PAKKAUSTEN TUOTTAJAVASTUU UUDESSA JÄTELAISSA: TÄYDEN TUOTTAJAVAS- TUUN VAIKUTUKSET NYKYJÄRJESTELMÄLLE

MUISTIO 16.2.2010 Annukka Leppänen-Turkula, Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy Kuljetusten ympäristökuormituslaskelmat Tuula Pohjola, Crnet Oy PAKKAUSTEN TUOTTAJAVASTUU UUDESSA JÄTELAISSA: TÄYDEN TUOTTAJAVAS- TUUN VAIKUTUKSET NYKYJÄRJESTELMÄLLE PYR/ALT ja Crnet/TP Sivu 1

PYR/ALT ja Crnet/TP Sivu 2

Tiivistelmä Tässä muistiossa tarkastellaan nykyisin toimivaa Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy:n ja pakkausalan tuottajayhteisöjen muodostamaa hyötykäyttöjärjestelmää ja täyden tuottajavastuun merkitystä pakkausten kierrätyksen ja hyötykäytön kustannuksiin ja ympäristökuormituksiin. Lisäksi annetaan lyhyt kuvaus pakkausalan tuottajayhteisöistä. Pakkaajat ja pakattujen tuotteiden maahantuojat ovat siirtäneet tuottajavastuunsa pakkausalan tuottajayhteisöille tekemällä sitä koskevan sopimuksen Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy:n kanssa. Yksi sopimus kattaa kaikki pakkausmateriaalit ja yhdeksän tuottajayhteisöä. Yli 90 % näiden pakkaajien ja pakattuja tuotteita maahantuovien yritysten Suomen markkinoille toimittamista pakkauksista käytetään uudelleen tai hyödynnetään uusien tuotteiden raaka-aineena tai energiana. Pakkausjätteestä kierrätetään yli 55 %, eli siitä valmistetaan uusia tuotteita, joilla on markkinat myös Suomessa. Energiahyötykäyttö mukaan lukien pakkausjätteestä hyödynnetään yli 80 %. Kaikki pakkausten hyötykäyttöön kohdistuvat lakisääteiset vaatimukset on saavutettu. Pakkaajat ja pakattujen tuotteiden maahantuojat maksavat tuottajayhteisöille hyötykäyttömaksuja suhteessa markkinoille saattamiinsa pakkauksiin. Hyötykäyttömaksuilla korvataan hyötykäyttö- ja kierrätysjärjestelmien kuluja vastaanottopisteestä eteenpäin. Vuonna 2009 tuottajayhteisöille tilitettiin hyötykäyttömaksuja noin 9 miljoonaa euroa. JÄLKI-työryhmän ehdotus (26.11.2009) jätelain tuottajavastuuta koskeviksi pykäliksi tarkoittaa luopumista pakkausten osittaista tuottajavastuuta (vastuussa tuottaja, kunta ja jätteen haltija) koskevasta pykälästä ja siten täyttä tuottajavastuuta pakkauksille. Tämä tarkoittaisi, että pakkaajat ja pakattujen tuotteiden maahantuojat vastaisivat täysin pakkausjätteen jätehuollosta ja sen kustannuksista. Käytännössä tämä merkitsisi päällekkäisen jätehuoltojärjestelmän perustamista nykyisen kunnallisen jätehuoltojärjestelmän rinnalle, jo nyt teollisuuden ja kaupan piirissä toimivan kustannustehokkaan kierrätysjärjestelmän lisäksi. Nyt toimivan järjestelmän ulkopuolelle jäävä keräyspotentiaali on 110 000 180 000 tonnia pääosin kuluttajilta tulevaa, asumisessa syntyvää pakkausjätettä, joka jakaantuu viiteen päälajiin: kuitupohjaiset pakkaukset (= paperi, kartonki, aaltopahvi), lasi, metallit, muovit ja vähäisessä määrin puupakkaukset. Pääosa tästä menee kotitalousjätteen mukana kaatopaikoille tai se kerätään energiajakeena olemassa oleviin laitoksiin. Täysi tuottajavastuu kuluttajapakkauksista tarkoittaisi aluekeräysverkoston laajentamista, siihen liittyvää lisäkuljetustarvetta ja lisääntyvää käsittelykapasiteettia. Tässä tarkastelussa keräysverkoston tiheydeksi on otettu yksi piste /1000 asukasta eli 5 300 keräyspistettä/ pakkausmateriaali. Tällöin keräysverkoston ja tarvittavien kuljetusten aiheuttamat lisäkustannukset ovat 25 50 miljoonaa euroa/vuosi. Keräysverkoston aiheuttaman kuljetustarpeen eli rekkarallin ja sen ympäristökuormituksen laskentaperusteena on käytetty 172 000 tonnia nyt kotitalousjätteen mukana kaatopaikoille joutuvaa tai energiana käytettävää pakkausjätettä. Rekkarallin keräily- ja runkokuljetukset aiheuttaisivat yli 3,7 miljoonaa ylimääräistä kuljetuskilometriä ja näiden lisäksi keräyspisteiden huolto- ja siivoustoimien kuljetukset aiheuttaisivat vielä yli 1,5 miljoonaa ylimääräistä kuljetuskilometriä. Erilliskeräyksen kasvihuonekaasupäästöt pelkästään hiilidioksidin osalta olisivat 3 miljoonaa kiloa C0₂. Kuljetuksiin käytettäisiin 10 280 MWh energiaa, noin 514 omakotitalon lämmitykseen käytettävä määrä. Pohjois-Suomen pakkausten keräyslogistiikkaan liittyvä hiilijalanjälki olisi yli kolminkertainen pääkaupunkiseudun vastaavaan hiilijalanjälkeen verrattuna. Keski- Suomen hiilijalanjälki olisi vastaavasti 1,5 -kertainen pääkaupunkiseutuun verrattuna. PYR/ALT ja Crnet/TP Sivu 3

Mikäli kaatopaikoille menevä pakkausjäte käytettäisiin polttoaineena lähimmissä voimaloissa, sillä voitaisiin tuottaa 543 000 MWh energiaa eli yli 27 000 omakotitalon lämmitykseen tarvittava määrä. Koko syntyvästä pakkausjätteestä, 690 000 tonnia, kierrätetään tai hyödynnetään nykyisellä yhdeksän tuottajayhteisön järjestelmällä 580 000 tonnia. Pakkaajien ja pakattujen tuotteiden maahantuojien maksamat hyötykäyttömaksut ovat jopa nykyisen talous- ja kierrätysmarkkinakriisin aikana alle 10 miljoonaa euroa. Keräyksen tehostaminen voidaan Suomessa ylipäätään kohdistaa loppuosaan pakkausjätteestä eli vain reiluun 100 000 tonniin, jota varten ehdotuksen mukaan perustettava kuluttajakeräyspisteverkosto aiheuttaisi valtavat lisäkustannukset, enimmillään yli 50 miljoonaa euroa. Pakkausala pitää ehdotusta erittäin huonona ennen kaikkea sen aiheuttamien ympäristövaikutusten, mutta myös kansantaloudellisten vaikutusten johdosta. Jätelaissa on edelleen säilytettävä pakkausten osalta mahdollisuus olla keräämättä pakkausjätettä koko maassa yksityisiltä kuluttajilta. Kuluttajakeräyksen tarpeellisuus ja keräyspisteverkoston riittävyyden arviointi on uudessa laissa nykyistäkin lakia selkeämmin sidottava EU:n pakkaus- ja pakkausjätedirektiivin prosentuaalisten hyödyntämistavoitteiden saavuttamiseen. Kuluttajille suunnatun palvelutason kehittäminen tulee järjestää niin, että järjestelmä on sekä ympäristön kannalta että taloudellisesti kestävä. Pakkausalan mukaan pakkausten tuottajavastuu toteutuu parhaiten pakkauksia koskevan erityisen säännöksen sisällyttämisellä tuottajavastuuta koskevaan lukuun. Säännöksen sisältönä tulisi olla se, että keräyspisteverkostoa pidetään riittävänä silloin, kun valtioneuvoston asetuksilla määritellyt, EU:n pakkaus - ja pakkausjätedirektiiviin perustuvat hyödyntämistavoitteet saavutetaan. Mikäli erityistä pakkauspykälää ei lakiin tulisi, olisi keräyspisteverkoston riittävyyden kriteerinä laissa nimenomaisesti mainittava 7.3 :n yhteydessä hyödyntämisvaatimusten täyttyminen. Jätelakiehdotuksessa pakkauksille esitetään huomattavasti pakkaus- ja pakkausjätedirektiiviä tiukempia vaatimuksia, kun muiden tuottajavastuujakeiden osalta tyydytään vain ko. direktiivien soveltamiseen Suomen lainsäädäntöön. PYR/ALT ja Crnet/TP Sivu 4

