1989 vp. - SiVM n:o 9 - Esitys n:o 44

1989 vp. - SiVM n:o 9 - Esitys n:o 44 Sivistys v a Ii o kunnan mietintö n:o 9 hallituksen esityksen johdosta ammatillisia erityisoppilaitoksia koskevan lainsäädännön muuttamisesta Eduskunta on päätöspöytäkirjan ottein 18 päivältä huhtikuuta 1989 lähettänyt sivistysvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi otsikossa mainitun hallituksen esityksen n:o 44. Valiokunnassa ovat olleet kuultavina vanhempi hallitussihteeri Matti Rajakylä opetusministeriöstä, hallitussihteeri Mervi Virtanen sosiaali- ja terveysministeriöstä, budjettineuvos Heikki Seppälä valtiovarainministeriöstä, toimistopäällikkö Miliza Vasiljeff ja toimistopäällikkö Anna-Ester Liimatainen-Lamberg ammattikasvatushallituksesta, osastopäällikkö Jouko Waal Kansaneläkelaitoksesta, opetusasiain sihteeri Anja Matikainen Suomen Kaupunkiliitosta, apulaisosastopäällikkö Esko Toivonen Suomen Kunnallisliitosta, johtaja K. J. Brunström Finlands svenska kommunförbundista, rehtori Seppo Klemola Kuulovammaisten ammattikoulusta, rehtori Olavi Uitto Merikosken ammattioppilaitoksesta, rehtori Mikko Mehto Keskuspuiston ammattikoulusta, kouluasiainsihteeri Merja Laamo Opettajien Ammattijärjestö OAJ:sta, toiminnanjohtaja Pertti Paakkinen Keuhkovammaliitosta, kuntoutusjohtaja Markku Österholm Invalidiliitosta, johtaja Rauno Jarnila Suomen Ammatillisten Oppilaitosten Liitosta sekä toiminnanjohtaja Liisa Kauppinen seurassaan tulkki Raili Ojala ja apulaisjohtaja Pirkko Rytkönen Kuurojen Liitosta. Hallituksen esitys Esityksessä ehdotetaan, että nykyisin vammaisten ammattikouluista annetun lain nojalla toimivat valtion kuulovammaisten ammattikoulut, näkövammaisten ammattikoulu ja erityisammattikoulut sekä ammatillisista oppilaitoksista annetun lain ja invaliidihuoltolain nojalla toimivat vammaisjärjestöjen ylläpitämät invalidien ammatilliset oppilaitokset siirrettäi- siin kokonaisuudessaan ammatillisista oppilaitoksista annetun lain soveltamisalan piiriin ammatillisina erityisoppilaitoksina. Esityksen mukaan valtio maksaisi yksityisten ammatillisten erityisoppilaitosten käyttökustannukset valtionavustuksena kokonaisuudessaan. Oppilaan kotikunta maksaisi valtiolle korvauksen samojen perusteiden mukaan kuin valtion ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevasta oppilaasta. Valtionavustus perustamiskustannuksiin vastaisi määrältään nykyistä. Rahoitusta koskevat säännökset ehdotetaan lisättäviksi ammatillisten oppilaitosten rahoituksesta annettuun lakiin. Ammatillisten oppilaitosten oppilaiden opintososiaalisista eduista annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan erityisoppilaitoksen oppilaalle voitaisiin edelleen antaa erityisiä etuja, jollei hän saa niitä muun lain nojalla tai muulla perusteella. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi myös vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annettua lakia. Lainsäädäntö on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä elokuuta 1989 paitsi rahoitusjärjestelyjen osalta vuoden 1990 alusta. Valiokunnan kannanotot Valiokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa hallituksen esitystä on pidetty myönteisenä uudistuksena ja katsottu, että sen linjanvedoissa on onnistuttu hyvin. Näin ollen valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin. Erityisoppilaitosten rahoitusta koskevat säännökset. Rahoitusta koskevat säännökset turvaavat oppilaitosten taloudenpidon ja ovat 29036IK

