Hannu Lintu, kapellimestari Juha Uusitalo, baritoni Uuno Klami: Laulu Kuujärvestä 16 min Bohuslav Martinu : Pamatnik Lidicim (Lidicen muistoksi) 9 min VÄLIAIKA 20 MIN Gustav Mahler: Der Tamboursg sell (Rumpalipoika) 6 min Gustav Mahler: Der Schildwache Nachtlied (Vartijan yölaulu) 6 min Paul Hindemith: Mathis der Maler 26 min I Engelkonzert (Enkelikonsertto) (Ruhig bewegt) II Grablegung (Hautaanlaskeminen) (Sehr langsam) III Versuchung des heiligen Antonius (Pyhän Antoniuksen kiusaus) (Sehr langsam, frei im Zeitmass Sehr lebhaft) Väliaika n. klo 19.35. Konsertti päättyy noin klo 20.40. Suora lähetys YLE Radio 1:ssä ja internetissä (www.yle.fi/rso). Konsertti televisioidaan ja lähetetään YLE Teeman Kausikortti-ohjelmassa, joka palaa televisioon keväällä 2010. 1
Uuno Klami (1900 1961): Laulu Kuujärvestä Yrjö Jylhä (1903 1956) on jäänyt yleisessä tietoisuudessa harvinaisella tavalla yhden rajatun aiheen runoilijaksi. Hänen opus magnuminsa on talvisodan kokemuksiin porautuva ja niitä purkava kokoelma Kiirastuli (1941). Se oli Jylhän tuotannon suuri leimahdus, joka lähes poltti loppuun hänen luovat voimansa. Sen jälkeen ilmestyivät vielä kokoelmat Runoja (1943) ja Hyvästi, Kirvesmäki! (1954), mutta Kiirastulen tasolle hän ei enää noussut. Jylhä ei koskaan päässyt irti sodasta, ei ihmisenä, ei taiteilijana. Vaikka Jylhän sotarunous syntyi lähes taistelujen keskellä, hän pystyi antamaan runoilleen syvästi inhimillisen, kestävän sisällön. Uuno Klami sen sijaan tarvitsi sodan sulattamiseen ajallista etäisyyttä. Sodan varjossa syntynyt alkusoitto Suomenlinna (1940/44) on vielä kansallisten sankarinäkyjen loisteessa syntynyttä taistelumusiikkia, jolla oli oma tehtävänsä sotaa käyvässä maassa, mutta jonka uhmakas kumu on sittemmin vaimentunut. Kun Klami yli vuosikymmen myöhemmin ryhtyi säveltämään Jylhän runoa Kuujärvi kokoelmasta Runoja, oli hänen asenteensa sotaan ja sodan sävelittämiseen tyystin muuttunut. Laulu Kuujärvestä valmistui 1956 Suomen Kulttuurirahaston sävellyskilpailua varten ja sai kilpailussa kolmannen sijan. Se on Klamin ainoa laajamuotoinen soololauluteos, baritonille ja orkesterille sävelletty runoelma ihmisestä keskellä sotaa ja hänen halustaan löytää elämälle muuta sisältöä ja merkitystä. Laulu Kuujärvestä purkautuu esiin karun vakaissa marssirytmeissä. Runon kokija muistelee marssia Aunuksen teillä, taistelujen poltetta ja uupumusta. Äkkiä aukeaa taianomainen näky, Kuujärvi kaikessa kauneudessaan ( lepäs järvi kuin simpukan aarre/syliss armaan vehreyden ). Se kasvaa kokijan mielessä lintukotomaiseksi idylliksi ja saa ajatukset kääntymään pois sodasta. Klamin musiikki reagoi herkästi ja liioittelematta väsyneen sotilaan Kuujärvi-näkyyn. Mutta näky jää poispyyhkiytyväksi haaveeksi, ja jo seuraavassa taistelussa sotilas menettää toverinsa, joiden kanssa hän oli laulanut ylistystä Kuujärvelle. Laulu Kuujärvestä Yrjö Jylhä Oli marssittu Aunuksen teitä ja taisteltu, tottavie; tomupilvet peittivät