SISÄLTÖ Sivu Tiivistelmä 3 Sisältö 5 Alkusanat 6 1. Pakkausten hyötykäyttö nyt - osittainen tuottajavastuu 1.1 Nykyjärjestelmä ja sen tulokset 6 1.2 Kuluttajien mahdollisuudet palauttaa käytettyjä pakkauksia hyötykäyttöön 8 1.3 Hyötykäyttömaksut 8 1.4 Pakkausjätteen määrän kasvu 8 1.5 Nykyjärjestelmän hyödyt 9 1.6 Nykyjärjestelmän kehittämistarpeet 9 2. Ehdotettu täysi tuottajavastuu 10 2.1 Keräysverkosto 11 2.2 Paalaus, puhdistus- ja muu käsittelytarve 13 2.3 Keräysverkoston laajentamisen aiheuttamat lisäkustannukset 13 3. Yhteenveto 14 Liite 1. 4. Rekkaralli - kuljetuskustannukset ja kuljetusten ympäristökuormitukset 15 4.1 Logistiikkapalvelujen merkitys materiaalien kierrätyksessä 15 4.2 Case pakkausmateriaalit 16 Taulukoita Keräilykuljetukset keskikokoisella tai pienellä kuorma-autolla 18 Runkokuljetukset täysperävaunurekalla 18 Kierrätettävien pakkausten erilliskeräyksen kasvihuonekaasupäästöt 19 Keräily-, runko- ja huoltokuljetusten C0₂ eqv. 20 4.3 Yhteenveto 21 Liite 1a. Taustatietoja Jätteiden kierrätyksen ja polton ympäristövaikutuksista ja kustannuksista 23 Liite 2. 5. Pakkausalan tuottajayhteisöt 24 5. 1 Suomen Aaltopahviyhdistys ry 24 5.2 Suomen Kuluttajakuitu ry 24 5.3 Suomen NP-kierrätys Oy 24 5.4 Suomen Teollisuuskuitu Oy 24 5.5 Suomen Keräyslasiyhdistys ry 25 5.6 Mepak-Kierrätys Oy 25 5.7 Suomen Uusiomuovi Oy 25 5.8 Puupakkausten Kierrätys PPK Oy 25 5.9 Suomen Palautuspakkaus Oy 26 5.10 Kuitujen kierrätykseen uusi tuottajayhteisö 26 6. Pakkausten hyötykäyttöhinnat 2010 27 PYR/ALT ja Crnet/TP Sivu 5

Alkusanat Suomessa käytetään pakkauksia pääosin järkevästi ja ympäristön kannalta perustellusti. Tuotteita valmistavalle yritykselle pakkaus on kustannus ja se suunnitellaan optimaalisesti täyttämään pakattavan tuotteen ja sen logistisen ketjun vaatimukset. Ympäristö on yksi suunnitteluvaiheessa huomioitavista tekijöistä. Mikäli pakattu tuote menee pilalle riittämättömän pakkauksen vuoksi tai jostain muusta syystä, tuotteen koko valmistusketjun ympäristörasitukset ovat olleet turhia. Pakkausten oikea käyttö tarkoittaa sitä, että pakkauksia käytetään juuri niin paljon kuin pakattu tuote ja sen usein melko pitkä kuljetusketju vaativat, mutta niin vähän kuin on mahdollista, jotta vältetään turhan pakkausjätteen synty. Keskeisintä pakkausten käytössä on se, miten pakkaus suojaa tuotetta ja palvelee koko toimitusketjussa. Keskustelua on käyty myös ruoan tuotannon ympäristövaikutuksista ja siitä, mitä ihmisten pitäisi syödä, jotta käytetyn ruoan ympäristövaikutukset olisivat mahdollisimman pieniä. Pakkaamalla elintarvikkeet niin, että kukin löytää juuri oikean kokoisen tuotepakkauksen omaan käyttöönsä, voidaan auttaa tässäkin kysymyksessä. Silloin elintarvikkeita ei tarvitse heittää hukkaan. Oikein suunniteltu pakkaus mahdollistaa myös sen, että elintarvike tai muu pakattu tuote ja sen laatuominaisuudet säilyvät muuttumattomina pitempään. Kemikaalit, lääkkeet ja vastaavat tuotteet tuovat omat ongelmansa pakkausten hyötykäyttöön sisältöjäämien vuoksi. Koko pakkausketju, johon kuuluvat alkutuottajat, raaka-aineiden ja pakkausten valmistajat, pakkaajat, jotka valmistavat ja pakkaavat tuotteita, kauppa varastoineen ja kuljetuksineen, hyötykäyttäjät ja monet muut toimijat suunnittelijoista painotaloihin, toimii teollisessa mittakaavassa tuottaessaan niitä tarvikkeita, joita tavalliset ihmiset käyttävät ja kuluttavat. Tämä pitkä ketju etsii jatkuvasti uusia ratkaisuja, jotta sen tuotteet ja niiden pakkaukset olisivat jätteenäkin mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavia. Uuden jätelain valmistelussa pakkausten jätehuoltoa on tarkasteltu pakkausalan mukaan yksipuolisesti ja tavalla, joka vaarantaa 1990-luvun puolivälistä saakka tehokkaasti toimineen nykyisen pakkausten hyötykäyttöjärjestelmän ja edellyttää täyden tuottajavastuun johdosta perustamaan koko maan kattavan keräyspisteverkoston yksityisten kuluttajien pakkauksille. Vaatimuksia ei saa tiukentaa ympäristön kustannuksella. Tämä muistio on laadittu esittämään pakkausalan arvio ehdotetun muutoksen vaikutuksista. Muistio on tarkoitettu JÄLKI-työryhmän ja eduskunnan valiokuntien käyttöön ja sen tarkoituksena on osoittaa, että nykyjärjestelmän romuttamisella ei saada aikaan ympäristöllisiä hyötyjä, vaan haittoja. Lisäksi muistiossa on arvioitu ehdotetun uuden järjestelmän kustannuksia. Kustannukset olisivat moninkertaiset nykyiseen järjestelmään verrattuna. 1. Pakkausten hyötykäyttö nyt - osittainen tuottajavastuu 1.1 Nykyjärjestelmä ja sen tulokset Vuonna 1995 solmitussa elinkeinoelämän ja ympäristöministeriön välisessä sopimuksessa Suomen elinkeinoelämä sitoutui vastaamaan markkinoille saatettujen pakkausten hyötykäytöstä EU:n direktiivien mukaisesti. Sittemmin Suomen lainsäädäntöön siirrettyjen hyötykäyttötavoitteiden saavuttaminen on ollut kaikille pakkausketjun osapuolille, siis pakkausten ja pakkausmateriaalien valmistajille, tuotteitaan pakkaaville yrityksille eli pakkaajille, pakattujen tuotteiden maahantuojille ja kaupalle erittäin tärkeää. Hyötykäyttötoi- PYR/ALT ja Crnet/TP Sivu 6