2 1989 vp. - SiVM n:o 9 - Esitys n:o 44 johdonmukaisia muihin ammatillisten oppilaitosten rahoitussäännöksiin verrattuina. Hallituksen esitys laajentaa kuitenkin jälleen kerran oppilaiden kotikuntien maksuvelvollisuutta siirtäen valtion ja kotitalouksien aikaisemmin maksamia kustannuksia kunnille. Samalla muutetaan valtion ja kuntien keskinäistä kustannustenjakoa kunnille epäedulliseksi. Vaikka lakien valmisteluvaiheessa käydyissä neuvotteluissa nämä kustannussiirrot kunnille on todettu ja luvattu ne korvata (kompensoida), lupauksia ei vieläkään ole täytetty. Sen vuoksi valiokunta edellyttää hallituksen huolehtivan siitä, että valtio ensi tilassa lunastaa lupauksensa ja korvaa kuntien lisärasitukset opetus- ja kulttuurihallinnon alalla. Ruotsinkielisten vammaisten oppilaiden koulutus. Ruotsinkielisiä vammaisia oppilaita varten ei ole pienen oppilasmäärän takia perustettu erityisammattioppilaitoksia, vaan heidän koulutuksestaan on huolehdittu erityisjärjestelyin. Muun muassa eräitä oppilaita on valtion tulo- ja menoarviossa olevan määrärahan tuella koulutettu Ruotsissa. Valiokunta pitää tärkeänä, että ruotsinkielisten vammaisten oppilaiden asianmukaisesta koulutuksesta huolehditaan edelleen erityisjärjestelyin ja valtion tulo- ja menoarvioon varataan tätä varten määrärahat. Yksityiskohtaiset huomautukset. Valiokunta esittää lisäksi seuraavat yksittäisiin lakiehdotuksiin kohdistuvat huomautukset ja muutosehdotukset. 1. Laki ammatillisista oppilaitoksista annetun lain muuttamisesta 17. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan erityisopetuksessa voidaan tarvittaessa käyttää viittomia ja muita puhekielen vaihtoehtoisia tai sitä täydentäviä kommunikaatiokeinoja oppilaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Valiokunta viittaa aikaisemmin esittämäänsä kantaan, että syntymäkuuron äidinkieli on viittomakieli, ja ehdottaa pykälää täydennettäväksi siten, että erityisopetuksessa voidaan tarvittaessa käyttää myös viittomakieltä. Samalla valiokunta kiinnittää huomiota viittomakielen tulkkien asemaan. Viime vuosina on valtion tuella koulutettu viittomakielen tulkkeja. Koulutus, joka edellyttää ylioppilastutkintoa ja hyviä pohjatietoja, on vaativaa, useamman vuoden kestävää pitkäjänteistä opiskelua. Useilla tulkeilla on akateeminen tutkinto. Tulkkien käyttö opiskelussa on yleistynyt ja tulokset ovat olleet rohkaisevia. Viime vuonna noin 60 oppilaalla oli opiskelutulkki. Tulkeille on maksettu palkkaa samoin perustein kuin koulunkäyntiavustajille, joilla ei välttämättä ole mitään koulutusta tehtäväänsä. Huono palkkaus on johtanut siihen, että useat tulkit ovat luopuneet työstään opiskelutulkkeina. Valiokunta katsoo, että viittomakielen tulkkien asemaa on selkeytettävä ja heidän asemansa ja palkkauksensa on järjestettävä asianmukaiseksi. 32 a. Pykälän mukaan ammatillinen erityisoppilaitos on tarkoitettu erityisesti opiskelijoille, joilla vamman, sairauden tai muun niihin rinnastettavan syyn johdosta on pitkäaikaisia vaikeuksia selviytyä ammatillisista opinnoista ilman erityistoimenpiteitä tai -olosuhteita. Useissa valiokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa on pidetty sanontaa "pitkäaikainen vaikeus" liian tulkinnanvaraisena ja toivottu sen täsmällisempää määrittelyä. Valiokunnan mielestä täsmällinen määrittely ei kuitenkaan ole mahdollinen. J oustavat oikeusnormit ja säännösten joustava tulkinta ovat välttämättömiä tällaisissa säännöksissä, joissa kokonaisarvioon vaikuttavat useat erilaiset ja jokaisen oppilaan kohdalla yksilölliset tekijät kuten sairauden tai vamman laatu, oppimiskyky ja -halu, luonne ja elämäntilanne. 2. Laki ammatillisten oppilaitosten rahoituksesta annetun lain muuttamisesta Valiokuntakäsittelyn aikana on havaittu, että lakiehdotuksesta on erehdyksessä jäänyt pois 21 a :n muutosehdotus. Tämän pykälän säännöksillä täsmennetään rahoituslain soveltamista ammatillisten oppilaitosten järjestämään koulutukseen eräissä tapauksissa, joissa ei ole kysymys selvästi ammatillisesta peruskoulutuksesta eikä lisäkoulutuksesta. Valiokunta ehdottaa, että lakiehdotukseen lisätään uutena pykälänä 21 a käsiteltävänä olevan uuden lainsäädännön edellyttämällä tavalla muutettuna.