meitä, jalan alla upposi tie. Oli meille paahtanut helle, tuli tykkien kärventänyt, oli rynnätty lakeudelle, taas korpeen painuttu nyt. Joka mies oli taas lopen kuitti, lepotaukoa vartosi vain, asemekkonsa hiessä uitti, janon poltteessa taivaltain. Kovin houkutti sammalmättäin salon siimessä viileä maa: hyvä siinä taakkansa jättäin olis soturin uinahtaa. Mitä silloin äkkiä näimme, sitä näitkö unissakaan? Havahduimme ja mykkinä jäimme yli maiseman tuijottamaan. Niin pehmeä kumpujen kaarre, niin kummasti kimaltaen lepäs järvi kuin simpukan aarre syliss armaan vehreyden kylä harmaja niemekkeessä, kylä heimomme vainotun: koti siin oli silmäimme eessä koti ihmisen, sun ja mun. 2
Miten autuas iäti olla, oi järvi, sun huomassas ois, miten vilvasta kuutamolla sinun laineissas lipua pois! Oli kolme veikkoa meitä, ja me päätimme, koska taas me marssimme Aunuksen teitä, laulaa sun kunniaasi: Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu, Kuujärven rannalla karsikkopuu pilviä päin kuvastuu... Ja se laulu lyhensi matkaa, säe toiseen kun liittyi näin. Piti laulua vieläkin jatkaa sitä seutua vain ylistäin. Mut kalliit on laulujen lunnaat sana suurten runoilijain ja sen tuntevat karjalan kunnaat läpi aikojen katoavain. Tyly kohtalo, valtias jäinen, sitä meille sallinut ei: tulitaistelu ensimmäinen ne veikot, ne laulajat, vei. Jäin yksin kolmesta meistä, jäi kesken laulumme tää; en lohtua saa säveleistä, ja kesken se iäksi jää. Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu, Kuujärven rannalla karsikkopuu siinä mun lauluni taas tukahtuu, siinä mun silmäni taas sumentuu. Bohuslav Martinu (1890 1959): Pamatnik Lidicim (Lidicen muistoksi) Toukokuun 27. päivänä 1942 saksalaisen natsihallinnon pahamaineisimpiin johtajiin kuulunut Reinhard Heydrich joutui Prahassa tšekkiläisten vastarintamiesten hyökkäyksen kohteeksi. Heydrich haavoittui vakavasti, eivätkä edes Himmlerin paikalle lennättämät erikoislääkärit onnistuneet pitämään häntä hengissä. Heydrich liittolaisilleen vaalea peto, vihollisilleen hirttäjä-heydrich kuoli Prahassa 4. kesäkuuta. Heydrichin kuolema käynnisti natsien kostoaallon. Berliinissä ja Prahassa yli tuhat vastarintaliikkeeseen kuulunutta tai sen jäseneksi väitettyä surmattiin. Kostotoimet huipentuivat traagisella tavalla 10. kesäkuuta pienessä tšekkiläisessä Lidicen kaivoskylässä. Vailla mitään perusteita kyläläisten väitettiin osallistuneen Heydrichin salamurhaan, ja kaikki kylän 16 vuotta täyttäneet miehet ammuttiin, naiset ja lapset lähetettiin keskitysleireille ja kylä jyrättiin maan tasalle. Lopulta sen nimi poistettiin saksalaisista kartoista. Tieto Lidicen tuhoamisesta levisi ympäri maailmaa ja tavoitti Yhdysvaltoihin sodan vuosina asettuneen tšekkisäveltäjän Bohuslav Martinůn. Tyrmistyksestä toivuttuaan Martinů reagoi niin kuin taiteilija voi: taiteellaan. Hän sävelsi elokuussa 1943 vain muutamassa päivässä orkesterielegian Lidicen tragedian muistolle. Kantaesitys oli saman vuoden