Sukellusseura Simppu ry:n jäsenlehti 1/2014 SIMPPUPOSTI
PUHEENJOHTAJALTA Alkanut vuosi on seuran historian neljäskymmenes. Kuluneiden vuosien aikana on Salojoen siltojen ali virrannut melkoinen määrä savista vettä, jossa aina silloin tällöin on nähty simppujakin uimassa. Juhlavuosi pitää sisällään monenlaisia tapahtumia, joista on iloa ja hyötyä niin seuran jäsenille kuin muillekin sukeltajille. Suurin juhlavuoden ponnistus tulee olemaan kaikille tuttujen hylkyjen Alfredin, Schillerin, Metskärin ja Helsingforsin poijuttaminen. Tarkoitus on, että hylyille rakennetaan poijut, jotka kestävät Agonuksen kokoisten alusten kiinnittymisen ilman pelkoa hylkyjen vaurioitumisesta. Poijuilta vedetään ohjausnaru itse hylylle, joten kohteiden löytäminen tulee olemaan entistä helpompaa. Hankkeeseen on anottu Museoviraston taloudellista tukea, josta päätökset saadaan maaliskuun lopussa. Kaupunkilaisille juhlavuosi näkyy jo perinteeksi muodostuneena Salojoen siivousurakan toteuttamisena. Mariankadun ja taksikopin väliseltä alueelta kerätään kaikki jokea likaavat ja veneliikennettä häiritsevät roskat pois. Juhlavuosi ei tule olemaan tietenkään pelkkää työtä. Sukelluskoulutusta ja sukellusretkiä on luvassa tavalliseen tapaan, eikä juhlimistakaan ole tarkoitus unohtaa. Sukelluskauden päätteeksi lokakuussa järjestetään juhlat. Aikuisten juhlat noudattelevat 20 ja 30 vuotisjuhlista tuttua kaavaa. Mutta myös norpille on luvassa oma juhlatapahtumansa. SIMPPUPOSTI: Sukellusseura Simppu ry:n jäsenlehti Julkaisija: Päätoimittaja: Olli Pekka Juhantila Puheenjohtaja: Jarkko Nieminen Sukellusseura Simppu ry olli pekka.juhantila@hotmail.com puheenjohtaja@simppu.net HALLITUKSEN PÄÄTÖKSIÄ Seuran juhliessa 40 vuotista taivaltaan, järjestetään syksyllä aikuisille simpuille juhlat, joihin kutsutaan myös tärkeimpiä yhteistyökumppaneita. Lisäksi norpille järjestetään juhlavuoden kunniaksi syksyllä retki, jonka aikana juhlistetaan merkkivuotta norpille sopivalla tavalla. Jäsenlistalla oli vuoden 2013 lopussa kaikkiaan 16 Simppua, joilla on ollut useista muistutuksista huolimatta jäsenmaksuja vähintään kahdelta vuodelta maksamatta. Sääntöjen mukaisesti nämä henkilöt on erotettu seuran jäsenyydestä. Erotetuille on lähetetty tieto tehdystä päätöksestä. Seuran vuosikokous järjestetään pumppuhuoneella torstaina 30.1. Sääntömääräisten asioiden lisäksi ohjelmassa on sääntömuutosehdotuksen toinen käsittely. Turvallisuussuunnitelman uusi versio hyväksyttiin. Se on luettavissa seuran nettisivuilla. Agonuksen kippareista on tehty lista. Turvallisuuden varmistamiseksi jatkossa reissuilla on oltava kipparina joku listalla nimetyistä henkilöistä. Jos kippari aikoo itse sukeltaa, on aluksella oltava myös toinen listalla mainittu henkilö hätätapausten varalle. Hallituksen järjestäytymiskokouksessa sovittiin hallituksen työnjaosta. Uuden hallituksen esittely löytyy lehden seuraavalta aukeamalta. TIISTAIN UIMAHALLIVUORO ON SIIRTYNYT VUODEN ALUSTA TORSTAIKSI. ALLAS JA KUNTOSALI OVAT KÄYTETTÄVISSÄ KLO 20:30 21:45. PESU JA PUKUHUONEET EIVÄT OLE OVAT KÄYTETTÄVISSÄ KLO 21:00 21:30. UIMAHALLILLE PITÄÄ SAAPUA ENNEN KLO 20:30, JOLLOIN OVET MENEVÄT LUKKOON. Kansikuva: Norppaharjoituksissa.
