Tuuri Olli Mustonen Juha Kotilainen TORSTAINA 10.10.2013 KLO 19 MADETOJAN SALI
Ohjelma Torstaina 10.10.2013 klo 19 TUURI Olli Mustonen, kapellimestari Juha Kotilainen, baritoni Jean Sibelius (1865 1957): Rakastava-sarja op. 14 Rakastava Rakastavan tie Hyvää yötä näkemiin Olli Mustonen (1967 ): Sinfonia nro 1, Tuuri väliaika 20 min. Alexander Borodin (1833 1887): Sinfonia nro 2 h-molli Allegro - Animato assai (Scherzo) Prestissimo - Allegretto - Tempo I Andante (Finale) Allegro Konsertin aikana kuvaaminen ja nauhoittaminen kielletty Konsertti päättyy n. klo 20.45 Jälkikaiku konsertin jälkeen
Jean Sibelius: Rakastava-sarja op. 14 Jean Sibeliuksen (1865 1957) Rakastava valmistui vuonna 1893 alun perin kolmiosaiseksi mieskuorolauluksi. Tekstinä olivat runot Kantelettaresta, mutta teosta pidettiin pitkään liian haastavana laulajille. 1890-luvulla Sibelius muokkasi teoksesta myös versiot mieskuorolle ja orkesterille sekä sekakuorolle à capella. Rakastavan materiaali oli säveltäjälle kuitenkin niin läheinen, että hän palasi sen pariin vielä kolmannen kerran vuosina 1911 12 ja muokkasi teoksen jousiorkesterille op. 14. Samalla kun sanat poistuivat melodiaosuudesta, Sibelius itse asiassa pääsi lähemmäs tekstin henkeä puhtaan soittimellisin keinoin. Osuvina mausteina orkesteriin on lisätty patarummut ja triangeli. Rakastava-sarjan jousiversio peilaa vivahteikkaasti rakastuneen nuorukaisen tunteita ja kuluneesta romanttisesta fraseologiasta etäännytettynä. Teoksesta tulvii pohjoisen kesäyön haaleaa valoa ja intiimiä salaperäisyyttä. Ensimmäisessä osassa, Rakastavan muotokuvassa (Andante con moto), Sibelius antaa rikkaan jousisoinnin hallita täyteläistä sävelmää, vain parissa epäröivässä taitteessa kaikuu patarummun tremolo kaukaisena kumuna. Toisessa osassa, Rakastavan tiessä, jatkuvat triolikuviot luovat vaikutelman herkeämättömästä liikkeestä rakastetun rientäessä malttamattomana kohtauspaikalle kuusi triangelin hiljaista helähdystä kertoo matkan pään löytyneen. Finaali (Hyvää yötä näkemiin) on kolmesta osasta laajin ja jakaantuu itsessään kolmeen jaksoon. Ensin selloäänen kannattelema ja orkesterin myötäilemä sooloviulu esittää tunteellisen, hyvästijättöä kuvaavan melodian. Rauhaton välitaite (Vivace) vahvistaa rakastavaisten eron ja patarummut ilmestyvät jälleen taustalle tuomaan dramatiikkaa. Kaihoisa päätösjakso (Lento assai) on Sibeliuksen jousityylin mestarinäytteitä, josta erottuu sellon tulkitsema pohjaton ikävöinti. Se tuntuu henkivän vanhaa laulutekstiä, jonka mukaan jokaisessa eron hetkessä on palanen kuolemaa.