mintaa koordinoimaan ja organisoimaan perustettiin Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy ja pakkausalan tuottajayhteisöt. Kymmenen vuoden aikana pakkausjätteen kierrätys ja hyötykäyttö on nostettu sekä Suomen että EU:n lainsäädännön vaatimalle tasolle, jopa sen yli. Lisäksi pakkausjätemäärä on elinkeinoelämän rakentamien pakkausten uudelleenkäyttöjärjestelmien ansiosta pysynyt vähäisenä sekä suhteessa pakkausten kokonaiskäyttöön että suhteessa kasvaneeseen bruttokansantuotteeseen. Osittaiseen tuottajavastuuseen perustunut järjestelmä, jossa pääosa pakkauksista on hyödynnetty teollisuudesta ja kaupasta, on toiminut edullisesti ja hyvin. Kuluttajien palauttamat pakkausmateriaalit on hyödynnetty samoissa prosesseissa kuin teollisuuden ja kaupan materiaalit. Suomessa yli 90 % hyötykäyttöjärjestelmässä mukana olevien yritysten markkinoille saattamista pakkauksista käytetään uudelleen tai hyödynnetään uusien tuotteiden raaka-aineena tai energiana. Vain 5 % pakkausten kokonaiskäytöstä, jossa mukana on myös laaja uudelleenkäyttö, päätyy kaatopaikalle EU:n komissiolle ilmoitettujen vuoden 2007 pakkaustilastojen mukaan. Vuonna 2007 käytettiin yli 2,6 miljoonaa tonnia pakkauksia, kun pakkausten uudelleenkäyttö lasketaan mukaan käyttökertojen mukaisesti; pakkauksia siis täytettiin uudelleen 1,9 miljoona tonnia. Pakkausjätettä syntyi runsaat 690 000 tonnia. Pakkausjätteestä hyödynnettiin yli 580 000 tonnia, josta kierrätyksen osuus oli 360 000 tonnia. Hyödyntämättä jäi runsaat 110 000 tonnia käytettyjä pakkauksia. Taulukko 1. Suomessa syntyvän pakkausjätteen ja hyödyntämättöämän pakkausjätteen määrä, ja pakkausjätteen kierrätys- ja hyötykäyttöprosentit materiaaleittain vuonna 2007, EU:n komissiolle kesällä 2008 raportoidut luvut. Pakkausjäte, tonnia * Kierrätys- % Hyötykäyttö -% Kaatopaikoille ja muu hävikki Lasi 69 300 81 % 88 % 12 % Muovit 98 600 18 % 43 % 57 % Paperi, kartonki, 265 400 88 % 95 % 5 % aaltopahvi Metallit 47 400 70 % 70 % 30 % Puu 214 200 10 %** 90 % 10 % YHTEENSÄ 694 900 52 % 84 % 16 % * luku ei sisällä alle miljoonan liikevaihdon omaavien yrityksien, vapaamatkustajien ja nettituonnin aiheuttamia pakkausjätemääriä ** vuonna 2008 puupakkausjätteestä kierrätettiin 20 % Pakkausjätteestä kierrätetään jo nyt yli 55 % (vuoden 2008 arvio, PYR Oy), siis siitä valmistetaan uusia tuotteita, joilla on markkinat. Energia mukaan lukien pakkausjätteestä hyödynnetään yli 80 %. Pääosa hyödyntämättömästä pakkausjätteestä soveltuu erittäin hyvin kierrätyspolttoaineen raaka-aineeksi tuottamaan energiaa ja sähköä ko. polttoon soveltuvissa laitoksissa. Pääosa kierrätettävistä materiaaleista tulee teollisuudesta ja kaupasta, mutta myös kuluttajilta palautuva materiaali kierrätetään. Teollisuudesta ja kaupasta tulevat pakkausjätteet muodostuvat pääosin aaltopahvista, teollisuuskääreistä, hylsyistä, lavahupuista, muovikoreista ja -laatikoista, säkeistä, terästynnyreistä, sidontavanteista, maaliyms. tölkeistä, kuormalavoista ja muista puupakkauksista. Kuluttajilta tulevat pakkausjätteet muodostuvat pääosin kartonkikoteloista, paperikääreistä, maito- ja mehutölkeistä, elintarvikkeiden ja teknokemian muovipakkauksista, säilyke- ja juomatölkeistä, lasipulloista ja tölkeistä. PYR/ALT ja Crnet/TP Sivu 7

1.2 Kuluttajien mahdollisuudet palauttaa käytettyjä pakkauksia hyötykäyttöön Euroopan unionin harmonisoitu jätelainsäädäntö ei edellytä Suomelta erillistä pakkausten valtakunnallista keräystä. Kuluttajat voivat kuitenkin palauttaa pakkauksia noin 10 000 vastaanottopisteeseen (6 000 automaattia), joissa vastaanotetaan pantillisia lasi- ja PET -pulloja ja alumiinitölkkejä (sekä uudelleenkäytettävät että materiaalina kierrätettävät) noin 1 900 aluekeräyspisteeseen, joissa vastaanotetaan kuitupohjaisia pakkauksia (kotelot, nestepakkauskartonki, aaltopahvi), lisäksi monissa paikoin kiinteistökeräykseen, ks. www.kierratys.info noin 3 200 pienmetallin aluekeräyspisteeseen, lisäksi monissa paikoin kiinteistökeräykseen muovikassien keräyspisteisiin suurimmissa kauppakeskuksissa noin 3 600 lasipakkausten aluekeräyspisteeseen Monet kunnat ovat antaneet jätehuoltomääräyksiä, jotka koskevat kartonki-, lasi- ja metallipakkauksia. Pakkausalan tuottajayhteisöt tekevät yhteistyötä useiden kuntien kanssa aluekeräysverkoston ylläpitämiseksi. Jätelaitosyhdistys ylläpitää kierrätyspistesivustoa, www.kierratys.info. Kuluttajille suunnatun palautusjärjestelmän palvelulliset kehitystarpeet on pakkausalan keskuudessa tiedostettu, vaikkei kierrätystavoitteiden saavuttaminen palautuspisteiden määrän lisäämistä sinällään Suomessa edellytä. Pakkausalan tuottajayhteisöt kehittävät sekä vastaanottopisteitä että niistä tiedottamista yhteistyössä kaupan, teollisuuden ja kunnallisten jätelaitosten kanssa. 1.3 Hyötykäyttömaksut Hyötykäyttömaksuilla korvataan hyötykäyttö- ja kierrätysjärjestelmien kuluja vastaanottopisteestä eteenpäin Hyötykäyttömaksut eivät sisällä kiinteistön tms. jätehuoltomaksuja v. 2008 tuottajayhteisöille tilitettiin hyötykäyttömaksuja n. 5, 5 miljoonaa euroa v. 2009 tuottajayhteisöille tilitettiin hyötykäyttömaksuja n. 9 miljoonaa euroa (globaalin taloudellisen tilanteen takia kustannusten nousu, kierrätyksen ja hyötykäytön jatkuminen on varmistettu mm. viennillä ja sen tukemisella, pakkausjätemäärät suunnilleen samat) 1.4 Pakkausjätteen määrän kasvu Valtioneuvoston asetus 817/2005 pakkauksista ja pakkausjätteistä edellyttää, että pakkausjätteitä syntyy vuonna 2008 suhteessa bruttokansantuotteen muutokseen vähintään 5 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2001. Taulukossa 2 esitetään Suomen BKT:n ja markkinoille saatettujen pakkausmäärien kehitys vuosina 1998-2007. BKT:n muutoksen lähteenä on käytetty Tilastokeskuksen 9.7.2009 päivitettyä bruttokansantuote (BKT) markkinahintaan 1975-2009 taulukkoa. Pakkausmäärät ovat Suomen virallisesti EU:n komissiolle Brysseliin ilmoittamat määrät. Tiedot perustuvat PYR Oy:n ja Pirkanmaan ympäristökeskuksen pakkaajilta ja pakattujen tuotteiden maahantuojilta sekä tuottajayhteisöiltä keräämiin tietoihin. Taulukossa pakkausjätemääristä on tarkoituksellisesti jätetty pois sekä puu että muut materiaalit. Puu siksi, että sen ilmoittami- PYR/ALT ja Crnet/TP Sivu 8

nen tilastoissa tuli mukaan vasta vuonna 2006, vaikkakin PYR Oy on kerännyt ko. tietoja jo useammalta vuodelta aikaisemmin, muut materiaalit, kuten juuttikangas ja keramiikka, samasta syystä. Taulukko 2. Suomen bruttokansantuote (BKT) markkinahintaan vuosina 1998-2007, BKT:n volyymin muutos ja Suomen markkinoille saatettujen pakkausten yhteismäärä tonneina, vuosittainen muutosprosentti, kierrätetyt ja muutoin hyödynnetyt pakkausmateriaalien määrät tonneina ja vuosittaiset kierrätys ja hyötykäyttöprosentit (paperi, kartonki ja aaltopahvi, metallit, muovit ja lasi, yhteensä). Lähteet: Pakkaustiedot - Suomen EU:n komissiolle raportoimat vuosittaiset määrät, BKT - Tilastokeskus. 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005* 2006 2007 BKT, milj. euroa** 117 058 122 685 132 198 139 789 143 808 145 795 152 151 157 070 167 009 179 695 vuosittainen volyymin muutos, % 5,2 3,9 5,1 2,7 1,6 1,8 3,7 2,8 4,9 4,2 PAKKAUKSET (pl puu)*** markkinoille, tonneja 423 100 442 600 442 500 457 100 451 300 462 500 444 300 476 400 471 600 480 638 vuosittainen muutos, % 5 % 0 % 3 % -1 % 2 % -4 % 7 % -1 % 2 % kierrätys, tonneja 189 200 219 300 219 100 214 600 220 800 240 900 245 100 286 400 316 400 340 217 hyötykäyttö, tonneja 235 200 265 500 264 700 282 800 275 800 258 700 280 100 310 600 356 900 389 879 * vuoden 2005 tiedoista lähtien tilastojen ilmoitustapa on muuttunut, aikaisemmin Komission päätös 97/138/EY, nykyisin Komission päätös 2005/270/EY, PYR Oy:n tietojenkeruu tarkentui ** käypiin hintoihin *** puu tuli mukaan vuonna 2006, mutta se on tässä jätetty pois, jotta sarja olisi vertailukelpoinen; samoin pois on jätetty luokka muut materiaalit, jonka määrä on alle 1 % BKT:n kasvu vuodesta 2001 vuoteen 2007 on Tilastokeskuksen tilastojen käyvistä hinnoista laskettuna 29 prosenttia. Markkinoille saatettujen pakkausmäärien kasvu on vuodesta 2001 vuoteen 2007 kaiken kaikkiaan 5 prosenttia. Vuoden 2008 pakkausjätemääriä ei vielä virallisesti ole tiedossa, mutta vuoteen 2007 mennessä pakkausjätteitä on syntynyt suhteessa bruttokansantuotteen muutokseen käyvistä hinnoista laskettuna peräti 18 prosenttia vähemmän. 1.5 Nykyjärjestelmän hyödyt Kaikki pakkausten hyötykäyttöön kohdistuvat lakisääteiset vaatimukset on saavutettu Järjestelmä on kustannustehokas verrattuna useimpiin eurooppalaisiin järjestelmiin Yritysten maksamat hyötykäyttömaksut ovat kohtuullisia Kotitalouksien kierrätykseen kelpaamaton pakkausjäte voidaan ohjata hyödynnettäväksi energiana Kuluttajien käyttöön tarkoitettuja vastaanottopisteitä on voitu lisätä sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta järkevästi 1.6 Nykyjärjestelmän kehittämistarpeet Pakkausten hyötykäyttöjärjestelmää kehitetään jatkuvasti. Vaikka hyötykäyttötavoitteet on saavutettu ja osin jopa ylitetty, eri materiaalien hyötykäyttömahdollisuuksia kartoitetaan ja kehitetään edelleen. Tämä PYR/ALT ja Crnet/TP Sivu 9

