LAUSUNTO Opetusalan Ammattijärjestö puh. 020 748 9600 Undervisningssektorns faksi (09) 145 821 Fackorganisation www.oaj.fi PL 20, Rautatieläisenkatu 6 oaj@oaj.fi 00521 Helsinki 24.2.2012 Opetus- ja kulttuuriministeriö OPETUSALAN AMMATTIJÄRJESTÖ OAJ:N LAUSUNTO KOMISSION EHDOTUKSESTA AMMATTIPÄTEVYYSDIREKTIIVIN MUUTTAMISEKSI SEKÄ OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN DIREKTIIVIN UUDISTAMISTA KOSKEVASTA MUISTIOSTA Opetusalan ammattijärjestö OAJ esittää asiaan jo aiemmin antamansa lausunnon (25.8.2011) lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriölle seuraavien asioiden huomioon ottamista ja sisällyttämistä Suomen kannanottoon koskien ammattipätevyysdirektiiviä. Yleistä Ammattipätevyysdirektiivillä on keskeinen vaikutus ja yhtymäkohta koulutukseen, minkä johdosta OAJ pitää tärkeänä, että Suomen kannanotossa todetaan koulutuspolitiikan olevan kunkin EU:n jäsenmaan itsenäiseen päätäntävaltaan kuuluva asia. Kullakin maalla tulee säilyä oikeus päättää koulutuspoliittisesti keskeisistä asioista kuten pätevyysvaatimuksista, koulutusjärjestelmästä, tutkinnoista, niiden sisällöistä ja vaatimuksista sekä muista opetusalan laadullisista tekijöistä. Koulutus on ensisijaisesti jäsenvaltion oman kansallisen strategian toteuttamisen väline ja koulutuksen tavoitteet kaikilla koulutuksen tasoilla riippuu runsaasti maan elinkeinorakenteen, työllisyyden ja kulttuurin erityispiirteistä. OAJ pitää tärkeänä, ettei direktiivi estä jäsenmaita ja niiden korkeakouluja kehittämästä jatkuvasti tutkintojaan tutkintojärjestelmiään työelämän tarpeita vastaaviksi. Lisäksi OAJ pitää tärkeänä, että maamme lausunnossa korostetaan opetusalan ammattien olevan maassamme säänneltyjä eikä maallamme ole halua miltään osin harmonisoida opetusalan kelpoisuuksia. Lainsäädäntömme edellyttää aina ammattipätevyyden tarkistamista sekä muun muassa rikosrekisteriotteen toimittamista opetusalalle valitulta. Opetusalalla ei voida maassamme sallia missään tilanteissa palvelujen tarjoamista ilman ammattipätevyyden ennakkotarkastusta ja rikosrekisteriotteen toimittamista. Opetusalalla kattaa kaiken varhaiskasvatuksesta korkeaasteelle. Eurooppalainen ammattikortti OAJ esittää ministeriön kantaa täsmennettäväksi niin, että maamme kannattaa esitystä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmään (IMI) perustuvasta vapaaehtoisesta eurooppalaista ammattikortista ammateille, jotka ilmoittavat tarvitsevansa sellaista. Maamme kannanotossa tulisi mainita ammattikortin vapaaehtoisuus sekä käytön rajaaminen aloille, joissa ammatinharjoittajat sitä esittävät.
