1990 vp. - LtVM n:o 40 - Esitys n:o 36 Laki- ja ta 1 o usva 1 i o kunnan mietintö n:o 40 hallituksen esityksestä laiksi oikeudesta entiseen tiealueeseen annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä Eduskunta on 20 päivänä huhtikuuta 1990 lähettänyt valiokunnan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen n:o 36. Valiokunta on eduskunnan päätöksen mukaisesti hankkinut edellä mainitusta esityksestä liikennevaliokunnan lausunnon, joka on otettu tämän mietinnön liitteeksi. (Lausunto n:o 3/ 16.5.1990) Lisäksi valiokunta on 11 päivänä toukokuuta 1990 päivätyllä kirjeellään pyytänyt esityksestä perustuslakivaliokunnan lausunnon, joka myös on otettu tämän mietinnön liitteeksi. (Lausunto n:o 7/25.5.1990) Valiokunnassa ovat olleet kuultavina hallitusneuvos Kalevi Perko liikenneministeriöstä, varatuomari Seppo Kaasinen tiehallituksesta ja jaostopäällikkö Karl-Erik Blomgren Finlands svenska kommunförbundista. Lisäksi Suomen Kaupunkiliitto, Suomen Kunnallisliitto ja maanmittaushallitus ovat antaneet esityksestä kirjallisen asiantuntijalausunnon. Hallituksen esitys Voimassa olevan oikeudesta entiseen tiealueeseen annetun lain mukaan siirtyy entisen yleisen tien alue maalaiskunnassa viereisen alueen omistajalle sekä kaupungissa ja kauppalassa kunnalle. Entistä tiealuetta koskevan lain muutosehdotuksen mukaan siirtyisivät entiset tiealueet kunnalle vain asema- ja rakennuskaava-alueella sekä sellaisella alueella, jolle kunnanvaltuusto on päättänyt laadittavaksi sanotun kaavan. Muulla alueella entinen tiealue siirtyisi viereisen kiinteistön omistajalle. Kunnallislain periaatteiden mukaisesti kunnat on muutosehdotuksessa saatettu samaan asemaan. Lakia sovellettaisiin näin ollen myös asemakaava-alueella ja maininnat kaupungeista ja kauppaloista poistettaisiin säännöksistä. Muutosehdotuksessa on säilytetty mahdollisuus käyttää entistä tiemaata yksityisenä tienä. Tämä mahdollisuus turvattaisiin ja asia järjestettäisiin valtion hakemassa ja kustantamassa yleisistä teistä annetun lain mukaisessa tietoimituksessa. Voimassa olevan lain mukaan joutuu yksityinen henkilö hakemaan ja kustantamaan yksityistietoimituksen, jossa asia nykyisin järjestetään. Lain soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi siten, että se koskisi myös liitännäisalueita, kuten esimerkiksi pysyviä tienpitoaineen ottopaikkoja, pysäköiruisalueita ja levähdysalueita. Laki ei koskisi aluetta, joka muodostaa tilan tai on lunastettu valtiolle omistusoikeuksin. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan laki oikeudesta entiseen tiealueeseen annetun lain muuttamisesta merkitsee niin suurta muutosta voimassa olevan lain mukaiseen entisten tiealueiden omistusoikeuden siirtymiseen kunnan ja maanomistajan välillä, että ehdotettu lainmuutos esitetään säädettäväksi valtiopäiväjärjestyksen 67 :ssä säädetyllä tavalla. Lainmuutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan heti, kun eduskunta on ne hyväksynyt. Liikennevaliokunnan lausunto Liikennevaliokunta on asiaa käsitellessään kiinnittänyt huomiota siihen, että ensimmäisen lakiehdotuksen 1 :n 1 momentin mukaan tieoikeuden tiealueeseen lakattua tiealue siirtyy tienpitäjäitä kunnan hallintaan paitsi asema- ja rakennuskaava-alueella myös alueella, jolle kunnanvaltuusto on päättänyt laadittavaksi sanotun kaavan. Muulla alueella tiealue siirtyy lakiehdotuksen mukaan tienpitäjäitä viereisen kiinteistön omistajan hallintaan. Valiokunnan mielestä lakiehdotus saattaa johtaa siihen, että 210126Y