vaatii kuitenkin sekä yritysten että tuottajayhteisöjen tasapuolista kohtelua ja parannettua vapaamatkustajien valvontaa viranomaisen taholta. Kuluttajille suunnattuja palautusjärjestelmiä kehitetään edelleen pakkausalan tuottajayhteisöjen, kaupan, teollisuuden ja kuntien jätelaitosten yhteistyönä sekä ympäristön että talouden kannalta harkituin kokonaisratkaisuin. Pakkausala pitää erittäin tärkeänä sitä, että sillä on jatkossakin mahdollisuus luoda kuluttajakeräysjärjestelmiä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa, mutta pakkoa niiden perustamiseen ei tule lakiin sisällyttää. Tilastointia on kehitettävä sekä vapaamatkustajien, nettikaupan että alle miljoonan liikevaihdon omaavien yritysten markkinoille saattamien pakkausmäärien selvittämiseksi. 2. Ehdotettu täysi tuottajavastuu JÄLKI-työryhmän ehdotus (26.11.2009) jätelain 7. luvuksi tarkoittaa pakkausten osittaista tuottajavastuuta (vastuussa tuottaja, kunta ja jätteen haltija) koskevasta pykälästä luopumista ja siten täyttä tuottajavastuuta pakkauksille. Täysi tuottajavastuu tarkoittaa sitä, että pakkausten osalta on perustettava koko maan kattava kuluttajapakkausten vastaanottopisteiden verkosto kaikille pakkauslaaduille, nykyisen teollisuuden ja kaupan piirissä toimivan kustannustehokkaan kierrätysjärjestelmän ja pakkausalan tuottajayhteisöjen yhteistyössä kaupan ja kuntien kanssa järjestämän aluekeräysverkoston lisäksi. Vaatimus keräyspisteverkostosta kuluttajien pakkausjätteille perustuisi pakkaustenkin osalta ehdotettuun 7.3 :ään, jossa säädetään vastaanottopisteverkoston perustamisesta ja sen riittävyyden arvioimiskriteereistä yleisesti kaikille tuottajavastuujakeille. Ehdotetussa sääntelymallissa pakkausten osalta vastaanottopisteiden riittävyyttä arvioitaessa jätetään huomioimatta se, että vaaditut prosentit on nykyisessä mallissa saavutettu pääosin teollisuuden ja kaupan sisäisillä keräysjärjestelmillä ja riittäviin jätevirtoihin perustuvalla, ympäristön huomioivalla kuluttajakeräyspisteverkostolla. Nykyjärjestelmän edullisesti saavutetuilla hyvillä kierrätystuloksilla ei olisi mitään merkitystä siinä, ovatko tuottajat täyttäneet velvollisuutensa keräyspisteiden riittävyyden osalta. Asetuksella säädettäisiin edelleen tarkemmin hyödyntämis- ja kierrätystavoitteista. Ehdotuksen pykälässä 7.12 esitetään, että muut jätehuollon toimijat kuin tuottaja eivät saa järjestää tuottajavastuun piiriin kuuluvien jätteiden jätehuoltoa. Täysi tuottajavastuu tarkoittaisi myös sitä, ettei kunnilla olisi enää mitään määräysvaltaa kuluttajiltakaan tulevaan pakkausjätteeseen. Kunnat eivät voisi itsenäisesti antaa määräyksiä ko. jätteiden lajittelusta tai keräämisestä. Kunnat eivät saisi ilman tuottajien hyväksyntää ylläpitää omia keräyspisteitä saati antaa lajittelu- tms. ohjeita. Tuottajat valitsisivat pakkausten hyötykäytön operoijat sekä loppuosoitteen. Tuottajayhteisöt voisivat palauttaa kuluttajapakkausten mukana tulevan ei-pakkausjätteen kuntaan käsiteltäväksi. Nykyisessä hyötykäyttöjärjestelmässä tuottajat vastaavat saavutetuista prosenteista ja osa pakkausjätteestä kuuluu asumisessa syntyvään jätteeseen, jolloin kunta vastaa siitä. Asumisessa syntyvä pakkausjätemäärä muodostaa keräyspotentiaalin, johon tehostettu kuluttajakeräys ja hyötykäyttö voidaan kohdistaa. Keräyspotentiaali jakaantuu koko Suomen alueelle. PYR/ALT ja Crnet/TP Sivu 10

Keräyspotentiaali: Keräyspotentiaali muodostuu pääosin kuluttajilta tulevasta, asumisessa syntyvästä pakkausjätteestä, joka jakaantuu viiteen päälajiin: kuitupohjaiset pakkaukset (= paperi, kartonki, aaltopahvi), lasi, metallit, muovit ja vähäisessä määrin puupakkaukset. Pääosa tästä menee kotitalousjätteen mukana kaatopaikoille tai se kerätään energiajakeena olemassa oleviin laitoksiin. Hyötykäyttöjärjestelmässä mukana olevien yritysten markkinoille saattamista pakkauksista runsaat 110 000 tonnia muodostaa keräyspotentiaalin. Alle miljoonan liikevaihdon omaavista yrityksistä, nettituonnista ja vapaamatkustajien markkinoille saattamista pakkauksista arvioidaan lisäpotentiaalia muodostuvan noin 60 000 tonnia. Tehostettu keräys ja hyötykäyttö asettavat lisätarpeita seuraaville osa-alueille: keräysverkosto o perustaminen o käyttö ja ylläpito kuljetustarve o keräyskuljetukset o runkokuljetukset paalaus, puhdistus- ja muu käsittelytarve o kierrätykseen o energiaksi jalostuskapasiteetti markkinat Lisätarpeita tulisi tarkastella kaikkien viiden pakkausjakeen osalta. Asian yksinkertaistamiseksi puupakkaukset jätetään tässä tarkastelun ulkopuolelle, koska niitä palautuu kuluttajilta vain pieniä määriä. 2.1 Keräysverkosto Sekä Suomen että EU:n lainsäädännön esittämät kierrätys- ja hyötykäyttöprosentit saavutetaan nykyisellä järjestelmällä, jossa hyödynnetään teollisuuden ja kaupan pakkausten lisäksi myös kuluttajien olemassa oleviin vastaanottopisteisiin palauttamat pakkaukset. Laajin vastaanottopisteverkosto on kuitupakkauksilla, lähes 1 900 aluekeräyspistettä. Pääosa kierrätysmateriaalista, noin 220 000 tonnia aaltopahvia ja teollisuuskuituja palautuu teollisuudesta ja kaupasta. Muovien osalta tuottajayhteisön palautuspisteitä on 17 kappaletta, mutta lisäksi Palpan ylläpitämien, pantillisten pakkausten n. 10 000 palautuspisteen kautta palautuu n. 8 000 tonnia muovia kierrätykseen. Metallien osalta tuottajayhteisön palautuspisteitä on 37 kappaletta, mutta Mepak maksaa pääkaupunkiseudulla yli 80 pisteestä (Itä-Helsingin 23 aluekeräyksen koepistettä, YTV:n uusitut pienmetallin aluekeräyspisteet, n 60 kpl, osa keräysmateriaalista ei ole pakkauksia) ja ottaa vastaan monin paikoin järjestetyn alue- ja kiinteistökeräyksen tuottaman materiaalin. Palpan pisteiden kautta palautuu pantillinen ja osittain myös pantiton alumiini kierrätykseen. Alkon kertalasijärjestelmän noin 350 pisteen kautta kierrätykseen palautuu noin 42 000 tonnia, yleisökeräyksestä noin 6 700 tonnia ja teollisuudesta noin 5 500 tonnia lasijätettä. Pääkaupunkiseudulla myös kuitutuottajayhteisöt maksavat YTV:n kartonkiastioiden tyhjennykset ja ylläpidon. Keräysverkoston laajuudeksi on jätelain valmistelun yhteydessä esitetty erilaisia perusteita: yksi piste /taajama, yksi piste / 1000 asukasta jne. Tilastokeskuksen taajamamääritelmää sovellettaessa yksi piste PYR/ALT ja Crnet/TP Sivu 11