OPETUSALAN AMMATTIJÄRJESTÖ OAJ 2 (7) OAJ toteaa, ettei se pidä ammattikortin käyttöönottoa tarpeellisena opetusalalla. Opetusalalla on maassamme toimivat kelpoisuuksien myöntämistä koskevat käytännöt. OAJ esittää, että ministeriö näkemyksenään toteaisi lausunnossa opetusalan alana, jossa ammattijärjestö on todennut, ettei ammattikortin käytölle ole tarvetta, vaan nykyinen tunnustamismenettely tulee säilyttää. Ministeriön muistiossa on esitetty näkemys, että Suomi suhtautuu varauksellisesti ehdotettuihin käsittelyaikoihin. OAJ kannattaa esitystä. Lyhyitä käsittelyaikoja esitettäessä ei ole arvioitu lainkaan muutoksen vaikutusta päätöksenteon laadullisiin tekijöihin. Pätevyyden todentamisen lisäksi toimivaltaisen viranomaisen tulee tarkistaa, onko koulutuksen pituudessa tai koulutuksen tai ammattitoiminnan sisällössä olennaista eroa. Viranomaiselle tulee turvata kohtuullinen aika hakemusten käsittelyyn myös niissä tilanteissa, joissa hakemuskäsittely on hetkellisesti ruuhkautunut. Mikäli käsittelyaikoja muutetaan, tulisi lyhyet käsittelyajat rajata tilanteisiin, joissa on kyse kokonaisten tutkintojen tuottaman pätevyyden todentamisesta virheettömistä asiakirjoista tai ammattikortin myöntämisestä ammattiryhmille, joiden koulutusvaatimukset on kokonaan harmonisoitu (automaattinen tunnustaminen). Lisäksi tulisi säätää yleisoikeus perustellusta syystä ylittää säädetyt käsittelyajat. Ylittämisestä tulisi tehdä erikseen perusteltu muutoksenhakukelpoinen päätös. Muutoksenhakuviranomaisella olisi tällöin oikeus myöntää tai evätä ammattikortti. Ammattikorttia ei voisi saada kuin myöntävän viranomaisen tai muutoksenhakuviranomaisen päätöksellä. OAJ korostaa, että kaikissa tilanteissa kortin myöntäjän tulee olla viranomainen. OAJ toteaa lisäksi, että se pitää korttia muutoinkin erityisen ongelmallinen muun kuin kokonaisen tutkinnon tuottaman pätevyyden todentamisessa. Eurooppalaiset käytännöt vaihtelevat ja voi pahimmassa tapauksessa jäykistää osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. OAJ esittää, että ammattikortin osalta korostetaan, ettei se luo oikeutta päästä mihinkään työhön tai koulutukseen. Kortti ainoastaan todentaa kortinhaltijan ammatillista pätevyyttä ja lupaa harjoittaa ammattia kotimaassaan sekä maassa, joka on tällaisen oikeuden henkilölle myöntänyt. Ammattikortista huolimatta kullakin maalla tulee selkeästi säilyä oikeus varmistaa niin arvioidessaan henkilön riittävä osaaminen ennen kuin hän voi aloittaa ammatinharjoittamisen tai jatkokouluttautumisensa siinä maassa, jonne hän on siirtynyt. Esityksen perusteella ammattikortin rinnalla säilyy edelleen Europassi. Kahden päällekkäisen mallin ylläpitäminen ei ole järkevää. Niiden ammattien ammattihenkilöille, joiden ammatit on pyydetty otettavaksi ammattikorttijärjestelmän piiriin, tulisi ammattikortin käyttö säätää velvoittavaksi. Näin luotaisiin yksi yhtenevä käytäntö näille aloille. OAJ esittää eurooppalaisen ammattikortin määrittelyyn seuraavaa lisäystä: k) eurooppalaisella ammattikortilla ammattihenkilölle myönnettyä sähköistä todistusta, joka osoittaa, että hänen pätevyytensä on tunnustettu kotivaltiossa vastaanottavaan jäsenvaltioon sijoittautumista varten tai että hän on täyttänyt kaikki