Olli Mustonen: Sinfonia nro 1, Tuuri Olli Mustonen (s. 1967) on aina kokenut Eino Leinon runouden läheiseksi. Mustonen on Leinolle jopa sukuakin, mutta sitäkin tärkeämpää on sukulaissieluisuus, joka erottuu kansallisissa aiheissa ja sanonnan helisevässä taituruudessa. Mustonen sävelsi vuonna 2004 Leinon runoja laulusarjassaan Tähtitarhassa, mutta Helkavirsiä-kokoelmassa vuonna 1903 julkaistu Tuuri vie sekä säveltäjän että runoilijan kalevalaiseen poljentoon ja klassiseen aiheeseen, hybrikseen kuoleman edessä. Tekstin palautti hänen mieleensä kapellimestari Juha Kangas yhteisellä konserttikeikalla Bambergissa viitisentoista vuotta ennen sävellystyön alkamista. Runoa lukiessaan Mustosen mieleen kohosi erilaisia musiikillisia ratkaisumalleja, joista luontevasti valikoitu sinfoninen toteutustapa. Mustosen ensimmäinen sinfonia suurelle orkesterille ja baritonisolistille, alaotsikoltaan Tuuri, valmistui vuonna 2012. Tekstinkäsittelijänä Mustonen haluaa aina saada kielen soimaan ja erityisen tärkeää se oli Tuurissa, jossa Leinon teksti on itsessään kuin musiikkia. Kuolemaa uhmaavana hahmona Tuuri voi tuoda mieleen Hoffmanstahlin Jokamiehen tai Vanhan testamentin Saarnaajan 3. kirjan, mutta Leinon vauraassa isännässä, talonpojassa taidollisessa, on oma ugrilainen rehevyytensä ja selvät suhteet kohtalonvaltoihin, kuten Juhani Siljo aikoinaan kirjoitti. Orkesteri määrittelee teoksen sinfonisen luonteen, mutta laajarekisterinen baritonisoolo alun perin Petteri Salomaalle sävelletty, mutta Juha Kotilaisen ensimmäiseksi toteuttama hallitsee suurta osaa tekstuuria. Kellot, vasket ja hyiset jouset kertovat kuoleman läsnäolosta sinfonian ensi tahdeista alkaen. Jousien esittelemät aiheet voivat tuoda mieleen ortodoksisen veisuun, mutta niihinkin voivat pienet sekunnit tuoda kalmaisen kosketuksen. Orkesterijohdannon jälkeen siirrytään onnellisen Tuurin uuteen tupaan, juhlat ovat käynnissä ja olutta riittää. Kaikki on hyvin, mutta yksi on suru sydämen, Tuoni ankara tulevi, Kuolo kaikki korjanevi. Tällä merkillä Kuolema astuukin tupaan, mutta Tuuri rukoilee elämälleen jatkoaikaa. Sitä suodaan ja pidot yltyvät riehaksi, jota Mustonen jatkaa vimmaisella, ripaskapoljentoisella orkesterivälisoitolla. Kun Tuuri kaikkien aikojen juhlien jälkeen herää tyhjässä tuvassa, totuus paljastuu hänelle vain vähin erin. Ei vuotta, vaan liekö satakin vuotta on kulunut. Tuuri lausuu itse tarinan opetuksen: Älköhöt juhliko jumalat kera kansan kuolevaisen! Kuolemalla on myös kansalliset variaationsa: loppukuvassa Tuonen reki liukuu harmaassa aamussa järven jään yli tuonpuoleiseen. Viimeisissä soinnuissa kajastaa valoa.
Mustosen sinfonian taustalla voi erottaa mm. Musorgskilta, Šostakovitšilta, Rodion Shtshedriniltä ja Einojuhani Rautavaaralta saatuja vaikutteita, miksei myös Sibeliuksen Kullervon 3. osan kiihkeää uhmaa. Kontrasti kalevalamittaisen, elämää sykkivän tanssipoljennon ja kuoleman modernien, tritonus-sointuihin sekä celestan ja putkikellojen sointeihin sonnustautuneiden aforismien välillä on väkevä. Mustosen ensimmäinen sinfonia kannustaa hyväksymään kuoleman väistämättömyyden. Kuolema ei Tuurissa ole pahantahtoinen raakalainen, vaan tyyni, elämää kuoleman ohella ymmärtävä ammattilainen. Teoksen lopulla Tuuri tajuaa elämän rajat. Ne ovat osa ihmisyyttä ja niiden kautta ihminen on osa olemassaolon suurta mysteeriä.