TULEVIA KOULUTUKSIA VHF radioliikennekurssi järjestetään maanantaina 10.3. klo 18 20 pumppuhuoneella. Koulutuksessa opetellaan rannikkolaivurin radioliikennetutkinnossa tarvittavia tietoja sekä perehdytään Agonuksen VHF laitteisiin. Rannikkolaivurin radioliikennetutkinnon voi suorittaa Turussa tai Helsingissä. Helsingissä tutkinnon voi käydä suorittamassa minä tahansa tiistaina maalis, huhti, touko tai kesäkuussa. Tutkintopaikkana on Viestintävirasto, Itämerenkatu 3 A, 5.krs (Ruoholahdessa). Tutkintotilaisuudet alkavat klo 16 ja niihin pitää ilmoittautua viimeistään edellisenä päivänä. Turussa tutkintopäiviä on harvemmin, eikä kevään päiviä ei ole vielä sovittu. Ilmoittautumiset O P:lle sähköpostiin olli pekka.juhantila@hotmail.com. Samalla voit tilata Rannikkolaivurin VHFradioliikenneoppaan. Kirjan hinta on 15 euroa. Sen voi myös ladata ja tulostaa ilmaiseksi netistä osoitteesta: https://www.viestintavirasto.fi/attachments/ranni kkolaivurin radioliikenne_opas_2010.pdf Laitesukelluksen peruskurssi (P1) alkaa torstaina 3.4. Teoriat ja allasharjoitukset pidetään 3.4. 13.4. Avo vedet suoritetaan kahdessa osassa: 25.6. Nummijärvellä ja 27. 29.6. Agonuksella. LÄHIAJAN TAPAHTUMIA Pohjois Euroopan suurin venealan tapahtuma Vene 14 Båt messut järjestetään Helsingin messukeskuksessa 8 16.2. Näytteillä on niin veneitä sekä vesillä liikkumiseen ja oleiluun liittyviä muita tuotteita ja palveluita. Venemessujen yhteydessä järjestetään 8.2. Hylkysukellus2014 seminaari. Seminaariin voi ilmoittautua osoitteessa: https://www.eventbrite.com/e/hylkysukellus 2014 wreck diving tickets 5419820830 Sukellusseura Simpun sääntömääräinen kevätkokous järjestetään pumppuhuoneella torstaina 30.1.2014 klo 19:00. Sukeltajaliiton vuoden 2014 nuorten laitesukellusleiri järjestetään 13. 15. kesäkuuta nimellä MELQQU 2014 Lopen Räyskälässä. Leirin järjestävät Riihimäen Urheilusukeltajat ry ja Sukeltajaliiton nuorten ryhmä. Lisätietoja leiristä ja ilmoittautuminen netissä: http://www.riusuk.net/melqqu 2014/ Norppien ystävänpäivää vietetään 9.2. Tuolloin jokainen norppa voi ottaa harjoituksiin mukaan yhden ystävänsä tutustumaan sukellusharrastukseen. ILMA ANALYYSI Pumppuhuoneen kompressorin tuottaman hengitysilman laatu on analysoitu. Ohjeiden mukaisesti käytetyillä suodattimilla tehdyn analyysin tulokset osoittivat, että kompressori tuottaa erittäin puhdasta ja kuivaa ilmaa. Samanlainen analyysi teetetään myös Agonuksen kompressorilla tuotetusta hengitys kaasusta, kunhan viime kesänä hankittu uusi kompressori saadaan asennettua paikoilleen.
SUKELLUSSEURA SIMPUN HALLITUS 2014 Sukellusseura Simpun johtokunnan eli hallituksen vuonna 2014 muodostavat. Puheenjohtaja Jarkko Nieminen Simppu vuodesta 2002, hallituksessa vuodesta 2006 Laitesukelluskouluttaja, IANTD Blender, IANTD Recreational Trimix Sähköposti: puheenjohtaja@simppu.net Sihteeri Tuukka Virtanen Simppu vuodesta 2009, hallituksessa vuodesta 2012 P3 sukeltaja Sähköposti: sihteeri@simppu.net Kalustovastaava Mika Böös Simppu vuodesta 2009, hallituksessa vuodesta 2010 Laitesukelluskouluttaja, IANTD Recreational Trimix Varapuheenjohtaja, Koulutusvastaava Marko Niinistö Simppu vuodesta 1997, hallituksessa 2004 2005, puheenjohtaja 2006 2011 Laitesukelluskouluttaja, IANTD Recreational Trimix, Tiedotusvastaava Olli Pekka Juhantila Simppu vuodesta 2004, hallituksessa vuodesta 2008 Laitesukelluskouluttaja, norppaohjaaja Norppavastaava Janne Torkkel Simppu vuodesta 1992, hallituksessa vuodesta 2013 P3 sukeltaja Hallituksen varajäsen Joona Harjula Simppu vuodesta 2008, hallituksessa 2012 2013 P3 sukeltaja, IANTD Normoxis Trimix Sähköposti: norpat@simppu.net Hallituksen varajäsen Tiia Åkerfelt Rahastonhoitaja Saara Silfver Simppu vuodesta 2000, hallituksessa vuodesta 2005 Simppu vuodesta 2001 P2 sukeltaja, norppaohjaaja P3 sukeltaja Sähköposti: rahastonhoitaja@simppu.net
SIMPPUILUA SILLOIN ENNEN Simppupostissa on viime vuoden aikana julkaistu otteita Agonuksen ja Clausin lokikirjoista menneiltä vuosilta. Ennen digikameroita ei kuvia juurikaan jaettu reissussa olleiden kesken ja muistiinpanot sukelluksistakin ovat jääneet yksittäisten sukeltajien sukelluspäiväkirjojen sivuille. Veneen lokikirjat sen sijaan jäävät seuran arkistoon ja niiden välityksellä saa hyvän kuvan siitä, millaista sukellusharrastus on ollut ennen. Toisinaan kirjaukset ovat hyvin lyhyitä ja ytimekkäitä, toisinaan lokikirjan pitäjä on saattanut runoilla hyvinkin pitkiä ja yksityis kohtaisia kertomuksia sukellusreissun kulusta. Alkusyksystä 1995 tehdyllä reissulla merkinnät ovat olleet hieman lyhyempiä. pe 8.9. Tuuli 7 m/s, pilvistä. SIMPPUREISSU Ei öljylisäystä, mittari 1215,50. Kippari Länsisalmi M., Sulku, Niemi, Laulunen, Oksanen, Karjalainen, Pekola (Pekola Ville), Rinne, Lahti, Länsisalmi P., Lampi, Virtanen, Oksa, Kotiniemi. Lähtö 18.05 6.00 Rinne tallustaa kannella 7.00 aamu uinnit, tuuli nousee. 8.15 sää: kohtalaista koillisesta, Saaristomeri; koillinen 11 m/s 8.25 köydet irti, suunta Hanko. 11.00 kiinni Kuningattaren vuoren edustalla olevan luodon rantaan. 9 m:ssä pitäisi olla Iivanan palanut ns. syöksyvene 13:40 lähtö Hangosta Gustavsvärniin 19.00 lähtö Gustavsvärdistä 19.15 vierasvenesatamaan, ja sataa su 10.9. Tuuli 4 m/s, pilvistä. Yötä Hangon itäsatamassa. Aamulla hieman miehistön käynnistysongelmia (johtuikohan tästä meri ilmasta). Irti satamalaiturista 9.50 kohti Morgonlandetia 11.00 kiinni projektihylyn päällä; poiju paikallaan. Merivartiosto kävi tsekkaamassa. 13.50 lähtö Saloon 19.05 kiinni rannassa, mittari 1229,57. Förby 20.35 Hålön koillisranta 21.50 Sauna palaa, yösukelle alkaa, 2 paria veteen 1 turvasukeltaja. Sauna tosiaan savuttaa, mikään konsti ei lisää vetoa. Grillausta, kortinpeluuta. la 9.9. Tuuli 7 m/s, pilvistä. Ennen kaikille simppureissuille lähdettiin Salonjoesta.
