan STECF tuli siihen tulokseen, että useimmat asiantuntijaryhmän kokouksessaan EWG 14-01 ehdotettujen poikkeusten tueksi ehdottamat tietovaatimukset sisältyivät yhteiseen suositukseen. Korkeaan eloonjäämisasteeseen perustuvan, kurenuottakalastusta koskevan poikkeuksen osalta STECF katsoi, että olettaen, että eloonjäämistutkimuksen tulokset ovat edustavia kaupalliseen kalastustoimintaan liittyvien eloonjäämisasteiden osalta, vapaaksi päästetyistä kaloista jää eloon todennäköisesti yli 50 prosenttia. Yhteisessä suosituksessa viitataan tutkimukseen, jonka mukaan eloonjäämisasteet vaihtelevat mutta ovat yleisesti ottaen korkeita. Kyseisen tutkimuksen mukaan tämä johtuu siitä, että aika, jonka kalat ovat pakkautuneina verkossa ennen vapauttamista, on todellisissa kalastusolosuhteissa näissä kalastuksissa arviolta alle 5 minuuttia. Tutkimuksen mukaan eloonjäämisaste on näissä kalastuksissa korkea, jos aika, jonka kalat ovat pakkautuneina verkossa, on alle 10 minuuttia. Poikkeus ei näin ollen vaikuttaisi voimassa olevaan kieltoon (asetuksen (EU) N:o 850/1998 8 19 b artiklan 2 kohdassa kielletään ennen verkon nostamista kokonaisuudessaan alukselle tapahtuva makrillien, sillien tai piikkimakrillien vapaaksi päästäminen, jonka seurauksena kuolleet tai kuolevat kalat menetetään), koska kalojen vapauttaminen tapahtuu sellaisessa kalastustoimen vaiheessa, jossa kalojen eloonjäämisaste on vapauttamisen jälkeen korkea. STECF:n neuvojen mukaan olisi kuitenkin tehtävä lisäselvitys sen varmistamiseksi, että koeolosuhteet ovat edustavia myös kaupallisen kalastustoiminnan osalta. STECF panee merkille, että tämän poikkeuksen lisäksi kyseisen kalastuksen osalta ehdotetaan de minimis - poikkeusta. STECF katsoi, että kyseisen poikkeuksen tueksi esitetään perusteltuja argumentteja, joilla osoitetaan, miten vaikeaa on parantaa valikoivuutta tässä kalastuksessa. Kun kyseessä on ehdotettu de minimis -poikkeus, joka koskee mustakitaturskan teollista pelagista troolikalastusta ICES-suuralueella VIII tarkoituksena kyseisen lajin jalostaminen aluksella surimimassaksi, STECF katsoi, että poikkeus on tarpeeksi hyvin perusteltu, kun otetaan huomioon, miten vaikeaa on parantaa valikoivuutta, ja ne lisäkustannukset, joita alukselle käsittelystä todennäköisesti aiheutuisi. Kun kyseessä on de minimis -poikkeus, joka koskee valkotonnikalaa pyytäviä pelagisia paritroolareita ICES-suuralueella VIII, poikkeus vaikuttaa aiheelliselta sikäli kuin se perustuu 5 6 7 8 http://www.ices.dk/sites/pub/publication%20reports/expert%20group%20report/acom/2014/ WKMEDS/WKMEDS%20Report%202014.pdf http://stecf.jrc.ec.europa.eu/documents/43805/812327/2014-07_stecf+plen+14-02_final+report_jrcxxx.pdf http://stecf.jrc.ec.europa.eu/documents/43805/535909/2013-04_stecf+plen+13-01_jrc81549.pdf Neuvoston asetus (EY) N:o 850/98, annettu 30 päivänä maaliskuuta 1998, kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla (EYVL L 125, 27.4.1998, s. 1). FI 5 FI
tahattomien saaliiden eli tässä tapauksessa vaurioituneiden kalojen erillisestä käsittelystä (erityisesti erillisestä käsittelystä aluksella ja alukselta purkamisen yhteydessä) aiheutuviin suhteettomiin kustannuksiin. Tämä tarve vaikuttaa koskevan kaikenkokoisia kaloja. Koska STECF toisi esille niin kutsutun saaliiden arvon keinotekoisen nostamisen riskin, asetuksessa selvennetään, ettei poikkeus rajoita sitä, että saaliiden arvon keinotekoisen nostamisen kieltoa sovelletaan (asetuksen 850/1998 9 19 a artikla). Kun kyseessä on ehdotettu de minimis -poikkeus sardellin pelagisessa troolikalastuksessa Biskajanlahdella (ICES-alueet VIII a,b,d,e), STECF katsoi, että poikkeus on hyvin perusteltu makrillin ja piikkimakrillin osalta, kun otetaan huomioon, miten vaikeaa on parantaa valikoivuutta muilla kuin jo käytössä olevilla toimenpiteillä. Koska STECF toisi esille niin kutsutun saaliiden arvon keinotekoisen