Ammatillisia erityisoppilaitoksia koskevan lainsäädännön muuttaminen 3 Valiokunnan ehdottamasta lisäyksestä seuraa, että myös lakiehdotuksen johtolausetta on muutettava. 3. Laki ammatillisten oppilaitosten oppilaiden opintososiaalisista eduista annetun lain muuttamisesta 2. Pykälän 2 momentin mukaan lakia ei sovelleta ammatillista peruskoulutusta antavan oppilaitoksen järjestämään kurssitoimintaan, ellei asetuksella toisin säädetä. Valiokuntakäsittelyssä on käynyt ilmi, että kumottavaksi ehdotetussa, opiskelijoiden taloudellisia etuja koskevassa invaliidihuoltolain 14 :ssä ei tehdä eroa, onko kyse oppilaitoksen järjestämästä peruskoulutuksesta vai muusta koulutuksesta kuten esimerkiksi kurssitoiminnasta. Tämän nojalla invaliidihuoltolain tarkoittamille invalideille on annettu maksutta lain tarkoittamat edut myös heidän osallistuessaan oppilaitoksen järjestämille kursseille ja valtio on korvannut niistä aiheutuvat kustannukset kokonaisuudessaan. Kurssitoiminta on osoittautunut vammaisille oppilaille erityisen sopivaksi ja tulokselliseksi koulutusmuodoksi. Valiokunnan mielestä on perusteltua, että vammaisten oppilaiden opintososiaaliset edut pidetään näiltä osin ennallaan. Jotta tämä olisi mahdollista, on ammatillisten oppilaitosten oppilaiden opintososiaalisista eduista annettuun asetukseen lisättävä tätä koskeva säännös. 7 a. Pykälän nojalla ammatillisen oppilaitoksen oppilaalle voidaan antaa eräitä erityisiä opintososiaalisia etuja. Säännös on toissijainen siten, että mikäli oppilas saa näitä etuja muun lainsäädännön nojalla tai muulla perusteella, etuja ei tämän lain nojalla myönnetä. Hallituksen esityksen perustelujen täydennykseksi valiokunta toteaa seuraavaa: Tarkoituksena on säilyttää sama toissijaisuuden periaate, joka on nyt voimassa olevassa, kumottavaksi ehdotetussa invaliidihuoltolain 14 :n 3 momentissa. Tämän 14 :n nojalla muun muassa Kansaneläkelaitoksen maksamia kuntoutusetuuksia on pidetty ensisijaisina etuuksina. Kun periaate säilyy ennallaan, Kansaneläkelaitos myöntää ja maksaa edelleen omien säännöstensä mukaiset etuudet kuntoutettavalle selvittämättä yksittäistapauksessa, mitä etuoksia oppilaitos voisi myöntää nyt kysymyksessä olevan lainkohdan perusteella. Säännöksen piiriin tulevien määrä kuitenkin lisääntyy, kun lainsäädäntö nyt koskee kaikkia ammatillisia erityisoppilaitoksia. Lisäksi se, että oppikirjat ja muut koulutarvikkeet voidaan antaa oppilaalle, muuttaa jossain määrin nykyistä käytäntöä. Oppilaitoksen tehtäväksi jää etuoksien yhteensovittaminen ja päällekkäisten etuoksien maksun estäminen. Tätä varten oppilaitoksen on saatava tiedot Kansaneläkelaitokselta sen maksamista etuuksista. Oppilaitoksilla on oikeus tietojen saantiin ammatillisista oppilaitoksista annetun lain 39 :n nojalla. Edellä lausutun perusteella sivistysvaliokunta kunnioittavasti ehdottaa, että lakiehdotukset n:ot 3 ja 4 hyväksyttäisiin muuttamattomina ja että lakiehdotukset n:ot 1 ja 2 hyväksyttäisiin näin kuuluvina:

