Different size differences Hello again! In this article I will be discussing the interactions I have had with Finnish people (how they react to my English) as well as some more cultural differences. First of all, I try to not speak English in public because Finnish people stare at me when I speak English and become scared of me, ahahaha! (I even try to not speak loudly so the other students won t recognize me.) I don t understand why Finnish people are so scared to speak English everyone s English in Finland is amazing! Many of my friends are always telling me that their English is terrible and so bad. STOP! YOUR ENGLISH IS GREAT. I don t judge anyone s English because I am just grateful that you are speaking to me in ENGLISH. I would be so scared to speak Finnish. Finnish people are very nice and helpful to me when they find out that I m Canadian. I went to Estonia the other weekend and a lot of people were rude to me once I started speaking English, so I prefer the Finns much more. I have not experienced really any racism since being in Finland and I am very happy about that, and I hope that it will stay that way. Even though Finns are quiet they are very kind and funny. To change the topic, I always wanted to discuss the cultural differences between Finland and Canada involving human personalities. In Canada we have many different cultures, since people from all over the world have immigrated to Canada. For instance I am half Norwegian and half English (my great grandparents moved to Canada). This is often the same for many people. Most of my friends grandparents or great grandparents moved to Canada from Europe. I also have many friends who moved over from Asia when they were a child. I am grateful that I am Canadian because I have been introduced to
so many different cultures and religions growing up. In Finland many people look similar: blue eyes, and light hair, where in Canada everyone looks very different because of the hundreds of different cultures. I am actually not used to seeing so many blondes in school, ahahahah! Sometimes I can t find my friends because of how similar some people look. Erikokoisia eroavaisuuksia Hei taas! Tällä kertaa kerron viestimisestä suomalaisten kanssa (miten suomalaiset suhtautuvat englannin kieleeni) ja myös muutamista muista kulttuurieroista. Ihan ensiksi täytyy sanoa, että yritän olla puhumatta englantia julkisilla paikoilla, sillä suomalaiset tuijottavat minua, kun puhun englantia, ja alkavat pelätä minua, ahahaha! (Yritän myöskin olla puhumatta kovalla äänellä jotteivat muut opiskelijat ihmettelisi minua.) En ymmärrä miksi suomalaiset ihmiset ovat niin pelokkaita puhumaan englantia kaikkien englannin osaaminen Suomessa on hämmästyttävää! Monet ystäväni selittävät koko ajan, miten heidän englantinsa on hirveää ja niin kehnoa. LOPETTAKAA! TEIDÄN ENGLANTINNE ON UPEAA. En tuomitse kenenkään englannin kielen taitoa, sillä olen vain kiitollinen siitä, että ylipäätään puhutte minulle ENGLANTIA. Pelkäisin niin paljon keskustella suomeksi. Suomalaiset ihmiset ovat minulle todella kivoja ja avuliaita havaittuaan että olen kanadalainen. Kävin eräänä viikonloppuna Virossa ja monet ihmiset olivat töykeitä minulle, kun aloin puhua englantia, joten pidän suomalaisista paljon enemmän. En ole kokenut oikeastaan mitään rasismia Suomessa ollessani, ja olenkin tosi onnellinen siitä, ja toivon, että niin on myös jatkossa. Vaikka suomalaiset ovat hiljaisia, ovat he todella kilttejä ja hauskoja. Asiasta toiseen, olen aina halunnut pohtia kulttuurieroja Suomen ja Kanadan välillä ihmisluonteiden osilta. Kanadassa meillä on paljon erilaisia kulttuureja, sillä Kanadaan on muuttanut ihmisiä eri puolilta maailmaa. Esimerkiksi minä olen