nostamisen riskin, asetuksessa myös selvennetään sardellin osalta, ettei poikkeus rajoita sitä, että saaliiden arvon keinotekoisen nostamisen kieltoa sovelletaan (asetuksen 850/1998 10 19 a artikla). STECF katsoi, että jos ehdotetun mukaisesti säilyttämisen vähimmäisviitekooksi vahvistetaan sardellille 9 senttimetriä verrattuna nykyiseen aluksesta purkamisen 11 senttimetrin vähimmäiskokoon, kalastus saadaan pysymään sardellin sukukypsiin yksilöihin kohdennettuna, kun otetaan huomioon kyseisen lajin sukukypsyys suhteessa kokoon, eikä ehdotus vaikuttaisi nuoriin sardelleihin. STECF myös katsoi, että sardellin säilyttämisen vähimmäisviitekoon vahvistaminen kyseiselle tasolle molemmilla alueilla kasvattaisi saaliita, jotka voidaan myydä ihmisravinnoksi, kasvattamatta kuitenkaan kalastuskuolevuutta. Lisäksi STECF katsoi, että säilyttämisen vähimmäisviitekoon vahvistamisesta asianomaisilla vesillä tasolle, joka vastaa säilyttämisen vähimmäisviitekokoa muilla alueilla (yhteinen suositus sisältää 9 senttimetriksi asetetun säilyttämisen vähimmäisviitekoon sardellille nimenomaan sen vuoksi, että se olisi yhdenmukainen naapurina olevalla Välimerellä asetuksella (EY) N:o 1967/2006 sardellille asetetun säilyttämisen vähimmäisviitekoon kanssa), voi koitua etua valvonnan ja täytäntöönpanon kannalta. Yhteisessä suosituksessa mainitaan myös tarve tiettyjä saaliita koskeville poikkeuksille ihmisten ja eläinten ravinnoksi kelpaamattomia kalastustuotteita koskevan lainsäädännön nojalla (asetus (EY) N:o 853/2004 ja asetus (EY) N:o 1881/2006). Vaikuttaisi kuitenkin siltä, ettei tällainen poikkeus kuulu asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan mukaisten poisheittämissuunnitelmien soveltamisalaan, eikä sitä siksi voi sisällyttää YKP:n yhteydessä laadittavaan yhteiseen suositukseen. Sen vuoksi tätä poikkeusta ei ole sisällytetty tähän asetukseen. STECF:n ja komission suorittaman arvioinnin perusteella ja saatuaan selvennyksen tietyistä yhteisen suosituksen kohdista komissio katsoo, että esitetty yhteinen suositus täyttää edellä kuvatun mukaisesti asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdan vaatimukset. 9 10 Neuvoston asetus (EY) N:o 850/98, annettu 30 päivänä maaliskuuta 1998, kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla (EYVL L 125, 27.4.1998, s. 1). Neuvoston asetus (EY) N:o 850/98, annettu 30 päivänä maaliskuuta 1998, kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla (EYVL L 125, 27.4.1998, s. 1). FI 6 FI
3. DELEGOIDUN SÄÄDÖKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus Tärkein oikeudellinen toimi on hyväksyä toimenpiteet, joilla voidaan edistää purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa. Tässä asetuksessa täsmennetään lajit ja kalastukset, joihin erityisiä toimenpiteitä sovelletaan, eli korkeaan eloonjäämisasteeseen perustuvat poikkeukset, de minimis -poikkeukset ja säilyttämisen vähimmäisviitekoko tiettyjen sardellisaaliiden ollessa kyseessä. Oikeusperusta Euroopan parlamentin ja neuvoston (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohta ja 18 artiklan 1 ja 3 kohta. Toissijaisuusperiaate Ehdotus kuuluu Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Suhteellisuusperiaate Ehdotus on asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdan nojalla komissiolle siirretyn toimivallan mukainen, eikä ehdotuksessa ylitetä sitä, mikä on tarpeen sen tavoitteiden saavuttamiseksi. Sääntelytavan valinta Ehdotettu sääntelytapa: komission delegoitu asetus. Muut sääntelytavat eivät soveltuisi seuraavasta syystä: Komissiolle on annettu valta hyväksyä poisheittämissuunnitelmia delegoiduilla säädöksillä. Jäsenvaltiot, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, toimittivat yhteisen suosituksen. Yhteisessä suosituksessa linjatut ja tähän ehdotukseen sisältyvät toimenpiteet perustuvat parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin ja täyttävät kaikki asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 5 kohdassa vahvistetut asianmukaiset vaatimukset. FI 7 FI
KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o /, annettu 20.10.2014, tiettyä lounaisilla vesialueilla harjoitettavaa pelagista kalastusta koskevasta poisheittämissuunnitelmasta EUROOPAN KOMISSIO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta 11 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 11 ja erityisesti sen 15 artiklan 6 kohdan ja 18 artiklan 1 ja 3 kohdan, sekä katsoo seuraavaa: (1) Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteena on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita. (2) Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoidulla säädöksellä poisheittämissuunnitelmia enintään kolmen vuoden ajaksi niiden yhteisten suositusten perusteella, jotka jäsenvaltiot ovat laatineet kuultuaan asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia. (3) Belgialla, Espanjalla, Ranskalla, Alankomailla ja Portugalilla on lounaisilla vesialueilla välitön kalastuksenhoitoetu. Nämä jäsenvaltiot toimittivat komissiolle erityisiä toimenpiteitä sisältävän yhteisen suosituksen kuultuaan pelagista neuvoaantavaa toimikuntaa, pitkän matkan neuvoa-antavaa toimikuntaa ja lounaisten vesialueiden neuvoa-antavaa toimikuntaa. Asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä on saatu tieteelliset lausunnot. Yhteiseen suositukseen sisältyvät toimenpiteet noudattavat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohtaa, ja näin ollen ne pitäisi asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 3 kohden mukaisesti sisällyttää tähän asetukseen. (4) Lounaisilla vesialueilla purkamisvelvoitetta pitäisi asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti soveltaa viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2015 kaikkiin aluksiin, jotka harjoittavat sellaisten pienten ja suurten pelagisten lajien kalastusta, jotka ovat kyseisissä kalastuksissa saalisrajoitusten alaisia. (5) Yhteisen suosituksen mukaisesti poisheittämissuunnitelman pitäisi kattaa tietyt pienten ja suurten pelagisten lajien kalastukset eli piikkimakrillin, makrillin, kilohailin, 11 EUVL L 354, 28.1.2013, s. 22. FI 8 FI
sardellin, valkotonnikalan, mustakitaturskan ja perunpiikkimakrillin kalastukset ICESalueilla VIII, IX ja X ja CECAF-alueilla 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2.0 1 päivästä tammikuuta 2015. (6) Yhteiseen suositukseen sisältyy purkamisvelvoitetta koskeva poikkeus, joka koskee sardellin, piikkimakrillin, perunpiikkimakrillin ja makrillin kurenuottakalastusta ICESalueilla VIII, IX ja X ja CECAF-alueilla 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2 ja joka perustuu tieteelliseen näyttöön korkeasta eloonjäämisasteesta, asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti. Korkeaa eloonjäämisastetta tukeva tieteellinen näyttö esitettiin yhteisessä suosituksessa, jossa viitattiin erityiseen, kalojen eloonjäämistä kurenuottakalastuksessa vapauttamisen yhteydessä Euroopan eteläisillä vesillä käsitelleeseen tieteelliseen tutkimukseen. Tutkimuksessa todettiin, että eloonjäämisaste riippuu siitä, kuinka kauan ja kuinka tiiviisti kalat ovat olleet pakkautuneina verkossa; pakkautumisen aika ja tiiviys jäävät tyypillisesti rajallisiksi näissä kalastuksissa. STECF tarkasteli näitä tietoja (vuonna 2014 pidetyssä toisessa täysistunnossaan). STECF:n mielipide oli, että olettaen, että eloonjäämistutkimuksen tulokset ovat edustavia kaupalliseen kalastustoimintaan liittyvien eloonjäämisasteiden osalta, vapaaksi päästetyistä kaloista jää eloon todennäköisesti yli 50 prosenttia. Asetuksen (EU) N:o 850/1998 12 19 b artiklan 2 kohdassa kielletään ennen verkon nostamista kokonaisuudessaan alukselle tapahtuva makrillien tai sillien vapaaksi päästäminen, jonka seurauksena kuolleet tai