2 1990 vp. - LtVM n:o 40 - Esitys n:o 36 kunnat voivat saada siinä tarkoitettuja entisiä tiealueita korvauksetta hallintaansa myös silloin, kun kunnan tekemä asema- tai rakennuskaavan laatimista koskeva päätös ei enää vastaa kunnan tämänhetkistä tarvetta. Valiokunta on kuitenkin lausunnossaan esittänyt, että lakiehdotukset hyväksyttäisiin muuttamattomina. Perustuslakivaliokunnan lausunto Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan esittänyt, että hallituksen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset voidaan käsitellä valtiopäiväjärjestyksen 66 :ssä säädetyssä järjestyksessä. Valiokunta on kuitenkin kiinnittänyt säätäruisjärjestykseen vaikuttamattomana seikkana huomiota yleisistä teistä annetun lain 33 ja 35 :n muuttamisesta annetun lakiehdotuksen 33 :ään. Siinä muun muassa ehdotetaan muutettavaksi nykyisen lain ilmaisu "muihin tietarkoituksiin" ilmaisuksi "muihin tarkoituksiin". Vaikka säännöksen tulkintaa muutetussa muodossaankin rajoittaisi yleisistä teistä annetun lain 3 :n 2 momentti, olisi uusi ilmaisu valiokunnan mielestä tarpeettoman yleisluonteinen. Siksi olisi harkittava kyseisen kohdan säilyttämistä ennallaan. Valiokunnan kannanotot Laki- ja talousvaliokunta toteaa, että lakiehdotukset selkeyttäisivät voimassa olevia säännöksiä, poistaisivat eri kuntia koskevia eroavaisuuksia kysymyksessä olevasta lainsäädännöstä sekä edistäisi kiinteistöjärjestelmän luotettavuutta uudistamalla puheena oleviin säännöksiin sisältyviä lakanneiden tiealueiden kiinteistöksi muodostamista koskevia säännöksiä ja saattamalla siten kyseiset alueet rekisteröinnin piiriin. Tämän vuoksi ja saadun selvityksen mukaan laki- ja talousvaliokunta pitää hallituksen esitykseen sisältyviä lakiehdotuksia pääosin tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina, minkä vuoksi valiokunta on asettunut lakiehdotusten hyväksymisen kannalle. Valiokunta ehdottaa kuitenkin tehtäväksi lakiehdotuksiin seuraavat muutokset. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon yhtyen laki- ja talousvaliokunta katsoo, että oikeudesta entiseen tiealueeseen annetun lain muuttamisesta annettu lakiehdotus voidaan käsitellä valtiopäiväjärjestyksen 66 :ssä säädetyssä järjestyksessä. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa kysymyksessä olevan lakiehdotuksen johtolauseen tarkistamista tarvittavilta osin. Oikeudesta entiseen tiealueeseen annetun lain 1 :n 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi muun muassa seuraavaa: "Kunnan omistukseen siirtyneet samaan kylään kuuluvat alueet muodostetaan, sen mukaan kuin on tarkoituksenmukaista, yhdeksi kiinteistöksi noudattaen soveltuvin osin, mitä kaavoitusalueiden jakolain (101/60) tai jakolain (604/51) mukaan vastaavasti on voimassa. Mikäli tällaista tietoimitusta ei ole vireillä, on yleisen tien tienpitäjän haettava sitä viipymättä." Lakiehdotuksen yksityiskohtaisista perusteluista ei käy ilmi, mihin kaavoitusalueiden jakolain tai jakolain mukaisiin säännöksiin tai toimituksiin kyseisessä säännöksessä on tarkoitettu viitata. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan viittaus kaavoitusalueiden jakolain tai jakolain säännösten soveltamiseen on liian ylimalkainen ja johtaa soveltamisvaikeuteen. Kummassakaan laissa ei nykyään ole säännöksiä sellaisten tapausten varalta, joita voitaisiin pitää nyt käsillä olevaan tapaukseen nähden rinnasteisina. Valiokunnan mielestä viittauksella tarkoitetaan kaavoitusalueiden jakolain osalta asemakaava-alueella suoritettavaa yleisen alueen mittausta ja jakolain osalta joko lohkomista tai erillisen alueen tilaksi muodostamista. Valiokunnan mielestä silloin, kun lakannut tiealue on vahvistetun asemakaavan mukaista yleistä aluetta, kunnan omistukseen siirtynyt alue voitaisiin muodostaa yleiseksi alueeksi suorittamalla yleisen alueen mittaus ja muu kunnan omistukseen siirtynyt alue voitaisiin muodostaa kiinteistöksi noudattaen soveltuvin osin mitä jakolaissa on säädetty erillisen alueen tilaksi muodostamisesta. Yleisen alueen mittaus tulisi kuitenkin suorittaa tietoimituksesta erillisenä toimituksena, jonka kunta panee vireille. Edellä lausutun johdosta valiokunta ehdottaa kyseisen momentin muuttamista edellä selostetuin tavoin. Ensimmäisen lakiehdotuksen 8 :n 2 momentin mukaan laki ei koskisi aluetta, joka muodostaa tilan tai on lunastettu valtiolle omistusoikeuksin. Valiokunta toteaa, että voimassa olevan tielain 32 :n mukaan tienpitäjä saa erityisestä syystä hankkia omistusoikeuden
Oikeus entiseen tiealueeseen 3 tiealueeksi tai tien liitännäisalueeksi Junastamalla sen siinä järjestyksessä kuin kiinteän omaisuuden lunastamisesta on säädetty. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tienpitäjä onkin hankkinut jossain määrin paitsi tien liitännäisalueita myös tiealueita Junastamalla ne valtiolle omistusoikeudella nykyisen tielain voimassaolon aikana. Ennen nykyisen lain voimaantuloa on huomattava määrä yleisten teiden tiealueita hankittu valtion omistukseen pakkolunastamalla ne. Valiokunnan mielestä olisi tarkoituksenmukaisen kiinteistöjaotuksen kannalta tarpeellista, että myös valtiolle omistusoikeudella lunastetut tiealueet tien lakkauttamisen jälkeen siirtyisivät viereisen kiinteistön omistajan tai kunnan omistukseen samalla tavoin kuin tienpitäjän hallinnassa tieoikeuden nojalla olevat tiealueet. Muutoin jää valtion omistukseen vähäisiä lakkautetun tien tiealueita, joilla ei ole mitään tarkoituksenmukaista käyttöä ja joiden luovuttaminen viereisen alueen omistajalle tai kunnalle siinä järjestyksessä kuin laissa oikeudesta luovuttaa valtion maaomaisuutta ja tuloa tuottavia oikeuksia (687 /78) on säädetty jäänee useimmiten hoitamatta. Ajan kuluessa tästä aiheutuu epäselvyyttä alueen kiinteistöjaotuksessa. Edellä lausutun perusteella valiokunta ehdottaa, että edellä esitetty näkökohta otettaisiin huomioon 8 :n 2 momentissa. Perustuslakivaliokunta esitti lausunnossaan myös, että yleisistä teistä annetun lain 33 ja 35 :n muuttamisesta annetun lakiehdotuksen 33 :ssä ilmaisu "muihin tarkoituksiin" muutettaisiin ilmaisuksi "muihin tietarkoituksiin". Valiokunta yhtyen perustuslakivaliokunnan lausuntoon pitää uutta ilmaisua tarpeettoman yleisluonteisena, minkä vuoksi valiokunta ehdottaa ilmaisun muutettavaksi perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyllä tavalla. Yleisistä teistä annetun lain 33 ja 35 :n muuttamisesta annetun lakiehdotuksen 35 :n 3 momentiksi on ehdotettu seuraavan sisältöistä säännöstä: "Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty kiinteistöstä, koskee myös sellaista aluetta, joka