SUKELTAMAAN HYLYLLE Hankoniemen itäpuolella sijaitsee Norra, Lilla ja Södra Klippingenin muodostama kolmen pienen saaren ryhmä. Niiden välistä löytyy hylkykohde, josta laitesukeltajien lisäksi pääsevät nauttimaan myös snorklaajat. Lokakuun 22. päivänä vuonna 1957 kapteeni August Reitin komennossa ollut pienehkö rahtialus Asa Finn oli matkalla Stettinistä Helsinkiin. Illalla noin klo 22 kovassa 9 boforin eli reilun yli 20 sekuntimetrin tuulessa ja huonossa näkyvyydessä se ajautui lähellä Lenaborgia sivuun väylältä ja osui kivelle. Hinausapua odotettaessa alus irtosi kiveltä itsestään, ilmeisesti ohi ajaneiden muiden alusten peräaaltojen voimasta, ja alkoi täyttyä nopeasti vedellä. Kapteeni Reitti päätti ajaa aluksen väylän vierellä olevien saarten väliseen matalaan, josta pelastusristeilijä Isokari poimi Asa Finnin miehistön kyytiinsä. Lastina ollut pölyhiili kastui läpeensä, eikä sitä enää kannattanut yrittää pelastaa. Alus jäi niille sijoilleen sukeltajien ihailtavaksi. Uppoamispaikka on hyvin matala. Maksimisyvyys kohteella on seitsemän metriä. Aikaisemmin hylyn keulaosa on ollut reilusti näkyvissä, mutta nykyisin pinnalle näkyy ainoastaan pieni puupalkin pää. Alus tunnetaan myös nimellä Pirtu Veera, sillä sen kerrotaan helpottaneen janoisten suomalaisten elämää kieltolain aikana tuodessaan lisänimensä mukaisia tuotteita eteläisestä naapuristamme. Kohde on helppo löytää ja sen lähistölle pääsee myös Agonuksella ankkuroitumaan melko helposti, kun ottaa huomioon matalan keskellä sijaitsevan karin. Näkyvyys vaihtelee alueella paljonkin. Silloin, kun sinilevää ei ole, eli aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä, näkyvyys saattaa lähennellä jopa kymmentä metriä. Saarten väli ja matalikko tosin keräävät keskikesällä alueelle melkoisen määrän sinilevää, jolloin näkyvyys saattaa pudota metriin tai pariin. Hylyn sijainti on merkitty uusiin merikortteihin (kuva karttakeskus Oy) Pituutta aluksella on ollut noin 50 ja leveyttä 8 metriä. Aluksen kansirakenteet ovat pahoin hajonneet, mutta hylystä saa kuitenkin melko hyvän kuvan siitä, millainen se on ollut. Etenkin aluksen peräosat ovat kohtuullisessa kunnossa. Yksityiskohtia hylyltä (kuvat Satu Lehtinen)
NOVEMBERFEST Simppujen Novemberfest on yhdistelmä pikkujouluja ja Oktoberfestiä muokattuna sukeltajien koko perheen tapahtumaksi. Syömisen, saunomisen, sukeltamisen ja mukavan yhdessäolon merkeissä kokoonnuttiin jälleen lauantaina 23.11. Kuusjoen Nummijärvelle. Osanottajia oli saapunut paikalle ennätysmäärä lähes 50. Tapahtuman järjestelyistä vastanneet Eva, Tiia, Satu ja Mika aloittivat käytännön järjestelyt jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Samoin ensimmäiset sukeltajat olivat paikalla ennen pimeän tuloa suorittamassa kesän aikana järjestettyjen kurssien viimeisiä puuttuvia avovesisukelluksia. Kurssisukellusten lisäksi moni muukin kävi tervehtimässä järven asukkaita, ahvenia ja rapuja. Kaikkiaan sukelluksia kirjattiin illan aikana kolmekymmentä. Viisiasteinen vesi ja nollaa lähentelevä ilman lämpötila eivät estäneet sen paremmin uimista kuin sukeltamistakaan. Edes märkäpuvuilla sukeltaneet eivät valittaneet kylmää, pääsihän järvestä suoraan saunan lämpöön. MERENKULUN OPPIA Merenkulkukurssin jälkimäinen osa järjestettiin lokakuun alussa. Samalla Agonus siirrettiin talveksi Kasnäsistä Saloon. Toisella koulutus jaksolla perehdyttiin erityisesti yö ja tutka navigointiin. Navigointi ja ohjausvuorossa Seppo Laine ja Jesse Böös. Tuossa ollaan ja tuonne mennään Kesällä jo kokonaan kadonneiksi luultuja rapujakin nähtiin sukelluksilla. (kuva Lasse Pekkinen) Grilliruoka maistui sukeltamisen ja saunomisen jälkeen. eikun tuonne! (kuvat Päivi Liuska Kankaanpää)
HAPPIENSIAPUA DANIN TYYLIIN Lokakuussa järjestettiin Simppujen ensim mäinen DAN Oxygen First Aid for Scuba Diving Injuries, eli sukellusvammojen happiensiapu koulutus. Mukana oli kaikkiaan yhdeksän Simppua. Kouluttajana toimi pitkän linjan sukelluskouluttaja nykyisin liittokouluttaja nakin toimiva tamperelainen Marko Mawe Kauppinen. Nimensä mukaisesti kurssi keskittyi hapen käyttöön sukellusvammojen ensiavussa sekä erilaisten hapenantolaitteiden ja välineiden käyttöön. Kurssin idea on täydentää ensiapukoulutuksessa saatuja taitoja sellaisella käytännön osaamisella, josta on hyötyä erityisesti sukeltamiseen ja vesillä tapahtuvaan toimintaan liittyvissä onnettomuuksissa. Teoriakoulutuksen lisäksi