lokakuussa New Yorkissa. Lidicen muistoksi on yksi Martinůn valtaisan tuotannon tunnetuimmista ja vaikuttavimmista teoksista. Baskilaisen Guernican kylän tuhoamiseen verrattava tragedia on saanut Martinůn luomaan tummin värein maalatun teoksen, joka on samalla sekä valittava että ylevä, sekä koskettava että toiveikas. Martinů on ladannut teokseensa väkevää musiikillista symboliikkaa. Jo alussa kuullaan lainaus keskiaikaisesta böömiläisestä koraalista, jonka sanat Pyhä Václav, älä anna meidän tuhoutua ovat vuosisatojen ajan toimineet tšekkien protestina sortoa vastaan. Lopun huipennuksessa kuullaan puolestaan Beethovenin viidennen sinfonian avausmotiivi, kuului- 3
sa kohtalonaihe. Se oli liittoutuneiden sodanaikainen voitonsymboli. Beethovenin sinfonia edustaa jo sinänsä voitokasta henkeä, mutta kohtalonaiheen rytmikuvio kolme lyhyttä ja yksi pitkä sävel on sattumalta sama kuin morse-aakkosten V-kirjain ja sanan victory (voitto) alkukirjain. Myös Martinůn teoksessa pilkahtaa toivonkipinä, kun musiikki kirkastuu päätöstahdeissa seesteiseksi C-duuriksi. Gustav Mahler (1860 1911): Der Tamboursg sell (RUMPALIPOIKA) (1901); Der Schildwache Nachtlied (vartijan yölaulu) (1892) Mahler sai alkuvuodesta 1887 käsiinsä saksalaisten kansanrunojen kokoelman Des Knaben Wunderhorn (Pojan ihmetorvi). Mahler tunsi jo entuudestaan muutamia kokoelman runoista, mutta nyt hän ihastui niihin aivan erityisesti. Hän sävelsi seuraavan vajaan puolentoista vuosikymmenen aikana 24 laulua kokoelman runoihin, yli puolet kaikista lauluistaan. Varhaisemmat Wunderhorn-laulut Mahler kirjoitti lauluäänelle ja pianolle, mutta vuodesta 1892 lähtien ne on hahmoteltu orkestraalisesti. Osaa Wunderhorn-lauluistaan hän käytti myös toisessa, kolmannessa ja neljännessä sinfoniassaan. Mahler ihastui Wunderhorn-runoissa ennen muuta niiden kansanomaiseen aitouteen. Hän on kuitenkin nähnyt runojen pettävän yksinkertaisuuden taakse ja sulauttanut niiden sisällön osaksi omaperäistä, usein erilaisia tunnelmia jyrkästi yhdistelevää musiikillista maailmankuvaansa. Oman vaikuttavan ja luonteenomaisen ryhmänsä lauluista muodostavat ne, joissa Mahler suuntaa syväluotaavan katseensa sotilaselämään. Niissä hänen musiikilliseen perussanastoonsa kuuluvat signaalit, marssirytmit ja rummuniskut syventävät ja terävöittävät runojen moneen repeäviä tuntoja. Vuonna 1901 valmistunut Der Tamboursg sell (Rumpalipoika) jäi Mahlerin viimeiseksi Wunderhorn-lauluksi. Se on raskain askelin etenevä katkeransävyinen surumarssi, joka saattelee armeijan nuorta rumpalipoikaa matkalla kohti hirsipuuta ja jonka aikana poika jättää jäähyväiset elämälle. Laulussa Der Schildwache Nachtlied (Vartijan yölaulu) (1892) Mahler antaa todellisuuden ja haaveiden törmätä toisiinsa. Vahtisotilaan repliikit vuorottelevat hänen unelmiensa kohteena olevan tytön seestyneiden vastausten kanssa. Näin haaveilee yövartiossa oleva nuorukainen keskellä karua sotaa, ja loppusäkeissä käy ilmi, että haaveilu