OPETUSALAN AMMATTIJÄRJESTÖ OAJ 3 (7) vaadittavat edellytykset palvelujen tarjoamiseksi ammattikorttiin merkityssä vastaanottavassa jäsenvaltiossa väliaikaisesti ja satunnaisesti; Palvelujen tarjoamisen vapaus väliaikainen liikkuvuus OAJ toteaa, että se katsoo opetusalan ammattien kuuluvan ammatteihin, jotka liittyvät terveyteen ja turvallisuuteen. Opettaja, rehtori ja johtaja ovat kaikilla asteilla varhaiskasvatuksesta korkea-asteelle vastuussa lasten ja nuorten turvallisuudesta ajan, joka vietetään päiväkodissa, koulussa tai oppilaitoksessa. Opetusalan toimijoilla on velvollisuus tehdä yhteistyötä oppilas- ja opiskeluhuollon kautta lasten ja nuorten terveyteen ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Opettaja, rehtori tai johtaja on usein se aikuinen, joka käytännössä pisimmän yhtäjaksoisen ajan viettää lapsen ja nuoren parissa tämän ollessa hereillä. He voivat havainnoida, puuttua ja esittää toimenpiteitä lapsen tai nuoren terveyttä ja turvallisuutta koskevista toimista. (mm. Terveydenhuoltolaki 16, Vna 338/2011, Pol 31a, Ll 29 a ja Akl 37 a, LsL 25-25a ) Muilta osin OAJ toteaa, että esitys on osittain epäselvä eikä siitä käy muun muassa ilmi miten on arvioitu niitä vaikutuksia, joita ammattikokemuksen poistamisesta voi seurata. Osittainen pätevyys OAJ ei kannata ministeriön muistiossa esittämää kantaa, jossa on kannatettu osittaisen pätevyyden periaatteen sisällyttämistä direktiiviin. OAJ ei pidä osittaisen pätevyyden periaatetta miltään osin tarpeellisena eikä mahdollisena opetusalalla tai muilla aloilla, jossa pääosin kaikki ammatit ovat säänneltyjä. Opetusalalla kaikki opettajat, rehtori ja johtaja ovat jakamattomassa vastuussa lasten ja nuorten turvallisuudesta, opetussuunnitelman mukaisen opetuksen, tuen ja ohjauksen saamisesta. Heidän tulee tehdä moniammatillista yhteistyötä oppilas- ja opiskeluhuollon henkilöstön, kotien sekä useiden muiden tahojen kanssa. Osittaisen pätevyyden periaatteen soveltaminen opetusalalla saattaisi vaarantaa lasten ja nuorten oikeusturvaa, turvallisuutta sekä lisätä syrjäytymisriskiä ja epätasaarvoisuutta. OAJ ei kannata eikä pidä tarpeellisena säätää direktiiviin kirjatun osittaisen pätevyyden mukaisesta periaatteesta. Niissä tilanteissa, joissa pätevyyssäännöksiä ei ole, on työnantajalla oikeus päättää millaisen työtekijän tai viranhaltijan palvelukseensa ottaa, eikä siten ole tarvetta direktiivitasolla asiasta erikseen säätää. OAJ:n mukaan sisämarkkinat näin ratkaisevat sen kuka milloinkin on käytännössä kelpoinen harjoittamaan mitäkin tehtävää. Kullakin jäsenmaalla tulee olla itsenäinen oikeus edellyttää ja ylläpitää korkeaa osaamista. OAJ on aiemmassa lausunnossaan tuonut jo esille, että koulutuspoliittisesti osittainen pätevyys muun muassa vaarantaa pääsäännön, jonka mukaan osatutkintojen tarkoitus on täydentää jo hankitun tutkinnon tuottamaa osaamista. OAJ ei ole kannattanut linjaa, jossa lähdetään kehittämään koulutusta siihen suuntaan, että osatutkinto sellaisenaan olisi riittävä työelämään tulotutkinto.
OPETUSALAN AMMATTIJÄRJESTÖ OAJ 4 (7) Mikäli osittaisesta pätevyydestä säädetään, OAJ pitää tärkeänä mahdollisuutta poiketa osittaisen pätevyyden periaatteesta sekä sitä, että osittaisen pätevyyden periaatteen käyttö rajata tarkkaan niin, ettei jäsenvaltiolle synny velvoitetta poiketa kansallisista kelpoisuusvaatimuksista. Parhaana vaihtoehtona OAJ pitää sitä, että säännöstä muutetaan määrittelemällä alat, joissa osittaista pätevyyttä ei voida noudattaa. Opetusala on tällainen ala. Esityksen mukaan jäsenvaltiot voisivat olla noudattamatta osittaisen pätevyyden periaatetta pakottavista syistä. Pakottavia syitä ei ole tyhjentävästi määritelty. Mikäli esitystä ei muuteta edellä esitetyillä tavoilla, esitöihin tulisi vähintään lisätä mainita, että jäsenvaltiot voivat olla noudattamatta osittaisen pätevyyden periaatetta opetusalan ammattien yhteydessä, kuten on mainittu terveydenhuollon ammattilaisten ollessa kyseessä. Automaattinen tunnustaminen OAJ toteaa, ettei opetusalalla voida soveltaa automaattista tunnustamista. Automaattisesta tunnustamisesta yleisemmin OAJ toteaa, että se kannattaa voimassa olevien