Alexander Borodin: Sinfonia nro 2 h-molli Venäläisten kansallisromantikkojen tiivis ryhmä mahtava kourallinen, kuten heitä luonnehdittiin pyrki etsimään länsimaisten taidemusiikin lajityypeille slaavilaista mallia. Aitovenäläisen sinfonian kehittely osoittautui kuitenkin ankaraksi haasteeksi ja vain Mili Balakirev ja Aleksandr Borodin (1833 1887) saivat aikaan kestäviä tuloksia. Venäläisen sinfonian luominen jäi lopulta länsisuuntautuneiden säveltäjien, kuten Tšaikovskin tehtäviksi. Borodin syntyi tataariruhtinas Luka Gedianishvilin aviottomaksi pojaksi ja annettiin tämän maaorjan Porfiri Borodinin kasvatettavaksi. Musiikillinen koulutus lähti kuitenkin käyntiin jo alle kouluikäisenä, vaikka varsinaiset opinnot suuntautuivat aivan muualle. Borodin teki päätyönsä Lääketieteellis-kirurgisen akatemian kemian professorina. Päivätyön vuoksi Borodinin sävellystuotanto jäi suppeaksi ja usein myös keskeneräiseksi. Vuosina 1869 1876 valmistunut toinen sinfonia ei tosin tarvinnut kollegoilta Nikolai Rimski-Korsakovilta ja Aleksandr Glazunovilta kuin kosmeettisen pintasilauksen. H-molli-sinfonian taustalla kummittelivat samat muinaisvenäläiset sankaritarut kuin Borodinin Ruhtinas Igorissa. Toisinaan teos on kantanut sankarihahmoihin viittaavaa Bogatyr -lisänimeä. Tarujen heroismi kajahtaa sinfonian jylhässä avausteemassa, jonka juhlavat esiintulot pitävät ketterämmät sivuteemat kurissa. Pääteemansa ansiosta ensiosa (Allegro - Animato assai) tekee arkaaisen monoliittisen vaikutelman. Scherzo edustaa slaavilaista äärimmäisyysajattelua parhaimmillaan. Prestissimo-tempo ja 1/1-tahdinosoitus antavat kyytiä säestävien käyrätorville. Välitaitteen (Allegretto) tanssisävelmissä matkustetaan vielä kauemmas itään. Hidas osa (Andante) avautuu kaihoisana melodisena ulappana, jossa käyrätorvisoolo ja harppu muistelevat vanhoja kansanballadeja, guslin ja bajanin soittajia. Muodonkäsittely on alistettu orientaaliselle aikakäsitykselle ja Borodin varmistaa eeppisen vaikutelman rikkaalla orkesterinkäsittelyllään. Tauotta alkavassa finaalissa iskevät synkopoidut kasakkarytmit suoraan venäläiseen riehahermoon, eikä kalevalaissankarien ripaskatahditkaan ole kaukana. Antti Häyrynen
Tuuri Noin ne lauloivat jumalat, juorottivat jouhiparrat rannalla Aluen järven, Tuurin uudessa tuvassa: "Autuas elämän arpa, kun on onni ottamassa, taito kättä käyttämässä. Ei elot eläen puutu, taarit tarjoten vähene." Tuo oli Tuuri onnellinen, talonpoika taidollinen, kaatoi kannuhun olutta, lausui tuolla lausehella: "On eloa, on iloa, oisi kyllin kystä meillä, yksi on suru sydämen: Tuoni ankara tulevi, Kuolo kaikki korjannevi." Senp' on sai sanoneheksi, kuului tiuvut talvitieltä, kulkuset kujan periltä; kuunteli isäntä itse, vaikenivat valta-luojat. Tungeikse tupahan vieras hyyssä turkki, jäässä parta, kulmakarvat kuuralliset; pimeni tuvassa tuohus, Tuurin kasvot kalpenivat. Sanoi Kuolo kutsumaton: "Kun ei kuulu tervehdystä, itse tervehdin tuloni." Tuo oli Tuuri onnellinen, talonpoika taidollinen, tunsi jäätyvän verensä, sydämensä seisahtavan tuskasta sanattomasta; toki lausui laatuisasti: "Istunet ilon tekohon, tuoppi oltta tarjotahan." Virkahti viluinen vieras: "Tullut en ilon tekohon, otan itse olvituopin." Astui luokse arvollisten, kannun vaahtisen kumosi, lausui tuolla lausehella: "Ei kysytä kuulumia, kysyn itse kuulumani: tie on tehty miehen mennä, reki sankarin samota." Lysmyi polvet ponnettoman, syöksyi jalkoihin jumalten, huuti suulla surkealla: "En jaksa erota vielä kodistani, konnustani, luota vaimoni valion. Pyydän yhden päivän armon, yhden viikon, yhden vuoden. Nyykähtivät päät pyhäiset. Kuolo kummasti hymyili: "Ei miestä väkisin viedä, saati veikkoa jumalten. On aika odotellani." Astui jo tuvasta Tuoni, painoi kiinni pirtin uksen; hengähti isäntä itse, hengähtivät vierahatkin. Tuo oli Tuuri onnellinen, talonpoika taidollinen, tunsi päihtyvän verensä, sydämensä suurentuvan riemusta remahtavasta; kaatoi kannuhun olutta, lausui tuolla lausehella: "On eloa, on iloa, pöydät pantuna parasta, yks on riemu miehen riemu: tulla Tuonelta takaisin, nähdä Kalman karkkoavan." Jatkui juhla, täyttyi tuopit, täyttyi, tyhjeni samassa. - Juopui Tuuri taidollinen.