koituu hänen kohtalokseen. Der Tamboursg sell Ich armer Tamboursg sell! Man führt mich aus dem G wölb! Wär ich ein Tambour blieben, Dürft ich nicht gefangen liegen. O Galgen, du hohes Haus, Du siehst so furchtbar aus! Ich schau dich nicht mehr an, Weil i weiß, daß i g hör dran. Rumpalipoika Minä onneton rumpalipoika! Minua viedään tyrmästä. Jos oisin rumpaliksi jäänyt, en vankilassa virunut mä oisi. Oi hirsipuu, sinä korkea rakennus, niin pelottavalta näytät. Sinua en enää katsele, sillä tiedän, sinuun kuulun. 4
Wenn Soldaten vorbei marschiern, Bei mir nit einquartiern. Wenn sie fragen, wer i g wesen bin: Tambour von der Leibkompanie! Gute Nacht, ihr Marmelstein, Ihr Berg and Hügelein! Gute Nacht, ihr Offizier, Korporal und Musketier! Ich schrei mit heller Stimm: Von Euch ich Urlaub nimm! Von Euch ich Urlaub nimm! Gute Nacht! Gute Nacht. Kun marssivat ohi sotilaat, eivät he luokseni majoitu, kun he multa kysyvät, ken ollut oon: rumpali henkikomppanian! Hyvää yötä, te marmorikivet, te vuoret ja kukkulat, hyvää yötä, te upseerit, korpraalit ja musketöörit. Hyvää yötä, te upseerit, korpraalit ja krenatöörit! Kirkkaalla äänellä huudan, teistä vapaata otan! Hyvää yötä! Hyvää yötä! Gustav Mahler (kokoelmasta Des Knaben Wunderhorn) Käännös: Riitta Pulliainen Der Schildwache Nachtlied Ich kann und mag nicht fröhlich sein! Wenn alle Leute schlafen, So muß ich wachen, Ja, wachen! Muß traurig sein! Lieb' Knabe, du mußt nicht traurig sein! Will deiner warten im Rosengarten! Im grünen Klee! Zum grünen Klee da geh' ich nicht! Zum Waffen garten voll Helleparten! Bin ich gestellt! Stehst du im Feld, so helf' dir Gott! An Gottes Segen ist alles gelegen! Wer's glauben tut, Wer's glauben tut! Vartijan yölaulu En tahdo, en halua olla iloinen. Kun muu väki nukkuu on minun valvottava, juuri niin: valvottava ja oltava surullinen! Rakas poika, älä ole surullinen! Odotan sinua ruusutarhassa! Vihreällä apilaniityllä! Apilaniitylle en mene. Asetarha täynnä keihäitä, siellä on minun paikkani! Kentällä sinua Jumala auttakoon. Hänen siunaustaan siellä tarvitaan. Ken uskoo, ken uskoo tuohon! 5
Wer's glauben tut, ist weit davon! Er ist ein König! Er ist ein Kaiser! Er führt den Krieg! Halt! Wer da? Rund'! Bleib mir vom Leib! Wer sang es hier? Wer sang zur Stund'? Verlorne Feldwacht sang es um Mitternacht! Feldwacht! Ken uskoo, on jo kaukana! Hän on kuningas! Hän on keisari! Hän johtaa sotaa! Seis! Kuka siellä? Ympäri! Pysy loitolla! Kuka lauloi? Kuka lauloi juuri? Onneton vartiomies lauloi keskiyön aikaan. Vartiomies! Gustav Mahler (kokoelmasta Des Knaben Wunderhorn) Käännös: Aila Gothóni Paul Hindemith (1895 1963): Mathis der Maler Vaikeina aikoina taiteella on taipumus kasvaa alkuperäistä suurempaan merkitykseen. Näin kävi myös Hindemithin oopperalle Mathis der Maler (Maalari Mathis tai Mestari Mathis). Kun Hindemith alkoi hahmotella librettoa kevätkesällä 1933, ajatuksena oli lähinnä pohdiskella yleisellä tasolla taiteilijan ja