perusperiaatteiden säilyttämistä menettelyn perusteena. OAJ ei kannata komissiolle annettavaa toimivaltaa tarkistaa luetteloa rajoittamatta automaattiseen tunnistamiseen oikeutettujen ammattien alaa. Yhteiset koulutusperiaatteet ja koulutustesti OAJ ei pidä opetusalaa alana, jolle olisi koulutuspoliittisesti mahdollista tai tarve määritellä yhteiset koulutuspuitteet. OAJ ei kannata vähimmäisvaatimusten harmonisointia muillekaan aloille. Maassamme on korkea koulutustaso eikä direktiivi saa edes välillisesti johtaa paineisiin laskea koulutustasoa ja kelpoisuusvaatimuksia. OAJ ei kannata menetelmää, jonka tarkoituksena olisi vapauttaa ammattihenkilöt kokonaan korvaavista toimenpiteistä ja luoda menetelmä, jossa automaattista tunnustamista lisättäisiin. OAJ pitää esitystä kokonaisuutena liian epämääräisenä, jotta sitä voidaan kannattaa otettavaksi direktiiviin. OAJ ei kannata esitystä, jossa komissiolla olisi viime kädessä päätäntävaltaa yhteisestä tieto-, taito- ja pätevyyskokonaisuudesta sekä oikeus päättää vapautuksen myöntämisestä jäsenvaltioille, mikäli ne haluavat pyytää vapautusta yhteisten koulutuspuitteiden soveltamisesta alueellaan. OAJ pitää tärkeänä, että jäsenvaltioilla on oikeus olla soveltamatta komitean päätöstä alueellaan. Tieto-, taito- ja pätevyyskokonaisuudet ovat OAJ:n näkemyksen mukaan kunkin maan kansalliseen päätäntävaltaan kuuluvia koulutuspoliittisia asioita. Yksittäisen ammatin harjoittamiseksi tarvittavat tieto-, taito- ja pätevyyskokonaisuudet ovat olosuhdesidonnaisia ja paikallistuntemukseen perustuvia ja tällaista tietämystä edellyttäviä. Koulutusjärjestelmiä ei voida täysin harmonisoida. Harmonisoinnilla on merkittäviä taloudellisia sekä yhteiskunnallisia vaikutuksia. OAJ:n korostaa, että automaattisen tunnustamisen lisäämisen tulisi perustua luottamukseen ammattihenkilöiden pätevyyden ehtona oleviin koulutusvaatimuksiin. OAJ ei siten pidä esitettyä yhden kolmasosan jäsenvaltiomäärää riittävänä. Tämä
OPETUSALAN AMMATTIJÄRJESTÖ OAJ 5 (7) saattaisi myös aiheuttaa sisämarkkinoita Euroopan alueelle ja näin ennemmin vaikeuttaa liikkumista. OAJ toteaa, että esityksestä ei käy ilmi edellytetäänkö kaikkien seitsemän kohdan täyttymistä tai mikä tarkemmin käytännössä on tilastollisesti edustaville ammatillisille yhdistyksille ja järjestöille ehdotettava rooli koulutusperiaatteita ehdotettaessa. Suomessa tätä ideaa lähinnä ovat ilmeisesti koulutus- ja/tai tutkintotoimikunnat, joissa työmarkkinajärjestöt ovat edustettuina. Asiaa ei ole kuvattu riittävän selkeästi, jotta siihen voidaan ottaa kantaa. OAJ hämmästelee esitystä myös siltä osin, kun siinä on mainittu Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF). Tätä ei luotu nyt esitetyn kaltaista tarkoitusta varten, vaan päinvastoin valmisteluvaiheessa vakuutettiin, että nämä pysyvät erillään. EQF ei ole voimassa olevaa normistoa ja osa jäsenmaista on vapaasti luonut siitä omia kansallisia tasoluokituksia. OAJ pitää sinänsä parempana EQF:n osaamisperusteista luokitusjärjestelmää vähimmäisvaatimusten perusteena kuin puhtaasti vain opintojen kestoon perustuvaa luokittelua (ECTS-pisteet). OAJ pitää tärkeänä, että henkilöllä on säännellyn ammatin edellyttämä koulutus. OAJ ei katso, että koulutusta voidaan korvata testeillä. Maassamme on erikseen näyttötutkintojärjestelmä eikä tarvetta koulutustesteille siten ole. OAJ ei kannata koulutustestien säätämistä velvoittavaksi. Koulutustestien luominen on osoittautunut vaativaksi rajatullakin alalla, joten OAJ ei pidä mahdollisena tällaisten testien aikaan saamista ja pitää siten säätämistä asiasta turhana. Mikäli koulutustestistä säädetään, koulutustestin tulee olla kunkin jäsenmaan, jossa kyseinen