puoliksi norjalainen ja puoliksi englantilainen (isovanhempieni vanhemmat muuttivat Kanadaan). Samoin on monilla muillakin ihmisillä. Monet ystävieni isovanhemmista, tai heidän vanhempiensa isovanhemmista, ovat muuttaneet Kanadaan Euroopasta. Minulla on myös monia ystäviä, jotka ovat muuttaneet Aasiasta saakka lapsina. Olen kiitollinen siitä, että olen kanadalainen, sillä siten olen tutustunut niin moniin kulttuureihin ja uskontoihin koko ikäni aikana. Suomessa monet ihmiset näyttävät toisiltaan: siniset silmät ja vaaleat hiukset, kun taas Kanadassa kaikki ovat erinäköisiä sadoista eri kulttuureista johtuen. En oikeastaan ole tottunut näkemään näin monia vaaleahiuksisia koulussa, ahahahah! Välillä en löydäkään ystäviäni, koska ihmiset näyttävät niin samanlaisilta. Suurpiirteinen suomennos: Henry Hedborg. Janin joulusoossi Muinaisessa, modernissa akatemiassa oli annettu käsky, että koko uljas henkilökunta olisi laitettava lomautusuhan alle. Tämä vaade toteutettiin vaikeina aikoina Kukkosslovakian vallitessa järvenpäätyisen kylän käskynhaltijana. Muuan oppiisä Jani, tuo matriisien mestari, vektorien veijari ja integraalien insinööri, ei pelännyt ollenkaan. Hän nauroi vain, kunnes tuo musta torstai koitti ja näki yli tuhannen pakenevan ihmismassan virtaavan pois akatemian areenoilta kukin omalta lestiltään. Jani kaikessa viisaudessaan ei voinut käsittää tätä järjettömyyttä hänen funktionsa derivaatan nollakohta oli viimein löytynyt, lakipiste. Tulkitessaan pyhiä Mysteerien Alun Opettavia Loitsuja eli MAOL-riimuja hän löysi omituisia kaavoja. Mutta nämä eivät olleetkaan mitä tahansa kaavoja ne olivat sääntöjä, joiden
mukaan luonto toimi. Ehkä näiden avulla voisin ymmärtää, mistä tämä hulluus oikein johtuu, tuumi Jani. Kuitenkin hän ymmärsi tarvitsevansa apua niiden tulkitsemisessa suurelta, palkitulta luonnon gurulta. Säilyttääkseen viileän malttinsa Janin tulisi tehdä mystinen matka, lähestyä kohti maailmankaikkeuden ääretöntä, jossa kaikki kasvaa rajatta. Jani tiesi sen läheisyydessä olevan pienen pieni koto, Epsilonin kartano, jossa tämä guru asusti. Mutta kuinka ihmeessä Jani, tuo matriisien mestari, vektorien veijari ja integraalien insinööri, löytäisi Epsilonin kartanon? Hän tiesi vain, että hänen pitäisi mennä pisteestä A paikkaan B. Hän puhkui, puhisi ja naputti, kunnes napsahti. Suorin reitti on tietysti suora! Niinpä hän pihisi, puhisi ja napsautti sormiaan hän oli löytänyt paikkavektorin uuteen Onnelaan! Johtaja Jani, hauska tavata, täällä juhlat vain jatkuu! toivotti tuo suuri ja palkittu luonnon guru Pasi, ja näin teki Janin tervetulleeksi hänen Epsilonin kartanoonsa, jossa teho ja entropia vallitsivat. Kiva kun pääsit kinkereille, jatkoi Pasi. Ennen kuin Pasi pääsi pidemmälle, joutui Jani tylysti keskeyttämään mestarin opit kysymyksellään: Mestari Pasi, mestari Pasi! Auta, auta, pyydän sua! Mistä tämä hullutus johtuu? Ken aukaisi portit helvetin? Ken loi nämä päivät lomautusten? Voitko sinä, oi mestari Pasi, ratkaista nämä MAOL-riimut ja antaa meille jumalaisen vastauksen?. Pasi, tuo suuri guru, mietti hetken ja pohti kaksi. Sitten sanoi vastaukseks : Voi sian nenä, älä minulta kysy! Kysy luonnolta, ja se vastaa sinulle onnistuneena kokeena. Niin se meillä tämä toimii. Näin Pasi alkoi kiihdytellä EU-tuella omia hiukkasiaan. Kuitenkin oppi-isä Jani, tuo matriisien mestari, vektorien veijari ja integraalien insinööri, ei pelännyt ollenkaan. Hän nauroi vain ja vastasi: Minähän kysyin, mutta en saanut vastausta! Samalla hetkellä Pasi pysähtyi kuin taikaiskusta. Hänen silmänsä lasittuivat, niistä valui kyyneliä. Eikö luonto vastannutkaan sinulle? Onkohan meillä tässä kommunikaatiossamme nyt jokin epäjatkuvuuskohta? kysyi Pasi ääni väristen. Pasi raapi
päätään hetken, kunnes hän muisti myyttisen huhun: Johtaja Jani, minulle on uskottu salaisuus. Akatemiassamme on olemassa vielä salattu, korkeampi taso. Siellä ei vallitse luonnontieteet, vaan se toimii ihan omilla periaatteillaan. En tiedä, mitä siellä tarkkaan ottaen tehdään, mutta heillä tuntuu olevan jotain tietoja siitä, kuinka nämä, mitä ne nyt olivatkaan, ihmiset käyttäytyvät, toimivat, kommunikoivat, ajattelevat. Luulin sen olevan tarua, mutta tämän järjettömyyden valossa en keksi muutakaan. Jani kaikessa viisaudessaan ei voinut käsittää viisaan gurun lausuvan jotain tällaista; että todellisuuden ulkopuolella olisi jotain muuta, tämä korkeampi kerros. Janilla ei ollut vaihtoehtoja, vaan hänen täytyi kasvattaa potentiaalienergiaansa tavoitellessaan kohti korkeuksia. Jani puhkui, puhisi ja napsautti sormiaan ja ennen kuin hän varsinaisesti huomasikaan, paikkavektori vei hänet jo uuteen maailmaan. Pasin viimeiset neuvot olivat: Älä aja liian lujaa tai alat lihomaan!. Ja niin tuo maanpäällinen guru laittoi vanhan CERN:n vinyylilevyn soimaan, ja jäi pyörähtelemään reaktanssin, resistanssin ja konduktanssin tahtiin. Oli usvaista. Pitkin käytäviä soivat entisten unelmoijien, nykyisten tuomittujen valitus. Yksinäiset haamut