Heräsi tyhjässä tuvassa, kuuli pakkasen kurikan, oli orhi uksen eessä, hepo vartoi valjastettu, mies rehevä reen perässä, korkealla turkinkaulus. Kalpenivat aamutähdet, päivä talvinen sarasti. Muisti eilistä iloa, sanan lausui leikillänsä: "Talo työlle, vieras tielle. Hoi, on jo herätä aika!" Ei ääntä väheäkänä. Tuluksilla tulta iski. Katsoi pirtin, katsoi sintsin, jo nousi ylistupahan, missä nukkui nuorikkonsa; lausui päästä portahien: "On aika herätä, armas, kalpenevat aamutähdet." Vastausta ei vähintä. Tuo oli Tuuri onnellinen, talonpoika taidollinen, tunsi oudoksi olonsa, verensä väriseväksi; päätyi pirttihin takaisin, luokse lieden luontelihe; kivi on kylmä kiukahassa. Pilkisti pihalle tuosta: hepo seisoi niinkuin seinä, mies körötti niinkuin köngäs. Muisti eilistä muretta, hyrähti hymyhyn huuli: "Hyv' on olla onnen myyrä, kuoma julkisten jumalten." Haukotteli haikeasti, tuosta lautsalle laseikse, päätti päivän nukkuvansa; käänti päätä, siirti kättä, koetti kumpaakin sivua, ei unonen tullutkana. Kimposi koholle Tuuri, sanan kirkkahan kirosi: "Ei tästä pidot parane, ellei vierahat vähene." Sanoi kylmä kyytimiesi: "Niinpä tielle työntelemme." Tunsi Tuuri vierahansa, sydän rinnassa sävähti. "Sain ma vuoden armon aian." Hyyrrepartainen hymähti: "Liet saanut satakin vuotta, etkö jo erota jaksa!" Ei muista elänehensä Tuuri eilistä enemmän. "Oli mulla poika pieni." Haastoi Tuoni hallavainen: "On jo kuollut, kuopattukin, miespolven Manalla maannut." Tuo oli Tuuri onnellinen, talonpoika taidollinen, jo tunsi jumalten lahjat, lausui, synkästi saneli: "Älköhöt sinä ikänä, älköhöt juhliko jumalat kera kansan kuolevaisen! Jumalill' on juhlat pitkät, ikä kerkeä inehmon, nopsa niinkuin pyörän kehrä. Päivät kultaiset kuluvi, aika armas lankeavi, köyrtyvi urohon selkä noissa pitkissä pidoissa, jumalaisten juomingeissa." Istui Kuolon korjasehen, kuului kulkusten helinä hämärässä talvi-aamun; kuului vielä viittatieltä, jäälle järvien hävisi. Eino Leino
Olli Mustonen, kapellimestari Olli Mustonen on vakiinnuttanut asemansa yhtenä aikamme jännittävimmistä muusikoista. Hän aloitti pianon- ja cembalonsoiton sekä sävellyksen opinnot viisivuotiaana ensimmäisenä opettajanaan Ralf Gothóni. Myöhemmin hänen opettajinaan ovat toimineet pianotaiteilija Eero Heinonen ja säveltäjä Einojuhani Rautavaara. Mustonen on soittanut pianosolistina maailman merkittävimpien orkestereiden kanssa mm. Berliinin filharmonikot, Chicagon sinfoniaorkesteri ja New Yorkin filharmonikot ja kapellimestareiden kanssa, mm. Barenboim, Boulez, Salonen, ja Saraste. Pianoresitaaleja Mustonen soittaa sekä maailman musiikkikeskuksissa että kotimaan konserttilavoilla ja esiintyy tunnetuilla musiikkijuhlilla kuten Raviniassa ja Hollywood Bowlissa. Kamarimusiikkia hän soittaa mm. Steven Isserlisin, Pekka Kuusiston, Joshua Bellin ja Heinrich Schiffin kanssa. Mustonen työskentelee myös kapellimestarina eri puolilla maailmaa. Hän on Helsingin Festivaaliorkesterin perustaja