ympäröivän yhteiskunnan suhdetta. Teoksen ei ollut tarkoitus olla uutta natsihallintoa vastaan suunnattu protesti, mutta sellaisen aika ja ympäristö siitä tekivät. Päähenkilö on todellinen henkilö, 1500-luvun alun saksalainen renessanssimestari Matthias (Mathis) Grünewald. Tapahtumat sijoittuvat 1520-luvun talonpoikaissodan aikaan, jolloin uskonpuhdistuksen jälkiaallossa talonpojat nousivat vaatimaan oikeuksiaan. Keskeisinä jännitteinä ovat uskonriidat sekä talonpoikien ja aatelisten yhteenotot, ja niiden välissä Mathis yrittää pitää kiinni vapaudestaan taiteilijana. Oopperan kuvaama asetelma oli tulenarka 1930-luvun Saksassa, ja sitä tehostivat muutamat yksityiskohdat, esimerkiksi kolmannessa kohtauksessa leimahtavat kirjaroviot. Hindemith sai oopperansa valmiiksi heinäkuussa 1935. Saksassa teosta oli mahdotonta esittää, joten ensi-ilta oli Zürichissä Sveitsissä toukokuussa 1938. Jo ennen tätä teoksen musiikkia oli kuitenkin kuultu, myös Saksassa. Kun Hindemith oli vuonna 1933 aloittanut työn Mathis der Malerin parissa, hän sai Wilhelm Furtwänghleriltä tilauksen Berliinin filharmonikoille. Hindemith päätti käyttää teoksessa työn alla olleen oopperan tematiikkaa, ja hän antoi sen kolmelle osalle oopperaan ja Grünewaldin taiteeseen liittyvät otsikot Engelkonzert (Enkelikonsertti), Grablegung (Hautaus) ja Versuchung des heiligen Antonius (Pyhän Antoniuksen kiusaus). Otsikkojen maalaukset ovat Grünewaldin tunnetuimmasta teoksesta, nykyisessä Ranskan Colmarissa sijaitsevasta Isenheimin monipaneelisesta alttaritaulusta, jonka hän saa valmiiksi oopperan viimeisessä näytöksessä. Mathis der Maler -sinfonia valmistui alkuvuodesta 1934. Furtwänglerin johtama kantaesi- 6
tys Berliinissä saman vuoden maaliskuussa sai kiitosta sekä yleisöltä että kriitikoilta, ja hiukan myöhemmin Hindemith johti teoksen saksalaisen Telefunken-yhtiön levyä varten. Tuuli kääntyi vielä vuoden 1934 aikana, kun hyökkäykset säveltäjää vastaan alkoivat. Furtwängler puolusti paljon julkisuutta saaneessa sanomalehtikirjoituksessaan Hindemithiä ja taiteilijan vapautta luomistyöhönsä, minkä vuoksi hänet savustettiin ulos Berliinin valtionoopperasta. Joulukuussa 1934 propagandaministeri Joseph Goebbels syytti Hindemithiä hirveistä riitasoinnuista, kulttuuribolševismista ja henkisestä epäarjalaisuudesta. On syvän ironista, että hyökkäys Hindemithiä vastaan alkoi juuri Mathis der Maler -sinfonian jälkeen. Teos merkitsi hänen tuotannossaan käännettä aiempaa tonaalisempaan ja perinteisempään suuntaan, ja myös teoksen tasapainoinen kontrapunktiikka henkii tradition kunnioitusta. Aivan ilmeisesti hyökkäyksen takana olikin yleisempi säveltäjää kohtaan tunnettu epäluulo. Sinfonian avausosa Engelkonzert on sellaisenaan oopperan alkusoitto. Otsikko viittaa sekä Isenheimin alttaritaulun paneeliin, jossa näkyy musisoivia enkeleitä, että samanaiheiseen tarinaan, jonka Mathis kertoo oopperan lopulla levottomalle rakastetulleen Reginalle. Aihetta syventääkseen