tehtiin käytännön harjoituksia ja kerrattiin tärkeimpiä ensiapukursseilla opittuja taitoja. Jarkko Nieminen elvyttää, Jesse, Mika ja Eva Böös avustavat. Kouluttaja Marko Kauppinen opastaa, Erkki Niemi, Seppo Laine, Marko Niinistö, Eva Böös ja Jesse Böös seuraavat. SIMPPUJEN HAPENANTOLAITTEET Seuralla on kaksi kannettavaa hapenanto laitetta. Toinen on kesäisin Agonuksella ja toinen pumppuhuoneella valmiina otettavaksi mukaan sukellusretkille. Lisäksi Agonuksella on takakannella, kompressorin yläpuolella, liittimet kolmelle happimaskille. Niiden kautta saadaan ensiapuhappea suoraan uimatasolla olevista 50 litran säiliöistä. MIKÄ DAN? DAN, eli Divers Alert Network on maailmanlaajuinen sukellusturvallisuutta edistävä, voittoa tavoittelematon järjestö. Sen perustehtävä on auttaa sukeltajia, jotka tarvitsevat pikaista apua sukelluslääketieteellisissä ongelmissa; sekä edistää sukellusturvallisuutta tutkimuksen, koulutuksen, tuotteiden ja erilaisten palveluiden kautta. Toiminta rahoitetaan jäsenmaksuilla ja lahjoitusvaroilla. Tavalliselle sukeltajalle näkyvintä toimintaa ovat järjestön kautta tarjolla olevat sukellus ja matkavakuutukset sekä koulutukset. Koulutustarjontaan kuuluvat niin perus ensiapukurssit kuin erilaiset sukellusperäisten vammojen hoitoon perehdyttävät kurssit. Lisäksi järjestö toteuttaa erilaisia sukellusturvallisuuskampanjoita, joista yksi esimerkki on parhaillaan käynnissä oleva potkurionnettomuuksia ehkäisevä kampanja, joka on viime aikoina ollut paljon esillä myös sosiaalisessa mediassa. Lisää tietoja aiheesta löytyy organisaation nettisivuilta www.daneurope.org.
VAUHTIA, VAAN EI VAARALLISIA TILANTEITA Norppaharjoitukset ovat jo muutaman talven ajan sujuneet tutun kaavan mukaisesti. Altaalle toteutetaan kolme toimintapistettä, joista yhdessä harjoitellaan sukellustaitoja, toisessa uimatekniikkaa ja kolmannessa pelataan tai leikitään. Kaikki norpat kiertävät harjoitusvuoronsa aikana kaikki kolme toimintapistettä; ja aina toisinaan varataan harjoituksen lopuksi muutama minuutti uimahypyille. Pari kertaa vuodessa poiketaan tästä tutusta kaavasta. Syksyllä järjestetään norpille ja norppien vanhemmille infotilaisuus, jonka jälkeen vanhemmat pääsevät lastensa mukaan altaalle. Keväällä, ystävänpäivän aikoihin, jokainen norppa voi ottaa mukaansa yhden ystävänsä mukaan harjoituksiin. Seuraavaa norppien ystävänpäivää vietetään sunnuntaina 9.2. Vanhempienpäivänä norpat pääsevät esittelemään taitojaan vanhemmilleen. Altaassa oli melko täyttä kun molemmat norpparyhmät ja iso joukko norppien vanhempia olivat yhdellä kertaa harjoittelemassa. UUTTA OPPIMASSA 13.4.2013. Aikainen herätys klo 7 ja kiivasta sukellusvarusteiden etsimistä ja pakkailua. Suunnaksi Veikkolan sukellusareena, missä polkaistaan käyntiin IANTD Normoxis Trimix kurssi. Kurssilla opetellaan sukeltamaan trimix seoksilla 60 m syvyyteen saakka kahta dekokaasua käyttäen. Kaikkihan lähti käyntiin jo jossain helmikuun aikoihin kun Lasse soitteli ja kyseli kaveria kurssille. Kiinnosti heti tosi paljon, mutta tietyistä rajoituksista johtuen tuntui, ettei vielä kuitenkaan onnistu. Lopulta jätkät saivat kuitenkin ylipuhuttua ja huomasin istuvani sukellusareenan luokkatilassa kuuntelemassa kurssin teoriaa. Yllättäen paikalla ei muita ollut kuin Lasse minä ja kouluttajamme Jani Ripatti. Tässäkö kaikki kurssilaiset? Niin tosiaan oli ja Jani ei itseasiassa kahta oppilasta enempää kerralla otakaan. Hyvältä näyttää. Teoriaa tulikin sitten se 4 5 tuntia. Lähinnä samaa tuttua juttua mikä jo P1 kurssilla aloitetaan. ei se sukellusfysiologia siitä muuksi muutu, vaikka sukellusuralla edetäänkin. Iltapäivällä oltiin sitten valmiita hyppäämään sukellusareenan 8 m. syvään altaaseen. Kamojen pukeminen olikin varsin hikinen urakka lämpimissä sisätiloissa, eikä 21 asteinen vesi paljoa helpotusta tuonut. Ensin vähän aikaa fiilistelyä ekaa kertaa kaksi pulloa kainalossa. 50% nitrox ja 100% happi. Sitten alkoikin armoton pullonpyöritys. Klippailtiin pulloa pois ja takaisin. Välillä heitettiin pulloa kaverille, välillä ruuvailtiin pullonventtiilejä yms. Taas huomasin että kaikki olisi vaan niin paljon helpompaa, jos olisi nosteenhallinta selkärangassa. Jani näytti lopuksi malli suorituksen miten ne pullot otetaan kyytiin. Pullo pohjasta ja klip ja klip sitten toinen pullo, klip ja klip ja se oli siinä. Aikaa meni ehkä 10 15 sekuntia. Oli tarkoitus tehdä myös harjoitus, missä haetaan kaverilta kaasulopputilanteessa kaasua sokkona. Kurssilaisten ymmärryksessä oli kuitenkin sen verran vikaa että tuota drilliä ei saatu suoritettua. Kädet olivat kyllä treenisession jälkeen kohtuu hapoilla. Kolme tuntia altaasssa ja Lasselle tuli kiire muihin rientoihin. Jani kysyi vielä että haluisinko jäädä