ja taiteellinen johtaja. Tapiola Sinfoniettan kapellimestarina hän toimi 2003 09. Kaudella 2012 13 Mustonen oli Helsingin kaupunginorkesterin residenssitaiteilija, joka toimi kauden kuudessa konsertissa niin kapellimestarina, pianistina, säveltäjänä kuin taiteellisena suunnittelijanakin. Mustonen on tuottelias säveltäjä; hänen teoksiensa kantaesityksiä on kuultu viime vuosina jopa parin teoksen vuosivauhdilla eri puolilla Eurooppaa. Hänellä on kustannussopimus maineikkaan saksalaiskustantamo Schottin kanssa. Tampereen kaupunginorkesterin tilaama ensimmäinen sinfonia Tuuri on kuultu kantaesityksen jälkeen sekä Moskovassa että Helsingissä. Helsingin kaupunginorkesterin tilaaman toisen sinfonian kantaesitys on sovittu keväälle 2014. Olli Mustosen levyluettelo on laaja ja poikkeuksellisen ansiokas, ja hän on saanut useita kansainvälisiä levypalkintoja. Mustosella on pitkäaikainen suhde levy-yhtiö Ondineen niin pianistina, kapellimestarina kuin säveltäjänäkin. 2012 ilmestyneen Helsingin Festivaaliorkesteri & Olli Mustonen LIVE -levyn julkaisi Fuga. Levy sisältää mm. Mustosen Erkyläläisen konserton.
Juha Kotilainen, baritoni Juha Kotilainen on vieraillut säännöllisesti Suomen Kansallisoopperassa vuodesta 1986. Hänen roolejaan ovat olleet mm. Kreivi Almaviva Figaron häissä, Gunther Jumalten tuhossa ja Ruusuritarin Faninal. Tulevista kiinnityksistä mainittakoon Carmenin Escamillo sekä Työnjohtajan rooli Janácekin ˇ Jenufassa. Vuosina 1992 97 Kotilainen oli kiinnitettynä Essenin Aalto-teatteriin. Kotilainen on vieraillut useita kertoja Savonlinnan oopperajuhlilla. Kesinä 2001 02 häntä kuultiin tilausproduktiossa Aika ja uni ja 2004 hän lauloi Mascagnin Cavalleria rusticanassa Alfiona. Vuosina 2005 ja 2006 Kotilainen teki Sallisen Ratsumiehen Matti Puikkasen roolin, 2007 Axelin roolin Olli Kortekankaan Isän tyttö -oopperan kantaesityksessä ja vieraili roolissa myös Suomen kansallisoopperassa 2009. Muita tärkeitä tehtäviä ovat olleet mm. Tamerlano Händelin samannimisessä oopperassa, Figaro Rossinin Sevillan parturissa, Kreivi Tomski Tšaikovskin Patarouvassa ja nimirooli Leevi Madetojan Juhassa. Kotilainen on vieraillut laajalti oopperataloissa eri puolilla Eurooppaa. 2000 kantaesitettiin Brysselissä Philippe Boesmansin ooppera Wintermärchen, jossa Kotilainen lauloi Antigonuksen roolin. Myöhemmin tämä produktio vieraili suurella menestyksellä Lyonissa, Kotilainen pääroolissa Leontesina. Sama ooppera on sittemmin vieraillut mm. Pariisissa (2001) ja Barcelonassa (2004). Viime vuosien produktioita ovat olleet mm. Šostakovitšin Lady Macbeth, Musorgskin Boris Godunov, Mozartin Don Giovanni sekä Verdin Otello. Kotilaisen viimeaikaisimmat kantaesitysproduktiot ovat olleet Ilkka Kuusiston Taipaleenjoki (2010 12), Markus Fageruddin Välilasku (2012), Kimmo Hakolan La Fenice (2012) ja kesällä 2013 Timo-Juhani Kyllösen Norppa-ooppera. Juha Kotilaisen ohjelmistoon kuuluu olennaisesti myös muu laulumusiikki liedistä nykysäveltäjien teoksiin sekä bassobaritoniosat suurissa kirkkomusiikkiteoksissa. Kotilainen on esittänyt lukemattomia kertoja mm. Bachin Matteus-passiota, Johannes-passiota ja h-mollimessua. Kotilainen on laulanut myös Orffin Carmina Buranassa ja Beethovenin 9. sinfoniassa. Hän lauloi Jukka-Pekka