Hindemith lainaa osassa 1500-luvun kansansävelmää Es sungen drei Engel (Kolme enkeliä lauloi). Myös hitaan osan aseman saava lyhyehkö toinen osa Grablebung on otettu suoraan oopperasta, jossa se on viimeisen kuvaelman välisoittona. Otsikon mainitsema maalaus on alttaritaulun jalustaosassa. Sinfonian osista laajin, monipolvisin ja dynaamisin on sen päättävä Versuchung des heiligen Antonius, jonka Hindemith muokkasi oopperan loppupuolen musiikista. Otsikon mainitsema Pyhän Antoniuksen kiusaus on pelottavien kauhukuvien hallitsema alttaritaulun paneeli, jonka aiheen Mathis saa oopperassa öisenä näkynä Odenwaldin metsässä. Vanha sävelmä Lauda Sion Salvatorem ilmestyy puupuhaltimissa kohottavien loppukäänteiden kruunaavaksi kontrapunktiksi. Kimmo Korhonen Hannu Lintu Hannu Lintu on opiskellut pianon- ja sellonsoittoa ensin Turun Konservatoriossa ja myöhemmin Sibelius-Akatemiassa, jossa hän aloitti vuonna 1992 opinnot myös kapellimestariluokalla opettajinaan Jorma Panula, Eri Klas ja Ilja Musin. Hän on täydentänyt opintojaan mm. Sienan kesäakatemiassa Myung Whun Chungin johdolla. Hän voitti Pohjoismaiset kapellimestarikilpailut 1994 ja valmistui Sibelius-Akatemiasta keväällä 1996. Vuosina 1998 2001 Lintu työskenteli Turun kaupunginorkesterin ylikapellimestarina. Tätä seurasi kolmivuotinen kiinnitys Helsingborgin sinfoniaorkesterin taiteelliseksi johtajaksi 2002 2005. Elokuussa 2009 hän aloitti Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana. Lintu työskentelee säännöllisesti myös Avanti!-kamariorkesterin kanssa ja mm. toimi vuonna 2005 Avanti!n Suvisoitto -festivaalin taiteellisena johtajana. Hän on levyttänyt Ondine, Alba, Naxos, Ricordi, Claves, Hyperion ja Danacord -levymerkeille. Viime aikoina Lintu on johtanut merkittävimpien suomalaisorkestereiden lisäksi radioorkestereita Berliinissä, Pariisissa, Frankfurtissa ja Stuttgartissa, Sydneyn ja Melbournen sinfoniaorkestereita, Liverpoolin kuninkaallista filharmonista orkesteria, Los Angelesin filharmonikkoja, Uuden-Seelannin sinfoniaorkesteria sekä Lausannen ja Skotlannin kamariorkestereita, Pittsburgin sinfoniaorkesteria ja Washingtonin National Symphony Orchestraa. Tulevina kausina kalenterissa ovat mm Houstonin, Atlantan ja Baltimoren sinfoniaorkesterit, Ensemble Intercontemporain, Hollannin radioorkesteri, Bournemouthin sinfoniaorkesteri, 7
Dresdenin filharmonikot, Venäjän kansallinen sinfoniaorkesteri sekä orkesterit Hong Kongissa, Tokiossa, Soulissa ja Kuala Lumpurissa. Juha Uusitalo Juha Uusitalo on valmistunut Sibelius-Akatemiasta diplomihuilistiksi. Ennen laulajanuraansa hän ehti soittaa huilua Suomen suurimmissa orkestereissa. Vaasan oopperan ja Ilmajoen musiikkijuhlien kautta Uusitalo debytoi laulajana Kansallisoopperan lavalla 1997. Hän kuului talon vakituiseen solistikuntaan 2000 2008. Kansainväliseen tietoisuuteen Uusitalo nousi Tirolin musiikkijuhlilla 1999, jossa hän lauloi Wagnerin Siegfriedissä Gustav Kuhnin johdolla Wandererin