ei kuulu kiinteistöön, sekä 33 :n mukaisesti yleisenä tienä lakkautettua tai lakkaavaa tietä tai tieosaa.'' Voimassa olevan jakolain 284 :ssä on määritelty kiinteistöt ja muut jakolain mukaiset rekisteriyksiköt. Näitä muita rekisteriyksiköitä ovat yleiset tiet ja kiinteistöjen yhteiset alueet. Kaikki muut maa- ja vesialueet kuuluvat kiinteistöihin. Kaavoitusalueiden jakolain mukaisia rekisteriyksiköitä ovat puolestaan tontit ja yleiset alueet, jotka ovat kiinteistöjä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan viittaus sellaiseen alueeseen, joka ei kuulu kiinteistöön, voi tarkoittaa vain yhteistä aluetta. Tämä tulisi selvyyden vuoksi näkyä säännöksestä. Saadun selvityksen mukaan lakiehdotuksen 35 :n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuihin tilusjärjestelyihin olisi tarkoituksenmukaista ottaa mukaan lakkautetun tai lakkaavan tien tai tieosan lisäksi myös lakkautettu tai lakkaava tien liitännäisalue. Edellä lausutun vuoksi valiokunta ehdottaa 35 :n 3 momenttia muutettavaksi siten, että edellä mainitut näkökohdat otetaan huomioon. Edellä esitetyn perusteella laki- ja talousvaliokunta ehdottaa kunnioittaen, että hallituksen esitykseen sisältyvä k o 1m a s lakiehdotus hyväksyttäisiin muuttamattomana ja että ensimmäinen ja toinen lakiehdotus hyväksyttäisiin näin kuuluvina: 1. Laki oikeudesta entiseen tiealueeseen annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti (poist.) muutetaan oikeudesta entiseen tiealueeseen 21 päivänä toukokuuta 1954 annetun lain (245/54) 1, 4, 5 ja 8 näin kuuluviksi: 1 (1 ja 2 mom. kuten hallituksen esityksessä) Yleisistä teistä annetun lain mukaisessa tietoimituksessa todetaan kiinteistöön tai kunnan omistukseen siirtynyt tiealue ja sen pinta-ala sekä merkitään alue karttaan ja tarvittaessa maastoon. Kunnan omistukseen siirtyneet (poist.) alueet muodostetaan, sen mukaan kuin
4 1990 vp. - LtVM n:o 40 - Esitys n:o 36 on tarkoituksenmukaista, yhdeksi tai useammaksi kiinteistöksi noudattaen soveltuvin osin, mitä jakolaissa (604151) on säädetty erillisen alueen tilaksi muodostamisesta. Jos kunnan omistukseen siirtynyt alue on asemakaavan mukaista yleistä aluetta, muodostetaan se yleiseksi alueeksi noudattaen, mitä kaavoitusalueiden jakolaissa (JOI /60) on säädetty yleisen alueen mittauksesta. Mikäli tällaista tietoimitusta ei ole vireillä, on yleisen tien tienpitäjän haettava sitä viipymättä. Yleisen alueen mittaus suoritetaan kuitenkin erikseen kunnan tätä varten vireille panemassa yleisen alueen mittaustoimituksessa. (4 mom. kuten hallituksen esityksessä) 4 ja 5 (Kuten hallituksen esityksessä) 8 (1 mom. kuten hallituksen esityksessä) Tämä laki ei koske aluetta, joka muodostaa tilan, eikä valtiolle omistusoikeuksin tietarkoituksiin lunastettua muuta kuin tiealuetta. V oimaantulosäännös (Kuten hallituksen esityksessä) 2. Laki yleisistä teistä annetun lain 33 ja 35 :n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan yleisistä teistä 21 päivänä toukokuuta 1954 annetun lain 33 :n 2 momentti ja 35 :n 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 33 :n 2 momentti 9 päivänä elokuuta 1963 annetussa laissa (404/63) ja 35 :n 2 momentti 22 päivänä tammikuuta 1971 annetussa laissa (44/71), sekä lisätään 35 :ään, sellaisena kuin se on mainitussa 22 päivänä tammikuuta 1971 annetussa laissa, uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3 