hänen kanssaan kahdestaan treenailemaan lisää. Sen verran hapoilla tuossa vaiheessa olin että oli kohtuu helppo kieltäytyä. Kotia kohti ja illalla uni maistui. Vajaa kuukausi edellisestä ja oltiin Kiskon louhoksen äärellä. Ensimmäiset avovesiharjoitukset olivat edessä ja kärpäsiä vatsassa. Pläninä oli mennä parin metrin syvyydessä sinne tonttu ukon seudulle, pudottaa kainalopullot sinne, tehdä kaasunjakoharjoitus sokkona, ottaa kainalopullot mukaan, tehdä lisää harjoituksia ja lopuksi mennä syvälle ja tehdä nousuharjoitus kaasunvaihtoineen. Hieno pläni. Aikaa menee varmaan jotain kolme varttia. Kamoja pukiessa sitten kaulamansetti repeää. Taisi olla tämän päivän sukellukset tässä. Ei sittenkään, Jani nimittäin kaivoi vanhan tutun sukeltajan jokapaikan avun ja jesarilla saatiin mansetti fiksattua niin että se yhden sukelluksen kestää. Seuraava ongelma olikin, kun mr. huolimaton huomasi unohtaneensa sukelluspuvun hupun kotiin. Onneksi paikalla oli myös toinen sukeltajaryhmä jonka viehättävä jäsen lainasi huppua meidän sukellukselle. Hinnaksi sovittiin sukeltajan vuokra eli olen velvollinen puolestani auttamaan toista sukeltajaa kun mahdollisuus tulee. Sitten tuli se pelätty kaasunjakoharjoitus. Minä sokkona odotta massa että Lasse tulee hakemaan regua. Aikansa sähellettyään kaveri löytääkin regun mun suusta mutta onnistuu sitten kadottamaan sen. Mulla tässä vaiheessa vara annostin suussa ja sitten joku rupeaa repimään sitä. Hampaat tiukasti yhteen, en anna, mun viimeinen kaasu. Vaistomainen reaktio, mutta kai se tositilanteessa vaan olisi pakko antaa. Lopputulos tästä drillistä oli että tositilanteessa molemmat olisivat todennäköisesti hukkuneet, eli ei hyväksytty suoritus vieläkään. Loppu sukelluksesta voi sanoa vaikka että treeniä tarvitaan vielä ja paljon. Sukellusajaksi tuli mukavat 108 minuuttia. Sitten olisi kesäkuun 8. päivä. Suunnitelmana sukeltaa pari dyykkiä s/s Wasalle. v. 1923 uponnut IANTD Normoxis Trimix sukeltajien varustemäärä on kunnioitusta herättävä. hylky lepää n. 50 m. syvyydessä Porkkalan edustalla. Välissä oli parit treenit Kiskossa ja Nummijärvellä, että saatiin taidot siihen kuntoon, että uskaltaa avomerelle lähteä. Se harmaita hiuksia aiheuttanut kaasunjako sokkona saatiin viimein kolmannella yrityksellä tehtyä. Pari tuntia veneessä ja tarkastetaan suunnitelmat. Sitten vaan veteen ja sukeltamaan. Pieniä ongelmia tosin. Mr. huolimaton oli unohtanut aluspukunsa kotiin. Ei se tähän kaadu vaan puen päälleni kaikki toppavaatteet mitä veneestä löytyy. Seuraava ongelma, pukukaasupullo oli jäänyt autoon. Heliumia kun painaa pukuun se tuntuu suunnilleen samalta kuin kylmä merivesi, eli selkäkaasuista ei voi pukuun täytettä hakea. Varsinkin kun multa jäi se alushaalari. Keksittiin sitten ruuvata se puvunletku dekokaasu pulloon ja saatiin sukellus tehtyä. Meri näytti tyynen rauhalliselta, mutta sitä se ei ollut. Kovin pintavirta mitä olen ikinä kokenut. Kaveri potki siinä parin metrin päässä poijusta kaikin voimin ja ei vaan päässyt perille. Täytyykö tässä nyt vielä lähteä hakemaan kaveria? Ei onneksi tarvinnut vaan Lasse ryhdistäytyi ja potki lopulta väkisin sinne poijulle. Sitten vaan äkkiä alas että päästään tästä virrasta. Puuskutellen lähdettiin seuraamaan poijunarua, joka meni suoraan alas. Virhe. 30m syvyydessä huomataan että se naru loppuu ja poijun vastapaino tuli vastaan. Jani sitten virittelee reelin poijunaruun ja lähdetään etsimään hylkyä. Eihän siitä mitään tule ja noissa syvyyksissä aikaa on