vaikersivat, ja ne vaikersivat englanniksi, ruotsiksi, saksaksi, ranskaksi kenties jopa kiinaksi! Jani erotti vain satunnaisia sanoja. Yhtäkkiä hänen edessään oli täysin tuntematon mies, joka sanoi: Tervetuloa työmaalle! Jani kysyi: Kukas se sinä olet? Pauli vastasi: Hei, minä olen herra Pauli, mielenvaltija. Sinä puolestasi olet saapunut yliseen maailmaan, jumalten kerrokseen. Kuinka voin auttaa? Jani kysyi kiusaantuneena: Ei kai meillä sellaista ylistä maailmaa ole? Pauli suutahtaa tuhahti ja vastasi: Kyllä on! Ja puhu käsitteillä! Sinun on päästävä noista naiiveista defenssikeinoistasi eroon, sillä vain oikealla copingtekniikalla voit valaistua tuosta kehityskriisistäsi! Jani, tuo matriisien mestari, vektorien veijari ja integraalien
insinööri, oli oppi-isänä viisas, ja ymmärtämättä Paulin ystävällistä viestiä Jani kuitenkin ymmärsi olla suututtamatta mielenvaltijaa kenties Paulilla olisi avaimet sellaisiinkin mielensopukoihin, jonne Jani ei edes tahtonut mennä. Jälleen kerran Jani risti kätensä ja aneli Paulia: Pauli hyvä, auta, auta pyydän sua! Mistä tämä hullutus johtuu? Ken on taustalla päivien lomautusten? Kerro, kerro, mielten mestari, kenen keho ja ajatus on niin kiero, mikä on se liero, miksi tämä vääryys sallitaan? Pauli katsoi alta kulmien kasvoillaan Mona Lisan hymy, joka vääntyi zatopekmaiseksi virneeksi hänen alkaessaan valistaa Jania: Jani, maan matonen, siinähän se vitsi juuri onkin. Minä tunnen mielen ja sen sairaan kielen. Tätä systeemiä emme johda me, ettekä te, maan matoset. Organisaation ydin on siellä, josta musta surma sai aikanaan alkunsa, alisessa maailmassa. Jani, Faustoni, vaikka meillä jumalilla on se kaikki tieto, silti päätöksissä olemme yhtä voimattomia kuin tekin. Ennen kuin Jani ehti kokonaan masentua, Paulin mieleen palautui eräs hyödykäs vinkki: Täällä oli muuan vanha tietäjä, joka kääntyi lopulta pimeälle puolelle. Hänellä voisi olla loitsuja, joilla voisit ymmärtää kristalliyötämme vähän paremmin. Hän, joka koki Vipusen kohtalon. Toivon mukaan jo viimeistä kertaa Jani puhkui, puhisi ja napsautti sormiaan paikkavektori oli löytänyt alisen maailmaan. Alisessa maailmassa oli hirvittävän kuuma, ja siellä virtasi hapokas Tuonelan joki. Keskellä Tuonelan jokea oli saari. Jani ajatteli, ettei saarella varmasti voisi olla elämää, kunnes sieltä kuului ääni: Aivan totta, Jani-kulta! Ihminen ei ole saari, ellei se ole Suvensaari! Jani hätkähtyi sijoilleen ja tuijotti saarella sojottavaa kaljua kuulaa se oli pimeälle puolelle kääntyneen tietäjä Suvensaaren karvaton päälaki. Jani ei kyennyt sanomaan sanaakaan, kunnes Suvensaari huudahti: Hei, kiva nähä! Tahdotko nähdä minun lomakuvani? Jani tiesi, että Suvensaaren kaltaisen tietäjän täytyi olla nero, vaikkei hänen vaarattoman boheemi
ulosantinsa antanut niin välttämättä ymmärtää. Suvensaaren hyräillessä Riistäjän lakia Jani kysyi: Tietäjä Suvensaari, auta, auta, pyydän sua! Valaise minua tiedoillasi, kerro Ennen kuin Jani sai virkettään loppuun, Suvensaari kertoi: Sinä tahdot tietää, mistä tässä lomautusten päivissä on oikein kyse, eikö totta? Olen tehnyt näitä duuneja jo hyvin pitkään, minä tiedän kaiken. Kuten myös sen, että elämä on kärsimystä, ja se loppuu elämänjanon lopettamisella tai suklaa-addiktiolla. Jani katseli hämmästellen, ja Suvensaari, suussaan suklaapatukka, jatkoi: Kuten tiedät, nämä lomautusten päivät ovat järjettömät. Niitä ei ratkaista lukemalla fysiikkaa, eivät edes kolmannen kerroksen jumalat osaa vastata siihen. Jos toinen provosoi, ei pidä ihmetellä, jos toinen provosoituu. Tartu siis sinäkin joulusoossiin, se on ainoa tapa helpottaa tätä tuskaa. Tuolla perällä asustaa koko alisen maailman kuumin piste, herra Marjaliesi. Siellä kiehuu tämä koko soppa. Ennen aikaakaan Jani löysi herra Marjalieden. Jani sanoi: Herra Marjaliesi, herra Marjaliesi! Täälläkö keitellään koko akatemian väkeä sekoittavat sopat? Herra Marjaliesi vastasi: Kyllä! Minä yksin hallitsen valtakuntaani, sekä ylistä, alista että keskistä maailmaa! Ota sinäkin, toveri Jani, hörppy ja nauti päivistä lomautusten. Jani maistoi lusikallaan Marjalieden soppaa ja hänet valtasi suunnaton onni. Ja niin oli Janin suuri arvoitus ratkennut hän oli saanut joulusoossinsa, eikä kysellyt enää sen enempää typeriä. Abiturientti Joonas Mustosen pakina lukion joulujuhlassa 20.12.2014. Kuvalähde: Wikimedia Commons (Public Domain).