/taajama tarkoittaisi Suomessa n. 1 000 keräyspistettä/pakkausmateriaali. Yksi piste /1000 asukasta tarkoittaisi 5 300 keräyspistettä/pakkausmateriaali, joka on otettu tämän kustannuslaskelman pohjaksi. Kuitukeräystä (paperi, kartonki ja aaltopahvi) varten on toiminnassa jo lähes 1 900 aluekeräyspistettä, joten niiden osalta lisäkustannus olisi laskettava 3 600 uuden pisteen osalta. Molok ei ehkä ole kuitupakkauksille paras mahdollinen keräysastia. Keräysastian valinnassa tulisi myös huomioida operaattorin tyhjennys- ja kuljetuskalusto. Keräyspisteistä aiheutuu sekä perustamiskuluja että vuosittaisia käyttökuluja (tyhjennys, siivous, kuljetus). Perustamiskuluihin vaikuttaa mm. tarvittavien keräysastioiden määrä ja laatu. Tyhjennys ja siivouskuluista on esitetty useita erilaisia arvioita, jotka riippuvat materiaalista ja operaattorista. Taulukossa 3 on esitetty 5 300 keräyspisteen perustamiskulut ja vuosittaiset käyttökulut, kun keräysastiaksi on valittu 5 m³ Molok ja astiaa kohden perustamiskustannukseksi on arvioitu 1 750 euroa. Tässä ei ole huomioitu keräyspisteen tarvitsemaa maa-alaa, sen omistusta, kustannuksia, lupia tms. Taulukko 3. Keräyspisteiden perustamis- ja käyttökulut ilman tyhjennystä tai kuljetuksia, keräyspisteessä neljän jakeen keräys 5 m³ Molok astioilla, pisteille esitetty kaksi eri siivous- ja kunnostushintaa. Keräyspisteitä, kpl Perustamiskulut, Käyttökulut, /a 1 750 /astia, astioita 4 kpl/piste 5 300 37 100 000 Astioiden puhdistus kerran vuodessa, 135 /astia 2 862 000 Keräyspisteen siivous ja kunnostus, 60 /piste/a TAI 318 000 Keräyspisteen siivous ja kunnostus, 20 /piste/kk 1 272 000 Hallinnolliset yms. kulut, 4 /jätetonni 720 000 - jätetonneja 180 000 YHTEENSÄ 37 100 000 3 900 000 4 854 000 Molok -astian tyhjennysmaksu riippuu kunnasta ja operaattorista. Käyttäen tyhjennysmaksuna 50 euroa kaikkien 5 300 pisteen neljän astian tyhjennys - kerran kolmessa kuukaudessa maksaisi 4 240 000 euroa, - kaksi kertaa kuukaudessa maksaisi 25 440 000 euroa. Kustannuksissa ei ole arvioitu sitä, mikä merkitys keräyksellä on kuntien jätehuoltoon pakkausjätteiden jäädessä pois niiden käsittelyyn tulevista jätteistä. PYR/ALT ja Crnet/TP Sivu 12

2.2 Paalaus, puhdistus- ja muu käsittelytarve Hyötykäyttöön menevä pakkausmateriaali kuljetetaan paalaukseen ja sen jälkeen puhdistukseen ja muuhun käsittelyyn. Keskimääräiset laitoskulut ovat 20-30 euroa/tonni. Ko. laitoskulua käytettäessä koko keräyspotentiaalin 110 000 180 000 tonnia laitoskulut olisivat 2 200 000 5 400 000 euroa. Kierrätettävän materiaalin tulee täyttää materiaalikohtaiset laatuvaatimukset. 2.3 Keräysverkoston laajentamisen aiheuttamat lisäkustannukset Taulukko 4 Keräysverkoston laajentamisen aiheuttamat vuosittaiset lisäkustannukset LISÄKUSTANNUKSET MINIMI MAKSIMI Keräyspisteiden perustamiskulut 7 420 000 7 420 000 37 100 000/5 vuotta, euroa Keräyspisteiden käyttökulut, 3 900 000 4 854 000 euroa Tyhjennys, euroa 4 240 000 25 440 000 Laitoskulut, euroa 2 200 000 5 400 000 Kuljetuskustannukset, euroa 6 793 000 6 793 000 YHTEENSÄ, euroa/vuosi 24 553 000 49 907 000 Pelkästään näillä kustannuksilla hyötykäyttömaksuihin kohdistuu lisäkulu, jonka maksajina olisivat tuottajavastuunsa hoitavat yritykset, mutta jonka ulkopuolelle jäisivät kaikki vapaamatkustajat. Tässä suhteessa pakkaajat asetetaan toisiinsa nähden eriarvoiseen asemaan ja tilanne saattaa johtaa tuottajavastuujärjestelmän romahtamiseen, mikäli lukuisat yritykset jäisivät vapaamatkustajiksi välttääkseen kohoavia hyötykäyttömaksuja. Muistion liitteessä 1. esitetään laskelmat pakkausjätteen kuljetuskilometreistä, -kustannuksista ja kuljetuksen ympäristövaikutuksista, kun ne kuljetetaan kierrätettäväksi ja muutoin hyödynnettäviksi teollisissa laitoksissa. PYR/ALT ja Crnet/TP Sivu 13

3. Yhteenveto Jätelain valmistelun yhteydessä poliittisen päätöksenteon ohjaajana tulisi olla ympäristökuormitusten ja ilmastomuutosten torjuminen. Siten myös päätöksen pakkausten hyötykäytön nykytilanteen säilyttämisestä tai muuttamisesta pakkaajien ja pakattuja tuotteita maahantuovien yritysten täydeksi velvoitteeksi huolehtia pakkausten jätehuollosta tulee perustua aiheutettuihin ympäristörasituksiin ja ilmastonmuutoksen ehkäisyyn. Suurimmat ympäristökuormitukset aiheutuvat kuljetuksista, joiden määrä lisääntyy oleellisesti, mikäli pakkauksille perustetaan koko maan kattava kuluttajien keräyspistejärjestelmä. Järjestelmästä aiheutuu lisäksi merkittävä kokonaiskustannusten kasvu. Pakkausten hyötykäytön nykytilanteen muuttaminen pakkaajien ja pakattuja tuotteita maahantuovien yritysten täydeksi velvoitteeksi huolehtia kuluttajapakkausten jätehuollosta kaikkine kustannuksineen tulee aiheuttamaan kalliita ja ympäristön kannalta epäedullisia muutoksia nykyisiin järjestelmiin. Pakkauksille joudutaan rakentamaan oma, erillinen jätehuoltojärjestelmänsä ja se tarkoittaisi samalla sitä, että kuntien järjestelmistä ohjautuu muualle yli 100 000 tonnia polttokelpoista materiaalia. Ehdotuksen mukaisessa mallissa tämä pakkausjäte päätyy kuluttajien itse vastaanottopisteeseen kuljettamana ja erilliskerättynä sekä tuottajayhteisöjen kuljettamana ainakin osin samoihin arinapolttolaitoksiin, joihin kiinteistöiltä kerättävä muu polttojaekin päätyy tosin jätteen haltijan kannalta vaikeammalla tavalla ja kokonaiskustannuksiltaan huomattavasti kalliimmalla. Näin ainakin siinä tilanteessa, kun mittavin kustannuksin erilliskerätty materiaali osoittautuu kierrätyskelvottomaksi ja likaiseksi sekajätteeksi. Ympäristöongelma muodostuu, kun keräyskulut ja kuljetuspäästöt ylittävät materiaalikierrätyksellä tai muulla hyödyntämisellä saavutettavat hyödyt. Neljän pakkausmateriaalin erilliskeräys aiheuttaisi yli 5 miljoonaa ylimääräistä kuljetuskilometriä, energiaa kuljetuksiin kuluisi yli 10 000 MWh ja ympäristökuormituksia syntyisi mm. kasvihuonekaasupäästöinä, ks. liitteen 1 taulukko 6, s. 19. Mikäli materiaalia ei kerättäisi kierrätykseen, vaan se käytettäisiin energian tuotantoon, saataisiin energiaa käyttöön noin 540 000 MWh. Koko syntyvästä pakkausjätteestä (690 000 tonnia) kierrätetään tai hyödynnetään nykyisellä yhdeksän tuottajayhteisön järjestelmällä 580 000 tonnia pakkaajien maksamien hyötykäyttömaksujen ollessa alle 10 miljoonaa euroa. Keräyksen tehostaminen voidaan Suomessa ylipäätään kohdistaa loppuosaan pakkausjätteestä eli reiluun 100 000 tonniin, jota varten ehdotuksen mukaan perustettava kuluttajakeräyspisteverkosto aiheuttaisi valtavat lisäkustannukset, enimmillään yli 50 miljoonaa euroa. Ottaen erityisesti huomioon kuljetusten valtavat ympäristövaikutukset, pakkausala pitää ehdotusta erittäin huonona. Kuluttajakeräyksen tarpeellisuus ja keräyspisteverkoston riittävyyden arviointi on uudessa laissa nykyistäkin lakia selkeämmin sidottava EU:n pakkaus- ja pakkausjätedirektiivin prosentuaalisten hyödyntämistavoitteiden saavuttamiseen. Kuluttajille suunnatun palvelutason kehittäminen tulee järjestää niin, että järjestelmä on sekä ympäristön kannalta että taloudellisesti kestävä. Pakkausalan mukaan pakkausten tuottajavastuu toteutuu parhaiten pakkauksia koskevan erityisen säännöksen sisällyttämisellä tuottajavastuuta koskevaan lukuun. PYR/ALT ja Crnet/TP Sivu 14