kuitenkin rajoitetusti. Peukku ylös ja pintautumaan. Ammuttiin sitten poijut 20 metristä, mutta siinä virrassa sählätessä molempien poijut pääsivät karkaamaan. Veneen kapteenista näytti tietysti siltä että sukeltajat on nyt jossain hevon siellä erillään kavereista. Loppujen lopuksi selvittiin ilman fataaleja virheitä ja vaikka hylkyä ei nähtykään, oli erittäin opettavainen sukellus. Meri osoitti voimansa. Rajavartiosto tuli tarkistamaan mitä porukkaa ollaan, kun tultiin aluevesirajojen ulkopuolelta (Gordyilta). Valmistautumassa kurssisukellukselle. Kohteena Gordyi noin 10 mailia Porkkalan eteläpuolella. Alus upposi 14.11.1941 ajettuaan miinaan. Kyseessä on venäläisen hävittäjän hylky, joka on noin 92 metriä pitkä ja 10 metriä leveä. Syvyyttä kohteella on lähes 60 metriä Toinen sukellus samalla hylyllä oli aika samanlainen. Paitsi, että tällä kertaa seurattiin oikeaa narua huomataksemme että siellä se poijun paino pomppi 50m syvyydessä mutapohjalla. Jälleen reeli kiinni poijunaruun ja hylkyä etsimään, mutta ei löytynyt. Hapelle vaihdettuani 6 metrin syvyydessä meinasi nosteenhallinta taas pettää, ja vajosin varmaan sen metrin verran. Lasse näyttää heti että ylemmäs. Loistavaa tiimityöskentelyä. Happea hengitettäessä kun nuo osapaineet nousevat nopeasti, jos sattuu vajoamaan. Wasa jäi näkemättä mutta mieleenpainuvat ja opettavaiset sukellukset tuli kuitenkin. Ensimmäisistä trimixsukelluksista jäi mieleen se, että syvyys ei vaan tunnu. Syvyys on vaan numero siinä tietokoneen näytöllä, mutta polla toimii ihan normaalisti. Semmoiset sukellukset Wasalla. Kovin moni ei olekaan nähnyt sitä mutapohjaa just siinä kohdassa. Kurssin viimeisellä sukelluksella lähdettiin katsomaan venäläistä hävittäjää nimeltä Gordyi. Pohja noin 60 metrissä ja suunnitelmat tehtiin 55 metrin syvyyteen. Sukelluksesta ei allekirjoittaneelle paljoa mieleen jäänyt, ilmeisesti sen verran narkoosi vaikutti kuitenkin. Pientä tilannetta oli, kun sukellusaika alkoi tulla täyteen, eikä nousuköyttä näkynyt. Peukkua ylös vaan. Noustaan sitten ilman köyttä välivedessä. Tämän takiahan sitä on treenailtu. Jani kuitenkin oli tilanteen tasalla ja näytti että tulkaahan pojat tännepäin ja siinähän se köysi olikin vain muutaman metrin päässä meistä. Veneessä kättelyt ja onnittelut. Kurssi hyväksytysti suoritettu. Erittäin opettavainen kurssi. Paitsi seoskaasuista oppia tuli paljon mm. tiimiajattelusta. Tästä on hyvä jatkaa kohti entistä turvallisempia sukelluksia. Joona (kuvat Lasse Pekkinen) Lähdössä sukellukselle
DIVERSNIGHT 2013 Diversnight on vuonna 2005 Norjassa aloitettu perinne. Tapahtuman alullepanija, Tone Svee Dahl Fredrikstadista, oli järjestänyt jo aikaisemmin kakkusukelluksia. Niissä ideana oli kokoontua yhteen sukeltamaan ja sukelluksen jälkeen viettää aikaa kakkutarjoilun parissa. Syksyllä 2005 syntyi idea laittaa sana kiertämään paikallisen nettikeskustelu foorumin kautta ja ehdottaa samanlaisten kakkusukellustapahtumien järjestämistä eri puolilla Norjaa joulukuun ensimmäisenä torstaina klo 20:05. Idea sai saman tien vastakaikua ja mainittuna päivänä kokoontuikin 351 sukeltajaa eri puolilla maata järjestetyille sukelluksille. Heti seuraavana syksynä tapahtuma alkoi laajentua myös Norjan ulkopuolelle. Tänä syksynä mukana oli 2113 sukeltajaa 167 sukelluskohteessa, 18 eri maassa. Eniten väkeä keräsivät Norjan 57 kohdetta, joissa veteen pääsi 676 sukeltajaa. Suomessa kohteita ja sukeltaja oli toiseksi eniten: 28 kohdetta ja 416 sukeltajaa. Simput olivat mukana ensimmäisen kerran 2008, jolloin kolme Simppua lähti Taivassaloon Hilloisten louhokselle katsomaan, mistä oikein on kysymys. Sen jälkeen mukana on oltu joka vuosi. Tosin vuonna 2010 niin Hilloisten kuin moni muukin pohjoismainen tapahtuma jouduttiin perumaan vesien jäädyttyä juuri ennen joulukuun alkua. Silloinkin tosin löydettiin korvaava tapahtuma niinkin läheltä kuin Nummijärveltä, jossa forssalainen sukellus seura Gummiwihta oli pitämässä omaa Diversnightiaan. Ettei samaan ongelmaan törmättäisi enää uudelleen, siirrettiin tapahtuma seuraavasta vuodesta alkaen järjestettäväksi jo marraskuussa. Tarkoitus on, että marraskuun ensimmäisenä torstaina vuosiluvun mukaisella kellonlyömällä tänä syksynä kello 20:13 paikallista aikaa mahdollisimman monta sukeltajaa on samaan aikaan vedessä. Sukelluksen jälkeen jäädään viettämään yhteistä aikaa kakkua tai Hilloisten tapahtuman kohdalla hernekeittoa syöden. Taivassalon Hilloisissa Diversnightia isännöi tällä kertaa Turun Akateemiset Sukeltajat, joka on kesällä 2012 perustettu turkulaisten opiskelijoiden sukellusseura. Marraskuisena torstai iltana Taivassaloon suunnanneeseen linja autoon nousi 21 Simppua. Heistä 15:llä oli sukellusvarusteet mukanaan. Niinpä tapahtuman 62 osallistujasta joka neljäs olikin simppu. Määräajan, 20:13, lähestyessä veteenmenopaikalla alkoi olla ruuhkaa. Antti Jalava, Katariina Lehtinen, Marjukka Juhantila, Tiia Åkerfelt ja Simo Luhtala valmistautumassa sukellukselle. Vesi Hilloisissa oli kirkasta ja yllättävänkin lämmintä.