Sarasteen johdolla Schönbergin Gurre-laulujen Bauerin roolin (Helsingin juhlaviikot 2001), Haydnin Luomisen basso-baritoniosat (Sinfonia Lahti 2002) ja Bachin h-molli messun (Sinfonia Lahti 2005). Vuosina 2006 09 hän esitti Schubertin Winterreisea mm. Tokiossa sekä esiintyi useilla eurooppalaisilla festivaaleilla. Keväällä 2012 Kotilainen lauloi Olli Mustosen ensimmäisen Sinfonian kantaesityksen baritoniosuuden Tampere Filharmonian ja Moskovan Tšaikovski-sinfoniaorkesterin solistina. Keväällä 2014 Kotilainen vierailee Melbournen Sinfoniaorkesterin solistina samalla teoksella. This vector Illustration was created by DownloadFreeVector.com and it s 100% royalty free for commercial purposes. You can share it on your site with two backlinks - to DownloadFreeVector.com and to homepage of this vector freebie (use post title as a text for link). In my work I m using free vector silhouettes and Illustrations from all-silhouettes.com and vectorlady.com (useful resources of free vector illustrations). You are not allowed to share it without backlinks and sell it on stock sites as your own (take care about your karma).
Suosio sähköistyy! Konserttikalenteri Concert Calendar www.sinfoniaorkesterit.fi emme enää paina orkestereiden konserttikalenteria. Kaikki kalenteritiedot, kantaesitysluettelot ja paljon muita orkesteriuutisia löydät uudistuneilta nettisivuiltamme: www.sinfoniaorkesterit.fi mikäli et pääse käyttämään internetiä, pyydä konserttikalenterista paperimoniste: puh. 09-2709 1411. tilaa konserttikalenteri sähköpostiisi neljä kertaa vuodessa lähettämällä viesti osoitteeseen: info@sinfoniaorkesterit.fi Suomen SinfoniaorKeSterit ry SuoSio association of finnish Symphony orchestras
Oulu Sinfonia on Pohjois-Suomen ainoa ja EU-alueen pohjoisin sinfoniaorkesteri. Se aloitti toimintansa vuonna 1937 ja 1954 sai oikeuden käyttää kaupunginorkesterin nimeä. Orkesteri kunnallistettiin vuonna 1961. Nykyisen nimensä orkesteri otti käyttöön vuonna 2005. Tunnettuja kapellimestareita ja orkesterin kehittäjiä ovat viime vuosikymmeninä olleet Urpo Pesonen, Paavo Rautio, Onni Kelo, Rauno Rännäli, Ari Angervo, Peeter Lilje, Arvo Volmer ja Dmitri Slobodeniouk. Orkesterin päävierailija vuosina 1997 1999 oli John Storgårds ja vuosina 2005 2009 Jaakko Kuusisto. 2010 2013 taiteellisena johtajana toimi Anna-Maria Helsing. Viime kauden orkesterin taiteellisena partnerina ollut Johannes Gustavsson on tästä syksystä lähtien Oulu Sinfonian ylikapellimestari. Orkesteri on tehnyt useita levytyksiä, mm. Leevi Madetojan koko orkesterituotannon ja Okon Fuoko -balettipantomiimin kokonaislevytyksen. Näiden jälkeen on ilmestynyt Mozartin aarioiden ja alkusoittojen levy, solistina Helena Juntunen. Vuosina 1997 2009 orkesterin nimikkosäveltäjänä oli Olli Kortekangas. Tänä aikana orkesteri levytti Kortekankaan oopperan Messenius ja Lucia. Viime keväänä ilmestyi Kimmo Hakolan ja Toshio Hosokawan kitarakonsertot sisältävä levy. Solistina soittaa Timo Korhonen, orkesteria johtaa Santtu-Matias Rouvali. Oulu Sinfonian löydät myös Facebookista