momentti siirtyy 4 momentiksi, seuraavasti: 33 Milloin tie sitä parannettaessa on muutettu kulkemaan uutta suuntaa eikä tiesuunnitelmassa ole määrätty, että tie vanhan suunnan osalta edelleen jää yleiseksi, se tältä osin lakkaa olemasta yleinen tie. Tämän estämättä tienpitäjä saa käyttää tiealuetta muihin tietarkoituksiin sen mukaan, kuin siitä on tiesuunnitelmassa määrätty tai tienpitoviranomainen ennen tieoikeuden lakkaamista määrää. Jollei tällaista määräystä ole annettu, alueen käyttö tietarkoituksiin ja tieoikeus lakkaa uuden tien tultua luovutetuksi yleiseen liikenteeseen sen mukaan kuin siitä erikseen asetuksella säädetään. 35 (2 mom. kuten hallituksen esityksessä) Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty kiinteistöstä, koskee myös yhteistä aluetta (poist.) sekä 33 :n mukaisesti yleisenä tienä lakkautettua tai lakkaavaa tietä tai tieosaa, samoin kuin tien liitännäisalueena lakkautettua tai lakkaavaa aluetta. Voimaantulosäännös (Kuten hallituksen esityksessä) Helsingissä 31 päivänä tammikuuta 1991 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Kokko, jäsenet R. Aho, Dromberg, Joenpalo, Jurva, Kalima, Nyman, Pulliainen, Rajamäki, Sarapää, Turunen, Urpilainen ja Valli sekä varajäsen P. Lahtinen.
Oikeus entiseen tiealueeseen 5 EDUSKUNNAN PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA Liite 1 Helsingissä 25 päivänä toukokuuta 1990 Lausunto n:o 7 Laki- ja talousvaliokunnalle Laki- ja talousvaliokunta on II päivänä toukokuuta I990 päivätyllä kirjeellään pyytänyt perustuslakivaliokunnalta lausunnon hallituksen esityksestä n:o 36 laiksi oikeudesta entiseen tiealueeseen annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä. Valiokunnassa ovat olleet kuultavina hallitusneuvos Kalevi Perko liikenneministeriöstä, professori Mikael Hiden ja professori Ilkka Sara viita. Käsiteltyään asian lähinnä valtiosääntöoikeudelliselta kannalta perustuslakivaliokunta esittää kunnioittaen seuraavaa. Hallituksen esitys Esityksessä ehdotetaan oikeudesta entiseen tiealueeseen annettua lakia muutettavaksi niin, että entiset tiealueet siirtyvät kunnalle asemaja rakennuskaava-alueella ja sellaisella alueella, jolle kunnanvaltuusto on päättänyt laadittavaksi tällaisen kaavan. Muulla alueella entinen tiealue siirtyisi viereisen kiinteistön omistajalle. Lainmuutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan heti, kun eduskunta on ne hyväksynyt. Esityksen säätämisjärjestysperusteluissa todetaan, että laki oikeudesta entiseen tiealueeseen on säädetty perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Perustelujen mukaan ehdotus merkitsee niin suurta muutosta voimassa olevan lain mukaiseen entisten tiealueiden omistusoikeuden siirtymiseen kunnan ja maanomistajan välillä, että lainmuutos ehdotetaan säädettäväksi valtiopäiväjärjestyksen 67 :ssä säädetyllä tavalla. Valiokunnan kannanotot Valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota siihen, että lakiehdotus muuttaa kunnan ja maanomistajan asemaa nykyiseen lakiin verrattuna sen suhteen, kenelle entinen tiealue siirtyy. Kuntien asema periaatteessa sekä paranee että heikkenee: joissakin tapauksissa kunnat eivät enää olisi entisten tiealueiden vastaanottajia ja toisaalta ne nykytilasta poiketen saisivat tällaisen aseman. Lakiehdotuksen merkitys on maanomistajille vastaavasti samankaltainen: jotkut