4. Rekkaralli - kuljetuskustannukset ja kuljetusten ympäristökuormitukset Tuula Pohjola 4.1 Logistiikkapalvelujen merkitys materiaalien kierrätyksessä Logistiikkapalvelut ovat tärkeä osa toimitusketjujen hallintaa. Toimitusketjujen hallinta myös vastuullisen liiketoiminnan näkökulmasta on tullut jo suurille kansainvälisille pörssiyhtiöille (tosin kriisien kautta) osaksi jokapäiväistä toimintaa. Hiilijalanjälki on tullut melko nopeasti yhdeksi ympäristövastuun mittariksi. Tällä hetkellä lasketaan pääsääntöisesti tuotteiden hiilijalanjälkiä. Mutta hiilijalanjälki voidaan laskea myös palveluille. Esimerkiksi kuljetuspalveluille hiilijalanjäljen laskenta voidaan tehdä melko vaivattomasti. Kuljetuskaluston hiilijalanjäljen laskenta onkin huomattavasti vaativampi tehtävä ja sen tekeminen vaatii melko mittavan resurssoinnin. Hiilijalanjäljen laskentaan tuotteille on Iso-Britanniassa laadittu yksi standardi (BSI PAS2050) ja ISO 14067 standardi valmistunee 2011. Lisäksi kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC on antanut suosituksensa hiilijalanjäljen laskentaan. Oheisessa kuvassa on esitetty koko toimitusketjun vastuullisuuskartta. Tästäkin kuvasta on helppo huomata, miksi logistiikkapalvelujen on syytä ryhtyä hiilijalanjäljen laskentaan: minkään tuotteen hiilijalanjälkeä ei voida laskea ilman logistiikkapalvelujen osuutta. Liite 1. Vastuullinen toimitusketju (Sustainable Supply Chain) Design Raaka-aineet Tavaran- Kuljetus/ Myynti Tuotanto Kuljetus/ Asiakas/ Kierrätys/ Materiaalit toimittajat jakelu Markkinointi jakelu loppu- loppusijoitus Komponentit käyttäjä Markkinat Tuotetiedot Asiakassuhteet Markkinoinnin etiikka Ympäristöasiat Kuormitukset/ vaikutukset Eettiset seikat Sopimuskumppanien toimintatavat Markkina-asema Uusiutumattomat luonnonvarat Biodiversiteetti Markkinoinnin etiikka Läpinäkyvyys toiminnoissa Resurssien käyttö Kierrätys- ja loppusijoituskäytännöt Piste- ja hajakuormitukset Henkilöstö Työskentelyolosuhteet Ihmisoikeudet Tasa-arvo Sosiaalinen vastuu Paikallinen yhteisö Globaali yhteisö Työolosuhteet Syrjintä Laittomat siirtolaiset Paikalliset kulttuuriarvot Omistusoikeudet TTT-asiat Työaikakysymykset Vaikutukset paikalliseen yhteisöön Yhteiskunnalliset velvoitteet (verot yms) Hallinto Omistussuhteet Palkkiojärjestelmät Johtamisjärjestelmät Läpinäkyvyys johtamisjärjestelmissä ja raportoinnissa 22.11.2009 Copyright TPohjola PYR/ALT ja Crnet/TP Sivu 15

Logistiikkapalvelujen hiilijalanjäljen laskenta tulee ajankohtaiseksi viimeistään silloin, kun EU:n päästökauppa ulotetaan koskemaan lentoliikenteen lisäksi meri- ja maakuljetuksia. Logistiikkayritysten olisikin tästä syystä korkea aika aloittaa oman palvelutuotantonsa hiilijalanjäljen laskenta, koska kiireessä ja niin sanotusti tulipaloja sammuttamalla laskennan toteutus tulee erittäin kalliiksi ja virhemarginaalit kasvavat huomattavasti. Hiilijalanjäljestä löytyy lisää tietoja mm. seuraavista lähteistä: Department for Environment, Food and Rural Affairs (DEFRA) - UK World Resource Institute (WRI) Greenhouse Gas (GHG) Protocol Vehicle Certification Agency (VCA) - UK US Environmental Protection Agency (EPA) - USA US Department of Energy (DOE) - USA Green House Office - Australia Standards Association (CSA) GHG Registries - Canada 4. 2 Case pakkausmateriaalit Taulukko 1. Laskennan perusteena olevat materiaalimäärät jyvitettynä Suomen eri osiin. Materiaalilaji Kaatopaikka (tn) Pk-seutu % Pk materiaalimäärä Muu Etelä- Suomi % Muu E-S materiaalimäärä Keski- Suomi % K-S materiaali-määrä Pohjois- Suomi % P-S materiaalimäärä Lasi 18000 20 % 3600 58 % 10440 20 % 3600 2 % 360 Muovi 57000 6 % 3420 62 % 35340 24 % 13680 8 % 4560 Paperi, kartonki, aaltopahvi 62000 20 % 12400 58 % 35960 20 % 12400 2 % 1240 Metallit 15000 20 % 3000 58 % 8700 20 % 3000 2 % 300 Puu 20000 6 % 1200 53 % 10600 34 % 6800 7 % 1400 172000 23620 101040 39480 7860 Taulukon 1 kaatopaikoille päätyvät jätemäärät eroavat jonkin verran muistion sivulla 6 olevan taulukon 1 luvuista, sillä laskentaan on arvioitu mukaan myös tuottajayhteisöjärjestelmien ulkopuolelta tuleva pakkausjätemäärä, keräyspotentiaali. Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy arvioi, että tuottajayhteisöjärjestelmien ulkopuolelle jää noin 50 000 60 000 tonnia eri materiaaleista muodostunutta pakkausjätettä (alle miljoonan euron liikevaihdon omaavat yritykset, nettikauppa, kuluttajien oma tuonti, vapaamatkustajat). Kaatopaikoille päätyvä pakkausjätemäärä on siten noin 110 000-180 000 tonnia. Tässä materiaalien määrät on laskettu SYKE:n raportin Suomen ympäristö 39 / 2008, Ympäristönsuojelu, tietojen perusteella. Lasin määrä on laskettu YTV:n Lasipakkausten keräysjärjestelmän tehostaminen ja lasin hyötykäytön ympäristövaikutukset. Yhteenveto.-raportin (2007) perusteella ja metallin määrä on laskettu PYRin tietojen pohjalta. PYR/ALT ja Crnet/TP Sivu 16