Oulu Sinfonia I viulu Andres Kaljuste, I konserttimestari * Lasse Joamets, I konserttimestari Anne Somero, äj * Anita Virkkala, väj * Romuald Gwardak Johanna Korhonen Tiina Kortelainen Oksana Kumpulainen Antti Laitinen Virva Pietilä Ismo Sirén II viulu Austra Steke, äj Sari Suihkonen, väj Laura Kangas * Sari Karppinen Marjukka Lahes Nadya Pugacheva Liina Räikkönen * Jari Suomalainen Toni Tuovinen Alttoviulu Johanna Tuikka, äj Susanna Nietula, väj Andrus Järvi Anna-Maija Rousselle Emiliano Travasino Jari Välimäki Sello Arto Alikoski, soolosellisti Riina Salminen, äj Juhana Ritakorpi, väj Mikaela Fagerholm * Janne Varis Harri Österman Kontrabasso Anne Seppänen, äj * Katri-Maria Leponiemi, väj * Juha Nääppä Harri Sarkkinen Huilu Albert Stupak, äj Emma Tessier, väj Jenni Pekkola Oboe Matti Kettunen, äj Sara Tilander, väj * Ilkka Hirvonen Klarinetti Markku Korhonen, äj Kenneth Sjöwall, väj Nora Niskanen Fagotti Jari Laakso, äj Ladislau Acs, väj Ann-Louise Wägar Käyrätorvi Leo Palosaari, äj Pasi Salminen, väj Keijo Haikola Jukka Yletyinen Trumpetti Sakari Suoninen, äj Jukka-Pekka Peltoniemi, väj Jarmo Väärä Pasuuna Erkki Hirsimäki, äj Jukka Myllys, väj Jorma Teeri Tuuba Gustavo Subida, äj Patarummut Kalevi Ohenoja, äj Lyömäsoittimet Marcus Ström, äj * tilapäinen kiinnitys
Kuukauden orkesterilainen Kuva: Juha Sarkkinen Tapaamme joka kuukausi oulusinfonialaisen, joka kertoo työstään ja itsestään. Pitkän uran lempeä päätös On vuosi 1964. 14-vuotias Keijo Haikola on juuri aloittanut Oulun varuskuntasoittokunnan oppilaana. Ensimmäinen soittotunti luo suuntaviivat aina tähän päivään asti: Haikola saa käteensä vapaana olleen käyrätorven ja juuri siitä syttyy kipinä muusikon-uralle. Nuori mies ottaa uuden soittimen nopeasti haltuunsa ja matka jatkuu Helsingin ja Mikkelin varuskuntasoittokuntien kautta silloiseen Oulun kaupunginorkesteriin. Sinfonikon uraa on nyt takana 38 vuotta. Vuosien varrella tutuiksi ovat käyneet niin piano kuin kitarakin, mutta ykkösenä on aina pysynyt käyrätorvi. Kyllä se on ihan minun soittimeni. Käyrätorvi on hieno orkesterisoitin, jolle on kirjoitettu paljon teoksia. Siinä on pehmeä ääni, ei niin sotaisa kuin esimerkiksi trumpetissa tai pasuunassa", Haikola kuvailee. "Hiljaiseksi herrasmieheksi" tituleeratun Haikolan lempiteosten listalta löytyy liuta klassikoita, Beethovenia ja Brahmsia esimerkiksi. Jokaiseen konserttiin Haikola valmistautuu keskittymällä, kirjojen parissa tai rauhallisella kävelyllä. "Jos erehtyy konserttiaamuna vaikkapa marjametsään, siitä saa kyllä maksaa väsymyksenä illan konsertissa", tietää Haikola kokemuksesta.