Jouluyö, tuskayö Kuva: Jasmine Leppä Heti lokakuun loppuessa pimenevässä illassa alkaa kuulua kulkusten kilinää ja muita joulun ääniä. Aaveet ja zombit tungetaan laatikoihin odottamaan seuraavaa vuotta, ja ensimmäiset joulumainokset lähtevät pyörimään mediassa. Lopulta maailmaa ja Suomea uhkaa vain kolme asiaa: joulu, joulu ja joulu. Vuoden odotetuimmasta juhlasta on vuosi vuodelta tullut vain pahempi koettelemus, ja numeroiden lisääntyessä iässä kamaluus tuntuu nousevan vuosittain nopeammin kuin elintarvikkeiden hinta. Miksi? Kun minä olin nuori ja elinvoimainen, joulua juhlittiin perheen ja lähisuvun voiminkun minä olin nuori ja elinvoimainen, joulua juhlittiin perheen ja lähisuvun voimin aamusta iltaan. Silloin syötiin hyvin, saatiin paljon lahjoja
ja nautittiin joulupukin vierailuista. Eikä siinä kaikki: itse jouluaatto oli viikkojen, jopa kuukausien jouluvalmistautumisen huipentuma. Ennen lunta ja kylmyyttä tulivat joululaulut, lahjatoiveet, joulukuusen koristelu ja lisää joululauluja, ja niistä nautittiin, niitä itse asiassa odotettiin enemmän kuin kesälomaa. Joulu oli odotuksen huipentuma, josta lapset laskivat ajan. Ei ollut kesäkuu, vaan puoli vuotta seuraavaan jouluun. Lapsuuden muistot on paketoitu ja kullattu, ja sellaisina haluaisin ne myös pitää. Ehkä joulun ideaa lähimmäisten kanssa ajan viettämistä ja toisista välittämistä ei ole enää samalla tavalla kuin lapsuudessa. Nykyään joulu tarkoittaa enemmänkin lahjojen ostoa, pankkitilin tyhjentymistä ja stressiä siivoamisesta ja koristelusta. Se mikä lapsille tarkoittaa asioiden saamista onkin aikuisille antamista. Joulu tulee liian usein, ja sen tuoma ilo jää usealta aikuiselta joulukiireiden keskellä kokematta. Joulumieli leviää jo kohteliaisuudesta ja hyvistä teoistaonko joulun taikaa enää siis olemassa muille kuin pikkuihmisille? On. Se on vain hautautunut syvälle kaupallisuuden ja turhuuden alle. Joulusta tulee heti parempi juhlapäivä, kun lahjoista stressaamisen lopettaa ja pyrkii siihen, että kaikilla olisi mukavaa. Pienet asiat voivat tehdä tutuille ja tuntemattomille ja samalla itselle joulun ilman lahjavuoria ja kauppoihin ahtautumista. Joulumieli leviää jo kohteliaisuudesta ja hyvistä teoista. Loppujen lopuksi kaikelta siivoukselta, puunaukselta ja hössötykseltä katoaa pointti, jos ne loppujen lopuksi toimivat tarkoitustaan, miellyttävää joulunviettoa, vastaan. Haastankin näin joulun alla kaikki muutkin jouluvihaajat uudistamaan ajatuksiaan. Joulua ei tarvitse vihata. Siitä voi tehdä itselleen miellyttävämmän kokemuksen alkaen joulun ajatuksesta.