kuolevat kalat menetetään. Suosituksessa esitetty eloonjäämisasteeseen perustuva poikkeus ei vaikuta voimassa olevaan kieltoon, koska kalojen vapaaksi päästäminen tapahtuu sellaisessa kalastuksen vaiheessa, että kalojen vapaaksi päästämisen jälkeinen eloonjäämisaste on korkea. Sen vuoksi tällainen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen. (7) Yhteinen suositus sisältää myös neljä purkamisvelvoitetta koskevaa de minimis -poikkeusta tietyissä kalastuksissa ja tiettyihin tasoihin saakka. STECF tarkasteli jäsenvaltioiden toimittamaa näyttöä ja totesi, että yhteiset suositukset sisälsivät perusteltuja argumentteja, jotka liittyivät tahattomien saaliiden käsittelykustannusten kasvuun ja joita joissakin tapauksissa tuettiin laadullisella arvioinnilla kustannuksista. Edellä kuvatun vuoksi ja koska eriävä tieteellinen näyttö puuttuu, on asianmukaista ottaa käyttöön de minimis -poikkeukset yhteisessä suosituksessa ehdotettujen prosenttiosuuksien mukaisesti siten, etteivät asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdassa sallitut osuudet ylity. (8) Mustakitaturskaa (Micromesistius poutassou) koskeva de minimis -poikkeus eli enintään 7 prosenttia vuonna 2015 ja vuonna 2016 ja 6 prosenttia vuonna 2017 vuotuisesta kokonaissaaliista, joka pyydetään kyseisen lajin teollisessa pelagisessa troolarikalastuksessa ICES-alueella VIII kyseisen lajin jalostamiseksi aluksella surimimassaksi, perustuu siihen seikkaan, ettei lisääntynyttä valikoivuutta voida saavuttaa ja että tahattomien saaliiden käsittelykustannukset ovat suhteettomat. STECF toteaa, että poikkeus on riittävän hyvin perusteltu. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen. (9) Valkotonnikalaa (Thunnus alalunga) koskeva de minimis -poikkeus eli enintään 7 prosenttia vuonna 2015 ja vuonna 2016 ja 6 prosenttia vuonna 2017 vuotuisesta kokonaissaaliista valkotonnikalan kohdennetussa kalastuksessa parittaisilla 12 EYVL L 125, 27.4.1998, s. 1. FI 9 FI
välivesitrooleilla ICES-alueella VIII perustuu tahattomien saaliiden suhteettomiin käsittelykustannuksiin. Kyseessä ovat varastointi- ja käsittelykustannukset merellä ja maissa. STECF mainitsi arvioinnissaan saaliiden arvon keinotekoisen nostamisen riskin. Tämä poikkeus ei kuitenkaan rajoita asetuksen (EY) N:o 850/1998 13 19 a artiklan soveltamista. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen. (10) Sardellia (Engraulis encrasicolus), makrillia (Scomber scombrus) ja piikkimakrillia (Trachurus spp.) koskeva de minimis -poikkeus, joka on enintään 5 prosenttia vuonna 2015 ja vuonna 2016 ja 4 prosenttia vuonna 2017 vuotuisesta kokonaissaaliista pelagisessa troolikalastuksessa ICES-alueella VIII, perustuu siihen, miten vaikeaa on parantaa valikoivuutta kyseisessä kalastuksessa. STECF katsoo, että poikkeus on hyvin perusteltu makrillin ja piikkimakrillin osalta, ja panee merkille erityisen saaliiden arvon keinotekoisen nostamisen riskin sardellin osalta. Tämä poikkeus ei kuitenkaan rajoita asetuksen (EY) N:o 850/1998 14 19 a artiklan soveltamista. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen. (11) Viimeinen de minimis -poikkeus koskee kurenuottakalastusta ICES-alueilla VIII, IX ja X ja CECAF-alueilla 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2.0 kohteena seuraavat lajit: enintään 5 prosenttia vuonna 2015 ja vuonna 2016 ja 4 prosenttia vuonna 2017 piikkimakrillin (Trachurus spp.) ja makrillin (Scomber scombrus) vuotuisesta kokonaissaaliista ja enintään 2 prosenttia vuonna 2015 ja vuonna 2016 ja 1 prosentti vuonna 2017 sardellin (Engraulis encrasicolus) vuotuisesta kokonaissaaliista. STECF katsoo, että kyseisen poikkeuksen tueksi esitetään perusteltuja argumentteja, joilla osoitetaan, miten vaikeaa on parantaa valikoivuutta tässä kalastuksessa. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen. (12) Lopuksi yhteinen suositus sisältää 9 senttimetriksi asetetun säilyttämisen vähimmäisviitekoon kahdessa sardellin kalastuksessa kyseisen lajin nuorten yksilöiden suojelemiseksi. STECF arvioi tätä toimenpidettä ja katsoi, ettei se vaikuttaisi kielteisesti nuoriin sardelleihin, että se lisäisi sellaisten saaliiden määrää, jotka voidaan myydä ihmisravinnoksi kasvattamatta kuitenkaan kalastuskuolevuutta, ja että siitä voisi koitua etua valvonnan ja täytäntöönpanon kannalta. Sardellin säilyttämisen vähimmäisviitekooksi olisi sen vuoksi vahvistettava 9 senttimetriä. (13) Koska tällä asetuksella säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklassa asetetun aikataulun noudattamiseksi asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2015. Mainitun asetuksen 15 artiklan 6 kohdan nojalla tätä asetusta olisi sovellettava enintään kolmen vuoden ajan, 13 Neuvoston asetus (EY) N:o 850/98, annettu 30 päivänä maaliskuuta 1998, kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla (EYVL L 125, 27.4.1998, s. 1). 14 Neuvoston asetus (EY) N:o 850/98, annettu 30 päivänä maaliskuuta 1998, kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla (EYVL L 125, 27.4.1998, s. 1). FI 10 FI
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Kohde Tässä asetuksessa vahvistetaan yksityiskohdat, jotka koskevat tämän asetuksen liitteessä määritettyjä kalastuksia koskevan, asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa säädetyn purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa 1 päivästä tammikuuta 2015 mainitun asetuksen 4 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetuilla lounaisilla vesillä. 2 artikla Eloonjäämisasteen perustuva poikkeus Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa säädetään, purkamisvelvoitetta ei sovelleta pienimuotoisessa kurenuottakalastuksessa saatuihin sardelli-, piikkimakrilli-, perunpiikkimakrilli- ja makrillisaaliisiin. Kaikki tällaiset saaliit voidaan vapauttaa edellyttäen, ettei verkkoa ole nostettu kokonaisuudessaan alukselle. 3 artikla De minimis -poikkeukset Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa säädetään, seuraavat määrät saa heittää pois: a) mustakitaturska (Micromesistius poutassou): enintään 7 prosenttia vuonna 2015 ja vuonna 2016 ja 6 prosenttia vuonna 2017 vuotuisesta kokonaissaaliista, joka pyydetään kyseisen lajin teollisessa pelagisessa troolarikalastuksessa ICES-aluella VIII kyseisen lajin jalostamiseksi aluksella surimimassaksi; b) valkotonnikala (Thunnus alalunga): enintään 7 prosenttia vuonna 2015 ja vuonna 2016 ja 6 prosenttia vuonna 2017 vuotuisesta kokonaissaaliista valkotonnikalan kohdennetussa kalastuksessa parittaisilla välivesitrooleilla ICES-alueella VIII; c) sardelli (Engraulis encrasicolus), makrilli (Scomber scombrus) ja piikkimakrilli (Trachurus spp.): enintään 5 prosenttia vuonna 2015 ja vuonna 2016 ja 4 prosenttia vuonna 2017 vuotuisesta kokonaissaaliista pelagisessa troolikalastuksessa ICESalueella VIII; d) kurenuottakalastuksessa ICES-alueilla VIII, IX ja X ja CECAF-alueilla 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2.0, kun kohteena ovat seuraavat lajit: enintään 5 prosenttia vuonna 2015 ja vuonna 2016 ja 4 prosenttia vuonna 2017 piikkimakrillin (Trachurus spp.) ja makrillin (Scomber scombrus) vuotuisesta kokonaissaaliista ja enintään 2 prosenttia vuonna 2015 ja vuonna 2016 ja 1 prosentti vuonna 2017 sardellin (Engraulis encrasicolus) vuotuisesta kokonaissaaliista. FI 11 FI
4 artikla Säilyttämisen vähimmäisviitekoko Säilyttämisen vähimmäisviitekoko on ICES-suuralueella IX ja CECAF-alueella 34.1.2 pyydetyn sardellin (Engraulis encrasicolus) osalta 9 senttimetriä. 5 artikla Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan 1 päivän tammikuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana. Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä 20.10.2014. Komission puolesta Puheenjohtaja José Manuel BARROSO FI 12 FI