RÄPYLÄT RUORISSA KÄÄNNÖSKESKIPISTE Aikaisemmin on opittu että Agolla on oikeakätinen potkuri, rungon painopiste ja uppoaman painopiste. Käytetään näitä ja muutakin aiemmin läpikäytyä avuksi ja mennään tutkimaan Agon käännöskeskipistettä. Tämän asian ymmärtäminen tai ymmärtämättömyys ratkaisee oppiiko joku ohjastamaan uljasta alustamme. Käännöskeskipiste on sellainen piste Agon uppoamassa, jonka suhteen Ago kääntyy jonkin kääntymistä aiheuttavan voiman seurauksena. Unohdetaan tästä tarkastelusta rungon kallistelut kokonaan pois. Kun Agon potkuri lähtee pyörimään oikealle (työntämään Agoa eteenpäin) siirtyy Agon perä hetikohta oikealle. Ja kun potkuri lähtee pyörimään vasemmalle (peruuttamaan) siirtyy Agon perä vastaavasti vasemmalle. Ellei Ago ole liikkeessä eteen tai taakse, niin tämän potkurin vetopyöräefektin aikaansaaman liikkeen käännöskeskipiste on samassa paikassa kuin Agon uppoaman keskipiste, ja Agon painopiste. Siis, jos Agon perä liikkuu sivulle, niin Agon keula liikkuu vastaavasti vastakkaiseen suuntaan ja käännöskeskipiste pysyy jotakuinkin paikallaan. Paikallaan olevan Agon käännöskeskipiste ei ole Agon rungon puolivälissä vaan jossain taaempana, aika lähellä rungon leveintä kaarta tai hiukan siitä taaksepäin. Paikallaan kääntyvän Agon runko siirtää kääntyessään vettä keulassa ja perässä pois rungon tieltä. Sama määrä rungon syrjäyttämää vettä siirtyy perässä ja kaulassa eri suuntiin kiertäen osin kölin ali sekä keulan ja perän ulkopuolelta. Ajatellen Agon pinnan päällisiä rakenteita keulan ankannokka siirtyy sivulle huomattavasti enemmän kuin perän uimatason keskikohta vastakkaiseen suuntaan.
Vasta kun potkuri saa vedestä kiinni, eli lavat alkavat oikeasti leikata vettä siivuiksi, eivätkä vain tee kuplia ja pyörteitä, alkaa potkuri työntää Agoa eteen tai vetämään taaksepäin. Vetopyöräefekti vaikuttaa sitä vähemmän mitä suurempi nopeus eteen tai taaksepäin on saavutettu. Kun Ago liikkuu eteen tai taaksepäin siirtyy käännöskeskipiste liikkeen suuntaan. Mitä nopeammin liikutaan sitä enemmän käännöskeskipiste siirtyy. Käännöskeskipisteen siirtymisen saa aikaan veneen rungon pintaa pitkin liikkuvat veden virtaukset. Sen sijaan että kurvattaessa uppoaman vesi kiertäisi keulavantaan etupuolelta ja perän takaa rungon puolelta toiselle alkaa vesi kulkea vinottain rungon ali. Vettä valuu kuin varkain liikkeen etupuolelta rungon ali vinottain liikkeen takapuolelle samalla kun runko liiraa. Liiratessa Ago kallistelee, työntää vettä toisella laidallaan ja vetää vesikuoppaa vastakkaisella laidallaan. Mutta ei siis välitetä näistä lieveilmiöistä. Ajettaessa täysillä eteen Agon käännöskeskipiste on jossain keulaluukun paikkeilla. Kun täysillä ajossa Agoa käännetään peräsinvirralla ja samalla koetetaan pitää käännösnopeus ja käännöksen ympyrän kaaren säde samana, niin keulaluukun kohdilta voitaisiin olettaa olevan ikään kuin köyden kiinni kuvitteellisessa ympyrän kaaren keskipisteessä. Agon perä liiraa silloin pahasti ympyrän kaaren ulkopuolella; ja onpa se ankannokkakin samaisen kaaren ulkopuolella, ainakin vähäsen. Täysillä eteenpäin kurvattaessa Agoa kääntävän momentin voidaan olettaa olevan keulaluukun alla olevassa käännöskeski pisteessä ja kääntävän momentin peräsin akselissa. Agoa kääntävä momenttivarsi on siis huomattavan pitkä. Pienelläkin peräsimen pinta alalla saadaan Ago kääntymään varsin rivakasti.