Tasa-arvoinen Balance rakkaus: Balance (2014) Oiva Kumpulainen / St.Laurentius Mallit: Eetu Lehmusvaara ja Mico Budde #myösihminen Suvaitsevaisuusviikko 8.-12.12.2014. Lue lisää Suomen GGGG Järvenpään lukiolla
Tasa-arvoliikkeet synnyttävät uutisotsikoita. Kuva: Amnesty Finland / Wikimedia Commons, CC BY 2.0. Erilaiset tasa-arvoliikkeet ovat aina ihailtavan siistejä. Niistä syntyy simppeleitä uutisotsikoita, niiden kanta on suoraviivainen, ja niiden vastustamiseen saa käyttää niin paljon järjenvastaista mielikuvitusta kuin sielu sietää mielipiteenvapauden nimissä. Niistä seuraava taistelu on jokaista peruspulliaista inspiroivaa, koski tavoite heitä itseään tai ei, ja kaikille osallistujille jää syvä hyvänolon tunne, kun on näyttänyt olevansa käypä ihminen. Sitten kun yksi tavoite on saavutettu, voidaan taputtaa itseään olalle ja alkaa odottaa pääsyä taivaaseen. Maassa on rauha ja ihmisillä hyvä olla. Totuushan on, että tasa-arvoa ei saavuteta yhdellä lailla, vaikka siltä se saadaan helposti kuulostamaan.olen itse tietysti tasa-arvoisen avioliittolain kannattaja, sillä päässäni on aivot, enkä koe itseäni elämänmuotona paremmaksi kuin muita. En siis kritisoi itse kampanjaa, vaan sen vastaanottoa. Totuushan on, että tasa-arvoa ei saavuteta yhdellä lailla, vaikka siltä se saadaan helposti kuulostamaan. Niin kauan kun tasa-arvoisesta avioliitosta puhutaan homoliittona ja sitä vastustetaan Raamattu kädessä, voidaan todeta, että Suomen kansa tai ainakaan iltapäivälehtien toimittajat eivät ymmärrä mistä lakimuutoksessa on oikeasti kyse. Heteroseksuaalisuus on ihan hauska juttu. Sen avulla tehdään kuulemma lapsia ja pidetään maapallo ylikansoitettuna. Sillä saa myös siistejä etuja yhteiskunnassa, kuten vanhempien tinkimättömän rakkauden ja oman elämäntyylin näkemisen kaikessa mediassa, minkä kykenet suodattamaan. Siksi kai cissukupuolisia heteroita ei voi syyttää siitä, että he eivät kykene samaistumaan lgbtq-ihmisten tunteisiin. He eivät myöskään välttämättä koskaan koe sitä yhtä päivää, kun jokin viimein napsahtaa paikoilleen ja oman identiteetin löytäminen
on hieman entistä lähempänä. Siksi tietyt nimikkeet ovat niin tärkeitä. Ne on ennen kaikkea keksitty yksilön oman identiteetin ilmaisemista ja samankaltaisten ihmisten löytämistä varten. Seksuaalivähemmistöihin kuuluu niin monia eri identiteettejä, että homo-sanan käyttö on suorastaan laiskuutta. Sitten mediassa sanotaan homoliitto. Ymmärrän kyllä, että suomen kieli on tönkköä ja ikävää, mutta journalisteilta odotan aina hieman enemmän. Pienen vaivan näkeminen tekisi jo ihmeitä. Sanaa homo käytetään toki yhteisön sisällä niin sanottuna sateenvarjoterminä useille identiteeteille, sillä se on kaikista tunnetuin ja lyhyt. Erona on kuitenkin se, että kun sitä käyttää heteroseksuaalinen ihminen, siitä tulee kuin apupyörät polkupyörään, kun on jo oppinut ajamaan. Seksuaalivähemmistöihin kuuluu niin monia eri identiteettejä, että homo-sanan käyttö on suorastaan laiskuutta. Se myös aktiivisesti pyyhkäisee monien ihmisten olemassaolon maton alle etuoikeutettujen helpottamiseksi, mikä muistuttaa turhan paljon kaapissa elämistä. Jos vaiva sanojen tasa-arvoinen avioliittolaki käyttämiseen on liian suuri, voi syyttää Mikael Agricolaa liian hankalan kirjakielen kehittämisestä. Ylpeyteni suomalaisia kohtaan on kuitenkin ollut yllättävän korkealla viime aikoina, ehkä sen takia, etten lue nettiartikkeleiden kommenttipalstoja. Tasa-arvoisen avioliittolain eteneminen on suuri askel meille takapajuisille tekokristityille, vaikka Päivi Räsänen väittäisi mitä. Näyttää siltä, että Suomi olisi ehkä valmis avaamaan sydämensä kaikenlaisille ihmisille demokratian ja reippaiden kansalaisten avulla. Hauskaa olisi vielä, jos kansa jatkaisi tämän kampanjan fiilistä myös lain mentyä läpi. Sillä lgbtqnuorten turvallisuuden ja elämänlaadun pitäisi olla tärkeämpää kuin vanhojen heteropoliitikkojen tunteiden, oli tilanne mikä tahansa. #myösihminen Suvaitsevaisuusviikko 8.-12.12.2014. Lue lisää Järvenpään lukiolla