ammatti on säännelty, itse tekemä tai hyväksymä. Direktiivin soveltamisalan laajentaminen harjoitteluun Koulutuksen hyvät kansainväliset suhteet ovat suomalaisen koulutuspolitiikan keskeinen lähtökohta. OAJ kannattaa kansainvälistymistä ja harjoitteluiden suorittamista ulkomailla. OAJ suhtautuu kuitenkin hieman varauksellisesti siihen onko direktiiviä tarve laajentaa koskemaan harjoittelua. Perusteluissa ei konkretisoida riittävästi niitä etuja, joita tästä koituisi nykytilaan verrattuna. OAJ ei hyväksy toimia, jotka vaarantavat pedagogista vapautta tai koulutuksen kehittämistä. Kansallisella tasolla tulee siten olla oikeus päättää harjoitteluista kaikilta osin, niin niiden sijoittamisesta tutkintoon kuin toteuttamisesta osana teoreettisia opintoja. OAJ toteaa, ettei harjoittelusta aina saa palkkaa, vaan se voi olla stipendi tai muu korvaus tai kokonaan korvaukseton. OAJ pitää laajentamista vain palkalliseen harjoitteluun siten ongelmallisena. Lisäksi on syytä ottaa huomioon, että harjoittelusta ei aina säädetä laissa, vaan se voi olla osa tutkintoa, josta päättävät esimerkiksi yliopistot autonomiansa nojalla eikä tätä tule vaarantaa. OAJ yhtyy ministeriön muistiossa esittämään kantaan, että ehdotettuun palkallisen harjoittelun tunnustamissäännökseen tulee sisällyttää mahdollisuus erityisistä syistä olla hyväksymättä toisessa jäsenvaltiossa suoritettua palkallista harjoittelua ammattipätevyyden myöntämiseksi. Tällainen erityinen syy olisi esimerkiksi se, että ammattipätevyyden saavuttamiseksi harjoitteluun kuuluu olennaisena osana kotijäsenvaltion kansallisen lainsäädännön soveltaminen. OAJ toteaa, että esimerkkejä löy-
OPETUSALAN AMMATTIJÄRJESTÖ OAJ 6 (7) tyy useilta muiltakin aloilta kuin oikeustieteestä esimerkiksi kuljetusalalta ja ravitsemusalalta. Kielitaitovaatimukset OAJ toteaa, että se ymmärtää kielitaidon ja pätevyyden välillä vallitsevan eron. Tästä huolimatta opetusalalla on ehdottoman välttämätöntä testata ja saada varmuus henkilön riittävästä kielitaidosta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ennen palvelussuhteen alkamista. Opetusalalla tulee olla riittävä kansalliskielitaito sekä riittävä kielitaito kielessä, jolla opetusta annetaan sekä alakohtaisessa sanastossa esimerkiksi aineenopetuksessa tai ammatillisessa koulutuksessa. Kommunikointi on kaiken opetuksen lähtökohta eikä se toteudu, mikäli henkilöllä ei ole riittäviä lasten ja nuorten äidinkielen tai opetuskielen taitoja. Ministeriön kannanotossa tulisi OAJ:n mielestä tuoda esille, että opetusalalla on opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun asetuksen mukaan (9, 12, 17 ja 22 a ) sekä muun muassa ammattikorkeakouluista annetun asetuksen (21 22 ) mukaan oikeus edellyttää tehtävien suorittamisen kannalta riittävää kielitaitoa ja kielitaitovaatimuksen arvioiminen kuuluu työnantajan lakisääteisiin velvoitteisiin. Hälytysmekanismi OAJ pitää ideaa hälytysmekanismista kannatettavana. Potilasturvallisuus on ollut pääsääntöisesti esillä hälytysjärjestelmästä puhuttaessa, mutta OAJ:stä on kansallinen lainsäädäntömme huomioon ottaen tarpeen arvioida hälytyksen antamisen tarvetta ja toimivuutta myös kaikkien sellaisten ammattien osalta, joissa ollaan lasten ja nuorten kanssa tekemisissä. Erityisesti tällöin tulisi pohtia, onko kaikissa maissa riittävän täsmällinen lainsäädäntö toimivan hälytysmekanismin luomiseksi. Kaikissa maissa, esimerkiksi Suomessa, ei ole kielletty ammatin harjoittamista esimerkiksi henkilöltä, jolla on tuomio lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Työnantajalla on toimivalta päättää siitä, voiko henkilö tuomiosta huolimatta toimia lasten ja nuorten parissa ammatissa, johon