4 1989 vp. - SiVM n:o 9 - Esitys n:o 44 1. Laki ammatillisista oppilaitoksista annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan ammatillisista oppilaitoksista 10 päivänä huhtikuuta 1987 annetun lain ( 487 /87) 1 :n 1 ja 3 momentti, 29 :n 2 momentti ja 32 :n 1 momentti, sellaisena kuin näistä on 1 :n 1 momentti osittain muutettuna 10 päivänä helmikuuta 1989 annetulla lailla (146/89), sekä lisätään 3 :ään uusi 4 momentti, 17 :ään uusi 3 momentti sekä lakiin uusi 32 a ja 32 b seuraavasti: 1 ja 3 17 Opetuskieli Erityisopetuksessa voidaan käyttää myös viittomakieltä, viittomia sekä muita vammaisuuden edellyttämiä viestintämenetelmiä. 29 ja 32-32 b V oimaantulosäännös 2. Laki ammatillisten oppilaitosten rahoituksesta annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan ammatillisten oppilaitosten rahoituksesta 3 päivänä kesäkuuta 1983 annetun lain (494/83) 1 :n 2 momentti, muutetaan lain 1 :n 1 momentti ja 21 a, sellaisina kuin niistä ovat 1 :n 1 momentti 10 päivänä huhtikuuta 1987 annetussa laissa (489/87) ja 21 a 12 päivänä heinäkuuta 1985 annetussa laissa (624185), sekä lisätään lakiin uusi 3 a luku, 14 :ään, sellaisena kuin se on muutettuna 19 päivänä joulukuuta 1986 ja 15 päivänä heinäkuuta 1988 annetuilla laeilla (978/86 ja 668/88), uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi, ja lakiin uusi 17 c seuraavasti: 1 3 a luku Valtionavustus yksityisille ammatillisille erityisoppilaitoksille 10 a-10 d 5 luku Oppilaan kotikunnan maksuosuudet ja korvaukset 14 ja 17 c

Ammatillisia erityisoppilaitoksia koskevan lainsäädännön muuttaminen 5 6 luku Erinäisiä säännöksiä 21 a (uusi) Lain soveltaminen eräissä tapauksissa Ammatillisen oppilaitoksen 1 :n 1 momentissa mainitun lain nojalla järjestämään koulutukseen, johon ei sovelleta 3 a tai 4 luvun säännöksiä ja johon ei muutoin myönnetä valtionosuutta tai -avustusta 2 tai 3 luvun säännösten mukaan, sovelletaan mitä tässä laissa säädetään ammatillista peruskoulutusta antavan oppilaitoksen rahoituksesta. Voimaantulosäännös Helsingissä 30 päivänä toukokuuta 1989 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Pystynen, jäsenet Backman, Donner, Gustafsson, Haavisto, Holvitie, Jääskeläinen, Pohjanoksa, Renko, Ryynänen, Sillanpää, Tykkyläinen ja Uosukainen sekä varajäsen Jokinen.