Eriarvoisina samanarvoisella koulutiellä Kun katsoo Suomea ulkopuolelta, perheiden välillä ei ole suuria varakkuuseroja. Kuitenkin tarkemmin tarkasteltuna erojen ääriviivat piirtyvät esiin: siinä missä yksi tuo kirjat kouluun kangaskassissa, toisen käsivarrella keikkuu designlaukku. Kuinka paljon vaikutusta sillä onkaan kumpi olalla roikkuu? Kun katsoo koulumme parkkipaikalle, voi nähdä mopoautoja noin 90 000 euron edestä. Sieltä löytyy myös kalliita autoja sekä mopoja. Silti suurin osa tulee apostolinkyydillä kouluun. Kun lähtee etsimään omaa takkiaan naulakosta, takkimerestä voi löytää takkeja laidasta laitaan. Onko näillä ulkoisilla asioilla kuitenkaan väliä? Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että perheen huono rahatilanne voi vaikuttaa negatiivisesti nuoren hyvinvointiin, kehitykseen sekä oppimiseen. Nuori voi kokea olevansa huonompi kuin muut, kun hän ei esimerkiksi pysty osallistumaan koulun maksullisiin retkiin tai harrastamaan jotain mitä haluaisi. Taloudellisesti vaikeassa tilanteessa olevan perheen lapset joutuvat usein kantamaan huolta ja murhetta perheen rahatilanteesta. Sillä on väliä. Perheen rahatilanne vaikuttaa aina lapsiin, oli se millainen tahansa. Se, miten nuori kokee rahan arvon, riippuu täysin oman käyttörahan määrästä. Totta on sanonta: raha ei tuo onnellisuutta, mutta onnettomuutta se poistaa. Näin joulun tullessa haastan kaikki jakamaan joulumieltä. Käy viemässä siistit vaatteesi tai lelusi Pelastusarmeijan Joulupadoille! Jos ei muuta annettavaa löydy, niin lahjoita
rahaa. Järvenpään Janne-kadulta löydät lähimmän Joulupadan 17.-23.12. #myösihminen Suvaitsevaisuusviikko 8.-12.12.2014. Lue lisää Järvenpään lukiolla Tahdon tasa-arvoisen maanpuolustuksen Kuva: Jasmine Leppä. Onneksi minun ei tarvitse näyttää kenellekään, kuinka huono olen punnertamaan. Onneksi minun ei ole tarvinnut koskaan tarttua aseeseen. Näin hyvä tuuri ei ole kaikilla. Jos olisin syntynyt Suomessa pojaksi, minun tulisi kohdata asevelvollisuus. Jokaisella suomalaisella on maanpuolustusvelvollisuus. Miksi siis vain osa suomalaisista nuorista joutuu suorittamaan asevelvollisuuden ja toiset eivät?
Millä perusteella joku voi olla sukupuolielintensä perusteella velvollinen käymään intin? Ihmisiä tulisi kohdella lain edessä tasa-arvoisesti sukupuoleen katsomatta. Me nuoremman sukupolven edustajat emme enää tue sellaisia sukupuolirooleja, joihin vanhemmat ikäluokat ovat tottuneet: Kyllähän Maija saa leikata siilitukan ja Pekka opiskella lähihoitajaksi. Miksi tällaiseen ihmiskuvan muutokseen ei olla systeemissä reagoitu? Millä perusteella joku voi olla sukupuolielintensä perusteella velvollinen käymään intin? Mielestäni epätasa-arvoinen maanpuolustusvelvollisuus ei syyllisty ainoastaan sukupuolten väliseen syrjintään. Järjestelmä suosii ihmisiä luontaisten ominaisuuksiensa perusteella. Se, että noin joka neljäs poika jättää suorittamatta minkäänlaista palvelusta, ei mielestäni kerro toisten huonommuudesta, vaan systeemin kapeakatseisuudesta. Väitän, että esimerkiksi tietotekniikasta kiinnostunut henkilö tai empaattinen ajattelija voi olla yhtä tärkeä puolustamaan maatamme kuin vahva ja kuuliainen sotilas. Nykyinen käytäntö ei ota huomioon sitä, että jokaisella on mahdollisuus antaa erilainen panos Suomen puolustukseen. Mielestäni nykyinen sukupuolia ja ihmisten luontaisia ominaisuuksia syrjivä asevelvollisuus täytyisi avata kaikille suomalaisille nuorille. Jokainen täysi-ikäinen suomalainen tulisi kutsua kutsuntoihin, jossa he voisivat monesta vaihtoehdosta valita itselleen mieleisen tavan tutustua maamme puolustukseen. Vaihtoehtoja voisivat olla esimerkiksi tietoturvaan, humanitääriseen apuun tai luonnonkatastrofeihin suuntautuneet kurssit, perinteisiä palvelusvaihtoehtoja tietenkään unohtamatta. Tulevaisuuden Suomella on muitakin uhkia kuin se, että kiväärein aseistetut sotilaat marssisivat rajojemme sisälle. Tulevaisuuden Suomella on muitakin uhkia kuin se, että kiväärein aseistetut sotilaat marssisivat rajojemme sisälle. Ilmasto lämpenee ja tietoverkkoamme valvotaan. Entä jos tarttuva tauti leviäisi tai sähköverkkomme katkeaisi? Siinä