roolin. Huomio Euroopan merkittävimmissä oopperataloissa kasvoi, kun Uusitalo kutsuttiin laulamaan Baijerin valtionoopperaan Müncheniin Wagnerin Reininkultaan ja Jumalten tuhoon Zubin Mehtan johdolla. Wagnerin Lentävä hollantilainen on ollut Uusitalon tähän mennessä eniten esittämä rooli. Hän on laulanut sen kaikissa merkittävimmissä oopperataloissa. Tällä kaudella Uusitalo laulaa arvostetussa Wienin valtionoopperassa uuden Ring-sarjan pääjumala Wotanin roolin. Uusitalon kalenteri täyttyy pitkälti Wagnerin suurista bassobaritonirooleista, joihin lukeutuvat Ring-sarjan Wotan ja Wanderer, Lentävän hollantilaisen nimirooli ja Parsifalin Amfortas. Lisäksi Uusitalo esiintyy mm. New Yorkin Metropolitanin, Wienin ja Baijerin valtionoopperoiden sekä Savonlinnan oopperajuhlien näyttämöillä. Mainittakoon myös debyytti Covent Gardenissa Toscan Scarpiana sekä Lentävän hollantilaisen nimirooli New Yorkin Metropolitan Oopperassa keväällä 2010. Oopperoiden lisäksi Uusitalo on kysytty sinfoniaorkestereiden solisti ja lied-laulaja. Hän työskentelee säännöllisesti maailman huippukapellimestareiden kanssa. RADION SINFONIAORKESTERi Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on Yleisradion orkesteri, joka syksyllä 2007 juhli 80. vuottaan. Orkesterin ylikapellimestari Sakari Oramo aloitti kautensa syksyllä 2003. Radio-orkesteri perustettiin vuonna 1927 kymmenen muusikon voimin ja sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestareita ovat olleet Toivo Haapanen, Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam ja Jukka-Pekka Saraste. RSO:n ohjelmistossa on tärkeällä sijalla uusin suomalainen musiikki ja orkesteri kantaesittää vuosittain useita Yleisradion tilausteoksia. Yhteensä RSO on kantaesittänyt yli 500 teosta. Kaudella 2009 2010 on ohjelmassa kuusi kantaesitystä sekä useita Suomen ensiesityksiä. Yli sadan levytyksen joukossa on mm. historiallinen helmi Sibeliuksen ainoasta taltioidusta kapellimestariesiintymisestä. Sakari Oramon kanssa RSO on levyttänyt mm. Bartókin, Hakolan, Lindbergin, Kaipaisen ja Kokkosen teoksia sekä Launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Levytykset ovat saaneet useita palkintoja, joista tuorein, MIDEM Classical Awards -palkinto myönnettiin 2008 RSO:n ja Lisa Batiashvilin levytykselle Lindbergin ja Sibeliuksen viulukonsertoista (Sony BMG). New York Times valitsi RSO:n Magnus Lindbergin orkesteriteoksia sisältävän levyn vuoden levyksi 2008. RSO levyttää myös mm. Ondinelle. RSO tekee säännöllisesti konserttikiertueita ympäri maailmaa ja on soittanut ulkomailla lähes 300 konserttia. Japanissa orkesteri on vieraillut neljä kertaa. Kaudella 2009 2010 RSO esiintyy mm. Pietarissa, Länsi-Afrikan Beninissä ja Tukholmassa. 8
RSO:n kotikanava on YLE Radio 1, joka lähettää orkesterin kaikki konsertit yleensä suorina lähetyksinä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Konsertteja voi kuunnella myös ympäri maailmaa RSO:n verkkosivujen kautta (www. yle.fi/rso). 9