Pakkausmateriaalien erilliskeräyksen tarvitsemat kuljetukset jakaantuvat keräys- ja runkokuljetuksiin. Lisäksi tulee ottaa mukaan keräyspisteiden huolto- ja puhdistustoimintoihin liittyvät kuljetukset. Keräily- ja runkokuljetukset on arvioitu olemassa olevien vastaanottopisteiden perusteella. Perusteet on esitetty taulukoissa 2 ja 3. Taulukko 2. Pakkausjätteen keräilykuljetukset (yksisuuntainen matka). Keräilykuljetukset Pk-seutu km Muu E-Suomi km K-Suomi km P-Suomi km Kaikki materiaalit 35 75 100 150 Taulukko 3. Runkokuljetukset materiaalien hyötykäyttöpisteisiin tai satamaan (yksisuuntaiset matkat). Materiaali Vastaanotto- piste Lähtöpiste Hki Lähtöpiste Lahti Lähtöpiste Jkylä Lähtöpiste Rovaniemi Lasi Forssa 80 130 240 780 Muovi Hki satama, Ylivieska 30 120 250 240 Paperi, kartonki, aaltopahvi Pori, Varkaus 240 217 127 570 Metallit Heinola, Raahe 140 40 135 285 Puu Lähin piste 30 30 30 150 Päästölaskelmissa edellä esitetyille kuljetusmatkoille on käytetty kerrointa 1,5 paluumatkan jyvittämiseksi kuljetuksille. Paluumatkan osuutta tulee allokoida kuljetuksille ja tässä on oletuksena, että puolet paluumatkoista ovat ilman toista toimeksiantoa eli kuljetusta. PYR/ALT ja Crnet/TP Sivu 17

Taulukko 4. Keräilykuljetukset keski-kokoisella (kantavuus 9 t) tai pienellä (kantavuus 3,5 t) kuorma-autolla. Kaatopaikka (tn) Pk-seutu % Materiaalilaji Kuljetuskalusto (9t) lkm Muu etelä- Suomi % Kuljetuskalusto (9t) lkm Keski- Suomi % Kuljetuskalusto (9t) lkm Pohjois- Suomi % Kuljetuskalusto (3,5 t) lkm Lasi 18 000 20 % 400 58 % 1160 20 % 400 2 % 103 Muovi 57 000 6 % 380 62 % 3927 24 % 1520 8 % 1303 Paperi, kartonki, aaltopahvi 62 000 20 % 1378 58 % 3996 20 % 1378 2 % 354 Metallit 15 000 20 % 333 58 % 967 20 % 333 2 % 86 Puu 20 000 6 % 133 53 % 1178 34 % 756 7 % 400 172 000 2624 11227 4387 2246 Kokonaismäärä (tn) 23 420 101 040 39 480 7860 Kuljetuskm:t 2 564 069 53 137 783 113 1 263 000 150 658 000 225 505 286 Keräilykuljetukset tehdään yleensä keskisuurilla jakelu(kuorma)autoilla. Pohjois-Suomen keräilykuljetukset tapahtuvat usein vieläkin pienemmällä kalustolla, joka tässä laskelmassa on pieni jakeluauto (kantavuus 3,5 tonnia). Taulukko 5. Runkokuljetukset täysperävaunurekalla (kantavuus 35 t) joko hyötykäyttöpisteeseen tai satamaan. Materiaalilaji Kaatopaikka (tn) Pk-seutu % Kuljetuskalusto (35 t) lkm Muu etelä- Suomi % Kuljetuskalusto (35 t) lkm Keski- Suomi % Kuljetuskalusto (35 t) lkm Pohjois- Suomi % Kuljetuskalusto (35 t) lkm Lasi 18000 20 % 103 58 % 298 20 % 103 2 % 10 Muovi 57000 6 % 98 62 % 1010 24 % 391 8 % 130 Paperi, kartonki, aaltopahvi 62000 20 % 354 58 % 1027 20 % 354 2 % 35 Metallit 15000 20 % 86 58 % 249 20 % 86 2 % 9 Puu 20000 6 % 34 53 % 303 34 % 194 7 % 40 172000 675 2887 1128 225 Kokonaismäärä (tn) 23 420 101 040 39 480 7 860 Kuljetus km 1 145 795 163 826 602 885 277 191 101 893 PYR/ALT ja Crnet/TP Sivu 18

Kuljetusten aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt on laskettu yhdensuuntaiselle keskimääräiselle matkalle kerrottuna 1,5:lla. Päästökertoimina on käytetty täysperävaunuajoneuvon ja kuorma-autojen (9 t ja 3,5 t) keskiarvoisia päästökertoimia (VTT Liisa-malli 2008). Kuljetuspäästöt on esitetty taulukossa numero 6. Taulukko 6. Kierrätettävien pakkausten erilliskeräyksen kasvihuonekaasupäästöt. Kuljetuspäästöt Keräily- ja runkokuljetukset kg Pk-seutu kg Muu E- Suomi kg Keski-Suomi kg Pohjois- Suomi kg CO 1 346 102,62 680,04 343,59 220,11 CO2 2 923 651 301 414 1 552 204 758 965 311 068 SO2 2 450 1,90 9,80 2 436,96 1,61 Nox 23 453 2 558 12 666 6 156 2 073 Hiukkaset 445,63 34,82 211,28 105,64 93,90 N2O 122,37 10,56 65,31 32,73 13,77 HC 747,47 54,10 388,10 197,76 107,51 CH4 29,02 1,84 15,10 7,79 4,29 NH3 17,72 1,51 9,33 4,68 2,21 Polttoaineen kulutus l/100 km 1 032 511 112 553 580 508 283 910 55 540 MWh 10284 1 121 5 782 2 828 553 Energiamääränä kuljetuksiin kuluu 10 280 MWh, joka vastaa noin 514 omakotitalon lämmitykseen käytettävää energiamäärää. Taulukko 7. Kuljetuskustannukset keräily ja runkokuljetuksille (km-hinnoittelu SKALin ohjeistuksen mukaisesti). Kuljetuskustannukset Keräily 4 694 810 Kuljetus hyötykäyttöön 2 146 603 Yhteensä 6 792 761 Lisäksi tulevat uusien perustettavien keräyspisteiden rakentaminen sekä niiden huolto- ja kunnossapitotoimet. PYR/ALT ja Crnet/TP Sivu 19

Taulukko 8. Keräyspisteiden huolto- ja siivoustoimien kuljetukset (3600 uutta pistettä). Määrä kpl Huolto krt/v Ajokm Yhteensä km 3600 12 35 1 512 000 Kuljetusten ns. hiilijalanjälki CO 2 eqv (sisältäen hiilidioksidin CO 2, metaanin CH 4 ja typpioksidulin N 2 O) on absoluuttisesti 3 miljoonaa kiloa ja 17,20 CO 2 eqv (kg) kuljetettavaa jätetonnia kohden. Pohjois-Suomen CO 2 eqv on siis yli kolminkertainen pk-seutuun verrattuna. Tämä johtuu kuljetusmatkojen pituudesta. CO 2 eqv kg/kuljetettu tonni saattaa olla Pohjois-Suomessa vieläkin suurempi, koska laskelmassa on käytetty kaluston täyttöasteena 100 %. Tämä täyttöaste saavutetaan Uudellamaalla ja muualla Etelä- Suomessa, haja-asutusalueilla sitä ei nykyisellä logistisella järjestelmällä saavuteta. Taulukko 9. Keräily-, runko- ja huoltokuljetusten CO 2 eqv. Hiilijalanjälki yhteensä PK-seutu kg Muu E-Suomi kg Keski-Suomi kg Pohj-Suomi kg Yht kg Kuljetus+ huoltoajo kg CO2 301 414 1 552 204 758 965 311 068 2 923 651 3 262 339 N2O 10,56 65,31 32,73 13,77 122 134 CH4 1,84 15,10 7,79 1,61 26 28 CO2 eqv kg (tot) 304 606 1 572 043 768 914 315 213 2 960 776 3 303 122 CO2 eqv kg/tn 13,01 15,56 19,48 40,10 17,21 19,20 Jos edellä oleva 139 000 tonnia materiaalia (puu, muovi ja pahvi, paperi sekä kartonki) hyödynnetään energiaksi (jätevoimala, jossa käytetään maakaasua, hyötysuhde 83 %), voidaan karkeasti laskea em. materiaalimäärän tunnusluvut seuraavasti (laskennan perusteena P. Karjalaisen Vantaan Energia esitys 7.10.09): Taulukko 10. Arvio edellä käsitellyn materiaalimäärän hyödyntämisestä energiaksi. Jätteenpoltto Määrä (tn) Energia MWh CO 2 tn 139 000 542 969 97 734 Lisäksi sivutuotteina tulee pohjakuonaa (kaatopaikalle), kattila- ja lentotuhkaa (kaatopaikalle) ja savukaasujen puhdistuksen reaktiotuotteita. PYR/ALT ja Crnet/TP Sivu 20