Peruutettaessa Agoa siirtyy käännöskeskipiste vastaavasti perään päin. Peräsimen momentin varsi lyhenee huomattavasti ja peräsimen runkoa kääntävä voima pienenee vastaavasti dramaattisesti. Voidaankin huomata, että peruutettaessa Agoa peräsimen asennolla ei juuri ole merkitystä; potkuri pyörittää vettä peräsimen etupuolella eikä potkurivirtaa ole peräsimessä nimeksikään. Peräsimen pinta alan tulisi olla huomattavan suuri että sillä olisi vaikutusta peruutuksen ohjaamiseen pelkällä rungon liikkeen mukaisella virtauksella. Peruutettaessa ainoaksi Agoa kääntäväksi voimaksi (ellei tuulta ja virtaa huomioida) jääkin potkurin vetopyöräefekti; joka vääjäämättä kampeaa Agon perää vasemmalle. Lisäksi, peruutusvauhdin kasvaessa käännöskeskipisteen jo ollessa lähellä potkuria alkaa keskipakovoima heittää Agon keulaa ulospäin. Keula pyrkii ikään kuin perän ohi oikealta. Tämä perutettaessa ohjailukyvyn puuttuminen on kaikkein suurin vitsaus mitä uppouma runkoisella yksipotkurisella veneellä voi olla. Kun potkuriakseleita ja potkureita on kaksi rinnakkain, käytetään sekä oikean että vasemman kätisiä potkureita yhdessä. Suoraan ajettaessa potkurit pyörivät aina vastakkain kumoten toistensa vetopyöräefektin. Peruutettaessa ja käännyttäessä käytetään aina sen puolen potkuria mikä antaa toivotun vetopyöräefektin kulloiseenkin tilanteeseen. Tai potkureita ajetaan jopa toista eteen ja toista taakse eri nopeuksilla, jolloin potkureiden välinen momenttivarsi kääntää alusta lähes paikallaan. Vetopyöräefekti vaikuttaa myös silloin kun Ago on valmiiksi liikkeessä ja liikettä aletaan jarruttaa vaihtamalla potkurin pyörimissuuntaa. Vetopyöräefekti vaikuttaa sitä enemmän mitä pienemmäksi nopeus on saatu pudotettua. Minusta myös sellainen efekti on olemassa, että jos eteen ajon jarrutuksen jälkeen on vielä varaa sammuttaa potkurin pyöriminen ja liukua hitaasti ennen lopullista pysäytystä, niin lopullisessa jarrutuksessa vetopyöräefekti on vielä voimakkaampi kuin, että potkuri pyörii jarrutuksen aikana koko ajan. Ohessa pari kuvajaista helpottamaan ajatus työtä miten käännöskeskipiste, nopeuden muutokset eteen ja taakse, käännöskeski pisteen siirtyminen sekä potkurin kieroilu vaikuttavat Agon ohjailuun. Kuka ikinä Agoa ohjastaakaan, pitää nämä asiat hallita niin, etteivät ne pääse yllättämään kriittisessä paikassa. SUKELLUSKAUSI PÄÄTTYI JA UUSI ALKOI Sukellusvuosi 2013 päättyi muutaman innokkaan Simpun retkeen Toijan louhokselle uuden vuoden aattoaamuna. Uusi sukelluskausi avattiin melkein saman tien perinteisellä loppiaissukelluksella. Yleensä tähän aikaan vuodesta saa ennen sukellusta hien pintaan, kun kairaa ja sahaa avantoa, jotta pääsee veteen. Tosin oli tällä kertaa. Ilman ja veden lämpötilat olivat reilusti plussan puolella, eli jääsukelluksia sai jäädä odottamaan tulevaan vuoteen. Toisaalta, eipä tarvinnut palella sukelluksen aikana. Jarmo Ahokas valmistautuu vuoden viimeiselle sukellukselle. Saara Silfver tarkkailee suoritusta.
SUKELLUSSEURA SIMPPU RY HINNASTO 2014 LIITTYMISMAKSU 420 Simppujen perheenjäsenet 50 % alennus johtokunnan päätöksellä JÄSENMAKSU SUKELLUSMATKAT ILMA / NITROXTÄYTÖT ARGON/HELIUM PAINOT 50 / kalenterivuosi Simppuviikonloppu (max. 3 yötä) 45 / jäsen Pitkä reissu 60 / jäsen Ei laitesukeltavat perheenjäsenet simppuhinta Ilman ja hapen täyttö pumppuhuoneella ilmaista => päiväys, nimi ja tunnit listaan Agonuksella ilmatäytöt sisältyvät reissun hintaan Happitäytöistä + 5 / reissu Omakustannushintaan 5 / kg LAITESUKELLUKSEN PERUSKURSSI 380 200 kolme viimeistä vuotta maksaneena norppajäsenenä MUUT SEURAN JÄRJESTÄMÄT SUKELLUSKURSSIT 100 - Agonus on seuran jäsenten lainattavissa johtokunnan luvalla. - Kumivene on seuran jäsenten lainattavissa kalustovastaavan luvalla. - Muut varusteet ja kalusto ovat seuran jäsenten lainattavissa kalustovastaavan luvalla. - Kalustoa ei lainata seuran ulkopuolisille. - Lainaus merkitään pumppuhuoneen ilmoitustaululla olevaan listaan. Käytöt laskutetaan jäsenmaksun yhteydessä. AGONUS KUMIVENE TRAILERI MATKAKOMPRESSORI NOSTOPUSSI LAITEPAKETTI Lainataan Sukellusseura Simpun jäsenille seuraavin ehdoin: Aluksen päällikkönä toimii johtokunnan hyväksymä henkilö Miehistönä on oltava vähintään 3 simppua 400 / viikonloppu + 25 / ajotunti Arkisin 85 / vrk + 25 ajotunti. Hintaan sisältyy alus varusteineen, diesel, kumivene. Hinta ei sisällä kumiveneen polttoainetta 20 / vrk + polttoaine 10 / vrk (Rekisteriote on pumppuhuoneen ilmoitustaululla) 10 / vrk 10 / vrk Säiliö, Liivi, Regulaattori, Painovyö ja Painot Seuran järjestämiin tapahtumiin kuten keskiviikkosukellukset, Agonusreissut yms. laitepaketit ovat maksutta käytössä seuran jäsenille. Omille sukelluksille 10 / vrk, 20 / vkl