Oulu Sinfonian vuosiin on mahtunut paljon hyviä muistoja, inspiroiva käyrätorviryhmä ja kannustavat kollegat. Yhtä 70-luvulla vieraillutta solistia Haikola muistaa erityisellä lämmöllä. "Viulisti Heimo Haiton tapa soittaa Saint-Saënsin Johdanto ja Rondo Capriccioso oli musiikillisesti aivan ylivertainen. Hänen jälkeensä kukaan solisti ei ole tehnyt yhtä suurta vaikutusta. Haikolan arkea värittävät lähellä asuvat lapsenlapset. Yksi- ja nelivuotiaat soittajanalut ovat jo osoittaneet mielenkiintoa pappansa käyrätorvea kohtaan: soitinta on tutkittu ja nappeja paineltu ahkerasti. Eläkepäivien alkuun on enää muutama viikko, mutta Haikola ottaa asian leppoisaan tyyliinsä. Musiikki säilyy elämässä mukana edelleen. Kenties myös jatkan soittamista jossain pienemmässä kokoonpanossa. Vaimoni on käynyt konserteissani jo 20 vuoden ajan, nyt ehdimme käymään niissä myös yhdessä. Haikolan viimeinen konsertti Oulu Sinfoniassa on 17. lokakuuta. Silloin Madetojan salissa soi Beethovenin Oodi ilolle. Teksti: Katja Liesilinna Kuva: Kati Leinonen
Oulun Energia turvaa edulliset ja varmat energiapalvelut alueensa ihmisille ja yrityksille. Oulun Energia hankkii, myy ja jakaa sähköä ja lämpöä sekä tuottaa niihin liittyviä palveluja asiakkaidensa käyttöön. Paikallisesti tuotetun energian hyöty palautuu moninkertaisesti pohjoissuomalaisten arkeen. Tästä toiminnasta rakentuu pohjoista voimaa. Oulun OP on yksi Suomen suurimpia osuuspankkeja ja kuuluu suomalaiseen OP-Pohjola-ryhmään. Se palvelee pankki- ja vakuutusasiakkaitaan 17 konttorissa ja kahdessa palvelupisteessä 11 kunnan alueella. Voimakkaasti kehittyvän pankin palveluksessa on lähes 300 pankki- ja vakuutusalan asiantuntijaa. Kaleva on Pohjois-Suomen suurin ja Suomen neljänneksi suurin seitsenpäiväinen sanomalehti. Kaleva tuo sisältöä elämään kertoo tärkeimmät uutiset ja kiinnostavimmat jutut sekä tarjoaa hyödyllisimmät palvelut. Kaleva palvelee monipuolisesti ja laadukkaasti lukija- ja ilmoitusasiakkaita. Kaleva.fi on Suomen suosituimpia verkkolehtiä ja kertoo tuoreimmat uutiset 24/7.
Seuraavat konsertit Torstai 17.10. klo 19 Madetojan sali OODI ILOLLE Johannes Gustavsson, kapellimestari Anna-Kristiina Kaappola, sopraano Niina Keitel, mezzosopraano Mati Turi, tenori Matti Turunen, basso Kuoro, valmennus Mihkel Koldits Liput 8 24 euroa Pohjoista voimaa -etuasiakkaan lippu 10 Torstai 31.10. klo 19 Madetojan sali SUOMALAISTA UUTTA BRITTILÄISITTÄIN Timothy Redmond, kapellimestari Laura Mikkola, piano Magnus Lindberg: Chorale Jouko Tötterström: Pianokonsertto, ke. Einojuhani Rautavaara: Sinfonia nro 7, Angel of Light Jälkikaiku konsertin jälkeen Liput 8 24 euroa Kalevan kestotilaajan etulippu 15/12 euroa liput: OULU10, Torikatu 10, avoinna ma to klo 8 17, pe klo 8 16 Ylikiimingin yhteispalvelupiste, Harjutie 18 Avoinna: ma pe klo 8.30 16 Haukiputaan palvelupiste Lanssi, Kirkkotie 3 Avoinna: ma pe klo 8.00 15.45 Kiimingin yhteispalvelupiste, Lempiniementie 2 Avoinna: ma pe klo 9 16 Yli-Iin yhteispalvelu, Ukkoherrankuja 10 B Avoinna: ma pe klo 8.30 11 ja 11.30 16 (Ilman palvelumaksua) Lippupalvelu, 0600 10 800 (1,96 /min + pvm). Palvelumaksu alk. 1,50 /lippu. www.lippupalvelu.fi Avoinna ma la klo 8 21, su klo 8 18. Suoramyyntipaikat Oulussa: Stockmannin palvelupiste, Prisma Raksila, Prisma Limingantulli, R-Kioski Pateniemi ja Ratakatu (palvelumaksu alk. 1,50 /lippu). Varatut liput noudettavissa myös kaikista R-kioskeista. Konserttipaikoilla tuntia ennen konsertin alkua, palvelumaksu 3 /lippu. www.oulusinfonia.fi Oulun Konttori, Painatuskeskus