maanomistajat menettäisivät entisen tiealueen vastaanottajan aseman toisten saadessa sen. Lakiehdotuksen tällaisia vaikutuksia on arvioitava hallitusmuodon 6 :ssä säädetyn omaisuudensuojan kannalta. Lakiehdotuksen vaikutukset kunnille ovat valtiosääntöoikeudellisesti merkityksettömiä, koska kunnalle julkisyhteisönä kuuluva omaisuus ei sellaisenaan nauti perustuslainsuojaa. Maanomistajan aseman valtiosääntöoikeudellisessa tarkastelussa on syytä ottaa esiiie kaksi eri näkökulmaa. Ensiksikin on aiheellista arvioida ehdotuksen vaikutuksia maanomistajalle sen mahdollisuuden kannalta, että vaikka tieoikeus aikanaan hankittiin hänen omistamalleen alueelle, niin entinen tiealue ei lain mukaan siirry hänelle. Toiseksi asiaa on selvitettävä maanomistajan kannalta niissäkin tapauksissa, joissa voimassa olevan lain mukaan tietty kiinteistön omistaja saa alueen omistukseensa siihen kohdistuneen tieoikeuden lakatessa, mutta joissa tällä omistajalla ei ole samaa oikeutta uuden lain perusteella. Tältä osin kysymys on tien vierialueen omistajista maalaiskuntien yksityiskohtaisesti kaavoitetuilla alueilla ja alueilla, joille on päätetty laatia yksityiskohtainen kaava. Edellisen tilanteen johdosta on syytä huomata, että yleisistä teistä annetun lain (243/54) mukaan tietä varten tarvitusta, tienpitäjän haltuunsa ottamasta alueesta on maanomistaja saanut korvauksen. Se on, vaikkakaan käyttöoikeuden luonteinen tieoikeus ei ole syrjäyttä-
1990 vp. - LtVM n:o 40 - Esitys n:o 36 nyt maanomistajan omistusoikeutta, mitoitettu lähtien tieoikeuden pysyvyydestä. Tieoikeudesta maanomistajalle aiheutunut menetys on siten korvattu. Tästä syystä valiokunnan käsityksen mukaan voidaan maanomistajan omaisuuden perustuslainsuojaa loukkaamatta tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä säätää, että tieoikeuden aikanaan rasittama alue lain mukaisesti siirtyykin jollekin toiselle. Edellä tarkoitettujen tien vierialueen omistajien eräänlainen odotusoikeus on luonteeltaan varsin kuvitteellinen. Oikeuden toteutumisen edellytyksenä näet on, että aikanaan mitä todennäköisimmin pysyväksi ajateltu tieoikeus kyseiseen alueeseen lakkaa. Edellytyksen täyttymistä ei siten arkikokemuksen mukaan voida pitää kuin hyvin epätodennäköisenä. Näistä syistä valiokunta katsoo, ettei kysymyksessä ole sellainen maanomistajan varallisuuspitoinen etu, joka nauttisi omaisuuden perustuslainsuojaa. Lopuksi valiokunta kiinnittää säätäruisjärjestykseen vaikuttamattomana seikkana huomiota toisen lakiehdotuksen 33 :ään. Siinä muun muassa ehdotetaan muutettavaksi nykyisen lain ilmaisu "muihin tietarkoituksiin" ilmaisuksi "muihin tarkoituksiin". Vaikka säännöksen tulkintaa muutetussa muodossaankin rajoittaisi yleisistä teistä annetun lain 3 :n 2 momentti, olisi uusi ilmaisu valiokunnan mielestä tarpeettoman yleisluonteinen. Siksi olisi harkittava kyseisen kohdan säilyttämistä ennallaan. Edellä esitetyn perusteella perustuslakivaliokunta esittää kunnioitjavasti, että hallituksen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset voidaan käsitellä valtiopäiväjärjestyksen 66 :ssä säädetyssä järjestyksessä. Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Zyskowicz, varapuheenjohtaja Alho, jäsenet Jans- son, Jäätteenmäki, Laitinen, Lamminen, Männistö, Niinistö, Ollila, Pohjola, Pokka, Puisto ja Vähänäkki (osittain) sekä varajäsen Anttila.