tapauksessa tavallinen suomalainen tallaaja tarvitsee muutakin kuin täydet pisteet juoksutestistä ja rynnäkkökiväärin olalle. #myösihminen Suvaitsevaisuusviikko 8.-12.12.2014. Lue lisää Järvenpään lukiolla Masentuneen maan ongelmia Todella harva uskaltaa puhua yksinäisyyden pelosta tai välttämättä tunnustaa sitä itselleenkään. Vuoden pimeään aikaan on sopiva hetki ottaa myös muutama tabu puheeksi. Todella harva uskaltaa puhua yksinäisyyden pelosta tai välttämättä tunnustaa sitä itselleenkään. Monet eivät edes tiedä tästä fobiaksi lasketusta pelon alueesta, koska sitä on suorastaan mahdotonta havaita ihmisestä. Toinen olennainen, mutta vähän puhuttu aihe, on hylätyksi tulemisen pelko ja nämä kaksi demonia kulkevatkin usein käsi kädessä jättämättä uhrilleen juuri hengitystilaa. Ensimmäistä kertaa kuulin näistä peloista masennuksesta kärsivältä ystävältäni. Huomasin heti niiden kohdistuvan myös itseeni. Muun muassa uudelle paikkakunnalle muuttaessa tai raskaita elämänvalintoja tehdessäni pelot ovat vaikuttaneet päätöksentekoon. Uusissa, tuntemattomissa kaveriporukoissa hylätyksi tulemisen tunne on jopa todennäköistä, eikä vanhoja yhteyksiä sovi unohtaa. Yksinäisyyden pelko esiintyy yleensä vahvana ahdistuksena ja kauhun tunteena, kun ihminen tuntee olevansa yksin. Normaalia laajempi kaveripiiri tai todella aktiivinen sosiaalinen elämä eivät millään tavalla poista mahdollisuutta pelosta, sillä yksinäisyyden pelko iskee, kun pelosta kärsivä ei saa jotain sosiaalista tarvettaan tyydytettyä. Hylätyksi tulemisen pelko taas saa ihmisen luulemaan, että kaikki hänen läheisensä
lähtevät hänen elämästään ennen pitkää tavalla tai toisella. Pelkäävän ihmisen elämä voi pahimmillaan muuttua vakavan masennuksen kalvamaksi epätoivoksi. Epäitsekkyys alkaa tuntumaan välttämättömältä, jotta ihmiset eivät lähde huonon käytöksen vuoksi. Täydellisyyteen täytyy pyrkiä, koska viat tekevät ihmisestä huonon, ja kukapa haluaisi huonon ystävän tai kumppanin. Ulkonäköpaineet alkavat kasaantua, eivätkä vaarallisetkaan dieetit näytä enää ollenkaan huonolta vaihtoehdolta. Öiset paniikkikohtaukset ja itsekriittiset mietteet pitävät hereillä, ja unettomuus tekee koulunkäynnistä ja työskentelystä mahdotonta. Pelkäävän ihmisen elämä voi pahimmillaan muuttua vakavan masennuksen kalvamaksi epätoivoksi. Pelosta eroon pääseminen saattaisi muuttaa persoonan täysin. Mahdollisuus rehellisyyteen aukeaisi. Voisi näyttää heikkoutensa, kyyneleensä, huonot muistonsa. Alkaisi tuntemaan vastuuta omasta onnellisuudestaan epäitsekkyyden sijaan. Kykenisi tekemään virheitä vain oppiakseen niistä. Ja ennen pitkää pystyisi elämään ilman tekohymyä, ylisuorittamista ja valheita. Olisi viimein oma itsensä. Tuttavasta näitä piirteitä on äärimmäisen vaikea huomata, koska käytös muuttuu pelkoja peilaavaksi: ihmisestä saattaa tulla entistä sosiaalisempi ja seurallisempi. Näkymättömät ongelmat ovatkin vähintään yhtä vakavia kuin fyysiset sairaudet, eikä niistä pääse eroon ilman aikaa ja tukea. Muista siis osoittaa läheisillesi heidän olevan pysyvä osa elämääsi, ja muista kertoa rakkaillesi kuinka tärkeitä he ovat sinulle. Sillä tietämättäsi kuka tahansa heistä saattaa kärsiä samankaltaisista peloista, ja vähintäänkin päädyt piristämään ystäväsi harmaata päivää.
Me ei olla enää me Tyhjensin kirjahyllyä remontointiprojektin vuoksi ja huomasin toisiksi ylimmällä hyllyllä puhallettavan vaaleanpunaisen kitaran. Istuin alas ja jäin tuijottamaan tuota hämmentävää esinettä tyhjä ilme kasvoilla. Mieleeni tulvahtivat kaikki ne vanhat muistot reilun viiden vuoden takaa, jolloin se ihminen, jolta tuon kitaran sain, oli paras ystäväni. Päässäni alkoi soida Sannin kappale Me ei olla enää me. Aina silloin tällöin kierrellessäni koulun käytäviä bongaan tuttuja kasvoja. Tunnistan nimenomaan vain kasvot ja tiedän henkilöt myös nimeltä, mutta en tunne enää kyseisiä ihmisiä. Tunsin ehkä joskus, tunsin paremmin kuin kukaan muu, mutta en enää. Ja he voisivat sanoa samaa myös minusta. Alitajunnassani saatan miettiä ja todeta, että Katselen sua sä näytät samalta / Vaikka en tunne enää sinua. On hämmentävää huomata, miten ihmiset muuttuvat ajan myötä. Ensin ollaan parhaita ystäviä ja tehdään kaikki yhdessä; jos ei nähdä joka päivä, niin pidetään yhteyttä jollain toisella tapaa päivittäin. Yhtäkkiä kaikki vain muuttuu. Soittoja ja viestejä ei kuulukaan enää joka päivä, tapaaminenkin jää siihen korkeintaan yhteen kertaan kuussa. Ja kohta ei ole enää edes sitäkään. Ei pystytä katsomaan toista silmiin, kun kävellään kadulla vastaan. En haluaisi tietää kuin yhden asian: miksi? Ehkä sitä vain kokee, että ystävyys on lopullisesti ohi. Ei haavat niitä repimällä parane / Joten käänny ja kävele. Toisiin vanhoihin ystäviin saattaa tulla otettua joskus yhteyttä, kynnys ei vain tunnu heidän kohdallaan niin isolta. Viime kesänä tapasin kahdesti vanhan joukkuetoverini, jonka kanssa emme olleet tavanneet varmaan kuuteen vuoteen. Hänen kanssaan juttu luisti kuten aina ennenkin. Voiko olla mahdollista, että mitä läheisempi on ollut entisen ystävän kanssa, sitä hankalampi on ottaa kontaktia myöhemmin? Silti