hakee. Kaikilta osin ei liene selvää myöskään se, voidaanko tällaisia tietoja luovuttaa. OAJ toteaa, että kansallisesti annettavat sanktiot ja käytännöt vaihtelevat todennäköisesti myös terveydenhuollon ja muiden alojen osalta. OAJ esittää, että lasten ja nuorten parissa työskentelevien osalta kansainvälisellä tasolla direktiiviesityksen yhteensopivuus KOM(2010)94 lopullisen esityksen sekä Euroopan neuvoston samaa aihepiiriä koskevan yleissopimuksen CETS 201 kanssa varmistetaan. Euroopan parlamentti on pitänyt tärkeänä, että työnantajan tulisi rikostaustaa tarkistettaessa saada tieto henkilön toisessa jäsenvaltiossa mahdollisesti saamasta rikostuomiosta. OAJ toteaa, että lakivaliokunta on lausunnossaan 6/2011 todennut muun muassa, että Suomessa rikosrekisteritiedot ovat henkilötietolain (523/1999) mukaisia arkaluonteisia tietoja, joiden käsittely ja luovutus on sallittua lain nojalla. Lausunnon mukaan eräät jäsenvaltiot ovat tehneet kompromissiehdotuksen, jonka mukaan jäsenvaltiolla olisi velvollisuus rikosrekisteritietojen luovuttamiseen, kun toinen jäsenvaltio pyytää lasten kanssa työskentelemään hakevan henkilön tietoja rikostaustan tarkistamista varten. Käytännössä tietojenvaihto tapahtuisi keskusviranomaisten kautta. Ehdotus poikkeaa vuonna 2009 tehdystä ri-
OPETUSALAN AMMATTIJÄRJESTÖ OAJ 7 (7) kosrekisteritietojen vaihdon järjestämistä ja sisältöä koskevasta neuvoston puitepäätöksestä (2009/315/YOS, jäljempänä rikosrekisteripuitepäätös) siinä, että puitepäätös jättää jäsenvaltion harkintavaltaan sen, mitä tietoja se luovuttaa omista kansalaisistaan toisen jäsenvaltion viranomaisille silloin, kun toinen jäsenvaltio pyytää tietoja muuta tarkoitusta kuin rikosasian käsittelyä varten. Lausunnossaan lakivaliokunta toteaa, että se voi suhtautua myönteisesti rikosrekisteritietojen luovuttamisvelvollisuutta koskevaan ehdotukseen edellyttäen, että jäsenvaltiot voivat säilyttää olemassa olevat, toimiviksi havaitut rikostaustan tarkistamismenettelynsä ja ettei tietojenvaihtovelvoitteesta seuraa velvollisuutta esimerkiksi perustaa erillistä ammattikieltojärjestelmää. Sähköinen viranomaisasiointi: tiedonsaanti ja sähköiset menettelyt OAJ kannattaa ja pitää hyvänä sähköisen viranomaisasioinnin kehittämistä. On tärkeää, että verkossa olisi helposti saatavissa selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa olevaa tietoa liikkuvuuden helpottamiseksi. OAJ suhtautuu kuitenkin varauksellisesti velvoittavuuteen sekä siihen, onko keskusyhteyspisteillä kattava ja riittävä asiantuntemus syvällisen tiedon tarjoamiseen kaikilta aloilta. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää myös riittävän tietoturvan ja -suojan tasoon, tietojen oikeellisuuteen ja vastuuseen tietojen oikeellisuudesta. Käynnistetään järjestelmällinen seulonta ja keskinäinen arviointi kaikista jäsenvaltioissa säännellyistä ammateista OAJ ei pidä tarpeellisena käynnistää järjestelmällistä seulontaa ja keskinäistä arviointia kaikista jäsenvaltioissa säännellyistä ammateista. Kullakin jäsenmaalla on oikeus ylläpitää korkeaa osaamista, ottaa huomioon paikalliset olosuhteet ja niiden johdosta vaadittava osaaminen. OAJ ei yhdy ministeriön esittämään kantaa, jossa kannatetaan säänneltyjen ammattien vastavuoroisen arvioinnin mallia. OAJ ei katso sen lisäävän avoimuutta. OAJ pitää kyseenalaisena myös sitä, mikäli joku muu taho, kuin jäsenvaltio itse, päättää siitä millaista osaamista jonkun ammatin suhteen jäsenmaalla on oikeus edellyttää. OAJ pitää tällaista tapaa lisätä liikkuvuutta kyseenalaisena niin kansalaisten kuin koulutusjärjestelmämmekin näkökulmasta. OPETUSALAN AMMATTIJÄRJESTÖ OAJ Heljä Misukka koulutusjohtaja Nina Lahtinen kehittämispäällikkö