4.3 Yhteenveto Logistiikan merkitys tuotteiden ja palvelujen aiheuttamassa kasvihuonekaasumäärässä on merkittävä etenkin Suomessa, jossa välimatkat harvaan asutuilla alueilla Itä- ja Pohjois-Suomessa ovat pitkiä. Lisäksi näillä alueilla talviolosuhteet lisäävät logistiikan kasvihuonekaasupäästöjä verrattuna Etelä- Suomeen. Materiaalien keräys kierrätykseen ja hyötykäyttöön on kokonaistaloudellisinta (huomioiden myös logistiikan aiheuttamat ympäristökuormitukset) pääkaupunkiseudulla, mutta se on kannattavaa myös Etelä- ja Keski-Suomessa sekä joissakin Pohjois- ja Itä-Suomen taajamissa. Koska päätökset jätteenpolttolaitoksista on tehty, ja niitä tullaan rakentamaan eri puolille Suomea, niin pienten, polttoon soveltuvien materiaalierien keräys kierrätykseen aiheuttaa enemmän ympäristökuormitusta kuin kierrätyksestä saatava hyöty on. Tämä johtuu siitä, että logistiikka täytyy Suomessa kuitenkin järjestää maantiekuljetuksina, koska rautatieverkko ei ole tarpeeksi kattava ja näin junakuljetukset eivät sovellu haja-asutusalueiden materiaalien keräykseen. PYR/ALT ja Crnet/TP Sivu 21

Liite 1 a. Taustatietoja. YTV: Lasipakkausten keräysjärjestelmän tehostaminen ja lasin hyötykäytön ympäristövaikutukset. Yhteeveto. (2007); http://www.ytv.fi/nr/rdonlyres/702aebf1-4c37-42f1-b66b-a0f653373429/0/lasiraporttinet16_2007.pdf. SY39/2008 Jätteiden kierrätyksen ja polton ympäristövaikutukset ja kustannukset jätehuollon vaihtoehtojen tarkastelu alueellisesta näkökulmasta Tuuli Myllymaa, Katja Moliis, Antti Tohka, Simo Isoaho, Maria Zevenhoven, Markku Ollikainen ja Helena Dahlbo, 2008 Suomen ympäristö 39 / 2008, Ympäristönsuojelu, 192 s., Suomen ympäristökeskus. URN:ISBN 978-952-11-3235-3. ISBN:978-952-11-3235-3 (PDF). Julkaisu on saatavana myös painettuna ISBN 978-952-11-3234-6 (nid.) SY39/2008 Jätteiden kierrätyksen ja polton ympäristövaikutukset ja kustannukset jätehuollon vaihtoehtojen tarkastelu alueellisesta näkökulmasta, sivut 1-119.pdf (3588 Kb) SY39/2008 Jätteiden kierrätyksen ja polton ympäristövaikutukset ja kustannukset jätehuollon vaihtoehtojen tarkastelu alueellisesta näkökulmasta, sivut 120-192.pdf (3637 Kb) Alue 1, palvelukeskeinen kaupunkialue (Pääkaupunkiseutu) Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa (YTV:n sopimuskaupungit) edustaa tiheään asuttua, kaupunkimaista ympäristöä, jossa melko vähän maataloutta ja tuotantoteollisuutta kaupan ja muun palvelusektorin osuus 80 % työpaikoista (Suomen keskiarvo 69 %) jätemäärät suuria, kertymisalue pieni käytettävissä runsaasti tilasto- ja tutkimustietoa alueella ja lähiympäristössä vireillä useita energiahyödyntämishankkeita (arinapolttolaitos teollisuuslaitoksen yhteyteen Kirkniemeen tai kaupunkialueelle Helsinkiin, Espooseen tai Vantaalle). Alue 2, teollistunut kaupunkialue (Pirkanmaa) edustaa tiivistä kaupunkimaista ja samalla teollista aluetta alueella metsäteollisuutta alueelle suunnitteilla puunjalostusteollisuuden laitoksen yhteyteen tai keskustan tuntumaan sijoitettava arinapolttolaitos. useita rinnakkaispolttoon soveltuvia kattiloita Alue 3, alkutuotantopainotteinen maaseutualue (Pohjois-Karjala) edustaa harvaan asuttua seutua, jossa asutus on keskittynyt muutaman kaupungin ympäristöön lähietäisyydellä vain vähän suunnitelmia polttolaitoksiksi alueen kaakkoisosaan suunnitteilla teollisuuden kierrätyspolttoainetta polttava REF-laitos (Kitee, Puhos) Alue 4, teollistunut maaseutualue (Pohjois-Pohjanmaa) sekä harvaan asuttua että kaupunkimuotoista asumista etenkin Oulun ympäristössä paljon jätteiden rinnakkaispolttoon soveltuvia, suuritehoisia, turvetta ja puuta polttavia kattiloita alueella vireillä suunnitelma teollisuuslaitoksen yhteyteen perustettavasta arinapolttolaitoksesta Taulukko. Jätemäärät tutkituilla alueilla (YTV 2007, Savola 2006, Hakkarainen 2006, Arffman 2003, YTV 2005, Tilastokeskus 2006b, Mäenpää 2006, Turunen ym. 2008) YTV Pirkanmaa Pohjois-Karjala Pohjois-Pohjanmaa Asukkaita (2007) *988 347 476 631 166 744 383 411 Jätelaji Määrä, t/v Määrä, t/v Määrä, t/v Määrä, t/v Sekajäte 275 858 136 343 49 458 110 677 Biojäte 69 467 33 500 5 564 13 624 Lietteet 81 808 39 452 53 535 74 780 Kuitupakkausjäte 61 029 32 000 1 030 1 316 Puupakkausjäte 5 016 8 000 2 800 10 000 Muovi ja muovipakkaukset 2 883 5 802 2 060 668 Yhteensä 496 061 255 097 114 447 211 067 PYR/ALT ja Crnet/TP Sivu 22

Arffman, M., Aatamila, M.-L., Tervo, J., Janka, P. ja Kymäläinen, J. 2003. Kierrätyspolttoaineiden energiakäytön järjestäminen Pohjois-Savossa. KELPO2-hankkeen loppuraportti. Pohjois-Savon Ammattikorkeakoulu. Kuopio. Hakkarainen, H. 2006. Jätteen energiahyödyntämistä ja jätteenpolttoasetuksen vaikutuksia käsittelevän lopputyön julkaisemattomat, kirjalliset erillisselvitykset. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Mäenpää, I. 2006. Thule-instituutti. FINWASTE-hankkeessa tuotetut jätevirtataulukot toimialoittain ja jäteluokittain vuonna 2003. Kirjallinen tiedonanto 23.9.2006.172 Suomen ympäristö 39 2008 Mäkelä, K. 2002. Yksikköpäästötietokanta (VTT Liisa). Saatavissa: http://lipasto.vtt.fi/yksikkopaastot/henkiloautotbensiini.htm Savola, H. 2006. Kirjallinen ennakkotieto Hanna Savolan Pohjois-Karjalan ympäristökeskukseen tekemän pro-gradutyön jätemääräselvityksestä. Tilastokeskus 2006b. Yhdyskuntajätteet vuonna 2004. Saatavissa: http://www.stat.fi/til/jate/2004/jate_2004_2005-12-13_tau_001.html Turunen, T., Sallmén, M., Meski, S., Ritvanen, U. ja Partanen E. 2008. Oulun läänin alueellinen jätesuunnitelma. Jätehuollon kehittämisohjelma vuosille 2008 2018. Suomen ympäristö 8/2008. YTV Jätehuolto 2005. Pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteen määrä ja laatu. Julkaisematon raportti. YTV Jätehuolto 2007. Kirjallinen kooste Martti-järjestelmän jätemäärätiedoista. Edellä olevien taustatietojen pohjalta on saatu laskentataulukko, jota on käytetty kuljetusten arviointiin. PK-seutu Pirkanmaa Pohj-Karjala Pohj.Pohjanmaa Lappi Muu E-Suomi K-Suomi Kuitupakkausjäte 61 029 32 000 1 030 1 316 1 030 174400 65316 Puupakkausjäte 5 016 8 000 2 800 10 000 2 800 43600 26000 Muovi ja muovipakkaukset 2 883 5 802 2 060 668 2 060 31621 12272 Laskennassa on käytetty pk-seutua (luvut sellaisenaan) Lappi ja Pohjois-Karjala on yhdistetty Pohjois-Suomeksi, muu Etelä-Suomi on laskettu Etelä-Suomen läänin (poislukien pk-seutu) ja Länsi-Suomen läänin väkilukujen avulla käyttäen Pirkanmaan mitattuja lukuja ja Keski-Suomen luku on laskettu väkimäärän suhteessa siten, että Pohjois-Pohjanmaan lukuihin on lisätty Pirkanmaan luvut (suhteutettuna siis alueen väkimäärään). PYR/ALT ja Crnet/TP Sivu 23