Oikeus entiseen tiealueeseen 7 EDUSKUNNAN LIIKENNEVALIOKUNTA Liite 2 Helsingissä 16 päivänä toukokuuta!990 Lausunto n:o 3 Laki- ja talousvaliokunnalle Laki- ja talousvaliokunta on kirjeellään 24 päivänä huhtikuuta 1990 pyytänyt eduskunnan päätöksen mukaisesti liikennevaliokunnan lausunnon hallituksen esityksestä n:o 36 laiksi oikeudesta entiseen tiealueeseen annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä. Asian johdosta ovat valiokunnassa olleet kuultavina hallitusneuvos Kalevi Perko liikenneministeriöstä, lainsäädäntöneuvos Pekka Vihervuori oikeusministeriöstä, yli-insinööri Mauri Heikkonen ympäristöministeriöstä, hallitusneuvos Seppo Havu maa- ja metsätalousministeriöstä, ylitarkastaja Seppo Kaasinen tielaitoksesta, lakimies Harry Åhlgren Suomen Kaupunkiliitosta, varatuomari Markku Fagerlund Suomen Kunnallisliitosta, osastopäällikkö Henrik Vikström Finlands svenska kommunförbundista, maapoliittinen asiamies Markku Tomberg Maataloustuottajain Keskusliitosta ja toimitusjohtaja Kari Kyttälä Maanomistajain liitosta. Hallituksen esitys Voimassa olevan oikeudesta entiseen tiealueeseen annetun lain mukaan siirtyy entisen yleisen tien alue maalaiskunnassa viereisen alueen omistajalle sekä kaupungissa ja kauppalassa kunnalle. Entistä tiealuetta koskevan lain muutosehdotuksen mukaan siirtyisivät entiset tiealueet kunnalle vain asema- ja rakennuskaava-alueella sekä sellaisella alueella, jolle kunnanvaltuusto on päättänyt laadittavaksi sanotun kaavan. Muulla alueella entinen tiealue siirtyisi viereisen kiinteistön omistajalle. Hallituksen esityksessä ehdotetaan lisäksi lain soveltamisalaa laajennettavaksi siten, että se koskisi myös liitännäisalueita. Muutosehdotuksessa on säilytetty mahdollisuus käyttää entistä tiemaata yksityisenä tienä. Valiokunnan kannanotot Valiokunta on asiaa käsitellessään kiinnittänyt huomiota siihen, että ensimmäisen lakiehdotuksen 1 :n 1 momentin mukaan tieoikeuden tiealueeseen lakattua tiealue siirtyy tienpitäjäitä kunnan hallintaan paitsi asema- ja rakennuskaava-alueella myös alueella, jolle kunnanvaltuusto on päättänyt laadittavaksi sanotun kaavan. Muulla alueella tiealue siirtyy lakiehdotuksen mukaan tienpitäjäitä viereisen kiinteistön omistajan hallintaan. Lakiehdotus saattaa johtaa siihen, että kunnat voivat saada siinä tarkoitettuja entisiä tiealueita korvauksetta hallintaansa myös silloin, kun kunnan tekemä asema- tai rakennuskaavan laatimista koskeva päätös ei enää vastaa kunnan tämänhetkistä tarvetta. Liikennevaliokunta pitää hallituksen esitykseen sisältyviä lakiehdotuksia hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisilla. Edellä esitetyn perusteella liikennevaliokunta esittää kunnioittaen lausuntonaan, että lakiehdotukset hyväksyttäisiin muuttamattomina. Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Saari, varapuheenjohtaja Knuuttila, jäsenet Fred, Heikkinen, Kekkonen, Kohijoki, M. Lahtinen, P. Lahtinen, Myller, Saarinen ja Valo sekä varajäsen Vuoristo.