kokee, että tuntuisi niin hyvältä tavata vaikka kahvikupin ääressä ja todeta Onpa kiva pitkästä aikaa jutella / Vaikka en tunne enää sinua. Siitä on jo lähemmäs kuukausi, kun aloin tyhjentämään kirjahyllyäni. Se vaaleanpunainen kitara on siellä edelleen, aivan samalla paikalla: en uskalla siirtää sitä muualle. En tee kyseisellä lelulla oikeastaan mitään, joten voisin heittää sen pois. Mutta tuntuu, että jos heitän sen pois, hävitän sen myötä elämästäni lopullisesti sen ihmisen, josta se kitara muistuttaa. Ehkä vain salaa toivon, että pystyisin avaamaan oven tälle ihmiselle ja päästämään hänet takaisin elämääni. Se tuntuu todella haastavalta jo pelkästään ajatuksen tasolla, Koska me ei olla enää me. Karjalanpiirakka The Best of Finland! Always time for smile and
karjalanpiirakka! Picture: Elisabeth Johnson. The food in Canada is a bit different than Finnish food but we still eat very similar dishes. As you all may know, Canada LOVES maple syrup! We actually have maple flavoured everything not even joking. Canadian usually prefer sweeter foods compared to most Finnish people that prefer more bitter things like coffee and salmiakki. Firsty, I HATE SALMIAKKI! BLEH! HOW CAN YOU EAT IT? I have tried multiple times to eat it and I always end up spitting it out. Another difference with Canadian food is that we use a lot of spices so Finnish food tastes bland to me sometimes. I love Finnish food, especially karjalanpiirakka. I could eat that for the rest of my life and I would be happy! Furthermore, I would like to talk about meal times in a regular household in Canada. In Canada I never ate breakfast and none of my people really did either, we would only eat it if we had time so I am not used to eating big breakfasts. Also, in Finland you have your dinner very early somewhere between 15:00 17:00 where in Canada we have very late dinners at around 19:00 or 20:00. So the first few weeks for me was hard for me to eat so early. I am also not used to eating an evening snack right before bed in Canada if you ate before going to bed you would get in trouble! Anyway I have learnt how to eat the Finnish way and I am loving the Finnish food!
Karjalanpiirakka, Suomea parhaimmillaan! Ruoka on Kanadassa hieman erilaista kuin Suomessa, mutta me syömme kuitenkin paljon samojakin ruokalajeja. Kuten te kaikki varmaan tiedätte, Kanada RAKASTAA vaahterasiirappia! Meillä on oikeastaan vaikka mitä vaahterasiirapinmakuista, enkä edes vitsaile. Kanadalainen tykkää yleensä makeammista ruuista, kun taas monien suomalaisten mieleen ovat katkerammat jutut, kuten kahvi ja salmiakki. Ensinnäkin minä VIHAAN SALMIAKKIA! HYH! MITEN TE VOITTE SYÖDÄ SITÄ? Olenkin sylkenyt sen usein suustani yritettyäni monia kertoja syödä sitä. Toinen kanadalaisen ruuan ero on se, että meillä käytetään paljon mausteita verrattuna suomalaiseen ruokaan, joten täällä ruoka maistuu mielestäni usein niiltä osin vähän tylsältä. Rakastan kuitenkin suomalaista ruokaa, etenkin karjalanpiirakkaa. Voisin syödä sitä lopun elämääni ja olla onnellinen! Lisäksi haluaisin kertoa tavallisen kandalaisperheen ruokaajoista. Kanadassa en syö koskaan aamiaista, eivätkä monet muutkaan ihmiset tee niin. Me syömme vain jos aikaa riittää, joten en ole tottunut tuhteihin aamiaisiin. Suomessa syödään päivällistä kovin aikaisin, noin kello 15:00 17:00, kun taas Kanadassa meillä on melko myöhäiset illalliset joskus kello 19 tai 20 aikaan. Joten muutamana ensimmäisenä viikkona olikin vaikeaa syödä niin aikaisin. En myöskään ole tottunut napostelemaan illalla juuri ennen nukkumaanmenoa jos Kanadassa syö juuri ennen sänkyyn nukkumaanmenoaikaa, joutuu hankaluuksiin! Joka tapauksessa olen oppinut, miten syödään suomalaisittain, ja rakastan suomalaista ruokaa! Suurpiirteinen suomennos: Henry Hedborg.